Kävimme viime torstaina työporukan kanssa viettämässä pienimuotoisia pikkujouluja ja aloitimme illan ruokailemalla Ravintola Vespassa. Ravintola on kolmessa kerroksessa; kellarikerroksesta löytyy Trattoria, katutasosta Bar & Deli ja toisesta kerroksesta Ristorante, jossa me ruokailimme.
Ravintolan ulkonäkö on viihtyisä ja sijainti Helsingin keskustassa melko kiva. Meidän pöydässä tarjoilleet tarjoilijat olivat ystävällisiä ja avuliaita. Ristoranten puolella hinnat olivat aavistuksen keskitasoa korkeammat, mutta eivät kuitenkaan kalleimmasta päästä. Ravintolasta näkee, että siitä on yritetty tehdä vähän "parempaa" paikkaa, mutta ihan gourmet-tasoisena en sitä kuitenkaan pidä.
Itse söin alkuun carpaccio di manzoa, joka piti sisällään härkäcarpacciota, piparjuurimajoneesia, pistaasipähkinöitä, rucolaa ja parmesanjuustoa. Mielestäni tämä alkuruoka oli melko mitäänsanomaton eikä se oikein maistunut miltään. Ei siis pahaa, mutta mautonta. Annoksen ulkonäkö oli ihan nätti.
Työkaveri otti talon antipastolautasen, jota hän kehui ja jonka takia minulle iski ruokakateus. Ruokakateushan tunnetaan myös nimellä annoskateus ja se iskee silloin, kun kaveri saa eteensä paremman näköisen ja makuisen annoksen. Vihertävää väriä kasvoilla lisää entisestään se, jos olet itse alkuun harkinnut samaa annosta kaverin kanssa, mutta päätynyt lopulta toiseen, huonompaan vaihtoehtoon.
Pääruoaksi otin scarpa rossa gratinato con nocciolea, joka sisälsi hasselpähkinällä kuorrutettua puna-anturaa, sitruunakastiketta ja parsa-pinaattirisottoa. En ollut aiemmin maistanut tätä kalaa ja halusin siksi testata sen. Kala oli ruotoinen, mutta selkäruodon irroittaminen sujui melko kivuttomasti tarjoilijan opastuksella eikä ruodot tämän jälkeen enää vaivanneet. Itse kala oli hyvää ja sitä voisi ehkä verrata vaaleudeltaan ja mietoudeltaan siikaan tai ehkä kuhaan.
Pääruoka oli yleisesti ottaen hyvää, mutta sitruunakastike oli hiukan ylisuolaista. Ei kuitenkaan niin, etteikö sitä olisi voinut syödä. Annoksen ulkonäkö ei ollut ihan täydellisimmästä päästä, vaikka yritystä oli.
Jälkiruoaksi otin (taas kerran tiramisun), joka oli hyvänmakuista ja annos oli ohan kivannäköinen. Italialaisissa ravintoloissa tuntuu olevan aina muutama vakiojälkiruoka eikä niiden lisäksi ole kauheasti valinnanvaraa. Ja jos on, niin päädyn silti yleensä aina tiramisuun. Aika mielikuvituksetonta.
Laitetaan vielä muutama kuva työkaverin pääruoasta:
Stinco D´Agnello (ylikypsää karitsanpotkaa, rosmariinikastikkeessa, palstenakka-perunapyreetä sekä paahdettuja kasviksia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti