Hämeentie 68
http://www.allotria.fi/
Kävin lauantaina aamuhieronnan jälkeen syömässä tuhdin aamiaisen Allotriassa, jossa on pitänyt jo pitkään käydä tutustumassa. Aamiaisvaihtoehtoja oli tarjolla muistaakseni neljää tai viittä erilaista vaihtoehtoa. Itse valitsin omeletin, johon oli laitettu täytteeksi brie-juustoa ja tomaattia.
Lisäksi lautaselta löytyi salaattia, kurkkua, tomaattia, kahta erilaista melonia sekä marinoituja kasviksia pastan kera. Marinoidut kasvikset vaikuttivat vähän siltä, että ne saattoivat olla jämiä jostain edellisen päivän lounaalta, mutta se ei haitannut, sillä ne olivat hyviä.
En valitettavasti enää muista kunnolla, minkälaisia muut aamiaisivaihtoehdot olivat, mutta ainakin tarjolla taisi olla aamiaista terveellisemmästä vaihtoehdosta krapulaaamun rasvaisempaan aamiaisvaihtoehtoon.
Jokaiseen omavalintaiseen aamiaisvaihtoehtoon kuului mukaan lisäksi kaurapuuro, joka oli maukasta luomupuuroa, vaaleaa ja tummaa leipää, appelsiini- ja omenamehua sekä kahvia tai teetä. Näitä perusaineksia sai hakea lisää niin paljon kuin halusi.
Aamiaisen hinta oli 15 euroa, joka oli aamiaisruoan määrään nähden kohtuullinen hinta. Vaikka aamiainen ei ollut mikään luxus-aamiainen, oli se kuitenkin ihan hyvä. Sellainen, jonka voisi mennä syömään uudestaankin. Jos jotain negatiivista olisi sanottava, niin omeletissa olisi voinut olla makua tai ainakin suolaa vähän enemmän ja leivän päälle olisi saanut olla juustoa ja/tai leikkelettä.
Mukavaa oli myös se, että ravintolan miespuolinen tarjoilija toi minulle oma-aloitteisesti tarjolle päivän lehdet. Lisäksi tämä tarjoilija bongasi päätäni dublinilaisen Temple Bar -ravintolan t-paidan, jonka seurauksena hän alkoi juttelemaan minulle. Miestarjoilija kertoi olevansa alunperin irlantilainen, mutta asuneensa Suomessa jo pitkään. Irlannista ja Suomesta meillä sitten riitti hetkeksi puheenaihetta paljonkin. Kun aloitin ruokailemaan, antoi tarjoilija minun olla rauhassa ja keskittyä ruokailuun sekä lehden lukemiseen.
Valitettavasti ravintolan 22.08.2011 päivitettyjen nettisivujen mukaan ravintolassa ei enää voi tästä eteenpäin voi nauttia lauantaisin aamiaista. Ravintolassa voi kuitenkin käydä syömässä arkisin lounasta lounaslistalta sekä syödä ala carte -listalta. Annosten hinnat näyttävät olevan normaalia hyvän ravintolan tasoa. Ravintoloitsija on sama, kuin Kulttuuriareena Gloriassa. Ravintolassa voi käydä myös katsomassa Musiikkiteatteri Kapsäkin esityksiä ja ravintolan kautta voi tilata catering -palveluita.
Ravintola sijaitsee Woldemar Baeckmanin suunnittelemassa Hakan asuntokorttelissa ja ravintolan funkkis-tyyppinen ulkonäkö miellytti silmää. Ikkunapöydissä oli mahdollista istua erkkereihin upotetuissa penkeissä, jotka loivat ravintolaan noiden pöytien ympärille intiiminpää tunnelmaa. Ravintola ei ole kovin suuri, mutta sen toiseen päähän mahtuu pieni lava, jossa ilmeisesti nuo musiikkiteatterilaiset esiintyvät.
Ravintolan tunnelma, henkilökunnan ystävällisyys sekä positiivinen aamiaiskokemus vaikuttivat siihen, että haluan mennä syömään kyseiseen ravintolaan joku kerta ala carte -listalta.
SEKAMETELISOPPA
KOKEILEVIA KOKKAUKSIA
(107)
MAKUASIOISTA KIISTELYÄ?
(75)
HYVINVOINTIA
(55)
LEFFAPOHDINTAA
(28)
MAHTAVAA MAAILMANMATKAILUA
(11)
SITÄ SUN TÄTÄ
(8)
tiistai 23. elokuuta 2011
maanantai 15. elokuuta 2011
VEGEMESTA (KASVISRAVINTOLA, PIKARUOKA)
Vaasankatu 6, Helsinki
Pieni Roobertinkatu 2-4, Helsinki
http://www.vegemesta.com/
Menin vihdoinkin testaamaan pitkään testauslistalla olleen ja Vaasankadulla sijaitsevan pikaruokapaikan Vegemestan, jossa on tarjolla kasvisuokaa, joista osa on myös vegaaniystävällistä. Vaikka itse ravintola on pieni, itserempatun ja hiukan nuhjuisen näköinen paikka, oli se samalla pirteän ja nuorekkaan näköinen vihreän seinämaalinsa ansiosta.
Tiskin toisella puolella minua palveli ystävällinen naismyyjä, jolle kerroin olevani sekasyöjä ja jota pyysin kertomaan listalla olevista annoksista. Nainen kertoi minulle ammattilaisen ottein ruoka-annosten sisällöstä ja siitä, miltä annokset maistuivat. Kysyin naiselta ravintolan suosituinta tuotetta ja suosituksen perusteella mukaani tarttui Piraatti -niminen savujuusto-vegehampurilainen, joka on tullut julkisuuttakin saaneen Kippari -hampurilaisen tilalle. Piraatti koostuu kauraleivästä (ruisleipä myös mahdollinen), soijapihvistä, savujuustosta, paahdetusta sipulista, maustekurkusta, sinapista, ketsupista, chilistä, valkosipulista, tomaatista, salaatista ja yrttilevitteestä.
Piraatti -hampurilaisen ulkonäkö ei ollut kovinkaan houkutteleva, mutta maku oli sitäkin parempi ja kotitekoisen oloinen. Vaikka epäilin tummaksi paistuneen ja kuivalta näyttävän soijapihvin makua, yllätyin siitä ja sen mehukkuudesta positiivisesti. Uskon, että Piraatti uppoaisi myös esimerkiksi monelle miehekkäästi lihaa syövälle yksilölle. Ravintolan myyjä mainitsikin, että suurin osa heidän asiakkaistaan on sekasyöjiä.
Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin hinta oli melko korkea ja sillä olisi saanut helposti Mc Donald'sissa kokonaisen aterian. Muistaakseni Piraatin hinta taisi olla 6,20 euroa ja minusta annos oli melko pieni. Myyjän mukaan vuohenjuustohampurilainen on täyttävä ja luulen, että sitä testaan seuraavalla kerralla. Ravintolan "ruoka-annos" -nimellä kulkevien annosten kokoon en osaa ottaa kantaa.
Ja vaikka en mikään varsinainen tupankanvastustaja olekaan (itsekin entinen tupakoitsija), niin silti minusta on aina vähän epämiellyttävän näköistä, että työntekijät käyvät näkyvästi tupakalla työpaikkansa edustalla pääoven luona, kuten tälläkin kertaa tapahtui. Jostain syystä se antaa paikasta vähän sellaisen "halvan" kuvan, oli kyseessä sitten ravintola, kampaamo tai joku muu yritys. Toisaalta ymmärrän senkin, että kyseisessä ravintolassa ei välttämättä ole takaovea, jonne mennä piiloon katseilta.
Joka tapauksessa suosittelen kaltaisiani sekasyöjiä ohittamaan ennakkoluulonsa kasvisruoan suhteen ja testaamaan paikkaa.
Pieni Roobertinkatu 2-4, Helsinki
http://www.vegemesta.com/
Menin vihdoinkin testaamaan pitkään testauslistalla olleen ja Vaasankadulla sijaitsevan pikaruokapaikan Vegemestan, jossa on tarjolla kasvisuokaa, joista osa on myös vegaaniystävällistä. Vaikka itse ravintola on pieni, itserempatun ja hiukan nuhjuisen näköinen paikka, oli se samalla pirteän ja nuorekkaan näköinen vihreän seinämaalinsa ansiosta.
Tiskin toisella puolella minua palveli ystävällinen naismyyjä, jolle kerroin olevani sekasyöjä ja jota pyysin kertomaan listalla olevista annoksista. Nainen kertoi minulle ammattilaisen ottein ruoka-annosten sisällöstä ja siitä, miltä annokset maistuivat. Kysyin naiselta ravintolan suosituinta tuotetta ja suosituksen perusteella mukaani tarttui Piraatti -niminen savujuusto-vegehampurilainen, joka on tullut julkisuuttakin saaneen Kippari -hampurilaisen tilalle. Piraatti koostuu kauraleivästä (ruisleipä myös mahdollinen), soijapihvistä, savujuustosta, paahdetusta sipulista, maustekurkusta, sinapista, ketsupista, chilistä, valkosipulista, tomaatista, salaatista ja yrttilevitteestä.
Piraatti -hampurilaisen ulkonäkö ei ollut kovinkaan houkutteleva, mutta maku oli sitäkin parempi ja kotitekoisen oloinen. Vaikka epäilin tummaksi paistuneen ja kuivalta näyttävän soijapihvin makua, yllätyin siitä ja sen mehukkuudesta positiivisesti. Uskon, että Piraatti uppoaisi myös esimerkiksi monelle miehekkäästi lihaa syövälle yksilölle. Ravintolan myyjä mainitsikin, että suurin osa heidän asiakkaistaan on sekasyöjiä.
Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin hinta oli melko korkea ja sillä olisi saanut helposti Mc Donald'sissa kokonaisen aterian. Muistaakseni Piraatin hinta taisi olla 6,20 euroa ja minusta annos oli melko pieni. Myyjän mukaan vuohenjuustohampurilainen on täyttävä ja luulen, että sitä testaan seuraavalla kerralla. Ravintolan "ruoka-annos" -nimellä kulkevien annosten kokoon en osaa ottaa kantaa.
Ja vaikka en mikään varsinainen tupankanvastustaja olekaan (itsekin entinen tupakoitsija), niin silti minusta on aina vähän epämiellyttävän näköistä, että työntekijät käyvät näkyvästi tupakalla työpaikkansa edustalla pääoven luona, kuten tälläkin kertaa tapahtui. Jostain syystä se antaa paikasta vähän sellaisen "halvan" kuvan, oli kyseessä sitten ravintola, kampaamo tai joku muu yritys. Toisaalta ymmärrän senkin, että kyseisessä ravintolassa ei välttämättä ole takaovea, jonne mennä piiloon katseilta.
Joka tapauksessa suosittelen kaltaisiani sekasyöjiä ohittamaan ennakkoluulonsa kasvisruoan suhteen ja testaamaan paikkaa.
RAVINTOLA VILLETTA (ITALIALAINEN)
Ruusulankatu 8, Helsinki
http://www.villetta.fi/
Viime perjantaisen kokemukseni perusteella ihmettelen suuresti, mistä Villettan maine hyvänä ruokapaikkana oikein juontaa juurensa? Ilmeisesti se on peruja entisten omistajien Brunojen ajoilta ja jo vanhentunutta tietoa. Kuulopuheiden perusteella mainehan on ollut kautta aikojen sellainen, että siellä ei koreilla ulkonäöllä, vaan hyvällä ruoalla. Henkilökunta on kuulemma suuriäänistä italialaistyyppistä - on laulua, huutoa ja naurua.
Söimme ystäväni kanssa molemmat pelkästään pääruoan, joka oli pastaa (annokset: penna rucola, gorgonzola e pollo ja fettuccini della casa). Molempien annokset olivat todella mauttomia, jonka johdosta yritimme pelastaa annoksia suolalla ja mustapippurilla (jotka piti itse hakea pöytään) sekä parmesanilla. Hyvää oli se, että annokset olivat riittävän kokoisia ja ruoka oli kohtuuhintaista.
Lisäksi talon alkuun tarjoama salaatti oli melkoisen säälittävän makuista työpaikkaruokalatyyppistä (vihreää salaattia, porkkanaraastetta, maissia, herneitä, makaronia, oliiviöljyä, balsamicoa + patonginpala). Yleensä minulla on tapana syödä pitkän kaavan mukaan, mutta tässä tapauksessa olen tyytyväinen, että en tilannut muuta. Jälkiruokaa siirryimme syömään muualle.
Positiivista paikassa oli se, että henkilökunta oli käsittääkseni aitoja italiaanoja ja kuhina oli sen mukaista. Ainakin italiaa kuulin siellä puhuttavan ja se luo paikkaan jonkinlaista tunnelmaa. Toisaalta palvelu oli melkoisen hidasta, esim. ruokalistaa samoimme odotella melkoisen tovin. Ymmärrän toki, että perjantai-iltaisin ravintolassa on kiire, mutta siitä huolimatta. Hymyä tarjoilijoita ei irronnut ja palvelu vaikutti muutenkin liukuhihnamaiselta.
Paikka ei ole ulkonäöltään mikään häävi, mutta eipä sen aina tarvitsekaan ja varsinkin, jos ruoka on hyvää. Ravintola oli sellainen kasarityyppinen ja jotenkin vähän rujon oloinen. Sellainen, mihin ei ehkä mennä muutenkaan syömään sitä romanttisinta ateriaa tai gourmet -ruokaa. Ehkä se on ennemminkin paikka, mihin mennään syömään ystävien tai perheen kanssa pizzaa tai muita ravintolan antimia.
Huonoa miljöössä oli se, että pöydät olivat melkein kiinni toisissaan ja sellainen intiimiyden puute vähän haittasi. Toisaalta ravintolassa oli sen verran kova meteli, ettei naapuripöydän keskustelut juurikaan kuuluneet.
En valitettavasti voi suositella paikkaa. Harmitti vähän, kun menin ravintolaan vähän turhan suurin odotuksin. Luulen kuitenkin, että pizzat saattavat olla ihan syötäviä.
Valokuvia ruoasta tai sisältä ravintolasta en kehdannut ottaa, koska ravintola oli täynnä ihmisiä. Yhden kuvan otin kännykkäkameralla ravintolan ulkopuolelta.
http://www.villetta.fi/
Viime perjantaisen kokemukseni perusteella ihmettelen suuresti, mistä Villettan maine hyvänä ruokapaikkana oikein juontaa juurensa? Ilmeisesti se on peruja entisten omistajien Brunojen ajoilta ja jo vanhentunutta tietoa. Kuulopuheiden perusteella mainehan on ollut kautta aikojen sellainen, että siellä ei koreilla ulkonäöllä, vaan hyvällä ruoalla. Henkilökunta on kuulemma suuriäänistä italialaistyyppistä - on laulua, huutoa ja naurua.
Söimme ystäväni kanssa molemmat pelkästään pääruoan, joka oli pastaa (annokset: penna rucola, gorgonzola e pollo ja fettuccini della casa). Molempien annokset olivat todella mauttomia, jonka johdosta yritimme pelastaa annoksia suolalla ja mustapippurilla (jotka piti itse hakea pöytään) sekä parmesanilla. Hyvää oli se, että annokset olivat riittävän kokoisia ja ruoka oli kohtuuhintaista.
Lisäksi talon alkuun tarjoama salaatti oli melkoisen säälittävän makuista työpaikkaruokalatyyppistä (vihreää salaattia, porkkanaraastetta, maissia, herneitä, makaronia, oliiviöljyä, balsamicoa + patonginpala). Yleensä minulla on tapana syödä pitkän kaavan mukaan, mutta tässä tapauksessa olen tyytyväinen, että en tilannut muuta. Jälkiruokaa siirryimme syömään muualle.
Positiivista paikassa oli se, että henkilökunta oli käsittääkseni aitoja italiaanoja ja kuhina oli sen mukaista. Ainakin italiaa kuulin siellä puhuttavan ja se luo paikkaan jonkinlaista tunnelmaa. Toisaalta palvelu oli melkoisen hidasta, esim. ruokalistaa samoimme odotella melkoisen tovin. Ymmärrän toki, että perjantai-iltaisin ravintolassa on kiire, mutta siitä huolimatta. Hymyä tarjoilijoita ei irronnut ja palvelu vaikutti muutenkin liukuhihnamaiselta.
Paikka ei ole ulkonäöltään mikään häävi, mutta eipä sen aina tarvitsekaan ja varsinkin, jos ruoka on hyvää. Ravintola oli sellainen kasarityyppinen ja jotenkin vähän rujon oloinen. Sellainen, mihin ei ehkä mennä muutenkaan syömään sitä romanttisinta ateriaa tai gourmet -ruokaa. Ehkä se on ennemminkin paikka, mihin mennään syömään ystävien tai perheen kanssa pizzaa tai muita ravintolan antimia.
Huonoa miljöössä oli se, että pöydät olivat melkein kiinni toisissaan ja sellainen intiimiyden puute vähän haittasi. Toisaalta ravintolassa oli sen verran kova meteli, ettei naapuripöydän keskustelut juurikaan kuuluneet.
En valitettavasti voi suositella paikkaa. Harmitti vähän, kun menin ravintolaan vähän turhan suurin odotuksin. Luulen kuitenkin, että pizzat saattavat olla ihan syötäviä.
Valokuvia ruoasta tai sisältä ravintolasta en kehdannut ottaa, koska ravintola oli täynnä ihmisiä. Yhden kuvan otin kännykkäkameralla ravintolan ulkopuolelta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)