MAGNEETTIKUVAUS (MRI)

Olin tänään koekaniinina Philips Medical Systems MR Finlandilla Vantaalla. Kyseinen firma kehittää ja valmistaa magneettikuvauksiin liittyviä laitteita ja apuvälineitä, jonka takia niiden testaaminen sekä käytettävyyden arvioiminen on heille tärkeää toimintaa.

Edellä mainitun takia firma ottaa ihmisiä vapaaehtoiskuvauksiin, jotka kestävät kerrallan noin 1,5-2h. Palkkioksi koekaniini saa kuvia itsestään itse valitsemastaan kohteesta. Halutessaan koekaniini voi pyytää kuvista Philipsin kautta radiologin lausunnon, mutta siitä pitää maksaa 100 euroa - muussa tapauksessa lausunto pitää hakea muualta.

Kannattaa huomioida, että testikuvauksissa suoritettavan tutkimuksen ei katsota olevan lain määrittelemällä tavalla sairaanhoitoa ja siksi sairaanhoitopiireillä ei ole vastuuta eikä lausuntavelvollisuutta kuvauksessa tuotetusta materiaalista. Tämän takia julkisella puolella ei välttämättä ole suostuttu antamaan lausuntoja kuvista. Käsitykseni mukaan yksityisellä puolella ollaan oltu suopeampia.

Koekaniinin tulee täyttää tietyt Philipsin asettamat kriteerit terveydentilansa ym. juttujen suhteen. Esimerkiksi liian isot tatuoinnit voivat aiheuttaa sen, ettei hakija pääse koekaniiniksi. Esteenä ovat myös sydämentahdistaja, elektroniset laitteet tai metalli kehossa, sydänsairaudet, lääkeainelaastarit iholla, lävistyskorut (joita ei saa poistettua), ahtaanpaikankammo, raskaus, imetys tai alaikäisyys.

Magneettikuvauslaite Phillipsillä, jossa minua kuvattiin.

Itse ajauduin koekaniiniksi oikean jalan polviongelman vuoksi. Alkuun työterveyslääkäri päätteli, että minulla on "hyppääjän polvi", kuten olen täällä aikaisemminkin kirjoitellut ilmeisen virheellisesti. Koska vaiva ei alkanut paranemaan, antoi työterveyslääkäri minulle lähetteet röntgen -kuvauksiin sekä ortopedille.

Ortopedi tutki polveani ja katsoi röntgen -kuvat päätyen siihen tulokseen, ettei minulla ole "hyppääjän polvea". Tutkimuksista huolimatta hän ei osannut antaa diagnoosia polvesta. Hän vain totesi, että polvessani on jonkun verran turvotusta ja kirjoitti minulle lähetteen polven magneettikuvauksiin.

Onni oli se, että ortopedi ei määrännyt minua liikuntakieltoon. Kysyttäessä hän vastasi, että vaikka liikkuisin, en pysty rikkomaan polveani kokonaan, mutta luonnollisesti polvikipu ei välttämättä loppuisi rasituksen takia ja särky jatkuisi.

Ortopedillä käynnin jälkeen aloin selvittelemään magneettikuvauksen hintoja ja jouduin ikäväkseni toteamaan, että ne maksavat maltaita siitäkin huolimatta, että Kela korvaa osan. Esimerkiksi Dextralla polven magneettikuvaus maksaa (29.03.2011) 684,85 euroa. Kelakorvauksen jälkeen omavastuuksi jää 432,45 euroa.

Selvitellessäni magneettikuvauksen hintoja minulle kerrottiin, että täällä Helsingissä taitaa edullisimmat hinnat olla Unilabs Mediscan Oy:llä sekä Medimagneetilla. Lisäksi minulle selvisi Kauneus&Terveys -lehteä lukiessani, että suomalaiset voivat mennä myös Tallinnaan otattamaan kuvia ja näistä hoitokuluista on mahdollisuus saada Kela -korvausta.

Esimerkkinä mainittakoon kyseisessä lehdessä ollut hintavertailu (toivottavasti muistan hinnat oikein), missä Suomessa tehty pään magneettikuvaus maksaa noin 700 euroa ja Kela -korvausten jälkeen omavastuuksi jää noin 400 euroa. Tallinnassa sama kuvaus maksaa noin 150 euroa ja Kela -korvausten jälkeen omavastuuksi jäi muistaakseni jotain 50-100 euron välillä. Melkoiset hintaerot kahden eri maan välillä!

En osaa tuota viron kieltä, mutta mikäli ymmärsin viroa puhuvan kollegani sekä Googlen kääntäjän avulla oikein, niin esimerkiksi Länsi-Tallinnan keskussairaalassa yhden alueen magneettikuvaus ilman varjoainetta maksaa 191,73 euroa ja kuvauksiin on 48h jonotusaika (Suomesta saatu lähete kelpaa): http://www.ltkh.ee/index.php?page=260.

Tuosta maksusta on mahdollisuus saada vielä pois Kela -korvaus, josta löytyy lisäinformaatiota täältä: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/140710130502HL?OpenDocument. Toki matkakulut nostavat hintaa, mutta samallahan siellä käy, jos tekee muutenkin noita reissuja Tallinnaan (kuten minä noin 4-5x vuodessa huvin vuoksi). Mikäli en olisi päässyt Philipsin kuvauksiin, olisin harkinnut seuraavaksi Tallinnaan lähtöä.

Vakuutuksetkaan eivät minun tapauksessani auttaneet. Koska polvikipuni ei ole tapaturman seurausta, ei tapaturmavakuutus korvaa kuvausta. Sairauskuluvakuutusta minulla ei ole eikä työnantajakaan maksa tällaisia kuvia. Julkiselle puolelle olisi tietysti voinut myös hakeutua, mutta siellä jonotusjat ovat pitkiä eikä ole edes varmaan, saako lähetettä magneettikuvauksiin juuri noiden kalliiden kustannusten takia.

Valitellessani kuvien korkeaa hintaa työpaikan salilla, eräs kollegani kertoi tuosta koekaniinimahdollisuudesta. Soitin Philipsille ja täyttäessäni heidän asettamansa kriteerit, he laittoivat minut jonoon. Jonotusaikaa he eivät pysty etukäteen sanomaan, vaan kertoivat että kuvauksiin saattaa päästä muutamien päivien sisään tai sitten saattaa joutua odottamaan joitakin kuukausia. Minulla kuvauksiin pääsy kesti kolmisen viikkoa.

Kannattaa vielä huomioida se, että joidenkin paikkojen magneettikuvat eivät kuulemma välttämättä aukea hyvin tai ollenkaan muissa paikoissa eri formaateista ja järjestelmistä juohtuen. Siitäkin huolimatta, että kuvat olisivat laadukkaita.

Tämä kuva ei ole omasta polvestani :)

Sain tuolta Philipsiltä mukaani DVD:n, jolle kuvani on tallennettu. Työterveyshuollon ortopedi lupasi antaa minulle lausunnon noista kuvista. Toivotaan, että kuvien laatu on hyvä ja että ne aukeavat ortopedin tietokoneella. Suurin toivomukseni on kuitenkin se, että polvessani on joku sellainen vika, jonka voi hoitaa kuntoon helposti mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Huom! Korostan vielä sitä, että antamissani tiedoissa saattaa esiintyä virheitä. Osa kirjoitetusta tekstistä perustuu internetin kautta saamaani tietoon esim. keskustelupalstoilta ja osa muistikuviini.