TÄRKEYSJÄRJESTYS

Filosofian professori aloitti luennon sanaa sanomatta, täyttämällä ison lasipurkin nyrkinkokoisilla kivillä. Sitten hän kysyi opiskelijoilta, oliko purkki täysi. Heidän mielestään se oli. Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin. Nauraen opiskelijat vastasivat purkin nyt olevan täysi. Sitten professori otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti pikkukivienkin välit.


"No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän, että tämä on teidän elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita, kuten perhe, elämänkumppani, lapset ja terveys. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu ympäriltänne katoaisi, elämänne olisi silti täyttä."

"Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita, kuten työ ja koti. Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat. Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville. Sama pätee elämäänne; jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille. Kiinnittäkää siis huomionne asioihin, jotka ovat teille tärkeimpiä."

(Huhut kertovat professorin olleen Stephen R. Covey)

MEGAZONE

Vietimme viime viikolla lähimpien työtovereiden kanssa tyhy-päivää. Alun perin meillä oli tarkoitus mennä sienestämään sekä siirtyä myöhemmin sienimetsästä esimiehen luo viettämään iltaa. Sateinen koiranilma sai kuitenkin aikaan sen, että päätimme ottaa varasuunnitelman käyttöön ja menimme Salmisaaren liikuntakeskukseen pelaamaan megazonea.

Megazone sopii lähestulkoon kelle tahansa (suositusikäraja 7v.) ja peliin tarvitaan vähintään kaksi ihmistä. Itse olettaisin, että ihanteellinen määrä pelaajia on jotain 4-10 hengen välillä per joukkue. Enimmillään Salmisaaren radalle mahtuu 33 henkeä. Peliä voi pelata useampi joukkue kerrallaan.

Ennen peliä jokaiselle pelaajalla annetaan oma pelaajanimi, oman joukkueen värein varustetut ”panssariliivit” sekä laser-aseet. Peliasuksi kannattaa valita tummat liikuntavaatteet sekä hyvät jalkineet. Vaaleat vaatteet hohtavat ja tekevät sinusta helpon kohteen osua.

Kyseessä on fyysinen peli, jossa on tarkoituksena tuhota vastustajan tukiasema sekä osua vastustajiin laser-aseilla. Osumien seurauksena pelaajan liivistä ja laser-aseesta sammuvat valot. Osumasta huolimatta eliminoitu pelaaja voi kuitenkin jatkaa peliä sen jälkeen, kun valot syttyvät takaisin noin 10 sekunnin sisään.

Pelissä voi kävellä, juosta tai vaikka seistä, jos siltä tuntuu. Suorituksen tehoa voi siis itse säädellä oman kunnon mukaan. Peliä pelataan hämärällä uv-valoin ja lasersätein valaistulla ”kaupunkitaisteluradalla”, jonka seinät on maalattu mustaksi.

Itse olen sitä mieltä, että sopiva peli-aika kokonaisuudessaan 2-3 erää. Yksi erä kestää 22 minuuttia, jonka jälkeen on tauko. Tauon aikana ehtii hyvin käymään wc:ssä sekä pitämään juomatauon. Yhden erän hinta on 8,50 euroa/hlö, kaksi erää maksaa 15 euroa/hlö ja kolme erää maksaa 21 euroa/hlö. Megazoneen on myös mahdollista ostaa 10x sarjakortti, mikä maksaa 70,00 euroa/hlö.

Me pelasimme yhteensä kaksi erää. Ensimmäisessä erässä meillä oli kaksi neljän hengen joukkuetta sekä lisäksi peliin osallistui kolmas kahden hengen joukkue (isä ja poika), joita emme tunteneet entuudestaan. Pelin jälkeen saimme katsoa tulokset monitorista ja lisäksi meille tulostettiin vielä erikseen tuloslaput.

Mielenkiinnon vuoksi pidin sykemittarini käynnissä ja yhden 22 minuutin erän aikana minulla kului yhteensä 188 kaloria. Keskisyke oli 130 ja korkein syke oli 150, eli kyllä tuo ihan urheilusta menee parhaimmillaan. Pelin jälkeen oli aivan hikinen. Onneksi liikuntakeskuksessa on mahdollisuus käydä suihkussa sekä pitää tavaroita lukollisessa kaapissa.

En ole aiemmin käynyt pelaamassa tuota peliä eikä se ole sen kummemmin aiemmin kiehtonutkaan. Täytyy kuitenkin todeta, että kun pääsin lopulta uppoutumaan pelin tiimellykseen, menetin sille täysin sydämeni. Peliä voisi ehkä verrata värikuulasotaan, tosin tässä ei kukaan likaannu.

Pelin jälkeen siirryimme esimieheni luo, jossa saunoimme, söimme pitkän kaavan mukaan, nautimme viiniä ja vietimme mukavan illan. Olin itse valmistanut työtovereilleni alkuruoaksi kermaista kanttarellikeittoa kylmäsavuporolla sekä jälkiruoaksi omenapiirakkaa vanilja-mascarponetäytteellä, jonka reseptin bongasin Kinuskikissan blogista. Pääruoaksi söimme esimieheni valmistamaa porsaan sisäfileetä, valkosipuliperunoita sekä lisukkeita.

Kaiken kaikkiaan erittäin mukava tyhy-päivä :)

PUOLIMARATON 09.10.2011

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, olen harrastanut lenkkeilyä viimeiset pari vuotta suhteellisen säännöllisesti. Tätä ennen lenkkeilin hyvin harvoin ja jo kilometrin matkan juokseminen oli aivan kamalaa.

Siinä vaiheessa, kun vasemmassa kädessäni ollut tenniskyynärpää vaivasi minua kunnolla eikä kuntosaliharjoittelusta tahtonut tulla mitään, päätin alkaa lenkkeilemään. Ja vaikka sain käteni myöhemmin kuntoon, päätin silti jatkaa lenkkeilyä, jotta en menettäisi siihen mennessä saavuttamaani kestävyyskuntoani.

Toukokuussa 2010 kävin juoksemassa Naisten Kympin, joka sujui minulta muistaakseni aikaan 1h 9 minuuttia ja risat päälle. Naisten Kympillä hölkkääminen oli vähän hankalaa, kun ympärillä oli koko ajan kauheasti muita juoksijoita.

Nyt joskus alkukesästä 2011 aloin kypsyttelemään mielessäni puolimaratonille osallistumista. Päätinkin lopulta ilmoittautua Vantaan maratonille, kun tuon matkan juosseet tuttavani sanoivat, että jos jaksaa juosta kympin, jaksaa juosta myös puolikkaan.

Arvoin aluksi Espoon rantamaratonin ja Vantaan välillä, mutta Vantaa veti lopulta pidemmän korren, koska minulle jäi myöhäisemmän ajankohdan takia enemmän aikaa harjoitella. Lisäksi asiaan vaikutti se, että olin kuullut Espoon reitillä olevan enemmän nousuja kuin Vantaalla.

Ajattelin, että ensimmäiseksi puolikkaaksi on hyvä valita sellainen mahdollisimman ”kevyt” reitti. Monethan pitävät Vantaan maratonia nk. ”nopeana” maratonina ja sitä käydään usein juoksemassa silloin, kun pitää tehdä hyvä aika.

Talvella 2010-2011 en pahemmin lenkkeillyt, vaikka olin ostanut nastalenkkarit. Tämä johtui polveen tulleesta rasitusvammasta. Kävin myös testailemassa Cooper -kuntoa saaden tuloksiksi syksyllä 2010: 2370 metriä ja kesällä 2011: 2320 metriä. Kyseiset tulokset olivat ikäiselleni naiselle juuri ja juuri erinomaisen puolella. Näitä ennen olin juossut viimeksi Cooperin vuonna 1983, jolloin tulokseni oli 2710 metriä.

Nyt kesällä 2011 kävin lenkkeilemässä ehkä noin 2-3 kertaa viikossa. Yleensä lenkkini pituudet olivat 6-8 kilometrin välillä - muutaman kerran 10 ja 14 kilometrin pituisia, jotka sujuivat pääsääntöisesti mukavasti. Keräsin itselleni muutamista henkilöistä ”juoksupiirin”, keiden kanssa kävin lenkillä.

Noin kuukautta ennen varsinaista puolimaratonia kävin kokeilemassa 17 kilometrin lenkkiä, jonka aikana meinasin lähestulkoon kuolla. Sykkeet olivat todella korkealla, penikkatauti iski laittamalla säären etuosat kramppiin heti lenkin alussa ja myöhemmin reiteni menivät tukkoon ja oikeaa pakaraani alkoi pistämään jostain syvältä. Uskon, että edellisen yön yövuoro sekä liian kova vauhti kostautuivat.

Treenasin kesällä pelkkää peruskuntoa. Vauhtikestävyyttä en harjoitellut lainkaan ja sen kyllä huomasi, sillä vauhtini ei parantunut kesän aikana lainkaan. Eli mitään intervalleja tai nopeita lenkkejä en juossut, vaan pidin yllä pelkkää peruskuntoa.

Ennen puolikasta en asettanut itselleni mitään varsinaista aikatavoitetta, koska en yhtään tiennyt kuinka kroppani reagoi tuohon matkaan. Minulle jo pelkän puolikkaan maratonin juokseminen oli sinällään saavutus. Ja suunnittelin, että jos jaksaisin juosta sen kahteen ja puoleen tuntiin, olisin erittäin tyytyväinen.

Edellisenä päivänä ennen puolikasta tankkasin itseäni hiilihydraattipitoisella ruoalla ja illalla aloin juomaan Hartsportia. Join sitä seuraavana päivänäkin tasaisin väliajoin, jotta elimistö ehti tottua juomiseen. Aamulla ennen puolikasta söin tukevan hiilihydraattipitoisen aamiaisen ja muutamaa tuntia ennen ruisleipää sekä banaania. Lisäksi söin magnesiumtabletteja kaksinkertaisia annoksia aloittaen niiden syömisen viikkoa ennen itse juoksutapahtumaa.

Itse puolikas menikin sitten aivan loistavasti. Ensimmäisen kilometrin jälkeen suurin rysä loppui ja jokainen juoksija saattoi pitää itsellään sitä vauhtia, mitä halusi. Lisäksi löysin matkan varrelta erään kollegani, jonka kanssa juoksin aina 16 kilometriin saakka mukavia jutellen, jonka jälkeen hänen reitensä kramppasivat ja hän jatkoi matkaa kävellen.

Juoksun aikana pidin sykkeet sekä vauhtini koko ajan mahdollisemman tasaisena. Ensimmäisen 10 kilometrin aikana sykkeet olivat jotain 150-155 välillä ja viimeisen kympin aikana jotain 155-160 välillä. Viimeisen kilometrin aikana yritin vähän koventaa vauhtia ja juuri ennen maalia otin pienen spurtin. Maaliviiva ylittyi ajalla 2h 20min. 48sek. Olin aikaani ihan tyytyväinen, vaikkei se mikään huippuaika ollutkaan. Jälkikäteen tuntui siltä, että olisin voinut vielä vähän kiristää vauhtia, mutta toisaalta se olisi voinut myös kostautua.

Ja jos haluaa oiikein alkaa hifistelemään, voi ajasta vähentää käsittääkseni sen 27 sekunttia, jotka menivät alkuryysiksessä siihen, että pääsin ylipäätään ylittämään lähtöviivan. Kuulemani mukaan tuolla Vantaalla aika alkaa juoksemaan heti lähtölaukauksesta eikä vasta lähtöviivan ylitettyä. Tiedä sitten, pitääkö tämä paikkansa.

Juoksun aikana ilma oli kuin morsian. Lämpötila oli vähän päälle 10 astetta ja aurinko paistoi. Alusvaatteiden sekä lenkkareiden lisäksi minulla oli jalassa pitkälahkeiset juoksutrikoot sekä kaksi pitkähihaista paitaa, aluspaita sekä juoksupaita, joista toinen oli kyllä liikaa.

Lisäksi minulla oli vyölaukku, jonne olin laittanut glukoositabletteja, energiageeliä, nenäliinoja sekä musiikkivehkeet. Päähän olisi kyllä voinut laittaa jonkinlaisen liinan, joka olisi estänyt hien valumisen sekä hyvin päässä pysyvät aurinkolasit.

Juoksun jälkeen olo oli ihan hyvä. Venyttelin vähän pohkeitani, koska tuntui vähän, että niitä kiristi. Mitään varsinaista muuta venyttelyä en tehnyt. Yllättävää kyllä, illalla ja seuraavana päivänä en huomannut lihaksissani tai muualla kropassani mitään vaivoja.

Vantaan maraton oli kyllä ihan hyvin järjestetty. Viikkoa ennen kisaa huomasin, että olin vahingossa ilmoittautunut kokonaiselle maratonille enkä puolikkaalle. Matkan vaihtaminen sujui joutuisasti kisapaikalla tuntia ennen juoksua. Lisäksi paikalla oli Intersportin myymälä, josta sai ostaa juoksutarvikkeita alennetuin hinnoin. Itse reitin varrella tankkauspisteitä 3,5 kilometrin välein samoin kuin bajamajojakin.

En vielä laittanut itselleni juoksun suhteen mitään uutta tavoitetta, kuin että tästä eteenpäin alan treenaamaan myös vauhtikestävyyttä. Todennäköistä on, että tulen vielä joskus juoksemaan noita puolikkaita. Kokonaisesta maratonista en uskalla haaveilla, sillä se taitaa olla ihan hullun hommaa ;)

Ja jos oikein tarkemmin miettii, niin minun kohdallani ei todellisuudessa voi niinkään puhua juoksemisesta, vaan hölkkäämisestä. Käsittääkseni juoksemisesta voi puhua silloin, kun kilometri sujuu viidessä minuutissa tai sen alle.

P.S. Mikäli henkilöllisyyteni paljastuu tämän jutun kautta uteliaimpien tai tuttujen toimesta, niin pyydän ettei nimeäni tuoda esille, kiitos! :)


Maratonin historia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Maraton

Harjoittelun perustietoa: http://81.22.248.103/Default.aspx?tabid=3063

Kuntoplussan juoksuohjelma: http://kuntoplus.fi/liikuntasuunnitelma/ensimmainen-juoksuohjelma

Vantaan maraton: http://www.vantaanmaraton.net/

Espoon Rantamaraton: http://www.rantamaraton.fi/

Juoksukalenteri, tilastot ja tulokset: http://www.juoksija-lehti.fi/Default.aspx?tabid=2997

Minä ja muita päättömiä juoksijoita :D



OMENOITA OMENOITA!

Saattaa olla, että sitä on joskus tullut kerättyä omppuja hiukan enemmän hys-hys-merkeissä... Onhan noissa tilanteessa kieltämättä aistittavissa ilmassa pientä kutkuttavaa jännitystä, mutta valitettavasti saalis ei ole yleensä ole näissä tilanteissa niin suuri ja hyvältä maistuva kuin luvan kanssa kerätyissä.

Tämän takia olin iloinen, että eräs tuttavani antoi minulle luvan käydä keräämässä omppuja heidän pihaltaan. Autottomana immeisenä sain onneksi houkuteltua erään auton omistavan ystäväni lapsineen mukaan. Myönnettäköön, että käytin keruuhommissa hyväkseni lapsityövoimaa ja omaatuntoani lepytellessäni ostin heille vaivanpalkaksi jätskit. Luulen, että Niilo (4v.) ja Hertta (6v.) pitivät palkkaa ihan hyvänä.

Minun osuuteni omppusaaliista täytti pari muovikassillista ja painoa ompuilla oli yhteensä 15 kilon verran. Tällä kertaa päätin jättää leipomatta ihanaiset omppupiirakat ja vein koko saaliin Heikinlaakson mehuasemalle, jossa omenat puristettiin tuossa tuokiossa ystävällisen hymyn sekä jutustelun kera tuoreeksi ja lisäaineettomaksi mehuksi. Omasta saaliistani tuli mehua vajaa yhdeksän litraa. Ennen mehuasemalle menoa olin lukenut heidän nettisivuiltaan hyvät ohjeet mehun säilönnästä sekä muista etukäteen huomioon otettavista seikoista.

Minua ennen jonossa oli muutamia asiakkaita, mutta kokonaisjonotusaika ei ollut mikään pitkä. Käsitykseni mukaan mehuasemalla on vähiten ruuhkaa arkisin päiväaikaan. Hintaa mehun puristamiselle tulee 0,50 euroa per kilo + Tarjoustalosta ostetut muovipullot, johon säilöin mehun. Samalla reissulla ostin samassa pihapiirissä olevasta "itsepalvelumyymälästä"  450 gramman purkin Jarmo Korhosen tuottamaa lähihunajaa, joka maksoi 5,00 euroa.

Tulin tunti sitten kotiin ja olen jo tähän mennessä nauttinut mehua jäiden kera jo melkein litran verran, kun se on niin herkkua. On aivan mahtavaa juoda hyvältä maistuvaa, terveellistä ja tuoretta mehua, jossa ei ole lisäaineita eikä sokeria. Omenoiden oma makeus riittää antamaan mehulle tarvittavan makeuden. Kävi kuitenkin mielessä, että voisi ihan testausmielessä kokeilla, minkä makuista mehusta tulisi, jos se sekaan laittaisi hiukan kanelia ja/tai vaniljaa.

Vaikka en tästä saalista omppupiirakkaa leiponutkaan enkä valmistanut muitakaan omppuherkkuja, niin otan silti mielelläni vastaan uusia hyväksi havaittuja omppureseptejä. Myös hunajaiset reseptit ovat tervetulleita :)

Vaihtariksi annan hyvälle maistuvan omena-sinihomejuustorisoton reseptin.

Satokartan sivuilta löytyy kartta Helsingin seudun julkisista ruokapusta ja -pensaista.


Seuraavista linkeistä löytyy hyvä ja hyödyllistä tietoa omenoista sekä niiden ravintoarvoista:
Omenat.fi
Yhteishyvä
Fineli

25.04.2011

Olin lauantaina katsomassa Fitness Classic 2011 -kisoja. Kisojen yhteydessä oli pienimuotoiset messut, jossa pääsi muun muassa tekemään itselleen kehonkoostumusanalyysin 15 eurolla.

Analyysi tehtiin Inbody 720 -laitteella, eli sillä samalla, jolla mittautin itseni kesäkuussa 2010 Helsingin Urheilulääkäriasemalla (linkistä löytyy kuva laitteesta): http://varsinainensekametelisoppa.blogspot.com/2010/09/28062010.html

Erona tässä ja aiemmassa mittauksessa oli se, että tämä mittaus tehtiin vaatteet päällä ilman kenkiä, kun aiemmassa mittauksessa päälläni oli pelkät alushousut. Viime kesänä oli dieetillä ja mittausajankohtaan mennessä painoni oli ehtinyt putoamaan 5,5 kiloa. Dieetin aikana pudotin painoa yhteensä noin 13,5 kiloa noin neljän kuukauden aikana. Osa kiloista tuli takaisin ja dieetin jälkeen paino on heitellyt lähinnä 76 ja 78 kilon välillä.

Nyt tässä lauantaina suoritetussa mittauksessa minulla oli ylimääräisistä vaatteista tulevien kilojen lisäksi vielä todennäköisesti ylimääräistä lomareissun jälkeistä turvotusta, sillä painoni oli mittauspisteen vaa'an perusteella 81,1 kiloa. Tänä aamuna ilman vaatteita tehdyssä mittauksessa omalla kotivaa'allani painoni oli pudonnut 77,2 kiloon. Toki vaa'oissa voi olla myös eroja.

En välttämättä osaa tulkita tuloksia kaikilta osin täysin oikein, mutta näyttäisi siltä, että lihasta on tullut aavistuksen lisää. Sinällään en kaipaa sitä lisää, mutta positiivista on se, että lihasta ei hävinnyt dieetin aikana sen kummemmin. Tai ainakin, että olen onnistunut saamaan sitä lisää dieetin loppumisen jälkeen, mikäli sitä hävisi.

Jaksan kuitenkin ihmetellä edelleen sitä, että kuinka ison tavoitepainon tuo testi antaa. Vaikka olen mielestäni ihan "normaalissa" kunnossa ulkoisesti, on minulla silti vähän ylimääräistä rasvaa. Voisi kuvitella, että testi ehdottaisi jonkun verran pienempää tavoitepainoa siitäkin huolimatta, että minulla on lihasta. Ehkä tuossa kuitenkin haetaan sitä "normaalinaista".

En myöskään osaa katsoa testituloksista sitä, mitkä ovat niitä tärkeitä kohtia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Outoa oli myös se, että luumassani on yht'äkkiä vähentynyt viime vuoden mittauksesta 0,06 kiloa. Mihin se yhtäkkiä häviää, vai onko kyse normaaliheitoista mittaustuloksessa?

No, yhtä kaikki... Nämä uusimmat suuntaa-antavat mittaustulokset näette tässä alla. Suluissa kesäkuun 2010 tulokset:


PERUSTIEDOT:

Ikä: 40 vuotta
Pituus: 173 cm
Kokonaispaino 81,1kg (kesäkuussa 2010: 82,5 kg)


KEHONKOOSTUMUS:

Pehmytkudosmassa 59 kg (kesäkuussa 2010: 58,6 kg)
Rasvaton massa 62,6 kg (kesäkuussa 2010: 62,2 kg)
Kehon nesteet 45,8 L (kesäkuussa 2010: 45,5 L)

Solunsisäinen neste (ICW) 28,7 L (normaalialue: 20,3 ~ 24,9) --> (kesäkuussa 2010: 28,5L)
Solunulkoinen neste (ECW) 17,1 L (normaalialue: 12,4 ~ 15,2) --> (kesäkuussa 2010: 17 L)

Proteiinimassa 12,4 kg (normaalialue: 8,7 ~ 10,7) --> (kesäkuussa 2010: 12,3 kg)
Mineraalit: 4,35 kg (normaalialue: 3,03 ~ 3,71) --> (kesäkuussa 2010: 4,35 kg)
Rasvamassa 18,5 kg (normaalialue: 12,9 ~ 20,6) --> (kesäkuussa 2010: 20,3 kg)
Luumassa 3,63 kg (normaalialue: 2,49 ~ 3,05) --> (kesäkuussa 2010: 3,69 kg)


LIHAS - RASVADIAGNOOSI:

Paino 81,1 kg (normaalialue: 54,7 ~ 73,9) --> (kesäkuussa 2010: 82,5 kg)
Lihasmassa 35,5 kg (normaalialue: 24,7 ~ 30,2) --> (kesäkuussa 2010: 35,3 kg)
Rasvamassa 18,5 kg (normaalialue 12,9 ~ 20,6) --> (kesäkuussa 2010: 20,3 kg)


PAINODIAGNOOSI:

Painoindeksi (kg/m2) 27,1 (normaalialue: 18,5 ~25,0) --> (kesäkuussa 2010: 27,6)
Rasvaprosentti (%) 22,8 (normaalialue: 18,0 ~ 28,0) --> (kesäkuussa 2010: 24,6)
Vyötärö-lantiosuhde (WHR) 0,89 (normaalialue: 0,75 ~ 0,85) --> (kesäkuussa 2010: 0,89)


LIHASTASAPAINO (RASVATON MASSA):

Oikea käsi 3,54 kg --> (kesäkuussa 2010: 3,51 kg)
Vasen käsi 3,50 kg --> (kesäkuussa 2010: 3,48 kg)
Keskivartalo 27,4 kg --> (kesäkuussa 2010: 27,4 kg)
Oikea jalka 9,32 kg --> (kesäkuussa 2010: 9,19 kg)
Vasen jalka 9,23 kg --> (kesäkuussa 2010: 9,15 kg)

Arvio hauiksen ympärysmitasta luun kanssa 34,4 cm:ä --> (kesäkuussa 2010: 35,0 cm:ä) ja ilman luuta 28,1 cm:ä --> (kesäkuussa 2010: 28,1 cm:ä)


RAVITSEMUSTILA-ARVIO:

- Proteiinit normaali (vaihtoehdot: normaali/vajaa) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Mineraali normaali (vaihtoehdot: normaali/vajaa) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Rasva normaalirajoissa (vaihtoehdot: normaali/vajaa/yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)


PAINONHALLINTA:

- Paino yli (vaihtoehdot: normaali/alle/yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Lihakset hyvä (vaihtoehdot: normaali/hyvä/alle) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Rasva normaali (vaihtoehdot: normaali/alle/yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)


PAINODIAGNOOSI:

- Painoindeksi yli (vaihtoehdot: normaali, alle, yli, huomattavasti yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Rasvaprosentti normaali (vaihtoehdot: normaali, yli, huomattavasti yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Vyötärö-lantiosuhde yli (vaihtoehdot: normaali, yli, huomattavasti yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)


KEHON TASAPAINO:

- Ylävartalo tasapainossa (vaihtoehdot: tasapainossa/lievä epätasapaino/suuri epätasapaino) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Alavartalo tasapainossa (vaihtoehdot: tasapainossa/lievä epätasapaino/suuri epätasapaino) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Ylä- ja alavartalon suhde lievässä epätasapainossa (vaihtoehdot: tasapainossa/lievä epätasapaino/suuri epätasapaino) --> (kesäkuussa 2010: sama)


KEHON RAKENNE:

- Yläkeho hyvä (vaihtoehdot: normaali/hyvä/heikko) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Alakeho hyvä (vaihtoehdot: normaali/hyvä/heikko) --> (kesäkuussa 2010: normaali)
- Lihakset hyvä (vaihtoehdot: normaali/hyvä/heikko) --> (kesäkuussa 2010: sama)


TERVEYSARVIO:

- Kehon nesteet normaali (vaihtoehdot: normaali/alle) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Nesteindeksi normaali (vaihtoehdot: normaali/lievä ödeema/ödeema) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Elintavat: normaali (vaihtoehdot: normaali/huomio/riski/huomattava riski) --> (kesäkuussa 2010: sama)


TESTIN MUKAAN:

Tavoitepaino: 81,1 kg --> (kesäkuussa 2010: 80,8kg)
Painokotrolli 0,0 kg --> (kesäkuussa 2010: -1,7kg)
Rasvakontrolli 0,0 kg --> (kesäkuussa 2010: -1,7kg)
Lihaskotrolli 0,0 kg --> (kesäkuussa 2010: sama)
Fitness indeksi 93 --> (kesäkuussa 2010: 91 pistettä)
Perusaineenvaihdunta (BMR) 1723 kcal (normaalialue 1605,1 ~ 1879,5) --> (kesäkuussa 2010: 1714 kcal)
Solumassa (BCM) 41,1 kg (normaalialue 29,1 ~ 35,5) --> (kesäkuussa 2010: 40,9 lg)
Obesity 126% (normaalialue 90 ~ 110) --> (kesäkuussa 2010: 128%)



Tässä vielä kuva Fitness Classic 2011 -kisan body fitness -kisan lyhyen sarjan (alle 163 cm:ä) finalististeista. Sarjan voitti Heidi Sorsa, toiseksi tuli Marie Silmäri ja kolmanneksi Tiina Vaskelainen, jotka kaikki olivat hyvässä kisakunnossa. Sorsa sai kuitenkin ansaitusti isoimman pokaalin.

Tässä vielä FAST.TV:n kisakooste:

http://www.gym-tv.fi/index.php?viewkey=a811d0c45ce03c1c93a2

MAGNEETTIKUVAUS (MRI)

Olin tänään koekaniinina Philips Medical Systems MR Finlandilla Vantaalla. Kyseinen firma kehittää ja valmistaa magneettikuvauksiin liittyviä laitteita ja apuvälineitä, jonka takia niiden testaaminen sekä käytettävyyden arvioiminen on heille tärkeää toimintaa.

Edellä mainitun takia firma ottaa ihmisiä vapaaehtoiskuvauksiin, jotka kestävät kerrallan noin 1,5-2h. Palkkioksi koekaniini saa kuvia itsestään itse valitsemastaan kohteesta. Halutessaan koekaniini voi pyytää kuvista Philipsin kautta radiologin lausunnon, mutta siitä pitää maksaa 100 euroa - muussa tapauksessa lausunto pitää hakea muualta.

Kannattaa huomioida, että testikuvauksissa suoritettavan tutkimuksen ei katsota olevan lain määrittelemällä tavalla sairaanhoitoa ja siksi sairaanhoitopiireillä ei ole vastuuta eikä lausuntavelvollisuutta kuvauksessa tuotetusta materiaalista. Tämän takia julkisella puolella ei välttämättä ole suostuttu antamaan lausuntoja kuvista. Käsitykseni mukaan yksityisellä puolella ollaan oltu suopeampia.

Koekaniinin tulee täyttää tietyt Philipsin asettamat kriteerit terveydentilansa ym. juttujen suhteen. Esimerkiksi liian isot tatuoinnit voivat aiheuttaa sen, ettei hakija pääse koekaniiniksi. Esteenä ovat myös sydämentahdistaja, elektroniset laitteet tai metalli kehossa, sydänsairaudet, lääkeainelaastarit iholla, lävistyskorut (joita ei saa poistettua), ahtaanpaikankammo, raskaus, imetys tai alaikäisyys.

Magneettikuvauslaite Phillipsillä, jossa minua kuvattiin.

Itse ajauduin koekaniiniksi oikean jalan polviongelman vuoksi. Alkuun työterveyslääkäri päätteli, että minulla on "hyppääjän polvi", kuten olen täällä aikaisemminkin kirjoitellut ilmeisen virheellisesti. Koska vaiva ei alkanut paranemaan, antoi työterveyslääkäri minulle lähetteet röntgen -kuvauksiin sekä ortopedille.

Ortopedi tutki polveani ja katsoi röntgen -kuvat päätyen siihen tulokseen, ettei minulla ole "hyppääjän polvea". Tutkimuksista huolimatta hän ei osannut antaa diagnoosia polvesta. Hän vain totesi, että polvessani on jonkun verran turvotusta ja kirjoitti minulle lähetteen polven magneettikuvauksiin.

Onni oli se, että ortopedi ei määrännyt minua liikuntakieltoon. Kysyttäessä hän vastasi, että vaikka liikkuisin, en pysty rikkomaan polveani kokonaan, mutta luonnollisesti polvikipu ei välttämättä loppuisi rasituksen takia ja särky jatkuisi.

Ortopedillä käynnin jälkeen aloin selvittelemään magneettikuvauksen hintoja ja jouduin ikäväkseni toteamaan, että ne maksavat maltaita siitäkin huolimatta, että Kela korvaa osan. Esimerkiksi Dextralla polven magneettikuvaus maksaa (29.03.2011) 684,85 euroa. Kelakorvauksen jälkeen omavastuuksi jää 432,45 euroa.

Selvitellessäni magneettikuvauksen hintoja minulle kerrottiin, että täällä Helsingissä taitaa edullisimmat hinnat olla Unilabs Mediscan Oy:llä sekä Medimagneetilla. Lisäksi minulle selvisi Kauneus&Terveys -lehteä lukiessani, että suomalaiset voivat mennä myös Tallinnaan otattamaan kuvia ja näistä hoitokuluista on mahdollisuus saada Kela -korvausta.

Esimerkkinä mainittakoon kyseisessä lehdessä ollut hintavertailu (toivottavasti muistan hinnat oikein), missä Suomessa tehty pään magneettikuvaus maksaa noin 700 euroa ja Kela -korvausten jälkeen omavastuuksi jää noin 400 euroa. Tallinnassa sama kuvaus maksaa noin 150 euroa ja Kela -korvausten jälkeen omavastuuksi jäi muistaakseni jotain 50-100 euron välillä. Melkoiset hintaerot kahden eri maan välillä!

En osaa tuota viron kieltä, mutta mikäli ymmärsin viroa puhuvan kollegani sekä Googlen kääntäjän avulla oikein, niin esimerkiksi Länsi-Tallinnan keskussairaalassa yhden alueen magneettikuvaus ilman varjoainetta maksaa 191,73 euroa ja kuvauksiin on 48h jonotusaika (Suomesta saatu lähete kelpaa): http://www.ltkh.ee/index.php?page=260.

Tuosta maksusta on mahdollisuus saada vielä pois Kela -korvaus, josta löytyy lisäinformaatiota täältä: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/140710130502HL?OpenDocument. Toki matkakulut nostavat hintaa, mutta samallahan siellä käy, jos tekee muutenkin noita reissuja Tallinnaan (kuten minä noin 4-5x vuodessa huvin vuoksi). Mikäli en olisi päässyt Philipsin kuvauksiin, olisin harkinnut seuraavaksi Tallinnaan lähtöä.

Vakuutuksetkaan eivät minun tapauksessani auttaneet. Koska polvikipuni ei ole tapaturman seurausta, ei tapaturmavakuutus korvaa kuvausta. Sairauskuluvakuutusta minulla ei ole eikä työnantajakaan maksa tällaisia kuvia. Julkiselle puolelle olisi tietysti voinut myös hakeutua, mutta siellä jonotusjat ovat pitkiä eikä ole edes varmaan, saako lähetettä magneettikuvauksiin juuri noiden kalliiden kustannusten takia.

Valitellessani kuvien korkeaa hintaa työpaikan salilla, eräs kollegani kertoi tuosta koekaniinimahdollisuudesta. Soitin Philipsille ja täyttäessäni heidän asettamansa kriteerit, he laittoivat minut jonoon. Jonotusaikaa he eivät pysty etukäteen sanomaan, vaan kertoivat että kuvauksiin saattaa päästä muutamien päivien sisään tai sitten saattaa joutua odottamaan joitakin kuukausia. Minulla kuvauksiin pääsy kesti kolmisen viikkoa.

Kannattaa vielä huomioida se, että joidenkin paikkojen magneettikuvat eivät kuulemma välttämättä aukea hyvin tai ollenkaan muissa paikoissa eri formaateista ja järjestelmistä juohtuen. Siitäkin huolimatta, että kuvat olisivat laadukkaita.

Tämä kuva ei ole omasta polvestani :)

Sain tuolta Philipsiltä mukaani DVD:n, jolle kuvani on tallennettu. Työterveyshuollon ortopedi lupasi antaa minulle lausunnon noista kuvista. Toivotaan, että kuvien laatu on hyvä ja että ne aukeavat ortopedin tietokoneella. Suurin toivomukseni on kuitenkin se, että polvessani on joku sellainen vika, jonka voi hoitaa kuntoon helposti mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Huom! Korostan vielä sitä, että antamissani tiedoissa saattaa esiintyä virheitä. Osa kirjoitetusta tekstistä perustuu internetin kautta saamaani tietoon esim. keskustelupalstoilta ja osa muistikuviini.

MAITORAHKAVINKKEJÄ KAIVATAAN

Kas, jääkaapissani on 47 purkkia Valion uutta maitorahkaa... Ottaisin ihan mielelläni vinkkejä vastaan erilaisista terveellisistä välipalavariaatioista, joihin tulee maitorahkaa :D

TOISTOVOIMAKISAT

Olin joku aika sitten ensimmäistä kertaa elämässäni voimailuun liittyvissä kilpailuissa eräällä kuntosalilla. Kilpailu oli epävirallinen toistovoimakisa, johon saivat osallistua muutkin, kuin tuon kyseisen kuntosalin jäsenet.

Kilpailun järjestäjät olivat keksineet viisi eri kuntosalilajia, joissa kilpailtiin siten, että painomäärät oli suhteutettu omaan painoon ja tarvittaessa painoja pyöristettiin ylöspäin, mikäli sopivia painoja ei löytynyt. Ideana oli tehdä tällä painomäärällä mahdollisimman paljon toistoja. Lajit olivat samat miehillä ja naisilla.


Lajit naisilla:

* voimapunnerrus, ent. sotilaspenkki (naisilla 2/3 omasta painosta)
* leuanveto naisilla myötä- tai vastaotteella omalla painolla tai vaihtoehtoisesti leuanveto 1/2 omasta painosta kevennettynä leuanvetolaitteella (naisilla omalla painolla tekevät menivät automaattisesti leuanvetolaitteella tehneiden ohi sijoituksessa)
* jalkahauis istuen laitteessa (naisilla 0,3x oma paino)
* hauis mutkatangolla seisten ja selkä suorana tolppaa vasten (naisilla 1/4 omasta painosta)
* vaakahack (naisilla omalla painolla)



Kisapäivän punnituksessa minulla oli painoa 76,1 kiloa ja tulokseni olivat:

* voimapunnerrus 52,5 kilolla, yhteensä 13 toistoa














* leuanveto omalla painolla vastaotteella, yhteensä 11 toistoa




















* reisikoukistus 23,75 kilolla, yhteensä 51 toistoa

* hauiskääntö 20 kilolla, yhteensä 18 toistoa

* vaakahack 80 kilolla, yhteensä 55 toistoa

Kilpailijoita oli naisten sarjassa yhteensä viisi ja itse sijoituin kolmanneksi. Olin ihan tyytyväinen kisaan ihan jo siksi, että ylitin itseni jo siinä, että ylipäätään osallistuin kisaan.

Tähän mennessä en oikein ole halunnut kilpailla, koska en ole kovin kilpailuhenkinen. Itseni kanssa tykkään kilpailla, mutta en muiden. Lisäksi olen kokenut, että "esiintyminen", "äriseminen" ja "naaman vääntely" isomman yleisön edessä ei ole ehkä ollut minun juttuni. Joskus kouluaikoina kilpailin toisinaan koulujenvälisissä kisoissa ja nyt aikuisiällä olen ollut muutamissa työpaikan kilpailuissa mukana.

Lisäksi olin tyytyväinen tuloksiini lukuunottamatta leuanvetoa, sillä en ollut treenannut noita kisalajeja etukäteen lainkaan. Siis siinä mielessä, että olisin kasvattanut toistomääriäni tarkoituksella eikä minulla ole ennestäänkään ollut kovinkaan paljoa tuota lihaskestävyyttä. En myöskään ollut treenannut jalkoja tammikuun jälkeen kunnolla polvivaivan tähden.

Ei siis harmittanut yhtään hävitä paremmille ja nuoremmille. Olin itse naisten sarjassa kisan vanhin ja esim. nuorin heistä oli minua melkein 20 vuotta nuorempi voitontahtoinen kilpaurheilija. Toiseksi tulleella kilpailijalla oli myös kilpailutaustaa. Minä sekä käsitykseni mukaan neljänneksi ja viidenneksi tulleet naiset olimme ihan tavallisia kuntoilijoita.


Kilpailun voittaja naisten sarjassa painoi punnituksessa käsitykseni mukaan 64,9 kiloa. Hänen tuloksensa olivat seuraavanlaiset:

* voimapunnerrus 45 kilolla, yhteensä 30 toistoa
* leuanveto omalla painolla vastaotteella 14 toistoa
* reisikoukistus 20 kilolla 55 toistoa
* hauiskääntö 17,5 kilolla 31 toistoa
* vaakahack 70 kilolla 110 toistoa (!!!)


Kilpailusta on olemassa videokooste, mutta en viitsi linkittää sitä tänne, koska haluan yrittää suojella vähän henkilöllisyyttäni. Ne, jotka tajuavat mistä kisasta on kyse, pystyvät kyllä selvittämään henkilöllisyyteni sekä yhdistämään minut muihinkin juttuihin, mutta toivon että henkilöllisyyteni pidetään salaisuutena ;)

Kiitos kilpailun järjestäjille mukavan leppoisasta kisasta sekä rennosta kisafiiliksestä! Ensi vuonna uudestaan :)

HERKKUMÄTTÖÄ

Tein äsken itselleni "herkkua" jauhelihasta, raejuustosta ja tomaatista. Tai no en tiedä kuinka herkkua se mahtaa olla muiden mielestä, mutta itse tykkään syödä sitä.

Tämä "mättö" ei kokintaitoja juuri tarvitse ja koska ruoka-annos ei ole mikään huippukauniin näköinen, niin en kehtaa laittaa sitä tuonne kokkausotsikon alle.

Hyvinvointi -otsikon alle laitan tämän siksi, että tässä on ihan mukavasti tuota proteiinia ja koska tätä voi käyttää mielestäni yhtenä ruokavaihtoehtona dieetillä. Yksi annos tarkoittaa yhtä lautasellista ruokaa (n. 275g).


JAUHELIHA-RAEJUUSTO-TOMAATTISEOS (4 annosta)

400g naudan jauhelihaa 10% (maustetaan ketsupilla, suolalla, mustapippurirouheella, paprika-, sipuli- ja valkosipulijauheella sekä jauhelihamausteella)
400g Valion raejuustoa 2%
4kpl tomaattia

1) Paista jauheliha teflonpannulla ilman rasvaa. Mausta jauheliha
2) Sekoita (lämmin) jauheliha, raejuusto ja kuutioitu tomaatti (1kpl/annos) keskenään

Huom! Halutessasi voit  paistaa jauhelihan kuullotetun sipulin ja valkosipulin kera sekä jättää ketsupin pois tai vaihdella mausteita omien mieltymysten mukaan. Voit myös käyttää rasvatonta raejuustoa.

Käyttämäni tomaatit painavat noin 75g/kpl. Sekaan voi toki laittaa muitakin kasviksia omien mieltymysten mukaan.


Arvioidut hinnat ja ravintoarvot:


400g Atrian naudan jauhelihaa (10%): n. 3,50 - 4,00 euroa

400g Valion raejuustoa (2%): n. 3,20 euroa
300g tomaattia: 0,90 euroa
Yhteensä: 7,60 - 8,10 euroa

1 annos: 275g
Kaloreita: 279kcal
Proteiinia: 35,5g
Hiilihydraatteja: 7,25g
Rasvaa: 12,25

Tämä seuraava annos on muuten aikalailla samanlainen, mutta jauhelihan tilalla olen käyttänyt tonnikalaa ja koska annos on kylmä, koen sen vähän salaattimaisena. Kuvaa minulla ei ole laittaa, mutta oletan että jokainen osaa itse kuvitella, minkälaista "sotkua" tästä sekoituksesta tulee.


TONNIKALA-RAEJUUSTO-TOMAATTISEOS (n. 4 annosta)

2prk (185g/kpl) Rainbow'n vaaleaa tonnikalaa paloina öljyssä
400g Valion raejuustoa 2%
4kpl tomaattia
(mausteeksi suolaa ja mustapippurirouhetta)

1) Valuta tonnikala ja kuutioi tomaatti
2) Sekoita tonnikala, raejuusto sekä tomaatti (1kpl/annos) keskenään
3) Mausta seos halutessasi suolalla ja mustapippurirouheella

Huom! Voit myös käyttää rasvatonta raejuustoa sekä vedessä olevaa tonnikalaa. Itse käytän aina vaaleaa tonnikalaa paloina, sillä tonnikalahiutaleet tai ei-vaalea tonnikala on yleensä aika kauhean makuista moskaa.

Käyttämäni tomaatit painavat noin 75g/kpl. Sekaan voi toki laittaa muitakin kasviksia omien mieltymysten mukaan. Itse ripottelen annoksen päälle lisäksi salaattisiemensekoitusta.


Arvioidut hinnat ja ravintoarvot:

Rainbow vaalea tonnikala paloina öljyssä: n. 2,80 euroa

400g Valion raejuustoa (2%): n. 3,20 euroa
300g tomaattia: 0,90 euroa
Yhteensä: 6,90 euroa

1 annos: 275g
kaloreita: 207kcal
proteiinia: 39,5g
hiilihydraatteja: 6,25g
rasvaa: 3,25g

LIHASKUNTOTESTI 08.02.2011

Järkkäsin tossa töissä huvin ja urheilun vuoksi lihaskuntotestin, johon osallistui yhteensä seitsemän kollegaa. Minä ja kuusi miestä.

Ideana oli kilpailla lähinnä itsensä kanssa ja katsoa, millaisessa kunnossa lihakset ovat. Tuloksia ei laitettu julkisesti mihinkään ylös, vaan ne annettiin ainoastaan osallistujien tietoon. Osallistujat saivat itse valita, mihin lajeihin he osallistuvat.

Kuntoluokkien arvioinnissa käytimme puolustusvoimien sekä omaa, työpaikkamme kuntotestin luokittelutaulukkoa, josta jälkimmäisestä pystyi tarkistamaan oman kuntoluokkansa joidenkin lajien osalta iän perusteella.

Työpaikkamme taulukossa tulokset olivat luokiteltu: huono, välttävä, keskitasoinen, hyvä, erittäin hyvä. Puolustusvoimien taulukossa ei ollut erottelua muuten kuin sukupuolen mukaan ja siellä tulokset oli luokiteltu: huono, tyydyttävä, hyvä, kiitettävä.

Ja koska kyseessä oli tällainen epävirallisempi testi, ei tekniikoihin kiinnitetty juurikaan huomiota. Pääasia oli, että liikkeet tehtiin suurinpiirtein yhdessäsovitun mukaisesti. Ja koska osallistujia oli vähän, emme jakaneet porukkaa mihinkään luokkiin painon, iän tai sukupuolen mukaan.


Lajeina olivat (toivottavasti muistan noi aikarajat oikein, tarttee tarkistaa vielä):

- leuanveto omalla painolla, vapaavalintaisella otteella (mahd. paljon toistoja, ei aikarajaa)
- kyykky omalla painolla (mahd. paljon toistoja 60 sek.)
- dippi omalla painolla (mahd. paljon toistoja, ei aikarajaa)
- selkä omalla painolla (mahd. paljon toistoja 60 sek.)
- etunojapunnerrus omalla painolla (mahd. paljon toistoja 60 sek.)
- vatsat omalla painolla (mahd. paljon toistoja 60 sek.)


Omat tulokseni olivat (nainen, 40v, 76 kiloa):

- leuanveto 14 toistoa (taulukkoa ei löytynyt)
- kyykky 28 toistoa (erittäin hyvä = 22 toistoa tai yli / työpaikan taulukko)
- dippi 12 toistoa (taulukkoa ei löytynyt)
- selkä 25 toistoa (erittäin hyvä = 24 toistoa tai yli / työpaikan taulukko)
- etunojapunnerrus 25 toistoa (kiitettävä = 22 toistoa tai yli / puolustusvoimien taulukko)
- vatsat 26 toistoa (erittäin hyvä = 23 toistoa tai yli / työpaikan taulukko)

19.01.2011

Jatketaan vielä leuanvetoaiheella...

Kävin eilen treenaamassa ja vedin siihen alkuun yhden sarjan leukoja ja se videoitiin. Kuvaaja laski, että vedin niitä kymmenen (itse en niitä laskenut). Viimeinen leuka on säälittävää räpellystä. Puolustukseksi sanon, että olin edellisenä päivänä tehnyt ihan kunnollisen leuanvetoharjoituksen ja veto oli siksi vähän poissa.

Kuten jo aiemminkin olen kirjoittanut, ennätykseni leuanvedon osalta on 12 toistoa ja se on jouluviikolta 2010. Seuraava tavoite on 15 toistoa toukokuun loppuun mennessä. Riippuu ihan päivästä, minkälaisia tuloksia saan toistojen osalta ja kuinka ylipäätään milloinkin treenaan.

Itse asiassa oli ihan mielenkiintoista nähdä, kuinka vedän noita leukoja tekniikan puolesta. Olin kuvitellut pitäväni polvia loivassa koukussa, mutta näköjään niissä on tuota kulmaa hiukan enemmän. Mietin tuota oteleveyttä ja sitä, että pitäisikö se olla hiukan kapeampi? Sillä tavalla, että kyynärpäät tulisivat lähemmäs kylkiä? Pitäisi ihan etsiä jostain noi viralliset säännöt leuanvedon osalta ja katsoa, että pääsisikö noilla leuoilla läpi?



Tein eilen myös dippejä ja sekin sessio vidoitiin. En kuitenkaan halua laittaa videota tänne, koska siinä näkyy kasvot. Otin videosta still-kuvan, jonka litän tähän ja josta näkee, kuinka alas laskeudun.

Otin eilen myös kuvia itsestäni pitkän tauon jälkeen ja pyydän jo heti anteeksi sitä, etten osaa poseerata. En ole ikinä harjoitellut poseeraamista ja se kyllä näkyy.

Viimekesäisen dieetin jälkeen onnistuin pudottamaan painoa 13 kiloa (74,5kg) ja nyt talvella kiloja on tullut takaisin kaksi. Paino vaihtelee päivästä ja nesteistä riippuen kilolla tai parilla. Punnitsin itseni eilen illalla ja iltapaino oli noin 77,5kg, joka näkyy tuossa videolinkissä ja kuvissa.

Vaikka en ole missään erityisen kireässä kunnossa, olen ihan tyytyväinen itseeni tällä hetkellä. Olen 40 -vuotias ja tykkään, että kropassa saa olla pientä pehmeyttä. Tästä huolimatta olen suunnitellut, että aloittaisin alkusyksystä keskeytyneen dieetin uudestaan, kunhan vain saisin motivoitua itseni uudelleen. Suunnittelin, että pudottaisin painon ehkä johonkin 70 kiloon (mikä olin alun perin suunnitelmanakin). Peili on se, mikä lopulta ratkaisee.

Kuten kuvistakin näky, on minulla varsinkin reisissä ja takapuolessa ylimääräistä rasvaa samoin kuin vatsassa sekä muualla kropassa. Kaipaisin kuitenkin lihaksiini vähän enemmän erottuvuutta.

Takaa

Kun katselen tuota kroppaani muuten, niin olisin sitä mieltä, että selkään voisi tulla vähän leveyttä lisää ja ehkä olkapäissä voisi olla enemmän pyöreyttä. Reidet ovat aika vahvat, mutta lihasten muotoa on vähän vaikeaa arvioida, kun niiden päällä on tuota ylimääräistä rasvaa. En ole kiinnostunut kisaamisesta, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mitkä osa-alueet lihaksissani ovat sellaisia, joita voisi muokata paremmaksi? En osaa katsoa kroppaani ”sillä silmällä”.

Selkä

Edestä

Edestä haupparia


















Ja kuvia sivusta...



Oikea puoli



Vasen puoli



Etsin äsken netistä noita leuanvetosääntöjä ja löysin tällaisia noita alla olevia juttuja. Tiesittekö muuten, että leuanvedon maailmanennätys toistoissa on 370 leukaaa?!?! Ihan järjetön tulos.

Leuanvedon säännöt Kiimingin SM-kisoissa 2010:

1) Vetäjän tulee pitää jalkansa jatkuvasti ristissä vetosuorituksen ajan, jos tätä rikotaan, annetaan vetäjälle tästä tiedoksi komento "jalat".

2)Vetäjän tulee nostaa leukansa vetotangon yli niin, että hänen leukansa alakärjen tulee olla vähintään tangon takakärjen kohdalla. Samoin 22cm vetotangon yläpuolella oli sotilaspenkistäkin tuttu stoppari, johon pään tuli joka toistolla osua. Tämä kyseinen sääntö osoittautui varsin hankaksi, sillä monilla lyhyemmillä ja pienipäisemmillä nostajilla ei pää tahtonut millään osua stoppariin, vaikka toisto muuten oli puhdas. Jos jokin näistä edellämainituista sääntöpykälistä ei täyttynyt vetäjän suorituksessa, huudettiin tässä "leuka".

4)Vetäjän käsien tulee suoristua ala-asennossa, jossa myös liike tulee pysäyttää "silminnähtävästi". Tätä sääntöä katsottiin kisassa hieman läpi sormien, vaikka siihen myös monta kertaa puututtiin. Tämän kohdan rikkomisesta huudettiin merkkikomento "kädet".

5)Vetäjästä 50cm edessä oli muovinen pleksi, jonka tarkoitus on eliminoida turha vauhdinotto. Pleksiin saa vetäjä jaloillaan osua, mutta siitä ei saanut ottaa minkäänlaista tukea.

6)Vetäjä saa levähtää maksimissaan 5 sekuntia toistojen välissä, päätuomari varoittaa nostajaa komennolla "neljä", kun nostajalla on vain sekunti aikaa aloittaa seuraava suorituksensa.

Lähde:

http://www.hameenvoima.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=182:jyrki-erikssonille-leuanvedon-sm-kultaa&catid=34:uutiset&Itemid=91

Leuanvedon Super Max One:

http://www.heavy-sport.com/Parivedon_saannot.htm

Kestävyysvoiman harjoittelu:

http://www.voimaharjoittelu.fi/artikkelit?a=viewArticle&article_id=1464

Yhden käden leuanveto:

http://www.beastskills.com/tutorials/tutorials/51

Leuanveto:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Leuanveto

17.01.2011

Testasin tänään tavallisen leuanvetoharjoituksen ja lisäpainolla tehdyn harjoituksen ohessa yhden käden leuanvetoa toisella kädellä ranteesta kiinnipitämällä, mikä lienee se helpoin tapa yrittää päästä alkuun tossa hommassa.

Tein tämän molemmilla käsillä muutaman kerran. Oikealla kädellä sain tehtyä kolme leukaa ja vasemmalla taisi tulla tehtyä kaksi leukaa. Tosin molemmilla käsillä tehtynä varsinkin viimeiset toistot olivat melkoista sätkimistä.

Lisäksi yritin tehdä noita yhden käden leukoja siten, että siirsin toisen käden ranteesta puoleen väliin kyynärvartta enkä silloin saanut tehtyä yhtään leukaa kummallakaan kädellä.

Olisi kivaa alkaa treenaamaan noita yhden käden leukoja ihan tosissaan siten, että ne vedot olisivat puhtaita ja että toinen käsi ei pitäisi mistään kiinni. Löytyisiköhän tähän yhden käden punnerruksen treenaukseen jotain hyviä kikkoja?


Yhden käden leuanveto kyynärvarresta kiinnipitäen     

Yhden käden leuanveto ranteesta kiinnipitäen

Olen myös järkkäämässä töissä halukkaille työkavereille tilaisuutta, jossa on mahdollisuus tulla testaamaan omaa lihaskuntoaan. Kyse ei ole kilpailusta, vaan siitä että jokainen pääsee testaamaan oman sen hetkisen lihaskuntonsa niiltä osin, kuin haluaa. Myöhemmin voidaan sitten tehdä sama testin uudestaan. Osittain tässä testissä on samanlaisia osioita, kuin mitä meidän työpaikalla järjestettävissä virallisemminkin kuntotesteissä on.

Ajattelin, että tuossa testissä pääsisi testaamaan omavalintaisesti seuraavia lajeja:

- leuanveto omalla painolla, ote vapaa
- dippi omalla painolla, kulma vapaa
- etunojapunnerrukset omalla painolla
- selkälihakset omalla painolla
- vatsat omalla painolla
- kyykyt omalla painolla

Ideana olisi siis tehdä nahdollisimman paljon toistoja tietyssä ajassa tai maksimitoistomäärät.

Nyt pitäisi van löytää sopivia taulukoita, joista voisi katsoa tulostensa perusteella sen, onko esim. tyydyttävässä vai kiitettävässä kunnossa. Esimerkiksi työpaikkamme virallisempien kuntotestien tai puolustusvoimien kuntotestituloksia voisi käyttää osittain suuntaa-antavina taulukoina.

Tarvitsisin myös jostain tiedon siitä, kuinka naisten omalla painolla tekemiä leukoja/dippejä voidaan verrata miesten vastaaviin ja kuinka eripainoisten, samaa sukupuolta olevien henkilöiden tuloksia voidaan verrata keskenään - siitäkin huolimatta, ettei kyse ole kilpailusta. Osallistujia on kuitenkin sen verran vähän, että varsinaisia painosarjoja ei pysty järjestämään.

Minulle on jostain kumman syystä tullut sellainen kuva, että yksi naisen tekemä leuka voitaisiin kertoa kolmella, jotta tulokseksi saataisiin miesten tulos. En sitten tiedä voiko tämä pitää paikkaansa.

Onkohan tällaista taulukkoa jossain olemassa? Jos joku tietää, mistä etsiä tällaisia luotettavia taulukoita tai laskentasysteemejä, niin ottaisin tiedon mielläni vastaan :)

P.S. En ole tutustunut Wilksin pistetaulukkoon, mutta voisikohan se auttaa tässä asiassa vai liittyykö se pelkästään noihin voimanostojuttuihin?

VAIVOJEN VOIVOTTELUA

Ensi alkuun ennen voivottelemaan ryhtymistä haluan korostaa, etten ole terveydenhuollon ammattilainen ja siksi tekstissä saattaa esiintyä virheitä. Jos sellaisia on, niin niitä saa ilman muuta korjata. Mutta nyt voivottelemaan... :)


Hyppääjän polvi:

Kävin viime viikolla lääkärissä ja lääkäri epäili, että oikean polven patellajänne olisi tulehtunut (nk. hyppääjän polvi), eli ilmeisesti minulla ei sittenkään ole nk. juoksijan polvea, kuten aiemmassa viestissäni epäilin. Sain viikon tulehduskipulääkekuurin ja  käskyn lepuuttaa jalkaa sekä antaa kipeälle kohdalle tarvittaessa kylmähoitoa. Syy tulehdukselle löytyy rasituksesta.

Ja kuten arvata saattaa, en ole oikein noudattanut lääkärin ohjeita. Kävin viime viikolla yhde kerran hölkkäämässä nastalenkkareiden (Icebug) kanssa ja kolme kertaa kävelemässä (9km, 6km ja 17km). Tämän lisäksi treenasin salilla kaksi kertaa (kädet ja olkapäät sekä rinta ja selkä) ja venyttelin kaksi kertaa uuden vuoden lupaukseni mukaisesti (ala- ja yläkroppa erikseen). No nyt lupasin itselleni, että annan polven olla oikeasti rauhassa ja välttelen polvea rasittavia liikuntamuotoja, koska en halua vaivan pitkittyvän.

Fysioterapeutilla käyntiä ja ylipronaatiota:

Tänään kävin fysioterapeutilla, jonne menin siksi, että alaselkäni väsyy oikealta puolelta enemmän kuin vasemmalta. Tätä on jatkunut jo joitakin vuosia ja yleensä sen huomaa silloin, kun olen joutunut seisomaan pitkä aikoja paikoillani tai jos vaikka käyn pidemmällä kävelylenkillä. Väsymyksen lisäksi alaselässä tuntuu kireyttä.

Yksi syy voi olla siinä, että lonkankoukistajani ovat kireät (samoin kuin kaikki muutkin lihakset) ja syvät vatsalihakset eivät ole kunnossa, joiden takia selkäni menee notkolle. Fysioterapeutti näyttikin minulle muutamia hyviä liikkeitä, joilla harjoittaa noita vatsan syvimpiä lihaksia.

Olen miettinyt, että voisivatko jalkani olla eripituiset? Eräs fysioterapeutti sanoi minulle viime kesänä, että pituuseroa voi yrittää kompensoida ostamalla suutarilta sopivan korkuisen kantapääpohjallisen lyhyemmän jalan kenkään. Toisaalta tällaisella oma-aloitteisella hoidolla voi myös tehdä paljon hallaa, eli on ehkä suositeltavampaa käydä ensin jonkun ammattilaisen luona toteamassa tilanne.

Tämänpäiväinen fysioterapeutti sanoi, että on ihan normaalia, että ihmisten jalat saattavat olla eripituiset ja että sellaisesta lievästä, noin 0,5-1 cm:n pituuserosta ei ole sen kummempaa haittaa. Fysioterapeutti ei huomannut jaloissani mitään erityistä pituuseroa, mutta huomasi että oikealla puolella vyötärön kohdalla on enemmän kaartuvuutta kuin vasemmalla, joka saattaa käsittääkseni olla jonkinlainen merkki kropan epätasapainosta.

Minulle on joskus aiemmin sanottu toisen fysioterapeutin toimesta, että minulla on varsinkin oikeassa jalassa ylipronaatiota, jonka takia teetätin itselleni aikoinaan pohjallisetkin. Aloin itsekin epäilemään tätä vaivaa, sillä huomasin kengistäni se, että ne näyttivät sisäreunasta hiukan linttaan astutuilta ja korot kuluivat siltä sisäreunan puolelta enemmän.

Joka tapauksessa tämän päiväinen fysioterapeutti oli sitä mieltä, että minulla ei olisi ylipronaatiota kauhean paljoa. En sitten tiedä onko asento korjaantunut vuosien saatossa vai ovatko nämä fysioterapeuttien tulkinnat ja havainnot muuten vaan erilaisia. Ylipronaation vastakohta on supinaatio.

Painon jakaantuminen jalkapohjassa:

Tämänpäiväinen fysioterapeuttini totesi, että pidän painoa liikaa varpailla. Lisäksi jalkapohjien lihakset ovat aika kireät. Oikeaoppisesti painon tulisi olla jakaantunut jalkapohjassa kolmeen pisteeseen ja varpaiden alle (varpaiden ja lattian väliseen rakoon) pitäisi pystyä työntämään paperi.

Tämä painon väärä jakaantuminen saattaa vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että minulla on ollut ongelmia myös penikkataudin kanssa jo 90-luvun loppupuolelta alkaen. Vaiva alkoi, kun kävin pelaamassa aktiivisesti sählyä ja juoksin paljon kovalla alustalla.

Penikat kipeytyvät yleensä siinä vaiheessa, kun lähden hölkkäämään eikä säären etuosan lihakset ole lämmenneet tarpeeksi. Tällöin lihas menee kramppiin eikä kävelystäkään tule mitään. Lihaksen päällä oleva kalvo kiristyy, kun lihas turpoaa  verenkierron vilkastuttua ja tuntuu, kuin säären etuosa puutuisi.

Ikävä vaiva, johon auttaa lepo sekä säären etuosan lihasten venyttely sekä kylmähoito. Itse olen käynyt hoidattamassa penikoita hierojalla, joka "jäädyttää" lihasta ensin jäällä ja sen jälkeen repii lihakset auki. Toisinaan penikkatautia hoidetaan leikkauksella.

Painon oikeaoppinen jakaantuminen jalkapohjalle

Huoh... Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että minulla on ollut jos jonkinmoista vaivaa... :D Joka tapauksessa kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen, eli erilaiset kropassa olevat epätasapainot ja vaivat voivat vaikuttaa kropassa sellaisiin paikkoihin, mihin niiden ei olisi ikänä voinut kuvitella vaikuttavan. Esimerkiksi virheasento jalkapohjassa saattaa aiheuttaa selkävaivoja jne.

Yleisimmät ajaraajaongelmat: http://www.tuf.fi/alaraaja.htm

Rintarangan yliliikkuvuus ja fasettilukot:

Lisäksi minua ovat toisinaan vaivanneet ilmeisesti rintarangan yliliikkuvuudesta johtuvat fasettilukot, jotka saavat aikaan sen, että rinnassa tuntuu pistävää kipua ja jonka takia toisinaan onnistuu vain pinnallinen hengitys. Lisäksi fasettilukot saattavat aiheuttaa "viiltävää" kipua selässä ja niskan alueella, jonka takia pää ei kunnolla käänny.

Näitä vaivoja olen hoitanut itse kevyellä selkään suuntautuvalla liikunnalla manipuloimalla selkää esim. keppijumpalla. Lisäksi olen saattanut mennä lattialle makaamaan ja rullannut selän alla pyyherullaa, folipaperin kovaa rullaa tai sukan sisälle laitettua kahta tennispalloa selkärangan molemmin puolin ylös-alas -liikkeellä.

Valitettavasti aina nämä selkärangan oma-aloitteiset rusautusyritykset eivät ole tehonneet ja olen joutunut käyttämään naprapaatin, kiropraktikon, osteopaatin ja hierojan apuja. Parhaimman tuloksen olen saanut naprapaatin käsittelyssä.

Ja vaikka fasettilukon saisikin häviämään, saattavat lihakset vielä jonkun aikaa kipeät tämän jälkeen niiden aiemman jännitystilan vuoksi. Lihasten rentouttamiseen olen saattanut ottaa lihaksia rentouttavaa Sirdalud -lääkettä, joka tosin alkaa nukuttamaan sen verran, että se kannattaa ottaa yötä vasten.

Kuvalähde: http://www.espoonosteopatia.fi/

Tenniskyynärpää:

Ja  jotta tämä suomalaisille ominainen vaivoista valittelu ei jäisi tähän, niin mainittakoon että minulla on ollut ongelmia myös kyynärpäideni kanssa. Molemmissa kyynärpäissäni on ollut  tenniskyynärpää (eri aikaan). Oikeassa kädessä se oli vuoden verran ja vasemmassa pari vuotta. Oikeaan käteen se iski akuutisti etunojapunnerruksia tehdessä ja vasempaan käteen se tuli ilmeisesti pidempiaikaisen rasituksen ansiosta. Tenniskyynärpää tulee harvoin nimensä mukaisesti tenniksenpeluusta. Yleensä sen saa kroonisen tai akuutin käden rasituksen takia.

Kuvalähde: Wikipedia

 























Tenniskyynärpään voi todeta itsekin aika helposti. Tenniskyynärpäässä on kyse olkaluun lateraaliseen sivunastan (jossa lihasten jännesäikeet yhdistyvät) tulehdustilasta. Kun tätä kyynärpään ulkosivulla olevaa sivunastaa koputtaa, voi siinä tuntua kipua ja arkuutta, jos kyseessä on tenniskyynärpää.

Tenniskyynärpää on pahimmillaan aika ikävä vaiva. Jos kyynärpään pistävä kipu yltyy pahaksi, voi esim. maitolasin nostaminen tai kätteleminen sattua ihan jumalattoman paljon. Pistävän kivun lisäksi käsi saattaa ärtyä niin pahaksi, että käsivarteen tulee leposärkyä, joka valvottaa öisin. Kättä automaattisesti varoessa tulee lihaksia toisinaan jännitettyä liikaa ja tämä saattaa omalta osaltaan aiheuttaa lisävaivoja.

Tänä päivänä leikkaus on käsittääkseni viimeinen hoitomuoto, mitä tenniskyynärpäävaivoihin suositellaan. Tärkeitä hoitomuotoja ovat venyttelyn ja kylmähoidon lisäksi lepo, lepo ja vielä kerran lepo. Kipeällä kädellä saa toki tehdä erilaisia asioita, mutta ei mielellään puristaa. Ja jos puristaa täytyy, suositellaan kädessä käytettävän tenniskyynärpäätukea rasituksen aikana.

Venyttelyohjeita: http://www.lempaala.fi/terveys_ja_hyvinvointi/terveyspalvelut/fysioterapia/itsehoito-ohjeita/tenniskyynarpaan_hoito/

Tenniskyynärpäätuki

Olen myös kuullut, että Matti Wäänänen -niminen lääkäri antaa tenniskyynärpäille jonkinlaista "pippurointihoitoa", jonka sisällöstä en sen paremmin  tiedä. Tätä ennen Wäänänen suosittelee potilasta kuitenkin yrittämään tenniskyynärpään hoitoa aktiivisilla venyttelyharjoituksilla.  Wäänäsen osaamisalueet ovat ilmeisesti ortopedia ja traumatologia, neurokirurgia, kirurgia.

Molempia tenniskyynärpäitäni hoidettiin alkuun tulehduskipulääkkeillä sekä kortisonipiikeillä, joista ei ollut mitään hyötyä. Kortisoni vain peitti kivun, mutta ei parantanut vaivaa. Käsikirurgi Kaj Rindell antoi kuitenkin ymmärtää, että lievään ja alkuvaiheessa olevaan tenniskyynärpäähän kortisonipiikki voi auttaa. Kortisonipiikkiä ei kuitenkaan suositella annettavaksi käsittääkseni kuin muutama vuodessa.

Loppujen lopuksi sain molempiin käsiini hepariinipiikit ja olin molempien käsieni takia vajaan kaksi kuukautta sairaslomalla. Laitan tähän vielä Kaj Rindellin luvalla hänen kirjoituksensa tästä hoitomuodosta:


"TENNISKYYNÄRPÄÄ (EPICONDYLITIS LATERALIS HUMERI)


Kyseessä tavallinen, pääasiassa aikuisikään liittyvä olkavarrenluun kyynärpään ulomman nivelnastan vauriotila, jonka syntymekanismina on useimmiten ylikuormitus joko pitkäaikaisesti (toistotyö) tai lyhytaikainen (esim. intensiivinen haravointi, vasarointi). Tenniskyynärpää voi aiheutua myös suoran ruhjeen jälkeen. Vaiva hankaloittaa kivun vuoksi tarttumaotetta ja pahimmassa tapauksessa kroonistuu. Ongelmaan on klassisesti tarjottu lukuisia hoitomuotoja kuten lääkitystä, fysioterapiaa, kirurgiaa, apuvälineitä ja tietysti lepoa. Nimensä mukaisesti vauriota on esiintynyt usein tenniksen pelaajilla.

Oireisto:

Rasituksen tai vamman seurauksena syntyy kyynärpään ulkoiseen nivelnastaan kiputila. Esineistä kiinni otettaessa tai sormilla toistoliikettä suorittaessa kipu kovenee. Vaiva voi pahentua niin, että se estää työnteon ja käden käytön.

Aikataulu ja tutkimusten kulku:

Ensimmäisellä käynnillä varmistutaan diagnoosista ja suoritetaan puristusvoimamittaus. Mikäli potilas haluaa ja vaiva on merkittävän vaikea, voidaan hoito aloittaa heti provosoimalla heparin –puudutepistoksella haluttu paranemisreaktio. sairaslomaa kirjoitetaan noin 3-6 viikkoa.

Noin 3 viikkoa ensimmäisen hoitokerran jälkeen tarkistetaan tilanne myös mittauksin jaopetetaan tenniskyynärsidoksen tarkoituksenmukainen käyttö. Sidettä potilas käyttää paranemisen loppuun asti ohjeiden mukaisesti.


Lopputarkastus ajoittuu yleensä 5-6 viikkoa aloituksesta. Tällöin riipuen ammatin kuvasta ja mittaustuloksista, valtaosa potilaista pääsee töihinsä.

Toimenpiteen kulku:

Diagnoosi on hoidon perusta. Se varmistetaan hoitoprosessin alussa yksinkertaisella puristusvoimatestillä. Nykykäsityksen mukaan tenniskyynärpäässä on kyseessä itse asiassa rasitusmurtumaa vastaava tila, jossa lihasjänteiden kiinnitysalueella on luukalvo osin revennyt irti alla olevasta luusta rikkoen myös hermoja ja verisuonia. Kuten kaikissa rasitusmurtumissa, lepo on perushoitomuoto. Valtaosassa tapauksista pelkkä riittävä lepo, mahdollisesti yhdistettynä tukisiteen käyttöön, antaa hyvän tuloksen.


Kudosten uusiutumisen ja korjaantumisen kannalta on tärkeää, erityisesti kroonistuneissa tapauksissa, että saadaan kyseiselle alueelle mahdollisimman voimakas verenkierto. Tämän aikaansaamiseksi voidaan provosoida lievä paikallinen tulehdusreaktio, tässä tapauksessa paranemisreaktio.


Tämä voidaan aikaansaada useilla menetelmillä. Usein käytetään pientä annosta puudutetta ja veren hyytymistä estävää hepariinia, jolla saadaan aikaiseksi hallittu verenvuoto vaurioalueelle. Suonien ulkopuolelle joutuessaan verisolut laukaisevat hyvin tunnetusti edellämainitun paranemisreaktion. Tällä lisäreaktiolla pyritään siis lisäämään solujen uusiutumiselle välttämätöntä hapen- ja ravintoaineiden saantia sekä kuona-aineiden poistoa. Joka käyntikerralla potilaalle suoritetaan yksinkertainen toiminta-arvojen mittaus, joka kertoo hyvin käden suorituskyvyn edistymisestä.

Tällä lisäreaktiolla pyritään siis lisäämään solujen uusiutumiselle välttämätöntä hapen- ja ravintoaineiden saantia sekä kuona-aineiden poistoa. Joka käyntikerralla potilaalle suoritetaan yksinkertainen toiminta-arvojen mittaus, joka kertoo hyvin käden suorituskyvyn edistymisestä.

Potilas kokee kipua vielä keskimäärin 12 viikkoa hoidon aloituksesta, koska vaurioituneen alueen sisäinen hermotus korjaantuu hitaammin kuin varsinainen tukikudos. Työnteko on yleensä mahdollista tukisiteen kanssa.

Mahdolliset ongelmat:


Haittavaikutuksista merkittävin on provosoidun paranemisreaktion aikaansaama, muutaman vuorokauden pituinen kiputila, jota hoidetaan kipulääkkeillä. Hoidon onnistuminenedellyttää, että potilas ymmärtää tapahtumien kulun ja osaa käyttää tenniskyynärsidettä neuvotulla tavalla.

Jos potilaalla on jo ennen hoidon aloittamista verenvuototaipumusta, saattaa pistoksesta syntynyt verenvuoto turvottaa kyynärvartta ja tuntua pelottavalta. Yleensä siitä ei ole seuraamuksia paranemiselle.

Tulokset:


Hoito on varsin tuloksekasta. Menetelmällä voidaan aikaansaada paraneminen 90% tapauksista, myöskin kroonisista tiloista. Leikkaushoitoon joudutaan harvoin.

Puristusvoimat laskevat aluksi 3viikkoon asti. Sitten ne tasaisesti nousevat ohittaen 4-5 viikon paikkeilla lähtöarvot ja normalisoituen lopuksi. Toista kättä käytetään vertailuun joka mittauksessa. Puristusvoimamittauksista saadaan aika-voima –akselilla taulukko, joka demonstroi tulokset hyvin. Työhön paluu onnistuu yli 90 prosenttisesti 6-8 viikon kuluttua.

Kaj Rindell, LKT, kirurgi, ortopedi, traumatologi, käsikirurgi"


Jännetupin tulehdus:


Lisäksi minua on vaivannut oikean kämmensyrjän/ranteen alueella tuntuva kipu, jonka olen itse diagnosoinut jännetupin tulehdukseksi ja taisi joku lääkärikin epäillä. Kipu on tuntunut eniten silloin, kun olen esim. maassa istuessani nojannut käsiini tai kun olen tehnyt kyykkyä isommilla painoilla ja tangon paino on osittain tullut kämmenen päälle tai kun olen tehnyt dippiä. Olen hoitanut vaivaa tulehduskipulääkkeillä sekä levolla sekä venyttelyllä.

Yhteenveto:


Kuten tekstistä voi lukea ja vähän rivien välistäkin, huomaa kyllä selkeästi sen, että lähes kaikki vaivani ovat pidempiaikaisia rasitusperäisiä vammoja ja aivan itse aiheutettuja. Ei välttämällä väärillä tekniikoilla, vaan levon ja venyttelyn vähyydellä, joiden uskon olevan erittäin hyviä ennaltaehkäiseviä keinoja vaivojen ehkäisyyn.


Nuorempana minulla on ollut kova tarve saada liikuttua tehokkaasti niin että hiki lentää tai siten, että rauta kolisee. Maksimipainot kiehtoivat ja kehon muulle huollolle ei juurikaan löytynyt aikaa. Onneksi näin vanhemmiten minulle on käynyt sama juttu kuin monille muille ikäisilleni. Maksimivoima ei enää kiinnosta niin paljoa ja sellainen kropalle terveellisempi ja rauhallisempi liikunta on tullut tutummaksi. Kestävyyspainotteinen liikunta on alkanut kiinnostamaan enemmän samoin kuin venyttely. Siitäkin huolimatta, että rakastan voimaa ;)


Mitä tästä opimme...? Vanhuus ei tule yksin eikä urheilija tervettä päivää näe ;)


P.S. Olkapäänkin kanssa on ollut joskus ongelmia (käsivarren nostaminen yli hartioiden sattui), mutta eipä siitä sen enempää. Kyseessä oli vaan joku revähdyksen tai venähdyksen tapainen juttu, joka meni lopulta ohi levolla.

Oisko tää listaus nyt tässä? :D