http://www.zetor.net/
Rennon rempseä ja ystävällinen palvelu. Ulkonäöllisesti sellainen "hassun hauska", suomalaishenkinen paikka, jossa on ajateltu yksityiskohtia. Tosin tämä tällainen Sakke Järvenpään suunnittelema ravintolamiljöökokonaisuus alkaa olla jo "vanha ja kulunut juttu".
Kabinetti, jossa söimme, oli vähän hankala ja pöytä oli laitettu sellaiseen sumppuun, jossa oli pelkkiä seinä ympärillä. Jotta pöydän takaa pääsi lähtemään esim. wc:hen, joutivat muut edessä istuvat nousemaan paikoiltaan ja sen jälkeen wc:hen menijä joutui kävelemään pirttipöydän tuolien päällä, jotta pääsi pois paikaltaan.
Menu (sanomalehti) on hauskaa luettavaa, mutta todellisuudessa sieltä ei saa kunnolla irti sitä, mitä annokset pitävät sisällään. Lukemalla menun englannin kielellä, sai enemmän infoa. Lisäksi valinnanvaraa oli ehkä vähän liikaakin ja päätöksiä ruoka-annoksista on ehkä vähän vaikeaa tehdä. Tyypilliseen bonus-korttiravintola tapaan samoja raaka-aineita on pyöritetty useissa eri annoksissa, mikä on mun mielestä vähän tylsää ja antaa helposti vaikutelman siitä, että halutaan päästä helpolla ja halvalla. Määrä korvaa laadun.
Joka tapauksessa ruoka on ihan ok:n makuista. Ehkä parasta oli alkuruokasi ottamani blinit (annos: Pikku pikku blinit), joiden päällä oli kolmea erilaista täytettä. Sienisalaattia, mätivaahtoa ja poromoussea. Mäti oli niistä parasta.
Pääruoaksi tilaamani poronpaisti (annos: Aslakin joiku) oli pehmeää, mutta jotenkin sellaista ”läskisen” oloista. Ihan maukasta kuitenkin. Perunapaistos ja juurekset olivat syötäviä, punaviinikastike samoin. Annos oli vähän tylsän näköinen.
Jälkiruoaksi tilasin mustikkakukkoa vaniljakastikkeen kera (annos: Devakukkude). Itse mustikkakukko oli kuivahkoa, mutta jäätelön kanssa se meni. Jäätelö oli sulanut siinä vaiheessa, kun annos tuotiin pöytään. Tarjoiluastia (peltimuki) oli ideana hauska ja sopii suomalaisteemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti