Tuona kesänä oli äitini mukaan inkkarikesä ja syntyessäni kymmenen pisteen lapsena olin kuulemma maailman kaunein, vaikka mulla oli nenä lytyssä ja olin aikamoinen rääpäle (48 cm:ä pitkä ja 2900 grammaa). Toisin on tänä päivänä.
Lähdin eilen heti aamusta lenkille, sen jälkeen kävin ottamassa uimastadionilla aurinkoa, jossa mulla oli ”synttärivastaanotto”. Tai ainakin päätin näin sinne lähtiessäni ja päivitin tämän sitten FB:hen. Olisin tarjonnut siellä synttärivieraille kahvia, mutta kukaan ei tullut Tai no oli siellä mun pari tuttua ihan sattumalta, joiden kanssa vietin päivän ja toisaalta vasta tänäänhän mä pidän varsinaiset juhlat.
Auringonoton jälkeen kävin vielä tekemässä jalkatreenin, jonka jälkeen tulin tänne töihin yövuoroon, jossa kärvistelen vieläkin noin tunnin verran. Kun tulin töihin, oli minulla vastassa mukavia yllätyksiä. Omat ryhmäläiseni olivat ostaneet minulle kuohuviinipullon. Lisäksi kolme muuta työkaveria sekä yksi työkaveri yksinään, olivat ostaneet minulle kuohuvaa ja roseeta.
Tuon eilisen päivän aikana minulla oli aikaa miettiä itseäni ja elämääni. Toisaalta se, että käyn viidettäkymmenettä, vaatii omanlaisensa sopeutumisen. Koen selkeästi olevani lähellä keski-ikää, vaikkakaan minulla ei mitään kriisiä minulla ole.
Toisaalta koen olevani vielä mieleltäni nuori, ulkoisesti suhteellisen nuorekas ja lisäksi pohdin, että minulla on keskimäärin aikaa vielä puolet jäljellä, jos hyvin käy. Pidän myös iän tuomasta kokemuksesta ja tasapainosta. Perusasiani ovat kunnossa ja voin tehdä niitä asioita joista tykkään.
Mitä enemmän minulle tulee ikää, sitä enemmän panostan itseeni ja omaan hyvinvointiini. Jos minun tekee mieli rentouttavaa hierontaa, niin menen sellaiseen enkä jää pelkästään miettimään asiaa ”pitäisi ja pitäisi” -tyylillä. Satsaan mielelläni rahaa tällaisiin asioihin. Ihmisen pitää tehdä elämässä niin monta asiaa, että jos ei tee niiden eteen mitään käytännössä, niin ne jäävät harmittavan usein toteutumatta. Uskon, että kun tekee itselleen hyvän olon, voi sitä hyvää oloa jakaa helpommin myös muille.
Koen myös, että olen nyt alkanut kiinnittää omaan ulkonäkööni enemmän huomiota. Ei sillä, ettenkö ole aiemminkin niin tehnyt, mutta nyt selkeästi enemmän. Pohdin asioita, joilla voin saada itsestäni omana itsenäni enemmän paremman näköisen. Nykyään minulla on rakennekynnet, ripsipidennykset jne.
En sitten tiedä, onko tässä osa sitä, että yritän muka taistella jotenkin ulkonäön vanhenemista vastaan? Toisaalta olen aina ollut loppujen lopuksi aika vähän kiinnostunut mistään muodista, meikeistä tai sen sellaisista - enkä tosin ole vieläkään, mutta ilmeisesti muuten ulkonäön parantaminen on alkanut kiehtomaan. Tavallaan kuitenkin samaan aikaan minua ärsyttää suunnattomasti vallalla oleva liiallinen ulkonäkökeskeisyys, joka aiheuttaa herkimmille ihmisille melkoisia itsetunto-ongelmia, vääristyneitä ajattelutapoja sekä syömishäiriöitä.
Se mitä vähän kadun, on se etten aloittanut tätä dieettiä aiemmin tai miksi ylipäätään päästin itseni lihomaan. Pohdin eilen, että minkä takia olen tuhlannut viisi vuotta siihen, että olen pitänyt itselläni ylipainoa, kun olisin jo aiemmin voinut ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa itseni kuosiin? Mikä siinä päätöksen tekemisessä ja siinä päätöksessä pysymisessä on niin vaikeaa? Olen kuitenkin pystynyt lopettamaan tupakoinninkin, mikä ei sekään ollut ihan helppoa 18 vuoden jälkeen.
Nyt tällä hiukan hoikistuneemmalla ulkonäöllä ei ole ollut mitään muita kuin positiivisia seurauksia, jos pois suljetaan se rintojen pienentyminen ja se, että vaatevarastoa pitää alkaa uusimaan.
Näiden pohdintojen jälkeen toivon, että te jokainen otatte ohjenuoraksenne sen, että alatte konkreettisesti tekemään sellaisia asioita, jotka ovat teille itsellenne hyväksi. Omalle mielelle, itsetunnolle, fyysiselle terveydelle ja omalle ulkonäölle. Juuri nyt - eikä sitten joskus, jolloin se saattaa olla liian myöhäistä. Huolehtikaa itsestänne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti