Tuli lomailtua 2½ viikkoa ja huomenna pitäisi mennä töihin. Olin lomalla aikalailla reissun päällä (Israel, Tallinna ja Lahti) ja siksi liikunnat jäivät vähän vähiin.
Lisäksi vaivana oli vajaan viikon vaivannut noidannuoli, joka iski salilla, kun lämmittelin pelkän tangon kanssa kyykkytreeniä varten. Väitänpä vielä, ettei tekniikassa ollut mitään vikaa. Toissa viikolla tuli käytyä kaksi kertaa salilla ja kerran lenkillä. Tällä viikolla olen käynyt kaksi kertaa salilla.
Loman aikana en ole miettinyt syömisiäni lainkanja painoa on tullut lisää ehkä sellainen vajaa neljä kiloa. Toki aina reissusta palattaessa kroppaan tulee nesteturvotustakin, joka häviää muutamassa päivässä. En kuitenkaan masennu tästä, vaan otan kilot pois tässä. Nyt jouluksi menen laivalle (Riikaan) ja siellä tulee varmaan syötyä ihan kunnolla, mutta jos sen jälkeen.
Kävin tuolla Israelissa salilla pari kertaa sekä kerran lenkillä. Käsitykseni mukaan Eilatin kuntosalit sijaitsevat yleensä hotellien yhteydessä, kuten tämäkin Hotel Clubin kuntosali, jossa minä kävin. Yleensä noi hotellien kuntosalit ovat aika surkeita, mutta tämä sali oli poikkeus. Oli mukavaa, että siellä oli kuntosalilaitteita moneen lähtöön sekä mahdollisuus treenata vapailla painoilla. Kuntosali oli myös siistin näköinen ja hintaan (noin 8 euroa/kerta) kuului höyrysauna sekä poreallasmahdollisuus.
Ulkomailla treenatessa on myös jännää se, etteivät siellä vähän kovemmin treenaavat niset ovat yleensä aika harvinaisia tapauksia. Nytkin minulle tultiin sanomaan kuntosalin työntekijän toimesta, ettei hän ole ikinä nähnyt näin kovilla painoilla treenaavaa naista. Siitäkin huolimatta, että painoni eivät olleet mitään maksimiluokkaa ja Suomessakin näkee toisinaan muita naisia, jotka treenaavat samoilla painoilla. Viime kesänä Montenegrossa tapahtui sama juttu. Lisäksi ravintolassa portsari tuli juttelemaan minulle illalla, kun hän oli nähnyt minut aiemmin illalla salilla. Hän kyseli treenaanko voimanostoa vai fitness-juttuja.
Tämän päivän treeni meni putkeen. Treenasin pikana yläkropan kuntopiirin omaisesti ja tulin samalla vetäneeksi leukoja. Pääsin tänään tavoitteeseeni ja vedin leukoja yhteensä 12 kpl, mikä on ennätykseni ja josta ole erityisen iloinen. Minullahan oli tavoitteena päästä tuohon tulokseen jouluun mennessä. Nyt mietin, että pitäisikö minun laittaa seuraavaksi tavoitteeksi vetää 15 leukaa toukokuun loppuu mennessä? Pohdin tuossa, että ahnehdinkohan nyt vähän liikoja...? Toisaalta jos en onnistu tuossa jutussa, niin ehkä maailmani ei kaadu sen takia :D
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
RESTAURANG MUSEUM
http://www.museum.ee/
Käyn aina toisinaan Tallinnassa päiväristeilyllä tai "yön yli" -reissulla ja testailen samalla Tallinnanravintoloita. Tällä kertaa paikaksi valokoitui Tallinnassa entisessä palomiesmuseossa sijaitseva suhteellisen tasokas ruokaravintola, joka valittiin vuonna 2009 Tallinnan 10. parhaaksi ruokaravintolaksi ja joka oli noussut vuonna 2010 viidenneksi parhaaksi.
Museum näyttää sisustuksensa puolesta tyylikkäältä, modernilta ja nuorekkaalta. Ei niinkään ruokaravintolalta, vaan ennemminkin ravintolalta, johon tullaan illalla ystävien kanssa viettämään aikaa ennen yökerhoon lähtöä tai jossa voi päivisin järjetää pikaisen bisnes-tapaamisen.
Itse kävin ravintolassa ystävieni kanssa päiväaikaan. Palvelu oli asiantuntevaa, mutta miinusta tuli siitä, että osa seurueemme jäsenistä sai odottaa pääruokaansa luvattoman pitkään samalla, kun muut olivat jo melkein syöneet ruoka-annoksensa. Ruokien hinnat olivat suomalaisen mittapuun mukaan edullisia suhteutettuna ruoan laadukkaaseen tasoon. Jokainen seurueemme jäsenistä piti syömiään ruokia hyvänmakuisina ja annosten ulkonäön eteen oli nähty vaivaa ja käytetty mielikuvitusta.
Annoskoot eivät ole suuria ja siksi ravintolassa kannattaakin syödä pitkän kaavan mukaan. Ravintolan susheja ja hampurilaisia on kehuttu.
Valitettevasti valokuvat ovat liian tummia eivätkä ole oikein onnistuneet muutenkaan. Siksi ruoka-annokset näytä kovinkaan houkuttelevilta.
Alkuruokasi söin "tigerprawns baked in kataifi batter with miso and chilly sauce":
Pääruoaksi söin "lamb chop with goat cheese-potato cake with celery puree and caper-mint sauce":
Jälkiruoaksi söin "Museum Passion“- passion fruit mousse, coconut-raspberry pannacotta, mango sorbet":
Käyn aina toisinaan Tallinnassa päiväristeilyllä tai "yön yli" -reissulla ja testailen samalla Tallinnanravintoloita. Tällä kertaa paikaksi valokoitui Tallinnassa entisessä palomiesmuseossa sijaitseva suhteellisen tasokas ruokaravintola, joka valittiin vuonna 2009 Tallinnan 10. parhaaksi ruokaravintolaksi ja joka oli noussut vuonna 2010 viidenneksi parhaaksi.
Museum näyttää sisustuksensa puolesta tyylikkäältä, modernilta ja nuorekkaalta. Ei niinkään ruokaravintolalta, vaan ennemminkin ravintolalta, johon tullaan illalla ystävien kanssa viettämään aikaa ennen yökerhoon lähtöä tai jossa voi päivisin järjetää pikaisen bisnes-tapaamisen.
Itse kävin ravintolassa ystävieni kanssa päiväaikaan. Palvelu oli asiantuntevaa, mutta miinusta tuli siitä, että osa seurueemme jäsenistä sai odottaa pääruokaansa luvattoman pitkään samalla, kun muut olivat jo melkein syöneet ruoka-annoksensa. Ruokien hinnat olivat suomalaisen mittapuun mukaan edullisia suhteutettuna ruoan laadukkaaseen tasoon. Jokainen seurueemme jäsenistä piti syömiään ruokia hyvänmakuisina ja annosten ulkonäön eteen oli nähty vaivaa ja käytetty mielikuvitusta.
Annoskoot eivät ole suuria ja siksi ravintolassa kannattaakin syödä pitkän kaavan mukaan. Ravintolan susheja ja hampurilaisia on kehuttu.
Valitettevasti valokuvat ovat liian tummia eivätkä ole oikein onnistuneet muutenkaan. Siksi ruoka-annokset näytä kovinkaan houkuttelevilta.
Alkuruokasi söin "tigerprawns baked in kataifi batter with miso and chilly sauce":
Pääruoaksi söin "lamb chop with goat cheese-potato cake with celery puree and caper-mint sauce":
Jälkiruoaksi söin "Museum Passion“- passion fruit mousse, coconut-raspberry pannacotta, mango sorbet":
RAVINTOLA OLIVEGARDEN
www.olivegarden.fi/
Helsingissä Itäkeskuksen kauppahallissa Piazza-aukiolla sijaitseva ravintola, jossa käyn toisinaan syömässä kuhaa valkoviinikastikkeen ja perunamuussin kera, joka maistuu ihan hyvälle - joskaan ei täydelliselle.
En tiedä, tehdäänkö kastike itse vai jostain valmispohjasta, mutta ihan maukasta se on. Tylsää ja mielikuvituksetonta on se, että annoksessa lisukkeena tarjottavat kasvikset näyttävät olevan kaikissa annoksissa samat ja ne ovat aivan varmasti otettu pakastepussista. Perunamuussi ja kala on ihan hyvää
Kauppakeskusravintolaksi Olivegarden on ihan hyvä ravintola, mutta paikan ulkonäkö ja sijainti eivät houkuttele jäämään ravintolaan, mikä ei varmasti ole tarkoituskaan. Palvelu on asiallista, mutta ruuhka-aikana hidasta. Hinnat ovat kohtuulliset. Lounasaikaan ma-pe klo 15.00 saakka lounaaseen sisältyy myös salaattibuffet.
Tästä arvostelusta huolimatta valitse tämän ravintolan shoppailun keskellä mielummin ruokapaikakseni, kuin esim. Hesburgerin tai kauppakeskuksen kebap-paikat.
Helsingissä Itäkeskuksen kauppahallissa Piazza-aukiolla sijaitseva ravintola, jossa käyn toisinaan syömässä kuhaa valkoviinikastikkeen ja perunamuussin kera, joka maistuu ihan hyvälle - joskaan ei täydelliselle.
En tiedä, tehdäänkö kastike itse vai jostain valmispohjasta, mutta ihan maukasta se on. Tylsää ja mielikuvituksetonta on se, että annoksessa lisukkeena tarjottavat kasvikset näyttävät olevan kaikissa annoksissa samat ja ne ovat aivan varmasti otettu pakastepussista. Perunamuussi ja kala on ihan hyvää
Kauppakeskusravintolaksi Olivegarden on ihan hyvä ravintola, mutta paikan ulkonäkö ja sijainti eivät houkuttele jäämään ravintolaan, mikä ei varmasti ole tarkoituskaan. Palvelu on asiallista, mutta ruuhka-aikana hidasta. Hinnat ovat kohtuulliset. Lounasaikaan ma-pe klo 15.00 saakka lounaaseen sisältyy myös salaattibuffet.
Tästä arvostelusta huolimatta valitse tämän ravintolan shoppailun keskellä mielummin ruokapaikakseni, kuin esim. Hesburgerin tai kauppakeskuksen kebap-paikat.
CAFE TALO
www.cafetalo.fi/
Viihtyisän näköinen ja nuorekas ravintola Helsingin Hakaniemessä Arena-talossa. Palvelu oli ystävällistä ja rentoa sekä lounasruokien hinnat kohdallaan. Paikka on sen oloinen, mihin on mukava tulla tapaamaan ystäviä lasilliselle.
Kaiken pilasi kuitenkin lounaaksi syömäni chorizo-pyttipannu, joka oli mautonta sekä kuivaa. Ainoa, mikä ruoassa maistui, oli makkaran tulisuus. Omituista oli yhdistää pyttipannuun porkkanaa, joka ei ollut tarpeeksi kypsää. Perunan, makkaran ja porkkanan lisäksi pyttipannussa oli sipulia, paistettu kananmuna ja lisänä tarjottiin ketsuppia sekä valmispatonkia. Tuntuu, että ruoan oli valmistanut joku, jolla ei ole kokin koulutusta ja jonka luovuus ei oikein toimi lautasella.
Tämän kokemukseni sekä muiden lukemieni arvostelujen perusteella en enää toista kertaa mene ruokailemaan kyseiseen ravintolaan.
Viihtyisän näköinen ja nuorekas ravintola Helsingin Hakaniemessä Arena-talossa. Palvelu oli ystävällistä ja rentoa sekä lounasruokien hinnat kohdallaan. Paikka on sen oloinen, mihin on mukava tulla tapaamaan ystäviä lasilliselle.
Kaiken pilasi kuitenkin lounaaksi syömäni chorizo-pyttipannu, joka oli mautonta sekä kuivaa. Ainoa, mikä ruoassa maistui, oli makkaran tulisuus. Omituista oli yhdistää pyttipannuun porkkanaa, joka ei ollut tarpeeksi kypsää. Perunan, makkaran ja porkkanan lisäksi pyttipannussa oli sipulia, paistettu kananmuna ja lisänä tarjottiin ketsuppia sekä valmispatonkia. Tuntuu, että ruoan oli valmistanut joku, jolla ei ole kokin koulutusta ja jonka luovuus ei oikein toimi lautasella.
Tämän kokemukseni sekä muiden lukemieni arvostelujen perusteella en enää toista kertaa mene ruokailemaan kyseiseen ravintolaan.
NAPAPIIRIN SANKARIT
Kävin perantaina katsomassa tämän paljon kehutun suomalaisen seikkailukomedian ja ihmettelen kyllä suuresti sitä, minkä takia sitä on kehuttu pitkästäaikaa yhdeksi hauskimmista suomalaiseksi elokuvaksi ja hehkutettu niin kovasti. Elokuvassa oli toki muutama hauska kohtaus, mutta ei siellä teatterissa kuulunut mitään suuria naurunpyrskähdyksiä. Ehkä huumorintajuni on puutteellinen.
Elokuvassa oli kuitenkin saatu suhteellisen hyvin tuotua esille stereotypioita Lapista ja lappilaisista. Jussi Vatanen osaa esittää hyvin saamatonta, aavistuksen viinaanmenevää, mutta toisaalta halutessaan melko nokkelaa sekä pieniä jäyniä tekevää Jannea, josta kuitenkin elokuvan lopussa kuoriutuu mies, joka kykenee hoitamaan miehekkäästi sekä jääräpäisesti hänelle annetun tehtävän - vaikkakin se onnistuu erinäisten kommellusten jälkeen ja sattumien ansiosta. Myös Timo Lavikainen on melko hyvä Räihäsen roolissa.
Valitettavasti en osaa ottaa Jasper Pääkköstä kauhean tosissaan Kapun roolissa, johon hän ei mielestäni sovi ulkonäkönsä puolesta eikä eläytyminen oikein muutenkaan ole sellaista, jonka osaisin ottaa tosissani. Pääkkönen on ollut aiemmin ehkä liikaa "söpön" pojan rooleissa enkä siksi osaa kuvitella häntä pessimistisesti ajattelevaksi ja kyyniseksi Kapuksi.
Maisemat ovat hienot, mutta joissain kohdissa lavastukset sekä erilaiset kohtaukset eivät vaikuta aidoilta, vaan liian tehdyiltä ja liioteltuilta. Toisaalta komediaa tuskin tarvitse ottaa tältäkään osin turhan vakavasti. Iskelmäradio tuodaan elokuvan sponsorina elokuvassa melkoisen hyvin esille, mutta se ei haittaa. Elokuvassa soitettavat suomalaiset iskelmät sopivat hyvin taustalle.
Elokuvassa oli kuitenkin saatu suhteellisen hyvin tuotua esille stereotypioita Lapista ja lappilaisista. Jussi Vatanen osaa esittää hyvin saamatonta, aavistuksen viinaanmenevää, mutta toisaalta halutessaan melko nokkelaa sekä pieniä jäyniä tekevää Jannea, josta kuitenkin elokuvan lopussa kuoriutuu mies, joka kykenee hoitamaan miehekkäästi sekä jääräpäisesti hänelle annetun tehtävän - vaikkakin se onnistuu erinäisten kommellusten jälkeen ja sattumien ansiosta. Myös Timo Lavikainen on melko hyvä Räihäsen roolissa.
Valitettavasti en osaa ottaa Jasper Pääkköstä kauhean tosissaan Kapun roolissa, johon hän ei mielestäni sovi ulkonäkönsä puolesta eikä eläytyminen oikein muutenkaan ole sellaista, jonka osaisin ottaa tosissani. Pääkkönen on ollut aiemmin ehkä liikaa "söpön" pojan rooleissa enkä siksi osaa kuvitella häntä pessimistisesti ajattelevaksi ja kyyniseksi Kapuksi.
Maisemat ovat hienot, mutta joissain kohdissa lavastukset sekä erilaiset kohtaukset eivät vaikuta aidoilta, vaan liian tehdyiltä ja liioteltuilta. Toisaalta komediaa tuskin tarvitse ottaa tältäkään osin turhan vakavasti. Iskelmäradio tuodaan elokuvan sponsorina elokuvassa melkoisen hyvin esille, mutta se ei haittaa. Elokuvassa soitettavat suomalaiset iskelmät sopivat hyvin taustalle.
tiistai 7. joulukuuta 2010
R.I.P. KARI TAPIO 1945-2010
Surettaa oikeasti ja silmäkulmassani on tippa Kari Tapion menehtymisen takia :(
Olen itse ollut hänen faninsa jo vuosia ja kuuntelin hänen musiikkiaan sujuvasti metalli-, rock-, blues- ja muun lempimusiikkini ohessa. Minulla on joitakin hänen levyjään ja olen käynyt hänen konsertissaan. Samettinen ja sini-valkoinen ääni on poissa. Lepää rauhassa.
Lempikappaleeni: PAALUPAIKKA
Olen itse ollut hänen faninsa jo vuosia ja kuuntelin hänen musiikkiaan sujuvasti metalli-, rock-, blues- ja muun lempimusiikkini ohessa. Minulla on joitakin hänen levyjään ja olen käynyt hänen konsertissaan. Samettinen ja sini-valkoinen ääni on poissa. Lepää rauhassa.
Lempikappaleeni: PAALUPAIKKA
maanantai 6. joulukuuta 2010
NAURU JA STAND UP
Nauru on tasavalta Tyynessä valtameressä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Nauru). Tämän lisäksi saarivaltion lisäksi nauru on myös ehtymätön luonnonvara, jonka avulla me porskutamme eteenpäin läpi - toisinaan hiukan harmaankin arjen ja jota käytämme selviytymiskeinona erilaisissa vaikessa elämäntilanteissa sekä rankoissa tai rutiininomaisissa työtehtävissä. Se myös yhdistää ihmisiä ja pitää parisuhteita koossa. Naurusta on tehty myös bisnestä esim. elokuvien tai kaupallinen hyvinvoinnin muoto esim. naurujoogan muodossa.
Pahimmillaan naurulla voidaan kuitenkin loukata, kuten naurukouluttaja Lasse Karvinenkin toteaa (http://www.nicehouse.fi/omahuone/elamanvo/nauru.htm) Tarkoituksellinen ja satuttava pilkka aiheuttaa monille ihmisille epävarmuutta sekä itseluottamuksen romuttumista. Sillä voidaan pilata monen ihmisen elämä ja siksi meidän jokisen tulisi mennä itseemme ja miettiä, haluammeko ottaa tällaista tekoa niskoillemme.
Koen, että minulla itselläni on melko sarkastinen, ironinen huumorintaju, joka on samalla myös mustaa. Toivon kuitenkin, etten loukkaa sillä ketään, sillä se ei ole tarkoitukseni. Katson aika harvoin komedioita tai sketsisarjoja, sillä aika harvoin ne jaksavat naurattaa. Ilmeisesti minulla on huono huumorintaju :D
Jos totta puhutaan, niin koen että minulla on kyllä huumorintajua, mutta en kuitenkaan ole itse mikään kauhean hauska eikä minulla ole hersyvää naurua. En osaa kirjoittaa hauskasti enkä kauheasti sutkauttele vitsejä. En siis osaa luoda huumoria, mutta osaan nauraa valmiiksi luodulle.
Koen myös, että osaan tehdä leikkiä itsestäni ja nauraa itselleni. Se, kuinka vastaanotan muiden minusta tekemää huumoria, riippuu ihan silloisesta olotilastani. Välillä, jos oma olo ei ole kovin hohdokas muutenkaan tai toinen ei tajua tarttuvansa minulle arkaan asiaan, saatan nauraa väkinäisemmin.
Ja jos katson, niin eniten minuun vetoaa yleensä englantilainen huumori. South Park -huumorista pidän siksi, ettei siinä säästetä ketään ja kaikkia pilkataan tasapuolisesti. Olen itse sitä mieltä, että ei ole ihetta, jolle ei voisi nauraa. Pääasia on, että naurulle löydetään oikea paikka ja aika.
Kaikkein eniten rakastan kuitenkin tilannekomiikkaa ja käyn lisäksi mielelläni katsomassa stand up'ia. On upeaa, että tänä päivänä stand up´ia on tarjolla aika monessa paikassa ja että liput eivät nykyään maksa välttämättä mansikoita, kunhan löytää "oikean" paikan. Yleensä stand up on parasta paikanpäällä katsottuna - ei TV:stä.
Viimeksi kävin katsomassa stand up'ia Helsingissä Ravintola Villi Wäinössä (http://www.villiwaino.fi/) työkavereideni kanssa viime torstaina, kun vietimme pikkujouluja. Illan isäntänä toimi Ilari Johansson ja hänen lisäkseen lavalla olivat Pete Kosonen, Harri Lagström sekä kaksi aloittelevaa koomikkoa. En kyllä muista ihan vähään aikaan nauraneeni niin paljoa, kuin tuolloin.
Minulle positiivinen yllätys oli Harri Lagström, joka aivan selkeästi seuraa melkoisen paljon aikaansa ja ottaa esiintyessään myös kantaa erilaisiin asioihin huumorin sävyttämänä sekä tehostaa sanomaansa lavalla fyysisesti esiintyen. Ilari Johanssonin tyyli oli minulle - ronskia huumoria rakastavalle myös melkoisen tajunnanräjäyttävää. Pete Kososen tyyli oli taas aika itseironista, mutta ei missään nimessä huonoa sekään.
Yhteisiä aiheita näille ja monille muille koomikoille Suomessa tuntuu olevan VR ja junien toimivuus. Lisäksi suomalaisten erilaiset heimokulttuurit ja murteet ovat yleinen vitsin aihe samoin kuin miesten ja naisten eroavaisuudet. Ja tietty alapäähuumori.
Valitettavasti en muista Villi Wäinössä esiintyneiden aloittelevien koomikoiden nimiä, mutta toinen heistä oli nuorehko mies, joka teki pilaa omasta ja muiden iästä. Luulen, että kokemusta saadessaan hänestä kehkeytyy vielä hyvä koomikko.
Toinen aloittelija oli nuorehko nainen, jonka esiintyminen nauratti muutaman kerran. Olen huomannut, että naisille nauretaan ylipäätään vähemmän kuin miehille eikä heitä nähdä tai haluta nähdä komedienneina. Koen, että miehet haluavat olla huumoriveikkoja, joille naisten kuuluu nauraa hyväntahtoisesti. Siksipä naisen on varmasti hyvin paljon haastavampaa alkaa tälle muutenkin vaikealle komiikan alalle.
Kun alkaa pohtimaan, kuinka paljon naisia on yleensä tällä alalla tai ainakin heitä, jotka ovat pärjänneet, voidaan todeta heitä olevan aika vähän. Suomesta heitä ei tule minulle mieleen kuin muutama: Krisse Salminen, Heli Sutela, Minna Koskela sekä Lotta Backlund. Yleensä tuntuu siltä, että naisen pitää omia komediennena joku tietty rooli, mitä hän vetää hamaan loppuun saakka. Krisse Salminen blondiroolissa on tästä hyvä esimerkki.
Joka tapauksessa oli lavalla nainen tai mies, on mielestäni tärkeää se, että lavalla oleva seuraa aikaansa ja että huumorista paistaa läpi tietynlainen älykkyys sekä tilannetaju. Ikävää on seurata koomikkoa, joka vetää illasta toiseen samaa settiä ja aliarvioi yleisöä siten, ettei hän ota heistä tarpeeksi selvää (esim. firmaesiintymiset) tai joista paistaa läpi se, että he tekevät työtään liian rutiininomaisesti.
Pääsääntöisesti stand up -illan onnistuminen on kiinni siitä, kuinka hyvin koomikko ja yleisö kommunikoivat keskenään. On tärkeää, että koomikolla on nokkelat hoksottimet, joiden avulla hän osaa esittää yleisölle kysymyksiä ja joihin hän osaa vastata tilanteen mukaan. Koomikon ei pidä mennä ymmälleen tai jos meneekin, täytyy sekin tehdä taidolla niin, ettei yleisö sitä tajua.
Mutta hei, nauretaan! Nauru pidentää tunnetusti ikää :D
Ja vielä kerran, nauretaan :D
Heheheheheee...
Komiikkatehdas
__________________________________
Huumori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Huumori
Nauraminen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nauraminen
Ironia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ironia
Sarkasmi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarkasmi
Musta huumori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_huumori
Stand up: http://fi.wikipedia.org/wiki/Stand_up_-komiikka
Koomikot: http://www.koomikot.com/
Naurujooga: http://www.mandalatalo.com/cms/index.php?page=naurujooga
Pahimmillaan naurulla voidaan kuitenkin loukata, kuten naurukouluttaja Lasse Karvinenkin toteaa (http://www.nicehouse.fi/omahuone/elamanvo/nauru.htm) Tarkoituksellinen ja satuttava pilkka aiheuttaa monille ihmisille epävarmuutta sekä itseluottamuksen romuttumista. Sillä voidaan pilata monen ihmisen elämä ja siksi meidän jokisen tulisi mennä itseemme ja miettiä, haluammeko ottaa tällaista tekoa niskoillemme.
Koen, että minulla itselläni on melko sarkastinen, ironinen huumorintaju, joka on samalla myös mustaa. Toivon kuitenkin, etten loukkaa sillä ketään, sillä se ei ole tarkoitukseni. Katson aika harvoin komedioita tai sketsisarjoja, sillä aika harvoin ne jaksavat naurattaa. Ilmeisesti minulla on huono huumorintaju :D
Jos totta puhutaan, niin koen että minulla on kyllä huumorintajua, mutta en kuitenkaan ole itse mikään kauhean hauska eikä minulla ole hersyvää naurua. En osaa kirjoittaa hauskasti enkä kauheasti sutkauttele vitsejä. En siis osaa luoda huumoria, mutta osaan nauraa valmiiksi luodulle.
Koen myös, että osaan tehdä leikkiä itsestäni ja nauraa itselleni. Se, kuinka vastaanotan muiden minusta tekemää huumoria, riippuu ihan silloisesta olotilastani. Välillä, jos oma olo ei ole kovin hohdokas muutenkaan tai toinen ei tajua tarttuvansa minulle arkaan asiaan, saatan nauraa väkinäisemmin.
Ja jos katson, niin eniten minuun vetoaa yleensä englantilainen huumori. South Park -huumorista pidän siksi, ettei siinä säästetä ketään ja kaikkia pilkataan tasapuolisesti. Olen itse sitä mieltä, että ei ole ihetta, jolle ei voisi nauraa. Pääasia on, että naurulle löydetään oikea paikka ja aika.
Kaikkein eniten rakastan kuitenkin tilannekomiikkaa ja käyn lisäksi mielelläni katsomassa stand up'ia. On upeaa, että tänä päivänä stand up´ia on tarjolla aika monessa paikassa ja että liput eivät nykyään maksa välttämättä mansikoita, kunhan löytää "oikean" paikan. Yleensä stand up on parasta paikanpäällä katsottuna - ei TV:stä.
Viimeksi kävin katsomassa stand up'ia Helsingissä Ravintola Villi Wäinössä (http://www.villiwaino.fi/) työkavereideni kanssa viime torstaina, kun vietimme pikkujouluja. Illan isäntänä toimi Ilari Johansson ja hänen lisäkseen lavalla olivat Pete Kosonen, Harri Lagström sekä kaksi aloittelevaa koomikkoa. En kyllä muista ihan vähään aikaan nauraneeni niin paljoa, kuin tuolloin.
Minulle positiivinen yllätys oli Harri Lagström, joka aivan selkeästi seuraa melkoisen paljon aikaansa ja ottaa esiintyessään myös kantaa erilaisiin asioihin huumorin sävyttämänä sekä tehostaa sanomaansa lavalla fyysisesti esiintyen. Ilari Johanssonin tyyli oli minulle - ronskia huumoria rakastavalle myös melkoisen tajunnanräjäyttävää. Pete Kososen tyyli oli taas aika itseironista, mutta ei missään nimessä huonoa sekään.
Yhteisiä aiheita näille ja monille muille koomikoille Suomessa tuntuu olevan VR ja junien toimivuus. Lisäksi suomalaisten erilaiset heimokulttuurit ja murteet ovat yleinen vitsin aihe samoin kuin miesten ja naisten eroavaisuudet. Ja tietty alapäähuumori.
Valitettavasti en muista Villi Wäinössä esiintyneiden aloittelevien koomikoiden nimiä, mutta toinen heistä oli nuorehko mies, joka teki pilaa omasta ja muiden iästä. Luulen, että kokemusta saadessaan hänestä kehkeytyy vielä hyvä koomikko.
Toinen aloittelija oli nuorehko nainen, jonka esiintyminen nauratti muutaman kerran. Olen huomannut, että naisille nauretaan ylipäätään vähemmän kuin miehille eikä heitä nähdä tai haluta nähdä komedienneina. Koen, että miehet haluavat olla huumoriveikkoja, joille naisten kuuluu nauraa hyväntahtoisesti. Siksipä naisen on varmasti hyvin paljon haastavampaa alkaa tälle muutenkin vaikealle komiikan alalle.
Kun alkaa pohtimaan, kuinka paljon naisia on yleensä tällä alalla tai ainakin heitä, jotka ovat pärjänneet, voidaan todeta heitä olevan aika vähän. Suomesta heitä ei tule minulle mieleen kuin muutama: Krisse Salminen, Heli Sutela, Minna Koskela sekä Lotta Backlund. Yleensä tuntuu siltä, että naisen pitää omia komediennena joku tietty rooli, mitä hän vetää hamaan loppuun saakka. Krisse Salminen blondiroolissa on tästä hyvä esimerkki.
Joka tapauksessa oli lavalla nainen tai mies, on mielestäni tärkeää se, että lavalla oleva seuraa aikaansa ja että huumorista paistaa läpi tietynlainen älykkyys sekä tilannetaju. Ikävää on seurata koomikkoa, joka vetää illasta toiseen samaa settiä ja aliarvioi yleisöä siten, ettei hän ota heistä tarpeeksi selvää (esim. firmaesiintymiset) tai joista paistaa läpi se, että he tekevät työtään liian rutiininomaisesti.
Pääsääntöisesti stand up -illan onnistuminen on kiinni siitä, kuinka hyvin koomikko ja yleisö kommunikoivat keskenään. On tärkeää, että koomikolla on nokkelat hoksottimet, joiden avulla hän osaa esittää yleisölle kysymyksiä ja joihin hän osaa vastata tilanteen mukaan. Koomikon ei pidä mennä ymmälleen tai jos meneekin, täytyy sekin tehdä taidolla niin, ettei yleisö sitä tajua.
Mutta hei, nauretaan! Nauru pidentää tunnetusti ikää :D
Ja vielä kerran, nauretaan :D
Heheheheheee...
Komiikkatehdas
__________________________________
Huumori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Huumori
Nauraminen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nauraminen
Ironia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ironia
Sarkasmi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarkasmi
Musta huumori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_huumori
Stand up: http://fi.wikipedia.org/wiki/Stand_up_-komiikka
Koomikot: http://www.koomikot.com/
Naurujooga: http://www.mandalatalo.com/cms/index.php?page=naurujooga
RAVINTOLA VESPA RISTORANTE (ITALIALAINEN)
http://www.ravintolavespa.fi/
Kävimme viime torstaina työporukan kanssa viettämässä pienimuotoisia pikkujouluja ja aloitimme illan ruokailemalla Ravintola Vespassa. Ravintola on kolmessa kerroksessa; kellarikerroksesta löytyy Trattoria, katutasosta Bar & Deli ja toisesta kerroksesta Ristorante, jossa me ruokailimme.
Ravintolan ulkonäkö on viihtyisä ja sijainti Helsingin keskustassa melko kiva. Meidän pöydässä tarjoilleet tarjoilijat olivat ystävällisiä ja avuliaita. Ristoranten puolella hinnat olivat aavistuksen keskitasoa korkeammat, mutta eivät kuitenkaan kalleimmasta päästä. Ravintolasta näkee, että siitä on yritetty tehdä vähän "parempaa" paikkaa, mutta ihan gourmet-tasoisena en sitä kuitenkaan pidä.
Itse söin alkuun carpaccio di manzoa, joka piti sisällään härkäcarpacciota, piparjuurimajoneesia, pistaasipähkinöitä, rucolaa ja parmesanjuustoa. Mielestäni tämä alkuruoka oli melko mitäänsanomaton eikä se oikein maistunut miltään. Ei siis pahaa, mutta mautonta. Annoksen ulkonäkö oli ihan nätti.
Työkaveri otti talon antipastolautasen, jota hän kehui ja jonka takia minulle iski ruokakateus. Ruokakateushan tunnetaan myös nimellä annoskateus ja se iskee silloin, kun kaveri saa eteensä paremman näköisen ja makuisen annoksen. Vihertävää väriä kasvoilla lisää entisestään se, jos olet itse alkuun harkinnut samaa annosta kaverin kanssa, mutta päätynyt lopulta toiseen, huonompaan vaihtoehtoon.
Pääruoaksi otin scarpa rossa gratinato con nocciolea, joka sisälsi hasselpähkinällä kuorrutettua puna-anturaa, sitruunakastiketta ja parsa-pinaattirisottoa. En ollut aiemmin maistanut tätä kalaa ja halusin siksi testata sen. Kala oli ruotoinen, mutta selkäruodon irroittaminen sujui melko kivuttomasti tarjoilijan opastuksella eikä ruodot tämän jälkeen enää vaivanneet. Itse kala oli hyvää ja sitä voisi ehkä verrata vaaleudeltaan ja mietoudeltaan siikaan tai ehkä kuhaan.
Pääruoka oli yleisesti ottaen hyvää, mutta sitruunakastike oli hiukan ylisuolaista. Ei kuitenkaan niin, etteikö sitä olisi voinut syödä. Annoksen ulkonäkö ei ollut ihan täydellisimmästä päästä, vaikka yritystä oli.
Jälkiruoaksi otin (taas kerran tiramisun), joka oli hyvänmakuista ja annos oli ohan kivannäköinen. Italialaisissa ravintoloissa tuntuu olevan aina muutama vakiojälkiruoka eikä niiden lisäksi ole kauheasti valinnanvaraa. Ja jos on, niin päädyn silti yleensä aina tiramisuun. Aika mielikuvituksetonta.
Laitetaan vielä muutama kuva työkaverin pääruoasta:
Stinco D´Agnello (ylikypsää karitsanpotkaa, rosmariinikastikkeessa, palstenakka-perunapyreetä sekä paahdettuja kasviksia)
Kävimme viime torstaina työporukan kanssa viettämässä pienimuotoisia pikkujouluja ja aloitimme illan ruokailemalla Ravintola Vespassa. Ravintola on kolmessa kerroksessa; kellarikerroksesta löytyy Trattoria, katutasosta Bar & Deli ja toisesta kerroksesta Ristorante, jossa me ruokailimme.
Ravintolan ulkonäkö on viihtyisä ja sijainti Helsingin keskustassa melko kiva. Meidän pöydässä tarjoilleet tarjoilijat olivat ystävällisiä ja avuliaita. Ristoranten puolella hinnat olivat aavistuksen keskitasoa korkeammat, mutta eivät kuitenkaan kalleimmasta päästä. Ravintolasta näkee, että siitä on yritetty tehdä vähän "parempaa" paikkaa, mutta ihan gourmet-tasoisena en sitä kuitenkaan pidä.
Itse söin alkuun carpaccio di manzoa, joka piti sisällään härkäcarpacciota, piparjuurimajoneesia, pistaasipähkinöitä, rucolaa ja parmesanjuustoa. Mielestäni tämä alkuruoka oli melko mitäänsanomaton eikä se oikein maistunut miltään. Ei siis pahaa, mutta mautonta. Annoksen ulkonäkö oli ihan nätti.
Työkaveri otti talon antipastolautasen, jota hän kehui ja jonka takia minulle iski ruokakateus. Ruokakateushan tunnetaan myös nimellä annoskateus ja se iskee silloin, kun kaveri saa eteensä paremman näköisen ja makuisen annoksen. Vihertävää väriä kasvoilla lisää entisestään se, jos olet itse alkuun harkinnut samaa annosta kaverin kanssa, mutta päätynyt lopulta toiseen, huonompaan vaihtoehtoon.
Pääruoaksi otin scarpa rossa gratinato con nocciolea, joka sisälsi hasselpähkinällä kuorrutettua puna-anturaa, sitruunakastiketta ja parsa-pinaattirisottoa. En ollut aiemmin maistanut tätä kalaa ja halusin siksi testata sen. Kala oli ruotoinen, mutta selkäruodon irroittaminen sujui melko kivuttomasti tarjoilijan opastuksella eikä ruodot tämän jälkeen enää vaivanneet. Itse kala oli hyvää ja sitä voisi ehkä verrata vaaleudeltaan ja mietoudeltaan siikaan tai ehkä kuhaan.
Pääruoka oli yleisesti ottaen hyvää, mutta sitruunakastike oli hiukan ylisuolaista. Ei kuitenkaan niin, etteikö sitä olisi voinut syödä. Annoksen ulkonäkö ei ollut ihan täydellisimmästä päästä, vaikka yritystä oli.
Jälkiruoaksi otin (taas kerran tiramisun), joka oli hyvänmakuista ja annos oli ohan kivannäköinen. Italialaisissa ravintoloissa tuntuu olevan aina muutama vakiojälkiruoka eikä niiden lisäksi ole kauheasti valinnanvaraa. Ja jos on, niin päädyn silti yleensä aina tiramisuun. Aika mielikuvituksetonta.
Laitetaan vielä muutama kuva työkaverin pääruoasta:
Stinco D´Agnello (ylikypsää karitsanpotkaa, rosmariinikastikkeessa, palstenakka-perunapyreetä sekä paahdettuja kasviksia)
HARJUNPÄÄ JA PAHAN PAPPI
Sekava elokuva, jossa seurataan kahta eri tapahtumaa, jotka kietoutuvat yhteen Harjunpään elämässä. Tämän ja elokuvan kuvaustyylin takia katsojalla kuluu huomattavasti ylimääräistä energiaa, joka hankaloittaa elokuvaan keskittymistä. Elokuva on kuvattu samaan tyyliin kuin musiikkivideot - nopeita ja lyhyitä kohtauksia.
Tuntuu, että itse juoni ei näyttele tässä elokuvassa muutenkaan pääroolia, vaan pääpointti on ollut tehdä mahdollisimman raaka ja verinen elokuva jenkkityyliin, jossa poliisit muistuttavat moottoripyöräjengiläisiä. Sääli, sillä elokuva menee tämän takia "vähän" överiksi. En itse ole lukenut tätä Matti Yrjänä Joensuun kirjoittamaa kirjaa, johon elokuva perustuu, mutta elokuvaseuralaiseni kertoi, että elokuvasta on jätetty kokonaan jotain juttuja pois.
Olen myös vaihtanut itse kirjailijan kanssa muutaman sanan elokuvasta, joka kertoi että ilmeisesti elokuvaa tehtiin siltä pohjalta, että se saataisiin vietyä ulkomaan levitykseen. Lisäksi olen jutellut henkilön kanssa, joka oli elokuvan teossa mukana "asiantuntijana" katsomassa, että tietyt rikospaikkoihin liittyvät jutut menevät mahdollisimman todenmukaisesti ja ymmärsin, että ohjaaja itse halusi kohtauksissa olevan verta enemmän, mitä niissä normaalisti olisi.
Ehkä nämä seikat selittävät omalta osaltaan sen, että elokuva ei vaikuta kovinkaan todenmukaiselta. Sinänsä sääli, sillä voisin hyvin kuvitella kirjailijan itsensä kirjoittavan kirjoja vanhana väkivaltarikostutkijana mahdollisimman realistiseen sävyyn. Toisaalta elokuvan ei kait aina kuulu olla realistinen, mutta uskon että se olisi kyllä parantanut tätä elokuvaa huomattavasti.
Koska elokuva on mielestäni sen verran huono, en oikein osannut katsoa elokuvaa siltä kantilta, että kykenisin arvioimaan näyttelijöiden suorituksia. Odotin meneväni katsomaan poliisidekkariin perustuvaa elokuvaa, mutta huomasin olevani katsomassa huonoa jenkkityyppistä trilleriä.
En ole vähään aikaan katsonut näin huonoa elokuvaa. Arvosanaksi voisin antaa yksi tai kaksi tähteä viidestä. Ei ihme, että jotkut elokuvan nähneet ovat olleet valmiita lähtemään elokuvateatterista kesken elokuvan.
Tuntuu, että itse juoni ei näyttele tässä elokuvassa muutenkaan pääroolia, vaan pääpointti on ollut tehdä mahdollisimman raaka ja verinen elokuva jenkkityyliin, jossa poliisit muistuttavat moottoripyöräjengiläisiä. Sääli, sillä elokuva menee tämän takia "vähän" överiksi. En itse ole lukenut tätä Matti Yrjänä Joensuun kirjoittamaa kirjaa, johon elokuva perustuu, mutta elokuvaseuralaiseni kertoi, että elokuvasta on jätetty kokonaan jotain juttuja pois.
Olen myös vaihtanut itse kirjailijan kanssa muutaman sanan elokuvasta, joka kertoi että ilmeisesti elokuvaa tehtiin siltä pohjalta, että se saataisiin vietyä ulkomaan levitykseen. Lisäksi olen jutellut henkilön kanssa, joka oli elokuvan teossa mukana "asiantuntijana" katsomassa, että tietyt rikospaikkoihin liittyvät jutut menevät mahdollisimman todenmukaisesti ja ymmärsin, että ohjaaja itse halusi kohtauksissa olevan verta enemmän, mitä niissä normaalisti olisi.
Ehkä nämä seikat selittävät omalta osaltaan sen, että elokuva ei vaikuta kovinkaan todenmukaiselta. Sinänsä sääli, sillä voisin hyvin kuvitella kirjailijan itsensä kirjoittavan kirjoja vanhana väkivaltarikostutkijana mahdollisimman realistiseen sävyyn. Toisaalta elokuvan ei kait aina kuulu olla realistinen, mutta uskon että se olisi kyllä parantanut tätä elokuvaa huomattavasti.
Koska elokuva on mielestäni sen verran huono, en oikein osannut katsoa elokuvaa siltä kantilta, että kykenisin arvioimaan näyttelijöiden suorituksia. Odotin meneväni katsomaan poliisidekkariin perustuvaa elokuvaa, mutta huomasin olevani katsomassa huonoa jenkkityyppistä trilleriä.
En ole vähään aikaan katsonut näin huonoa elokuvaa. Arvosanaksi voisin antaa yksi tai kaksi tähteä viidestä. Ei ihme, että jotkut elokuvan nähneet ovat olleet valmiita lähtemään elokuvateatterista kesken elokuvan.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
05.12.2010
Päätin tulla pitkästä aikaa päivittämään blogiani... Aika kiirettä on pitänyt muutaminan viime viikkoina. Pikkujouluja on ollut kolmena viikonloppuna ja sen lisäksi olen ollut toisinaan iltaisin sekä öisin töissä, jonka takia normaali arkirytmi on rikkoontunut. Lisäksi olen ollut Tampereella eräässä seminaarissa työasioissa.
Näiden kiireiden takia esim. liikuntakerrat jäivät ainoastaan yhteen kertaan toissa viikolla, jolloin kävin salilla treenaamassa jalat. Sitä edellisellä viikolla liikuin seitsemän kertaa. Mukana näissä kerroissa on edestakaiset työmatkat kävellen, jonka luokittelen ennemminkin hyötyliikunnaksi, kuin "oikeaksi" liikunnaksi. Tällä viikolla olen ehtinyt liikkumaan onneksi vähän enemmän.
Lisäksi nämä ylimääräiset jutut ovat vaikuttaneet siihen, että olen elänyt vähän epäterveellisesti. En enää pidä muutenkaan listaa pudottamistani kiloista, kun en ole ollut dieetillä enää vähään aikaan. Motivaatio ei riitä dieettaamiseen ja olen ihan tyytyväinen nykykuntooni, vaikka aionkin vielä jossain vaiheessa pudottaa max viisi kiloa. Ehkä vuoden vaihteen jälkeen.
Painoni on sahannut viime aikoina 74,5-77 kilon välillä ihan päivästä ja syömisistäni riippuen. Se saattaa heitää lähes parilla kilolla päivittäin. Pidän sitä ihan luonnollisena juttuna enkä stressaa asiasta. Esimerkiksi perjantaiaamuna paino oli 74,6kg ja nyt tänä aamuna se oli 76,1 kiloa.
Kuten jo edellisessä viestissä kirjoitinkin, tänne blogiin kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle, koska pöytäkoneeni meni rikki ja miniläppärillä on vähän tylsää kirjoittaa. Täytyy varmaan korjata tilanne ja päivittää blogia ravintola- ja elokuvajuttujen osalta.
Onneksi minulla on tällä hetkellä menossa 2,5 viikon loma ja saan relata. Pari päivää on mennyt yöelämässä, joka alkaa nyt riittämään. Muuten luvassa on lepoa, liikuntaa, rauhoittumista, ensi tiistaina Tallinnan päiväreissu ja torstaina lähden viikoksi Eilatiin.
Ulkomaan reissun jälkeen jälkeen olisi tarkoitus käydä "joulukäynnillä" entisessä kotikaupungissa äidin, veljen perheen ja kummipoikani perheen luona. Loman loputtua menen muutamaksi päiväksi töihin ennen joulua ja jouluksi lähden laivalla Riikaan. Joulun jälkeen taas muutamaksi päiväksi töihin, jonka jälkeen minulla on tammikuun alussa muutaman päivän loma.
Mutta jos sitä vaikka lähtisi valmistautumaan salille menoon. Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Näiden kiireiden takia esim. liikuntakerrat jäivät ainoastaan yhteen kertaan toissa viikolla, jolloin kävin salilla treenaamassa jalat. Sitä edellisellä viikolla liikuin seitsemän kertaa. Mukana näissä kerroissa on edestakaiset työmatkat kävellen, jonka luokittelen ennemminkin hyötyliikunnaksi, kuin "oikeaksi" liikunnaksi. Tällä viikolla olen ehtinyt liikkumaan onneksi vähän enemmän.
Lisäksi nämä ylimääräiset jutut ovat vaikuttaneet siihen, että olen elänyt vähän epäterveellisesti. En enää pidä muutenkaan listaa pudottamistani kiloista, kun en ole ollut dieetillä enää vähään aikaan. Motivaatio ei riitä dieettaamiseen ja olen ihan tyytyväinen nykykuntooni, vaikka aionkin vielä jossain vaiheessa pudottaa max viisi kiloa. Ehkä vuoden vaihteen jälkeen.
Painoni on sahannut viime aikoina 74,5-77 kilon välillä ihan päivästä ja syömisistäni riippuen. Se saattaa heitää lähes parilla kilolla päivittäin. Pidän sitä ihan luonnollisena juttuna enkä stressaa asiasta. Esimerkiksi perjantaiaamuna paino oli 74,6kg ja nyt tänä aamuna se oli 76,1 kiloa.
Kuten jo edellisessä viestissä kirjoitinkin, tänne blogiin kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle, koska pöytäkoneeni meni rikki ja miniläppärillä on vähän tylsää kirjoittaa. Täytyy varmaan korjata tilanne ja päivittää blogia ravintola- ja elokuvajuttujen osalta.
Onneksi minulla on tällä hetkellä menossa 2,5 viikon loma ja saan relata. Pari päivää on mennyt yöelämässä, joka alkaa nyt riittämään. Muuten luvassa on lepoa, liikuntaa, rauhoittumista, ensi tiistaina Tallinnan päiväreissu ja torstaina lähden viikoksi Eilatiin.
Ulkomaan reissun jälkeen jälkeen olisi tarkoitus käydä "joulukäynnillä" entisessä kotikaupungissa äidin, veljen perheen ja kummipoikani perheen luona. Loman loputtua menen muutamaksi päiväksi töihin ennen joulua ja jouluksi lähden laivalla Riikaan. Joulun jälkeen taas muutamaksi päiväksi töihin, jonka jälkeen minulla on tammikuun alussa muutaman päivän loma.
Mutta jos sitä vaikka lähtisi valmistautumaan salille menoon. Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)