PIHVIPAIKKA KARHUNPESÄ

Alppikatu 9, Helsinki
http://eat.fi/helsinki/pihvipaikka-karhunpesa


Ote Facebook-seinältäni:

"Tuijottelen Jorma Rädyn signeerauksella ja kuvalla varustettua Mr Universe-julistetta. Viereisessä julisteessa pullistelevat Arska ja Tony. Sieraimiini tunkeutuu voimakas testosteronin tuoksu (muokattu myöhemmin kaverin huomautuksesta: androstenonin tuoksuksi).

Syön pippurihärkää rasvaisilla ranskalaisilla ja jätän "miehekkäästi" koskematta salaattiin. Toisaalta kukapa ei jättäisi, jos se sisältää herne-maissi-paprikaa? Kahvi sisältyy hintaan. Teetä en edes kehtaa pyytää.

Vastapäisessä pöydässä istuva kulmahousuihin pukeutunut nuori mies näyttää haalareihin pukeutuneiden karjujen seassa eksyneeltä. Ehkä hän on pumppaamassa itseensä äijäenergiaa - PRKL!

Paikan ainoana naisena - lukuunottamatta "justiinamaista" tarjoilijaa herätän uteliaisuutta käsilaukun ja pinkin mopokypärän kera...

Hajatelmia@Pihvipaikka Karhunpesä"


Ja näin jälkikommenttina, ruoka ei ollut kovin hääviä, mutta sitä söi. Annos tuli pöytään muutamassa minuutissa. Ranskalaisia, valmista kermaista pippurikastiketta ja lehtipihviä naudan ulkofileestä, vaikka se pippurihärkänä myytiikin muistaakseni noin 10-11.00 euron hintaan. Annoksen kanssa tarjoillaan erikseen salaattia, jossa on vihreän lisänä herne-maissi-paprikaa. Lisäksi tarjolla on vettä, leipää ja margariinia. 

Ruoka on "makunsa" ja ison annoskokonsa puolesta juuri sitä, johon tavan lihansyöjämies on tyytyväinen. Ilman sen kummempia gastornomisia kikkailuja. Sellaista huoltoasemaruokaan verrattava niin maultaan kuin ulkonäöltäänkin. Ruokalista on suppea eikä siitä löydy mitään kasvisruokailijoille. Hinnat ovat edullisen ja keskiverron välimaastossa.

Asiakaskunta oli edellä mainitun kaltaista, eli rehellistä lihaa rakastavaa miehenkörilästä työhaalareissa. Tarjoilija oli topakka keski-ikäinen rouva, jonka voisi kuvitella suuttuessaan pistävän äijätkin kuriin. 

Ravintolan ulkonäöstä tuli nostalgisia fiiliksiä Siitä tuli mieleen lapsuudenajan ruokabaarit 70-80 -luvuilta. Sellaista "kaurismäkimäisen suomalaista", aavistuksen karua sekä askeettista bodarijulisteineen. 

Tämä on niitä paikkoja, jonne on pitänyt vuosikaudet mennä. Tykkään hienompien ravintoloiden ohessa myös sellaisista "rehellisistä" suomalaisista ruokapaikoista, joista saa kunnon tuhtia ruokaa/kotiruokaa. Tällä kertaa olin tyytyväinen siihen, että sain käynnin vihdoinkin toteutettua ja pääsin nauttimaan äijäenergiasta, mutta siihen se jäi. Ruoka ei ollut se asia, mikä saisi minut menemään kyseiseen ravintolaan uudestaan.