PIHVIPAIKKA KARHUNPESÄ

Alppikatu 9, Helsinki
http://eat.fi/helsinki/pihvipaikka-karhunpesa


Ote Facebook-seinältäni:

"Tuijottelen Jorma Rädyn signeerauksella ja kuvalla varustettua Mr Universe-julistetta. Viereisessä julisteessa pullistelevat Arska ja Tony. Sieraimiini tunkeutuu voimakas testosteronin tuoksu (muokattu myöhemmin kaverin huomautuksesta: androstenonin tuoksuksi).

Syön pippurihärkää rasvaisilla ranskalaisilla ja jätän "miehekkäästi" koskematta salaattiin. Toisaalta kukapa ei jättäisi, jos se sisältää herne-maissi-paprikaa? Kahvi sisältyy hintaan. Teetä en edes kehtaa pyytää.

Vastapäisessä pöydässä istuva kulmahousuihin pukeutunut nuori mies näyttää haalareihin pukeutuneiden karjujen seassa eksyneeltä. Ehkä hän on pumppaamassa itseensä äijäenergiaa - PRKL!

Paikan ainoana naisena - lukuunottamatta "justiinamaista" tarjoilijaa herätän uteliaisuutta käsilaukun ja pinkin mopokypärän kera...

Hajatelmia@Pihvipaikka Karhunpesä"


Ja näin jälkikommenttina, ruoka ei ollut kovin hääviä, mutta sitä söi. Annos tuli pöytään muutamassa minuutissa. Ranskalaisia, valmista kermaista pippurikastiketta ja lehtipihviä naudan ulkofileestä, vaikka se pippurihärkänä myytiikin muistaakseni noin 10-11.00 euron hintaan. Annoksen kanssa tarjoillaan erikseen salaattia, jossa on vihreän lisänä herne-maissi-paprikaa. Lisäksi tarjolla on vettä, leipää ja margariinia. 

Ruoka on "makunsa" ja ison annoskokonsa puolesta juuri sitä, johon tavan lihansyöjämies on tyytyväinen. Ilman sen kummempia gastornomisia kikkailuja. Sellaista huoltoasemaruokaan verrattava niin maultaan kuin ulkonäöltäänkin. Ruokalista on suppea eikä siitä löydy mitään kasvisruokailijoille. Hinnat ovat edullisen ja keskiverron välimaastossa.

Asiakaskunta oli edellä mainitun kaltaista, eli rehellistä lihaa rakastavaa miehenkörilästä työhaalareissa. Tarjoilija oli topakka keski-ikäinen rouva, jonka voisi kuvitella suuttuessaan pistävän äijätkin kuriin. 

Ravintolan ulkonäöstä tuli nostalgisia fiiliksiä Siitä tuli mieleen lapsuudenajan ruokabaarit 70-80 -luvuilta. Sellaista "kaurismäkimäisen suomalaista", aavistuksen karua sekä askeettista bodarijulisteineen. 

Tämä on niitä paikkoja, jonne on pitänyt vuosikaudet mennä. Tykkään hienompien ravintoloiden ohessa myös sellaisista "rehellisistä" suomalaisista ruokapaikoista, joista saa kunnon tuhtia ruokaa/kotiruokaa. Tällä kertaa olin tyytyväinen siihen, että sain käynnin vihdoinkin toteutettua ja pääsin nauttimaan äijäenergiasta, mutta siihen se jäi. Ruoka ei ollut se asia, mikä saisi minut menemään kyseiseen ravintolaan uudestaan.

RAVINTOLA VPK

Albertinkatu 29, Helsinki
http://www.restaurantwalhalla.com/vpk/index.php

Osoitteessa Albertinkatu 29 sijaitsee Helsingin vapaaehtoinen palokunta, joka on toiminut aina vuodesta 1964 alkaen. Se toimi alkuun Ateneumin vieressä nykyisen Wordl Trade Centerin paikalla sijainneessa talossa.

Myöhemmin 1950-luvulla vapaapalokunta siirtyi nykyiselle paikalleen samoin kuin VPK:n juhlahuoneisto. Nykyinen ravintola sijaitsee katutasossa sisäpihalla, jonne mennään porttikongin kautta varsinaisen paloaseman ja autotallien sijaitessa kellarikerroksessa. Ravintola VPK on tätä nykyä samaa firmaa Suomenlinnassa sijaitsevan ravintola Walhallan kanssa.

Sisäpihalle tultaessa ravintolan sisääntulo vaikuttaa vaatimattomalta, mutta sisään astuessa eteen avautuu aito 50-luvun tunnelma sekä koristeet vanhoilta palokunnan ajoilta ja palopäälliköiden muotokuvineen. Ravintolan pöydissä olevat pöytäliinat antavat ravintolasta myös lounasaikaan siistin vaikutelman.

Ravintolan voi varata erilaisiin tilaisuuksiin ruokatarjoiluineen. Lisäksi ravintolassa tarjoillaan arkisin lounasta klo 11-15.00 välisenä aikana. Lounaslista löytyy ravintolan internet-sivuilta. Lounashinnat ovat 7,90 eurosta ylöspäin ja lounas maksetaan kassalle.

Tämä on taas yksi niistä ravintoloista, jonka lounasantia minun on pitänyt käydä kokeilemassa jo vuosikausia, mutta vasta tänään se onnistui. Olin aiemmin kesällä käynyt ravintolan oven takana lounasaikaan, mutta tuolloin se oli kiinni. Lienevätkö olleet kesälomalla? Tosin oli vähän tylsää, ettei oveen oltu laitettu tuolloin minkäänlaista lappua siitä, kauanko ravintola on suljettu. Ehkä tieto löytyi heidän internet-sivuiltaan.

Ennen tämän päiväistä käyntiä menin heidän internet-sivuilleen tarkoituksenani käydä katsomassa lounaslistaa, jota ei löytynyt. Tästä syystä soitin internet-sivuilla olevaan puhelinnumeroon, jonka piti vastata klo 09.00 alkaen ja johon soittamalla saattoi tehdä halutessaan pöytävarauksen lounaalle. Kukaan ei kuitenkaan vastannut puhelimeen useista yrityksistäni huolimatta eikä lounaslistaa oltu päivitetty, vaikka kello läheni yhtätoista. Olin tästä vähän ihmeissäni.

Ravintolaan mennessä tarjoilija totesi lounaslistaa esitellessään, että heiltä oli hajonnut viikonlopun aikana kylmäkaappi, jonka johdosta kaikkia listalla olevia ruokia ei ollut tarjolla. Ymmärsin tässä vaiheessa, että näiden jälkien korjaaminen saattoi olla syynä siihen, ettei lounaslistaa oltu ehditty päivittämään tai puhelimeen vastaamaan.

Päädyin itse ottamaan aurajuustokanaa, joka maksoi 9,50 euroa. Hintaan sisältyi vesi, itsetehdyt leivät, salaattipöytä, päivän keitto, aurajuustokanaa veneperunoiden kera sekä kahvia/teetä ja keksiä. Lounasta maksaessamme tarjoilija neuvoi meitä oma-aloitteisesti sen suhteen, mitä kuuluu hintaan ja mistä saa mitäkin.

Salaattipöytä olin tavanomainen, mutta sieltä löytyi minun makuuni olevia vaihtoehtoja. Tarjolla ollut lämmin itsetehty leipä oli taivaallista. Sitä olisi voinut syödä vatsan täyteen. Päivän keittona oli mustajuurikeitto, joka oli kermaisen täyteläistä ja suussa sulavaa. Aivan mielettömän hyvän makuista.

Pääruokana ollut broilerin rintaleike oli niin iso, ettei sitä jaksanut syödä kokonaan. Itse en kuitenkaan ole niin tuon leikkeen ystävä, koska en tykkää repiä irti luita sekä nahkoja, ja varsinkin jos leike on kastikkeen seassa. Liian sottaista puuhaa. Tästä syystä ostan itse yleensä aina rintafileetä. Broiskun ohessa tarjoiltu aurajuustokastike oli maukasta, joskin aurajuuston makua olisi voinut olla minun makuuni enemmän. Perunat olivat normaaleja veneperunoita, joita söin myös ihan hyvällä ruokahalulla.

Kaiken kaikkiaan lounas oli kuitenkin erityisen täyttävä ja suosittelemisen arvoinen. Hinta-laatusuhde oli mielestäni myös kohdallaan. Ravintolassa ollessamme tarjoilija kävi tyhjentämässä pöydästä tyhjiä astioita sillä aikaa, kun kävimme hakemassa buffeesta lisää ruokaa.

Asiakaskunta näyttyi koostuvan haalareihin pukeutuneista duunareista aina toimihenkilön näköisiin ihmisiin. Uskon, että ravintolan kotiruokamainen lounas sopii monen tyyppisen ihmisen suuhun ja kaikki varmasti pääsääntöisesti pitävät siitä. Olen ymmärtänyt, että ravintola on suosittu lounaspaikka.


Tässä esimerkki viikon 34 lounasruoista hintoineen:

- VPKn Burger lohkoperunoilla 8.80 euroa 
- Päivän keitto & salaattibuffet 8.80 euroa 

Ma: Aurajuustokanaa 9.50 euroa (sisältää kaiken) 
Ti: Lohta Remoulade 
Ke: Lihamureke 
To: Makkarakastiketta 
Pe: Karjalanpaistia 

Lohirösti 12.90 euroa 
Vuohenjuustosalaatti 7.90 euroa 

PURE BISTRO

Pohjoisesplanadi 9, Helsinki.
http://purebistro.fi/


Kun minut kutsuttiin syömään Pure Bistroon, en ollut ikinä kyseisestä ravintolasta mitään kuullutkaan. Tästä syystä kävin etukäteen katsastamassa ravintolan nettisivut, joiden perusteella saatoin aavistella, että kyseessä on vähän tasokkaampi ravintola. Ravintolan osakkaita ovat ravintola Luomosta tutut Jouni Toivanen ja Mika Mattila sekä Tommi Haru.

Nettisivuilla näkyvän menun perusteella oli vähän vaikeaa saada selvyyttä siitä, mitä mikin ruokalaji piti sisällään, mutta meitä palvellut tarjoilija osasi kyllä melkoisen hyvin kertoa eri ruokalajeista sekä suositella viinejä. Toisaalta olisin kuitenkin kaivannut itse menuun tarkempaa kerrontaa annosten sisällöstä, sillä nyt jotkut mielenkiintoiset ja itselle tuntemattomat annoksissa käytetyt maut sekä ainekset jäivät vaille vastausta. Menu vaihtuu käsitykseni mukaan kuusi kertaa vuodessa ja annosten raaka-aineet ovat kulloisenkin kauden sesonkia.

Itse tilasin alkuun "duck in japan"-annoksen, jossa oli ankankoivesta sekä maksasta tehtyä terriiniä, joka tarjoiltiin dashi-liemessä pekonimurujen, herneenpalkojen, misomajoneesin sekä wasabi-nokareen kera. Alkuruoka oli oikein maistuva. Seuralainen söi alkuun "beets and goat milk"-annoksen, jossa oli uuden sadon punajuuria kastikemaista vuohenmaitojuustoa. Hyvää, mutta melko tyypillinen alkuruoka ilman mitään se kummempaa yllätyksellisyyttä.

Pääruoaksi valitsin "venison and xoco"-annoksen. Tämä grillatusta saksanhirvestä, possunkyljestä ja suklaakastikkeesta koostuva annos tarjoiltiin kermaisten viipaleperunoiden kera. Annos oli suolainen, mutta ei minun makuuni liikaa.

Pääruoka oli hyvä, mutta ei niin hyvä kuin seuralaisen nauttima kermaisen täyteläinen "forest mushroom porridge", eli ohrasta ja kanttarelleista tehtyä ohrattoa - "sienimetsän aarteita risoton tapaan". Annoksessa oli nokkosista tehtyä pestomaista kastiketta sekä jotain sinappimaista ruskeaa kastiketta, josta ei ottanut selvää mistä se on tehty.

Jälkiruoaksi otin italailaisen jälkiruoan "affogaton". Tämä annos oli koottu siten, että suklaisen moussemaisen kastikekerroksen päällä oli ohut kakkupohjamainen levy sekä vaniljaista jäätelöä sekä suklaarouhetta. Jälkiruoan kanssa tarjoiltiin erikseen pieni kannu kuumaa espressoa, joka kaadettiin juuri ennen jälkiruoan nauttimista koko komeuden päälle. Jälkiruoka oli taivaallista ja maultaan se muistutti aavistuksen tiramisua.

Seuralainen otti espresson lisäksi jälkiruoaksi "queen"-annoksen, jossa oli vaniljajäätelöä vadelmaisen ja mustikkaisen melban sekä keksimurusten kanssa. Jälkiruoka maistui hyvälle, mutta "tavalliselle".

Parhaimmat annokset olivat mielestäni nauttimani "duck in japan"-alkuruoka, seuralaiseni nauttima pääruoka "forest mushroom porridge" sekä oma jälkiruokani "affogato". Tuon suosikkipääruokani valinta on kyllä itsellekin yllätys, sillä en ole sienten ystävä. Sama ihmetys tapahtui jälkiruoan osalta, sillä en pidä kahvista. Tässä tapauksessa nämä kaksi asiaa kuitenkin toimivat.

Varsinkin alku- ja pääruoat olivat ulkonäöltään kauniita ja erityismaininnan saa tuo metsäisesti koristeltu kanttarelliohratto. Jälkiruokien ulkonäköön olisi ehkä voinut panostaa enemmän samoin kuin jälkiruokavaihtoehtoihin. Hintataso oli keskiarvoa kalliimpaa, mutta uskoisin ruokien olevan tasoltaan hintansa väärtiä. Mikäli ravintolaa haluaa testata, suosittelen pöytävarausta.

Ravintola oli melko pieni ja pöydät oli sijoitettu aika lähekkäin toisiinsa nähden. Ravintola on mielestäni ulkonöltään yksinkertainen, moderni, rento ja raikas. Ravintolan etuosassa oli pieni baari, jossa saattoi odottaa pöytävarauksen alkamista ja sisäpihalla terassi. Kuvaa en viitsinyt ottaa itse ravintolasta, koska en halunnut häiritä ravintolan muita asiakkaita. Tässä netistä löytämäni kuva ravintolasta: http://blog.visithelsinki.fi/wp-content/uploads/2012/06/Pure-Bistro-sali-small.jpg

Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin hyvä, samoin kuin seura. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ravintola.

"Duck in Japan":

"Beets & Goat milk":

"Venison & Xoco":

"Forest Mushroom Porridge":

"Affogato" tässä vaiheessa vielä ilman espressoa:

"Queen":

KOVASIKAJUTTU

Yksi parhaista, ellei paras dokumenttielokuva, jonka olen nähnyt. Ja ehdottomasti hauskin. Olin katsomassa tätä elokuvaa elokuvateatterissa yksin eikä mulla ole yleensä tapana nauraa yksinään ääneen, mutta nyt nauroin ja lujaa vedet silmissä. Elokuva oli hauskempi, kuin suurinosa komedioista. Samalla kuitenkin avartava ja liikuttava elokuva.

Alunperin mulla oli tarkoitus mennä katsomaan toinen elokuva, mutta koska sen alkua olisi pitänyt odotella sen verran pitkään, tein random-päätöksen ja ostin liput Kovasikajuttuun. Olin joskus aiemmin arponut mielessäni sitä, että kannattaako elokuva mennä katsomaan, koska pelkäsin pienten ennakkoluulojen saattelemana sen olevan ehkä jollain tapaa tylsä tai jopa liian vakava.

Elokuvassa siis seurataan kehitysvammaista Pertti Kurikkaa sekä hänen bändinsä "Pertti Kurikan Nimipäivä" muita jäseniä, jotka ovat Pertin tapaan kehitysvammaisia sekä bändin tietä tuntemattomuudesta suuren yleisön eteen. Oli mielenkiintoista katsoa, kuinka nämä miehet osoittavat pohtivat maailmaa omasta näkövinkkelistään ja näyttävät tunteitaan niin hyvässä kuin pahassa. Oli myös mahtavaa seurata, kuinka hienosti heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset hoitavat työnsä kannustaen Perttiä, Karia, Samia ja Tonia elämään terveiden aikuisten ihmisten tapaan. Arvokasta työtä.

Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen elokuva!

"Tämä ei ole itkun asia, tämä on punkkia!"

sikaHYVÄjuttu!!!

NUEVO (ESPANJALAINEN)

Sofiankatu 4, Helsinki
www.ravintolanuevo.fi

Meillä oli eilen tarkoitus mennä työkaverin ja hänen avovaimonsa kanssa syömään pitkän kaavan mukaan, mutta kuinkas kävikään? Nautimme vähän viiniä ennen pöytävarauksen alkua eikä sen jälkeen enää tehnytkään pihviä mieli. Päätimme tilata pöytään ruokaa ja jakaa sitä keskenämme, jonka johdosta päädyimme tilaamaan Nuevon molemmat tapas-lajitelmat.

Jotkut tapaksista olivat taidolla tehtyjä ja erityisen maistuvia. Osa taas oli sellaisia keskinkertaisia tekeleitä, joita söi, mutta joista ei saanut mitään erityisiä "säväreitä". Erikoismaininnan annan sitrusmarinoidulle valkotonnikalalle, joka tarjoiltiin mustekalan ja parsan kera. Myös pähkinän ja sinihomejuuston kera tarjoiltu marinoitu endiivi yllätti positiivisesti sekä ankerias avocadokreemillä.

Ei-niin-hyviä olivat kylmäsavulohimousse lohenmädillä sekä perunasalaatti savukalan, serranokinkun ja sardellitapenaden kera. Mansikoiden ja versosalaatin kera tarjoiltu vuohenjuustomousse oli liian kermavaahdon makuista.

Jälkiruoaksi söin erinomaisen suklaisen "Chocolaten", mikä piti sisällään suklaaganache, valkosuklaa-Baileysmoussea ja kaakaocrumblea. Jälkiruoka oli niin suussa sulavan täyteläistä, että tilasin sitä itselleni toisenkin annoksen. Ulkonäöllisesti syömämme annokset olivat houkuttelevia, joskin omaan makuuni ne olisivat voineet olla hiukan isompia.

Tarjoilijasta riippuen englannin tai suomen kielellä saamamme palvelu toimi hyvin ja se oli ammattimaisen oloista. Ei liian tunkeilevaa, mutta ei liian hidastakaan. Kun meille tuotiin tapas-lajitelmat pöytään, tarjoilija kertoi meille, mitä mikin annos piti sisällään.

Ravintola Nuevo on sisustukseltaan ihan tyylikäs ja laadukas samalla, kun ravintolasta hehkuu värien puolesta lämminhenkisyyttä. Itse söimme ravintolan viehättävällä terassilla ja tunnelma oli kauniina, lämpöisenä sekä aurinkoisena elokuun iltana hyvinkin "välimerellinen".

Jään haaveilemaan Nuevon Caballo-annoksesta, joka sisältää hevosen sisäfileetä, pekonia, bataattia ja choron-kastiketta tai vaihtoehtoisesti Percasta, joka pitää sisällään grillattua puna-ahventa ja simpukkarisottoa.

Mikäli varsinaiset pääruoat ovat yhtä maistuvia, kuin suurin osa nyt syömistämme ruuista, on hinta-laatusuhdekohdillaan niiden osalta. Toisaalta olen kuullut Nuevion ruuista myös negatiivisempia kommentteja, joten tiedä sitte? Alkupalojen, tapasten ja jälkiruokien hinnat ovat mielestäni kohtuullisia.  

DINNER IN THE SKY

Ostin kahden ruokalajin päivällisen kahdelle hengelle Grouponilta "Dinner In The Sky"-ravintolaan, joka on valittu maailman kymmenen erikoisimman ravintolan joukkoon ja joka kiertää eri puolilla maailmaa erilaisin kokoonpanoin. Päivälliselle kertyi hintaa yhteensä 85,00 euroa. Etukäteen ei ollut tiedossa, mitä ruokia päivällisellä tarjoiltiin, vaan menu oli yllätys. Mahdolliset ruoka-aineallergiat saattoi ilmoittaa etukäteen sähköpostitse.

Itse päätöksen teko päivällisen ostamisesta ei ollut mikään ihan yksinkertainen juttu korkeanpaikankammoiselle. Esimerkkinä mainittakoot, että kun ostin itselleni tämän nykyisen 6. kerroksessa sijaitsevan kotini, jouduin ensimmäistä kertaa parvekkeelle mennessäni konttaamaan sinne, koska pelkäsin sen verran matalakaiteiselle parvekkeelle menoa. Loppujen lopuksi rohkaisin mieleni ja päätin maksaa tästä hieman erikoisesta kokemuksesta.

Tein pöytävarauksen maanantaille 13.08.2012 klo 16.30 ja mukaani lähti pakkiksen Soppaluu, joka on myös hyvän ruoan ystävä. Olin etukäteen tarkistanut Forecan sivuilta säätilanteen, joka ennusti aurinkoista ilmaa tuolle ajankohdalle. Kyseisenä ajankohtana menun olivat koonneet Björn Frantzén ja Daniel Lindeberg Tukholmasta, joista "Dinner In The Sky"-ravintolan sivut kirjoittavat näin:

Björn Frantzén ja Daniel Lindeberg omistavat Tukholmassa sijaitsevan Frantzén/Lindebergin ravintolan ja toimivat myös kyseisen ravintolan kokkeina. Björn Frantzén ja Daniel Lindeberg avasivat ruokakriitikkojen ylistämän ja palkitun Frantzén/Lindebergin vuonna 2008. Lindeberg ja Frantzén kuvailevat tunnettua ravintolaansa rennon elegantiksi ja se lukeutuukin Skandinavian ravintoloiden ehdottomaan kärkeen. Erityisen tästä tukholmalaisesta ravintolasta tekee perinteisen ruokalistan puuttumineen. Tarjoilu määräytyy päivittäin käytettävien ja usein myös yllätyksellisten raaka-aineiden mukaan. Lopputulos on todella upea makunautinto, jossa pohjoismaalainen ja aasialainen keittiö yhdistyvät odottamattomalla ja onnistuneella tavalla.

Frantzén/Lindeberg sai ensimmäisen Michelin-tähtensä 2009 ja toinen tähti tuli 2010. Vuotta myöhemmin Frantzén/Lindeberg sai 57. sijan S.Pellegrinon maailman 50 parhaan ravintolan listalla ja mainittiin erikseen ”One to Watch” ravintolana.  Suurin uutinen oli kuitenkin vuorossa kuluvan vuoden huhtikuun lopussa, jolloin Frantzén/Lindeberg oli 20. maailman 50 parhaan ravintolan 2012 joukossa.

Tällä kertaa ravintola-alue oli pystytetty Helsingin Rautatientorille, jossa oli pöydän varanneille VIP-teltta, jonka loungeen piti mennä puolta tuntia aiemmin ennen nostoa ja jonne saattoi jättää säilöön ylimääräiset vaatteet ja laukut noston ajaksi. Teltassa saattoi sohvalla istuessaan katsella kokkien esivalmisteluita rukien suhteen. Ennen VIP-telttaan menoa oli ottanut muutaman neuvoa antavan rohkaisuryypyn sekä käynyt wc:ssä. Mikäli ravintolan tilaa yksityiskäyttöön, on ravintola mahdolista laskea las tarpeen mukaan wc-käyntejä varten.

Loppujen lopuksi meidät vietiin "ravintolaan", jossa meille osoitettiin istumapaikat ja "köytettiin" rallivaljain kiinni penkkeihin. Jalkojen alla ei ollut varsinaista lattaa, vaan metallinen levy, eli istuimme "tyhjän päällä". Pöydän ympärille mahtui yhteensä 22 asiakasta ja pöydän keskellä oli tilaa keittiömestarille apulaisineen sekä turvallisuudesta vastaavalle henkilökunnalle.

Dinner In The Skyn-sivujen mukaan asiakkaan tulee olla vähintään 150 cm:ä pitkä ja enintään 150 kiloa painava, jotta hän voi osallistua nostoon. Alle 18-vuotiaat saavat osallistua ainoastaan aikuisen seurassa ja liikkuntaesteisiä autetaan tarvittaessa osallistumaan turvallisesti. Asiakkaan kannattaa huomioida pukeutumisessa sää sekä se, että noston aikana ylhäällä saattaa tuulla enemmän ja olla kylmempi.

Tämän jälkeen meidät nostettiin 45 metrin korkeuteen, joka sjaitsee melkein samoissa korkeuksissa kuin Helsingin päärautatieaseman torni, joka on Helsingin kaupungin sivujen mukaan 48,5 metriä korkea. Tämän jälken meille tarjoiltiin pieni alkupala, joka sisälsi: Naudan tartarpihvin, muikunmätiä, savustetulla ankeriaalla maustettua smetanaa, rapeaa sipulia ja tuhkaa. En ollut aiemmin syönyt tartar-pihviä, mutta tämän kokemuksen perusteella se oli maukkaampaa, kuin mitä oin alunperin kuvitellut. Alkupala maistui erinomaiselle.

Pääruoka oli myös pieni, mutta erittäin hyvänmakuinen. Pääruoka sisälsi: Hitaasti paistettua merikrottia, artisokkapyreetä, jotka tarjoiltiin nokkosten sekä
nuoren valkosipuvinaigretten ja kanttarellien kera. Minä, joka en ole mikään sienien ystävä, söin hyvällä ruokahalulla lautasella olevat kanttarellit. Ennen nostoa VIP-teltasta sai ostaa eurolla shampanjalasillisen (G.H. Mumm) sekä valkoviiniä, jotka tarjoiltiin ruokien kanssa.

Tässä tapauksessa nosto kesti noin 30-40 minuuttia ja heti ruokailun jälkeen meidät laskettiin alas. Ruoka oli hyvää, mutta annokset olivat niin pienet, että menin heti tämän jälkeen syömään toiseen ravintolaan pitkän kaavan mukaan. Toisaalta pienet annoskoot eivät jääneet harmittamaan, koska koin että maksoin mielelläni nimenomaan uudesta mieleenpainuvasta kokemuksesta.

Negatiivista oli se, että Grouponin sivuilla kerrottiin, että nosto tehdään 50 metrin korkeuteen. Dinne In The Skyn nettisivuilla taas sanottiin, että nosto tehdään 40 metrin korkeuteen, eli kumpikaan näistä tiedoista ei pitänyt paikkaansa. Toisaalta viisi metriä sinne tänne... sillä ei ole niin merkitystä. Merkitystä oli lähinnä sillä, että tiedot olivat ristiriitaisia.

Lisäksi VIP-teltassa oleva henkilökunta ei tiennyt oikein mistään mitään, kun heille esitti joitakin kysymyksiä ennen nostoa. Olisin myös toivonut etukäteen informaatiota Grouponin tai Dinner In The Sky-sivujen kautta siitä, kuinka kauan nosto kestää, onko alueella säilytystilaa laukuille jne. Nämä asiat sain tietää vasta, kun soitin ravintolan edustajalle.

Positiivista oli ruoan sekä erikoisen kokemuksen lisäksi mukava ja huumorintajuinen henkilökunta, jolla oli napakka ote hommaan sekä rauhoittava vaikutus korkeanpaikankammoiseen asiakkaaseen. Täytyy kyllä sanoa, että missään vaiheessa ei pelottanut. Tämä johtui siitä, että en juurikaan katsellut alaspäin enkä kääntynyt tuolissa sivusuunnassa katselemaan maisemia, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.


Kotisivut: http://www2.dinnerinthesky.fi/index.php?id=78

Dinner In The Sky 45 metrin korkeudessa

Rohkaisuryypyt @On The Rocks

VIP-teltta

VIP-Lounge

Alkuvalmisteluja