tiistai 5. lokakuuta 2010

05.10.2010

Viime viikolla aikatauluni oli melkoisen vaihtelevat. Mukaan mahtui 12h yövuoroa sekä pitkää päivää ja vapaapäiviä. Tiistaina kävin ulkona syömässä ja lauantaina teimme ystävien kanssa ruokaa pitkän kaavan mukaan. Myös sunnuntai meni osittain herkuttelun puolelle.

Liikuntaa tuli harrastettua yhteensä 8 kertaa. Kävin kolmena kertaa salilla, kerran kävelemässä, kerran zumbaamassa, kolmena päivänä lenkillä ja lepoa pidin kahtena päivänä.

Kerroin tuolla aiemmin ystävistäni, jotka ovat innostuneet dieettaamaan sen jälkeen, kun näkivät minussa tapahtuneet muutokset. Oli tosi kiva kuulla, kuinka tämä ystäväpariskunta oli saanut pudotettua ensimmäisen viikon aikana painoa. Miehellä paino oli pudonnut -2,3 kiloa ja vaimolla -1,9 kiloa. Tietysti alkuun kropasta häviää nesteitä, jonka jälkeen tahti hidastuu, mutta ei hätää - hiljaa hyvä tulee.

Eikä heillä ole kuulemma nälkäkään vaivannut eikä muutenkaan kuulemma ole ollut kauhean vaikeata. Extra-tsemppiä kuulemma vaaditaan silloin, kun heidän lapsillaan on herkkupäivä. Onneksi tämä pariskunta dieettaa yhdessä ja näin he saavat tukea toisistaan. Toivottavasti jatko sujuu yhtä mallikkaasti!

Juttelin muuten eilen töissä työkavereideni kanssa ja oli jollain tapaa ”ilo” huomata, kuinka moni muukin ajattelevat asioista samankaltaisesti kuin mitä itse ajattelee. Tällöin ymmärtää sen, ettei ole ajatustensa kanssa täysin yksin. Ihmiset tuntuvat tänä päivänä kärsivän selkeästi suorituskeskeisestä elämäntavasta sekä siitä, että ympärillä oleva maailma vaatii heitä olemaan tietyntyyppisiä niin käyttäytymiseltään kuin ulkoiselta olemukseltaankin.

Osittain erään työkaverini ajatuksia lainatakseni tuntuu siltä, että ihmisten ja varsinkin naisten tulisi koko ajan osata tarkkaillasyömisiään, jotta he näyttäisivät toisten silmissä hyviltä ja hoikilta tai käydä liikkumassa x-määrä viikossa, jotta he eivät tuntisi liikkumattomuudesta huonoa omaatuntoa tai ettei heitä arvosteltaisi laiskoiksi. Samaan aikaan tulisi kyetä hoitamaan palkkatyö/opiskelu, perhe, koti jne.

Toisaalta samaan aikaan tulisi kyetä hymyilemään sekä näyttämään muille ihmisille, että kaikki on hyvin ja pitää huoli siitä, että tulee käytyä ulkomailla, ravintoloissa jne. tietty määrä vuodessa, jotta voidaan näyttää kuinka aktiivista ja täysipainoista elämää sitä osataan elää ja kuinka parisuhdetta jaksetaan hoitaa. Uskon kyllä, että miehilläkin on omat samankaltaiset paineensa, mutta koska en ole itse vielä oppinut pissimään seisovilteen, en osaa asettua miehen asemaan niin hyvin kuin naisen.

Toisaalta uskon, että nämä tällaiset ongelmat ovat eniten niiden ihmisten ongelmia, jotka ovat muutenkin aikaansaavia ja jotka pyrkivät täydellisyyteen. Tunnistan näistä luonteenpiirteistä myös itseni. Saattaa siis olla, että kukaan ulkopuolinen ei todellisuudessa ole asettamassa näitä paineita, vaan ihminen tekee sen itse itselleen luomalla itselleen tietyt kehykset, joiden sisällä pitää pysyä ja päättämällä, mitä sieltä kehysten sisältä löytyy.

Nämä ominaisuudet eivät ole missään nimessä huonoja yleisellä tasolla, mutta siinä vaiheessa kun alkaa itse stressaamaan liikaa tekemisistään tai tekemättä jättämisistään, ei se voi olla hyväksi kellekään. Ehkä olisi joskus hyvä heittää rätti nurkkaan, mennä sohvalle makaamaan ja alkaa sylkemään kattoon miettimättä sen enempää, mitä muut ajattelevat tai mitä kaikkea pitäisi jaksaa tehdä. Uskon myös siihen, että naiset ovat ehkä miehiä kovempia stressaamaan näistä asioista.

Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että olen lapsesta saakka tiennyt suurin piirtein sen, mitä elämältäni haluan. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin aina saanut haluamani, mutta toisaalta en myöskään ole tuhlannut liikaa aikaa siihen, että yrittäisin miellyttää muita väkisin. Silläkin riskillä, että kaikki eivät ole pitäneet minusta tai siitä, miten toimin tai käyttäydyn.

Olen melko aktiivinen, jopa siinä määrin että se saattaa ärsyttää muita kanssaeläjiä. Minulle itselleni se ei ole rasite, vaan nautin siitä, että saan touhuta ja kokeilla uusia asioita. Lomallakaan en halua maata aurinkotuolissa kahta viikkoa, vaan teen itselleni tiettyjä päiväsuunnitelmia sen osalta, mitä haluan nähdä, kokea ja tehdä. Toisaalta minun tulisi ymmärtää se, että kaikki muut eivät ole samanlaisia ja suoda heille mahdollisuus olla erilaisia.

Aktiivisesta luonteestani huolimatta ei elämäni ole koko aikaa sauhuamista. Suurimman osan vapaa-aikaani olen kotona enkä tee yhtään mitään. Tai no katson kyllä sohvalla maaten TV:tä sekä surffailen netissä - nettiaddikti kun olen (http://www.paihdelinkki.fi/testaa/netinkaytto ) :)  Hyvä asia on se, että kun asuu yksin, ei ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään ja saan tehdä mitä minua huvittaa.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan yksinkertaisia asioita sekä arkea. Olen myös yrittänyt alkaa kiinnittämään huomiota siihen, että keskityn tekemään asioita, joista itse nautin ja jotka ovat minulle hyväksi.

Olen muutaman kerran päättänyt, että kerran viikossa olisi hyvä pyrkiä tekemään jotain sellaista itselleen kivaa asiaa, josta itse nauttii tai lähteä kotoa pois neljän seinän sisältä vaikkapa luontoon, hierontaan, elokuviin, konserttiin, syömään tai vaikkapa saunomaan Kotiharjun saunaan ja ottaa pesijä (http://www.kotiharjunsauna.fi/ ) tai mennä kylpemään ihanaan Yrjönkadun uimahalliin (http://www.hel.fi/wps/portal/Liikuntavirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Liv/fi/liikuntapaikat/uimahallit/yrj_nkadun+uimahalli ).



















Totuuden nimissä pitää kuitenkin tunnustaa, että en noudata tätä päätöstäni mitenkään säännöllisesti, mutta aina välillä. Pääasia, että edes joskus. Ja aina ei tarvitse tehdä yhtään mitään, jos ei huvita. Ideana on, että tekemisestä pitää nauttia eikä siitä pidä tehdä suorittamista. Ja jos tekee jotain, niin sen tekemisen ei pidä aina olla mitään kallista eikä extremea, vaan ihan joku torilla kahvilla käyntikin voi ajaa saman asian. Elämä on loppujen lopuksi ihan mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.


P.S. Mä varmaan toistan itseäni aika paljon näissä jutuissa, mutta koettakaahan kestää.

 
Tuloksia:
17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / 25,2 BMI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti