MAGNEETTIKUVAUS (MRI)

Olin tänään koekaniinina Philips Medical Systems MR Finlandilla Vantaalla. Kyseinen firma kehittää ja valmistaa magneettikuvauksiin liittyviä laitteita ja apuvälineitä, jonka takia niiden testaaminen sekä käytettävyyden arvioiminen on heille tärkeää toimintaa.

Edellä mainitun takia firma ottaa ihmisiä vapaaehtoiskuvauksiin, jotka kestävät kerrallan noin 1,5-2h. Palkkioksi koekaniini saa kuvia itsestään itse valitsemastaan kohteesta. Halutessaan koekaniini voi pyytää kuvista Philipsin kautta radiologin lausunnon, mutta siitä pitää maksaa 100 euroa - muussa tapauksessa lausunto pitää hakea muualta.

Kannattaa huomioida, että testikuvauksissa suoritettavan tutkimuksen ei katsota olevan lain määrittelemällä tavalla sairaanhoitoa ja siksi sairaanhoitopiireillä ei ole vastuuta eikä lausuntavelvollisuutta kuvauksessa tuotetusta materiaalista. Tämän takia julkisella puolella ei välttämättä ole suostuttu antamaan lausuntoja kuvista. Käsitykseni mukaan yksityisellä puolella ollaan oltu suopeampia.

Koekaniinin tulee täyttää tietyt Philipsin asettamat kriteerit terveydentilansa ym. juttujen suhteen. Esimerkiksi liian isot tatuoinnit voivat aiheuttaa sen, ettei hakija pääse koekaniiniksi. Esteenä ovat myös sydämentahdistaja, elektroniset laitteet tai metalli kehossa, sydänsairaudet, lääkeainelaastarit iholla, lävistyskorut (joita ei saa poistettua), ahtaanpaikankammo, raskaus, imetys tai alaikäisyys.

Magneettikuvauslaite Phillipsillä, jossa minua kuvattiin.

Itse ajauduin koekaniiniksi oikean jalan polviongelman vuoksi. Alkuun työterveyslääkäri päätteli, että minulla on "hyppääjän polvi", kuten olen täällä aikaisemminkin kirjoitellut ilmeisen virheellisesti. Koska vaiva ei alkanut paranemaan, antoi työterveyslääkäri minulle lähetteet röntgen -kuvauksiin sekä ortopedille.

Ortopedi tutki polveani ja katsoi röntgen -kuvat päätyen siihen tulokseen, ettei minulla ole "hyppääjän polvea". Tutkimuksista huolimatta hän ei osannut antaa diagnoosia polvesta. Hän vain totesi, että polvessani on jonkun verran turvotusta ja kirjoitti minulle lähetteen polven magneettikuvauksiin.

Onni oli se, että ortopedi ei määrännyt minua liikuntakieltoon. Kysyttäessä hän vastasi, että vaikka liikkuisin, en pysty rikkomaan polveani kokonaan, mutta luonnollisesti polvikipu ei välttämättä loppuisi rasituksen takia ja särky jatkuisi.

Ortopedillä käynnin jälkeen aloin selvittelemään magneettikuvauksen hintoja ja jouduin ikäväkseni toteamaan, että ne maksavat maltaita siitäkin huolimatta, että Kela korvaa osan. Esimerkiksi Dextralla polven magneettikuvaus maksaa (29.03.2011) 684,85 euroa. Kelakorvauksen jälkeen omavastuuksi jää 432,45 euroa.

Selvitellessäni magneettikuvauksen hintoja minulle kerrottiin, että täällä Helsingissä taitaa edullisimmat hinnat olla Unilabs Mediscan Oy:llä sekä Medimagneetilla. Lisäksi minulle selvisi Kauneus&Terveys -lehteä lukiessani, että suomalaiset voivat mennä myös Tallinnaan otattamaan kuvia ja näistä hoitokuluista on mahdollisuus saada Kela -korvausta.

Esimerkkinä mainittakoon kyseisessä lehdessä ollut hintavertailu (toivottavasti muistan hinnat oikein), missä Suomessa tehty pään magneettikuvaus maksaa noin 700 euroa ja Kela -korvausten jälkeen omavastuuksi jää noin 400 euroa. Tallinnassa sama kuvaus maksaa noin 150 euroa ja Kela -korvausten jälkeen omavastuuksi jäi muistaakseni jotain 50-100 euron välillä. Melkoiset hintaerot kahden eri maan välillä!

En osaa tuota viron kieltä, mutta mikäli ymmärsin viroa puhuvan kollegani sekä Googlen kääntäjän avulla oikein, niin esimerkiksi Länsi-Tallinnan keskussairaalassa yhden alueen magneettikuvaus ilman varjoainetta maksaa 191,73 euroa ja kuvauksiin on 48h jonotusaika (Suomesta saatu lähete kelpaa): http://www.ltkh.ee/index.php?page=260.

Tuosta maksusta on mahdollisuus saada vielä pois Kela -korvaus, josta löytyy lisäinformaatiota täältä: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/140710130502HL?OpenDocument. Toki matkakulut nostavat hintaa, mutta samallahan siellä käy, jos tekee muutenkin noita reissuja Tallinnaan (kuten minä noin 4-5x vuodessa huvin vuoksi). Mikäli en olisi päässyt Philipsin kuvauksiin, olisin harkinnut seuraavaksi Tallinnaan lähtöä.

Vakuutuksetkaan eivät minun tapauksessani auttaneet. Koska polvikipuni ei ole tapaturman seurausta, ei tapaturmavakuutus korvaa kuvausta. Sairauskuluvakuutusta minulla ei ole eikä työnantajakaan maksa tällaisia kuvia. Julkiselle puolelle olisi tietysti voinut myös hakeutua, mutta siellä jonotusjat ovat pitkiä eikä ole edes varmaan, saako lähetettä magneettikuvauksiin juuri noiden kalliiden kustannusten takia.

Valitellessani kuvien korkeaa hintaa työpaikan salilla, eräs kollegani kertoi tuosta koekaniinimahdollisuudesta. Soitin Philipsille ja täyttäessäni heidän asettamansa kriteerit, he laittoivat minut jonoon. Jonotusaikaa he eivät pysty etukäteen sanomaan, vaan kertoivat että kuvauksiin saattaa päästä muutamien päivien sisään tai sitten saattaa joutua odottamaan joitakin kuukausia. Minulla kuvauksiin pääsy kesti kolmisen viikkoa.

Kannattaa vielä huomioida se, että joidenkin paikkojen magneettikuvat eivät kuulemma välttämättä aukea hyvin tai ollenkaan muissa paikoissa eri formaateista ja järjestelmistä juohtuen. Siitäkin huolimatta, että kuvat olisivat laadukkaita.

Tämä kuva ei ole omasta polvestani :)

Sain tuolta Philipsiltä mukaani DVD:n, jolle kuvani on tallennettu. Työterveyshuollon ortopedi lupasi antaa minulle lausunnon noista kuvista. Toivotaan, että kuvien laatu on hyvä ja että ne aukeavat ortopedin tietokoneella. Suurin toivomukseni on kuitenkin se, että polvessani on joku sellainen vika, jonka voi hoitaa kuntoon helposti mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Huom! Korostan vielä sitä, että antamissani tiedoissa saattaa esiintyä virheitä. Osa kirjoitetusta tekstistä perustuu internetin kautta saamaani tietoon esim. keskustelupalstoilta ja osa muistikuviini.

MAITORAHKAVINKKEJÄ KAIVATAAN

Kas, jääkaapissani on 47 purkkia Valion uutta maitorahkaa... Ottaisin ihan mielelläni vinkkejä vastaan erilaisista terveellisistä välipalavariaatioista, joihin tulee maitorahkaa :D

TOISTOVOIMAKISAT

Olin joku aika sitten ensimmäistä kertaa elämässäni voimailuun liittyvissä kilpailuissa eräällä kuntosalilla. Kilpailu oli epävirallinen toistovoimakisa, johon saivat osallistua muutkin, kuin tuon kyseisen kuntosalin jäsenet.

Kilpailun järjestäjät olivat keksineet viisi eri kuntosalilajia, joissa kilpailtiin siten, että painomäärät oli suhteutettu omaan painoon ja tarvittaessa painoja pyöristettiin ylöspäin, mikäli sopivia painoja ei löytynyt. Ideana oli tehdä tällä painomäärällä mahdollisimman paljon toistoja. Lajit olivat samat miehillä ja naisilla.


Lajit naisilla:

* voimapunnerrus, ent. sotilaspenkki (naisilla 2/3 omasta painosta)
* leuanveto naisilla myötä- tai vastaotteella omalla painolla tai vaihtoehtoisesti leuanveto 1/2 omasta painosta kevennettynä leuanvetolaitteella (naisilla omalla painolla tekevät menivät automaattisesti leuanvetolaitteella tehneiden ohi sijoituksessa)
* jalkahauis istuen laitteessa (naisilla 0,3x oma paino)
* hauis mutkatangolla seisten ja selkä suorana tolppaa vasten (naisilla 1/4 omasta painosta)
* vaakahack (naisilla omalla painolla)



Kisapäivän punnituksessa minulla oli painoa 76,1 kiloa ja tulokseni olivat:

* voimapunnerrus 52,5 kilolla, yhteensä 13 toistoa














* leuanveto omalla painolla vastaotteella, yhteensä 11 toistoa




















* reisikoukistus 23,75 kilolla, yhteensä 51 toistoa

* hauiskääntö 20 kilolla, yhteensä 18 toistoa

* vaakahack 80 kilolla, yhteensä 55 toistoa

Kilpailijoita oli naisten sarjassa yhteensä viisi ja itse sijoituin kolmanneksi. Olin ihan tyytyväinen kisaan ihan jo siksi, että ylitin itseni jo siinä, että ylipäätään osallistuin kisaan.

Tähän mennessä en oikein ole halunnut kilpailla, koska en ole kovin kilpailuhenkinen. Itseni kanssa tykkään kilpailla, mutta en muiden. Lisäksi olen kokenut, että "esiintyminen", "äriseminen" ja "naaman vääntely" isomman yleisön edessä ei ole ehkä ollut minun juttuni. Joskus kouluaikoina kilpailin toisinaan koulujenvälisissä kisoissa ja nyt aikuisiällä olen ollut muutamissa työpaikan kilpailuissa mukana.

Lisäksi olin tyytyväinen tuloksiini lukuunottamatta leuanvetoa, sillä en ollut treenannut noita kisalajeja etukäteen lainkaan. Siis siinä mielessä, että olisin kasvattanut toistomääriäni tarkoituksella eikä minulla ole ennestäänkään ollut kovinkaan paljoa tuota lihaskestävyyttä. En myöskään ollut treenannut jalkoja tammikuun jälkeen kunnolla polvivaivan tähden.

Ei siis harmittanut yhtään hävitä paremmille ja nuoremmille. Olin itse naisten sarjassa kisan vanhin ja esim. nuorin heistä oli minua melkein 20 vuotta nuorempi voitontahtoinen kilpaurheilija. Toiseksi tulleella kilpailijalla oli myös kilpailutaustaa. Minä sekä käsitykseni mukaan neljänneksi ja viidenneksi tulleet naiset olimme ihan tavallisia kuntoilijoita.


Kilpailun voittaja naisten sarjassa painoi punnituksessa käsitykseni mukaan 64,9 kiloa. Hänen tuloksensa olivat seuraavanlaiset:

* voimapunnerrus 45 kilolla, yhteensä 30 toistoa
* leuanveto omalla painolla vastaotteella 14 toistoa
* reisikoukistus 20 kilolla 55 toistoa
* hauiskääntö 17,5 kilolla 31 toistoa
* vaakahack 70 kilolla 110 toistoa (!!!)


Kilpailusta on olemassa videokooste, mutta en viitsi linkittää sitä tänne, koska haluan yrittää suojella vähän henkilöllisyyttäni. Ne, jotka tajuavat mistä kisasta on kyse, pystyvät kyllä selvittämään henkilöllisyyteni sekä yhdistämään minut muihinkin juttuihin, mutta toivon että henkilöllisyyteni pidetään salaisuutena ;)

Kiitos kilpailun järjestäjille mukavan leppoisasta kisasta sekä rennosta kisafiiliksestä! Ensi vuonna uudestaan :)

HERKKUMÄTTÖÄ

Tein äsken itselleni "herkkua" jauhelihasta, raejuustosta ja tomaatista. Tai no en tiedä kuinka herkkua se mahtaa olla muiden mielestä, mutta itse tykkään syödä sitä.

Tämä "mättö" ei kokintaitoja juuri tarvitse ja koska ruoka-annos ei ole mikään huippukauniin näköinen, niin en kehtaa laittaa sitä tuonne kokkausotsikon alle.

Hyvinvointi -otsikon alle laitan tämän siksi, että tässä on ihan mukavasti tuota proteiinia ja koska tätä voi käyttää mielestäni yhtenä ruokavaihtoehtona dieetillä. Yksi annos tarkoittaa yhtä lautasellista ruokaa (n. 275g).


JAUHELIHA-RAEJUUSTO-TOMAATTISEOS (4 annosta)

400g naudan jauhelihaa 10% (maustetaan ketsupilla, suolalla, mustapippurirouheella, paprika-, sipuli- ja valkosipulijauheella sekä jauhelihamausteella)
400g Valion raejuustoa 2%
4kpl tomaattia

1) Paista jauheliha teflonpannulla ilman rasvaa. Mausta jauheliha
2) Sekoita (lämmin) jauheliha, raejuusto ja kuutioitu tomaatti (1kpl/annos) keskenään

Huom! Halutessasi voit  paistaa jauhelihan kuullotetun sipulin ja valkosipulin kera sekä jättää ketsupin pois tai vaihdella mausteita omien mieltymysten mukaan. Voit myös käyttää rasvatonta raejuustoa.

Käyttämäni tomaatit painavat noin 75g/kpl. Sekaan voi toki laittaa muitakin kasviksia omien mieltymysten mukaan.


Arvioidut hinnat ja ravintoarvot:


400g Atrian naudan jauhelihaa (10%): n. 3,50 - 4,00 euroa

400g Valion raejuustoa (2%): n. 3,20 euroa
300g tomaattia: 0,90 euroa
Yhteensä: 7,60 - 8,10 euroa

1 annos: 275g
Kaloreita: 279kcal
Proteiinia: 35,5g
Hiilihydraatteja: 7,25g
Rasvaa: 12,25

Tämä seuraava annos on muuten aikalailla samanlainen, mutta jauhelihan tilalla olen käyttänyt tonnikalaa ja koska annos on kylmä, koen sen vähän salaattimaisena. Kuvaa minulla ei ole laittaa, mutta oletan että jokainen osaa itse kuvitella, minkälaista "sotkua" tästä sekoituksesta tulee.


TONNIKALA-RAEJUUSTO-TOMAATTISEOS (n. 4 annosta)

2prk (185g/kpl) Rainbow'n vaaleaa tonnikalaa paloina öljyssä
400g Valion raejuustoa 2%
4kpl tomaattia
(mausteeksi suolaa ja mustapippurirouhetta)

1) Valuta tonnikala ja kuutioi tomaatti
2) Sekoita tonnikala, raejuusto sekä tomaatti (1kpl/annos) keskenään
3) Mausta seos halutessasi suolalla ja mustapippurirouheella

Huom! Voit myös käyttää rasvatonta raejuustoa sekä vedessä olevaa tonnikalaa. Itse käytän aina vaaleaa tonnikalaa paloina, sillä tonnikalahiutaleet tai ei-vaalea tonnikala on yleensä aika kauhean makuista moskaa.

Käyttämäni tomaatit painavat noin 75g/kpl. Sekaan voi toki laittaa muitakin kasviksia omien mieltymysten mukaan. Itse ripottelen annoksen päälle lisäksi salaattisiemensekoitusta.


Arvioidut hinnat ja ravintoarvot:

Rainbow vaalea tonnikala paloina öljyssä: n. 2,80 euroa

400g Valion raejuustoa (2%): n. 3,20 euroa
300g tomaattia: 0,90 euroa
Yhteensä: 6,90 euroa

1 annos: 275g
kaloreita: 207kcal
proteiinia: 39,5g
hiilihydraatteja: 6,25g
rasvaa: 3,25g

MASABI (JAPANILAISTA SUOMALAISITTAIN)

Kotisivut: http://www.masabi.fi/

Tänään kaupungilla ollessani vaeltelin nälissäni Forumin kulmilla ja mietin, että valitsenko helpon ja varman vaihtoehdon lounasruoan osalta vai menenkö hiomaan makunystyröitäni japanilaisempaan suuntaan ja testaamaan toista kertaa elämässäni sushia.

Päädyin kuitenkin rohkeasti jälkimmäiseen vaihtoehtoon silläkin uhalla, että etten tiennyt jäävätkö ruoat lautaselle ja joudunko lähtemään ravintolasta siksi pois nälkäisenä. Tänä päivänä sushin syöminen on yleistynyt ja koska niin moni kehuu sushia, katsoin aiheelliseksi yrittää harjoitella niiden syömistä tehden itsestäni samalla sivistyneemmän yksilön totuttamalla itseäni uusiin makuihin.

Joskus lähemmäs kymmenen vuotta sitten kävimme testaamassa japanilaisen Ravintola Kabukin, jossa söimme ja joimme pitkän kaavan mukaan. Tuolloin tilasin lihaa, mutta maistelin siinä ohessa ystävieni lautasilta sushin palasia. En ole ikinä ollut mikään raa’an kalan ystävä ja vaikka pystyin nuo sushin palaset nielemään, en silti saanut ruoasta mitään säväreitä.

Tällä kertaa valitsin paikaksi Forumissa sijaitsevan Ravintola Masabin, joka on pikaruokapaikka ja jossa myydään ”sushia suomeksi”. Tämä tarkoittanee sitä, että käytetyt raaka-aineet ovat suomalaisille tuttuja.

Itse söin muistaakseni Tyrsky -nimisen annoksen, joka piti sisällään kasvis- ja kalatäytteisiä makeja sekä oletettavasti uramakeja. Lisäksi otin annokseen ylimääräisenä kaksi nigiriä, joiden päällä oli poron filettä sekä naudan marmorifilettä . Sushin lisänä tarjottiin wasabia, soijaa sekä garia - inkiväärin palasia.

Lopputulos oli se, että söin lautaseni tyhjäksi, vaikka en tälläkään kertaan saanut mitään erityisiä säväreitä ruoasta. Täytyy kuitenkin myöntää, että ei sushi pahaa ollut ja luulen, että opettelemalla siitä saattaisi tulla ihan herkkua. Voin siis kuvitella, että menen toistekin syömään sushia johonkin. Tässä vaiheessa tuntui siltä, että lihapäällysteiset nigirit olivat suosikkejani samoin kuin riisi.

Koska minulla ei ole kunnollista vertailupohjaa, en osaa sanoa minkä tasoisia susheja nämä Masabin sushit olivat. En myöskään osaa sanoa sitä, oliko tilaamani annos (joka sisälsi vapaavalintaisen alkoholittoman juoman) edullinen, normaalihintainen vai kallis. Maksoin Tyrsky -annoksesta, kahdesta ylimääräisestä nigiristä sekä juomasta yhteensä muistaakseni 14,00 euroa. Tässä satsissa oli sen verran syömistä, että sain pahimman nälän hetkeksi pois.

Tiskin takana ollut poika vaikutti alkuun vähän siltä, että hän saattoi pitää minua ”tyhmänä”, kun kyselin kaikkea sekä ehkä vähän haluttomalta kertomaan minulle sushien syvintä olemusta. Kun sain pojan lopulta vakuuttumaan siitä, etten ymmärrä tämän ruokalajin päälle mitään, hän neuvoi minua syömisen suhteen ja kertoi minulle raaka-aineista. Tässä muille “tyhmille” tarinaa sushista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sushi

Masabi -ravintolat sijaitsevat Helsingissä Forumissa ja Itäkeskuksen kauppakeskuksessa ja Espoossa Sellossa. Forumin ravintola oli pieni, siisti ja nuorekas paikka. Siinä mielessä tämä on vähän tyhmä ravintola-arvostelu, että vertailukohdan puuttumisen takia en oikein osaa sanoa, pitääkö ravintolaa suositella vai ei.

Olen ihan tyytyväinen, että suhtauduin sushiin tänään ennakkoluulottomasti enkä sortunut helpoimpaan ja varmimpaan vaihtoehtoon ruoan suhteen.

BRAVURIA (ITALIALAINEN)

Osoite: Salomonkatu 1
Kotisivut: http://www.bravuria.fi/

Kävin eilen testaamassa S-ketjuun kuuluvan Bravurian, joka avattiin viime viikon torstaina.

Ravintola mainostaa raaka-aineidensa tuoreutta kehuen muun muassa itse tehtyä pastaa. Lisäksi ravintolaa mainostetaan helppona paikkana, jossa ruoat voi tilata suoraan kokilta ja jossa ostetut juomat sekä ruoat rekisteröidään Bravuria -kortille. Ravintolasta pois lähtiessä ruoat maksetaan kassalle.

Bravuria kehuu tekevänsä hyviä tekoja muun muassa lahjoittamalla osan hiilihapotetun veden myynnistä luonnonsuojelutyöhön sekä pitämällä listalla luonnonmukaisesti tuotettuja viinejä ja muita juomia sekä käyttämällä joissain raaka-aineissa luomutuotteita.

Ravintolan idea on se, että sisään mennessä asiakkaalle annetaan ”luottokortti” sekä menu, josta voi valita haluamansa ruoat. Ravintolassa on kolme tiskiä, joista asiakas voi tilata suoraan henkilökunnalta antipastot/salaatit, pastat/pizzat sekä jälkiruoat/juomat.

Tilauksen yhteydessä asiakas laittaa ”luottokortin” päätteeseen, joka rekisteröi henkilökunnan koneeseen lyömien annosten hinnat. Ravintolasta pois lähdettäessä asiakas menee kassalle ”luottokortin” kanssa ja maksaa laskun.

Ruoka valmistetaan asiakkaan odottaessa nopeasti. Pizzassa kestää hiukan pidempään ja asiakas saa tiskiltä mukaansa piipparin, joka ilmoittaa, kun pizza on noudettavissa tiskiltä. Kokkien työ ei vaikuta kovin luovalta, vaan se näyttää ennemminkin liukuhihnatyöskentelyltä. Jälkiruoat on valmiina vitriinissä.

Hyvää ravintolassa oli sen yksinkertainen, siisti, moderni ja nuorekas ilmapiiri. Osa pöydistä on korkeita ja asiakas istuu baarijakkaralla. Näissä pöydissä on useita istuimia ja asiakas saattaa joutua istumaan pöydässä vieraiden ihmisten seurassa. Näiden pöytien osalta ravintola vaikuttaa sellaiselta pikaruokaravintolalta.

Itse halusin mennä syömään ravintolan perälle, jossa istuin sohvalle, joka ei tosin ollut paras mahdollinen istuin ruokailuun. Sohvan edessä ollut ruokapöytä oli liian korkealla sohvan istuinkorkeuteen nähden.

Sillä hetkellä, kun olin syömässä ravintolassa, henkilökuntaa oli melko paljon ja se näkyi siten, että henkilökuntaa käveli koko ajan ees taas ja jokainen kyseli erikseen, että onko kaikki hyvin? Tämä ehkä vähän häiritsi.

Tuossa ravintolassahan henkilökunnan tehtävänä on lähinnä opastaa uusi asiakas alkuun, myydä tuotteita tiskin takana sekä käydä siivoamassa pöydät. Luulen, että henkilökuntaa oli paikalla paljon siksi, että ravintolassa oli ollut kutsuvierastilaisuus hetkeä aikaisemmin.

Henkilökunta oli kuitenkin hyvin ystävällistä ja he olivat avuliaita opastamaan ravintolan tapojen suhteen. Pastakokit kertoivat myös auliisti annoksissa olevista raaka-aineista sekä valmistustavoista, kun niitä kyselin.

Toisaalta jotkut heistä (antipasto-tiskillä) eivät oikein tuntuneet tietävän itsekään, minkälaista ruokaa he valmistivat. Tämä lienee johtuneen siitä, että ravintola oli ollut avoinna vasta vajaan viikon. Olisin kuitenkin kaivannut sitä, että he olisivat osanneet suositella minulle annoksia pyynnöstä.

Söin alkuruoaksi vitello tonnatoa (vasikanpaistia, tonnikalakastiketta, kapriksia ja salsaverdeä), joka oli ihan hyvänmakuista. Otin myös lisänä talon leipää, mikä ei ollut kovin hääviä ja joka oli seissyt leipälaatikossa jo jonkun aikaa.

Pääruoaksi söin gamberia (katkarapuja, rucolaa ja sitruuna-voikastiketta pastan kera). Kastike oli jonkinlaista valmiskastiketta (bearnaise), johon oli sekoitettu sitruunavinegretteä. Kastikkeessa olisi saanut olla minun makuuni hiukan enemmän suolaa sekä pippuria, mutta onneksi niitä pystyi helposti lisäämään myöhemmin.

Myös katkarapujen määrä oli melko vähäinen. valmisraaka-aineista huolimatta annos oli ihan hyvänmakuinen ja pasta juuri sopivan al dente. pasta-annoksiin saa valita itse pastan. vaihtoehtoina ovat casarecce, pipe, tagliatelle ja spaghetti.





















Jälkiruoaksi söin cioccolata all’aranciaa, joka oli käsitykseni mukaan jonkinlainen suklaan sekä appelsiinin makuinen juusto- tai moussekakku. Kakun pohjassa oli jotain hampaissa rahisevia ”möykkyjä”. En tiedä, oliko ne möykyt siellä tarkoituksella, esim. jotain suklaamurusia vai oliko valmistuksessa tapahtunut joku ”moka”. Joka tapauksessa kakku oli ihan hyvää.

Ruoka-annokset olivat kyllä melkoisen suuria ja pääruoka sinällään olisi riittänyt täyttämään minut. Ravintolasta lähtiessä vatsani oli sen näköinen, että minua saattoi luulla raskaana olevaksi naiseksi.

Olen syönyt parempaakin italialaista, mutta tällaiseksi ei-niin-gourmet-paikaksi ja varsinkin S-ketjuravintolaksi tämä oli ihan positiivinen kokemus.

Ravintolaan on haluttu jonkinlaista ”toritunnelmaa”, mutta itse olisin ehkä kaivannut ravintolaan enemmän hiljaisuutta. taustalla soinut musiikki oli hyvää, mutta ehkä pienempikin volumetaso olisi riittänyt. Eniten minua ehkä häiritsivät pizzapiipparit, joissa oli vähän turhan kova ääni.

Annosten hinnat ovat normaalihintaisia, mutta jokaisesta asiasta muistetaan laskuttaa erikseen. Esimerkiksi talon leipä ei kuulu annosten hintaan, vaan sekin laskutetaan erikseen. Samoin, kuin tavallinen vesi. Käsittääkseni.

Mutta joo, romanttista iltaa en menisi kyseiseen ravintolaan viettämään, mutta ravintola on oiva pikaiseen syömiseen esimerkiksi ennen elokuva-iltaa, lounasruokailuun tai ystävien tapaamiseen. Ravintolan konseptista johtuen palvelu ja laskun maksaminen on nopeaa puuhaa. Ravintolaa voisi kutsu subwaymaiseksi.

HAPPINESS THAI BUFFET (THAIMAALAINEN)

Osoite: Vuorikatu 14 (Kaisaniemen metroasema)

Kävin joku aika sitten syömässä ennen elokuviin menoa Kaisaniemen metroasemalla sijaitsevassa Happiness Thai Buffetissa ja täytyypä todeta, että tuskin menen toista kertaa.

Buffetissa tarjolla oleva thai-ruoka oli kyllä melkoisen mautonta kuraa yhtä ruokalajia lukuun ottamatta. Tarjolla oli kahta erilaista riisiä, nuudeleita, kasviksia, kevätkääryleitä, friteerattuja kanansiipiä sekä viittä erilaista kastiketta. Lisäksi ravintolassa myytiin sushia, mutta itse en niitä syönyt.

Thai-buffetin hinta oli 8,50 euroa, samoin kuin sushi-buffetin. Jos halusi ottaa molemmista bufefteista ruokaa, hinta oli 9,50 euroa. Sinällään tuo hinta ei ole paha, ottaen huomioon että tarjolla on monia erilaisia ruokia, mutta loppujen lopuksihan maku ratkaisee.

Osittain ruoan huonouteen (kuten kuiviin kanansiipiin) vaikutti myöhäinen ajankohta, koska ravintola oli menossa kiinni. Toisaalta ajankohdan ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa ruoan mausteisiin tai oikeammin niiden puuttumiseen.

En sitten tiedä, oliko oma kokemukseni poikkeuksellinen, sillä on ravintola saanut kehujakin tai sitten ihmiset eivät tiedä hyvän thai-ruoan päälle mitään: http://eat.fi/helsinki/happiness

Palvelusta en sano juuta enkä jaata, sillä ruoka maksettiin kassalle eikä kanssakäymistä henkilökunnan kanssa juurikaan ollut. Henkilökunta esivalmisteli ruokia "ravintolasalin" puolella pöydässä, joka oli ehkä vähän suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna outoa. Thaimaassa jossain katukuppilassa se olisi luonnollisesti kuulunut asiaan.

Ravintolan ulkonäkö ei ole houkutteleva ja siisteys keskitasoa. Ravintola näyttää sellaiselta ohikulkupaikalta ja lähinnä työpaikkaruokalalta, johon tullaan syömään kiireesti lounas.