Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, olen harrastanut lenkkeilyä viimeiset pari vuotta suhteellisen säännöllisesti. Tätä ennen lenkkeilin hyvin harvoin ja jo kilometrin matkan juokseminen oli aivan kamalaa.
Siinä vaiheessa, kun vasemmassa kädessäni ollut tenniskyynärpää vaivasi minua kunnolla eikä kuntosaliharjoittelusta tahtonut tulla mitään, päätin alkaa lenkkeilemään. Ja vaikka sain käteni myöhemmin kuntoon, päätin silti jatkaa lenkkeilyä, jotta en menettäisi siihen mennessä saavuttamaani kestävyyskuntoani.
Toukokuussa 2010 kävin juoksemassa Naisten Kympin, joka sujui minulta muistaakseni aikaan 1h 9 minuuttia ja risat päälle. Naisten Kympillä hölkkääminen oli vähän hankalaa, kun ympärillä oli koko ajan kauheasti muita juoksijoita.
Nyt joskus alkukesästä 2011 aloin kypsyttelemään mielessäni puolimaratonille osallistumista. Päätinkin lopulta ilmoittautua Vantaan maratonille, kun tuon matkan juosseet tuttavani sanoivat, että jos jaksaa juosta kympin, jaksaa juosta myös puolikkaan.
Arvoin aluksi Espoon rantamaratonin ja Vantaan välillä, mutta Vantaa veti lopulta pidemmän korren, koska minulle jäi myöhäisemmän ajankohdan takia enemmän aikaa harjoitella. Lisäksi asiaan vaikutti se, että olin kuullut Espoon reitillä olevan enemmän nousuja kuin Vantaalla.
Ajattelin, että ensimmäiseksi puolikkaaksi on hyvä valita sellainen mahdollisimman ”kevyt” reitti. Monethan pitävät Vantaan maratonia nk. ”nopeana” maratonina ja sitä käydään usein juoksemassa silloin, kun pitää tehdä hyvä aika.
Talvella 2010-2011 en pahemmin lenkkeillyt, vaikka olin ostanut nastalenkkarit. Tämä johtui polveen tulleesta rasitusvammasta. Kävin myös testailemassa Cooper -kuntoa saaden tuloksiksi syksyllä 2010: 2370 metriä ja kesällä 2011: 2320 metriä. Kyseiset tulokset olivat ikäiselleni naiselle juuri ja juuri erinomaisen puolella. Näitä ennen olin juossut viimeksi Cooperin vuonna 1983, jolloin tulokseni oli 2710 metriä.
Nyt kesällä 2011 kävin lenkkeilemässä ehkä noin 2-3 kertaa viikossa. Yleensä lenkkini pituudet olivat 6-8 kilometrin välillä - muutaman kerran 10 ja 14 kilometrin pituisia, jotka sujuivat pääsääntöisesti mukavasti. Keräsin itselleni muutamista henkilöistä ”juoksupiirin”, keiden kanssa kävin lenkillä.
Noin kuukautta ennen varsinaista puolimaratonia kävin kokeilemassa 17 kilometrin lenkkiä, jonka aikana meinasin lähestulkoon kuolla. Sykkeet olivat todella korkealla, penikkatauti iski laittamalla säären etuosat kramppiin heti lenkin alussa ja myöhemmin reiteni menivät tukkoon ja oikeaa pakaraani alkoi pistämään jostain syvältä. Uskon, että edellisen yön yövuoro sekä liian kova vauhti kostautuivat.
Treenasin kesällä pelkkää peruskuntoa. Vauhtikestävyyttä en harjoitellut lainkaan ja sen kyllä huomasi, sillä vauhtini ei parantunut kesän aikana lainkaan. Eli mitään intervalleja tai nopeita lenkkejä en juossut, vaan pidin yllä pelkkää peruskuntoa.
Ennen puolikasta en asettanut itselleni mitään varsinaista aikatavoitetta, koska en yhtään tiennyt kuinka kroppani reagoi tuohon matkaan. Minulle jo pelkän puolikkaan maratonin juokseminen oli sinällään saavutus. Ja suunnittelin, että jos jaksaisin juosta sen kahteen ja puoleen tuntiin, olisin erittäin tyytyväinen.
Edellisenä päivänä ennen puolikasta tankkasin itseäni hiilihydraattipitoisella ruoalla ja illalla aloin juomaan Hartsportia. Join sitä seuraavana päivänäkin tasaisin väliajoin, jotta elimistö ehti tottua juomiseen. Aamulla ennen puolikasta söin tukevan hiilihydraattipitoisen aamiaisen ja muutamaa tuntia ennen ruisleipää sekä banaania. Lisäksi söin magnesiumtabletteja kaksinkertaisia annoksia aloittaen niiden syömisen viikkoa ennen itse juoksutapahtumaa.
Itse puolikas menikin sitten aivan loistavasti. Ensimmäisen kilometrin jälkeen suurin rysä loppui ja jokainen juoksija saattoi pitää itsellään sitä vauhtia, mitä halusi. Lisäksi löysin matkan varrelta erään kollegani, jonka kanssa juoksin aina 16 kilometriin saakka mukavia jutellen, jonka jälkeen hänen reitensä kramppasivat ja hän jatkoi matkaa kävellen.
Juoksun aikana pidin sykkeet sekä vauhtini koko ajan mahdollisemman tasaisena. Ensimmäisen 10 kilometrin aikana sykkeet olivat jotain 150-155 välillä ja viimeisen kympin aikana jotain 155-160 välillä. Viimeisen kilometrin aikana yritin vähän koventaa vauhtia ja juuri ennen maalia otin pienen spurtin. Maaliviiva ylittyi ajalla 2h 20min. 48sek. Olin aikaani ihan tyytyväinen, vaikkei se mikään huippuaika ollutkaan. Jälkikäteen tuntui siltä, että olisin voinut vielä vähän kiristää vauhtia, mutta toisaalta se olisi voinut myös kostautua.
Ja jos haluaa oiikein alkaa hifistelemään, voi ajasta vähentää käsittääkseni sen 27 sekunttia, jotka menivät alkuryysiksessä siihen, että pääsin ylipäätään ylittämään lähtöviivan. Kuulemani mukaan tuolla Vantaalla aika alkaa juoksemaan heti lähtölaukauksesta eikä vasta lähtöviivan ylitettyä. Tiedä sitten, pitääkö tämä paikkansa.
Juoksun aikana ilma oli kuin morsian. Lämpötila oli vähän päälle 10 astetta ja aurinko paistoi. Alusvaatteiden sekä lenkkareiden lisäksi minulla oli jalassa pitkälahkeiset juoksutrikoot sekä kaksi pitkähihaista paitaa, aluspaita sekä juoksupaita, joista toinen oli kyllä liikaa.
Lisäksi minulla oli vyölaukku, jonne olin laittanut glukoositabletteja, energiageeliä, nenäliinoja sekä musiikkivehkeet. Päähän olisi kyllä voinut laittaa jonkinlaisen liinan, joka olisi estänyt hien valumisen sekä hyvin päässä pysyvät aurinkolasit.
Juoksun jälkeen olo oli ihan hyvä. Venyttelin vähän pohkeitani, koska tuntui vähän, että niitä kiristi. Mitään varsinaista muuta venyttelyä en tehnyt. Yllättävää kyllä, illalla ja seuraavana päivänä en huomannut lihaksissani tai muualla kropassani mitään vaivoja.
Vantaan maraton oli kyllä ihan hyvin järjestetty. Viikkoa ennen kisaa huomasin, että olin vahingossa ilmoittautunut kokonaiselle maratonille enkä puolikkaalle. Matkan vaihtaminen sujui joutuisasti kisapaikalla tuntia ennen juoksua. Lisäksi paikalla oli Intersportin myymälä, josta sai ostaa juoksutarvikkeita alennetuin hinnoin. Itse reitin varrella tankkauspisteitä 3,5 kilometrin välein samoin kuin bajamajojakin.
En vielä laittanut itselleni juoksun suhteen mitään uutta tavoitetta, kuin että tästä eteenpäin alan treenaamaan myös vauhtikestävyyttä. Todennäköistä on, että tulen vielä joskus juoksemaan noita puolikkaita. Kokonaisesta maratonista en uskalla haaveilla, sillä se taitaa olla ihan hullun hommaa ;)
Ja jos oikein tarkemmin miettii, niin minun kohdallani ei todellisuudessa voi niinkään puhua juoksemisesta, vaan hölkkäämisestä. Käsittääkseni juoksemisesta voi puhua silloin, kun kilometri sujuu viidessä minuutissa tai sen alle.
P.S. Mikäli henkilöllisyyteni paljastuu tämän jutun kautta uteliaimpien tai tuttujen toimesta, niin pyydän ettei nimeäni tuoda esille, kiitos! :)
Maratonin historia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Maraton
Harjoittelun perustietoa: http://81.22.248.103/Default.aspx?tabid=3063
Kuntoplussan juoksuohjelma: http://kuntoplus.fi/liikuntasuunnitelma/ensimmainen-juoksuohjelma
Vantaan maraton: http://www.vantaanmaraton.net/
Espoon Rantamaraton: http://www.rantamaraton.fi/
Juoksukalenteri, tilastot ja tulokset: http://www.juoksija-lehti.fi/Default.aspx?tabid=2997
Minä ja muita päättömiä juoksijoita :D
Hei sinä hauskasti kirjoittava sopankeittäjä! Kiva, että olet innostunut juoksemisesta. Minä olen juossut koko pieneni ikäni ja nyt vanhempana vedän täällä Keravalla jo 26. kertaa Hyvä Suomi - juoksua itsenäisyyspäivänä 6.12. Tule mukaan! Matkat ovat 10 km ja 5 km. Minut tunnistat Munsalan puvusta, joka päällä toimin saliemäntänä. Juoksun jälkeen saa saunoa ja nauttia pullakahveista kauniisti katetusta pöydästä. Osallistujia n. 80 - 100. Tervetuloa! t. Ulla Saarnio
VastaaPoistaKiitos kommentista sekä kutsusta! Katsotaan, miltä itsenäisyyspäivä pitää sisällään.
VastaaPoistaOikein aurinkoisia juoksukelejä sinulle! :)