maanantai 20. syyskuuta 2010

THAIMAA - BANGKOK & INDONESIA - BALI & GILI TRAWANGAN

Tein ystävän kanssa yllämainitun reissun Balille aikavälillä 23.03-08.04.2009. Reissuun sisältyivät matkustuspäivät.

Ostin tammikuussa 2009 Supersaverin (http://www.supersaver.fi/) kautta edulliset KLM:n meno-paluu -lennot Amsterdamin kautta Bangkokiin muistaakseni 395 eurolla. KLM:n lento oli myöhässä Suomesta lähdettäessä ja jouduimme siksi yöpymään Amsterdamissa Hotelli Schipholissa (****), jonka KLM maksoi. Lisäksi saimme hotellissa aterian ja aamiaisen sekä lentokentälle ateria- ja puhelinkupongin ja 50 euroa alennusta mahdollisesta seuraavasta KLM:n lennosta.

Kun vihdoin pääsimme Bangkokiin KLM:n järkkäämällä China Airwaysin lennolla, olimme myöhästyneet Balin jatkolennolta. Ja koska emme saaneet heti lentoja Balille ja joudjuimme olemaan kaksi yötä Bangkokissa Khaosan Arealla Sleep With Inn -hotellissa (Rambuttri Road).

Tämä siksi, koska Air Asian lentoja ei ollut enää samalla päivälle ja seuraavan päivän lentoja ei ollut lainkaan Balila vietettävän uuden vuoden takia. Balilla vietettävä uusi vuosi on muuten mielenkiintoinen siksi, että heillä on tuolloin tapana sulkea ovet, peittää ikkunat ja istua pimeässä asunnossa tekemättä mitään. Kaikki paikat on tuolloin suljettu, myös lentokenttä.

Lennot Bangkokista Balille maksoivat 11 800 bahtia meno-paluu. Air Asia on käsitykseni mukaan halvin lentoyhtiö, joka lentää Bangkokista Balille eikä heidän lennoissaan ollut mitään valittamista. Kyseisen halpalentoyhtiöllä joutuu lennon lisäksi maksamaan erikseen ruuasta yms.

Bangkok on minulle jo tuttu edellisiltä reissuilta. Mitä useammin olen käynyt ja oppinut liikkumaan siellä, sitä enemmän alan pitämään kaupungista. Olen yhtä kertaa lukuun ottamatta yöpynyt aina Khaosan Roadin ympäristössä, koska pidän sen ilmapiiristä, vaikkakin se on aika kaukana "aidosta" Thaimaasta. Khaosan FRoadia voisi kutsua sellaiseksi reppureissaajien kaduksi, jossa on rento meininki, jossa näkee ihmisiä eri puolilta maailmaa ja kaiken ikäisiä.

Khaosanin lisäksi kävimme Lumpini Parkissa (iso puistoalue keskellä Bangkokia, jossa voi urheilla, rentouta ja katsella vapaana olevia eläimiä, mm. varaaneja, kilpikonnia jne.), iltaisin avoinna olevassa Suan-Lun Night Bazaarissa (josta löytyy shoppailualue, food center esiintymislavoineen, erilaisia ravintoloita sekä thaiboxing-halli) sekä hieronnoissa ja kauneushoidoissa. Thaimaassa saa esim. kasvoihoidon, manikyyrin, pedikyyrin ja tunnin hieronnan 20 eurolla.

Tällä kertaa Chatuchakin viikonloppumarkkinoille meno jäi, koska emme olleet siellä viikonloppuna. Emme myöskään käyneet tällä kertaa MBK:n tavaratalossa tai sen läheisyydessä olevissa kaupoissa, koska meillä oli tarkoitus shoppailla Balilla.

Lento Bangkokista Balille taisi kestää nelisen tuntia ja aikaeroa näiden maiden välillä on 1h. Lentokoneessa täytetään viisumihakemus sekä maahatulokortti. Viisumi (max 30päivää) maksetaan lentokentällä joko dollareilla (25 dollaria) tai euroilla (25 euroa). Viikon viisumi on edullisempi ja jos aikoo oleskella maassa pidempään, joutuu viisumin hakemaan käsittääkseni etukäteen suurlähetystöstä.

Taksi Denpasarin lentokentältä Kuta Beachille maksoi 50 000 Indonesian rupiaa (100 000 rp = n. 7 euroa). Otimme huoneen kaunnista indonesialaistyyppisestä Masai Inn -hotellista, joka sijaitsee siinä Kuta Beachin ytimessä Poppies Lane I -kadulla. Huone maksoi 350 000rp/yö. Hotelli oli tosi siisti ja siellä oli kaksi uima-allasta. Ilmastoinnit toimivat hienosti ja huoneissa oli jääkaappi sekä TV. Hotellissa oli ravintola, mutta sieltä sai vain aamiaista sekä juotavaa. Olimme Kuta Beachilla neljä yötä.

Itse Kuta Beachin ranta ei ole mikään häävi auringonottoa ajatellen (ranta oli valitettavan roskainen), mutta surffareille se on oiva paikka. Iltaisin paikalliset ja turistit tulevat viettämään sinne aikaa. Siellä syödään ja juodaan kojuista, myydään krääsää, istutaan ja katsellaan auringonlaskua jne. Itse otimme aurinkoa hotellin uima-altaalla. Kuta Beachilla on myös vesipuisto, jossa emme itse käyneet.

Kuta Beachin ravintolatarjonta on hyvä niin ruokailun kuin bilettämisenkin osalta. Jos tykkää rockista, suosittelen käymään Espresso Barissa (Legian Street), jossa on hyviä cover -bändejä esiintymässä. Myös asiakkaat saavat mennä mukaan jammailemaan. Baarin fanisivut löytyvät Facebookista samoin kuin Youtubesta erilaisia videoclippejä baarissa esiintyvistä bändeistä.

Kuta Beachilla on niin indonesialaisia kuin kansainvälisiäkin ravintoloita, joissa voi käydä mm. kokkauskurssin. Balilainen ruoka (mm. nasi goreng) on ihan hyvää ja syötävää, mutta ehkä aavistuksen mautonta. Thaimaalainen on mielestäni parempaa.

Samoin shoppailumahdollisuudet olivat erityisen hyvät ja siellä on mm. hieno Kartika Plazan ostoskeskus. Kuta Beachin yleisilmapiiri on nuorekas ja siellä on paljon varsinkin australialaisia turisteja surffaamassa sekä juhlimassa omaan "Kanarian saaret" -tyyliinsä. Jos nyt menisin Balille uudestaan, niin jättäisin Kuta Beachin viimeiseksi kohteeksi ja olisin siellä ainoastaan muutaman päivän shoppailemassa sekä yöelämässä.

Kuta Beachilta löytyy paljon varsinkin vaatekauppoja, joissa myydään myös ihan merkkivaatteita markkinatavaroiden lisäksi. Yllättäen sieltä löytyy aika isojakin kokoja, jotka mahtuvat meidän länsimaistenkin ihmisten päälle. Indonesiassa voi myös ottaa edullisesti kauneushoitoja ja hierontoja. Balilainen hieronta ja kylvyt ovat aika ihania ja rentouttavia.

Koko lomaani en jaksaisi Kuta Beachilla olla, sillä siellä ei ole edellä mainittujen lisäksi oikein mitään erityistä. Tietysti siellä voi harrastaa erilaisia vesiaktiviteetteja, mennä vesipuistoon ja lähteä vaikka vähän kauemmas koskenlaskuun.

Kuta cowboys olisi muuten maksanut ilman tinkaamista 500 000 rp. Nämä pojat/miehet ovat sellaisia, jotka myyvät itseään rahasta naisille (ja ehkä miehillekin). Välillä saattavat antaa jopa ilmaiseksi. Sen verran täytyy tässä tarkentaa, että kaveri tuli itse tarjoamaan itseään, mutta kieltäydyin kohteliaasti :D Maksullisten naisten hintoja en osaa sanoa, mutta niitä Kuta Beachilla riitti samoin kuin miesturisteja...

Balilla voi tietysti vuokrata taksin, jolla voi kiertää saarta ja sen nähtävyyksiä. Valitettavasti vain lyhyistä etäisyyksistä huolimatta aikaa kuluu matkustamiseen teiden huonon kunnon ja liikenteen hitauden vuoksi. Balilla on paljon nähtävää, mutta niiden näkemiseen pitää varata aikaa.

Itse emme kerenneet kierrellä saarta tarpeeksi tällä kertaa. Vuokrasimme taksin yhdeksi päiväksi ja se maksoi 450 000 rupiaa sekä siihen päälle vielä pääsymaksut, jotka olivat noin 3000-10 000 rp. Ehdimme käydä katsomassa kolme nähtävyyttä. Liikenne Balilla on vasemmanpuolesta ja aika hektistä.

Balilla voi tietysti vuokrata itsekin esim. skootterin, mutta ulkomaalaisilta vaaditaan ajokortti, jonka voi kuulemma ostaa Denpasarin poliisilaitokselta. Hinta riippuu siitä, kuinka paljon osaa tinkiä, mutta lienee kuitenkin noin 20 euron pintaan. Poliisit sakottavat kuulemma mielellään turisteja, joilla ei ole ajokorttia tai kypärää. Näin väittää Markus Lehtipuun matkaopas ”Malesia-Singapore-Bali”.

Ja jos puhutaan liikkumisesta, niin Balilla voi turisti liikkua tosiaan takseilla, skoottereilla/moottoripyörillä, vuokra-autolla, Perama-bussilla ja Bemoilla. Perama-yhtiö on hallituksen firma, joka hoitaa käsitykseni mukaan bussimatkat pidempien etäisyyksien välillä ja liput ostetaan erikseen matkatoimistoista. Firma järjestää matkalle lähtiessä noudot hotellilta sekä kuljetuksen Peramatoimistoon.

Bemot ovat taas pikkubusseja, jotka kulkevat lyhyempien reittien välejä ja käsitykseni mukaan matka maksetaan bussissa. Bemot erottaa ilmeisesti siitä, että niissä on sivuovi auki, joista matkustajat hyppäävät kyytiin. Kirjoitin näitä tietoja tuon Lehtipuun matkaoppaan avulla.

Kuta Beachilta siirryimme Gili Trawanganin saarelle, joka on Lombokin saaristoa. Matka Kuta Beachilta taittui autolla Padang Pain satamaan ja sieltä speed boatilla Gili Trawanganille. Matka nopealla veneellä maksoi 550 000 rp per suunta.

Matka ostetaan päivää aiemmin matkatoimistosta ja auto hakee matkustajan hotellilta. Kantajat kantavat rinkat/laukut veneeseen ja sieltä pois. Veneessä tarjotaan ilmaiseksi vettä ja maksua vastaan olutta. Hitailla laivoilla matkanteko on todellakin hitaampaa kaikkine pysähdyksineen (käsitykseni mukaan n. 6-8h) ja veneetkin ovat vähän huonompia. Matkalla näimme delfiinien hyppivän.

Gili Trawangan paljastuikin sitten aika ihanaksi paikaksi, jossa oli vastassa turkoosin värinen meri ja rento fiilis ja jossa rantatuolit eivät maksaneet mitään. Itse saari ei ole kovin suuri (n. 2km x 4km?) ja suurin osa hotelleista sekä ravintoloista sijaitsee siinä hiekkaisen ”pääkadun” varrella (satamasta oikealle ja vasemmalle - oikealla kaikki baarit, vasemmalla rauhallisempaa sekä paras ranta), jonka kulkee päästä päähän ehkä 15 minuutissa. Saarella ei ole autoja tai skoottereita lainkaan, vaan siellä kuljetaan kävellen, fillareilla tai hevoskärryillä. Hevoskärrykyyti maksaa noin 10 000 rp ylöspäin ja polkupyörävuokra oli 50 000 rp/pvä.

Saarella on ihan normihotelleja muutama sekä bunglow-majoitusta. Majoitushinnoista voi yrittää tinkiä ainakin low seasonilla. Ilman ilmastointia olevat huoneet (tuulettimella) ovat luonnollisesti edullisempia. Itse olimme Gili Trawanganilla neljä yötä.

Yövyimme ensin Tir Na Nóg -irkkubaarin yhteydessä olevassa hotellissa, joka oli siisti (300 000 rp/yö), mutta koska ilmastointi ei toiminut tarpeeksi hyvin, päätimme muuttaa Blue Beach Cottagen bungalowiin (300 000 rp/pvä). Bungalow oli aika nätti ja esim. luonnonkivellä verhoiltu kylpyhuone sijaitsi taivasalla muurien sisäpuolella (aika kiva ja nätti). Ranta oli alle 50 metrin päässä ja terassilta näki auringonnousun.

Mietin tuossa, että maksimissaan jaksaisin olla siellä ehkä viikon verran, sillä tykkään itse touhuta ja nähdä paljon lomillani. Jos kaipaa pelkkää rentoutumista, oleilua tai vesiaktiviteetteja, niin sitten paikka on ihanteellinen pidempäänkin oleskeluun. Trawanganilla voi siis sukeltaa, snorklata, meloa, käydä naapurisaarilla, ratsastaa, banaaniveneillä, hiihtää vesisuksilla, surffata, syödä, juoda, ottaa aurinkoa, ottaa rennosti, juhlia, pyöräillä jne...

En muuten huomannut, että Gili Trawanganilla olisi ollut maksullisia naisia/miehiä, vaikka paikalliset ukot kyllä välillä huutelivatkin ja yrittivät iskeä. Ruokaravintolat sulkivat ovensa noin klo 22.00 aikaan ja juhlimaan pystyi eri ravintoloissa päivästä riippuen auringonnousuun saakka.

Eli siis tuolla on muutama baari, jotka ovat sopineet keskenään siitä, missä paikassa juhlitaan pitkään minäkin päivänä. Gili Trawanganilla on huonot shoppailumahdollisuudet eli ihan muutama kauppa. Hauskaa Gili Trawanganilla oli heidän kissansa, joilla on suurimmalla osalla töpö- tai kippurahäntä. Ne kuulemma syntyvät sellaisina.

Gili Trawanganilta siirryimme takaisin Balille Ubudin taiteilijakylään, joka sijaitsee saaren keskiosassa ja jossa kulttuuri on arvossaan. Ubud on tunnettu erilaisista taiteilijoista, jotka kaivertavat puuta, maalaavat, tekevät kivi- ja korutöitä (Balin hopea on maailmankuulua), taidegallerioistaan sekä perinteisistä balilaisista perinnetansseista. Ubudissa on turistitoimisto (ei matkatoimisto), josta voi kysyä vinkkejä erilaisiin juttuihin ja he vaikuttivat ihan "puolueettomilta" suosituksissaan.

Otimme Ubudissa huoneen kahdeksi yöksi Gayatri 2 -hotellista, joka sijaitsee Ubudin keskustassa riisipeltojen keskellä. Huone maksoi 350 000 rp/yö. Se oli siisti ja ilmastointi pelasi hyvin. Hotelli itsessään oli tosi kaunis ja perinteistä balilaista arkkitehtuuria rakennuksia, puutarhaa ja uima-allasta myöten. Balilaisen uima-altaanhan tunnistaa siitä, ettei siinä ole veden pinnan yli nousevia reunoja, vaan vesi ikään kuin valuu altaan reunojen yli. Hotellin omistaa Ketut -niminen mies, joka osaa ilmeisesti suomen kieltä jonkun verran, koska on ollut naimisissa joskus suomalaisen naisen kanssa. Tosin emme itse häntä tavanneet lainkaan.

Ubudissa on mahdollisuus nauttia myös hyvästä ruuasta. Itse suosittelen Monkey Forest Streetin varrella sijaitsevaa hiukan normaalia parempaa Ibu Rai -ravintolaa (www.iburai.com). Kyseisessä ravintolassa sai kahdelle hengelle alkuruoat, alkoholittomat juomat, alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan 270 000 rupialla. Hinnassa on huomioitu verot ja tarjoilupalkkiot.

Balilla on myös mahdollisuus (Ubudissa ja muualla) osallistua kokkauskursseille. Jos haluaa syödä noin muuten edullisimmissa, paikallisten suosimissa ravintoloissa, niin niiden ravintoloiden nimissä esiintyy sana ”warung”.

Kävimme Ubudissa katsomassa perinteistä Kecak Fire And Trance -tanssishow'ta, joka oli ihan näyttävä show. Liput sinne maksoivat 50 000 rp/hlö ja show kesti tunnin verran. Lisäksi kävimme Monkey Forestissa, jossa oli mahdollisuus käydä katsomassa apinoita. Metsässä ei kannata kantaa mukanaan mitään turhaa, sillä apinat nappaavat helposti ylimääräiset tavarat pois kuljeksimasta. Pääsymaksu oli 15 000 rp/hlö. Kävimme myös Ubudin markkina-alueella, josta sai ostaa vaikka mitä sälää edullisesti.

Muun ajan shoppailimme Ubudin markkinoilla sekä liikkeissä. Ubudin ostosmahdollisuudet ovat enemmänkin sisustamiseen, koruihin ja taiteisiin suuntautuneita eivätkä niinkään vaatteisiin. Kaupoista löytyy ihan tyylikkäitäkin ja länsimaiseen makuun sopivia tuotteita.

Ubud on aika rauhallinen ja kaunis paikka, jossa viihtyisi pidempäänkin, kunhan hotellissa on vain uima-allas, johon pulahtaa tarpeen tullen, sillä mertahan Ubudissa ei ole. Ubud levittäytyy aika laajalle alueelle, mutta me olimme pelkästään siellä Ubudin keskuksen alueella vähäisestä ajasta johtuen. Tuntuu, että Ubudista löytää sitä aitoa Balia.

Tässä vähän (osittain joissain kohdissa) referointia Markus Lehtipuun matkaoppaasta, jonka itsekin allekirjoitan...

Balilla suurin osa ihmisistä on hinduja, eli ihan letkeä ja värikäs meno siellä oli. Käsitykseni mukaan se on kehittynyt Intian hindulaisuudesta omaksi balilaiseksi hindulaisuudeksi. Heille tuntui olevan hyvin tärkeää nuo tietyt uskonnolliset rituaalit ja ne näkyvät kaikkialla. Melkein joka päivä jossain päin saarta näkyy temppelijuhlia, seremonioita, hautajaisia tai muita uskonnollisia juttuja. Balilaisille kuolema ei ole pelottava asia, vaan sitä juhlitaan hymyssä suin. Kremaatiot ovat näyttäviä tapahtumia, jollaiseen en valitettavasti itse päässyt.

Hindulaisuus oli Jaavan pääuskonto, kunnes islam syrjäytti sen. Tämän jälkeen Jaavan hindulainen kuningaskunta pakkasi tavaransa ja pakeni Balille. Hindulaisuudesta tuli balilaisten pääuskonto. Kristinusko, islam ja kiinalaisten uskonto ovat jääneet vähemmistöksi. Muualla Indonesiassa islaminusko on taas se pääuskonto ja onhan Indonesia käsitykseni mukaan maailman suurin muslimivaltio.

Joka aamu balilaiset jättävät uhrinsa hengille, kotien, kauppojen ja hotellien edustoille, jalkakäytäville, alttareille sekä muihin merkittäviin paikkoihin. Jokaisessa talossa on oma kotitemppeli (Sanggah). Ja jokaisessa kylässä oma kylätemppelinsä (Pura Desa). Hindulaisuuden kolme pääjumalaa, joita Balilla palvotaan ovat Shiva, Vishnu ja Brahma sekä näiden lisäksi on ylijumala, jonka nimi on Sang Hyang Widhi Wasa.

Gili Trawanganilla Lombokissa oli sitten enemmän muslimeja, mutta turistit eivät kyllä huomaa sitä mitenkään erityisesti. Trawanganilla on kuulemma ainakin hinduja, muslimeja ja kristittyjä.

Balilta lensimme takaisin Bangkokiin. Taksi Ubudista Denpasarin lentokentälle maksoi 200 000 rp. Shuttle bus olisi maksanut 50-60 000 rp/hlö. Balilta lähdettäessä joutui maksamaan lentokenttäveron, joka oli 150 000 rp/hlö. Thaimaasta pois lähdettäessä lentokenttäveroa ei enää ole.

Bangkokissa yövyimme yhden yön Khaosan Roadilla D&D Inn -hotellissa, joka oli ihan hyvätasoinen. Hotellissa oli katolla uima-allas ja kauneushoitola. Hotellissa sai syödä aamiaisen seisovasta pöydästä. Lentokenttäbussi Khaosan Roadilta lentokentälle maksoi 150 bahtia/hlö. Taksi maksaa tuolla välillä noin 450-650 bahtia riippuen onko tulossa vai menossa. Lopuksi lensimme Bangkokista Amsterdamin kautta takaisin Suomeen. Onneksi lennot olivat tällä kertaa ajallaan.

Ja jos palataan tuohon hintatasoon, niin itse olen sitä mieltä, että Indonesiassa jotkut asiat maksavat vähemmän kuin Thaimaassa ja jotkut enemmän, mutta suurin piirtein liikutaan samoissa hinnoissa. Kaikkein edullisinta Indonesiassa oli noista käymistämme paikoista Ubudissa, sen jälkeen Kuta Beachilla ja kalleinta oli Gili Trawanganilla.

Ubudissa ja Gili Trawanganilla on sellainen ärsyttävä juttu, että esim. ravintoloissa verot ja tarjoilupalkkiot eivät välttämättä kuulu listahintoihin, vaan ne lisätään päälle lopuksi. Nämä ”ylimääräiset” kulut ovat 10-15% luokkaa. Kuta Beachilla ne sisältyivät listahintoihin, mikä oli selkeämpää.

Yksi hyvältä vaikuttanut shoppailupaikka voisi olla Seminyakin kaupunki, jonka läpi ajoimme. Hinnat ovat kuulemma edullisemmat ja liikkeiden ulkonäkö puoleensavetävä. Etenkin kivan näköisiä sisustusliikkeitä oli siellä sun täällä.

Sähkökatkokset ovat Balilla sekä Gili Trawanganilla yleisiä ja siksi kannattaa pitää taskulamppua mukanaan. Kuulin, että Gili Trawanganin ”pääkadulla” olevat paikalliset tyypit yrittivät käydä turistien taskuilla näiden palatessa baarista, mutta se jäi tosiaankin vain yrittämisen asteelle, koska nämä tyypit olivat sen verran sekaisin, koska olivat syöneet ”macig mushroomseja” eli jonkinlaisia huumaavia sieniä, joita siellä kaupiteltiin aika avoimesti. Tämä on kieltämättä vähän ristiriidassa Indonesian tiukan huumausainelain kanssa…

Muuten täytyy sanoa, että tuolla sai olla aika rauhassa eikä mitään ikäviä tapahtunut, vaikka tietysti turisteja huijataan aina kaupanteossa. Eli siis koin, että Balilla ja Gili Trawanganilla oli ihan turvallista liikkua.

Sateen kouriin emme joutuneet kuin muutaman kerran. Vuorilla saarikierrosta tehdessämme sekä yhtenä päivänä Gili Trawanganilla. Sade oli onneksi ohi muutamassa tunnissa. Lisäksi Bangkokissa tuli kaatamalla vettä tunnin ajan juuri ennen lähtöämme.

Lämpötilat olivat iltasella noin 27 asteen luokkaa eli päivällä luonnollisesti sitä enemmän. Balilla kannattaa suojata ihonsa, sillä auringon vaikutus on aika kova, vaikka iho olisikin tottunut aurinkoon, kuten minulla. Paras auringonottoaika oli mielestäni aamu yhdeksästä ehkä noin puoleen päivään saakka. Sen jälkeen oli tuskaisen kuumaa. Ja musta tuntui, että iltapäivisin taivaalle alkoi kerääntymään enemmän pilviä.

Englannilla pärjäsi suht hyvin niissä paikoissa Indonesiassa, jossa oli paljon turisteja. Eli siis kaikissa niissä, missä kävin itsekin (Kuta Beach, Gili Trawangan ja Ubud). Ainoastaan pienemmillä paikkakunnilla ei englantia niinkään osattu.

Yllätyin muuten siitä, että kun lähdin Bangkokissa Khaosan Arealta jokilaivalla sinne toiselle puolelle jokkee (mikä joki lienee siinä Khaosan Aren vieressä?), niin sillä toisella puolella englannin kielellä ei kunnolla pärjännyt. Yleensä Bankokissa on osattu niissä paikoissa, joissa olen käynyt.

Luonnollisesti ymmärrän, että jos ei ole paljoa turisteja, niin silloin sitä kieltä ei tarvitse kauheasti puhua. Käytiin siellä pikaisesti yksillä markkinan tapaisilla sekä syömässä jätskiä viimesenä päivänä ja eron huomasi kyllä hinnoissakin, eli siellä oli halvempaa. Joen ylittäminen jokiliavalla taisi maksaa 13 bahtia. Jokilaivalla matkustaminen on muutenkin kivaa, kun siinä näkee maisemia.


Tässä esimerkkejä hinnoista Indonesiassa:

*Arak (paikallinen viina) maustettuna sitruunalla ja hunajalla (mun mielestä ihan hyvää) 30 000 rp
*Muut paukut noin 50 000 rp
*Paikallinen Bintang -olut: 15-20 000 rp
*Savukeaski 10 000 rp
*Vesi 5000-10 000 rp
*Muut alkoholittomat juomat (limsat, hedelmämehut ja shaket) n. 10 000-20 000 rp
*Kahvi (riippuen onko balilaista vai länsimaista) n. 7000-15 000 rp
*Hieronta (riippuen paikasta) 70- 140 000 rp
*Manikyyri 40 000 rp
*Ruoka 15-60 000 rp
*Snorklausvehkeiden vuokraus 30 000 rp /pvä
*Internet (aika hidas) noin 200 rp /min. paikat sulkevat ovensa noin klo 23.00


Nähtävää ja koettavaa:

*Kintamanin tai Baturin tulivuori
*Ubudin taitelijakylä
*Vesiputoukset
*Tanah Lotin temppeli auringonlaskuineen
*Uluwutun temppeli auringonlaskuineen
*Monkey Forest
*Riisiterassit
*Taman Ayun –temppeli
*Ulan Danu –temppelialue Bratanissa
*Bedugul-temppeli
*Three Lakes
*Perinteiset tanssishow't
*Delfiinit Lovinassa
*Elefanttisafarit
*Koskenlaskua
*Vesiaktiviteettaja merellä
*Balilaista hierontaa sekä kauneushoitoja
*Kokkauskurssit

Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että Indonesiassa viettämämme aika (10 yötä) oli liian lyhyt. Olisin halunnut nähdä ja kokea enemmän. Jos nyt menisin uudestaan sinne, menisin ensin Gili Trawanganille ehkä vajaaksi viikoksi. Sen jälkeen menisin Ubudiin muutamiksi päiviksi, josta käsin lähtisin katsomaan nähtävyyksiä ja jossa shoppailisin sisutustavaroita. Lopuksi menisin Kuta Beachille muutamaksi päiväksi shoppailemaan loput rahat pois.

Tykkäsin kyllä Balista ja Gili Trawanganista tosi paljon. Nyt mulla on iso pohtiminen siinä, että kummasta tykkään enemmän, Thaimaasta vai Balista sekä Gili Trawanganista? Ehkä ne ovat molemmat omalla tavallaan kivoja. Balista ei saa kaikkea irti, jos jää pelkästään Kuta Beachin alueelle.


Indonesia matkustustiedoite:
http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=70746&contentlan=1&culture=fi-FI&nodeid=15735



JOS KIRJOITUKSENI SISÄLLÖSSÄ ON JOTAIN VIRHEITÄ, NIIN NIITÄ SAA KYLLÄ OIKAISTA! HINNAT OVAT ILMOITETTU VUODEN 2009 HINTATASON MUKAAN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti