VARSINAINEN SEKAMETELISOPPA: PURE BISTRO

Pohjoisesplanadi 9, Helsinki.
http://purebistro.fi/

Kun minut kutsuttiin syömään Pure Bistroon, en ollut ikinä kyseisestä ravintolasta mitään kuullutkaan. Tästä syystä kävin etukäteen katsastamassa ravintolan nettisivut, joiden perusteella saatoin aavistella, että kyseessä on vähän tasokkaampi ravintola. Ravintolan osakkaita ovat ravintola Luomosta tutut Jouni Toivanen ja Mika Mattila sekä Tommi Haru.

Nettisivuilla näkyvän menun perusteella oli vähän vaikeaa saada selvyyttä siitä, mitä mikin ruokalaji piti sisällään, mutta meitä palvellut tarjoilija osasi kyllä melkoisen hyvin kertoa eri ruokalajeista sekä suositella viinejä. Toisaalta olisin kuitenkin kaivannut itse menuun tarkempaa kerrontaa annosten sisällöstä, sillä nyt jotkut mielenkiintoiset ja itselle tuntemattomat annoksissa käytetyt maut sekä ainekset jäivät vaille vastausta. Menu vaihtuu käsitykseni mukaan kuusi kertaa vuodessa ja annosten raaka-aineet ovat kulloisenkin kauden sesonkia.

Itse tilasin alkuun "duck in japan"-annoksen, jossa oli ankankoivesta sekä maksasta tehtyä terriiniä, joka tarjoiltiin dashi-liemessä pekonimurujen, herneenpalkojen, misomajoneesin sekä wasabi-nokareen kera. Alkuruoka oli oikein maistuva. Seuralainen söi alkuun "beets and goat milk"-annoksen, jossa oli uuden sadon punajuuria kastikemaista vuohenmaitojuustoa. Hyvää, mutta melko tyypillinen alkuruoka ilman mitään se kummempaa yllätyksellisyyttä.

Pääruoaksi valitsin "venison and xoco"-annoksen. Tämä grillatusta saksanhirvestä, possunkyljestä ja suklaakastikkeesta koostuva annos tarjoiltiin kermaisten viipaleperunoiden kera. Annos oli suolainen, mutta ei minun makuuni liikaa.

Pääruoka oli hyvä, mutta ei niin hyvä kuin seuralaisen nauttima kermaisen täyteläinen "forest mushroom porridge", eli ohrasta ja kanttarelleista tehtyä ohrattoa - "sienimetsän aarteita risoton tapaan". Annoksessa oli nokkosista tehtyä pestomaista kastiketta sekä jotain sinappimaista ruskeaa kastiketta, josta ei ottanut selvää mistä se on tehty.

Jälkiruoaksi otin italailaisen jälkiruoan "affogaton". Tämä annos oli koottu siten, että suklaisen moussemaisen kastikekerroksen päällä oli ohut kakkupohjamainen levy sekä vaniljaista jäätelöä sekä suklaarouhetta. Jälkiruoan kanssa tarjoiltiin erikseen pieni kannu kuumaa espressoa, joka kaadettiin juuri ennen jälkiruoan nauttimista koko komeuden päälle. Jälkiruoka oli taivaallista ja maultaan se muistutti aavistuksen tiramisua.

Seuralainen otti espresson lisäksi jälkiruoaksi "queen"-annoksen, jossa oli vaniljajäätelöä vadelmaisen ja mustikkaisen melban sekä keksimurusten kanssa. Jälkiruoka maistui hyvälle, mutta "tavalliselle".

Parhaimmat annokset olivat mielestäni nauttimani "duck in japan"-alkuruoka, seuralaiseni nauttima pääruoka "forest mushroom porridge" sekä oma jälkiruokani "affogato". Tuon suosikkipääruokani valinta on kyllä itsellekin yllätys, sillä en ole sienten ystävä. Sama ihmetys tapahtui jälkiruoan osalta, sillä en pidä kahvista. Tässä tapauksessa nämä kaksi asiaa kuitenkin toimivat.

Varsinkin alku- ja pääruoat olivat ulkonäöltään kauniita ja erityismaininnan saa tuo metsäisesti koristeltu kanttarelliohratto. Jälkiruokien ulkonäköön olisi ehkä voinut panostaa enemmän samoin kuin jälkiruokavaihtoehtoihin. Hintataso oli keskiarvoa kalliimpaa, mutta uskoisin ruokien olevan tasoltaan hintansa väärtiä. Mikäli ravintolaa haluaa testata, suosittelen pöytävarausta.

Ravintola oli melko pieni ja pöydät oli sijoitettu aika lähekkäin toisiinsa nähden. Ravintola on mielestäni ulkonöltään yksinkertainen, moderni, rento ja raikas. Ravintolan etuosassa oli pieni baari, jossa saattoi odottaa pöytävarauksen alkamista ja sisäpihalla terassi. Kuvaa en viitsinyt ottaa itse ravintolasta, koska en halunnut häiritä ravintolan muita asiakkaita. Tässä netistä löytämäni kuva ravintolasta: http://blog.visithelsinki.fi/wp-content/uploads/2012/06/Pure-Bistro-sali-small.jpg

Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin hyvä, samoin kuin seura. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ravintola.

"Duck in Japan":