Don Corleone ei ole ravintola, jonne tullaan viettämään romanttista iltaa tai istumaan iltaa ystäväporukassa, sillä siihen se on aivan liian pieni ja ahdas sekä liian ”akvaariomainen”. Ravintolan koosta johtuen pöytävarausten tekeminen on aavistuksen hankalaa ja se käy ilmi jo ravintolan nettisivuiltakin. Ravintola on ehkä pikemminkin tarkoitettu suhteellisen laadukkaaksi, mutta ruokailupaikaksi pikaisesti ruokaileville shoppailureissulla oleville ihmisille.
Pikaruokapaikkamaiseksi ravintolan tekee myös se, että heillä ei ole omia wc:tä, vaan asiakas joutuu käyttämään kauppakeskuksen vessoja. Takin ottaa mieluummin tuolin selkänojalle, kuin jättää naulakkoon, joka on ovensuussa ja josta se on herkästi vietävissä.
Tällä kertaa viihtyisyyttä häiritsi jonkun verran ihan vieressä istunut neljän hengen perhe, jonka lapset kiljuivat ja hakkasivat pöytää jollain lelulla. Onneksi perhe ei viihtynyt ravintolassa kauaa. Lisäksi visa electron ei toiminut ravintolassa ja jouduin käymään siksi pankkiautomaatilla.
Ravintolan ulkonäkö on tyylikäs ja suhteellisen moderni. Seinillä oleva sisustuskivi ja tummahko puu tuovat ravintolaan kuitenkin lämminhenkisyyttä. Tältä osin paikkaa ei voi muuta kuin kehua.
Ruokatilauksen jälkeen pöytään tuodaan ciapattaa ja grissineja balsamico-oliiviöljyseoksen sekä oliivien kera, jotka sisältyvät muiden tilausten hintaan. Tilatut ruoka-annokset tulevat pöytään nopeasti. Hinnat ovat ehkä hiukan keskitasoa korkeammat, kun ottaa huomioon, että kyse on nimenomaan pikaruokapaikkanaisesta ravintolasta.
Palvelu on asiallista, mutta ei kovin yksilöllistä. Tarjoilijoilla on kiire. Suurin osa (kaikki?) ravintolan työntekijöistä on ulkomaalaisia, joiden etnistä alkuperää on vaikeaa erottaa. Tummia ovat joka tapauksessa, eivätkä he osaa kunnolla suomen kieltä. Onneksi heidän kanssaan voi kommunikoida englannin kielellä. Joitain kyseisen ravintola arvosteluja luettuani olen yllättynyt siitä, että jotkut ruokailijat ovat kokeneen palvelun tylyksi.
Tilasin tällä kertaa pääruoaksi Cappelletti Siracusania, joka sisälsi lihalla täytettyä pastaa, parmankinkkua, rucolaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja kermaisella pestokastikkeella. Jännää vain oli se, että mielestäni tuo kastike ei ollut pestokastiketta nähnytkään, vaan ennemminkin se oli hyvää, kermaisen tomaattista kastiketta. Tai sitten se pesto oli hyvin piilotettu sinne joukkoon. Tästä huolimatta annos oli hyvänmakuinen ja annos näytti herkulliselta
Jälkiruoaksi otin pikarissa tarjoiltavaa perinteistä tiramisukakkua, joka vaikutti maun perusteella itsetehdyltä ja oli todella hyvää. Olin vähän ahne ja ehdin ottamaan tiramisusta lusikallisen, ennen kuin ehdin ottaa valokuvan annoksesta. Itse annoksen ulkonäkö ei ollut häävi.
Jos haluat testata italialaista pikaruokaa, niin suosittelen testaamaan ravintolan.
http://www.doncorleone.fi/
Tämäpäs blogi oli mukava löytää! Olen käynyt itse usein kyseisessä kuppilassa, eikä se ole pettänyt kertaakaan. Ruoka on hyvää ja laadukasta. Kuten sanoit, paikkaan kannattaa suhtautua pikaruokapaikkana, mutta toisaalta se on ihanaa, että pikaruokalasta saa niin hyvää niin nopeasti!
VastaaPoista