maanantai 31. tammikuuta 2011

PARMANKINKKU-RUCOLAPIZZAA JA MOZZARELLA-PESTOPIZZAA

Tein tänään pitkästä aikaa pizzaa. En tehnyt pohjaa itse, sillä olin saanut näytelahjaksi Raision Ruispizzamix -jauhoja, joita halusin kokeilla ennen kuin "parasta ennen" -päiväys menee umpeen. Pohja oli ihan syötävän  makuista, joskaan siitä ei tullut kovin rapeaa syystä tai toisesta.

Olen aina aikaisemmin pizzaa tehdessäni tehnyt pohjan itse, reseptit ovat vain vaihdelleet. Koska en tällä kertaa tehnyt pohjaa itse, etsin teille kuitenkin yhden pizzataikinareseptin, jonka laitoin teille tuonne alas samoin kuin tomaattikastikereseptin


PARMANKINKKU-RUCOLAPIZZA

Täyte:
Tomaattikastiketta
(mozzarella-juustoraastetta)
Parmankinkkua
Rucolaa
Kirsikkatomaatteja
Oliiviöljyä
Mustapippurirouhetta
Suolaa

1) Kauli pizzapohja leivinpaperin päällä ohueksi ja laita pohja leivinpaperin kera uunissa kuumennetun pellin päälle (ellei käytössäsi ole pizzakiveä). Esipaista pohjaa uunissa niin pitkään, että kunnes sen päälle ilmestyvät ensimmäiset ruskeat läiskät

2) Puhkaise haarukalla pizzapohjasta mahdolliset kuprut pois ja levitä pohjan päälle ohut kerros tomaattikastiketta. Halutessasi voit ripotella kastikkeen päälle kerroksen mozzarella-juustoraastetta. Asettele pizzan päälle parmankinkkusiivut ja halkaistut kirsikkatomaatit

3) Laita pizzapohja leivinpaperin kera uudestaan uuniin. Paista pizzapohjaa uunissa 250 asteessa noin 10-15 minuuttia

4) Laita rucolan lehdet kulhoon. Kaada päälle loraus oliiviöljyä ja rouhi päälle mustapippurirouhetta ja ripottele suolaa

5) Kun pizza on paistunut, ripottele rucolanlehdet pizzan päälle ja nauti



















MOZZARELLA-PESTOPIZZA

Täyte:
Vihreää pestoa (Barilla)
Mozzarellaa (Buffalo)
Kirsikkatomaatteja
Rucolaa
Oliiviöljyä
Mustapippurirouhetta
Suolaa
(valkosipulia)
(parmankinkkua)
(mustia oliiviviipaleita)

1) Kauli pizzapohja leivinpaperin päällä ohueksi ja laita pohja leivinpaperin kera uunissa kuumennetun pellin päälle (ellei käytössäsi ole pizzakiveä). Esipaista pohjaa uunissa niin pitkään, että kunnes sen päälle ilmestyvät ensimmäiset ruskeat läiskät

2) Puhkaise haarukalla pizzapohjasta mahdolliset kuprut pois ja levitä pohjan päälle ohut kerros vihreää pestoa. Laita mozzarella-viipaleet ja halkaistut kirsikkatomaatit pizzapohjan päälle. Halutessasi voit asetella pizzapohjan päälle murskattua valkosipulia, parmankinkkusiivuja ja oliiviviipaleita

3) Laita pizzapohja leivinpaperin kera uudestaan uuniin. Paista pizzapohjaa uunissa 250 asteessa noin 10-15 minuuttia

4) Laita rucolan lehdet kulhoon. Kaada päälle loraus oliiviöljyä ja rouhi päälle mustapippurirouhetta ja ripottele suolaa

5) Kun pizza on paistunut, ripottele rucolanlehdet pizzan päälle ja nauti



















Tomaattikastike:

1 tölkki tomaattimurskaa (valkosipulista/yrttistä)
1 sipuli
Valkosipulia
Oliiviöljyä
Mustia oliiveja viipaleina
Tuorebasilikaa
Mausteita (esim. basilikaa, meiramia, mustapippurirouhetta)
Suolaa
1 rkl sokeria
(1 rkl Creme Bonjour -tuorejuustoa - aurinkokuivatut tomaatit)

1) Silppua sipuli sekä valkosipuli pieneksi ja kuullota ne oliiviöljyssä

2) Lisää joukkoon tomaattimurska sekä oliiviviipaleet ja hauduta seosta hetki

3) Mausta seos mausteilla, silputulla tuorebasilikalla ja sokerilla

4) Lisää halutessasi joukkoon Creme Bonjour -tuorejuustoa pehmentämään makua

Huom! Kastike sopii myös lasagne-, bolognese- tai muuksi kastikepohjaksi tai voit syödä sitä myös sellaisenaan tomaattikeittona (ohentaen sitä halutessasi vedellä).

.................................................................................


Pohja (4 hengelle):

25 g hiivaa
2 1/2 dl vettä
7 dl (durum)vehnäjauhoa
1 tl suolaa

1.) Valmista ensin alkutaikina. Liuota hiiva neljännekseen kädenlämpöisestä vedestä. Lisää noin 2 rkl jauhoa. Sekoita tasaiseksi. Anna nousta leivinliinan alla 30 minuuttia. Muotoile työpöydälle 6 dl:sta jauhoa keko (loput jätetään leipomiseen) ja tee keskelle mahdollisimman syvä kraateri. Kaada keskustaan alkutaikina, suola ja loppu vesi. Sekoittele varovasti ainekset yhteen hyvin jauhotetuin käsin. Vaivaa taikinaa huolellisesti ainakin 10 minuuttia

2.) Kun taikina on sileää ja kimmoisaa, muotoile se pitkulaiseksi limpuksi ja jaa se 4 yhtä suureen osaan. Pyöritä taikinapalat palloiksi ja jätä ne nousemaan leivinliinan alle noin 2 tunniksi tai kunnes ne ovat kohonneet kaksinkertaisiksi.

3.) Yhdestä pallosta tulee aina yksi pizza. Vaivaa palloa jonkin aikaa. Paina ja taputa taikinaa kämmenellä leivinpaperin päällä, silloin voit helposti vetää pizzan kuumalle pellille polttamatta itseäsi. Ota kaulin avuksi, että saat taikinalevyn oikein ohueksi. Lopuksi painele rystysillä ympäriinsä (noin 2 cm reunan sisäpuolelta) saadaksesi aikaan hieman koholla olevan reunan, "cornicionen". Nyt pizzapohja on valmis täytettäväksi

Lähde: http://www.mtv3.fi/reseptit/index.shtml/pizzataikina?1043277

lauantai 29. tammikuuta 2011

TAISTELIJA - THE FIGHTER

Tositarinaan perustuva elokuva velipuolista, Dickie Eklundista sekä Micky "Irish" Wardista, jotka ovat molemmat nyrkkeilijöitä. Perheeseen kuuluu heidän lisäkseen voimakastahtoinen äiti, jolla on veljesten lisäksi seitsemän tytärtä kahden eri miehen kanssa sekä hänen miehensä, joka on nuorempien lasten isä, muun muassa Mickyn. Lisäksi nyrkeilyhullun ja voimakkaasti yhtä pitävän työläisperheen jaloissa pyörii lapsenlapsia.

Dickie on lahjakas ja itsevarma entinen nyrkkeilijä, josta on tullut matkan varrella crack-nisti, joka haaveilee uudesta paluusta kehään. Huumesekoilujensa ohessa hän valmentaa velipuoltaan heidän matriarkka-äitinsä toimiessa Mickyn managerina.

Dickie on äidin lempipoju, jolle annetaan paljon anteeksi ja jonka häröilyiltä äiti haluaa sulkea silmänsä. Micky taas vaikuttaa elokuvan perusteella jalkoihin jäävältä kiltiltä sovittelijalta ja ehkä hiukan liiankin luottavaiselta mieheltä, jolta puuttuu veljensä voimakas itseluottamus.

Tuntuu, ettei perhe osaa aina toimia Mickyn parhaaksi ja että jotkut pyrkivät ehkä tahtomattaankin hyötymään hänestä tavalla tai toisella. Lopulta Micky päästää irti ja alkaa elämään omaa elämäänsä uskaltaen vastustaa hänelle tärkeitä ihmisiä.

Micky pitää isoveljeään sankarinaan, vaikkakin sankarin haarniska alkaa ajan myötä hiukan ruostumaan. Lopulta Micky joutuu lopulta valitsemaan puolensa. Valinta pitää tehdä perheen ja uuden naisystävän, valmentajan ja managerin välillä. Mickylle on kahden tulen välissä ja valinta on hänelle vaikea, koska hän tuntee kiitollisuudenvelkaa perhettään kohtaan samalla, kun perhe aiheuttaa hänelle ongelmia.

Mickyllä on kuitenkin isä, joka tukee pojan valintaa samoin kuin uusi kovasuinen naisystävä sekä tuttu poliisi, joka ryhtyy Mickyn valmentajaksi. Ikävien sattumien vuoksi Mickyn ura on lähellä loppua, kunnes hän näkee veljestään tehdyn inhorealistisen dokumenttielokuvan, joka on käänteentekevä asia niin hänelle itselleen, kuin vankilassa istuvalle veljelleen.

Uuden alun ja voiton myötä Mickylle aukeaa mahdollisuus lähteä mestaruusotteluun. Mickyn otteleminen on kuitenkin ristiriitaista, kun hän ei tiedä kenen neuvoja hän noudattaisi - uuden vai vanhan valmentajan?

Mielestäni tämä mahtavan musiikin siivittämä elokuva on loistava. Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia, varsinkin Christian Bale Dickien roolissa. Hän on erittäin uskottavan oloinen narkomaanin roolissa samoin kuin Mark Wahlberg Mickyn roolissa sekä perheen muita jäseniä näyttelevät näyttelijät.

Ei ole ihme, että Bale on palkittu parhaasta miessivuosasta Golden Globe -pokaalilla tämän elokuvan ansiosta samoin kuin perheen äitiä näyttelevä Melissa Leo parhaasta naissivuosasta. Lisäksi elokuva on ehdolla eri kategorioissa Oscar-gaalassa. Toivon hartaasti, että tätä elokuvaa varten 20 kiloa laihduttanut Bale käy pokkaamassa omansa pois.

Tämä osittain aidossa miljöössä kuvattu elokuva on ohjattu, lavastettu, puvustettu ja toteutettu muutenkin kaikin puolin hyvin ja se on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen draamaelokuva, josta on helppo pitää katsojan sukupuolesta huolimatta. En oikein osaa sanoa, mitä elokuvassa olisi parantamisen varaa, joten annan sille pisteitä 5/5.
 

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

JORDANIA, AQABA
























Kävin joulukuussa 2010 Israelissa, jossa vietin viikon Eilatissa. Samalla reissulla pisätydyin päiväseltään Jordanian puolella Aqaban kaupungissa. kirjoitan muutaman sanan tuosta käynnistäni, mutta mikään varsinainen matkakertomus tämä ei ole, sillä Aqaban kaupungissa kiertämäni reviiri oli melkoisen suppea ja aikaa ei ollut tarpeeksi.

Eilatin hotellialueelta ei ole pitkää matkaa rajalle, ehkä noin 4 kilometria. Matkustin tuon matkan taksilla, koska bussit eivät kulje rajalle. Israelin puolella oltiin lunnollisesti todella tarkkoja tuossa rajanylityksessä, mutta Jordanian puolella kaikki oli rennompaa.

Rajanylitys maksoi molempiin suuntiin ja summa oli meidän valuutalla noin 20 euroa per suunta. Tosin Jordaniasta poistuessani jordanialaiset eivät ottaneet minulta tuota maksua syystä tai toisesta. En enää muista, millä valuutalla tuo ylitysmaksu piti maksaa.

Jordanialaiset olivat hyvin ystävällisiä. He antoivat hymyssä suin luvan valokuvata raja-alueella. Kun menin Jordanian puolella rajalla vaihtamaan valuuttaa, tiedustelin iäkkäämmältä rahanvaihtajamieheltä, osaisiko hän suositella jotain hyvää jordanialaista ruokaravintolaa.















Mies käski minua odottamaan hetken ja kun hän palasi takahuoneesta takaisin, toi hän minulle lautasellisen itse tekemäänsä jordanialaista kotiruokaa, jonka söin hyvällä ruokahalulla sekä ihmeissäni sellaisesta ystävällisyydestä. Ruoka oli hyvää.
























Tämän jälkeen otin rajalta taksin, joka oli pimeä taksi. Mielummin olisin ottanut virallisemman, mutta sellaista ei ollut juuri sillä hetkellä tarjolla (rajalla oli aika hiljaista). Autoa kuljettanut mies otti minulta luonnollisesti enemmän rahaa, mitä  kyyti oloisi todellisuudessa maksanut. Matkan hinta on käsittääkseni oikeissa takseissa noin 7 dinaaria (noin 7 euroa), kun taas tämä pimeän taksin kuljettaja otti minulta noin 10 dinaaria.

Tästä huolimatta taksikyyti oli ihan mukava. Kuljettaja jututti minua ja kun hän sai tietää ammattini, soitti hän matkapuhelimella ja puhui jotain luuriin. Hetken päästä hän työnsi luurin minulle ja pyysi minua jutteleman tyttöystävänsä kanssa, joka oli minun kanssani samassa ammatissa. Hauskaa :)

Vaikka jordanialaiset ovat muslimeja, en kokenut oloani naisena mitenkään aliarvostetuksi, vaan he olivat hyvin ystävällisiä. Olin luonnollisesti pukeutunut heidän tapojaan kunnioittaen melkein nilkkoihin ulottuvalla hameella, olkapäät peittävällä paidalla ja lisäksi minulla oli huivi mukanani varmuuden vuoksi, jota pidin hartioillani.
























Kieltämättä pimeyden laskiessa minua vähän jänskätti olla yksin naisena täysin vieraassa maassa, mutta loppujen lopuksi siellä oli hyvin turvallisen oloista. Kierrellessäni katuja huomasin erään miesten kuntosalin, jonka ovelta vilkulin sisään. Salinpitäjä oli hyvin ystävälinen ja pyysi minut sisään tutustumaan saliin, mutta minä tyydyin ottamaan valokuvan ovelta hänen luvallaan. Mies kertoi, että Jordaniassa naiset käyvät eri saleilla miesten kanssa.















Kulutin päivän kuljeksimalla ydinkeskustassa ja kaupoissa, koska aikaa ei ollut sen suurempaan kiertelyyn. Muistaakseni raja meni kiinni noin klo 20.00 ja minun piti ehtiä maasta pois ennen sitä. Ennen maasta poistumistani kävin syömässä jordanialaista ruokaa Ali Baba -ravintolassa, joka lienee ihan tasokas ravintola heidän mittapuunsa mukaan. Ruoka oli syötävää ja hyvin samanlaista kuin Israelin puolellakin. Jordania on valitettavan köyhä maa ja hintataso on mielestäni melko edullinen.
























































perjantai 21. tammikuuta 2011

CONGRESS WELLNESS HOTEL LÅNGVIK JA SEN RAVINTOLA

http://www.langvik.fi/

Kävin muutama viikko sitten ystäväni kanssa testaamassa päiväseltään Hotelli Långvikin kuntosalin, kylpyläosaston sekä ravintolan. Tämä entisen Kansallisosakepankin koulutustiloihin rakennettu ja käsittääkseni venäläisomistuksessa oleva hotelli yllätti positiivisesti.

Hotellissa oli melko taidokkaasti yhdistetty uutta modernia ja vanhaa 70-lukua. Itse rakennushan on 70-luvun tasakattomallistoa ja esimerkiksi kylpyläosastolla huomasi, kuinkan seiniin oli jätetty joihinkin paikkoihin vanhaa tummanruskeaa kaakelia näyttämättä silti vanhanaikaiselta. 

Hotellin kylpyläosasto ei ollut toiminnoiltaan mikään ihmeellinen, mutta kyllä siellä pääsi rentoutumaan. Siellä oli muutama erilainen sauna, poreallasta ja taisi oloa kylmävesiallaskin. Jossain paikoissa kylpylässä oli niin uutta tekniikkaa, ettei sitä osannut kunnolla käyttää, esim. Amazon -suihkut.

Kylpylä oli levittäytynyt vähän turhan laajalle alueelle. Olisin esim. toivonut, että tavallinen sauna olisi ollut lähellä muita saunoja. Kylpyläosaston käyttö maksaa 25 euroa per henkilö (CityShopparilla kaksi yhden hinnalla), jos ei ole hotellin asukas. Hintaan sisältyy osaston käytön lisäksi kuntosalin käyttö, pyyheet, tossut, kylpytakki ja juomat.

Uskon, että sisustuksesta vastannut henkilö on halunnut tahallaan jättää rakennukseen 70-luvun leiman, sillä paikka ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että sitä remontoidessa ja sisustusta suunnitellessa olisi haluttu säästää rahaa.

Hotellin kylpyläosasto oli yleisilmeeltään sisutuksen osalta tumma ja hotellin vastaanotto sekä ravintolat taas olivat moderinit ja ehkä aavistuksen Sedu Koskisen yökerhojen omaiset (kuten ystäväni totesi) - jossa voimakkaampia värejä, muotoja ja tyylejä oli rohkeasti sekoitettu melko taidokkaalla luovuudella. Sanoisin, että hotelli on "aikuiseen" makuun ja sieltä on turha yrittää etsiä vesikiukumäkiä.

Täytyy kyllä suitsuttaa, että hotellin ja ravintolan henkilökunta teki meihin suuren vaikutuksen palvelualttiudellaan. Meille esiteltiin oma-aloitteisesti kylpylän tilat sekä pyynnöstä ravintolan kabinetteja jne. Ystävällinen, hiukan iäkkäämpi tarjoilijarouva osasi kertoa meille rakennuksen historiasta ja otti selvää kaikista asioista joita kysyimme, jos hän ei osannut suoralta kädeltä vastata.

En tiedä onko palvelu aina näin hyvää vai johtuiko se siitä, että perjantai-iltapäivällä sekä -illalla hotellissa oli rauhallisempaa? Suurin asiakasryhmä hotellissa on varmasti liikematkailijat ja firmat, jotka järjestävät hotellissa esim. koulutuksia arkisin. Lähellä sijaitseva Hirsala Golf tuo hotelliin asiakkaita kesäisin. Muuten tuon hotellin sijainti on melko kaukana Kirkkonummen maalaismaisemissa.

Eri sijainneistaan huolimatta näkisin Långvikin ja Haikon kilpailevan keskenään firma- ja kylpyläasiakkaista. Haikko on tyyliltään hiukan vanhahtavampi ja arvokkaamman oloinen ainakin vanhimman rakennuksen osalta, kun taas Långvik on moderni ja tyylikäs.

Söimme hotellin lobbyn ja baarin takana olevassa tilassa, koska varsinainen ravintola-ravintolan puoli oli kiinni. Hotellin ravintolassa oli vanhat pöydät ja 70-luvulta peräisin olevat ravintolan tuolit, jotka oli päällystetty uudestaan.

Ruokailu oli miellyttävää, koska paikalla ei ollut liikaa ihmisiä. Yksi venäläinen perhe ja loput olivat pariskuntia. Ruokavuosi -menu oli melko suppea ja eri annoksissa toistui osittain samat raaka-aineet, mutta ei häiritsevässä määrin, kuten ketjuravintoloissa. Långvikin ruokafilosofiana on kauden herkuista nauttiminen, ekologisesti tuotettuina ja taidokkaasti valmistettuina.









































































Annokset olivat kauniita ja ruoka hyvää. Joka ikinen ruoka-annos, mitä söin, oli maukasta. Alkuruokana söin karitsanpaistitartaria, valkosipulikreemiä ja punajuurta (13,80 euroa). Lautasella olevat maut sopivat toisiinsa hyvin.



















Paras syömistäni annoksista oli pääruokana syöty omenapuulla savustettu lohi, maa-artisokkapyree ja kasvispyttipannu (22,40 euroa). Lohi oli juuri oikean kypsyistä lihan ollessa "kiiltävää". Ainoa miinus ruoan suhteen oli se, että pääruoka-annos ei ollut tarpeeksi lämmin, vaan ennemminkin haalea.




















Jälkiruoaksi söin vaniljaista jogurttivanukasta ja lakkalientä (8,00 euroa), joka oli hyvää - mutta ehkä aavistuksen tavanomaista maultaan. Ystäväni syömä maitosuklaaleivos mustaherukkasorbetin ja vadelman kera (8,00 euroa) oli herkullista.












































Annokset olivat melko pieniä lukuunottamatta ystäväni syömää paahdettua häränfileetä, mausteisen chorizo-voin ja maalaisranskalaisten kera (28,00 euroa). Alkuruoaksi hän nautti blinejä ja kauden mätiäperinteisin lisäkkein (15,60 euroa).

Vaikka hinnat olivatkin keskiarvoa aavistuksen korkeampia, oli ruoka kyllä hintansa väärti. Me molemmat pidimme ravintolan tasalaatuisesta ruoasta, jonka taidokkaasti yhdistellyt maut täydensivät toisiaan.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

JUMALISTA JA IHMISISTÄ

Kävin eilen elokuvissa katsomassa "Jumalista ja ihmisistä" -elokuvan. Odotin arvostelujen perusteella tältä Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix´n voittaneelta ja Ranskassa yli 3 miljoonaa katsojaa elokuvateattereihin tuonneelta elokuvalta paljon.

Odotin, että tämä tositarinaan perustuva elokuva kertoisi minulle tarinan sekä herättäisi minussa jotain syvällisempiä ajatuksia ja tunteita. Elokuvahan kertoo Algeriassa sijaitsevassa luostarissa asuvista ranskalaisista trappistimunkeista, jotka joutuvat pelinappuloiksi vuonna 1993 Algerian sisällisodan aikaisissa tapahtumissa ja joiden tarina ei päättynyt hyvin

Toisin kuitenkin kävin. Elokuva oli valitettavasti melko pitkäveteinen sekä liian rauhallinen minun makuuni ja koko 2h 15 minuutin ajan odotin, että jotain tapahtuisi. No tapahtui siinä lopussa ja kerran siinä keskivaiheillakin, mutta siihen se jäi. Ilmeisesti elokuva tarkoitus ei ollut kertoa niinkään itse tuon hetkisistä tapahtumista, joita odotin näkeväni, vaan lähinnä käsitellä ihmismieltä.

Elokuva oli kuvattu "taiteellisesti" ja siinä käytettiin jonkun verran vertauskuvainnollista symboliikkaa, joka toki puhutti. Elokuvassa on loppujen lopuksi aika vähän vuorosanoja siihen nähden, kuinka pitkä elokuva on. Tarina eli pitkälti munkkien messuissa laulamien gregoriaanisten kirkkolaulujen kautta, joiden sanoista saattoi vaistota ja ymmärtää munkkien kokemia tunneskaaloja. Samalla, kun munkit uskovat siihen, että toivoa on olemassa, he valmistautuvat pahimpaan jäähyväisiä valmistellen.

Elokuva kertoo pelosta, rohkeudesta, toivosta, uskollisuudesta, lähimmäisen rakkaudesta, uskosta, epäilystä, puolueettomuudesta, vapaudesta valita, suvaitsevaisuudesta, anteeksiannosta, syyllisyydestä, inhimmillisyydestä, epäinhimmillisyydestä sekä vaikeasta dilemmasta, jonka munkit joutuvat kohtaamaan siinä vaiheessa, kun heidän tulee tehdä päätös. Luopuako tärkeästä tehtävästä hengenvaaran tähden vai valitako marttyyrin roolin?

Vaikka elokuva ei tarjonnut sitä elämystä jota odotin, tarjosi se kuitenkin mieleenpainuvan, tunteikkaan, vertauskuvannollisen ja ehkä hiukan tekemällä tehdyn kohtauksen, jossa munkit kokoontuvat viimeiseen yhteiseen illanviettoon viinilasillisen ääreen ennen traagista loppua. Kohtauksen taustalla soi Tsaikovskin Joutsenlampi ja tätä kaunista, mutta surullista kohtausta on verrattukin Leonardo da Vincin Viimeiseen ehtoolliseen.

Positiivista oli myös se, että elokuva oli kuvattu hyvin autenttisen oloisissa sekä kauniissa maisemissa ja realistisesti luostarin sekä kylän elämää seuraten. Elokuvassa seurataan myös munkkien itsensä kanssa käymää kamppailua siitä, mikä on heidän mielestään oikein. Elokuvassa ei yritetä käännyttää ketään mihinkään eikä kyse ole varsinaisesti uskovaisten elokuvasta.

Pääosissa näyttelevien näyttelijöiden roolisuoritukset ovat hienoja.

Pjotr Tsaikovski: Joutsenlampi

19.01.2011

Jatketaan vielä leuanvetoaiheella...

Kävin eilen treenaamassa ja vedin siihen alkuun yhden sarjan leukoja ja se videoitiin. Kuvaaja laski, että vedin niitä kymmenen (itse en niitä laskenut). Viimeinen leuka on säälittävää räpellystä. Puolustukseksi sanon, että olin edellisenä päivänä tehnyt ihan kunnollisen leuanvetoharjoituksen ja veto oli siksi vähän poissa.

Kuten jo aiemminkin olen kirjoittanut, ennätykseni leuanvedon osalta on 12 toistoa ja se on jouluviikolta 2010. Seuraava tavoite on 15 toistoa toukokuun loppuun mennessä. Riippuu ihan päivästä, minkälaisia tuloksia saan toistojen osalta ja kuinka ylipäätään milloinkin treenaan.

Itse asiassa oli ihan mielenkiintoista nähdä, kuinka vedän noita leukoja tekniikan puolesta. Olin kuvitellut pitäväni polvia loivassa koukussa, mutta näköjään niissä on tuota kulmaa hiukan enemmän. Mietin tuota oteleveyttä ja sitä, että pitäisikö se olla hiukan kapeampi? Sillä tavalla, että kyynärpäät tulisivat lähemmäs kylkiä? Pitäisi ihan etsiä jostain noi viralliset säännöt leuanvedon osalta ja katsoa, että pääsisikö noilla leuoilla läpi?

video

Tein eilen myös dippejä ja sekin sessio vidoitiin. En kuitenkaan halua laittaa videota tänne, koska siinä näkyy kasvot. Otin videosta still-kuvan, jonka litän tähän ja josta näkee, kuinka alas laskeudun.

























Otin eilen myös kuvia itsestäni pitkän tauon jälkeen ja pyydän jo heti anteeksi sitä, etten osaa poseerata. En ole ikinä harjoitellut poseeraamista ja se kyllä näkyy.

Viimekesäisen dieetin jälkeen onnistuin pudottamaan painoa 13 kiloa (74,5kg) ja nyt talvella kiloja on tullut takaisin kaksi. Paino vaihtelee päivästä ja nesteistä riippuen kilolla tai parilla. Punnitsin itseni eilen illalla ja iltapaino oli noin 77,5kg, joka näkyy tuossa videolinkissä ja kuvissa.

Vaikka en ole missään erityisen kireässä kunnossa, olen ihan tyytyväinen itseeni tällä hetkellä. Olen 40 -vuotias ja tykkään, että kropassa saa olla pientä pehmeyttä. Tästä huolimatta olen suunnitellut, että aloittaisin alkusyksystä keskeytyneen dieetin uudestaan, kunhan vain saisin motivoitua itseni uudelleen. Suunnittelin, että pudottaisin painon ehkä johonkin 70 kiloon (mikä olin alun perin suunnitelmanakin). Peili on se, mikä lopulta ratkaisee.

Kuten kuvistakin näky, on minulla varsinkin reisissä ja takapuolessa ylimääräistä rasvaa samoin kuin vatsassa sekä muualla kropassa. Kaipaisin kuitenkin lihaksiini vähän enemmän erottuvuutta.


Takaa

























Kun katselen tuota kroppaani muuten, niin olisin sitä mieltä, että selkään voisi tulla vähän leveyttä lisää ja ehkä olkapäissä voisi olla enemmän pyöreyttä. Reidet ovat aika vahvat, mutta lihasten muotoa on vähän vaikeaa arvioida, kun niiden päällä on tuota ylimääräistä rasvaa. En ole kiinnostunut kisaamisesta, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mitkä osa-alueet lihaksissani ovat sellaisia, joita voisi muokata paremmaksi? En osaa katsoa kroppaani ”sillä silmällä”.

Selkä

Edestä
Edestä haupparia
















Ja kuvia sivusta...


Oikea puoli

Vasen puoli





Etsin äsken netistä noita leuanvetosääntöjä ja löysin tällaisia noita alla olevia juttuja. Tiesittekö muuten, että leuanvedon maailmanennätys toistoissa on 370 leukaaa?!?! Ihan järjetön tulos.

Leuanvedon säännöt Kiimingin SM-kisoissa 2010:

1) Vetäjän tulee pitää jalkansa jatkuvasti ristissä vetosuorituksen ajan, jos tätä rikotaan, annetaan vetäjälle tästä tiedoksi komento "jalat".

2)Vetäjän tulee nostaa leukansa vetotangon yli niin, että hänen leukansa alakärjen tulee olla vähintään tangon takakärjen kohdalla. Samoin 22cm vetotangon yläpuolella oli sotilaspenkistäkin tuttu stoppari, johon pään tuli joka toistolla osua. Tämä kyseinen sääntö osoittautui varsin hankaksi, sillä monilla lyhyemmillä ja pienipäisemmillä nostajilla ei pää tahtonut millään osua stoppariin, vaikka toisto muuten oli puhdas. Jos jokin näistä edellämainituista sääntöpykälistä ei täyttynyt vetäjän suorituksessa, huudettiin tässä "leuka".

4)Vetäjän käsien tulee suoristua ala-asennossa, jossa myös liike tulee pysäyttää "silminnähtävästi". Tätä sääntöä katsottiin kisassa hieman läpi sormien, vaikka siihen myös monta kertaa puututtiin. Tämän kohdan rikkomisesta huudettiin merkkikomento "kädet".

5)Vetäjästä 50cm edessä oli muovinen pleksi, jonka tarkoitus on eliminoida turha vauhdinotto. Pleksiin saa vetäjä jaloillaan osua, mutta siitä ei saanut ottaa minkäänlaista tukea.

6)Vetäjä saa levähtää maksimissaan 5 sekuntia toistojen välissä, päätuomari varoittaa nostajaa komennolla "neljä", kun nostajalla on vain sekunti aikaa aloittaa seuraava suorituksensa.

Lähde:


Leuanvedon Super Max One:

Kestävyysvoiman harjoittelu:

Yhden käden leuanveto:

Leuanveto:


maanantai 17. tammikuuta 2011

17.01.2011

Testasin tänään tavallisen leuanvetoharjoituksen ja lisäpainolla tehdyn harjoituksen ohessa yhden käden leuanvetoa toisella kädellä ranteesta kiinnipitämällä, mikä lienee se helpoin tapa yrittää päästä alkuun tossa hommassa.

Tein tämän molemmilla käsillä muutaman kerran. Oikealla kädellä sain tehtyä kolme leukaa ja vasemmalla taisi tulla tehtyä kaksi leukaa. Tosin molemmilla käsillä tehtynä varsinkin viimeiset toistot olivat melkoista sätkimistä.

Lisäksi yritin tehdä noita yhden käden leukoja siten, että siirsin toisen käden ranteesta puoleen väliin kyynärvartta enkä silloin saanut tehtyä yhtään leukaa kummallakaan kädellä.

Olisi kivaa alkaa treenaamaan noita yhden käden leukoja ihan tosissaan siten, että ne vedot olisivat puhtaita ja että toinen käsi ei pitäisi mistään kiinni. Löytyisiköhän tähän yhden käden punnerruksen treenaukseen jotain hyviä kikkoja?

Yhden käden leuanveto kyynärvarresta kiinnipitäen     
Yhden käden leuanveto ranteesta kiinnipitäen
Olen myös järkkäämässä töissä halukkaille työkavereille tilaisuutta, jossa on mahdollisuus tulla testaamaan omaa lihaskuntoaan. Kyse ei ole kilpailusta, vaan siitä että jokainen pääsee testaamaan oman sen hetkisen lihaskuntonsa niiltä osin, kuin haluaa. Myöhemmin voidaan sitten tehdä sama testin uudestaan. Osittain tässä testissä on samanlaisia osioita, kuin mitä meidän työpaikalla järjestettävissä virallisemminkin kuntotesteissä on.

Ajattelin, että tuossa testissä pääsisi testaamaan omavalintaisesti seuraavia lajeja:

- leuanveto omalla painolla, ote vapaa
- dippi omalla painolla, kulma vapaa
- etunojapunnerrukset omalla painolla
- selkälihakset omalla painolla
- vatsat omalla painolla
- kyykyt omalla painolla

Ideana olisi siis tehdä nahdollisimman paljon toistoja tietyssä ajassa tai maksimitoistomäärät.

Nyt pitäisi van löytää sopivia taulukoita, joista voisi katsoa tulostensa perusteella sen, onko esim. tyydyttävässä vai kiitettävässä kunnossa. Esimerkiksi työpaikkamme virallisempien kuntotestien tai puolustusvoimien kuntotestituloksia voisi käyttää osittain suuntaa-antavina taulukoina.

Tarvitsisin myös jostain tiedon siitä, kuinka naisten omalla painolla tekemiä leukoja/dippejä voidaan verrata miesten vastaaviin ja kuinka eripainoisten, samaa sukupuolta olevien henkilöiden tuloksia voidaan verrata keskenään - siitäkin huolimatta, ettei kyse ole kilpailusta. Osallistujia on kuitenkin sen verran vähän, että varsinaisia painosarjoja ei pysty järjestämään.

Minulle on jostain kumman syystä tullut sellainen kuva, että yksi naisen tekemä leuka voitaisiin kertoa kolmella, jotta tulokseksi saataisiin miesten tulos. En sitten tiedä voiko tämä pitää paikkaansa.

Onkohan tällaista taulukkoa jossain olemassa? Jos joku tietää, mistä etsiä tällaisia luotettavia taulukoita tai laskentasysteemejä, niin ottaisin tiedon mielläni vastaan :)

P.S. En ole tutustunut Wilksin pistetaulukkoon, mutta voisikohan se auttaa tässä asiassa vai liittyykö se pelkästään noihin voimanostojuttuihin?

VAIVOJEN VOIVOTTELUA

Ensi alkuun ennen voivottelemaan ryhtymistä haluan korostaa, etten ole terveydenhuollon ammattilainen ja siksi tekstissä saattaa esiintyä virheitä. Jos sellaisia on, niin niitä saa ilman muuta korjata. Mutta nyt voivottelemaan... :)


Hyppääjän polvi:

Kävin viime viikolla lääkärissä ja lääkäri epäili, että oikean polven patellajänne olisi tulehtunut (nk. hyppääjän polvi), eli ilmeisesti minulla ei sittenkään ole nk. juoksijan polvea, kuten aiemmassa viestissäni epäilin. Sain viikon tulehduskipulääkekuurin ja  käskyn lepuuttaa jalkaa sekä antaa kipeälle kohdalle tarvittaessa kylmähoitoa. Syy tulehdukselle löytyy rasituksesta.

Ja kuten arvata saattaa, en ole oikein noudattanut lääkärin ohjeita. Kävin viime viikolla yhde kerran hölkkäämässä nastalenkkareiden (Icebug) kanssa ja kolme kertaa kävelemässä (9km, 6km ja 17km). Tämän lisäksi treenasin salilla kaksi kertaa (kädet ja olkapäät sekä rinta ja selkä) ja venyttelin kaksi kertaa uuden vuoden lupaukseni mukaisesti (ala- ja yläkroppa erikseen). No nyt lupasin itselleni, että annan polven olla oikeasti rauhassa ja välttelen polvea rasittavia liikuntamuotoja, koska en halua vaivan pitkittyvän.

Fysioterapeutilla käyntiä ja ylipronaatiota:

Tänään kävin fysioterapeutilla, jonne menin siksi, että alaselkäni väsyy oikealta puolelta enemmän kuin vasemmalta. Tätä on jatkunut jo joitakin vuosia ja yleensä sen huomaa silloin, kun olen joutunut seisomaan pitkä aikoja paikoillani tai jos vaikka käyn pidemmällä kävelylenkillä. Väsymyksen lisäksi alaselässä tuntuu kireyttä.

Yksi syy voi olla siinä, että lonkankoukistajani ovat kireät (samoin kuin kaikki muutkin lihakset) ja syvät vatsalihakset eivät ole kunnossa, joiden takia selkäni menee notkolle. Fysioterapeutti näyttikin minulle muutamia hyviä liikkeitä, joilla harjoittaa noita vatsan syvimpiä lihaksia.

Olen miettinyt, että voisivatko jalkani olla eripituiset? Eräs fysioterapeutti sanoi minulle viime kesänä, että pituuseroa voi yrittää kompensoida ostamalla suutarilta sopivan korkuisen kantapääpohjallisen lyhyemmän jalan kenkään. Toisaalta tällaisella oma-aloitteisella hoidolla voi myös tehdä paljon hallaa, eli on ehkä suositeltavampaa käydä ensin jonkun ammattilaisen luona toteamassa tilanne.

Tämänpäiväinen fysioterapeutti sanoi, että on ihan normaalia, että ihmisten jalat saattavat olla eripituiset ja että sellaisesta lievästä, noin 0,5-1 cm:n pituuserosta ei ole sen kummempaa haittaa. Fysioterapeutti ei huomannut jaloissani mitään erityistä pituuseroa, mutta huomasi että oikealla puolella vyötärön kohdalla on enemmän kaartuvuutta kuin vasemmalla, joka saattaa käsittääkseni olla jonkinlainen merkki kropan epätasapainosta.

Minulle on joskus aiemmin sanottu toisen fysioterapeutin toimesta, että minulla on varsinkin oikeassa jalassa ylipronaatiota, jonka takia teetätin itselleni aikoinaan pohjallisetkin. Aloin itsekin epäilemään tätä vaivaa, sillä huomasin kengistäni se, että ne näyttivät sisäreunasta hiukan linttaan astutuilta ja korot kuluivat siltä sisäreunan puolelta enemmän.

Joka tapauksessa tämän päiväinen fysioterapeutti oli sitä mieltä, että minulla ei olisi ylipronaatiota kauhean paljoa. En sitten tiedä onko asento korjaantunut vuosien saatossa vai ovatko nämä fysioterapeuttien tulkinnat ja havainnot muuten vaan erilaisia. Ylipronaation vastakohta on supinaatio.

















Painon jakaantuminen jalkapohjassa:

Tämänpäiväinen fysioterapeuttini totesi, että pidän painoa liikaa varpailla. Lisäksi jalkapohjien lihakset ovat aika kireät. Oikeaoppisesti painon tulisi olla jakaantunut jalkapohjassa kolmeen pisteeseen ja varpaiden alle (varpaiden ja lattian väliseen rakoon) pitäisi pystyä työntämään paperi.

Tämä painon väärä jakaantuminen saattaa vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että minulla on ollut ongelmia myös penikkataudin kanssa jo 90-luvun loppupuolelta alkaen. Vaiva alkoi, kun kävin pelaamassa aktiivisesti sählyä ja juoksin paljon kovalla alustalla.

Penikat kipeytyvät yleensä siinä vaiheessa, kun lähden hölkkäämään eikä säären etuosan lihakset ole lämmenneet tarpeeksi. Tällöin lihas menee kramppiin eikä kävelystäkään tule mitään. Lihaksen päällä oleva kalvo kiristyy, kun lihas turpoaa  verenkierron vilkastuttua ja tuntuu, kuin säären etuosa puutuisi.

Ikävä vaiva, johon auttaa lepo sekä säären etuosan lihasten venyttely sekä kylmähoito. Itse olen käynyt hoidattamassa penikoita hierojalla, joka "jäädyttää" lihasta ensin jäällä ja sen jälkeen repii lihakset auki. Toisinaan penikkatautia hoidetaan leikkauksella.

Painon oikeaoppinen jakaantuminen jalkapohjalle
























Huoh... Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että minulla on ollut jos jonkinmoista vaivaa... :D Joka tapauksessa kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen, eli erilaiset kropassa olevat epätasapainot ja vaivat voivat vaikuttaa kropassa sellaisiin paikkoihin, mihin niiden ei olisi ikänä voinut kuvitella vaikuttavan. Esimerkiksi virheasento jalkapohjassa saattaa aiheuttaa selkävaivoja jne.

Yleisimmät ajaraajaongelmat: http://www.tuf.fi/alaraaja.htm

Rintarangan yliliikkuvuus ja fasettilukot:

Lisäksi minua ovat toisinaan vaivanneet ilmeisesti rintarangan yliliikkuvuudesta johtuvat fasettilukot, jotka saavat aikaan sen, että rinnassa tuntuu pistävää kipua ja jonka takia toisinaan onnistuu vain pinnallinen hengitys. Lisäksi fasettilukot saattavat aiheuttaa "viiltävää" kipua selässä ja niskan alueella, jonka takia pää ei kunnolla käänny.

Näitä vaivoja olen hoitanut itse kevyellä selkään suuntautuvalla liikunnalla manipuloimalla selkää esim. keppijumpalla. Lisäksi olen saattanut mennä lattialle makaamaan ja rullannut selän alla pyyherullaa, folipaperin kovaa rullaa tai sukan sisälle laitettua kahta tennispalloa selkärangan molemmin puolin ylös-alas -liikkeellä.

Valitettavasti aina nämä selkärangan oma-aloitteiset rusautusyritykset eivät ole tehonneet ja olen joutunut käyttämään naprapaatin, kiropraktikon, osteopaatin ja hierojan apuja. Parhaimman tuloksen olen saanut naprapaatin käsittelyssä.

Ja vaikka fasettilukon saisikin häviämään, saattavat lihakset vielä jonkun aikaa kipeät tämän jälkeen niiden aiemman jännitystilan vuoksi. Lihasten rentouttamiseen olen saattanut ottaa lihaksia rentouttavaa Sirdalud -lääkettä, joka tosin alkaa nukuttamaan sen verran, että se kannattaa ottaa yötä vasten.

Kuvalähde: http://www.espoonosteopatia.fi/
























Tenniskyynärpää:

Ja  jotta tämä suomalaisille ominainen vaivoista valittelu ei jäisi tähän, niin mainittakoon että minulla on ollut ongelmia myös kyynärpäideni kanssa. Molemmissa kyynärpäissäni on ollut  tenniskyynärpää (eri aikaan). Oikeassa kädessä se oli vuoden verran ja vasemmassa pari vuotta. Oikeaan käteen se iski akuutisti etunojapunnerruksia tehdessä ja vasempaan käteen se tuli ilmeisesti pidempiaikaisen rasituksen ansiosta. Tenniskyynärpää tulee harvoin nimensä mukaisesti tenniksenpeluusta. Yleensä sen saa kroonisen tai akuutin käden rasituksen takia.

Kuvalähde: Wikipedia
 























Tenniskyynärpään voi todeta itsekin aika helposti. Tenniskyynärpäässä on kyse olkaluun lateraaliseen sivunastan (jossa lihasten jännesäikeet yhdistyvät) tulehdustilasta. Kun tätä kyynärpään ulkosivulla olevaa sivunastaa koputtaa, voi siinä tuntua kipua ja arkuutta, jos kyseessä on tenniskyynärpää.

Tenniskyynärpää on pahimmillaan aika ikävä vaiva. Jos kyynärpään pistävä kipu yltyy pahaksi, voi esim. maitolasin nostaminen tai kätteleminen sattua ihan jumalattoman paljon. Pistävän kivun lisäksi käsi saattaa ärtyä niin pahaksi, että käsivarteen tulee leposärkyä, joka valvottaa öisin. Kättä automaattisesti varoessa tulee lihaksia toisinaan jännitettyä liikaa ja tämä saattaa omalta osaltaan aiheuttaa lisävaivoja.

Tänä päivänä leikkaus on käsittääkseni viimeinen hoitomuoto, mitä tenniskyynärpäävaivoihin suositellaan. Tärkeitä hoitomuotoja ovat venyttelyn ja kylmähoidon lisäksi lepo, lepo ja vielä kerran lepo. Kipeällä kädellä saa toki tehdä erilaisia asioita, mutta ei mielellään puristaa. Ja jos puristaa täytyy, suositellaan kädessä käytettävän tenniskyynärpäätukea rasituksen aikana.

Venyttelyohjeita: http://www.lempaala.fi/terveys_ja_hyvinvointi/terveyspalvelut/fysioterapia/itsehoito-ohjeita/tenniskyynarpaan_hoito/

Tenniskyynärpäätuki
























Olen myös kuullut, että Matti Wäänänen -niminen lääkäri antaa tenniskyynärpäille jonkinlaista "pippurointihoitoa", jonka sisällöstä en sen paremmin  tiedä. Tätä ennen Wäänänen suosittelee potilasta kuitenkin yrittämään tenniskyynärpään hoitoa aktiivisilla venyttelyharjoituksilla.  Wäänäsen osaamisalueet ovat ilmeisesti ortopedia ja traumatologia, neurokirurgia, kirurgia.

Molempia tenniskyynärpäitäni hoidettiin alkuun tulehduskipulääkkeillä sekä kortisonipiikeillä, joista ei ollut mitään hyötyä. Kortisoni vain peitti kivun, mutta ei parantanut vaivaa. Käsikirurgi Kaj Rindell antoi kuitenkin ymmärtää, että lievään ja alkuvaiheessa olevaan tenniskyynärpäähän kortisonipiikki voi auttaa. Kortisonipiikkiä ei kuitenkaan suositella annettavaksi käsittääkseni kuin muutama vuodessa.

Loppujen lopuksi sain molempiin käsiini hepariinipiikit ja olin molempien käsieni takia vajaan kaksi kuukautta sairaslomalla. Laitan tähän vielä Kaj Rindellin luvalla hänen kirjoituksensa tästä hoitomuodosta:


"TENNISKYYNÄRPÄÄ (EPICONDYLITIS LATERALIS HUMERI)


Kyseessä tavallinen, pääasiassa aikuisikään liittyvä olkavarrenluun kyynärpään ulomman nivelnastan vauriotila, jonka syntymekanismina on useimmiten ylikuormitus joko pitkäaikaisesti (toistotyö) tai lyhytaikainen (esim. intensiivinen haravointi, vasarointi). Tenniskyynärpää voi aiheutua myös suoran ruhjeen jälkeen. Vaiva hankaloittaa kivun vuoksi tarttumaotetta ja pahimmassa tapauksessa kroonistuu. Ongelmaan on klassisesti tarjottu lukuisia hoitomuotoja kuten lääkitystä, fysioterapiaa, kirurgiaa, apuvälineitä ja tietysti lepoa. Nimensä mukaisesti vauriota on esiintynyt usein tenniksen pelaajilla.

Oireisto:

Rasituksen tai vamman seurauksena syntyy kyynärpään ulkoiseen nivelnastaan kiputila. Esineistä kiinni otettaessa tai sormilla toistoliikettä suorittaessa kipu kovenee. Vaiva voi pahentua niin, että se estää työnteon ja käden käytön.

Aikataulu ja tutkimusten kulku:

Ensimmäisellä käynnillä varmistutaan diagnoosista ja suoritetaan puristusvoimamittaus. Mikäli potilas haluaa ja vaiva on merkittävän vaikea, voidaan hoito aloittaa heti provosoimalla heparin –puudutepistoksella haluttu paranemisreaktio. sairaslomaa kirjoitetaan noin 3-6 viikkoa.

Noin 3 viikkoa ensimmäisen hoitokerran jälkeen tarkistetaan tilanne myös mittauksin jaopetetaan tenniskyynärsidoksen tarkoituksenmukainen käyttö. Sidettä potilas käyttää paranemisen loppuun asti ohjeiden mukaisesti.


Lopputarkastus ajoittuu yleensä 5-6 viikkoa aloituksesta. Tällöin riipuen ammatin kuvasta ja mittaustuloksista, valtaosa potilaista pääsee töihinsä.

Toimenpiteen kulku:

Diagnoosi on hoidon perusta. Se varmistetaan hoitoprosessin alussa yksinkertaisella puristusvoimatestillä. Nykykäsityksen mukaan tenniskyynärpäässä on kyseessä itse asiassa rasitusmurtumaa vastaava tila, jossa lihasjänteiden kiinnitysalueella on luukalvo osin revennyt irti alla olevasta luusta rikkoen myös hermoja ja verisuonia. Kuten kaikissa rasitusmurtumissa, lepo on perushoitomuoto. Valtaosassa tapauksista pelkkä riittävä lepo, mahdollisesti yhdistettynä tukisiteen käyttöön, antaa hyvän tuloksen.


Kudosten uusiutumisen ja korjaantumisen kannalta on tärkeää, erityisesti kroonistuneissa tapauksissa, että saadaan kyseiselle alueelle mahdollisimman voimakas verenkierto. Tämän aikaansaamiseksi voidaan provosoida lievä paikallinen tulehdusreaktio, tässä tapauksessa paranemisreaktio.


Tämä voidaan aikaansaada useilla menetelmillä. Usein käytetään pientä annosta puudutetta ja veren hyytymistä estävää hepariinia, jolla saadaan aikaiseksi hallittu verenvuoto vaurioalueelle. Suonien ulkopuolelle joutuessaan verisolut laukaisevat hyvin tunnetusti edellämainitun paranemisreaktion. Tällä lisäreaktiolla pyritään siis lisäämään solujen uusiutumiselle välttämätöntä hapen- ja ravintoaineiden saantia sekä kuona-aineiden poistoa. Joka käyntikerralla potilaalle suoritetaan yksinkertainen toiminta-arvojen mittaus, joka kertoo hyvin käden suorituskyvyn edistymisestä.

Tällä lisäreaktiolla pyritään siis lisäämään solujen uusiutumiselle välttämätöntä hapen- ja ravintoaineiden saantia sekä kuona-aineiden poistoa. Joka käyntikerralla potilaalle suoritetaan yksinkertainen toiminta-arvojen mittaus, joka kertoo hyvin käden suorituskyvyn edistymisestä.

Potilas kokee kipua vielä keskimäärin 12 viikkoa hoidon aloituksesta, koska vaurioituneen alueen sisäinen hermotus korjaantuu hitaammin kuin varsinainen tukikudos. Työnteko on yleensä mahdollista tukisiteen kanssa.

Mahdolliset ongelmat:


Haittavaikutuksista merkittävin on provosoidun paranemisreaktion aikaansaama, muutaman vuorokauden pituinen kiputila, jota hoidetaan kipulääkkeillä. Hoidon onnistuminenedellyttää, että potilas ymmärtää tapahtumien kulun ja osaa käyttää tenniskyynärsidettä neuvotulla tavalla.

Jos potilaalla on jo ennen hoidon aloittamista verenvuototaipumusta, saattaa pistoksesta syntynyt verenvuoto turvottaa kyynärvartta ja tuntua pelottavalta. Yleensä siitä ei ole seuraamuksia paranemiselle.

Tulokset:


Hoito on varsin tuloksekasta. Menetelmällä voidaan aikaansaada paraneminen 90% tapauksista, myöskin kroonisista tiloista. Leikkaushoitoon joudutaan harvoin.

Puristusvoimat laskevat aluksi 3viikkoon asti. Sitten ne tasaisesti nousevat ohittaen 4-5 viikon paikkeilla lähtöarvot ja normalisoituen lopuksi. Toista kättä käytetään vertailuun joka mittauksessa. Puristusvoimamittauksista saadaan aika-voima –akselilla taulukko, joka demonstroi tulokset hyvin. Työhön paluu onnistuu yli 90 prosenttisesti 6-8 viikon kuluttua.

Kaj Rindell, LKT, kirurgi, ortopedi, traumatologi, käsikirurgi"


Jännetupin tulehdus:


Lisäksi minua on vaivannut oikean kämmensyrjän/ranteen alueella tuntuva kipu, jonka olen itse diagnosoinut jännetupin tulehdukseksi ja taisi joku lääkärikin epäillä. Kipu on tuntunut eniten silloin, kun olen esim. maassa istuessani nojannut käsiini tai kun olen tehnyt kyykkyä isommilla painoilla ja tangon paino on osittain tullut kämmenen päälle tai kun olen tehnyt dippiä. Olen hoitanut vaivaa tulehduskipulääkkeillä sekä levolla sekä venyttelyllä.

Yhteenveto:


Kuten tekstistä voi lukea ja vähän rivien välistäkin, huomaa kyllä selkeästi sen, että lähes kaikki vaivani ovat pidempiaikaisia rasitusperäisiä vammoja ja aivan itse aiheutettuja. Ei välttämällä väärillä tekniikoilla, vaan levon ja venyttelyn vähyydellä, joiden uskon olevan erittäin hyviä ennaltaehkäiseviä keinoja vaivojen ehkäisyyn.


Nuorempana minulla on ollut kova tarve saada liikuttua tehokkaasti niin että hiki lentää tai siten, että rauta kolisee. Maksimipainot kiehtoivat ja kehon muulle huollolle ei juurikaan löytynyt aikaa. Onneksi näin vanhemmiten minulle on käynyt sama juttu kuin monille muille ikäisilleni. Maksimivoima ei enää kiinnosta niin paljoa ja sellainen kropalle terveellisempi ja rauhallisempi liikunta on tullut tutummaksi. Kestävyyspainotteinen liikunta on alkanut kiinnostamaan enemmän samoin kuin venyttely. Siitäkin huolimatta, että rakastan voimaa ;)


Mitä tästä opimme...? Vanhuus ei tule yksin eikä urheilija tervettä päivää näe ;)


P.S. Olkapäänkin kanssa on ollut joskus ongelmia (käsivarren nostaminen yli hartioiden sattui), mutta eipä siitä sen enempää. Kyseessä oli vaan joku revähdyksen tai venähdyksen tapainen juttu, joka meni lopulta ohi levolla.

Oisko tää listaus nyt tässä? :D

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

PUNAJUURIRISOTTO


















(lisukkeena tai alkuruokana noin 8 hengelle, pääruokana sellaisenaan noin 4 hengelle)

2 isoa punajuurta
1 l vettä
3 kasvisliemikuutiota
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
4 rkl voita
oliiviöljyä
4 dl risottoriisiä esim. carnaroli tai arborio
suolaa
mustapippuria jauheena
100 g mascarponejuustoa
noin 150 g Aura-juustomurusia
tuoretta basilikaa tai timjamia

1. Tee kasvisliemi vedestä ja kasvisliemikuutioista
2. Kuori punajuuret ja kypsennä ne kasvisliemessä kypsiksi. Nosta kypsät punajuuret pois kattilasta ja hienonna pieniksi kuutioiksi
3. Kuumenna öljy ja voi paksupohjaisessa kattilassa ja kuullota hienonnettua sipulia ja valkosipulia hetki. Lisää riisi, kuullota mutta älä anna ruskistua
4. Lisää noin 2 dl kasvislientä (samaa missä punajuuri keitettiin), ja keitä niin, että liemi on lähes imeytynyt riisiin. Lisää toiset 2 dl lientä ja toista kunnes riisi on kypsää
5. Sekoita joukkoon punajuurikuutiot, mascarpone ja Aura-juustomuruset. Älä anna enää kiehua.
6. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria tarpeen mukaan. Lisää joukkoon silputtu tuorebasilika tai -timjami
7. Tarjoile risotto alkuruokana, lisukkeena lihan kanssa tai pääruokana sellaisenaan. Parhaimmillaan risotto on tarjoiltaessa löysää, kuitenkin niin, että kaikki neste on imeytynyt

Tämä valmistamani punajuurisotto pohjautuu tähän alla olevaan Ruokalan reseptiin, jota hiukan muuntelin oman maun mukaiseksi valkosipulilla ja Aura-juustolla, jotka sopivat erinomaisesti tähän ruokaan ja jotka eivät mielestäni kuitenkaan maistu liikaa ja eivätkä vie punajuuren makua pois. Päinvastoin, ne täydentävät sen makua.

Resepti:
http://www.ruokala.net/resepti/punajuuririsotto-3

Itse käytin esikeitettyjä punajuuria ja siksi en keittänyt niitä kasvisliemessä kypsäksi, mutta valmistin kasvisliemen niin, että punajuurikuutiot olivat siellä seassa hetken aikaa väriä antamassa. Tämän jälkeen siivilöin kuutiot kasvisliemestä pois. Punajuuria käsitellessä suosittelen kumihanskojen käyttämistä, jotta punajuuri ei värjää sormia.
________________________________________________

Tein eilen kengurunfileetä karpalokastikkeen ja kukkakaali-perunapyreen kera. Mielestäni kastike ei oikein sopinut kengurulle. Koska minulta jäi eiliseltä yksi ylimääräinen kengurunfilee marinaadiin, päätin testata lihaa tänään jonkun toisen lisukkeen kanssa.

Päädyin lopulta tähän punajuuririsottoon, joka sopi erinomaisesti kengurun fileen lisukkeeksi eikä kastikkeita tarvittu. Alla olevan kuvan kengurun fileetä on paistettu noin 3 minuuttia per puoli ja lopputulos oli medium. Ohje kengurun fileen valmistukseen löytyy edellisestä viestistäni: http://varsinainensekametelisoppa.blogspot.com/2011/01/kengurun-fileeta-karpalokastikkeen-ja.html

lauantai 15. tammikuuta 2011

KENGURUN FILEETÄ KARPALOKASTIKKEEN JA KUKKAKAALI-PERUNAPYREEN KERA

Kengurun filee:

1 kengurun filee per hlö (noin 150-200g)
marinadi (oliiviöljyä, tuoretta rosmariinia ja timjamia, suolaa, mustapipurirouhetta, silputtua valkosipulia, valkosipuli-, sipuli- ja paprikajauhetta)
paistamiseen voita ja oliiviöljyä

1. Jos käytät pakastefileetä, sulata liha. Tee marinadi. Sivele marinadia talouspaperilla pyyhityn fileen pintaan ja anna lihan marinoitua vähintään kaksi tuntia - mielellään yön yli
2. Paista huonenlämpöistä fileetä kuumalla paistinpannulla voi-öljyseoksessa juuri ennen tarjoilua noin 2-3 minuuttia per puoli (olettaen, että filee on noin 2,5 cm:ä paksu). Lihan tulee jäädä sisältä punaiseksi, sillä tämä melko rasvaton liha saattaa muuten kuivua liikaa. Paistamisen jälkeen kengurun filen voi kääriä folioon ja antaa sen vetäytyä noin 5 minuuttia.

Annoksessa (katso kuva) paistettua fileetä on paistettu noin 2,5 minuuttia per puoli, jolloin liha jäi hiukan raa'aksi. Mediumin saa noin 3 minuutin paistamisella.  Kypsä kengurun liha maistuu liian kuivalta. sillä  liha on itsessäänkin aika rasvatonta


Karpalokastike (noin 4 hengelle):

1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl meijerivoita
2 dl punaviiniä
1 dl vettä
1 dl karpaloita
2 rkl fariinisokeria
1 tl riistafondia
mustapippuria
suolaa

1. Kuori ja hienonna molemmat sipulit ja kuullota voissa kattilassa
2. Lisää punaviini, vesi, karpalot, fariinisokeri, riistafondi ja mustapippuri. Keitä niin, että nesteestä on jäljellä 2/3
3. Soseuta sauvasekoittimella ja tarkista maku, lisää maun mukaan suolaa tai fariinisokeria

Itse käytin karpaloita vähän enemmän, kuin mitä ohjeessa käsketään. Yhteensä 200g. Poikkesin alkuperäisestä reseptistä myös siten, että käytin riistafondin tilalla Stockmannin lihalle sopivaa demi-glace -pohjaa. Sitä käytin varmaankin noin desin verran. Ja koska omasta kastikkeestani tuli aika paksuhkoa, lisäsin lopussa vähän vettä kastikkeen joukkoon sekä lorauksen kermaa antamaan pehmeyttä. Pieni määrä kastiketta annosta kohden riittää.

Alkuperäinen resepti:
http://www.metsastysinfo.com/reseptit.html/_/hirvielaimet/poron-sisafilee-ja-karpalokastike-r58


Kukkakaali-perunapyree (noin 4 hengelle):

5 isoa perunaa
noin 500-600g kukkakaalia
kermaa/punaista maitoa/kerma-maitoseosta
2 kasvisliemikuutiota
voita
suolaa, sipulijauhetta
tuoretta timjamia

1. Kuori perunat ja leikkaa kukkakaalista lehdet ym. pois niin, että jäljelle jää nuput. Pilko perunat sekä kukkakaalin nuput ja laita kiehumaa suolalla ja kasvisliemikuutiolla maustettuun veteen.
2. Kun perunat ja kukkakaalit ovat kypsiä, survo ne muhennokseksi. Lisää joukkoonsilputtu timjamia, voita ja lämmitettyä kermaa/maitoa/kerma-maitoseosta, jonka sekaan on sulatettu yksi kasvisliemikuutio. Sekoita muhennosta vatkaimella. Lisää joukkoon suolaa ja sipulijauhetta oman maun mukaan. Soseuta muhennos sauvasekoittimella samettisen pehmeäksi.

Valitettavasti en osaa arvioida tarkasti käyttämäni nesteen määrää, mutta olettaisin laittaneeni joukkoon kerma-maitoseosta noin 1-1,5dl. Nestettä kannattaa alkuun lisätä varovasti, ettei pyreestä tulee liian löysää.


















Minulla on ollut jo pitkään aikomuksena valmistaa kengurun fileestä ruokaa, mutta se on jäänyt. En ole aiemmin maistanut kengurua, mutta katsoessani tällä viikolla suomalaista kokkausohjelmaa "Makujen maailma", jossa vierailtiin tällä kertaa Australiassa, päätin vihdoin kokeilla tätä eksoottsempaa lihaa.

Ohjelmassa esiintyvä kokki Jyrki Tsutsunen vertaa kengurun lihaa ulkonäöltä ja valmistusmenetelmiltään poron lihaan. Kyseisessä ohjelmassa australialaisen Red Ochre -ravintolan omistaja Ray valmisti kengurun lihaa, joka maustettiin mustapippurilla ja paistettiin punajuurimehussa. Kastikkeeseen käytettiin mm. puna- ja port-viiniä, punajuurta, punaviinimarjahilloa, raastettua appelsiinia ja kengurunlihalientä. Lisukkeena tarjottiin juuriselleripyreetä, linssejä sekä emun makkaraa

Koska ravintolan omistaja neuvoi, että punaviinimarjahillon tilalla voi käyttää karpaloa ja koska kengurun liha on riistaa, päätin tehdä lihalle karpalokastikkeen. Kukkakaali-perunapyreeseen päädyin siksi, että ohjelmassa valmistettiin lihan lisukkeeksi juuriselleripyreetä ja ajattelin, että ne voisivat olla samanoloisia.

Lopputulos oli ihan syötävä, mutta ei täydellinen. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että kengurun liha on riistalihaa, jossa ei kuitenkaan ole mitään voimakasta riistan makua. Loppujen lopuksi maku on aika mieto ja mitäänsanomaton, vaikkakaan ei pahaa. Kuten ohjelmassakin todettiin, kannattaa kengurun kanssa tarjota erilaisia lihaan sopivia muita makuja. Kukkakaali-perunapyree oli maukasta, kastike keskinkertaista. Joku toinen kastike olisi voinut toimia lihan kanssa vähän paremmin.

Nautin ruoan australialaisen Lindemans Bin 50 -viinin kera (shiraz 2009), jota suositeltiin Alkossa ja joka on täyteläistä sekä riistan kanssa yhteensopivaa, mutta ei oman suun mukaista.

Kengurunreseptejä sekä neuvoja kengurun lihan käsittelyyn:
http://www.macromeats-gourmetgame.com.au/Recipes.aspx
http://www.kangaroo-industry.asn.au/recipes/recipe_intro.htm
http://www.benjaminchristie.com/article/how-to-cook-kangaroo-meat-properly


Makujen maailma:
http://www.sub.fi/makujenmaailma/
_____________________________________________

Lisää reseptejä (Familia, http://www.tuontiliha.fi/):


KENGURUN FILEE LÄMPIMÄN VHANNESSALAATIN KERA


800g kengurun fileetä
1 punainen paprika
1 kesäkurpitsa
1 munakoiso
1 sipuli
5 valkosipulin kynttä
6 herkkusientä
oliiviöljyä
balsamietikkaa

Valmistus:
Mausta liha suolalla ja pippurilla ja kaada päälle hieman öljyä. Viipaloi vihannekset. Paista sipuli ja valkosipuli pannulla. Lisää vihannekset ja 2 rkl öljyä. Kypsennä. Laita vihannekset astiaan ja lisää hiukan oliiviöljyä ja etikkaa. Lisää pippuri sekä suola ja sekoita hyvin. Paista liha kypsäksi kummaltakin puolelta kolmen minuutin ajan. Nosta liha pannulta ja anna sen vetäytyä 3 minuuttia. Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi. Sekoita salaatin kera ja tarjoile heti.


KENGURUNPIHVI MANGOHILLOKKEEN KERA

800g kengurunpihvejä
voita
6rkl vettä
3rkl sokeria
2rkl valkoviinietikkaa
1tl currya
1tl inkivääriä
1 mango
1 Jonagold-omena
krassia
suolaa
pippuria

Valmistus:
Paista filee voissa, mausta pippurilla ja suolalla. Leikkaa mango ja omena kuutioiksi ja kypsennä miedolla lämmöllä vesiliemessä. Lisää sokeri, curry ja inkivääri. Kuumenna kokonaisuus pannulla ja lisää 2rkl etikkaa ja 2rkl vettä. Kaada loppu vesi lihan päälle tehdäksesi ruskean kastikkeen. Tarjoile pihvit kastikkeen ja marmeladin kera ja koristele krassilla.


KENGURUNHÖYSTÖ CURRYPINAATIN KRA

800g kengurunhöystöä
suolaa
pippuria
korianteria
öljyä
2tl kuminaa
2 isoiksi paloiksi pilkottua sipulia
kurkumaa
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
200g jogurttia
1kg paloiteltuja perunoita
1 iso purkki kuorittuja tomaatteja
sitruunan mehu
2tl tomaattisosetta
100g pinaattia

Valmistus:
Sekoita astiassa korianteri, kumina, jogurtti ja sitruunan mehu. Lisää liha ja sekoita ainekset. Peitä astia ja laita muutamaksi tunniksi jääkaappiin. Kuullota valkosipuli ja sipuli. Sekoita liha, perunat, kuoritut tomaatit, tomaattisose ja loput mausteista. Kiehauta ja kypsytä miedolla lämmöllä 1-1½ tunnn ajan. Lisää pinaatti 5 minuuttia ennen tarjoamista. Tarjoile riisin kera.