sunnuntai 19. joulukuuta 2010

NAPAPIIRIN SANKARIT

Kävin perantaina katsomassa tämän paljon kehutun suomalaisen seikkailukomedian ja ihmettelen kyllä suuresti sitä, minkä takia sitä on kehuttu pitkästäaikaa yhdeksi hauskimmista suomalaiseksi elokuvaksi ja hehkutettu niin kovasti. Elokuvassa oli toki muutama hauska kohtaus, mutta ei siellä teatterissa kuulunut mitään suuria naurunpyrskähdyksiä. Ehkä huumorintajuni on puutteellinen.

Elokuvassa oli kuitenkin saatu suhteellisen hyvin tuotua esille stereotypioita Lapista ja lappilaisista. Jussi Vatanen osaa esittää hyvin saamatonta, aavistuksen viinaanmenevää, mutta toisaalta halutessaan melko nokkelaa sekä pieniä jäyniä tekevää Jannea, josta kuitenkin elokuvan lopussa kuoriutuu mies, joka kykenee hoitamaan miehekkäästi sekä jääräpäisesti hänelle annetun tehtävän - vaikkakin se onnistuu erinäisten kommellusten jälkeen ja sattumien ansiosta. Myös Timo Lavikainen on melko hyvä Räihäsen roolissa.

Valitettavasti en osaa ottaa Jasper Pääkköstä kauhean tosissaan Kapun roolissa, johon hän ei mielestäni sovi ulkonäkönsä puolesta eikä eläytyminen oikein muutenkaan ole sellaista, jonka osaisin ottaa tosissani. Pääkkönen on ollut aiemmin ehkä liikaa "söpön" pojan rooleissa enkä siksi osaa kuvitella häntä pessimistisesti ajattelevaksi ja kyyniseksi Kapuksi.

Maisemat ovat hienot, mutta joissain kohdissa lavastukset sekä erilaiset kohtaukset eivät vaikuta aidoilta, vaan liian tehdyiltä ja liioteltuilta. Toisaalta komediaa tuskin tarvitse ottaa tältäkään osin turhan vakavasti. Iskelmäradio tuodaan elokuvan sponsorina elokuvassa melkoisen hyvin esille, mutta se ei haittaa. Elokuvassa soitettavat suomalaiset iskelmät sopivat hyvin taustalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti