Ottaako vaiko eikö ottaa? Olen antanut itselleni luvan nauttia tänään alkoholia, jos haluaisin. Joko light-siideriä tai valkkaria kivennäisvedellä. Alunperin piti myös mennä kaverille grillaamaan, mutta se jäi, koska kaveri lähti poikansa kanssa mökille. Itse en jaksanut lähetä mukaan.
Eilen tuli pitkästä aikaa mieliteko suklaakekseihin sekä maitoon. Selätin kuitenkin tämän fiiliksen ja otin omenan. Olen yllättynyt siitä, kuinka helppoa dieetillä on tähän mennessä ollut eikä suurempia mielitekoja ole tullut. Ja jos niitä on tullut, niin olen syönyt jotain sallittujen ruokien listalta.
Ehkä tämänhetkinen suht' hyvä motivaatio sekä tähänastiset tulokset auttavat. Olen myös valinnut etukäteen ne päivät, jolloin saan mässätä. Niitä on tälle kesälle muutamia. Tällainen etukäteissuunnittelu helpottaa todennäköisesti fiiliksiä. Seuraava mässäyspäivä olisi muutaman viikon kuluttua, kun minulla on synttärijuhlat. Silloin en laske kaloreita enkä kulutetun alkoholin määrää. Tosin yritän välttää ylilyöntejä ja valita parhaimpia vaihtoehtoja. Mässypäivissä on se hyvä puoli, että ne laittavat vatsan toimimaan paremmin.
Vaikka tänään ei olekaan "virallinen" punnituspäivä, niin punnitsin itseni silti. Paino on nyt ollut muutaman päivän ajan myös iltaisin alle 83 kilossa. Tänään aamupaino taisi olla 82,4 kiloa. katsotaan, miltä vaaka näyttää maanantaina - "virallisena" punnituspäivänä.
Mä olen itsekin tyytyväinen mun kroppaan silloin, kun se on hoikemmassa kunnossa. Mulla oli kiva ja sopivalla rasvaprosentilla kehystetty kroppa aina 35 -vuotiaaseen saakka. Kiloja alkoi tosiaan kertymään tupakoinnin lopettamisen jälkeen 6 vuotta sitten (aloin napostelemaan) sekä sen jälkeen, kun erosin exästä ja aloin juoksemaan enemmän yössä. Olen aina ennen tätä voinut syödä mitä huvittaa ja siksi syömisen kontrolloiminen on ollut minulle vaikeaa sen jälkeen, kun lihomista alkoi tapahtumaan. Syömäni annokset olivat miesten annosten kokoisia.
Vaikeaa oli mieltää myös se, että minulle on oikeasti tullut lisäkiloja, sillä pääni sisällä olin omasta mielestäni kovinkin urheilullinen tai ainakin halusin pitkään uskoa niin ja varsinkin, kun olen kiloistani huolimatta aina liikkunut säännöllisesti. Toisaalta urheilullisuutta on siis löytynyt, mutta sitä ei ole erottanut muuta kuin ryhdikkyytenä ja jotkut ihmiset ovat ehkä osanneet erottaa joitain lihaksia rasvan alta. Rehellisesti sanottuna olen ollut ylipainoinen, ainakin lievästi.
Peilistä katsoessani en ole nähnyt itseäni mitenkään kauhean ylipainoisena, paitsi silloin kun sellut ja makkarat erottuvat kunnolla. Näin itseni ehkä lievästi ylipainoisena. Parhaiten olen mieltänyt ylipainon katsoessani omia valokuviani, jotka ei ole poseeraamalla poseerattu. Poseeratessa kun sitä kun onnistuu häivyttämään noita omia vikojaan...
Dieettaamiseen minua motivoi se, että haluan palata entiseen kroppaani. Siis ulkonäkösyyt. Lisäksi minun on jo pelkkien lihasten takia hankalaa löytää itselleni toisinaan vaatteita saati sitten siinä vaiheessa, kun lihaksiin yhdistetään vielä ylipaino.
Tykkään itse sellaisista fitness -tyyppisistä kropista (off seasonilla, ei niinkään kisakunnossa). Hyväksyn kuitenkin sen, että mulle on tullut myös ikää lisää ja siksi ihan rasvaton olemus ei kiinnosta. En halua ihan kuivan näköiseksi.
Tämän lisäksi minulla on perheeni ja sukuni taholta paljon rasitteita. Edesmenneen isäni sisaruksista kaikki miehet (4 kpl) ovat kuolleet alle 60 -vuotiaina tai vähän päälle sydän- ja verisuonitauteihin samoin kuin heidän oma isänsä. Lisäksi heillä kaikilla pojilla oli I- tai II- tyypin diabetes. Elossa heistä on yksi sisar, perheen ainoa tytär. Oman äitini puolelta minulla on myös paljon rasitteita enkä edes osaa luetella äitini kaikkia sairauksia, koska niitä on paljon.
Itse olen tähän mennessä onneksi säästynyt suuremmilta sairauksilta eikä minun tarvitse käyttää mitään säännöllistä lääkitystä ja erilaiset testitulokseni ovat normaalin rajoissa lakisääteisen työterveystarkastuksen kokeiden mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti