VUOSAARI

En ole ikinä lämmennyt Aku Louhimiehen elokuville eikä sitä tapahtunut nytkään. Jos Louhimies ei pyöritä elokuvasta toiseen samoja näyttelijöitä, niin sitten hän toistaa samaa toteuttamistapaa.

Tässäkin elokuvassa seurataan erilaisia ihmiskohtaloita, samoin kuin esim. Louhimiehen "Paha maa"-elokuvassa - tosin sillä erotuksella, että ihmiskohtalot eivät tällä kertaa kietoutuneet toisiinsa ja elokuvalla on erityyppinen loppu. Ja että Paha maa oli parempi elokuva. Elokuvan juoni oli siis melkoisen onneton, vaikkakin se pysyi melko hyvin koossa.

Kollaasiin mahtuu erilaisista yhteiskuntaluokista ja etnisistä taustoista lähtöisin olevia ihmiskohtaloita. Elokuvassa seurataan heidän elämää sekä haaveita muka-syvällisesti. Loppuun oli ympätty vuosaarelaisille vähän toivoa valoisammasta tulevaisuudesta "asioilla on tapana järjestyä"-tyyliin.

Itse koin elokuvan syvällisyyden olevan pelkkää pintaraapaisua ja toivoin, että elokuvassa olisi sukellettu vielä syvemmälle. Ehkä elokuva kosketti eniten niitä, jotka ovat ehkä syntyneet kultalusikka suussa ja joille arki on helpompaa ilman sen kummempia vastoinkäymisiä.

Näyttelijäsuoritusten taso vaihteli enkä saanut niiden osalta mitään erityisiä säväreitä varsinkaan Mikko Koukin roolisuorituksen osalta, joka oli mielestäni osittain sellaista ylinäyttelemistä.

Elokuvaa mainostettiin rajuilla seksikohtauksilla. Nooh, rajua ja rajua... Kuka pitää mitäkin rajuna. Itse koin, että osa seksikohtauksista oli täysin turhia ja niitä oli ympätty tarkoituksella mukaan muka-säväyttämään sekä myymään elokuvaa. Elokuvan markkinointi oli parempaa, kuin mitä itse elokuvan anti. Luulen, että tämä elokuva jakaa mielipiteet aika hyvin. Osa pitää tätä mestariteoksena ja osa p*skana, kuten minä. En tykännyt.

P.S. Positiivista on se, että Veikkaus tukee suomalaisia elokuvia ja Veikkauksen kanta-asiakaskortilla pääsee tiistaisin katsomaan kotimaisen elokuvan kaksi-yhden-hinnalla eikä tästä leffasta tarvinut maksaa normaalia hintaa.

HAMILTON - KANSAKUNNAN PUOLESTA

Lyhyesti, mutta toivottavasti ytimekkäästi:


Hyvä ja laadukas toimintaelokuva, jonka "sankari" on kirjailija Jan Guilloun luoma Hamilton-hahmo ja jota esittää ruotsalaisista Beck -elokuvista tuttu Mikael Persbrandt
. 
Näyttelijäsuoritukset eivät ihan Oscarin arvoisia, mutta tyyliin sopivan ilmeettömiä. Juoni ja toteutus toimivat, vaikka sen kummempaa syvällisyyttä tai kannanottoja elokuvasta on turha hakea. Tähän perään "tykkäsin silti"-peukku.


Elokuvan tunnusbiisi:

RAUTAROUVA

Mielenkiintoinen elokuva ristiriitaisia tunteita herättävästä rautarouvasta, jonka kunnianhimo, vaikuttamisen- ja vallanhalu ajoivat politiikan huipulle toisinaan jopa perheen kustannuksella. Näin jälkikäteen voisi kuvitella, että Thatcherilla on ollut raskasta vetää rautarouvan roolia ja todistella miehille pärjäämistään, joka samalla ihastutti ja ärsytti.

Elokuvassa seurataan dementoitunutta Thatcheria, joiden saamien flashbackien avulla elokuvassa palataan menneisyyteen ja käydään läpi hänen etenemistään poliittisella uralla. Sitä voi jokainen miettiä tahollaan, kuinka sopivaa on tuoda esille vielä elossa olevan Thatcherin sairaus.

Erinomainen ja kaiken järjen mukaan Oscarin arvoinen näyttelijäsuoritus Meryl Streepiltä. Leffa oli hyvin lavastettu ja puvustettu. Aidot uutispätkät toivat leffaan toden tuntua.

DRIVE

Kaikessa väkivaltaisuudessaan melkoisen tyylikäs ja cool "kasarielokuva", jossa päähenkilön toimintaa ohjaa rakastuminen naapurissa asuvaan naiseen. Väkivallasta huolimatte kyseessä ei ole perinteinen toimintaelokuva, vaan pikemminkin elokuva on rakkaustarina, jossa on paljon väkivaltaa mukana.


Leffassa on tappamisen meininkiä, jota säestää taustalla soiva kaunis musiikki. Musiikki tekee kohtauksista "kiehtovia" omalla sairaalla ja erikoisella tavallaan. Fiilis elokuvan jälkeen ovat oudon ihasteleva ja epätodellinen..


Elokuvan hieno toteutus korvaa sen, että elokuva on juonellisesti keskinkertainen eikä siinä ole sen kummempaa syvällisyyttä. Toisaalta sitä ei jää kaipaamaankaan. Näyttelijäsuoritukset ovat eleettömiä, kuten niiden kuuluu elokuvan henkeen nähden ollakin.

HYSTERIA

Kepeä, mutta melko mitäänsanomaton - ainakin osittain tositarinaan perustuva romanttinen komediaelokuva maailman suosituimman seksivälineen synnystä. Vibraattorin ympärille kehitelty juoni ei ollut kovin häävi ja näyttelijäsuoritukset olivat komediatyyliin ylinäyteltyjä.

Elokuvassa esille tuodut, esim. naisen asemaan ja luokkaeroihin liittyvät ongelmat olisivat voineet antaa aineksia vähän syvällisempäänkin otteeseen. "Aivot narikkaan" -elokuva naisille.

MY WEEK WITH MARILYN

Kepeä dokumenttielokuva, jossa sukellettiin samalla vähän syvemmälle Marilynin sielunelämään toisen henkilön katsontakannasta. Oli mielenkiintoista nähdä elokuva, jossa Marilynin elämää ei seurattu katsojille ennestään tuttujen ja tunnetuimpien tapahtumien kautta.

Marilyn oli kaikessa huomionkipeydessään, epävarmuudessaan, rikkonaisuudessaan, "yksinkertaisuudessaan", oikkuineen ja päihdeongelmineen melkoisen kiehtova persoona, joka kietoi ihmiset pikkurillinsä ympärille, välillä ehkä jopa hyvinkin tietoisesti.

J. EDGAR

Paljon tavaraa vähän reilu kaksi tuntia kestäneessä leffassa, mutta silti ihan katsottava ja paikoitellen mielenkiintoinenkin elokuva vainoharhaisesta, vallanhaluisesta, diktaattorimaisesta sekä itselleen toisinaan aiheettomasti kunnian ottaneesta ja itsetuntoaan pönkittäneestä, mutta omalla alallaan uraa uurtaneesta Hooverista.

Samalla kun elokuvassa kerrotaan FBI:n synnystä ja Hooverin julkisesta minästä, sukelletaan elokuvassa Hooverin yksityiselämään. Kulissien takana Hoover elää kaappihomosuhteessa ja voimakastahtoisen äitinsä lujassa otteessa.

Lavastus ja puvustus toimivat. Leonardo Dicaprion näyttelijänsuoritus on aavistuksen yliampuva.

TÄRKEYSJÄRJESTYS

Filosofian professori aloitti luennon sanaa sanomatta, täyttämällä ison lasipurkin nyrkinkokoisilla kivillä. Sitten hän kysyi opiskelijoilta, oliko purkki täysi. Heidän mielestään se oli. Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin. Nauraen opiskelijat vastasivat purkin nyt olevan täysi. Sitten professori otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti pikkukivienkin välit.


"No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän, että tämä on teidän elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita, kuten perhe, elämänkumppani, lapset ja terveys. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu ympäriltänne katoaisi, elämänne olisi silti täyttä."

"Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita, kuten työ ja koti. Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat. Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville. Sama pätee elämäänne; jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille. Kiinnittäkää siis huomionne asioihin, jotka ovat teille tärkeimpiä."

(Huhut kertovat professorin olleen Stephen R. Covey)

RAVINTOLA KAARNA

www.ravintolakaarna.fi

Tästä on jonkun aikaa, kun kävin ravintola Kaarnassa ja se saattaa vähän vaikeuttaa muistamista. Joka tapauksessa Kaarna on S-ryhmän paikaksi "ihan ok" ja muihin ravintoloihin verrattuna keskitasoa. Annosten hinta on keskiarvoa hieman kalliimpaa.

Sijainniltaan Kaarna on hyvä, sillä se sijaitsee aivan Helsingin ydinkeskustassa Forumin kauppakeskuksessa. Itse en koe sitä paikkana, johon mennään istumaan romanttisesti iltaa tai viettämään ystävien kanssa iltaa pitkän kaavan mukaan, vaan pikemminkin sellaisena pistäytymispaikkana ostosten lomassa, lounaalla tai paikkana, jossa voi tavata ystävän ja siirtyä seuraavaan paikkaan.

Ulkonäöltään paikka oli ihan viihtyisä ja raikkaan oloinen. Pidin siitä, että ravintolan perällä oli pöytiä, jossa sai olla rauhassa muilta. Ikkunapöydistä näkyvät Mannerheimintien maisemat ja elämänmeno mahdollistavat sen, ettei ravintolassa tule yksinäisellä syöjälläkään aika pitkäksi.

Söimme ystäväni kanssa pääruoaksi pororieskan, joka piti sisällään rieskataskussa olevan porojauhelihapihvin, smetanassa haudutettua sipulia ja parikaa sekä lisukkeena salaattia. Pääruoka oli ihan hyvää sen jälkeen, kun siihen lisäsi itse pippuria ja suolaa. Ilman niitä ruoka olisi ollut mautonta. Jälkkäriksi söin marjahillokkeella täytettyjä ohukaisia kermavaahdon kera, joka maistui sille mille pitikin ja oli parempaa, kuin ystäväni syömä kuivahko ja aavistuksen raaka kaura-omenapaistos.

Palvelu oli muistini mukaan ihan hyvää ja nopeaa. Tosin ravintolassa ei tuolloin ollut ihan kauheasti asiakkaita.

RAVINTOLA BLINI

Osoite: Sturenkatu 9 L 55, 00510 Helsinki.

Raikkaan, nuorekkaan ja värikkään näköinen venäläinen pikaruokapaikka, jonka miljöö huokuu modernilla tavalla vanhaa venäläisyyttä. Tykkäsin.

Palvelu oli ystävällistä, mutta takkusi välistä. Maksetut juomat unohdettiin tuoda ja muutenkaan homma ei toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ensimmäisellä käyntikerralla paikalla oli henkilökuntaa, jotka eivät puhuneet juuri lainkaan suomen kieltä ja kommunikoimme englannin kielellä. Toisella kerralla paikalla ollut nainen puhui suomea onneksi vähän paremmin. Mielestäni Suomen ravintoloissa kuuluu saada palvelua suomen kielellä.

Söin itse borssikeittoa ja kaalipiirakan, jotka olivat mauttomia. Tosin en tiedä tarkalleen, mille tuon tyyppisen kaalipiirakan kuuluu maistua. Koostumukseltaan se oli pullamainen, jonka sisään oli leivottu kaalia.  Keittoannos oli iso. Jälkkäriksi otin hyvältä maistuvan letun jäätelöllä ja hillolla. Kotiinviemisiksi otin pelmeneitä, joka ei ollut annoskokonsa puolesta kovin iso, mutta maku oli ihan hyvä. Annosten ulkonäkö oli tyydyttävä ja hinnat edulliset.

Toisella käyntikerralla otin mukaan jauhelihalla ja kasviksilla täytettyä blinin. Ulkonäöltään blini vastasi meidän ohuita muurinpohjalettua, mutta eat.fi -sivun ravintola-arvostelun mukaan Venäjällä myytävät blinit ovat tuollaisia lettumaisia. Itse olen tottunut syömään Suomessa ja Virossa blinejä, jotka ovat paksuja. Jälkkäriksi otin tuollaisen samanlaisen letun, jonka mukana tuli kondensoitua maitoa. Suolainen lätty oli maukas, mutta makea lettu oli lisukkeen takia vähän liiankin makea.

Mielestäni lähellä sijaitseva ravintola Pelmenit ovat ruoan suhteen parempi paikka, kuin tämä Blini-ravintola.

BUSSISSA ON HAUSKA MATKUSTAA!

Odottelin äsken Pasilan aseman bussipysäkillä bussia. Bussin saapuessa paikalle huomasin, että se oli ahdettu etuovea myöten täyteen. Onni oli kuitenkin se, että bussista purkautui pois suuri määrä matkustajia, jonka johdosta pääsin bussiin sisään ja vielä istumaankin. Mukavampi vaihtoehto se, kuin seistä pysäkillä odottamassa seuraavaa bussia, sillä mittari näytti kuitenkin -23 pakkasastetta.

Sisäänmennessä kuljettaja Pirttimäki toivotti kaikki sisääntulijat henkilökohtaisesti tervetulleiksi ystävällinen ilme kasvoillaan siten, että hän oli kääntänyt istuimensa oven suuntaan. Kun tulijoita ei enää ollut, lähti bussi liikkeelle ja kuljettaja tiedusteli mikrofonin välityksellä meiltä matkustajilta, että onko kylmä?

Tämän jälkeen kuljettaja pisti matkustajien toimuksesta lämmityslaitteet täysille ja kuulutti: "Arvoisat uudet matkustajat, olen kuljettajanne Pirttimäki. Olette saapuneet Helsingin seudun liikennelaitoksen linjalle 58B - B, niin kuin Barbababa. Ajamme Aleksis Kiven katua ja Itäväylää pitkin Itäkeskukseen, jonne arvioitu saapumisajankohtamme on klo 16.48 - jos Luoja suo.". Kuulutuksen jälkeen matkustajat alkoivat taputtamaan spontaanisti.

Seuraavalla pysäkillä mukaan pyrki taas melkoinen määrä matkustajia ja koska bussi oli melkoisen täynnä, pyysi kuljettaja Pirttimäki mikrofonin välituksellä matkustajia hyppimään letkajenkkaa bussin perää kohden ja ehdotti, että jos jollain on kylmä, niin bussin tangoissa voi vetää leukoja. Itse poistuin bussista omalla pysäkilläni ja kiitin hymy huulillani kuljettaja Pirttimäkeä hauskasta matkasta - jälleen kerran. Tarkoitus on myös lähestyä liikennelaitosta ja vaatia Pirttimäelle palkankorotusta.

Tämä tarina on tosi.

Lisää Pirttimäestä:
http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/10/bussinkuljettaja_pirttimaen_kyydissa_on_kuin_lomalennolla_2086492.html