torstai 30. syyskuuta 2010

HEDELMÄINEN BROILERI-AURAJUUSTOKASTIKE (noin 4 hengelle)

250g broilerin fileesuikaleita
oliiviöljyä
½–1 sipuli
valkosipulia
keltaista currya, paprikajauhetta, mustapippurirouhetta
1½ rkl maizenaa (vaalea)
4 dl kanalientä (vesi + 1 kanaliemikuutio)
½ pkt paprikasulatejuustoa (Koskenlaskija)
Aura-juustoa
125 g mangososetta (1 pieni Piltti-purkki)
1 kypsä banaani
½ rkl sokeria
½ dl tuoreyrttiä (esim. timjami tai persilja)

1. Kuullota sipulikuutiot ja valkosipulisilppu oliiviöljyssä
2. Lisää joukkoon broilerisuikaleet
3. Mausta kypsennetyt broilerisuikaleet currylla ja paprikajauheella
4. Lisää joukkoon kanaliemi ja saosta maizenalla
5. Sulata joukkoon kuutioitu paprikasulatejuusto sekä Aura-juusto
6. Lisää joukkoon mangosose ja banaanikuutiot
7. Ripottele joukkoon sokeri ja mustapippurirouhe
8. Lisää joukkoon silputtu tuoreyrtti
9. Tarjoile riisin tai pastan kera

Tein tämän Valion reseptin (http://www.valio.fi/portal/page/portal/Valio/Keittokirja/Hakutulos/Ruokaohje?p_tunnus=1848 ) pohjalta tällaisen alla olevan kastikkeen. Olen aiemmin kokeillut tuota Valion reseptiäkin, mutta mun mielestä siitä puuttuu ”se jokin”. En sitten tiedä, löysinkö minä ”sen jonkun” tässä reseptissä, mutta ihan syötävää tuli.

Kastiketta voi tarvittaessa ohentaa vedellä. Kastikkeen joukkoon sopii hyvin esim. ananas, persikka tai joku muu vastaava hedelmä. Aura-juuston voi halutessaan jättää pois.



KOOKOS-KANAKEITTO (noin 4 hengelle)

250g broilerisuikaleita tai broilerin rintafileetä (pieniksi suikaleiksi leikattuna)
½-1 sipuli
valkosipulia
öljyä
6-7dl vettä
2 liemikuutiota (kasvis- tai/ja kana-)
1tlk tomaattimurskaa
2dl pastaa
1-2dl maissia (pakaste- tai säilyke-)
1 punainen paprika kuutioina
1 porkkana suikaleina
2dl kookoskermaa
currya, paprikajauhetta, mustapippurirouhetta, suolaa
tuorebasilikaa
(juoksevaa hunajaa/sokeria)

1. Kuullota kattilassa sipulikuutiot ja valkosipulisilppu öljyn kera
2. Lisää joukkoon kanasuikaleet, paista ja mausta ne
3. Lisää vesi, liemikuutiot ja tomaattimurska. Anna kiehahtaa
4. Lisää joukkoon pasta sekä kasvikset ja keitä niitä kypsäksi noin 10-15 minuutin ajan
5. Kaada joukkoon kookoskerma ja tarkista maku. Lisää mausteita tarvittaessa. Halutessasi voit lisätä joukkoon noin ruokalusikallisen verran juoksevaa hunajaa tai sokeria ripaus
6. Lisää tuorebasilika ja tarjoile

(tähän keittoon voisi sopia joukkoon myös esim. lime, sitruunaruoho tai/ja thai-basilika)


keskiviikko 29. syyskuuta 2010

29.09.2010

Kävin eilen testaamassa ensimmäistä kertaa elämässäni zumbaa Silver Gymillä (http://www.silvergym.fi/), joka on tätä nykyä sali, jossa käyn treenaamassa. Järkkäsin työkavereille ja samalla itselleni mahdollisuuden käydä testaamassa tuota tanssillista "jumppaa" josta niin monet ovat hullaantuneet.

Zumba vaikuttaa ihan hauskalta ja hyvänmielen jutulta, mutta joka ei kuitenkaan saa minusta uutta harrastajaa. Kaloreita kyllä paloi aika mukavasti ja musiikkikin tempaisi mukaansa, mutta ei se silti taida olla minun juttuni. Minua ei yksinkertaisesti ole luotu sellaisiin lajeihin, joissa pitää osata erilaisia askelsarjoja - siitäkin huolimatta, että ne olisivat muiden mielestä helppoja.

Jotkut väittävät, että ei haittaa, vaikka zumbassa askelsarjat menisivät sekaisin ja että on pääasia, että heiluu siellä seassa jotenkin. Minua itseäni ne jalkojen solmuunmenot haittasivat. Tuntuu, että homma keskeytyy siihen, kun ei pysy mukana eikä hommasta saa kaikkea tehoa irti. Luulen, että mut on luotu ennemminkin sellaisiin lajeihin, joissa koreografiat ja tekniikat eivät ole pääosassa. Mutta kuten olen todennut, lähes kaikkea pitää kokeilla. Oli ilo huomata, että porukastamme löytyi myös niitä, jotka tuntuivat tykkäävän tästä lajista.

Tänään kävin salilla treenaamassa nopeasti haupparit, ojentajat ja olkapäät. Lisäksi kävin ennen yövuoroon tuloa hölkkäämässä kaverin kanssa rauhallisesti 8,5 kilometrin lenkin Töölönlahdella. Tuntui vähän, että puhti on poissa.

En uskaltanut treenata tänään ihan täysillä, sillä vietin eilen illalla mukavan illan erään "Tyypin" kanssa syöden ja juoden. Pienet tiistai-illan extempore-hiprakat olivat ihan poikaa. Onneksi en nauttinut alkoholia ihan kauheasti ja säästyin sen kummemmilta tuntemuksilta tänään. Menin nukkumaan jo puoli kahden aikaan, joten väsymyskään ei aamulla ollut kovin paha.

Mutta eiköhän se tästä. Loppuviikko onkin sitten vapaata. Ajattelin treenailla ja lauantaina olisi tiedossa tyttöjen ilta ystävän luona. Teemme kimpassa ruokaa pitkän kaavan mukaan ja höpisemme tyttöjen juttuja ♥

tiistai 28. syyskuuta 2010

28.09.2010

Viikko on kulunut ihan mukavasti. Liikuntaa tuli harrastettua viime viikolla kuusi kertaa. Kaksi punttia, kolme hölkkälenkkiä ja yksi rauhallinen sekä palauttava kävelylenkki. Ruokaa olen syönyt pääsääntöisesti dieettiruokavalion mukaisesti, mutta muutamana päivänä olen syönyt ihan normaalisti. Pastaa sekä thai-ruokaa ja yhtenä iltana olin baarissa.

Tällä hetkellä en koe olevani dieetillä, vaan ylläpidän nykyistä painolukemaani ja olen nykyiseen ulkonäkööni melko tyytyväinen. Toisaalta olen hokenut tätä samaa lausetta jo niin pitkään, että taidan lopettaa sen jauhamisen. Sovitaan näin, että ilmoittelen erikseen, kun dieetti jatkuu oikeasti. Painotulokset laitan kuitenkin esille.

Tuntuu, että syksyisin on aina jos jonkinlaista kissanristiäistä ja niin on tänäkin vuonna...
















Kuvatesti: Mausku ristiäispuvussa ;)

Ei sillä, että niihin kukaan pakottaa menemään, mutta tilaisuudet vaikuttavat sen verran kivoilta, että haluan mennä niihin. Tiedossa on tyttöjen ilta, läksiäiset, yhden yön yli kestävä Tallinnan reissu ja parit pikkujoulut. On myös kiva lähteä toisinaan kotoa ihmisten ilmoille. Jotkut viikonloput menevätkin sitten työn merkeissä ja jäljelle jäävinä viikonloppuina on kiva ulkoilla sekä olla kotona kynttilän valossa ja siemailla teetä.

Olen muutenkin suunnitellut, että pyrin puhumaan dieetistäni ihmisille mahdollisimman vähän. Tähän mennessä olen pyrkinyt puhumaan asiasta lähinnä silloin, kun siitä on kysytty, vaikkakin kyselijöitä on ollut aika paljon. Itse en oma-aloitteisesti ole sitä kellekään kauheasti mainostanut. Tietysti tänne ”päiväkirjaan” olen laittanut juttua julkisesti, mutta teen tätä eniten itseäni varten kirjatakseni ajatuksiani ja tuntemuksiani ylös.

Tämä siksi, että minulle on tullut sellainen tunne, että ihmiset kuvittelevat minun menevän ruokavalion ja/tai liikunnan suhteen jotenkin yli. Tämä ei pidä minun mielestäni paikkaansa. Olen syönyt dieettiruoan lisäksi ihan normaalia sekä mättöruokaa viime viikkoina enkä ole todellakaan jättänyt aterioita väliin. Ajattelutapani dieetin suhteen on ollut mielestäni melkoisen terveellä pohjalla.

Toisaalta mukavaa on ollut myös se, että muutama ystäväni on halunnut aloittaa dieetin ja ovat kokeneet saavuttamani tulokset jotenkin kannustavina sekä esimerkkinä itselleen. Tämä on ollut ihan mukavaa ja olen pyrkinyt auttamaan heitä siltä osin, kuin olen voinut. Koska en ole ammattilainen, niin neuvomiseni ovat perustuneet omiin kokemuksiini ja kuulemaani.

Liikunnan suhteen myönnän kyllä sen, että liikuntakertoja on tullut viikossa muutamia enemmän, kuin normaalisti aiemmin, mutta tämä on johtunut lähinnä hyvistä lenkkeilyilmoista ja hyvästä fiiliksestä, kun tulokset ovat alkaneet näkyä. Omasta mielestäni liikun kuitenkin ihan suhteellisen maltillisesti eikä minulla ole pakkomiellettä sen suhteen. Liikun, koska se on mukavaa ja pidän viikottain lepopäivän. Ja kun talvi tulee, olen aivan varma että liikuntakerrat vähenevät kylmien ilmojen takia.

Olen myös pitänyt Facebookissa HeiaHeia –liikuntapäiväkirjaa (http://www.facebook.com/HeiaHeiaHeia), joka on julkisesti näytillä. Uskon, että seinälleni pompsahtavat liikuntakerrat saattavat ärsyttää joitakin ihmisiä. Voi olla, että he pitävät sitä jotenkin leuhkimisena. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jos jotakuta ärsyttää, niin piilottakoot sitten omilta sivuiltaan nämä tällaiset postaukset.

Olen jo monta vuotta pitänyt liikuntapäiväkirjaa ihan Word-pohjalle kirjoitettuna, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että tämä HeiaHeia on paljon vaivattomampi. Se, että olen laittanut suoritukset julkisesti näytille, antavat minulle potkua persuksille siltä osin, että koska tieto on julkista, on minun ollut pakko pyrkiä liikkumaan asettamani tavoitemäärät viikossa (vähintään 5x viikossa).

Meillä oli muuten eilen töissä Terveyspäivä –teemalla kulkeva sairaanhoitajaopiskelijoiden järjestämä tilaisuus. Siellä sai käydä mittauttamassa verenpaineen, kokonaiskolesterolin ja käydä PEF-mittauksessa sekä kehonkoostumusanalyysissä.

Verenpaineeni mitattiin kaksi kertaa ja tulokset olivat ihanteelliset: 123/80 sekä 126/76, vaikka olin juuri kävellyt paikalle portaat ylös. Verenpaineen kanssa minulla ei ikinä ole ollutkaan mitään ongelmia ja se on hyvä juttu, sillä suvussani on paljon sydän- ja verisuonisairauksia. Täältä Suomen Sydäntautiliiton sivuilta löytyvät tavoitearvot: http://www.sydanliitto.fi/verenpaineen-tavoitearvot1

Mittasin myös vyötärönympärykseni, joka näytti olevan 79 cm:ä. Mittaus tulee kuulemma suorittaa navan kohdalta/yläpuolelta, mutta kuitenkin kylkiluiden alta ja uloshengityksen jälkeen ilman ”laihistelua”. Tulos on normaali/hyvä aina niin pitkään, kun tulos on naisella alle 80 cm:ä ja miehellä alle 94 cm:ä. Suurentunut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin tai II-tyypin diabetekseen tulee kuulemma silloin, kun tulos on naisella 80-88 cm:ä ja miehellä 94-102 cm:ä.Huomattavasti suurentunut vaara muodostuu siinä vaiheessa, kun tulos on naisella 88 cm:ä tai yli ja miehellä 102 cm:ä tai yli.

Kolesterolimittauksessa kokonaiskolesteroliarvoni oli 3,95 ja sekin oli ihan hyvä tulos. Valitettavasti tuo mittaus ei kertonut hyvän ja huonon kolesterolin tuloksia. Muistaakseni viime keväänä minulta mitattiin lakisääteisessä työterveystarkastuksessa molemmat ja tulokset olivat silloinkin hyvän rajoissa, joskin huono kolesteroli oli vähän koholla.

Olisi mielenkiintoista mittauttaa nuo kolesterolit nyt hoikentumisen jälkeen uudestaan ja katsoa, onko huono kolesteroli laskenut lainkaan. Arvothan voivat kuitenkin olla koholla, vaikka olisi hoikassa kunnossa. Tässä kolesteroliarvoja, joita kohden kannattaa pyrkiä: http://www.sydanliitto.fi/korkea-kolesteroli

PEF-mittauksessa mittariin puhallettiin kolme kertaa. Itse sain tulokset 500, 480 sekä 550, joka meni yli viitearvojen ollen näin hyvä tulos. Käsitykseni mukaan tuossa on merkitystä parhaalla tuloksella. Olin tästä mittauksesta erityisen tyytyväinen siksi, että olen kuitenkin polttanut aikoinani 18 vuotta tupakkaa, vaikkakin ollut ilman sitä viimeiset kuusi vuotta. Mittauksessa mitataan uloshengityksen huippuvirtausta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=aas00008


Tässä PEF-mittauksen tuoksia:


Silloin, kun tupakoin vielä, ei minulla ollut ikinä mitään tupakkayskän oireita eikä minkäänlaisia hengitysongelmia. Saattaa toki olla, että olisi tuohon aikaan saanut mittauksessa huonommat tulokset kuin nyt, mutta siinä tapauksessa keuhkoni ovat mahdollisesti ”parantuneet” viimeisen kuuden vuoden aikana.

Kaikkein ”oudoimman” tuloksen sain kehonkoostumusanalyysistä. Se tehtiin Omronin BF500 kehonkoostumusmittarilla: http://www.normomedical.fi/Omron_BF500.855.0.html

Itse en pidä tuota laitetta niin luotettavana ja ammattikäyttöön tarkoitettuna, kuin mitä esimerkiksi oli Inbody 720 -laite, jolla minulle tehtiin 28.06.2010 kehonkoostumusanalyysi (kts. teksti em. päiväyksellä) ja josta saadut tulokset olivat paljon laajemmat kuin tämän Omronin antamat. Tuolloin kesäkuussa olin noin 5-6 kiloa painavampi kuin nyt ja sain silloin paremmat tulokset kuin nyt, kun olen tämän näköinen (katso bikinikuvaa 16.08.2010).


Tämänpäiväisen mittauksen tulokset olivat seuraavat:
- Paino 79,2 kiloa (vaatteet päällä ilman syömisiä ja juomisia - omalla vaa’alla paino oli ollut paria tuntia aiemmin 77 kiloa ilman vaatteita)
- Keho rasvaprosentti 30,7!!! Näin isoa rasvaprosenttia minulla ei ole ollut ikinä, ei edes silloin, kun olen ollut painavimmillani 90-93 kiloinen. uskon, että tämä ei ole oikea tulos
- Painoindeksi 26,5
- Luustolihasprosentti 31,3
- Sisäelinrasvaprosentti 6 (1-9 normaali, 10-14 korkea, 15.30 erittäin korkea)
- Lepoaineenvaihdunta 1605 kcal (= 60-70% päivittäisestä aineenvaihdunnasta)
- Arvio päivän kokonaisenergiantarpeesta 2407,5 kcal (= 1,5x lepoaineenvaihdunta kevyellä toimistotyöllä)


Tässä taulukot, kuinka tuloksia voi tulkita:






















Näistä mittauksista vielä… Eräs mies kertoi käyneensä yliopistolla jossain vastaavanlaisessa mittauksessa, mutta siellä käytettävä laite oli ilmeisesti vieläkin parempi ja luotettavampi kuin tuon Inbody 720. Kyse oli ilmeisesti jonkinlaisesta röntgenlaitteesta, jota käytetään pääsääntöisesti tutkimuskäyttöön luuston mittaukseen liittyvissä asioissa. Mittauksessa saadaan myös selville tarkat tulokset esim. nesteistä, rasvasta jne. Mittaus maksoi ilmeisesti jotain 200 euron luokkaa. En tiedä pitääkö tuohon testiin pääsyssä olla suhteita vai voiko siihen päästä kuka tahansa rahaa vastaan.

Jos vielä palataan tuohon ruokaan… Testasin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni raaka- tai tuorepuuroa – millä nimellä sitä nyt haluaa kutsuttavan. Toisaalta jotkut väittävät, ettei kyseessä ole raakapuuro, sillä kaurahiutaleet ovat jo kaupasta ostettuina lämpökäsiteltyjä. Ilmeisesti aito raakapuuro pitäisi ilmeisesti jauhaa suoraan josatin kauranjyvistä (?). Ehkä oikeampi nimike tuolle puurolle on tuorepuuro. Kyse on tästä huolimatta ja joka tapauksessa puurosta, jossa hiutaleiden päälle kaadetaan kylmä vesi ja jonka annetaan turvota huoneenlämmössä tai jääkaapissa yön yli.

Itse tein puuron kaurahiutaleista (0,5dl), pellavansiemenrouheesta (2rkl) ja GoGreen -salaattisekoituksesta (2-3 rkl), suolasta sekä vedestä (noin 1,25 dl). Asennoiduin puuroon aluksi aina ennakkoluuloisesti ja ajattelin, että lopputulos on vähintäänkin kamala, vetinen ja oksennukselta näyttävä sotku.

Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun puuro maistuikin ihan syötävälle. Sekoitin joukkoon mustikoita, vadelmia ja paloittelin sekaan yhden banaanin. Uskon, että ilman näitä ennakkoluuloni puuron mausta olisivat käyneet toteen. Aion kuitenkin tämän kokemuksen perusteella syödä tuota puuroa toistekin ja uskallan suositella sitä ihmisille sillä ehdolla, että sitä syö ainakin ensimmäisellä kerralla esim. marjojen ja banaanin kera.

Mietin muuten tuossa, että onko raakapuuro jotenkin terveellisempää kuin tavallinen puuro? Tähän en oikein osaa antaa vastausta enkä jaksa nyt lähteä etsimään tietoa netistäkään. Jos joku osaa vastata, niin olisi kiva kuulla perustelut. Joka tapauksessa näkisin, että tämä puuro olisi oiva vaihtoehto ihmiselle, jolla on aamuisin kiire.

Mulle itselleni toi puuron syöminen voisi tehdä hyvää. Vatsani on aina toiminut hyvin, mutta dieetin aikana vatsa on ollut aika kovalla ja se on aiheuttanut minulle ikäviä suolistoon liittyviä vaivoja, joiden takia olen käynyt lääkärissä ja saanut lääkäriltä määräyksen Vi-Siblin –kuituvalmistetta. Siitäkin huolimatta, että olen pyrkinyt syömään kuituja ja juomaan riittävästi vettä. Ilmeisesti en kuitenkaan ole syönyt tarpeeksi.

Täällä puuroreseptejä asiasta kiinnostuneille: http://ilonpisara.blogspot.com/2009/07/tuorepuuro.html

Eipä tähän hätään muuta. Kirjoittelen taas myöhemmin, kun on jotain asiaa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Tuloksia:
17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

21.09.2010

Tänään on virallinen punnistuspäivä, mutta saatu punnitustulos ei ehkä kerro koko totuutta. Tai sitten kertoo.

Mä olin viime yön töissä ja luonnollisesti söin yöllä ruokaa ihan normaalisti. Työvuoron jälkeen nukuin 5 tuntia ja saattaa olla, että mulla on kropassani ylimääräistä painoa yösyömisen takia sekä turvotusta yövuoron jäljiltä ja siksi painoa enemmän.

Toisaalta taas mässäsin ihan oikeasti koko viikonlopun aina perjantaista sunnuntaihin. Perjantaina matkustin vanhaan kotikaupunkiini ja kävin bilettämässä sekä ulkona syömässä ystäväni kanssa. Lauantaina kävin toisen ystäväni kanssa taas ulkona syömässä ja illan mussuttelin karkkia. Sunnuntaina oli veljeni nuorimman pojan ristiäiset ja herkkuja tuli syötyä kaksin käsin.

Mun dieetti on tosiaankin katkolla. Olisiko jollain myydä mulle pätkä kestävää ja suoraa selkärankaa sekä antaa kunnon mojova potku persuksille? Haluaisin nyt vihdoinkin, että mun BMI putoaisi lievästä ylipainosta normaaliin ja saisin virallisena punnituspäivänä kilomääräksi alle 77 kiloa.


Tuloksia:

17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9

perjantai 24. syyskuuta 2010

KAMPASIMPUKOITA JA PESTOPASTAA (2 hengelle)

8-10 kampasimpukkaa
300g tuorepinaattipastaa
100g vihreää pestoa
valkosipulia
aurinkokuivattuja tomaatteja
100g suolattuja cashew –pähkinöitä
tuorebasilikaa
sitruunaa
suolaa, valkopippurijauhetta

1. Paahda cashew –pähkinät kuumalla ja kuivalla paistinpannulla
2. Keitä tuorepasta kattilassa suolalla ”al dente”
3. Pilko valkosipuli pieneksi silpuksi ja kuullota silppu paistinpannulla öljyssä
4. Lisää paistinpannulle keitetty pasta ja sekoita muutamai ruokalusikallinen pestoa joukkoon
5. Lisää pieneksi silputut aurinkokuivatut tomaatit ja paahdetut cashew –pähkinät paistinpannulle pastan joukkoon sekä lopuksi silputtu tuorebasilika. Tarvittaessa voit ripotella suolaa pastan joukkoon
6. Kuivaa kampasimpukat talouspaperilla ja purista niiden päälle sitruunamehua
7. Mausta kampasimpukat suolalla sekä valkopippurijauheella
8. Levitä kampasimpukoiden päälle loput pestot
9. Paista kampasimpukat kuumalla paistinpannulla öljyssä noin minuutin verran (tai hiukan alle) peri puoli
10. Tarjoile kampasimpukat heti paistamisen jälkeen pestopastan kera

maanantai 20. syyskuuta 2010

PRINSESSA

Ihan katsottava tositarinaan perustuva elokuva Kellokosken prinsessasta, Anna Lappalaisesta. Tavallaan kaunis, hauska ja sellainen hyvänmielen elokuva - "hulluilla" on halvat huvit

Toisaalta taas sellainen vähän ikävä, kun näki kuinka sitä "hulluutta" on joskus hoidettu ja kuinka mielenterveysongelmista kärsivät pakenevat itselleen vaikeita asioita harhoihin ja siihen "hulluuteen".

Näyttelijäsuorituksia on vaikeaa arvioida, kun lähes kaikki esittivät "hullua" enkä oikein tiedä minkälainen suoritus tekee aidon "hullun".

Lavastus ja puvustus olivat onnistuneita, mutta trikkikuvaus ei. Toisaalta tuo huono toteutus saattoi olla tarkoituksellistakin. Elokuvassa oli jollain tavoin vähän sellainen unenomainen tunnelma. Ehkä sillä saatiin elokuvaan tarkoituksellisesti sellainen meidän todellisuudesta poikkeava, toisissa ulottuvuuksissa kulkeva todellisuus.

Anna Lappalaisen, Kellokosken prinsessan tarina: http://www.studio55....tikkeli/891055/


WHEN YOU'RE STRANGE

Tosi mielenkiintoinen ja epäilemättä melko rehellinen dokumentti The Doors –yhtyeen vaiheista sekä ennen kaikkea Jim Morrisonista, jonka persoonaan elokuva enemmän keskittyy. Positiivista on se, ettei muiden bändin jäsenten panosta kuitenkaan väheksytä tästä huolimatta. Autenttinen ja osittain ennen näkemätön materiaali tekee dokumentista uskottavan.

James Douglas ”Jim” Morrison: Älykäs, itsetuhoinen, ailahteleva, herkkä, päihdeongelmainen, runoilija, huomionkipeä, karismaattinen, kapinallinen, myytti, seksikäs, vastenmielinen, hypnoottinen, epävarma, komea, välinpitämätön, lahjakas, oman itsensä vanki, liskokuningas, rocktähti, irstas, ristiriitainen, rauhaton, sisäistä rauhaa etsivä ja kuollut 3.7.1971.


MEKSIKO - PLAY DEL CARMEN

Tässä taas pientä matkakertomusta ja infopakettia - tällä kertaa Meksikosta. Kirjoittamani perustuu omiin kokemuksiini, näkemääni ja kuulemaani. Toivon, että olen ymmärtänyt asiat oikein. Jos joatin virheitä esiintyy, niin ne saa korjata. Lisäksi olen käyttänyt apuna matkaopaskirjaa "Meksiko - Näe ja koe" (Tammi) sekä Tjäreborgin ja Finnmatkojen esitteitä..




SAAPUMINEN JA LÄHTEMINEN

Olimme Meksikon Play del Carmenissa 10-24.01.2010 välisen ajan Tjäreborgin äkkilähdöllä. Hinta ei kuitenkaan ollut mikään äärettömän edullinen vajaata kuukautta ennen varattuna, sillä matka maksoi noin 900 euroa / hlö. Myöhemmin kuulimme, että lähtöviikolla matkoja olisi saanut 650 eurolla.

Lensimme Finnairin lentokoneella ensin Kanadan Halifaxiin, jossa oli lentokoneen tankkaustauko. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa Meksikossa Jukatanin niemimaalla sijaitsevalle Cancunin lentokentälle (lentoaika oli noin 14,5h). Ennen maahantuloa piti täyttää maahantulo- ja maastapoistumiskortti, joista jälkimmäinen jäi maahantulon jälkeen itselle ja joka annettiin rajaviranomaisille maasta lähdettäessä.

Passintarkastukset sujuivat nopeasti ja rajaviranomaiset olivat ystävällisen ja hymyileväisen oloista väkeä. Turvatarkastuksessa ja matkalaukkujen saamisessa kesti tovi. Suomalaisilta ei vaadita viisumia Meksikoon matkustettaessa (alle 180 päivän lomamatkoilla), mutta passin tulee olla voimassa kolme kuukautta paluun jälkeen. Matkatoimistojen suositus on 6 kuukautta.

Lentokenttä ei ole mikään järin suuri, mutta kyllä siellä riitti jonkun verran shoppailtavaa poislähtiessä. Huomion arvoista on se, että lentokentällä ei myydä viinejä lainkaan. Lentokentällä voi maksaa pesoilla, USA:n dollareilla, euroilla, yleisimmillä luottokorteilla sekä visa electronilla. Shoppailtavaa on niin alakerran B-terminaalissa kuin yläkerran A-terminaalissakin. Negatiivista lentokentällä oli se, ettei siellä ollut kärryjä, joilla työntää tavaroita ja lisäksi kaupoista annettavissa muovipusseissa ei ole useinkaan kantokahvoja, vaan niiden päihin tehdään pelkät solmut. Meksikosta lähtiessä matkalaukun ylikiloista voi joutua kustantamaan 12 euroa/kilo (tammikuu 2010).

Matka bussilla Cancunista Playa del Carmeniin kesti noin tunnin verran. Ikävää oli se, että meidän bussista puuttui kokonaan opas, johtuen lentokoneviasta, joka myöhästytti samaan aikaan Suomeen palaavia matkalaisia. Olisi ollut mukavaa saada menomatkalla jotain käytännön tietoja ja vinkkejä Meksikosta.

Olimme ottaneet määrittelemättömän majoituksen emmekä me siis yhtään tienneet, mihin olimme joutumassa. Perillä Meitä odotti Hotel Nina (http://www.cancun.com/Hotels/Nina/), joka oli vaatimaton, mutta hyvällä paikalla sijaitseva siisti hotelli. Hotellilta oli yhden korttelin verran matkaa ostoskadulle (5. avenida) ja kaksi korttelia rantaan. Erityiskiitoksen ansaitsee hyvää englantia puhuva ja valloittavan hymyn omaava respan työntekijä Maria, joka kertoi meille Meksikosta meitä minkä muilta töiltään kerkesi.


RAVINTOLAT, RUOKA, ALKOHOLI JA HUUMEET

Meksikolainen kiinteässä muodossa oleva ruoka ei itsessään ole minun mittapuuni mukaan mitään äärettömän tulista. Tuliseksi ruoan tekee kastikkeet, joita laitetaan ruokien päälle. Kastikkeita saatetaan tuoda pöytään monta kuppia ja niiden tulisuus aste vaihtelee. Lisäksi ruoan lisukkeeksi pöytään tuodaan usein nachoja sekä tomattisalsaa.

Suomalaisten suosimaa texmex –ruokaa (esim. cheddar-juustokastikkeella höystettyä) ei ole saatavilla ihan joka paikassa, mutta kyllä sitäkin saa. Paikallisten suosimista ravintoloista ei, mutta turistiystävällisemmistä ravintoloista kyllä. Ja mun mielestä se on hyvää, vaikka niin moni valittaakin, että se ei ole aitoa meksikolaista. No eihän sen tarvitse ollakaan, sillä sehän on texmexiä. Lisäksi ravintoloissa on tarjolla myös muita kansainvälisiä ruokia moneen eri makuun.

Meksikolaisessa menussa on tarjolla tortillalettua, burrittoa, fajitaksia, tacoja, enchilladseja, quesadillaseja, erivahvuisia chilikastikkeita, guacamolea, tomaattisalsaa, juustoa, nachoja, papuruokia, molekastikkeita, erivahvuisia chilipaprikoita, lihoja, kalaa, äyriäisiä, korianteria, limeä, vaniljaa ja vaikka mitä…

Ruokaa saa 20-300 pesolla riippuen, onko kyseessä katukeittiö vai hienompi ravintola. Katukeittiöhinnat ovat yleensä 20-30 pesoa (tacoja, burritoja tai enchilladaseja) Päivällisen hinta on keskimäärin ravintolassa 100-150 pesoa ja toisinaan siihen saa alkupalankin mukaan. Aamiainen maksaa noin 50-100 pesoa riippuen käykö syömässä sen seisovasta pöydästä vai syökö yksittäisen aamiaisen. Pitää myös huomioida, että aika useassa paikassa pitää jättää tippiä 10-15 prosenttia.

Ihan erikseen pitää mainostaa 5. avenidalla - kadun silmukan mallisessa eteläpäässä sijaitsevaa Johnny Rockets –hampurilaispaikkaa, jossa on aivan mielettömän maukkaat hampurilaiset ja pirtelöt. Hampurilaiset painavat 12 sekä 6 unssia ja ne on tehty itse. Meksikolaisia jäätelöitä en taas menisi kehumaan lainkaan. Ne ovat sellaisia rakeisen oloisia eikä makukaan ole mikään järin ihmeellinen.

Lisäksi Plya del Carmenissa on joitakin argentiinalaisia ruokapaikkoja, joissa saa hyviä argentiinalaisia pihvejä. Yksi suosittelemisen arvoinen paikka on Ravintola Buenos Aires, joka sijaitsee 5. ja 10. avenidan välissä kadulla 6. calle. Tässä ruokapaikassa hinnat olivat vähän korkeammat, mutta ruoka tosi hyvää. Itse saimme 950 pesolla kahden hengen alkuruoat, pääruoat (pihvit), perunat, jälkiruoat, vedet sekä punaviinipullon.

Itselle ei tullut mitään vaivoja ruokien suhteen eli vatsa ei ollut missään vaihessa sekaisin. Luulisi, että sikainfluenssa on myös vaikuttanut elintarvikkeiden myyjien ja ravintoloiden hygieniatasoon.

Olut on Playa del Carmenissa edullista, mutta drinkit eivät niinkään. Baarikadulla (12. calle, rannan päässä) olevissa baareissa ja discoissa paukut maksavat 60-100 peseoa, kun taas meksikolainen olut maksaa noin 30 pesoa. Baareja ja discoja tällä kadunpätkällä on ehkä noin 15 kappaletta. Vesi maksaa noin 10-15 pesoa pullo, tuoremehu noin 15-20 pesoa, smoothiesit noin 20-30 pesoa ja kahvi noin 10-15 pesoa.

Tequila, Meksikon kansallisviinaa olikin sitten myytävänä ihan joka paikassa ja sitä on erihintaisia pulloja tarjolla. Jos ymmärsimme oikein, niin parasta tequilaa on sellainen kullan suurin piirtein kullan värinen tequila. Tequila on sitä tummempaa, mitä vanhempaa se on ja se on kuulemma yleensä merkki laadukkaammasta viinasta. Tequilassa on siis olemassa erilaisia laatutasoja ja parhaimmat tequilat eivät kuulemma oikeasti ole niin pahoja, kuin mihin me olemme tottuneet täällä Suomessa. Lisäksi hyvän tequila-pullon kyljessä lukee aina, että se on valmistettua 100% agavesta. Tässä lisää infoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tequila

Mezcal on toinen Meksikon tunnettuja juomia, mutta siitä en osaa kertoa muuta kuin sen, että pullon pohjalta löytynee toisinaan tarkoituksella sinne laitettu toukka ja ettei se ole välttämättä niin hyvää, kuin tequila. Tässä mezcalista lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mezcal

Näiden lisäksi Meksikossa juodaan vaaleita lageroluita (esim. Sol, XX) ja on sieltä saatavilla viiniäkin – vaikkakaan valikoimat eivät ole kovin isot. Esimerkiksi La Cetto –punaviini oli oikein maistuvaa. Lisäksi meksikolainen rommi on ihan hyvää, esimerkiksi Milenario Extra Viejo. Paikalliset alkoholijuomat ovat luonnollisesti edullisempia kuin tuontialkoholi.

Yksi suosittelemisen arvoinen paikka on Coco Bongo –niminen disco, johon en tosin itse ikinä päätynyt. Olettaen, että tykkää kovasta discojumputuksesta. Itse kävin pelkästään ovella kääntymässä Liput tähän discoon maksoivat muistaakseni 45-50 dollaria riippuen, ostiko ne etukäteen vai tiskiltä. Jos maksoi 5 dollaria ylimääräistä, pääsi jonon ohitse. Hintaan sisältyy sisäänpääsy sekä ilmainen viina ja siellä käyneet väittivät, että kuivin suin ei tarvinnut olla. Lisäksi siellä esitetään koko ajan erilaisia elokuva- ja musiikkiaiheisia hienoja show-juttuja. Täällä lisää paikasta: http://www.cocobongo.com.mx/home.php?Lenguaje=en

Parhaat biletyspäivät baareissa ovat torstai, perjantai ja lauantai. Joihinkin discoihin pääsevät naiset ilmaiseksi sisään, kun taas miehiltä liput saattavat olla 5 dollarin pintaan. Joissain discoissa joutui varaamaan erikseen pöydän, jos halusi istumaan ja jos yritit mennä istumaan varatulle paikalle, tuli henkilökunta ajamaan pois.

Katukuvassa ei näkynyt maksullisia naisia, mutta jos niitä halusi mennä katsastamaan, niin hiukan keskustan ulkopuolelta löytyy Men’s Club –niminen paikka, joissa heitä kuulemma on. Itse en törmännyt lomallani huumeisiin, mutta niitä sai kuulemma ostaa helposti esim. kadulta taksikuskeilta, sisäänheittäjiltä ja kaupanmyyjiltä. Niitä tultiin kuulemma yleensä tarjoamaan ennemminkin miehille. Meksikossa mietojen huumeiden hallussapito pienten määrien osalta ei ilmeisesti ole paikallisten poliisien mielestä kovinkaan kiinnostavaa, joten he eivät puutu käyttörikoksiin. Sikari- ja savukekaupoissa oli myynnissä erilaisia piippuja, joilla saattoi polttaa esim. kannabista. Narkkeja ja juoppoja näkyi yllättävän vähän katukuvassa eikä Playa del Carmenissa olo tuntunut muutenkaan turvattomalta, vaikka alun perin olin asennoitunut siihen, että minut ryöstetään takuuvarmasti.



LÄMPÖTILA JA RANTA

Lentokoneesta ulos astuttaessa päällimmäisenä jäi mieleen ajatus siitä, että kylläpä on kylmä. Olin odottanut sellaista kuuman kosteaa löyhähdystä kasvoilleni, mutta se oli turha toive. Sittemmin kävikin ilmi, että kyseinen viikko 2 oli poikkeuksellisen kylmä koko Meksikossa eikä monikaan muistanut, milloin olisi aiemmin ollut näin vähän asteita siihen aikaan vuodesta. Muistini mukaan jossain päin Meksikoa lämpöasteet tipahtivat miinuksen puolelle ja siellä satoi tuona viikkona lunta. Tuon kahden viikon aikana saimme kokea myös muutaman vesisateen.

Mekin kuljimme ensimmäisen viikon ensimmäiset päivät fleece-takit päällä kylmän tuulen takia lämpötilan ollessa varmaan jotain +20 tai vähän alle. Loppuviikosta lämpötila vähän nousi ja riitti, että oli päällä ohuet pitkähihaiset paidat. Plussaa tuossa oli se, että retkiä oli mukavampi tehdä, kun ei ollut polttavaa hellettä. Ekan viikon viikonloppuna ja toisella viikolla lämpötila nousikin sitten jo noin +30 asteeseen ja meno oli ihan normaalin helteistä kaikin puolin.

Paras aika matkustaa Meksikoon on monen mukaan silloin, kun Suomessa ja Meksikossa on talvi, sillä silloin Meksikossa ei ole liian kuuma. Kaikkein kuumin aika on toukokuusta syyskuuhun, jolloin on myös kosteaa. Lämpötila saattaa kohota lähemmäs +40 astetta.

Playa del Carmenin Mayarivieralla rantapedit maksavat 50 pesosta (peruspeti) ylöspäin riippuen vuokraajasta tai vuokrattavasta rantapedistä. Esimerkiksi Hotelli Koolin rannalla kalleimmasta Diamond Bedistä joutuu pulittamaan 500 pesoa. Lisäksi rannalla on vuokrattavissa aurinkovarjoja ja pyyhekeitä. Rahaa vastaan saa rannekkeen, jota pitää tarvittaessa esittää, jos joku tulee tarkastamaan.

Jotkut hotellit jakavat asiakkailleen käyttöön ilmaiset rantapyyhkeet sekä rannekkeen, jota vastaan saa rannalta ilmaiseksi rantapedin. Tosin tällöin rantaan kannattaa tulla ajoissa - jo noin klo 09.00 aamulla, jos kuvittelee saavansa varattua itselleen rantapedin.

Rannalla sijaitsevista ravintoloista saa ostaa juomaa ja ruokaa. Lisäksi niissä voi käydä wc:ssä ja suihkussa. Ärsyttäviä rannalla olivat lokit, jotka hyökkäävät heti kimppuun, jos joku syö ruokaa tai jättää rannalle ruoantähteitä.

Positiivista rannalla oli se, ettei siellä myyty juuri lainkaan mitään krääsää. Koko aikana taisin ostaa kerran eräältä pojalta jotain pientä purtavaa, muuten en myyjiä nähnyt lukuun ottamatta hierontapalveluja myyviä myyjiä.

Rannalla pystyi harrastamaan kite-surffausta, vesiskootterilla ajelua, banaaniveneilyä, melontaa, liitovarjoilua, surffausta sekä lähtemään veneillä kauemmas snorklaamaan sekä sukeltamaan. Lisäksi kauempana sijaitsevilla rannoilla pääsee ratsastamaan.

Reissumme aikana Playa del Carmenin uimaranta oli osittain remontissa, sillä Karibianmeren kovat aallot söivät hiekkaa. Tämän takia rannalle pistettiin jonkinlaisia putkia, jotka mahdollistivat sen, ettei hiekka karkaa niin helposti. Tämä ei sinällään haitannut auringonottoa, sillä remontti valmistui ja siirtyi nopeasti eteenpäin.

Itse tykkäsin eniten Fusion –ravintolan (6. calle kohdalla) edustalla olevasta rantakaistaleesta, jossa oli edulliset rantapedit ja jossa soi taustalla hyvä musa. Ranta oli nuorekkaan oloinen ja sieltä sai ostaa hyvää ruokaa ja juomaa.

Rannat ovat noin yleisesti ottaen siistejä ja hiekka on valkoista sekä hienoa eikä se tunnu kuumalta. Itse en pala kovinkaan helposti enkä käyttänyt aurinkorasvaa juuri ollenkaan. Loppuajasta laitoin sitä kriittisimpiin paikkoihin. Minun mielestäni tähän aikaan vuodesta auringon ei ollut niin voimakasta, kuin mitä se on esim. Thaimaassa. Ilmastointiakaan ei hotellihuoneissa välttämättä tarvitse, sillä propeli riittää. Senkin suljimme usein yöksi.



KULKEMINEN

Playa del Carmenin keskusta-alue on sen kokoinen, että siellä pystyy helposti kulkemaan jalan. Halutessaan voi tietysti ottaa taksin tai colectivon, joka paikallisbussi. Playa del Carmenissa on olemassa colectivo-asema, mutta niiden kyytiin pääsee kadultakin, kun pysäyttää colectivon huitomalla.

Muistini mukaan matka colectivolla esimerkiksi noin 4-5 kilometrin päässä sijaitsevaan Centro Maya –kauppakeskukseen maksoi noin 5 pesoa, kun taas sama matka taksilla maksoi noin 35-50 pesoa. Polkupyöriä oli aika harvoissa paikoissa vuokrattavissa ja niiden kunto ei ollut mikään ihmeellinen. Polkupyörien vuokrataksoja en tiedä.

Keskusta-alueen muodostuu selkeistä kortteleista ja kaikki merensuuntaiset kadut ovat avenidoja, jotka etenevät yleensä seuraavanlaisesti: 5. Av, 10 Av, 15 Av, 20 Av eli viiden välein.

Avenidojen poikkikadut ovat taas pääsääntöisesti calle –nimisiä (= katu), jotka etenevät 2 N, 4 N, 6 N, 8 N, 1 N… jne.Tosin en ihan tarkkaan tiedä mistä tuo lyhenne N tulee. Näissä kaduissa on muutama poikkeus eli ennen tuota 2 N –katua on Av. Benito Juárez –katu ja myöhemmin 18 N –kadun jälkeen tulee Constituyentes –katu.

Kadut ja tiet Playa del Carmenissa ovat melko hyväkuntoisia eikä liikenne vaikuta mitenkään kaaottiiselta. Mielestäni autoilijat ovat hyvinkn ystävällisiä ja he antavat tietä helposti. Monissa kadunkulmissa on liikennepoliiseja, jotka ohjaavat liikennettä. Tosin poliisit eivät ole kuulemma Meksikossa kovinkaan luotettavia.

Playa del Carmenista on hyvät kulkuyhteydet pitkänmatkan bussilla eri paikkoihin. Esimerkiksi Cancuniin maksaa yhdensuuntainen matka noin 40 pesoa (matka kestää noin 1h 10min – 1h 20min.). Hinnat ja aikataulut on merkitty aika selkeästi esille. Tosin matkojen hinta saattoi vaihdella toisinaan, mutta minulle ei oikein selvinnyt mistä syystä näin tapahtui. Huijauksesta ei kuitenkaan käsitykseni mukaan ollut kyse. Olisiko riippunut bussifirmasta tai matkustusajankohdasta?

Pitkänmatkan busseihin pääsee Ado-terminaaleista, joita löytyy Playa del Carmenista kaksi kappaletta. Bussit ovat hyvätasoisia sekä ilmastoituja ja niissä voi katsella elokuvia. Tosin elokuvien äänet voivat olla aika kovat, kun kuljettaja pitää volumet täysillä. Näihin busseihin kannattaa ottaa pitkähihaista tai isoa huivia mukaan, sillä ilmastointi on välillä vähän liiankin toimivaa.

Maantiet ovat hyväkuntoisia ja tiet leveitä, mutta valaistusta ei ole kaikkialla. Autoja saa vuokrattua auton tasosta riippuen noin 25-150 dollarilla eikä kansainvälistä ajokorttia kyselty. Bensa on edullista, se maksaa noin 7,50 – 9,25 pesoa litralta riippuen bensan laadusta.



KAUPAT

Playa del Carmenissa on muutamia isoja Citymarket –tyyppisiä tavarataloja, joita ovat Mega, San Fransisco ja Wall Mart. Lisäksi siellä on hiukan keskustan ulkopuolella taksimatkan tai collectivo –matkan päässä Centro Maya, joka on ostoskeskus. Centro Mayan yhteydessä on yksi tavaratalo ja tien toisella puolella Cheraui –niminen iso marketti.

Lisäksi siinä Centro Mayan ympäristössä on muutama kauppa, jossa pitää olla mukana jonkinlainen tukkukortti, jotta niistä voi ostaa tavaraa. Toisessa niistä kaupantyöntekijä vingutti omaa korttiaan, jotta saimme ostaa haluamamme tavarat. Toisessa emme pystyneet ostamaan mitään.

Itse Playa del Carmenissa 5. avenidalla (turistien suosima katu) on lukemattomia vaate- ja matkamuistomyymälöitä, joissa hintataso vaihtelee paljonkin. Muodikkaita vaatteita ja sisustustavaraa on moneen lähtöön. Samoin sikarikauppoja ja tequila-kauppoja. Luonnollisesti hinnat ovat täällä korkeammat kuin vähän syrjemmässä.

Paikallisten tuntuvat shoppailevan enemmän Avenida Benito Juárez –kadun varrella, josta saa edullisemmin ostettua kaikenlaista tavaraa. Varsinaisia markkinoita Playa del Carmenista emme löytäneet, mutta Cancunissa on Mercado 28 –niminen markkinapaikka, jossa oli aikamoista pakkokaupittelua siitäkin huolimatta, että myös paikalliset käyvät siellä. Minusta siellä näytti olevan myynnissä enemmänkin turisteille suunnattua tavaraa.

Cancunista löytyy muutenkin lisää shoppailtavaa lähinnä Tulum Avenidan varrelta. Me kävimme siellä Plaza del Americas –kauppakeskuksessa, joka oli todella iso paikka ja jossa oli tarjontaa kalliista merkkiliikkeistä edullisempiin liikkeisiin. Hinnat olivat minun mielestäni noin 1/3 – ½ halvempia kuin Suomessa riippuen tietysti tuotteesta. Plaza del Americasiin pääsee Cancunin linja-autoasemalta esim. taksilla tai colectivolla (6 pesoa), jos ei halua kävellä.

Meksikossa kuuluu katukaupoissa tinkiä, mutta tavarataloissa ja ”kunnon” liikkeissä ei. Itse sain esim. tingittyä kaksi taulua 95 dollariin, kun niiden pyynti oli 160 dollaria. Kaupat ovat auki noin klo 10-22 välisen ajan joka päivä ja niissä voi maksaa voi maksaa pesoilla, USA:n dollareilla, euroilla, yleisimmillä luottokorteilla sekä toisinaan visa electronilla.



RETKET


Tulum:

Matka bussilla Playa del Carmenista Tulumiin maksoi 52 pesoa/suunta ja matka kesti noin tunnin verran. Saavuttuamme perille söimme aamiaisen Ado -bussiasemaa vastapäätä sijaitsevassa viehättävässä Flor de Michoacan –kahvilassa.

Tämän jälkeen lähdimme suoraan shuttle bussilla Tulumin raunioille, jonne matka maksoi 5 pesoa/suunta. Taksi jätti meidät portille, josta oli vajaan kilometrin kävelymatka itse raunioille. Matkan olisi voinut taittaa sellaisella minijunallakin, mutta me kävelimme reippaina perille. Sisäänpääsy oli 51 pesoa/hlö ja oppaan olisi saanut lisämaksusta.

Itse paikka oli aika kaunis ja se sijaitsi meren rannalla. Oppaan kera tästäkin retkestä olisi varmaan saanut enemmän irti. Jos olisimme ottaneet Tjäreborgin retken, hinta olisi ollut 51 USD suomenkielisen oppaan kera ja se olisi sisältänyt Tulumin raunioiden lisäksi uimisen/snorklaamisen Akumalin kauniilla hiekkarannoilla.

Kierreltyämme aikamme raunioilla otimme taksin ja menimme syömään Hotel Zahran texmex-ravintolaan, jossa söimme ehkä koko reissun parhaimman aterian. Taksinkuljettaja kertoi meille, että Tulumissa on kuulemma hyvä meksikolainen ravintola nimeltään El Mariazhe, johon emme kuitenkaan menneet. Taksi Tulumissa maksaa alle alle 5 kilomterin matkoilla noin 30-50 pesoa. Kun kysyin taksinkuljettajalta Tulumin parasta cenotea (http://fi.wikipedia.org/wiki/Cenote), niin hän kehui Don Ojosta.

Ruokailun jälkeen menimme Tulumin keskustaan ja shoppailimme hetken aikaa muutamissa meksikolaista taidetta myyvissä liikkeissä ennen paluuta Playa del Carmeniin. Itse Tulum on aika pieni ja ydinkeskusta on kooltaan ehkä noin 1km x 1km.


Valladolid:

Internetistä oli jotenkin hankalaa yrittää löytää hotellivaihtoehtoja Valladolidista, sillä se tarjosi koko ajan samannimistä paikkakuntaa Espanjassa. Lopulta löysimme muutaman sopivan hintaisen vaihtoehdon, jotka rankkasimme paremmuusjärjestykseen.

Kolmen tunnin matka Playa del Carmenista Valladolidiin maksoi 127 pesoa / suunta / hlö. Päästyämme Valladolidiin, menimme ykköseksi luokittelemaamme hotelliin San Clementineen (http://www.hotelsanclemente.com.mx/), josta saimme huoneen kahdelle hengelle. Hotelli sijaitsi aivan ytimessä ja huoneen hinta oli 467 pesoa per yö. Hotelli oli siisti, vaikka pieniä kulumisen jälkiä oli havaittavissa.

Olimme lukeneet matkaoppaasta, että Valladolidissa on ”keskiaikainen” tunnelma. Olimmekin vähän ihmeissämme, kun saavuimme bussilla sinne eikä tällaisesta tunnelmasta ollut tietoakaan. Paikka näytti paljon ränsistyneemmältä kuin Playa del Carmen. Käveltyämme vajaan pari kilometriä linja-autoasemalta keskustan suuntaan meidät kuitenkin palkittiin… Valladolidin keskusta oli värikäs ja kaunis.

Valladolidissa on jollain tavoin pysähtynyt tunnelma. Siellä on rauhallista ja tuntuu, ettei kellään ole kiire mihinkään. Ihmiset puhuvat siellä huonommin englantia (eli eivät juuri ollenkaan) kuin Playa del Carmenissa ja tuntuu, että siellä ei olla ehkä ihan niin turistiystävällisiä. Tuntui, että he haluaisivat olla siellä omissa oloissaan. Joka tapauksessa Valladolid oli yksi matkan kohokohdista, jota ei voi muuta kuin suositella esim. 1-2 yön kohteeksi. Se sopii hyvin levähdyspaikaksi esim. niille, jotka ovat menossa Chizen Itzaan, jonne matka kestää sieltä 30 min. (hinta bussilla 21 pesoa/suunta).

Valladolidissa on keskustan tuntumassa yksi cenote (Zaci) ja hiukan joidenkin kilometrien päässä keskustasta toinen, 25 metriä syvä X’Kaken, jonne sisäänpääsy on 25 pesoa. X’Kakenissa, kuten muissakin cenoteissa voi uida ja se onkin mahtava kokemus. X’Kakeniin pääsee dzipnut –turistitakseilla (keskustassa oma taksitolppa), jotka ajavat matkaa nimenomaan keskustan ja cenoten välillä. Taksin hinta oli 80 pesoa (1h, meno-paluu).

Mitään sen suurempia nähtävyyksiä Valladolidissa ei käsitykseni mukaan ole, lukuun ottamatta muutamia kirkkoja ja museota. Tai no toisaalta kaupunki ja sen keskusta on itsessään nähtävyys samoin kuin ruokatori (el mercado), jossa kävimme syömässä aamiaista.

Valladolidissa ei ole kauhan paljon ruokaravintoloita eikä baareja. Erään tarjoilijan mukaan siellä on kaksi discoa, Santos ja Xulukia -nimiset. Me ruokailimme Maria de La Luz –hotellin ravintolassa, jossa ruoka oli ihan syötävää. Ruokailun jälkeen kävimme ottamassa muutaman viereisessä karaokebaarissa sekä Santosia vastapäätä olevassa baarissa.

Lisäksi kävimme pyörähtämässä eräässä cantinassa, mutta siellä oli jo tullut ”pilkku” emmekä me enää saaneet juotavaa. Tämä kokemus oli kuitenkin siksi kiva, että käsitykseni mukaan cantinoihin ei pahemmin haluta naisia. Minut kuitenkin kutsuttiin erikseen sisään seuraamaan miesten noppapeliä, kun kuikuilin cantinan heiluriovien ylitse sisälle. Sain myös miehiltä luvan valokuvat heidän peliään. Täytyy sanoa, että kyllä meksikolaiset osaavat ryypätä siinä missä suomalaisetkin.


Chichen Itza:


Jos olisimme tehneet Chihcen Itzaan retken Tjäreborgin kautta, olisi se maksanut Playa del Carmenista 78 USD ja mukana olisi ollut skandinaavinen opas. En ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea tämä retki piti sisällään. Omatoimimatkat tulevat kuitenkin yleensä luonnollisesti edullisemmiksi.

Yhden suunnan bussimatka Playa del Carmenista Chichen Itzaan maksaa jotain 150-220 peson välillä. En oikein osaa sanoa tarkkaa summaa, sillä menomatkalla jäimme ensin pois Valladolidissa, josta jatkoimme matkaa Chichen Itzalle ja paluumatkalla matkustimme suoraan Playa del Carmeniin, jolloin hinta oli suhteessa korkeampi. Paluumatka kesti suht’ rankassa vesisateessa 3h 40min.

Chichen Itza oli iso alue, jonne maksoi sisään 51 pesoa ja jonka kiertämisessä meillä kului 2,5h. Pidempäänkin olisi voinut kierrellä, mutta sitten tuli kiire bussiin. Oppaan olisi saanut mukaan 600 pesolla ja nyt jälkikäteen olen sitä mieltä, että se olisi kannattanut, ellei sitten mene järjestetylle retkelle. Oppaita oli saatavilla ainakin kuudella eri kielellä.

Tuntuu, että paikka ja maya-intiaanien kehittelemät hienoudet eivät oikein avautuneet minulle ja jäi vähän sellainen fiilis kuin olisi ollut katsomassa pelkkiä kauniita kivikasoja. Vähintäänkin suosittelen perehtymään näihin nähtävyyksiin etukäteen kunnolla kirjojen ja netin avulla. Me kannoimme mukanamme matkaopaskirjaa, josta yritimme lukea juttuja, mutta oppaasta saatava tieto ei ollut kovin laaja eikä opas kyennyt esittelemään meille raunioiden yksityiskohtia.

Rasittavaa alueella olivat myyjät, jotka kaupittelivat tavaroitaan ja joita oli joka paikassa. Chichen Itza ei muutenkaan ole mikään edullinen paikka esim. ruoan puolesta, vaikka ruoka olikin ihan hyvää. Portilla olevasta päärakennuksesta löytyy kuitenkin hyvät palvelut: wc:t, laukunsäilytys, internet jne. Hienointa paikassa oli uhrikaivo Cenote Sagrado sekä luonnollisesti Chac Mool –linna, joka on yksi mayojen vaikuttavimmista rakennuksista.

Chichen Itzaan kannattaa mennä mahdollisimman aikaisin, sillä puolen päivän aikaan paikka alkaa olla jo hyvin kansoitettu turisteista ja alueella alkaa olla kuuma. Paikka oli ihan kokemisen arvoinen, mutta itse pidin silti ehkä enemmän pienemmästä Tulumin raunioista, jotka sijaitsivat kauniimmassa paikassa meren äärellä. Siitäkin huolimatta, että Chichen Itzassa oli enemmän nähtävää ja vaikka se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Lisää juttua: http://fi.wikipedia.org/wiki/Chich%C3%A9n_Itz%C3%A1


Cozumelin saari:

Kävin myös yhden kerran Playa del Carmenia vastapäätä olevalla Cozumelin saarella, jonne maksoi katamaraanimatka 140 pesoa / suunta. Laivoja tällä välillä kulkee noin tunnin välein ja laivafirmat vuorottelevat keskenään. Suosittelen, että ostaa pelkän menolipun, jotta ei ole sidottu paluumatkalla saman laivafirman laivaan ja pääsee halutessaan saarelta aikaisemmalla laivalla pois. Laivalla myydään kalliilla vettä ja olutta ja lisäksi laivalla soittaa elävä bändi. Matka kesti muistaakseni yhteen suuntaan noin 1-2h.

Itse Cozumelin saaren keskusta-alue on ihan kaunis, mutta muuten aika ärsyttävä paikka. Missään muualla Meksikossa en kokenut sellaista pakkomyyntiä kuin tällä saarella. Kaikki hinnat olivat melkein järjestäin dollareissa saarella parveilevien jenkkituristien tähden. Tämä aiheutti sen, etten viitsinyt edes olla saarella kauhean pitkään. Varmasti olisin saanut saaresta enemmän irti, jos olisin lähtenyt taksilla syvemmälle saaren sisään – harmi kun en lähtenyt.

Oppaat olivat etukäteen kertoneet, että saaren vapaakauppa-alueilta voi ostaa edullisesti esim. hajuvesiä. Kun itse katselin hintoja, niin huomasin kuitenkin että aikaisemmin Cancunista ostamani Herreran hajuvesi oli Cozumelilla melkein 100 pesoa kalliimpaa, kuin Cancunissa tavaratalossa. Muutenkin keskusta-alueen kaupat tuntuivat aika kalliilta.

Cozumelilla ei ole colectivoja, joten siellä kuljetaan takseilla, jotka ovat myös kalliimpia kuin mantereella. Keskusta-alueella voi myös ottaa turistimaiseen tapaan kiertoajelun hevoskärryillä.

Monet Cozumelille tulijoista menee snorklaus- tai sukellusretkelle, sillä alueella sijaitsevat puheiden mukaan upeat merenalaiset maisemat noin 25 riuttamuodostelman äärellä (maailman toiseksi suurimmat riutat?). Lisäksi saarelta löytyy argeologisia kaivausalueita, kauniita rantoja sekä luonnonsuojelualue, jossa on laguuneja, mangroveviidakkoa ja muunlaista nähtävää.

 
 
NÄHTÄVYYKSIÄ / KOKEMISEN ARVOISTA


- Cancunista pääsee lentämään edullisesti Kuuban Havannaan. Halvin hinta, jonka itse näin, oli 215 dollaria ilman hotellihuonetta. Lisäksi Jukatanin niemimaalta on lyhyet matkat naapurimaihin Belizeen ja Guatelmalaan

- Play del Carmenin alueelta löytyy vähän hienompi vartioitu Playacarin alue, jossa on kiva lenkkeillä ja katsella hienoja taloja

- Coba (maya-rauniot viidakon keskellä)

- Uinti delfiinien kanssa

- Rio Secreto http://www.riosecretomexico.com/

- Xel-Han (luonnonpuisto, jossa toimintaa) http://www.xelha.com/

- Xcaret (luonnonpuisto, jossa toimintaa) http://www.xcaret.com/

- Tulum (maya-rauniot, kauniit rannat)

- Chichen Itza (maya-rauniot) http://www.chichenitza.com/

- Valladolid (kaunis pikkukaupunki)

- Cancun (kaupunki)

- Akumal (kauniit rannat)

- Cozumel (saari)

- Isla Mujeres (saari) http://www.isla-mujeres.com.mx/english/introduction.htm

- Uxmal http://www.differentworld.com/mexico/areas/yucatan-and-campeche/uxmal/guide.htm

- Merida http://www.advantagemexico.com/merida/

- Cenote (makeanveden järvi, joissa voi uida, snorklata ja sukeltaa)

- Aktiviteetit (ranta- ja muut, esim. golf, kalastusretket)



FIILIKSET

Olen tähän mennessä käynyt tuolla puolella mannerta Brasiliassa, Venezuelassa ja nyt Meksikossa. Kun mietin mistä kohteesta pidän eniten, niin ehkä valitsen Meksikon. Brasilia tulee hyvänä kakkosena, Venezuelan Isla Margaritasta en tykännyt juuri lainkaan.

Itse en kuitenkaan jaksaisi olla Playa del Carmenissa kauhan pitkään, sillä silloin loppuisi tekeminen. Jo tuon kahden viikon aikana oli pakko lähteä käymään muualla. Cancunissa kävimme kaksi kertaa shoppailemassa ja sen lisäksi kävimme Tulumissa, Valladolidissa, Chichen Itzassa ja Cozumelin saarella. Playa del Carmen on melkoinen jenkkituristirysä, mutta tästä huolimatta pidin siitä. Menisin Meksikoon mielläni uudestaan, mutta tällä kertaa ehkä jonnekin muualle.

Meksikolaiset naiset ovat pieniä, kauniita ja he flirttailevat paljon. Miehet ovat hiukan machoja, pieniä eivätkä niin komeita :) Noin yleisesti ottaen meksikolaiset ovat iloisia, hymyileviä ja ystävällisiä olematta kuitenkaan mielisteleviä. En tiedä kuvittelinko, mutta tuntui siltä, etteivät lapset itke juuri lainkaan. Ilmeisen onnellista väkeä. Meksikolaisten kasvonpiirteistä erottaa aika helposti, ovatko he espanjalais- vai maya-taustaisia. Mayoilla on intiaanipiirteitä.


Jos nyt kysytyään, mitä minulla tulee Meksikosta päällimmäisenä mieleen, niin lista voisi mennä näin:

- värikäs rakennuksiltaan, esineiltään ja ilmapiiriltään

- synttärit ovat kova juttu, jolloin hakataan piñataa / pinjata ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Pi%C3%B1ata)

- luurangot ja pääkallot (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolleiden_p%C3%A4iv%C3%A4)

- Frida Kahlo (http://fi.wikipedia.org/wiki/Frida_Kahlo)

- meksikolainen ruoka

- tequila, mezcal, olut, rommi, margaritat, daiquirit

- katusoittajat

- sombrerot ja stetsonit

- bootsit

- Maya-kahvi

- kovat äänet

- kaunis keramiikka

- showpaini (http://fi.wikipedia.org/wiki/Showpaini)

- sikarit

- kaakao

- vanilja

- pontsot

- kauniit ja värikkäät maya-intiaanien käsityöt

- hopeakorut

- maya-temppelit

- kalkkarokäärmeet ja liskot

- revolverit ja muut aseet

- huumekauppa

- telenovelat



MUUTA

Tässä jotain yleisiä vinkkejä:

- Siivoojalle jätetään tippiä yleensä noin 100 pesoa /vko. Siivoojan keskipalkka on 56 pesoa/h

- Hierontaa ja kauneuspalveluita tarjotaan monissa paikoissa. Hieronta maksaa noin 18-33 dollaria, kasvohoito (kevyt hieronta + naamiot) 400 pesoa

- Internet-paikkoja on paljon ja hinnat noin 20 pesoa puolelta tunnilta

- Meksikossa toimivat uusimmat kolmitaajuuspuhelimet

- Suositeltavat rokotukset: kurkkumätä-jäykkäkouristus, MPR, hepatiitti A, lisätietoja: www.thi.fi --> rokottaminen Matkailijan terveysopas

- Meksikolaiset puhuvat huonosti englantia, joten espanjan sanakirjaa kannattaa kantaa mukana

- Playa del Carmenissa useita pankkiautomaatteja, joista voi nostaa dollareita tai pesoja luottokorteilla ja visa electronilla

- Playa del Carmenissa useita rahanvaihtopisteitä, joissa euron kurssi oli tammikuussa 2010 noin 16.40-17,00 peson välillä (http://www.forex.fi/)

- Kannattaa huomioida, että peson merkki on samanlainen kuin USA:n dollarin, mutta peson merkistä puuttuu yksi pystyviiva. Kannattaa siis kaupoissa kysyä, onko kyse pesoista vai dollareista, jos on epävarma

- Postimerkki Suomeen maksaa 18 pesoa ja niitä myydään postien lisäksi joissain apteekeissa, internet-paikoissa, supermarketeissa

- Postilaatikoissa on omat laatikot Meksikon sisäiselle sekä ulkomaan postille. Cancunin lentokentältä löytyy postilaatikko

- Pesuloissa voi pesettää pyykkejä ja hinta on noin 10 pesoa kilolta. Pyykit saa noutaa samana päivänä tai seuraavana riippuen tuontiajankohdasta

- Playa del Carmenin turisteista noin 80% on jenkkejä, joiden takia paikka on Meksikon kallein

- Punttisali maksaa 50 pesosta ylöspäin. Ostettavat liput ovat päiväkohtaisia

- Vesijohtovesi ei juotavaa

- Sähkö 110V, adapteri ja/tai virranmuuntaja tarvitaan

- Tuoreiden ruokatarvikkeiden vienti on Meksikosta kiellettyä

- Meksikossa aika on jäljessä 8h

- Omatoimiretkiä voi ostaa esim. www.alltournative.com tai www.odysseytoursmex.com tai www.tourskaxan.com

- Ulkoministeriön matkustustiedote: http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=99523&nodeid=15735&contentlan=1&culture=fi-FI





Playa del Carmen:

www.playadelcarmeninfo.com

BRASILIA - RIO DE JANEIRO

Tässä vanha matkakertomukseni Riosta vuodelta 2006, jossa olin exäni kanssa. Jotkut hintatiedot, nettilinkit jne. voivat olla vanhentuneita, mutta ehkä tästä saa jotain irti...



REISSUN PÄÄLTÄ

Terveiset täältä Brasiliasta. Lämpöä on vähän alle 30 astetta, välillä pilvipoutaa. Muutamana ekana päivänä satoi.

Maanantaina ja tiistaina käytiin shoppailemassa. Tiistaina brasilialaisessa tanssishow'ssa, syömässä ja juopottelemassa kahden meksikolaisen kanssa meksikolaisessa baarissa. Toinen oli yliopiston turvamies/vartija ja toinen poliisi. Ne ovat täällä krav maga -leirillä.

Keskiviikkona oltiin Maracanan stadionilla katsomassa futismatsia ja tunnelma oli aika katossa näin suomalaisittain, vaikka porukkaa ei ollut kuin noin 30 000. Stadionille mahtuu 200 000. Maracana on jalkapallon ystäville kokemisen arvoinen paikka ja miksei muillekin, jotka haluavat kokea sen tunteella elämisen matsissa. Maracana on saanut nimensä jonkun pikkulinnun mukaan.

Torstaina... Mitäs me tehtiinkään? Käytiin Centrossa (bisnes-keskus) katsomassa paikallisten markkinoita. Sitten ollaan käyty hippimarkkinoilla, Lagoa Rodrigo de Freitas -järvellä, jossa oli aivan upeata ja jonka keskelle pystytetään jouluisin maailman suurin joulukuusi. Tänne kannattaa mennä valosalla, kiertää tekojärvi ja jäädä lopulta auringonlaskun jälkeen nauttimaan juomia Palaphita Kitch -ravintolaan. Lisäksi olemme käyneet nautiskelemassa caipirinhoja paikallisessa todella tunnelmallisessa klubissa (Scenarium) seka tanssimassa brasilialaista "latinohinkkausmusiikkia" paikallisessa forro -tanssipaikassa (Asa Branca). Huomenna pitäisi mennä kiertelemään nähtävyyksiä eli Sokeritoppa, Kristuspatsas, Tijuanan kansallispuisto ym.

Lagoa Rodrico de Freitas -järvellä on tosi paljon aktiviteetteja. Me itse pyöräilimme sellaiselle kahden hengen istuttavalla pyörällä järven ympäri ja katselimme maisemia. Tätä kohdetta suosittelen ehdottomasti iltapäivästä valoisan aikaan ja silloin kun aurinko laskeutuu. Todella tunnelmallista. Ja varsinkin tuota "chillailu -ravintolaa", Palaphita Kitch'iä. Plus jammailuravintola Scenarium ja forro-paikka Asa Branca ovat kokemisen arvoisia. Copacabanan varressa on ainakin yksi disco Help, josta Vesa Keskisenkin kerrottiin Seiskassa löytäneen aikoinaan brassi-tyttöystävänsä. Taksikuski vain sanoi, että sinne ei kannata mennä, kun se on täynnä maksullisia. Samoin kuin kuulemma kaikki Copacabanan baarit. Respan mies suositteli Ipanemalla Baronetti -discoa, johon emme kuitenkaan menneet.

Brasilialaista tanssishow -meininkiä pääsee kokemaan mm. Plataforma -nimisessä paikassa ja show oli kyllä upea. Käytiin muuten vielä tutustumassa Samba -museoon ja sellaiseen "areenaan", jossa niitä sambakarnevaaleja järjestetään. Kulkue kulkee sellaista katua pitkin, joka on 600 metriä pitkä ja siihen osallistuu 14 eri samba-koulusta väkeä, joissa kussakin on jäseniä noin 4000. Nämä samba-koulut sijaitsevat tuolla alueella ja ne kilpailevat keskenään paremmuudesta. Joka vuosi koulujen karnevaaliteemat vaihtuvat.

Paljon jää vielä näkemättä. Favelan slummialueella olisi tavallaan ollut mielenkiintoista käydä, mutta toisaalta se on sellaista mässäämista toisten kurjuudella. Ja sitten olisi ollut Buzion paratiisisaaret veneretken muodossa, kasvitieteellinen puutarha ja eläintarha.

Nyt ma taidan lopetella. Täytyy kirjoitella lisää kun tulen Suomeen keskiviikkona. Kuulumisiin! Nyt ollaan kohta menossa syömään tällaiseen paikkaan: http://www.marius.com.br/%22]http://www.marius.com.br/



REISSUN JÄLKEEN

Reissu oli periaatteessa ihan kiva - aina sunnuntai-iltaan saakka, eli siihen saakka kun kävin kirjoittamassa tuon edellisen viestin. Kun olimme nettikahvilan jälkeen menossa syömään, kävelimme Jiin kanssa (ihan selvin päin ;) ) Copacabanan rantakatua pitkin kohti ravintolaa, kunnes meidät ryöstettiin kolmen nuoren, noin 12-14 -vuotiaan jannun toimesta veitsellä uhaten... ;)

Rantakatu sijaitsee meren ja leveän tien välissä. Tien toisella puolella on hotelleja ja ruokaravintoloita. Tuohon aikaan (klo 19.00) kadulla käveli meidän lähellä kymmeniä ihmisiä, turisteja ja paikallisia perheitä. Lisäksi vieressä muutaman kymmenen metrin päässä oli rantavahti omassa kopissaan ja tien toisella puolella oli useissa risteyksissä poliiseja. Tie on tosi leveä, ajokaistoja on yhteensä noin 6 ja tiellä saa ajaa muistaakseni 70km/h.

Nämä kolme katulasta istuskelivat kaikessa rauhassa sellaisella penkillä palmujen katveessa ja kun olimme kohdalla, yksi heistä lähestyi meitä. Ehdin vain vaistoamaan, että tässä on jotain omituista, mutta ajattelin, että onkohan tuo tulossa kerjäämään jotain, koska hänellä ei ollut käsissään mitään myytävää. Poika käveli suoraan meitä kohden intensiivinen katse silmissään (tai sitten ne silmät seisoivat imppauksen jäljiltä) ja kun hän oli noin metrin päässä, otti hän esiin veitsen.

Ehdin ainoastaan kiroilemaan, kun penkin luota lähti toinen poika meitä kohden kiertäen minun puolelleni. Tässä vaiheessa puristin laukun tiukasti kainalooni ja otin ritolat (tajusin vasta hetken päästä, että Jii oli jäänyt heidän kynsiinsä eikä ehtinyt mun matkaan). Jii oli katsellut jotain kalastajia eikä edes tajunnut, mitä oli tapahtumassa kunnes veitsi oli hänen kaulallaan toisen kundin tyhjentäessä taskua. Tilanne loppui kun joku perheensä kanssa kadulla ollut paikallinen huusi jotain ja kundit lähtivät juoksemaan karkuun rannan pimeyteen. Tämä kaikki oli ohitse noin 10 sekunnissa. Kundit eivät ehtineet viemään kuin vajaa 100 realia, joka on noin vajaa 40 euroa.

Mitään fyysisiä vammoja tai henkisiä traumoja ei tullut... Lähinnä vaan otti päähän, kun ei ehtinyt itse tajuamaan ajoissa mistä oli kysymys eikä tajunnut huutaa apua. Jii tosin oli miettinyt sadasosasekunnin, että pitäisikö vetää turpaan näitä meitä päätä lyhyempiä tummia poikia, mutta oli päätynyt loppujen lopuksi "rauhanomaiseen" ratkaisuun. Oikeasti nämä "lapsukaiset" olivat kooltaan sellaisia nyrkillä tapettavia. Täytyy kyllä nostaa hattua sille, kuinka taitavia he olivat.

Me oltiin jo etukäteen varauduttu siihen, että niin saattaa käydä ja sovittiin, mitä tehdään jos niin käy (eli ei mitään muuta kuin annetaan tavarat). En usko että pojat olisivat ihan näin vilkkaalla kadulla (noin 4km pitkä, täynnä paikallisia, turisteja ja poliiseja) alkaneet tarkoituksella tappamaan, mutta ainahan veitsi olisi voinut lipsahtaa ja tiedä mitä tauteja sen jäljiltä olisi saanut.

Tämän ryöstön jälkeen oltiin aluksi vähän hämmästyneitä, sitten vähän vihaisia ja lopuksi jo naurettiin koko asialle. Myöhemmin ei enää kauheasti edes muistettu koko asiaa. Eli näitä voi tosiaan käydä vilkkailla alueillakin, ei tarvitse olla sivukujilla ja myös täällä Suomessa. Toisaaalta Etelä-Amerikassa lomailu on vähän raskasta juuri sen takia, että pitää olla koko ajan varuillaan.

Tää ryöstö oli siltä osin vähän huvittava, että me molemmat olemme aika "rotevia" ja meillä on molemmilla sellaiset työt, että meidän ryöstäminen lähinnä naurattaa lähipiiriä. Mutta ei nämä jutut ammattia katso. Rahat kannattaa aina ripotella eri taskuihin ja vaatteiden alla piilossa olevaan vyötäröpussiin eikä kelloja tai koruja kannata pitää esillä. Ei pidä näyttää turistilta, vaan matkailijalta. Ilmeisesti me kuitenkin näytettiin liikaa turisteilta...

Eikä kaikki tässä. Maanantaina lähdimme sellaiselle opastetulle kierrokselle, jolla oli tarkoitus kiertää nähtävyyksiä. Jossain vaiheessa kierrosta opas sanoi, että emme pääsekään Kristus-patsaalle emmekä Tijucan kansallispuistoon (kohteet, joita eniten odotin). Emme ikinä saaneet tietää syytä, miksi meitä ei viety sinne. Emme kuitenkaan alkaneet räyhäämään, koska opas sanoi, että hän vie meidät ja muut osallistujat näihin paikkoihin seuraavana aamuna.

Kävi kuitenkin niin, että maanatain ja tiistain välisenä yönä minulla alkoi aivan hirveä oksennus- ja vatsatauti. Oksensin ja ripuloin taukoamatta varmaan kuusi tuntia. Voitte vain kuvitella, kuinka mahtavaa oli matkustaa takaisin Riosta Pariisin kautta Suomeen toistakymmentä tuntia. Olin syönyt viimeksi maanantai-iltana ja paluulennolla Pariisista Helsinkiin uskalsin syödä lentokoneessa hiukan, joista tosin ripuloin ja oksensin osan pois. Seuraavan kerran söin kiinteää ruokaa seuraavana perjantaina. Eli en sitten päässyt käymään Kristus-patsaalla ja kansallispuistossa. Joo... ja Jiin matkalaukku jäi Pariisiin, mutta se tuotiin kyllä perästä päin. Muuten ihan jees reissu :)

Riossa hotellinamme oli Oceana Copacabana, joka nimensä mukaisesti sijaitsi Copacapanalla. Hotelli oli neljän tähden hotelli (paikallisen luokituksen mukaan) ja hotellin henkilökunta osasi respassa hyvin englantia, josta oli suurta apua erilaisten asioitten selvittämisessä meidän omatoimimatkalla. Kuten jo aiemmin totesin, Copacapana on noin 4 km:ä pitkä ranta, jonka erottaa samanpituisesta Ipanemasta Arpoador'in niemi. Ipaneman voisi ajatella olevan hienompi ranta ja että Copacapanalla kävisi vähän enemmän tavisporukkaa.

Brasilialaiset elävät rannalla, eli sinne tullaan viettämään kaikki vapaapäivät. Bikinejä ja toppeja käyttävät kaiki naispuoliset kokoon katsomatta. Taisin nähdä reissuss ehkä yhden kokouimapuvun. Toisaalta ihan kivaa, että naiset ovat ylpeitä vartaloistaan, olivat ne minkälaisia tahansa.


RUOKA:

Ruoka Riossa oli hyvää, mutta tosi rasvaista ja annokset järisyttäviä. Siellä oli tosi paljon sellaisia "varraspaistiravintoloita" (churrascaria), joissa ladottiin ihan koko ajan vartaista hyvää lihaa lautaselle. Copacabanan parhaaksi (ja aika hintava) kehuttiin juuri tuota Marius -ravintolaa, jossa mekin kävimme ja jossa oli erikseen vielä Sea Food -puoli. Lihapuolella seisovapöytä ja varraslihat sai 77 realilla (noin 30 euroa), kalapuolella tämä kaikki olisi maksanut 117 realia. Jälkiruokapöytä oli 18 realia. Toinen hyvä kalaravintola oli Copacabanan ja Ipaneman väliin jäävässä ja rannan vieressä olevassa Hotel Arpoadorin kalaravintola.

Sitten oli tosi paljon sellaisia "kiloravintoloita, jossa käytiin hakemassa seisovasta pöydästä ruokaa lautaselle, joka punnittiin ja maksettiin syödyn määrän mukaan. Paras näistä kokemistani kiloravintoloista oli Aipo&Aipim -niminen ketjuravintola. Ja sitten oli vielä joka kulmassa sellaisia mehubaareja, joissa sai erilaisia mehuja sekä piirakoita/pasteijoita (niitä syötiin joka käänteessä joka paikassa). Sitten on Bob's Burger ja Habib's pikaruokalaketjuja, mutta niissä ruoka ei ollut mitään erityisen huippua.



SHOPPAILU:

Ostettavaa, esim. vaatteita ja kenkiä olisi ollut, mutta ainakin minulle koot olivat pieniä. Lisäksi oli paljon kivoja koruja, nahkaa, turistikrääsää ja sen sellaista. Ei kuitenkaan mitään ihmeellistä. Hintataso oli ehkä 2/3 tai puolet Suomen hinnoista. Rio ei ilmeisesti ole mikään halvin Brasilian kohteista ainakaan näillä turistialueilla. Ostoskeskuksista suosittelen Rio Sul- ja Barra Shopping-nimisiä paikkoja. Rio Sul sijaitsee Botafogo -metroaseman vieressä (metrolla on helppoa ja halpaa kulkea) ja Barra Shopping on 10 km päässä Copacabanasta

Pienet markkinat löytyvät joka ilta Copacabana varrelta muutamasta eri kohdasta, joista toiset löytyvät Hotelli Othonin kohdalta. Sitten on hippimarkkinat sunnuntaisin General Osorio Square'lla (?) Ipanema -rannan lähellä. Centariossa (bisness-keskus Uruguaiana -metropysäkin kohdalla) on myös markkinameininkiä.



KAUNEUDENHOITO:

Sitten kävin jalka- ja käsihoidossa, mitkä eivät tosin vedä vertoja Suomen samoille hoidoille ja hinta oli noin 100 realia sellaisessa paremmassa paikassa. Työ tehtiin mielestäni vähän vasemmalla kädellä (tällaiselle pilkunviilaajalle kova paikka). Mutta Brasiliassa tunnutaan tekevän kaikki vähän niin tai sitten jos tehdään hyvin, niin kaikki tehdään tosi monimutkaisesti ja yhden asian hoitamiseen tarvitaan enemmän kuin yksi ihminen. Ja palvelu on aika hidasta. Toisaalta jos sinne menee, pitää hyväksyä erilainen aikakäsitys.



SUOSITTELEN:

* Christo Redentor -patsas (Kristuspatsas) Corcovado -vuorella
* Maracanan jalkapallostadion
* Sugar Loaf (Sokeritoppa), jonne matkataan gondoli-hissillä
* Brasilialaista tanssishow'ta Plataformassa
* Samba-museota
* Favelaan tutustuminen (jos haluaa nähdä slummielämää)
* Mahtavan upeaa, ilmeikästä ja persoonallista Rio Scenarium -nimistä jammailuravintolaa Lapa -nimisessä kaupunginosassa. Ravintola on neljässä kerroksessa ja siellä on paljon nähtävää sekä elävä bändi soittamassa
* Upeaa Lagoa Rodrico de Freitas -järveä (kiertäen noin 5-7 km). Järvellä sijaitsee mm. pieni saari, jossa tennisklubi ja jonka ympäristössä asuu "yllättäen" rikkaita. Joulun aikaan järvelle pystytetään maailman suurin joulukuusi. Suosittelen myös rentoon chillailuun järven rannassa olevaa Palaphita Kitch -ravintolaa
* Asa Branca -nimistä forro -tanssipaikkaa
* Marius -ruokaravintolaa
* Aipo&Aipim -niminen ketjuruokaravintoita (kiloravintoloita)
* Hotel Arpoadorin kalaravintola
* Markkinoita

PALAPHITA KITCH: http://www.palaphitakitch.com.br/

MARIUS: http://www.marius.com.br/%22]http://www.marius.com.br

AIPO & AIPIM: http://www.aipoeaipim.com.br/

HOTEL ARPOADOR: http://www.turisbarra.com/hoteis/ArpoadorI...rpoadorInn.html%22]http://www.turisbarra.com/hoteis/ArpoadorI...rpoadorInn.html

RIO SCENARUIM: http://www.rioscenarium.com.br/

ASA BRANCA: http://www.lanalapa.com.br/

PLATAFORMA: http://www.plataforma1.com.br/

HELP: http://en.wikipedia.org/wiki/Help_Discoteca

BARONETTI: http://www.worldsbestbars.com/city/rio-de-...-de-janeiro.htm

RIO SUL: http://www.riosul.com.br/

BARRA SHOPPING: http://www.barrashopping.com.br/

TOK & STOK (PAIKALLINEN IKEA): http://www.tokstok.com.br/

OCEANO COPACABANA (MEIDÄN HOTELLI): http://www.oceanohotel.com.br/

LAGOA RODRICO DE FREITAS: http://www.lagoaparque.tv/%22

YHDISTYNEET ARABIEMIRAATTIKUNNAT - DUBAI

Seuraavassa infopaketissa saattaa esiintyä asiavirheitä, joita voi oikaista tarpeen mukaan. Kirjoitukset perustuvat muistikuviini oppaiden kertoman jäljiltä, "TOP 10 Dubai ja Abu Dhabi" –kirjaan sekä muuhun käsillä olleeseen Dubai-aiheiseen materiaaliin. Ja näköjään kirjoitusvirheitäkin on eksynyt joukkoon mukaan (dirham - dirhamaa vai dirhami - dirhamia... :D ), mutta en jaksa alkaa korjaamaan niitä sen kummemmin... Ja sitten asiaan.



HOTELLIMME:

Matka Helsingistä Dubaihin kestää kuutisen tuntia Finnairin lennolla. Menomatkalla meitä hauskuutti Oulun murretta puhuva perämies V-P tai V-M Anttila, joka kertoi matkasta humoristisesti. Matka lentokentältä meidän hotelliimme Al Mankhoolin kaupunginosaan Bur Jumain puolelle kesti noin 20 minuuttia (etäisyys n. 6-8 km).

Huoneistohotelli Ascot (ent. Kirklees), jossa asuimme. Hotelli oli erittäin siisti ja huoneistossamme (2h+k+kaksi parveketta sekä wc.tä) oli riittävästi tilaa ja keitto- sekä pesumahdollisuudet olivat hyvät. Muistaakseni hotellin luokitus oli 3*. Suihkut toimivat hyvin siitäkin huolimatta, että Arabiemiraateissa kannustetaan olemaan säästeliäitä veden suhteen Ihan ymmärrettävää, sillä yhden litran tekemiseen makeaa vettä tarvitaan 10 litraa suolavettä.

Negatiivista hotellissamme oli ravintolan huonot aamiaiset sekä muu ruoka. Palvelu pelasi noin muuten erittäin nopeasti ja oli hyvää. Hotellista löytyi maksullinen internetyhteys, kuntosali sekä sauna. Huoneistohotelleista ei käsittääkseni saa ikinä ostaa alkoholia, mutta tavallisista hotelleista saa.


YLEISTÄ:

Yhdistyneissä Arabiemiraateissa rahayksikkönä toimii dirhami (AED). Yksi dirhami on tällä hetkellä (11.11.2009) noin 0,19 euroa (http://www.forex.fi/)

Yhdistyneillä Arabiemiraateilla on yhteinen presidentti ja jokaisessa emiraatissa on oma hallitsijansa. Dubaissa hallitsijan rekisteritunnus on nro 1. Opas väitti, että mitä lähempänä rekisteritunnus on numeroa 1, sitä läheisempää sukua auton omistaja on hallitsijalle. Toisaalta taas eräs toinen opasnainen, joka on asunut Dubaissa 30 vuotta, kertoi että ”sopivia” rekisteritunnuksia saa rahalla, vaikkakin tuo nro ykkösen tarina pitää paikkansa.

Dubai Creek erottaa Bur Dubain ja Deiran puolen toisistaan, joiden edustalla on Persianlahti. Dubaissa ei ole varsinaista yhtä ainutta keskustaa, vaan niitä on useita kuten esim. Espoossakin. Itse määrittelen kuitenkin Dubain ytimeksi tämän Dubai Creekin molemmat puolet.

Dubaissa rakennetaan koko ajan ja maisemakuva muuttuu nopeasti. Kaikki on suurta ja mahtavaa. Arabiemiraateissa sijaitsee 15% maailman kaikista nostokurjista. Vanhoissa taloissa on nähtävissä nk. tuulitorneja, jotka olivat entisajan ilmastointilaitteita.

Arabiemiraattien asukkaista on ulkomaalaisia 80% ja loput 20% on aitoja emiraatteja. Ulkomaalaisista intialaiset (n. 1,7 milj.), pakistanilaiset (n. 1,9 milj.) sekä filippiinit näkyvät katukuvassa selkeästi. Suomalaisia on noin 1000. Eri kansallisuuksia Arabiemiraateissa on edustettuna 43. Dubaissa asuu ihmisiä 1,6 miljoonaa. Koko Arabiemiraattien asukasluku on kasvanut muutamassa vuodessa noin 4 miljoonasta 6 miljoonaan.

Ulkomaalaiset voivat ostaa asunnon, mutta he eivät saa maahan vakituista asumisoikeutta eikä heillä ole mahdollisuutta saada Arabiemiraattien kansalaisuutta. Asuntojen vuokrissa ei tunneta kuukausivuokria, vaan vuosivuokrat. Omakotitalon pystyy vuokraamaan noin 200 000 dirhamilla / vuosi. Esimerkiksi Jumeirah Beachilla omakotitalon hinta on noin 60 000 000 dirhamia ja yhden huoneen kästtävästä studiosta saa maksaa tänä päivänä 450 000 dirhamia, kun noin neljä vuotta sitten hinta saattoi olla vielä noin 4,3 miljoonaa dirhamia.

Varsinaista köyhyyttä ei Arabiemiraateissa kuulemma ole, sillä esim. kadunlakaisija, joka tienaa kuussa noin 800 dirhamia, saa kuitenkin ilmaisen asumisen, ruuan, vaatteet, matkaliput, terveydenhuollon sekä muut peruselämiseen vaadittavat asiat. Ymmärsin, että vuoden 2010 alusta jokaisen maassa asuvan tulee rekisteröityä (asukkailta otetaan sormenjäljet jne.) eikä töitä saa, ellei ole henkilökorttia. Tämä poistaa teoriassa maasta laittomat siirtolaiset – käytännössä asia lienee kuitenkin toisin.

Arabiemiraateissa miehellä voi olla useampia vaimoja, mutta ulkomaalainen nainen ei voi ikinä olla nk. ”ensimmäinen” nainen. Emiraatin ja ulkomaalaisen lapsi saa Arabiemiraattien kansalaisuuden.

Emiraattinaiset ovat kuulemma omanarvontuntevia naisia ja vaikka samassa perheessä olisi useampi vaimo, osaavat naiset yleensä pitää kiinni oikeuksistaan ja vaimot pitää yhtä. Minut yllätti se, kuinka hyvin Arabiemiraateissa kohdellaan naista katukuvassa. Naiset esimerkiksi päästetään takseihin tai posteihin jonon ohi.

Vaikka emiraattinaiset joutuvat käyttämään mustia ”kaapuja” sekä toisinaan huntuja/burqaa, on heillä siellä alla usein muodinmukaiset ja kalliit vaatteet. Yllättävää oli se, kuinka seksikkäitä vaatteita/alusvaatteita kaupoissa myytiin.

Turistinaisten odotetaan pukeutuvan olkapäät ja polvet peittäviin vaatteisiin ja miehilläkin fiksu pukeutuminen tilanteen ja paikan mukaan on kohdallaan. Hunnutettuja naisia, poliiseja sekä hallintorakennuksia ei saisi valokuvata.

Katukuvassa oli kuitenkin yllättävän paljon turistinaisia, joilla oli päällä hihattomia toppeja sekä minihameita enkä itse huomannut, että heitä olisi katsottua kauhean paheksuen. Itse päätin kuitenkin kunnioittaa emiraattien toiveita - maassa maan tavalla.

Emiraattimiehet pukeutuvat usein kansallispukuun, mutta myös jotkut ulkomaalaiset käyttävät samankaltaisia vaatteita. Kansalaisuutta ei niinkään erota vaatteiden väreistä, vaan muista pienemmistä yksityiskohdista.

Dubaista löytyy myös paljon kauneussalonkeja, miehille ja naisille omansa. Miesten salonkeihin näkee ikkunan läpi, naisten kauneussalonkeihin ei näy. Naisten salongeissa työskentelee usein filippiiniläisiä. Pedikyyri ja puolen tunnin jalkahieronta maksoivat 110 dirhamia. Paikallisista pikaruokapaikoista saa ihania ruokia edullisesti.

Kun kaksi emiraattia menee naimisiin, valtio muistaa heitä 75 000 dirhamilla. En muista ihan tarkkaan saako pariskunta vielä omakotitalon ja tontinkin vihkimisen ansiosta - vai saako sen vasta ensimmäisestä lapsesta?

Lapsi on äidin vastuulla neljään ikävuoteen saakka, jonka jälkeen vastuu siirtyy isälle ja se kestää aina 21 ikävuoteen saakka. Jos vanhemmat eroavat, jäävät 4-21 –vuotiaat pojat aina isälleen, mutta äidillä on mahdollisuus tavata lapsiaan.

Tytöt ja pojat kasvatetaan sekä koulutetaan samalla tavalla. Lapsilla on oppivelvollisuus (6-16 vuotiailla). Koulun jälkeen lapset viedään koulubussilla suoraan kotiin, jonka jälkeen koulun vastuu heistä päättyy. Lapset eivät siis lähde koulusta yksin kavereidensa luo.

Opetus on ilmaista ja muistaakseni se tapahtuu englannin kielellä. Jos menestyy hyvin, pääsee ulkomaille opiskelemaan yliopistoon ja alueen hallitsija maksaa kaiken. Koulutus ulkomaalaiselle maksaa Arabiemiraateissa 15 000 dirhamia per vuosi kansainvälisessä koulussa ja esimerkiksi lukukausimaksu hotellikoulussa on 1 100 000 dirhamia vuodessa.

Emiraatit taitavat kaikki olla muslimeja, joka aiheuttaa tiettyjä eroavaisuuksia heidän ja esim. kristittyjen tavoissa. Käsitykseni mukaan laissa on määrätty, että muslimilla tulee olla lähin moskeija vähintään 500 metrin päässä hänen kotoaan. Kuoleman sattuessa muslimit pyritään hautaamaan kuoleman jälkeen seuraavaan auringonlaskuun mennessä. Vainajat asetellaan sikiöasentoon kasvot Mekkaa kohden.



ALKOHOLI JA RUOKA:

Olisin itse halunnut käydä jonkun hotellin yökerhossa, jotka ovat kuulemma ihan hienoja ja joissa vierailevat maailmanluokan DJ:t, mutta tällä kertaa ei tullut käytyä. Dubaissa on paljon maailmaluokan ja kokemisen arvoisia ravintoloita. Ne sijaitsevat usein hotellien yhteydessä. On mm. 180 astetta pyörivä ravintola hienoilla maisemilla, voi mennä nostokurkeen riippumaan korkealle sekä syömään huippukokin tekemää ruokaa jne... Ruoka maksaa ravintolassa noin 30 dirmahasta ylöspäin per pääruoka-annos. Pikaruokapaikoissa paikallisen ruoka-annoksen (esim. shawarmaa, taskuleivän sisällä lihaa sekä kasviksia kastikkeen kera) ruuan saa 5 dirhamalla. Arabiemiraateissa voi muuten ravintoloista saa ostaa ihania mehuja, jotka on tehty tuorehedelmistä. Yksi suosittu on sitruunasta ja mintusta tehty mehu. Mehut maksavat noin 15-20 dirhamaa.

Hotellimme läheisyydessä oli Spinney’s –niminen ruokakauppa, joka oli auki 24h. Näitä saman ketjun ruokakauppoja tuntuu olevan koko Dubai täynnä. Kyseisestä ruokakaupasta löytyy hyvä valikoima elintarvikkeita sekä muita markettitavaroita.



RANNAT:

Dubain yleinen ranta Jumeirah Roadin vieressä, jonne meillä oli ilmaiset kuljetukset (meno-paluu) hotellilta kaksi kertaa päivässä. Vesi oli turkoosia ja hiekka valkoista. Rannalta löytyi kioski, suihkut sekä siisti wc, jossa tosin ei ollut wc-paperia. Sitä kannattaakin pitää varmuuden vuoksi aina mukana matkassa. Mitään ravintoloita, josta olisi saanut ruokaa, ei ole. Rannalla voi urheilla ja siellä on uimavalvojat, jotka hoitivat hommiaan valppaasti. Tämän lisäksi rannalla kävi pyörähtämässä toisinaan poliisiauto sekä jonkinlainen lääkintäyksikkö.

Dubaissa on hotelleilla omia rantoja sekä rantoja, joissa on miehille ja naisille varattu eri päivät auringonottoon sekä yleisiä rantoja, jollaisella me vietimme aikaa. Joillekin rannoille on sisäänpääsymaksut. Lämpötila oli päivisin noin +35 celsiusta ja iltaisin noin +27 celsiusta.

Olin aiemmin luullut, että rannalla miehet valokuvaisivat naisia ja tuijottelisivat heitä, mutta näin ei tapahtunut. Rannalla näytti olevan valokuvauskielto, jonka huomaisin itse vasta ihan loppuvaiheessa. Rannalla oli kuitenkin lähinnä turisteja ja suhteellisen rauhallinen meininki. Käsitykseni mukaan paikalliset naiset käyvät pelkästään naisille tarkoitetuilla rannoilla tai naisten päivinä tietyillä rannoilla.



KULKEMINEN:

Dubai on suurkaupunki, jossa on pitkät etäisyydet. Kulkeminen jalan onnistuu, mutta tien ylittäminen on toisinaan hankalaa, koska suojateitä on harvassa ja teiden varsille on asetettu korkeita betoniporsaita. Autot ovat uusia ja hienoja.

Käsitykseni mukaan Arabiemiraateissa ei kelpuuteta yli 10 vuotta vanhoja autoja, jotka myydään eteenpäin muihin maihin. Uusien autojen hinnat maksavat kolmanneksen vähemmän kuin Suomessa. katukuvassa näkyvät vähemmän hienot autot ovat yleensä työkäytössä. Autojen huoltaminen ja varaosien saaminen on sitten vähän kalliimpaa. Yksi litra polttoainetta maksaa noin 1,47 dirhamaa.

Dubaissa tapahtuu 800 kolaria päivässä ja jos sataa, voi päälle lisätä vielä 200 kolaria lisää. Näillä määrillä Arabiemiraatit pääsevät ykköspallille kolaritilastoissa, kun verrataan maailman valtioita keskenään. Ja liikenne on melko hektistä. Dyyneillä ajamista ei suositella muille kuin kokeneille ja siellä ajamaan tottuneille henkilöille.

Dubai Creekia (Bur Dubain ja Deiran välissä) ylitetään siis abra –veneillä (vesitaksi), joka maksaa 1 dirhami/hlö/suunta. Abrat lähtevät abra –veneasemilta. Dubai Creekilla kulkee myös dau –veneitä (eng. dhow), joita käytetään kalastuksessa, rahtilaivoina ja turistiristeilyillä.

Kadut on merkitty ”amerikkalaisittain” eivätkä taksikuskit osaa niitä. Parasta on, että kertoo kuljettajalle jonkun maamerkin, sillä he eivät osaa aina edes lukea tekstiä saati karttaa. Taksimaksut ovat erittäin halpoja. Noin 10 kilometrin matka maksaa 15-20 dirhamaa. Vaikka taksin mittarissa olisi matkan päätyttyä hintana esim. 5 dirhamaa, on minimimaksu aina 10 dirhamaa.

Jos taksien kanssa tulee ongelmia, kannattaa aina ottaa ylös taksin katon väri (eri firmoilla eri värisiä) sekä taksin kyljessä tai perässä oleva taksin koodinumero. Dubaissa on myös takseja, joissa on pinkki katto. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseistä taksia ajaa nainen. Tällaisen taksin kyytiin saa tulla pelkästään naisia lapsineen sekä miehensä kanssa. Pelkkiä miehiä he eivät ota kyytiin.

Jos aikoo tulla omatoimisesti taksilla lentokentältä, niin luulisin, että taksit tuntevat aika hyvin hotellit, jos ne vaan ovat tarpeeksi isoja. Ja ainahan hotellista voi kysyä sähköpostitse, onko lähellä jotain maamerkkejä. Sitten kun pääsee taksilla vähän lähemmäs, niin on helpompaa kysellä kadulla kulkijoilta reittejä. He neuvovat auliisti.

Muistini mukaan lentokentältä pääsee keskustaan tätä nykyä metrollakin sekä luonnollisesti bussilla. Taksien suhteen kannattaa varautua ylipäätään Dubaissa ruuhka-aikaan siihen, että niitä voi olla vaikeaa saada. Jos lähtee jonnekin kauemmas jonnekin Jumalan selän taakse, kannattaa sopia taksikuskin kanssa, että tämä tulee noutamaan tiettyyn aikaan. Dubai on niin suuri muutenkin, että siellä voi olla aika hankalaa hahmottaa joitain paikkoja ja itsekin eksyin siellä, kun ympärillä olevat talot olivat sen verran korkeita, ettei oikein nähnyt niitä kaikkia maamerkkejä, kun yritti mennä esim. hotellille takaisin.

Bussipysäkit ovat usein hyvin ilmastoituja ”kapseleita”, kuten ylimmässä kuvassa. Busseihin pitää ostaa etukäteen matkakortti, joita on olemassa eri hintaisia. Dubain metro avasi ovet 09.09.2009. Tällä hetkellä (11.11.2009) ainoastaan 10 metroasemaa on auki. Kun loputkin aukeavat, tulee asemia olemaan yhteensä 45 kappaletta ja metrorataa on yhteensä 76 kilometrin verran. Dubain metro on siisti ja sielläkin pelataan matkakorteilla, jotka pitävät ostaa etukäteen. Metroasemat ovat samannäköisiä, mitä alimmassa kuvassa.



SHOPPAILU:

Dubaissa on erilaisia basaareja (souk), joissa on tapana tinkiä. Bur Dubain puolella on ”Covered Souq” sekä ”Textile Souq” ja Deiran puolella on mm. ”Spice Souq”, ”Gold Souq”, ”Perfume Souq” jne.

Dubaissa kiiltää ja varsinkin Gold Soukissa (”Kulta Basaari”). Monet maassa paremmasta elintasosta haaveilevat ulkomaalaiset työntekijät ostavat kotiin palatessaan kullalla täytettyjä patsaita, jotka he laittavat myyntiin kotiin palattuaan siinä vaiheessa, kun kullan hinta on hyvissä lukemissa. Patsaita saa kuljetettua helposti mukana sellaisillekin kotiseuduille, jonne pitää kulkea pitkiä matkoja jalkapatikassa ja jossa ei ole pankkeja.

Basaarien lisäksi Dubaissa on tavallisia marketteja sekä tavarataloja ja hienoja ostoskeskuksia, joissa ei tingitä ja jotka ovat jo nähtävyyksiä sinänsä. Dubaissa törmää runsaudenpulaan ja ainakin itseäni naisihmisenä alkoi ahdistamaan se ajatus, etten millään pysty käymään kaikissa liikkeissä ja ettei minulla ole mahdollisuutta ostaa kaikkea mitä haluan

Tarjonta on aivan mieletöntä ja kauppoja löytyy niin kalliita huippumerkkejä myyvistä liikkeistä edullisempiin paikkoihin, joissa myydään feikkejä. Positiivista on se, että myyjät yleensä ilmoittavat suoraan, mikä on feikkiä ja mikä on aitoa. Hinnat ovat ylipäätään hiukan Suomen hintoja halvempia verovapauden tähden, arvioisin että noin kolmanneksen halvempia. Hintaesimerkkinä kerrottakoon, että itse ostin sieltä Asicsen Gel Kayano –lenkkarit, jotka maksoivat 670 dirhamaa. Mitään kovin kovaa huijauskulttuuria en kokenut Dubaissa olevan.

Itse kävimme seuraavissa tavarataloissa ja ostoskeskuksissa soukien lisäksi: Mall Of The Emirates, Dubai Mall, Deira City Centre, Bur Juman, CentrePoint -tavaratalossa, Avenue –tavaratalossa, Karama Shopping Centre (basaarityyppisiä liikkeitä) sekä Karamassa sijaitsevassa Al Attar –tavaratalossa ja vielä jäi paljon näkemättä.

Mall Of The Emirates –ostoskeskuksessa on muuten Ski Dubai –laskettelukeskus, jonne lippu maksaa noin 180 dirhamia/2h/hlö. Hinta sisältää välineet ja vaatteet. Matka hotelliamme läheltä olevalta metroasemalta (Khalid Bin Al Waleed Stn) kesti Mall Of The Emirates –ostoskeskukseen noin 25-30 minuuttia. Näiden kahden metroaseman välistä etäisyyttä en tiedä tarkkaan kilometreissä, mutta olettaisin sen olevan noin 15-20 kilometria.



NÄHTÄVÄÄ JA KOETTAVAA:


* Ostoskeskukset
* Retket (esim. aavikkosafari, kaupunkikierros, illallisristeily)
* Kameli- tai hevosravit
* Kamelifarmit, beduiinileirit, haukkametsästys jne.
* Vesi- ja huvipuistot
* Helikopterilennot
* Urheilua moneen lähtöön (golf, keilailu, luistelu, laskettelu, jousiammunta, ratsastus, sukellus, snorklaus, purjehdus, vesihiihto, kalastus, surffaus, tennis, puntti, squash, uinti jne. sekä penkkiurheilu erilaisten lajien parissa
* Dubain Museo (sisäänpääsy 3 dirhamia/hlö) Bur Dubain puolella. Museossa on esitelty havainnollistavalla tavalla emiraattien perinteisiä ammatteja, asumuksia jne.
* Madinat Jumerirah rantalomakeskus Jumeirah Roadin päässä lähellä Palmusaarta ja Burj Al Arab –hotellia. Täällä kannattaa käydä vaikkapa shoppailemassa heidän omassa soukeissaan
* Jumeiran keinotekoinen palmusaari (78 kilometria rantaviivaa), josta maailmantähdet ovat ostaneet itselleen huoneistoja/taloja ja jossa sijaitsee mm. Atlantis –hotelli sekä hotellille kuuluva Aquaventure –vesipuisto (sisäänpääsy 200 dirhamia/aikuinen). 5 kilometriä pitkän saaren pystyy kulkemaan päästä päähän mm. monoraililla. Jumeiran jälkeen Dubaihin on rakennettu myös kaksi muuta palmusaarta sekä The World –saaristo
* Dubain ”Manhattan” Sheikh Zeyed Road on paljon pilvenpiirtäjiä, joissa on erilaisten kansallisten yritysten toimipaikkoja ja jonka alueella on vapaakauppa-alueita (Media-city, Internet-city jne.). Alueella sijaitsee myös ostoskeskuksia sekä maailman korkein rakennus Burj Dubai
* Bastakiyan alue Bur Dubain puolella sekä siellä oleva todella tunnelmallinen Bastakiah Nights –ravintola Bastakiyan alueella (Bur Dubain puolella) Dubai Creekin varrella. Ravintolassa tarjotaan persialaista ruokaa, joka oli ihan hyvää. Noin 140 dirhamilla sai kaksi alkuruokaa, yhden pääruuan, kaksi jälkiruokaa sekä ison vesipullon
* Heritage Villagen ulkoilmamuseo Dubai Creekin varrella Bur Dubain puolella, jossa on beduiinien telttakylä, käsityöliikkeitä, erilaisia näyttelyitä ja kameliratsastusalue. Itse en tajunnut mennä katsomaan tätä kaunista aluetta
* Shindaghan kaupunginosa kulttuurinähtävyyksineen
* Hattan perinnekylä
* Näköalapaikat pilvenpiirtäjissä
* Jumeirah Moskeija on ainoa, johon myös ei-muslimit pääsevät sisään tiettyinä päivinä moskeijaan asiallisessa vaatetuksessa
* Burj Al Arab –hotelli (7*), jossa on pelkästään kaksikerroksisia sviittejä sekä jokaisella sviitillä oma huonepalvelija. Hotellissa on myös muutamia kuninkaallisia sviittejä, joissa on pyörivät sängyt sekä oma elokuvateatteri. 

Hotelli on ilmeisesti maailman korkein hotelli (321 metriä) ja sen 28. kerroksessa on laskeutumistasanne helikoptereille. Samalla tasanteella on pelattu myös tennistä sekä lyöty golfpalloa. Hotellin aulassa on kahden kerroksen korkuinen akvaario, jonka puhdistustöistä vastaavat sukeltajat.

Hotelliin ei pääse uteliaat ihan tuosta vaan. Sinne saavat mennä ainoastaan hotellin asukkaat sekä ravintolasta tai kahvilasta pöydän etukäteen varanneet (vähimmäisveloitus noin 190-200 dirhamia). Sisääntulijoilta tarkastetaan henkilöllisyys kuulemma melko tarkkaan ja esim. pelkät vierailijat eivät pääse sisään, jos heillä on ”liikaa” promilleja veressä. Hotelli on sisältä kuulemma melkoisen uskomaton. Hotellissa on myös tietyt pukeutumissäännöt eikä siellä saa kulkea esim. shortseissa, farkuissa, t-paidassa ja lenkkikengissä.

Hotellin rakentamiseen käytettiin 70 000 kuutiometriä betonia ja yli 9000 tonnia terästä. Ikkunoissa on 43 446 neliömetriä lasia. Hotellin sisätiloihin käytettiin 30:a erilaista marmoria ja kultauksiin 8000 neliömetriä 22 karaatin kultaa.



RETKET:

Teimme kolme Aurinkomatkojen järjestämää retkeä, joista paras oli aavikkosafari (270 dirhamaa / henkilö) upeilla dyyneillä. Hintaan sisältyi käynti kamelifarmilla, vauhdikasta aavikkorallia, auringonlaskun valokuvausta, illallinen turisteille rakennetussa Al Jabal -kylässä, jossa oli katettu seisova pöytä paikallisin herkuin. Itse olisin tykännyt enemmän ruokailusta aidossa beduiiniteltassa. Ennen aavikkorallia autojen renkaista otetaan ilmaa pois, jotta pito on parempaa.

Lisäksi Al Jabalin kylässä sai ratsastaa kameleilla, pukeutua paikallisiin kansallispukuihin sekä koristuttaa itseään hennatatuoinnilla. Lisäksi meille esiintyi tanssija, joka esitti meille paikallisia kansantansseja sekä vatsatanssia.

Lisäksi kävimme tekemässä kaupunkikierrosretken (120 dirhamaa / henkilö), joka oli hyvä tapa tutustua kaupungin nähtävyyksiin yhden päivän aikana Dubaissa 30 vuotta asuneen naisoppaan kanssa. Omatoiminen nähtävyyksien kiertely taksilla olisi vienyt aikaa eikä paikoista olisi saanut tarpeeksi informaatiota irti. Maksoin mielelläni tästä retkestä.

Illallisristeilyretki (180 dirhamaa / henkilö) dhow -veneellä oli vähän yhtä tyhjän kanssa. Siitä ei saanut oikein mitään erityistä irti, vaikka vatsansa sai täyteen ja Dubain lahdella oli kiva risteillä. Jos retket olisi ottanut omatoimisena, eivät ne kuulemma olisi olleet kovinkaan paljoa edullisempia. Ainakin näin väittivät henkilöt, jotka ottivat retket muualta kuin Aurinkomatkoilta.

Yksi minua eniten kiinnostanut kokemus jäi uupumaan eli em. kamelilaukkakisat. Niitä järjestetään marraskuusta kevääseen saakka, mutta vielä ne eivät olleet ehtineet alkaa. Kamelilaukkakisat on haluttu nykyään pitää paikallisten omina tapahtumina, sillä emiraatit vetivät herneen nenään, kun eräs brittitoimittaja arvosteli sitä, että kameleilla kisaavat nuoret pojat. Eräs rouva joka oli aikoinaan käynyt tällaisessa tapahtumassa, kehui tapahtumaa tosi hauskaksi.



FIILIKSET:

Noin kokonaisuutena ajatellen pidän Dubaita ihan käymisen arvoisena paikkana, kunhan vain muistaa että kyseessä on kaupunkiloma. Kaupunki, jossa on hyvät rannat ja mahtavat shoppailumahdollisuudet (tammi-helmikuussa Dubaissa on Shopping Festival). Dubai on turvallinen kohde, jossa rikostilastot ovat alhaalla. Edes pimeän aikaan ei tullut sellaista tunnetta, että tarvitsisi varoa mitenkään erityisesti, vaan pelkällä maalaisjärjen käytöllä selviää.

Vaikka kyseessä on muslimimaa, tuntuvat emiraatit hyväksyvän kivasti länsimaiset tavat ja muut uskonnot, kunhan vain heidän tapojaan kunnioitetaan. Yllättävän länsimainen ja siisti maa, jossa kaikki on suurta ja ihmeellistä. Ihmiset puhuvat englantia ja ovat ystävällisiä. Voin hyvin lähteä Dubaihin uudestaan.

Paikka on ihan kiva ja lapsiystävällinen. Siellä on ainakin muutama vesipuisto, jonne pääsymaksut ovat suht' korkeat. Esimerkiksi Hotelli Atlantaksen vesipuistossa pystyy laskemaan kourussa, jota ympäröivät hait. Tarttis joskus päästä testaamaan tällainenkin. Tä'llä kertaa matkakumppani oli sellainen, että nämä vauhdikkaammat hommat jäivät kokematta. Lisäksi Dubaissa on joku lapsille tarkoitettu tutkimuskeskus (käsitykseni mukaan heureka -tyyppinen) sekä eläintarha.

Suosittelen ostamaan Berlitzin matkaoppaan, joka on parempi kuin ostamani "Top 10 - Dubai ja Abu Dhabi" -matkaopas. Siellä on lueteltu aika paljon kivoja vinkkejä sekä hyviä ravintoloita.


Dubai-aiheiset suomenkieliset sivut:
http://www.dubai.fi/


Lisää informaatiota:
http://www.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Ffi.wikipedia.org%2Fwiki%2FDubai&h=28819