lauantai 30. lokakuuta 2010

RAVINTOLA SIMONKENTTÄ (KANSAINVÄLINEN)

Kävimme torstaina syömässä seitsemän hengen seurueella Ravintola Simonkentässä, joka on Scandic –hotellin ravintola. Olin ensimmäistä kertaa hotellin sisätiloissa ja täytyy sanoa, että hotelli vaikutti ihan siistiltä ja modernilla tavalla tyylikkäältä. Näytti siltä, että hotellissa oli paljon liikematkustajia.

Minulle jäi vähän epäselväksi se, että oliko se paikka missä söimme, nimenomaan tuo Ravintola Simonkenttä, sillä se vaikutti ennemminkin sellaiselta lobbylta, johon oli erotettu erikseen ruokapuoli. Paikka oli kuitenkin ihan kivannäköinen ja aika rauhallisessa kulmassa näkymien ollessa Narinkkatorille ja Kampin keskukseen päin. Ravintolan vieressä oli toinen isompi, enemmän ruokaravintolamainen paikka, joka oli kiinni.

Palvelu oli ihan ystävällistä, mutta sen taso tuntui vähän horjuvan siinä vaiheessa, kun kysyin tarjoilijatytöltä suosituksia pääruoan suhteen. Tyttö suositteli tonnikalaa, mutta kun kysyin mitä menussa mainittu tonnikalan lisuke piti sisällään, ei tyttö osannut kertoa sitä ja päätyi kysymään asiaa keittiöstä.

Ymmärsin kuitenkin tytön puheista, että hän itse olisi maistanut tuota annosta ja uskottavuus vähän kärsi siinä kohtaa, kun hän ei osannut vastata kysymykseen. Positiivista oli kuitenkin se, että hän selvitti asian ja tuli myöhemmin antamaan minulle vastauksen kysymykseeni.

Söin itse alkuruoaksi antipastoja italialaiseen tapaan, joka koostui parmankinkusta, basilika-parmesanmarinoiduista tomaateista, grillatusta mustekalasta ja aiolista sekä sitruuna-ricottajuustolla täytetyistä savulohirullista. Alkuruoka oli ihan hyvää, mutta ei täydellistä. Parasta olivat ehkä nuo tomaatit ja huonointa mustekalat, joissa ei mielestäni näkynyt tai maistunut jälkeäkään grillauksesta.

















Pääruoaksi söin tonnikalaa, joka oli paistettu kypsäksi eikä mediumiksi, kuten menun esittelytekstissä oli mainittu. Tämä teki omalta osaltaan tonnikalapihvistä hiukan sitkeän oloista. Makua ei parantanut se, että pihvi tarjoiltiin haaleana eikä kuumana. Pihvi oli myös aika suolaton.

















Tonnikalan lisukkeena tarjoiltiin parmankinkku-kaprisvinaigrettea, vuohenjuusto-peperonataa sekä omavalintainen lisuke, joka oli artisokka-oliivimuffinssi. Muffinssi maistui valitettavasti hiukan mauttomalle. Parasta annoksessa oli tuo vuohenjuusto-peperonata, mutta pääruokakokonaisuus ei kyllä ollut yleisesti ottaen mitään makunystyröitä räjäyttävää.

Jälkiruoaksi söin lämmintä suklaafonadantia pistasijäätelön kera, joka maistui keskinkertaiselle.

















Ravintola Simonkentän menu näyttää melko kansainväliselle ja siihen on otettu paljon makuja sekä vaikutteita eri maiden keittiöistä. Annosten nimet ja sisällöt vaikuttavat menussa houkuttelevimmilta sekä ”hienommilta”, mitä ne ovat loppujen lopuksi todellisuudessa.

Täytyy kuitenkin sanoa, että Scandic -hotellien ”ketjuravintolaksi” menu vaikutta suhteellisen laadukkaalta ja annokset maistuivat sekä näyttivät huomattavan paljon paremmilta, kuin esimerkiksi Sokos –hotellien Sevilla –ravintoloissa. Ruokien hinnat ovat mielestäni aika kohtuuhintaisia.

Annan ravintolalle arvosanaksi 3/5.

RAVINTOLA SIMONKENTTÄ: http://www.scandickeittio.fi/unit.php?unit=16&page=menu&theme=californian_grill

LUOMUA

Pistäydyin tuossa yksi päivä kaupungilla Maatilatorilla, joka sijaitsee Lasipalatsissa osoitteessa Mannerheimintie 22-24. Kyseessä on ruokakauppa, jossa myydään suomalaisten pientuottajien tuottamaa lähiruokaa ja luomutuotteita. Tarjolla on kuulemma yli 200:n pientuottajan ja maatilan tuotetta.






















Tuo ruokakauppa oli kyllä aivan ihana ja houkutteli ostamaan vaikka mitä. Kaupan maalaishenkinen tunnelma ja taustalla soiva Matti Eskon kappale kohottivat niin kaupan, kuin minun supisuomalaista mentaliteettia entisestään. Pidin kuitenkin pintani ja lähdin kaupasta pelkän täysjyväohra-aprikoosileivän sekä Juntulan mustikka-vehnämurojen kera.















Tuo leipä oli todella hyvän makuista ja se piti sisällään täysvehnäjauhoja, täysjyväohrajauhoja, ohrasuurimoita, aprikoosia, siirappia, unikonsiementä ja merisuolaa. Leivän suolapitoisuus oli 0,7% ja se oli juureen leivottua sekä hiivatonta. Mustikka-vehnämuroja söin välipalana ”sotkussa”, johon tuli maitorahkaa, sokeroimattoman mehukeittoa, mustikkkaa, vadelmaa, banaania, pellavansiemenrouhetta sekä Vi-Siblin –kuituvalmistetta. Murot eivät oikein maistuneet miltään, vaikkakaan ne eivät olleet pahoja.




























Vaikka arvostankin luomu- sekä lähiruokaa ja haluaisin tukea suomalaisia pientuottajia, niin valitettavasti se ruoka on aika kallista. Ymmärrän kyllä, että jostain se elanto on pientuottajien saatava, mutta siitä huolimatta pitää ajatella myös oman rahakukkaron nyörejä. Koen myös, etten halua lähteä ruokaostoksille ihan keskustaan saakka, vaan käyn mieluummin omassa lähiympäristössäni. Lähellä olevien S-Marketin sekä K-Kaupan lisäksi käyn toisinaan ruokaostoksilla Hakaniemen hallissa, josta käyn ostamassa lähinnä lihaa sekä kasviksia.

Kävin samalla reissulla myös Ekokauppa Ruohonjuuressa, joka sijaitsee Kampissa osoitteessa Salomonkatu 5. Ruohonjuuresta minulle ei tarttunut mukaan muuta kuin leipäjuustoa sekä suklaata. Ruohonjuuri on mielestäni nostanut viime vuosina selkeästi profiiliaan. Aikoinaan siitä tuli mieleen kauppa, jossa kävivät pelkästään vihreän aatteen luonnonsuojelijaihmiset sekä "hipit" (ei pahalla :D ). Nykyään kaupassa näyttää kuitenkin käyvän jos jonkin näköistä tavallista tallaajaa.

Nykyään eko-, luomu- ja reilun kaupan tuotteet sekä ekologisuus ylipäätään ovat ehkä vähän in –juttu, mikä sinällään ei ole huono asia. On hyvä, että nykyajan nuoret opetetaan ekologiseen ajattelutapaan jo koulussa. Tästä meillä vanhemmilla on vielä paljon opittavaa. Ehkä pitäisi itsekin alkaa asennoitumaan asioihin ekologisemmalla otteella...

Omalta osaltani myönnän, että oma ongelmani on laiskuus niin itse tekemisen, kuin asioiden selville ottamisenkin suhteen. Hyi minua! Mielelläni valistaisin teitä näissä asioissa, mutta koska en osaa, niin laitan tänne teille linkkejä, joiden avulla voitte valistaa itse itseänne.


MAATILATORI: http://www.viisitahtea.fi/eat-and-joy/maatilatori/4532-eatandjoy-maatilatori

RUOHONJUURI: http://www.ruohonjuuri.fi/

LUOMURUOKA: http://www.luomuruoka.fi/

LUOMURUOKAA KOTIOVELLE: http://www.labbynkauppa.net/

EKO-OSTAJA: http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/eko-ostaja/

EKOLOGINEN JA EDULLINEN RUOKA: http://www.yhteishyva.fi/yhteishyva/vastuullinen_kuluttaminen/vaikuttavat_valinnat/valinta_ekologinen_ja_edulline/

JÄTELAJITTELU: http://www.helsinki.fi/jarj/symbioosi/kierratys/

EKOLOGINEN JALANJÄLKESI: http://www2.turkuamk.fi/keke/ekofeet2/index.php?page=laskuri

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

27.10.2010

Viime viikko oli liikkumisen suhteen hyvä. Kävin hölkkäämässä kaksi kertaa, kaksi kertaa kävelemässä, kerran patikoimassa ja neljä kertaa salilla. Meillä on tällä hetkellä menossa työpaikalla jokavuotinen, kuukauden kestävä kuntoliikuntakampanja ja näitä liikuntakertoja merkkailee ihan mielellään ylös.

Aloin viime viikolla tekemään salilla vastaotteella tehtyjen leuanvetojen lisäksi leukoja myötäotteella sekä viiden kilon lisäpainolla. Myötäotteella tehty leuanveto on mulle vähän vieraampi juttu. Joskus aikoinaan sain tehtyä sillä otteella muistaakseni kolme toistoa. Nyt sain tehtyä kylmiltään viisi toistoa, mikä oli ihan kiva juttu. Lisäpainolla tehtyjen leukojen toistomäärää en enää muista, mutta se oli ehkä jotain 6-8 välillä.

Olin viime viikolla jotenkin muutenkin yllättävän energinen. Ehkä se johtui siitä, että töitä ei ollut kuin neljänä päivänä. Vapaapäivinä siivoilin, olin kotona ja kävin liikkumassa. Fiilis oli jotenkin mukavan seesteinen.

Perjantaina oli mukava päivä Nuuksiossa, jonne lähdin patikoimaan yhdessä kaverini kanssa. Tosin aikataulun kanssa oli vähän tiukkaa, sillä jostain kumman syystä eksyimme ennestään tutulta ja merkityltä reitiltä, joka sotki aikataulua. Lisäksi kaverillani oli vähän kiire töihin, joten patikointi ei sujunut ihan täysin ”rennoissa” merkeissä ajanjuoksun takia. Muuten meillä kyllä oli ihan mukavaa ja oli mahtavaa ottaa patikoinnin päätteeksi lämmikkeeksi antaumuksella keitettyä kuumaa kaakaota.

Asiasta viidenteen… Kuljen vajaan kolmen kilometrin työmatkani touko-lokakuu välillä yleensä joka päivä pinkillä mopo-skootterillani Lyylillä. Nyt on kuitenkin tullut eteen taas se aika, että Lyyli pitää laittaa talviteloille. Suunnittelinkin tuossa, että yrittäisin kulkea noita työmatkoja enemmän kävellen ainakin sellaisina päivinä, kun en aio harrastaa ”oikeaa” liikuntaa lainkaan. Itse siis määrittelen tuollaisen työmatkakävelyn enemmänkin hyötyliikunnaksi. Toivottavasti suunnitelmani toteutuvat, sillä itseni tuntien, saatan helposti sortua aamu-unisena kulkemaan matkan julkisilla. Ja varsinkin silloin, kun ulkona on koiranilma.



















Tämä viikko onkin sitten lähtenyt käyntiin vähän väsyneemmissä tunnelmissa. Olin sunnuntaina eräällä tuttavallani kylässä ja yöunet jäivät siksi aika lyhyiksi, koska olin kotona vasta puolen yön aikaan. Lisäksi tein maanantaisen päivävuoron päälle ylimääräisen yövuoron ja ma-ti välisen yön valvomisen jäljiltä tuli nukuttua aamupäivällä ehkä nelisen tuntia. Onneki nukuin viime yönä vähän paremmat unet.

Laitan tähän taas punnitustuloksen, joka on taas viime viikkosta isompi. Ei paljoa, mutta vähän. Vaihdoin taas punnituspäivän, tällä kertaa tiistailta keskiviikolle. Tämä painon nousu tarkoittanee sitä, että mun pitää alkaa taas kontrolloimaan enemmän sitä mitä pistän suuhuni, vaikkakaan se pieni nousu ei ole maailmanloppu. Nythän olen keskittynyt lähinnä pitämään tuota painolukemaa tasaisesti samoissa lukemissa ja syönyt fiiliksen mukaan. Noususuhdanne ei kuitenkaan saa jatkua, kuten se on tehnyt viimeiset pari viikkoa. Tosin mulla on vähän turvotusta eikä vatsa ole toiminut tänään lainkaan.


Tuloksia:

17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / BMI 25,2
12.10.2010 / vko 21 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
19.10.2010 / vko 22/ 74,9kg / -13,1kg / BMI 25
27.10.2010 / vko 23 / 75,1kg / -12,9kg / BMI 25,1

P.S. Tänään on vanhimman ystäväni syntymäpäivä, joten toivotan hänelle hirmuisesti onnea ja annan näin virtuaalisesti jättihalauksen! Päivänsankari kyllä tunnistaa itsensä ♥

Kuvia Nuuksiosta:





tiistai 26. lokakuuta 2010

LIHASDYSMORFIA

Löysin Iltalehden sivuilta mielekiintoisen artikkelin, jossa käsitellään lihasdysmorfiaa, joka on minulle terminä vieras. Sairaus itsessään on sellainen, että olen voinut hyvin kuvitella sen olevan olemassa, mutta en ole tiennyt millä nimellä sitä voi kutsua. Näyttäisi siltä, että tämä on enemmän miesten sairaus kuin naisten. Laitan tuonne loppuun vielä netistä löytämäni linkin, jossa kerrotaan tuosta sairaudesta enemmän.

**********


LIHASTEN PALVONTA VOI KIELIÄ "KÄÄNTEISESTÄ ANOREKSIASTA"

Tyytymättömyys omaan kehoon voi laukausta sairauden, joka muistuttaa käänteistä anoreksiaa. Lihasdysmorfia eli "käänteinen anoreksia" on harvinainen sairaus, jonka uskotaan olevan kasvussa, kirjoittaa Daily Mail.

Käänteiseen anoreksiaan sairastunut henkilö kokee olevansa laihempi ja hintelämpi kuin todellisuudessa on. Pakkomielle hankkia sairaalloisesti lisää massaa ja lihaksia voi johtaa masennukseen, sydämen- ja munuaisten vajaatoimintaa tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolemaan.

Psykologi Paul Russel Boltonin yliopistosta tekee parhaillaan tutkimusta, jossa seurataan 200 rugbypelaajan painon kehitystä ja painon nousuun liittyviä paineita. Lihasdysmorfiaa tiedetään esiintyvän erityisesti urheilijoiden parissa.

"Lihasdysmorfia voi johtaa äärimmäiseen ruokavalioon, riippuvuuteen liikunnasta ja anabolisten steroidien käyttöön, joka taas on ollut useiden kehonrakentajien kuolinsyiden taustalla", Russel sanoo Daily Mailin mukaan.

Lähde: http://www.iltalehti.fi/terveys/2010102512581527_tr.shtml


***********

Miesten syömishäiriöt ja tyytymättömyys lihaksistoonsa: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo96584&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero

RAVINTOLA TUK TUK (THAIMAALAINEN)

Tähän mennessä minulle on kertynyt Helsingissä Vaasankadulla sijaitsevasta pienehköstä thaimaalaisesta Ravintola Tuk Tukista neljä eri kokemusta. Näiden perusteella voin todeta, etten ole kertaakaan joutunut pettymään ruokaan. Ruoka on ollut joka kerta erittäin maukasta, annokset kivannäköisiä ja sopivan kokoisia. Uskallan siis suositella ruokaa myös muille. Keittiössä on joka kerta näyttänyt kokkailevan thaimaalainen nuori nainen.

Sisustukseltaan ravintola on aika modernin ja pelkistetyn oloinen verrattuna moneen muuhun thai-ravintolaan, mikä on pelkästään hyvä asia. Päällisin puolin ravintolan ulkonäkö tuo Itäiseen kantakaupunkiin raikkaan ja nuorekkaan tuulahduksen.

Ravintolasta kuitenkin huomaa, että se on remontoitu ja pistetty pystyyn omin pikku kätösin, mikä ei sinällään ole automaattisesti negatiivinen asia. Sellaista pientä yleisilmettä nostattavaa voisi olla esim. se, että lehtitelineen lehdet olisivat telineessä paremmassa järjestyksessä. Positiivista on se, että pöydissä oli pienissä maljakoissa aidot kukkaset.

Palvelu on ollut joka kerta ystävällistä ja tiskin takana on ollut joka kerta rennon oloinen suomalainen nuorehko mies. Ensimmäisellä kerralla siellä käydessäni ja ruokaa mukaan ottaessani jouduin kuitenkin huomauttamaan hänelle siitä, että take away –annoksen alv:in piti olla pienempi, kuin ravintolassa syötävän ja näin ollen annoksen olisi pitänyt olla halvempi.  Huom! Tämä ensimmäinen ruokailukertani tapahtui siis silloin, kun ulosostettavan ruoan alv:in piti tosiaan olla alempi kuin ravintolassa syödyn, ei tällä nykyisellä systeemillä.

Tästä ei kuitenkaan jäänyt sellaista fiilistä, että minua olisi tarkoituksella kusetettu, vaan lähinnä sellainen olo, että kaveri itsekin oli vähän hakoteillä asian suhteen. Toisaalta nyt viimeksi käydessäni ruokalistalla ei ollut mitään mainintaa siitä, että take away –annokset olisivat edullisempia. En sitten tiedä huomioidaanko tämä tätä nykyä laskun maksamisen aikaan. Ruoka-annosten hinnat olivat noin muuten aika keskihintaisia verrattuna muihin thai-ravintoloihin.

http://eat.fi/helsinki/tuk-tuk

KAAMOSVÄSYMYSTÄ

Lokakuu alkaa tämän viikon jälkeen pikkuhiljaa lähenemään loppuaan ja on ollut jännä huomata, kuinka minuunkin on iskenyt ilmeisen selkeä kaamosväsymys kuluneen kuukauden aikana. Nyt lokakuussa ei ole tullut aamuisin pahemmin mieleen herätä ennen kukonlaulua lenkille, mikä taas onnistui vielä kesällä valoisan aikaan suhteellisen kivuttomasti. Vaikka olen saattanut laittaa herätyskellon illalla soimaan, olen todennut aamulla, että kyljen kääntäminen vällyn alla on ollut paljon mukavampaa.










Olen niitä ihmisiä, joiden on vaikeaa nukkua valoisassa ja tämä ehkä selittää myös sen, että kun vuodenajat muuttuvat pimeämmiksi, olen myös normaalia väsyneempi. Tämän takia minulla on makuuhuoneessa säleverhot, joissa vetopunosten reiät ovat näkymättömissä ja estävät näin ollen mukavasti valon tuloa ja auttavat minua nukkumaan paremmin. Sälekaihtimien lisäksi minulla on melko tummat, valoa päästämättömät verhot ikkunoiden edessä.

Varsinaisia uniongelmia minulla ei onneksi kuitenkaan ole ja pääsääntöisesti kykenen nukkumaan aika mukavasti läpi yön. Toisinaan saatan herätä wc-käynnille tai joskus harvoin minulla on vaikeuksia nukahtaa nukkumaan käydessäni tai sen jälkeen, kun olen yöllä herännyt jostain syystä. Myös satunnainen alkoholin käyttö on joskus saattanut sekoittaa unirytmiä

Joillakin ystävilläni on univaikeuksia ja jaksan usein ihmetellä sitä, että kuinka he oikein jaksavat? Unella on kuitenkin valtava merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja jos ihminen on väsynyt, on hän luonnollisesti paljon alttiimpi sille, että hän ei voi fyysisesti tai psyykkisesti hyvin ja on normaalia kärttyisämpi. Ikävää on se, ettei rentoutumisesta tai edes lääkkeistä ole kaikille hyötyä.

Osaa saattaa pitää hereillä stressi, jolla on kait tapana valvottaa niin, ettei unta ylipäätään tule tai joillain stressi herättää muutamien tuntien yöunien jälkeen aamuyöstä. Osalle taas univaikeudet ovat arkipäivää ihan muuten vaan, ilman mitään erityistä syytä ja osaa valvottaa erilaiset fyysiset kiputilat. Onneksi itsellä ei ole ollut näitä ongelmia lukuun ottamatta joitakin elämässä satunnaisesti eteen tulleita juttuja, jotka ovat saattaneet joskus valvottaa poikkeuksellisesti.

Vaikka kaamos väsyttää minua, en kuitenkaan koe pimeää negatiivisena asiana. Päinvastoin, olen enemmän yöihminen ja pidän pimeästä. Yleensä iltaa kohden minusta tulee energisempi ja nukkumaanmeno ennen puolta yötä on vaikeaa, vaikkakin olen pyrkinyt siihen, että kävisin arkena nukkumaan viimeistään klo 23.00 mennessä.

Myöhäisistä nukkumaanmenoajoista huolimatta olen vanhemmiten alkanut heräämään aikaisemmin kuin ennen ja siksi yöuneni ovat luonnollisesti lyhentyneet. Ennen saatoin helposti nukkua puoleen päivään, mutta nykyään herään vapaapäivinä helposti viimeistään klo 09.00 mennessä. Tämä on toisaalta aika mukavaa. On kivaa herätä ajoissa, jonka johdosta päivät tuntuvat pidemmiltä ja jonka takia saa paljon enemmän asioita aikaiseksi.

Kaamosväsymys on siitä jännä juttu, että sitä ei tunnu saavan taltutettua edes nukkumalla. On ihan sama, nukkuuko 6h vai 24h - aina on yhtä väsynyt olo. Pahimmillaan kaamos saattaa aiheuttaa joillekin ihmisille väsymyksen lisäksi myös masennusta ilman mitään erityistä syytä. Onneksi kaamosväsymyksellä ja -masennuksella on taipumus vähentyä, mitä lähemmäs kevättä mennään. Ehkä elimistö tottuu pimeyteen ja toisaalta maahan satava valkoinen lumi tekee ympäristöstä valoisamman. Joillekin ikävään olotilaan saattaa auttaa kirkasvalolamppu, jonka luomaa valoa olisi itsekin mielenkiintoista testata.

Olen jostain lukenut, että kaamosväsymyksellä on yhteys myös siihen, että ihminen alkaa syömään enemmän ja varsinkin hiilihydraattipitoista ruokaa. Uskon, että tämä saattaa pitää paikkansa. Minulle tulee tästä mieleen karhut, jotka alkavat kerryttää itselleen rasvakerrosta energiapitoista ravintoa itseensä tankaten ennen talviunia ja säästöliekille ryhtymistä. Ehkä kaamosväsymykseen liittyvät oireet ovat jotain tällaisia alkukantaisempia luonnon luomia juttuja, joiden avulla ihminenkin yrittää säästää energiaa valoisampiin aikoihin karhujen lailla.



















Oma lääkkeeni kaamosväsymystä vastaan on ollut liikunta. Vaikka se ei aina jaksaisi vähempää kiinnostaa, olen huomannut että olo on ollut paljon pirteämpi sekä mieli parempi, kun on saanut jotain aikaiseksi. Oikein vetämättömässä tilassa olen lähtenyt pelkästään reippaalle kävelylenkille hengittämään syksynraikasta ilmaa raskaamman sisäilman ja liikunnan sijasta.

Eräs ystäväni, joka epäili kärsivänsä kaamosmasennuksesta, totesi saavansa parempaa fiilistä siitä, että hän siivosi kotinsa sekä maksoi laskunsa. Hän koki, että jos jättää masennuksen keskellä hoitamatta tällaiset elämänhallintaan liittyvät perusasiat, niin olokin pahenee. Ei sillä, etteikö hän näitä asioita noin normaalisti hoitaisi, mutta masentuneilla ihmisillähän tällaisia asioita ei ehkä priorisoida aina ykkössijalle. Mielestäni tämä ystäväni oivallus oli hyvä ja suosittelenkin perusasioiden ylläpitoa lääkkeeksi niille, joille kaamos aiheuttaa vähääkään alakuloa - sen liikunnan ohella.

Rakastan pimeän ohella myös syksyä, joka on toinen lempivuodenaikani kesän ohella. Kuten jo äsken totesin,  on mahtavaa mennä ulos reippaalle lenkille hengittämään happirikasta syksyistä ilmaa lämpöisiin vaatteisiin pukeutuneena ja värikästä, puissa esiintyvää syksyn loistoa ihastellen. Pidän myös siitä, kun saan sytyttää kynttilät luomaan kotiin omaa lämmintä tunnelmaansa sekä juoda teetä villasukat jalassa sohvannurkkaan käpertyneenä. Kynttilät ja niiden lämpöinen valo tekee kaamoksesta kauniimpaa ♥


Tietokoneen kello näyttää tätä juttua kirjoittaessani klo 03:05 yöllä... :D Kyse ei kuitenkaan ole siitä ettenkö saisi nukuttua, vaan siitä, että minun on tällä hetkellä pakko valvoa töiden takia väsymyksestä huolimatta. Ja mikäpä on sen osuvampaa ajankulua, kuin kirjoittaa blogiin tästä aiheesta?

tiistai 19. lokakuuta 2010

19.10.2010

Totesin tuossa, ettei mulla ole oikein mitään erityistä kirjoitettavaa viime viikosta. Perjantaina oli työkaverin läksiäiset, jolloin tuli syötyä ja juotua ihan liikaa. Söin myös muina päivinä ei-niin-terveellisesti ja se näkyy tämän aamun punnituksessa siten, että painolukemani oli suurempi, kuin viime viikolla. Olen myös huomannut, että olen alkanut lintsaamaan veden juonnista ja uskoisin sen tuovan lisäturvotusta.

Liikunnan osalta sain viime viikolla kuusi suoritusta. Kävin kaksi kertaa salilla, kerran bodypumpissa, pari kertaa hölkkäämässä ja kerran kävelemässä.

Tuo yövuoron jälkeinen rauhallinen noin 15 kilometrin pituinen ja 3h 20 minuuttia kestänyt kävelylenkki kauniissa syksyisessä säässä Vanhankaupunginlahden ympäristössä Viikin luonnonsuojelualueella teki hyvää mielelle.

Jos kierrän tuon lenkin ulkoilutietä pitkin, tulee matkan pituudeksi noin 13 kilometriä (kotiovelta kotiovelle takaisin). Tällä kertaa kävelimme ystäväni kanssa pitkin poikin metsikköjä ja arvelisin tuon reitin olleen  noiden poikkeamien takia yhteensä noin 15 kilometriä. Yritin vähän mittailla tuota matkaa pääkaupunkiseudun ulkoilu- ja pyöräilykarttaa (http://ptp.hel.fi/ulkoilukartta/) apunakäyttäen.
































Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän sitä alkaa nauttimaan luonnosta. Huomaan, ettei minulla ole enää niin kiire joka paikkaan kuin nuorempana ja huomaan ympärilläni paljon enemmän erilaisia kauniita yksityiskohtia kuin aiemmin. En enää tarvitse ympärilleni kokoaikaista sähinää, vaikka olenkin luonteeltani kaupunkilainen ja vaikka tykkään tietyllä tapaa kaupungin hektisestä ilmapiiristä.

Joka tapauksessa koen, että osaan näin vanhemmiten nauttia enemmän arkisista asioista, kuin aiemmin, jolloin tuntui etten ollut oikein ikinä tyytyväinen mihinkään. Tuntui, että havittelin koko ajan jotain, mitä en osannut määritellä edes itselleni. Tuntui, että tuon ”jonkun” haluaminen oli pohjatonta. Nyt en enää kaipaa sitä ”jotain”, vaan koen osaavani nauttia tästä hetkestä.




































Koko tuon kävelymatkan ajan jaksoin ihastella ympärilläni olevaa kauneutta ja napsin matkalla muutaman kuvan sieltä täältä. Toivottavasti niistä on jotain iloa lukijoillekin. On jotenkin outoa, kun muualla kuin Helsingissä asuvat väittävät, ettei Helsingissä ole luontoa. Kyllä sitä on, eikä välttämättä tarvitse mennä edes kovin kauas kotoa.


Tuloksia:


17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / BMI 25,2
12.10.2010 / vko 21 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
19.10.2010 / vko 22/ 74,9kg / -13,1kg / BMI 25







maanantai 18. lokakuuta 2010

ARMADILLO

Vaikuttava ja ristiriitaisia tunteita herättävä tanskalaisen Janus Metz Pedersenin ohjaama dokumenttielokuva  Afganistanissa vellovasta sodasta ja sinne rauhanturvaamistehtäviin saapuvista tanskalaisista sotilaista.

Kuten monissa paikoissa on jo todettu, eivät kaikki dokumentissa esiintyvät rauhanturvaajat taida edes ymmärtää, mitä Afganistanissa on odotettavissa. Ehkä osa menee sinne rahan motivoimana, osa ehkä ajattelee sitä miehekkäänä ajankuluna, osa pakenee kotimaan normaaliarkea tai osa ihmissuhdeongelmia. Toisaalta osaa taas tuntuu saavan vastinetta sille, mitä lähtivät sinne ehkä hakemaan – sotimista.

Afganistanissa olemisesta tulee mieleen ”poikaleiri”, jossa jauhetaan miesten juttuja ajankuluksi, treenataan, katsotaan pornoa ja jossa pääsee sotimaan niin pleikkarin välityksellä, kuin ”hyvässä lykyssä” oikeastikin.

Tuntuu, että sellainen perusarki normaaleine partioimisineen alkaa nopeasti tuntumaan puulta ja miehet alkavat janoamaan äksöniä. Loppujen lopuksi kun sitä tulee, muuttuu tilanne miesten päässä todellisemmaksi omien joukkojen haavoittumisien ja kuolemantapausten johdosta.

Osa alkaa psyykkaamaan itseensä ja kavereihin vihaa taidokkaasti taistelevia vihollisia (= talibaneja) kohtaan, jonka jälkeen tappaminen on helpompaa selittää sekä oikeuttaa itselle ja muille. Toisaalta näitä tunteita on helppo ymmärtää, sillä tilanne on toisinaan selkeän kaksijakoinen – me tai he. Ymmärrettävää on, ettei turhia riskejä voi ottaa.

Toisaalta taas toisinaan tunnutaan tulitettavan lähes kaikkea mikä liikkuu ja lopputulos voi olla mikä tahansa. Kuolleet voivat olla väärässä paikassa olleita siviilejä tai sitten vihollisia. Kun siviili menettää kotinsa, pienokaisensa ja äitinsä, ei seurauksia pidä miettiä liikaa. Tuhot voi aina korvata rahalla ja äitinsä menettäneelle voi sanoa, että hänen äidistään tuli marttyyri.

Tulitaistelujen jälkeen miesten adrenaliinihuuruiset puheet voivat olla raa’an kuuloisia ja vihollisten veristen ruumiiden retuuttaminen alkukantaisen näköistä sellaisten henkilöiden mielestä, jotka eivät ole olleet paikalla oikeasti ja kokeneet oikeasti tuota sotaa. Kuten eräs miehistä sanookin, kyse on ”ääripuheista ääriolosuhteissa”.

Osalle miehistä tulitaistelut "neutralisoimisineen" ja "likvidoimisineen" ovat miehekkäitä tekoja, joista voi olla ylpeitä ja jota he janoavat lisää. Toisille tekojen seuraukset valkenevat toisella tapaa ahdistuksen sekä itsesyyttelyn muodossa ja pitävät kokemaansa sairaana. Järjissään pysymiseen auttaa ikävien asioiden sivuuttaminen ja unohtaminen.

Dokumentista voi tavallaan yrittää aistia sen, kuinka vaikeaa tuossa tilanteessa on yrittää auttaa ja olla inhimmillinen siviiliväestöä kohtaan, vaikka se on tehtävän perimmäinen tarkoitus. Tuntuu, että paikanpäälle apuaan antanut rauhanturvaaja ei voi tosissaan luottaa kehenkään ja loppujen lopuksi oma ja kaverin selviytyminen hengissä muodostuu luonnollisesti tärkeimmäksi asiaksi. Sota muuttuu henkilökohtaiseksi.

On vaikeaa erottaa, kuka on oikeasti siviili ja kuka vihollinen. Tai kuka siviili on kenenkin puolella riippuen siitä, mihin suuntaan pelko kulloinkin kohdistuu. Samaan aikaan, kun köyhyydessä elävät siviilit eivät välttämättä edes koe rauhanturvaajan olevan oikeasti avuksi, vaan kokevat olevansa kahden tulen välissä oman henkensä menettämisen sekä omaisuuden tuhoutumisen pelossa.

Osa Afganistanin kokeneista rauhanturvaajista haluaa palata sinne uudestaan. Haavoittunut joukkueenjohtaja haluaa päästä näyttämään kaikille, kuinka hän pystyy palaamaan riveihin. Osa saattaa kaivata ”poikaleirin” tuomaa jännitystä ja testosteronia puhkuvaa fiilistä, osalle saattaa muodostua todellinen saalistusvietti ja jonkinlainen nautinto sotaa kohtaan. Osa saattaa allergisoitua siviilielämälle. Osa jää kotiin uuden auton kera ja jatkavat siihen mihin jäivät. Osa saattaa joutua harjoittelemaan sopeutumista normaalielämään sekä käsittelemään asioita vielä pitkään.

Tavallisia miehiä sodassa, joista osasta kuoriutuu sodan melskeessä harkittuihin tekoihin pystyviä saalistusvietin omaavia sotilaita ja osalle taas valkenee sodan kauhea totuus, mitä he eivät ehkä oikeasti olisivat halunneet kokea lainkaan.

Elokuvan aikana ja sen jälkeen on helppo asennoitua rauhanturvaajien asemaan. Toisaalta taas joitakin asioita voi olla vaikeaa hyväksyä. Paljon keskustelua ja kritiikkiä herättänyt elokuva pitää itse nähdä, jotta voi muodostaa oman mielipiteensä ja miettiä, kuka on vihollinen.

Armeijaa ja sotaa kokemattomana oli vaikeaa ymmärtää joitakin asioita ja termistöä. Siksipä pyydän anteeksi, jos olen ymmärtänytyt joitain asioita väärin. Dokumenttia seuratessa olisi ollut hyvä, että olisi ollut joku, jolta olisi voinut kysyä näitä asiota. Ja mielellään joku sellainen, joka on kokenut tämän kaiken.

Elokuvan kohdeyleisöstä kertoi hyvin varmasti se, että meitä naisia oli elokuvateatterissa yhteensä viisi ja loput olivat miehiä.


Taliban: http://fi.wikipedia.org/wiki/Taliban

ISAF: http://fi.wikipedia.org/wiki/ISAF

Armadillo -elokuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Armadillo

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

SITRUUNAINEN KANAPASTA

noin 2 hengelle


2 kpl Broilerin maustamatonta rintafileetä suikaleina
Mustapippurirouhetta, valkosipuli-, sipuli- ja paprikajauhetta broilerin maustamiseen
Oliiviöljyä
Valkosipulia
2dl kermaa
2-2,5dl vettä
Kanaliemikuutio (tai muuta liemiainesta)
½ sitruunan kuori raastettuna
Sitruunamehua muutama puserrus
1 rkl vaaleaa maizenaa
1rkl voita
Parmesan -raastetta
Suolaa ja sokeria tarvittaessa
Tuorepersiljaa

1.) Kuullota silputtu valkosipuli
2.) Paista ja mausta kanasuikaleet valkosipulin seassa, halutessasi voit puristaa suikaleiden hiukan päälle sitruunamehua
3.) Tee puhtaalla paistinpannulla kanaliemi vedestä ja liemikuutiosta. Lisää joukkoon kerma ja anna kastikkeen kiehua hetken kokoon
4.) Purista kastikkeen joukkoon loraus sitruunamehua ja suurusta kastike maizenalla
5.) Laita kastikkeen joukkoon raastettua sitruunankuorta sekä halutessasi lusikallinen voita
6.) Mausta kastike mustapippurirouheella ja tarvittaessa suolalla. Voit pehmentää makua halutessasi ripauksella sokeria
7.) Lisää kastikkeen joukkoon Parmesan -raaste, kanasuikaleet sekä persiljasilppu



Löysin netistä erilaisia sitruunapastareseptejä ja päätin testailla niitä mixaillen niitä keskenään. Lopputulos oli syötävää, mutta aivan liian sitruunaista ainakin mun makuun. En sitten tiedä, eivätkö makuhermoni vain olen niin innostuneita tästä ruokalajista vai käytinkö tosiaan vaan liikaa sitruunaa. Käytin siis puolikkaan sitruunan mehun sekä situunaista oliiviöljyä sekä sitruunaraastetta melkein yhden kokoinaisen sitruunan verran.


Olen jostain lukenut, kuinka ihmiset ovat kehuneet sitruunapastaa maasta taivaisiin, mutta ei ole kyllä ihan mun suosikkilistalla. Jos joltakulta löytyy hyvä resepti, niin ottaisin sen mielelläni vastaan. Tämä ei ollut kauhean hyvä markkinointipuhe, mutta suhteellisen rehellinen.

Tässä linkkejä sitruunapastaresepteihin:
http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2007/02/sitruunapasta.html
http://pakkopulla.vuodatus.net/blog/420260Näytä lisää

tiistai 12. lokakuuta 2010

12.10.2010

Viime viikko meni vähän laiskanpulskeasti. Olin jostain syystä viime viikolla aika väsynyt ja jätin siksi kolmena päivänä treenit väliin. Tai no sunnuntaina treenit eivät jääneet välistä väsymyksen vuoksi, vaan tämän blogin päivityksen takia, jota kesti sunnuntaina lähes 15h.

Sain vihdoin laitettua tänne kaikki vanhat juttuni. Tästä eteenpäin jutut ovat uusia ja toivotaan, että saan muutettua ajan kanssa blogin helpommin luettavaksi ja ulkonäöllisesti mukavammaksi. Täytyy kuitenkin ensin tutustua hiukan paremmin siihen, miten tätä blogia oikein käytetään.

Jos vielä palataan tuohon treeniin, niin viime viikko piti sisällään kolme punttitreeniä, yhden kävely- ja yhden hölkkälenkin. Erityisen iloinen olen siitä, että tein viime viikolla leuanvetoennätykseni, eli vedin yhteensä 11 leukaa. Dippiennätys on pysynyt samassa lukemassa, eli toistoja on parhaimmillaan kertynyt 10 kpl.

Muuten musta tuntuu, että voimani ovat jotenkin hiipuneet ja joissain salilla tehtävissä liikkeissä tulokset ovat pudonneet. Lieneekö syynä se, että massaa ei enää ole niin paljoa vai onko kenties dieetti syönyt myös lihaksia?

Ruokailun suhteen ”ei mennyt kuin Strömsössä”. Tai jos hommaa tarkemmin ajattelee, niin ehkä se sitten menikin kaikkien herkuttelujen osalta. Testasin siis viime viikolla ekaa kertaa elämässäni aivan ihanaa Blankon lammaspastaa (http://varsinainensekametelisoppa.blogspot.com/2010/10/blankon-lammaspasta.html ) ja kävin syömässä herkullista italialaista ruokaa Ravintola Monte Etnassa (http://varsinainensekametelisoppa.blogspot.com/2010/10/ravintola-monte-etna-italialainen.html ) ja nautiskelin illalla vielä vähän punaviiniäkin.

Tämän viikon punnituksessa oli positiivista se, että BMI putosi ensimmäistä kertaa varmaan viiteen vuoteen normaalitasolle. Tätä ennenhän tulos on ollut ”lievästi ylipainoinen”. Toisaalta tulee ottaa huomioon, että ne lihakset painavat enemmän kuin läski, mutta tästä huolimatta ylimääräistä painoa on ollut liikaa. Mutta hyvä näin - tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.


Tuloksia:

17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / BMI 25,2
12.10.2010 / vko 21 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25

FITNESS- JA BODYBUILDING-AJATUKSIA

Kävin viime lauantaina Fitness Expossa (http://www.fitnessexpo.fi/), joka järjestettiin ensimmäistä kertaa Helsingin Finlandia –talolla. Itse paikka on kisojen katsomisen kannalta erittäin hyvä. Salissa näki hyvin lavalle mistä tahansa paikalta ja penkit ovat miellyttävät istua. Lisäksi Finlandia –talon juhlava tunnelma teki kisasta myös jotenkin arvokkaamman oloisen, kuin mitä se on esimerkiksi ollut aiemmin Lahden Suurhallissa, ehkä hiukan liian ”hallimaisissa” olosuhteissa.

Positiivista oli myös se, että naistenhuoneeseen ei tarvinnut pahemmin jonottaa. Joskin monesta wc:stä kuulemma tuntui puuttuvan wc-paperi, mitä ei kyllä pitäisi päästä tapahtumaan. Negatiivista taas oli se, että itse yläkerrassa oleva messualue oli varsinainen sumppu. Kulkeminen messualueella oli hankalaa ja ihmispaljouden takia pysähteleminen eri näytteilleasettajien kohdalle ei aina oikein houkuttanut.

Asiaa ei parantanut se, että keskelle tätä kaikkea oli rakennettu lava, jossa oli erilaisia näytöksiä ja jotka aiheuttivat lisää tungosta. Mielessäni kävi se, että messualueen olisi voinut sijoittaa alakertaan ja tämä näytöslava olisi voinut sijaita vaikka sitten siellä yläkerrassa. Toisaalta Finlandia –talo on sen verran iso ja näytteilleasettajia ei välttämättä ole niin paljoa, joiden takia tällainen sijoittelu saattaisi tehdä messualueesta ehkä liian tyhjän oloisen.

Yläkerrassa ollut lava:























Ymmärrän kyllä sen, että messujen ja kisojen järjestely vaatii rahaa, jota on jostain saatava. Tuntui kuitenkin paljolta, että lauantain sisäänpääsy maksoi 30 euroa ja sunnuntain sisäänpääsy 40 euroa. Tähän kun vielä lisätään 5 euron (!!!) narikkamaksu ja mahdollisen 30 euron lippu Bullfarm Powerlifting –kisaan, niin täytyi todeta, että aika kalliiksi olisi tullut.

Näiden lisäksi rahaa paloi helposti Finlandia –talon kahvilassa, jossa esimerkiksi aika säälittävän oloinen ja näköinen salaatti maksoi 10 euroa sekä messuilla myytävien tuotteiden hankintaan ja muihin kuluihin (mahdolliset hotellit, pysäköintimaksut, muu ruoka jne.).

Joka tapauksessa messuilla ja kisoissa oli mukava käydä. Oli kivaa nähdä tuttuja, katsoa kisoja ja vähän shoppailla siinä sivussa. Itse menin Fitness Expohon pelkästään lauantaina seuraamaan alkukilpailuja, koska en raaskinut maksaa kahden päivän lippuja. Lauantaina mukana olivat kuitenkin kaikki kisaajat ja näin ollen silloin näki koko tarjonnan. Lopulliset sijoituksethan oli kuitenkin luettavissa netistä.

Kuvia kisoista:




Seuraavat tuon alan kisat olisivatkin sitten lauantaina 23.10.2010 Helsingin Kulttuuritalolla, jossa on kehonrakennuksen ja fitnessin PM-kisat. Kulttuuritalo on siinä mielessä paikkana kiva, että tuntuu että siellä nousee tunnelma enemmän kattoon sen salin intiimiyden tähden. Täytyy nyt katsoa, lähdenkö katsomaan noita kisoja vai enkö lähde.























Itse olen käynyt katsomassa alan kilpailuja 80-90 –luvun vaihteesta alkaen, jolloin aloin itsekin pikkuhiljaa käymään salilla. Tuohon aikaan kävin katsomassa kisoja kotikaupungissani Lahdessa (lue : Lahessa), jossa tuota fitness-genreä aloitettiin alunperin Suomessa ajamaan läpi Ouraman perheen voimin. Tuohon aikaan kisoissa kilpaili aika paljon lahtelaisia naiskisaajia ja tunsin lajin parissa pyöriviä ihmisiä.

En oikein enää muista, minkä takia aloin kisoissa käymään, mutta ehkä se vain johtui siitä, että olen aina ihannoinut jollain tavoin voimaa ja lihaksia. En siinä mielessä, että joku mies- tai naiskehonrakentajan kroppa vastaisi ihannevartaloani, mutta muuten. Arvostan myös suuresti lajin harrastajien ja kilpailijoiden itsekuria, josta allekirjoittaneellakin on paljon opittavaa.

Ihannevartaloani kuvaa näiden lajien parissa ehkä eniten bodyfitness-naisten kropat off-seasonilla sekä miesten puolelta classic bodybilding –kisaajien (http://fi.wikipedia.org/wiki/Classic_Bodybuilding ) kropat. Myös miespainijoiden ja pikajuoksijoiden kropat ovat sellaisia, joista pidän.

Naisten kropista olen aina ihallut esimerkiksi fitness-kisaaja Nora Yrjölän sopusuhtaista vartaloa (http://www.pakkotoisto.com/copper/thumbnails.php?album=58 ) ja nyt messuilla pääsin ihastelemaan bodyfitness-kisaaja Johanna Koskisen kroppaa, joka oli todella kaunis (http://www.pakkotoisto.com/copper/displayimage.php?album=286&pid=20926#top_display_media). Parhaimmillaan heidän kroppansa ovat off season -kunnossa, jolloin he eivät ole liian kireässä kunnossa.

Noiden kisojen seuraamisen koen jollain tapaa ”taiteena”. Tarkoitan tällä sitä, että mielestäni nuo vartalot siellä lavalla muistuttavat jollain tapaa Kreikan antiikinajan patsaita. Kisoja seuratessani en osaa vertailla lavalla olevia lihaksikkaita vartaloita normaali-ihmisiin, vaan vertailen niitä luonnollisesti keskenään. Kisojen parasta antia ovat kisaajien vapaaohjelmat hienojen musiikkikappaleiden siivittäminä.

Itse en ole ikinä haaveillut kisaamisesta, sillä en koe olevani sellainen ihminen, joka tykkäisi mennä ihmisten eteen lavalle esittelemään itseään sekä rääkätä kroppaansa epäsäännöllisen säännöllisesti kisoja varten. Itsekurini ei riittäisi moiseen. Ja vaikka dieettaaminen ja kisoihin valmistelu tehtäisiinkin huolella, niin en silti usko kisoihin valmistautumisen olevan kovinkaan terveellistä ihmisen kropalle ja päälle.

Kolikon toinen puoli ei sitten olekaan niin kiva juttu. Näissä(kin) piireissä esiintyy paljon roinaamista, jota vastustan ehdottomasti. Tästä huolimatta ikään kuin suljen silmäni siltä jollain tavoin enkä mieti sitä liikoja. Koen, että sitä tapahtuu niin paljon ja niin monen lajin parissa, että minulla ei ole mahdollisuutta siihen sen kummemmin vaikuttaa.

Ehkä tämä roinaamisilmiö juontaa juurensa siitä, että halutaan päästä mahdollisimman nopeasti ja helpolla tiettyyn päämäärään. Käyttö saattaa myös alkaa siksi, että kehitystä ei enää tapahdu tai kun isoista lihaksista tulee pakkomielle tai kun haluaminen alkaa olla pohjatonta eikä mikään enää riitä.

Roinaamisesta puheen ollen, käykääpä muuten tekin allekirjoittamassa ”puhtaasti paras” –vetoomus: http://www.puhtaastiparas.fi/portal/fi/vetoomus/ ja tutustukaa antidopingtoimikunnan sivuihin (http://www.antidoping.fi/view.cfm?page=main&CFID=6371114&CFTOKEN=86471274).

Uskoisin myös, että lajin harrastajien ja kisaajien parissa on käsittääkseni paljon ihmisiä, joiden minäkuva ei ole välttämättä kehittynyt sille kaikkein terveimmälle tasolle ja itsetunto-ongelmat ovat tuttua kauraa. Osalla heistä on taustalla syömishäiriöitä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sy%C3%B6mish%C3%A4iri%C3%B6 ja http://www.syomishairioliitto.fi/), jonka jälkeen kaikki energia on suunnattu tähän täydellisyyteen pyrkivään lajiin  sekä/tai muuten vääristynyt ja tyytymätön suhtautuminen omaan kehoonsa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Dysmorfinen_ruumiinkuvan_h%C3%A4iri%C3%B6).

Salitreenaamisella on sellainen ihmeellinen ominaisuus, että se vie nopeasti mukanaan. Hyvää on se, että usein siihen kuuluu terveelliset elämäntavat esimerkiksi ruokailun suhteen. Toisaalta se voi myös imaista niin pahasti mukaansa, että ihmisen elämään ei mitään muuta mahdukaan ja homma menee överiksi. Silloin ulkopuoliset ihmiset alkavat usein kyllästymään jatkuvaan treeneistä jauhamiseen. Mielestäni meidän salilla treenaavien tulee siis huomioida se, että tämä juttu ei ole kaikkien ihmisten juttu ja siksi voisimme pyrkiä juttelemaan muistakin aiheista kuin tästä. Elämässä kun on paljon muutakin.

Loppujen lopuksi fitness sekä kehonrakennus ovat aika raakoja lajeja. Kisoissa lavalla seistessä sinusta etsitään koko ajan virheitä, itsekriittisyys ja täydellisyyteen pyrkiminen voi aiheuttaa ihmiselle juuri noita edellä mainittuja kehonkuvan vääristymiä sekä itsetunto-ongelmia entisestään. Samaan aikaan, kun lihaksia kuitenkin yritetään kasvattaa sekä muokata itsetunnon ja oman ulkonäön parantamiseksi. Ikävä kyllä, se itsetunto ei tule ikinä paranemaan ulkoisten ominaisuuksien avulla, vaan siihen tarvitaan ensisijaisesti kunnossa oleva päänuppi.

Välillä oikein ihmettelen sitä, että kuinka henkilö, jolla saattaa olla näitä ongelmia, uskaltaa silti mennä lavalle kaikkien arvioitavaksi? Epäilen, että jollain tapaa syynä voi olla se, että nämä itsetunto-ongelmista kärsivät hakevat kuitenkin jollain tapaa huomiota, hyväksyntää sekä kehuja muilta ihmisiltä itsetuntonsa pönkittämiseksi. Eikös moni näyttelijäkin ole sanonut olevansa todellisuudessa hyvinkin ujo ihminen, jolla on ongelmia itsetunnon kanssa, mutta siitä huolimatta he janoavat esiintymistä? Toisaalta taas ihailen näiden ihmisten suurta rohkeutta asettaa itsensä alttiiksi julkiselle arvostelulle.

Jotta ihmisille ei välity ihan väärää kuvaa ajatuksistani, niin haluan korostaa sitä, että en missään nimessä pidä suurinta osaa alan harrastajista tai kisaajista sellaisina ihmisinä, joilla olisi näin suuria ongelmia itsensä kanssa, mutta olen varma että heitäkin mahtuu joukkoon jonkun verran. En myöskään halua syyttää kaikkia näiden lajien harrastajia roinaajiksi, joten se tästä aiheesta.

Oma treenaamiseni on alunperin alkanut 90-luvun alkupuolella todennäköisesti juuri tuon voiman ja lihaksien ihannoimisen tähden. Lisäksi tuo fitness-kulttuuri näkyi noihin aikoihin aika voimakkaasti vanhassa kotikaupungissani Lahdessa.Olin kiinnostunut saamaan kauniin ja sopivasti lihaksikkaan kropan, kuten naiskisaajillakin. Treenailin tuohon aikaan heidän kanssaan samalla salilla ja seurailin sivusta heidän treenaamistaan sekä treenipainoja, joita pidin tavoitteina itselleni. Lisäksi lajin parissa pyöri mukavan lihaksikkaita ja komeita miehiä ;)






















Tuohon aikaan salillakäyntini oli aika lapsenkengissä, mutta pikkuhiljaa aloitin säännöllisemmän treenaamisen. Olin nuorempana tosi hoikka ja kapea, jonka johdosta joku (itse asiassa tuohon aikaan Lahdessa asunut näyttelijä Oskari Katajisto) luuli minua jopa balettitanssijaksi. Muistan, kuinka minulle hymähdeltiin, kun kerroin että käyn salilla ja koska ilmeisesti minun lihakseni eivät tuolloin vielä kauheasti erottuneet. Tätä hymähtelyä ja naureskelua sain kokea tuohon aikaan lähinnä miesten puolelta. Naisten puolelta hymähtelyä ei ole niinkään kuulunut.

Toisaalta aika harva ystäväpiiriini kuuluvista naisista on ylipäätään millään tavoin kiinnostunut salillakäymisestä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta enkä juuri siksi keskustelekaan heidän kanssaan aiheesta. Tuntuu, että tämä salitreenaaminen on aikalailla oma juttuni. Onneksi kukaan ei ole pahemmin mollannut tätä harrastustani enkä ole saanut kuulla negatiivista palautetta "liian isoista lihaksista" ainakaan keltään ääneen. Siis lukuunottamatta joidenkin yöelämässä kunnostautuneita miehiä lukuun ottamatta, joilla on joskus ollut tarve tulla esittämään oma mielipiteensä pyytämättä.

Noh, äitini yrittää aina välillä esittää omia mielipiteitään siitä, kuinka voisin lopettaa lihastenkasvattamisen - viimeksi näin tapahtui eilen.  Toisaalta äitini on ihan turhaan huolissaan lihaskasvustani, sillä olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen lihasteni kokoon eikä minulla ole tarve kasvattaa itseäni bodarin mittoihin. Lähinnä haen tällä hetkellä lihaserottuvuutta ja pyrin vielä vähän tiristämään rasvaa pois - kohtuudella.

Myöhemmin yhdeksi syyksi salitreeniin ja voiman hankkimiseen tuli se, että aioin hakea kouluun, jossa oli pääsykokeissa yhtenä osiona fyysiset testit ja aloitin kovemman treenaamisen siksi. Nykyisin käyn salilla ulkonäöllisistä syistä sekä siksi, että kroppani pysysi terveenä sekä toimintakuntoisena mahdollisimman pitkään. Olen myös erään voimanostoseuran toiminnassa mukana. Tosin en kilpaile (ainakaan tällä hetkellä), mutta touhuan kaikkea muuta seuran riveissä. Mikään muu liikuntamuoto ei kuitenkaan ole vetänyt minua niin paljon puoleensa, kuin salitreeni  ♥

Ja tätä juttua kirjoittaessani törmäsin netissä mielenkiintoiseen pro gradu -tutkielmaan...

Miesopiskelijoiden kuntosalimotiivit: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/23766/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201005261929.pdf?sequence=1

maanantai 11. lokakuuta 2010

PASTAA TOMAATTISELLA KERMAKASTIKEELLA JA PEKONILLA

Sipulia
Valkosipulia
Oliiviöljyä
1 prk tomaattimurskaa
1 prk kermaa
Aura -sinihomejuustomurusia
Mustapippurirouhetta
Pekonia
Rucolaa

1.) Keitä pasta "al dente"
2.) Kuullota sipulit öljyssä
3.) Kaada joukkoon tomaattimurska ja kerma
4.) Ripottele joukkoon sinihomejuustomuruset
5.) Mausta mustapippurirouheella
6.) Paista pekonit
7.) Sekoita kastike pastan joukkoon
8.) Annostele pasta lautaselle, asettele annoksen päälle pekoniviipaleita ja rucolanlehtiä


SINIHOME-TUOREJUUSTO

Maustamatonta tuorejuustoa
Aura -sinihomejuustomurusia

1.) Sekoita ainekset keskenään ja tarjoile levite esimerkiksi karjalanpiirakoiden kera

MARJAINEN RAHKAJUOMA

Maitorahkaa
Mustikka- tai vadelmamehukeittoa
Maitoa
Mustikoita
Vadelmia
Sokeria tai makeutusainetta
Vaniljasokeria
Pellavansiemen- tai muuta vatsaystävällistä rouhetta

1. Sekoita ainekset keskenään blenderissä ja kaada lasiin. Koristele marjoilla ja nauti heti kylmänä


sunnuntai 10. lokakuuta 2010

MOZZARELLA-SALAATTI

Mozzarellaa
Erilaisia salaatteja
Kirsikkatomaatteja
Kurkkua
Säilykemandariinia
Suolapähkinöitä

1.) Pilko ainekset tarvittaessa sopivan kokoisiksi palasiksi ja sekoita keskenään

BIISONIN PIHVIT, PIPPURINEN KERMAKASTIKE VISKILLÄ MAUSTETTUNA JA VENEPERUNAT

2 hengelle

Biisonin pihvit:
2 kpl biisonin pihvejä
suolaa
pippuria
voita/öljyä paistamiseen

1.) Kuivaa huoneenlämpöiset pihvit talouspaperilla ja halutessasi voit painella pihvejä ohuemmiksi kevyesti nyrkillä tai lihanuijalla painelemalla
2.) Laita paistinpannulle voita, öljyä tai voi-öljyseosta. Kun paistinpannulle laitettu voi on kullanruskeaa, on pannu sopivan kuuma pihvien paistamiseen ja voit laittaa pihvit pannulle. Käännä pihvi kun sen pinnalle on tullut lihasnestettä. Kun sama toistuu toisellakin puolella, on pihvi (medium) valmis. Paistoaika riippuu pihvin paksuudesta ja siitä, kuinka kypsäksi sen haluaa. Muistisääntönä voi pitää, että yhtä pihvisenttiä kohti tarvitaan yhden minuutin paistoaika, jos pihvistä halutaan medium. Älä laita pannulle liian monta pihviä kerralla, jotta paistinpannu ei jäähdy (täytä paistinpannusta noin 1/2)
3.) Mausta pihvit lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Tarvittaessa voit antaa pihvien vetäytyä vielä foliossa ennen tarjoilua
4.) Tarjoile pihvit esimerkiksi pippurisen kermakastikkeen sekä veneperunoiden kera

Halutessasi voit maustaa raa’at pihvit suolalla sekä mustapippurilla ja antaa pihvien maustua huoneenlämmössä ½h. paistaa pihveihin paistinpannulla nopeasti kauniin värin siten, etteivät pihvit ehdi kypsyä. Tämän jälkeen voit laittaa pihvit uuniin kypsentymään 100 asteeseen. Varmin lopputulos on, jos pihvin sisälämpötila on digitaalimittarilla mitattuna 58 astetta. Voit myös halutessasi laittaa nopeasti ruskistetut pihvit uunivuokaan hautumaan kastikkeen kera.

Siitä, pitääkö pihvi maustaa ennen vai jälkeen paistamisen, on monta koulukuntaa. Joidenkin mielestä etukäteen laitetut mausteet ja suola palavat paiston aikana sekä imevät pihvistä nesteet. Joidenkin mielestä taas mausteet imeytyvät paremmin lihaan, jos ne maustaa etukäteen. Itse näkisin asian ehkä niin, että jos meinaa paistaa pihvit pelkästään paistinpannulla, niin mausteet on hyvä lisätä vasta jälkikäteen. Jos paistaa pihvejä myös uunissa, niin mausteet voi laittaa etukäteen.

Mediumpihvissä paiston aikana pinnalle tuleva lihasneste on käsitykseni mukaan punertavaa, kun taas täysin kypsässä se on kirkasta. Parhaimman tuloksen saat paistamalla pihvit valurautapannulla. Pihvejä voi paistaa myös muilla paksupohjaisilla paistinpannuilla. Pihvien liian kova nuijiminen voi vahingoittaa pihvien lihasyitä, joten nuiji niitä halutessasi varovasti.


Pippurinen kermakastike viskillä maustettuna:
2dl demi glacea (esim. Portti Sauce demi glace -kastikepohjaa)
2dl kuohukermaa
sipulisilppua
voita
2rkl Dijon Originale -sinappia
½ Musta Pekka -tuorejuusto
2cl viskiä
Musta pippuria myllystä (rouheena)
Suolaa

1.) Kuullosta sipuli voissa paistinpannulla
2.) Lisää joukkoon demi glace ja kuohukerma
3.) Lisää joukkoon sinappi sekä Musta Pekka –tuorejuusto
4.) Mausta kastike viskillä, suolalla ja tarvittaessa lisää joukkoon vastarouhittua mustapippuria


Veneperunat:
Rosamunda 4-5kpl
Oliiviöljyä
1 yksikyntinen valkosipuli
Tuoretta timjamia
Paprikajauhetta, sipulijauhetta, valkosipulijauhetta, chiliä, mustapippuria, suolaa

1.) Sekoita öljy, silputtu tai puristettu valkosipuli, silputtu timjami sekä mausteet keskenään isossa kulhossa
2.) Pese perunat ja leikkaa ne kuorineen pituussuunnassa veneenmallisiksi lohkoiksi. Laita perunalohkot mausteseoskulhoon ja sekoita perunat siinä. Anna perunoiden maustua jääkaapissa vähintään 2-4 tunnin ajan tai mielellään yön yli
3.) Laita lohkot ennen paistamista valumaan talouspaperin päälle, jotta liika öljy valuu niistä pois
4.) Paista perunalohkot uunivuoassa 200 asteessa noin 30-40 minuuttia



Päätin maistaa ja valmistaa ensimmäistä kertaa elämässäni biisonin lihaa. Liha oli hyvää, joskin paistoin sen liian kypsäksi ja mehevyys kärsi. Maku oli erilaista kuin naudan liha, mutta ei silti mitään kovinkaan voimakasta. Itse liha tuntui sellaiselta tiiviiltä. Älkää kysykö mitä osaa biisonista tuo pihviliha oli, sillä en tiedä. Olettaisin se kuitenkin olevan ehkä jotain ulkofileetä. Ostin lihan Stockmannilta, jossa sitä myytiin pakastettuna eikä paketissa lukenut mitä osaa se oli.


Tarjoilin pihvin veneperunoiden kera sekä pippurisen, viskillä maustetun kermakastikkeen kera. Molemmat onnistuivat hyvin, mutta kastike oli mielestäni todella hyvän makuista, vaikka itse kehunkin. Tein kastikkeen mukaellen erilaisia löytämiäni kermapohjaisia reseptejä. Suosittelen testaamaan ainakin tuota kastiketta.

MANGO-MASCARPONEVAAHTO

1 tuore mango tai 1 tlk mangosäilykettä sokeriliemessä
250g mascarpone-juustoa
2dl kuohukermaa
sokeria
vaniljasokeria
pistaasipähkinöitä
keksejä (esim. Digestive)
tuoretta minttua tai sitruunamelissaa

1) Soseuta osa mangosta soseeksi ja sekoita joukkoon sokeria sekä vaniljasokeria oman maun mukaan. Kuutioi loppu mango pieniksi kuutioiksi. Itse käytin molempia (säilykkeestä sosetta ja tuoreesta mangosta kuutioita)
2) Vatkaa kermasta löysä vaahto, sekoita joukkoon mascarpone-juusto ja mausta vaahto sokerilla ja vaniljasokerilla
3) Rouhi kuoritut pistaasit
4) Murskaa keksit pieniksi paloiksi jälkiruokamaljan tai lasin pohjalle
5) Laita keksien päälle kerros mangososetta ja mangososeen päälle kerros mascarponevaahtoa. Halutessasi voit tehdä useamman vastaavanlaisen kerroksen kekseistä, soseesta ja vaahdosta
6) Koristele annos kuutioidulla mangolla, pistaasirouheella sekä mintun tai sitruunamelissan lehdillä



Tämä resepti pohjautuu joiltain pappilan hätävara –jälkiruokaan sekä Maku-lehden keväiseen kerrosherkkuun: http://www.maku.fi/makuaskeleet/juhlat/article148823-1.html. Toisaalta taas päätin itse laittaa tuota mascarpone-juustoa sekaan, jota ei ole kummassakaan em. jälkiruoassa.


Halutessasi voit tehdä vaahdon myös kuohukermasta ja maitorahkasta. Pääsiäisenä voit tarjoilla tämän jälkiruoan esimerkiksi suklaamunan sisällä siten, että suklaamuna on puolitettu tai suklaamunan kapeampaan päähän on tehty reikä.

KATKARAPU-PASTASALAATTI

noin 4 hengelle pääruokana


200 g = 5 dl pastaa (esim. värikästä simpukkapastaa)
vettä ja suolaa pastan keittämiseen
100 g vihreää pesto-kastiketta
2 avokadoa suikaleina tai kuutioina
1/2 sitruunan mehu
400 g kuorittuja pakastekatkarapuja (itse käytin valkosipuli-yrttimaustettuja 200g, hyvin riitti)
200 g lohkottuja kirsikkatomaatteja
2 dl tummia oliiveja (itse ostin tuoretiskiltä yrtti-valkosipulimarinoituja)
1/2 yksikyntinen tai tavallinen valkosipuli (voi jättää pois tai laittaa pienemmän määrän)

1.) Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsäksi. Valuta keitinliemi tarkkaan pois, jätä jäähtymään
2.) Sekoita jäähtyneen pastan joukkoon pesto-kastike
3.) Kuori ja suikaloi avokadot, mausta sitruunamehulla. Lisää pastaan avokadosuikaleet, jäiset katkaravut, lohkotut kirsikkatomaatit ja oliivit sekä halutessasi silputtu valkosipuli
4.) Anna salaatin maustua viileässä jonkin aikaa ennen kuin laitat salaatin tarjolle


Tämä on maukas salaatti, jota serkkuni Hanna on tehnyt usein juhliinsa. Alkuperäinen resepti:  www.alko.fi/reseptit/fi/BA448B54DBB...2256D1F0036E3C2

Julkaistu: Etiketti 2 / 2001

BATAATTI-KOOKOSKEITTO

noin 4 hengelle


noin 500-600g bataattia
1 sipuli
1 keskikokoinen punainen paprika
½ valkosipuli
1 rkl raastettua inkivääriä
noin 2 tl tuorechiliä
2 rkl öljyä
noin 5 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 limen mehu
2 dl kookosmaitoa
jauhettua korianteria
paprikajauhetta
chilijauhetta
valkosipuli- ja sipulijauhetta
suolaa
koristeluun paahdettuja auringonkukansiemeniä ja/tai tuoretta korianteria tai ruokalusikallinen löysäksi vatkattua kermaa

1.) Kuori ja paloittele bataatit. Silppua sipuli ja valkosipuli. Paloittele paprika ja tuorechili, raasta inkivääri. Kuullota aineksia kattilassa
2.) Lisää vesi ja kasvisliemikuutiot. Keitä, kunnes bataatti on pehmeää ja soseuta keitosta sauvasekoittimella
3.) Lisää joukkoon kookosmaito, limen mehu sekä mausteet. Soseuta keittoa lisää niin pitkään, että keitosta tulee samettisen pehmeää
4.) Koristele annokset paahdetuilla auringonkukansiemenillä ja/tai esim. tuoreella korianterilla tai löysähköllä kermavaahdolla

BROILERIA VALKOSIPULISELLA VUOHENJUUSTO-YRTTITÄYTTEELLÄ JA KERMAISTA BATAATTI-MOSAIIKKI

n. 4-6 hengelle

Broileria valkosipulisella vuohenjuusto-yrttitäytteellä:

Broilerin rintafilettä (1 kpl / hlö)
Vuohenjuustoa (esim. Soignonin Dés de Chèvre -vuohenjuustokuutioita yrteillä ja valkosipulilla)
Tuorebasilikaa ja timjamia
Oliiviöljyä loraus
Valkosipulia
Hunajaa
Pinjansiemeniä
Mustapippuria myllystä, suolaa

1.) Nuiji broilerin rintafileet ohuiksi
2.) Sivele fileiden molemmille puolille hunajaa ja mausta filee molemmin puolin mustapippurilla sekä suolalla
3.) Silppua tuoreyrtit sekä valkosipuli ja sekoita ne kulhossa oliiviöljyn kanssa. Sekoita notkistettu vuohenjuusto yrttien ja valkosipulin joukkoon
4.) Levitä vuohenjuusto-yrttitäyte fileen päälle. Halutessasi voit ripotella päälle pinjansiemeniä kokonaisina tai hienonnettuna. Rullaa filee rullalle ja sulje se cocktail-tikulla
5.) Paista fileetä nopeasti paistinpannulla niin, että pinta saa kauniin värin
6.) Laita fileet uuniin 200 asteeseen noin 15 minuutiksi. Halutessasi voit ripotella rullan päälle pinjansiemeniä ennen uuniin laittoa



Kermainen bataatti-mosaiikki (noin 4-6 hengelle):

1 kg bataattia
1-2 sipulia
1-2 yksikyntistä valkosipulia
2 rkl voita tai öljyä
1-2 kasvisliemikuutiota
2 dl valkoviiniä
mustapippuria
suolaa
chilijauhetta
2 dl kuohukermaa
noin 1 tl sitruunan kuorta raastettuna
noin 1/2 dl persiljaa

1.) Kuori bataatit ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuori ja silppua sipulit. Kuullota kasviksia voissa paistokasarissa noin 5 minuuttia
2.) Murenna joukkoon kasvisliemikuutio ja lisää viini. Anna kiehua, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut
3.) Mausta mustapippurilla, suolalla ja chilillä
4.) Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja lisää sitä kasariin muutamassa erässä. Hauduta bataattikuutioita vielä noin vartin verran eli kunnes ne ovat napakan kypsiä ja kerma on saostunut sekä imeytynyt bataattikuutioihin
5.) Mausta seos hyvin pestyn sitruunan raastetulla kuorella sekä persiljasilpulla ja tarjoile liharuokien lisukkeena



Jostain syystä en ole vielä tähän mennessä tehnyt ikinä bataatista yhtään mitään, vaikka muuten se on maultaan tuttu. Nyt oli aika kokeilla ja päätinkin tehdä bataattimosaiikkia, jonka reseptin löysin netistä (Maku -lehti 1/07). Reseptissä sanottiin, että tämä lisuke kannattaa tarjoilla lihan kanssa ja siksi päätin tehdä vuohenjuustolla, yrteillä ja valkosipulilla täytettyjä broilerin rintafileitä mukaillen netistä löytyneitä reseptejä.

Bataattimosaiikki oli erinomaisen maukasta ja broilerikin onnistui hyvin. Näin jälkikäteen olen kuitenkin sitä mieltä, että tuon bataattimosaiikin kanssa kannattaisi tarjota jotain voimakkaamman makuista lihaa, sillä sen maut peittosivat ehkä hiukan liikaa broilerin makua täytteestä huolimatta. Moni saattaa aristella viinin käyttöä ruuanlaitossa, mutta suosittelen ehdottomasti laittamaan sitä tähän ruokaan. Valmis bataattimosaiikki ei maistu pelkälle viinille, vaan se antaa erinomaisen makuvivahteen tälle ruualle, vaikka ei valkoviinistä pitäisikään.

SATAY-KANAVARTAAT, ETIKKAISTA KURKKU-CHILIKASTIKETTA, MAAPÄHKINÄKASTIKETTA

n. 1-2 hengelle

Satay-kanavartaat:
2 kpl maustamattoman kanarintafileetä

Marinadi:
4 rkl kasvisöljyä
2 kynttä valkosipulia puristettuna
2 tl keltaista curryjauhetta
2 tl vaaleaa soijakastiketta
2 tl osterikastiketta
1 tl sokeria

1.) Leikkaa kanan rintafileet pitkänomaisiksi suikaleiksi.
2.) Sekoita öljyn sekaan curryjauhe, soija- ja osterikastike, sokeri sekä puristettu valkosipuli
3.) Pyöritä kanan rintafileestä leikatut suikaleet marinadissa ja laita marinoitumaan jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi
4.) Pujota kanan rintafileesuikaleet grillivartaisiin. Jos käytät puisia grillitikkuja, niin liota niitä vedessä noin 10-15 minuuttia, jotta ne eivät pala
5.) Laita marinoidut kanavartaat uuniin 200 asteeseen noin 20 minuutiksi tai grillivastusten alle (antavat hyvän värin) 250 asteeseen noin 10-20 minuutiksi
6.) Tarjoile maapähkinä- ja etikkaisen kurkku-chilikastikkeen sekä riisin kera

(Itse otin valmiit kanavartaat pakastimesta sulamaan, joten en siksi pystynyt liottamaan tikkuna etukäteen enkä marinoimaan fileitä ennen tikkuun pujottamista.)


Etikkainen kurkku-chilikastike (1-2 hengelle):
0,5 dl lämmintä vettä
2 tl etikkaa
3 tl sokeria
hyppysellinen suolaa
¼ kurkku (pienehkö, vähempi määräkin saattaa riittää)
5-10 ohutta viipaletta tuoretta chiliä (tai silputtuna)
½ pienehkö shalottisipuli silputtuna (jos ei ole thaimaalaista, niin kotimainenkin käy)

1.) Suikaloi kurkku ja chili ohuiksi suikaleiksi. Hienonna sipuli pieneksi silpuksi
2.) Sekoita lämpöisen veden sekaan etikka, sokeri ja suola (vesi on lämmintä, jotta em. aineet sulavat sekaan)
3.) Sekoita kurkku, chili ja sipuli etikkaisen veden sekaan
4.) Jäähdytä kastike huoneenlämpöiseksi


Maapähkinäkastiketta (1-2 hengelle):
3 rkl maapähkinöitä (itse käytin suolapähkinöitä)
4 rkl chiliöljyä
1 valkosipulin kynsi puristettuna
2 rkl sokeria
hyppysellinen chilijauhetta
(1-2 tl valkosipulista chilikastiketta)
(tarvittaessa hyppysellinen suolaa)
4 rkl kookosmaitoa

1.) Laita maapähkinät pussin sisään ja kauli ne rouheeksi
2.) Paahda maapähkinärouhe nopeasti kuivalla paistinpannulla
3.) Sekoita puhtaalla paistinpannulla chiliöljy, puristettu valkosipuli, sokeri ja chilijauhe, anna kuullottua hetki
4.) Lisää joukkoon maapähkinärouhe
5.) Mausta seosta halutessasi valkosipulisella chilikastikkeella
6.) Lisää joukkoon kookosmaito ja anna saostua




Jotkut tekevät tämän kastikkeen maapähkinävoista, jonka avulla tästä tulee enemmän tahnamaista. Kastikkeesta saa tahnamaisen myös, kun laittaa paahdetut maapähkinät monitoimikoneeseen ja sekoittaa maapähkinät jauheeksi. Tästä mun nyt tekemästä "kastikkeen" lopputulos oli enemmänkin rouhemainen ja tuli sellainen olo, ettäsiitä puuttuu jotain. Näitä maapähkinäkastikereseptejäni etsiessäni olen huomannut, että niitä on monenlaisia. Tahnamainen kastike on mun mielestä parempi versio.

Minulla itselläni ei ollut kotona chiliöljyä, joten käytin tavallista kasvisöljyä, joka sekaan laitoin chilijauheen lisäksi valkosipulista chilikastiketta

Tavallisen sokerin tilalla voi käyttää esimerkiksi ruokosokeria. Suolan jätin itse pois siksi, kun käytin tähän suolapähkinöitä.

Joka tapauksessa ihanaa thaimaalaista ruokaa parhaimmillaan!