Yksi parhaista, ellei paras dokumenttielokuva, jonka olen nähnyt. Ja ehdottomasti hauskin. Olin katsomassa tätä elokuvaa elokuvateatterissa yksin eikä mulla ole yleensä tapana nauraa yksinään ääneen, mutta nyt nauroin ja lujaa vedet silmissä. Elokuva oli hauskempi, kuin suurinosa komedioista. Samalla kuitenkin avartava ja liikuttava elokuva.
Alunperin mulla oli tarkoitus mennä katsomaan toinen elokuva, mutta koska sen alkua olisi pitänyt odotella sen verran pitkään, tein random-päätöksen ja ostin liput Kovasikajuttuun. Olin joskus aiemmin arponut mielessäni sitä, että kannattaako elokuva mennä katsomaan, koska pelkäsin pienten ennakkoluulojen saattelemana sen olevan ehkä jollain tapaa tylsä tai jopa liian vakava.
Elokuvassa siis seurataan kehitysvammaista Pertti Kurikkaa sekä hänen bändinsä "Pertti Kurikan Nimipäivä" muita jäseniä, jotka ovat Pertin tapaan kehitysvammaisia sekä bändin tietä tuntemattomuudesta suuren yleisön eteen. Oli mielenkiintoista katsoa, kuinka nämä miehet osoittavat pohtivat maailmaa omasta näkövinkkelistään ja näyttävät tunteitaan niin hyvässä kuin pahassa. Oli myös mahtavaa seurata, kuinka hienosti heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset hoitavat työnsä kannustaen Perttiä, Karia, Samia ja Tonia elämään terveiden aikuisten ihmisten tapaan. Arvokasta työtä.
Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen elokuva!
"Tämä ei ole itkun asia, tämä on punkkia!"
sikaHYVÄjuttu!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti