KAAMOSVÄSYMYSTÄ

Lokakuu alkaa tämän viikon jälkeen pikkuhiljaa lähenemään loppuaan ja on ollut jännä huomata, kuinka minuunkin on iskenyt ilmeisen selkeä kaamosväsymys kuluneen kuukauden aikana. Nyt lokakuussa ei ole tullut aamuisin pahemmin mieleen herätä ennen kukonlaulua lenkille, mikä taas onnistui vielä kesällä valoisan aikaan suhteellisen kivuttomasti. Vaikka olen saattanut laittaa herätyskellon illalla soimaan, olen todennut aamulla, että kyljen kääntäminen vällyn alla on ollut paljon mukavampaa.










Olen niitä ihmisiä, joiden on vaikeaa nukkua valoisassa ja tämä ehkä selittää myös sen, että kun vuodenajat muuttuvat pimeämmiksi, olen myös normaalia väsyneempi. Tämän takia minulla on makuuhuoneessa säleverhot, joissa vetopunosten reiät ovat näkymättömissä ja estävät näin ollen mukavasti valon tuloa ja auttavat minua nukkumaan paremmin. Sälekaihtimien lisäksi minulla on melko tummat, valoa päästämättömät verhot ikkunoiden edessä.

Varsinaisia uniongelmia minulla ei onneksi kuitenkaan ole ja pääsääntöisesti kykenen nukkumaan aika mukavasti läpi yön. Toisinaan saatan herätä wc-käynnille tai joskus harvoin minulla on vaikeuksia nukahtaa nukkumaan käydessäni tai sen jälkeen, kun olen yöllä herännyt jostain syystä. Myös satunnainen alkoholin käyttö on joskus saattanut sekoittaa unirytmiä

Joillakin ystävilläni on univaikeuksia ja jaksan usein ihmetellä sitä, että kuinka he oikein jaksavat? Unella on kuitenkin valtava merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja jos ihminen on väsynyt, on hän luonnollisesti paljon alttiimpi sille, että hän ei voi fyysisesti tai psyykkisesti hyvin ja on normaalia kärttyisämpi. Ikävää on se, ettei rentoutumisesta tai edes lääkkeistä ole kaikille hyötyä.

Osaa saattaa pitää hereillä stressi, jolla on kait tapana valvottaa niin, ettei unta ylipäätään tule tai joillain stressi herättää muutamien tuntien yöunien jälkeen aamuyöstä. Osalle taas univaikeudet ovat arkipäivää ihan muuten vaan, ilman mitään erityistä syytä ja osaa valvottaa erilaiset fyysiset kiputilat. Onneksi itsellä ei ole ollut näitä ongelmia lukuun ottamatta joitakin elämässä satunnaisesti eteen tulleita juttuja, jotka ovat saattaneet joskus valvottaa poikkeuksellisesti.

Vaikka kaamos väsyttää minua, en kuitenkaan koe pimeää negatiivisena asiana. Päinvastoin, olen enemmän yöihminen ja pidän pimeästä. Yleensä iltaa kohden minusta tulee energisempi ja nukkumaanmeno ennen puolta yötä on vaikeaa, vaikkakin olen pyrkinyt siihen, että kävisin arkena nukkumaan viimeistään klo 23.00 mennessä.

Myöhäisistä nukkumaanmenoajoista huolimatta olen vanhemmiten alkanut heräämään aikaisemmin kuin ennen ja siksi yöuneni ovat luonnollisesti lyhentyneet. Ennen saatoin helposti nukkua puoleen päivään, mutta nykyään herään vapaapäivinä helposti viimeistään klo 09.00 mennessä. Tämä on toisaalta aika mukavaa. On kivaa herätä ajoissa, jonka johdosta päivät tuntuvat pidemmiltä ja jonka takia saa paljon enemmän asioita aikaiseksi.

Kaamosväsymys on siitä jännä juttu, että sitä ei tunnu saavan taltutettua edes nukkumalla. On ihan sama, nukkuuko 6h vai 24h - aina on yhtä väsynyt olo. Pahimmillaan kaamos saattaa aiheuttaa joillekin ihmisille väsymyksen lisäksi myös masennusta ilman mitään erityistä syytä. Onneksi kaamosväsymyksellä ja -masennuksella on taipumus vähentyä, mitä lähemmäs kevättä mennään. Ehkä elimistö tottuu pimeyteen ja toisaalta maahan satava valkoinen lumi tekee ympäristöstä valoisamman. Joillekin ikävään olotilaan saattaa auttaa kirkasvalolamppu, jonka luomaa valoa olisi itsekin mielenkiintoista testata.

Olen jostain lukenut, että kaamosväsymyksellä on yhteys myös siihen, että ihminen alkaa syömään enemmän ja varsinkin hiilihydraattipitoista ruokaa. Uskon, että tämä saattaa pitää paikkansa. Minulle tulee tästä mieleen karhut, jotka alkavat kerryttää itselleen rasvakerrosta energiapitoista ravintoa itseensä tankaten ennen talviunia ja säästöliekille ryhtymistä. Ehkä kaamosväsymykseen liittyvät oireet ovat jotain tällaisia alkukantaisempia luonnon luomia juttuja, joiden avulla ihminenkin yrittää säästää energiaa valoisampiin aikoihin karhujen lailla.

Oma lääkkeeni kaamosväsymystä vastaan on ollut liikunta. Vaikka se ei aina jaksaisi vähempää kiinnostaa, olen huomannut että olo on ollut paljon pirteämpi sekä mieli parempi, kun on saanut jotain aikaiseksi. Oikein vetämättömässä tilassa olen lähtenyt pelkästään reippaalle kävelylenkille hengittämään syksynraikasta ilmaa raskaamman sisäilman ja liikunnan sijasta.

Eräs ystäväni, joka epäili kärsivänsä kaamosmasennuksesta, totesi saavansa parempaa fiilistä siitä, että hän siivosi kotinsa sekä maksoi laskunsa. Hän koki, että jos jättää masennuksen keskellä hoitamatta tällaiset elämänhallintaan liittyvät perusasiat, niin olokin pahenee. Ei sillä, etteikö hän näitä asioita noin normaalisti hoitaisi, mutta masentuneilla ihmisillähän tällaisia asioita ei ehkä priorisoida aina ykkössijalle. Mielestäni tämä ystäväni oivallus oli hyvä ja suosittelenkin perusasioiden ylläpitoa lääkkeeksi niille, joille kaamos aiheuttaa vähääkään alakuloa - sen liikunnan ohella.

Rakastan pimeän ohella myös syksyä, joka on toinen lempivuodenaikani kesän ohella. Kuten jo äsken totesin,  on mahtavaa mennä ulos reippaalle lenkille hengittämään happirikasta syksyistä ilmaa lämpöisiin vaatteisiin pukeutuneena ja värikästä, puissa esiintyvää syksyn loistoa ihastellen. Pidän myös siitä, kun saan sytyttää kynttilät luomaan kotiin omaa lämmintä tunnelmaansa sekä juoda teetä villasukat jalassa sohvannurkkaan käpertyneenä. Kynttilät ja niiden lämpöinen valo tekee kaamoksesta kauniimpaa ♥

Tietokoneen kello näyttää tätä juttua kirjoittaessani klo 03:05 yöllä... :D Kyse ei kuitenkaan ole siitä ettenkö saisi nukuttua, vaan siitä, että minun on tällä hetkellä pakko valvoa töiden takia väsymyksestä huolimatta. Ja mikäpä on sen osuvampaa ajankulua, kuin kirjoittaa blogiin tästä aiheesta?