08.01.2011

Olisi tietysti kohteliasta toivottaa blogia seuraaville lukijoille hyvää uutta vuotta, joten tehdään se sitten - aavistuksen myöhässä. Parempi kuitenkin myöhään, kuin ei milloinkaan. Toivotan siis teille kaikille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2011!

Wikipedia: Uusi vuosi

Toivon myös, että kykenette pitämään mahdolliset uuden vuoden lupauksenne, sillä uskon kaiken järjen mukaan, että niiden toteutuminen tekee lupaajan olon paremmaksi. En jaksa uskoa, että kukaan lupailisi itselleen mitään sellaista, mikä ei olisi hänelle hyvästä. Itse tein muutaman uuden vuoden lupauksen liittyen terveyteen. Nämä lupaukset opin kantapään kautta ja tein pakon sanelemana.

LUPAUS 1.

Ensimmäinen lupaus tuli minulle ajankohtaiseksi joulukuussa, kun poskihampaastani lohkesi paikka. Kun menin hammaslääkäriin korjauttamaan paikkaa, huomasi hammaslääkäri että toisessa poskihampaassani oli aika pitkälle edennyt reikä. Itse en ollut kiinnittänyt siihen mitään sen suurempaa huomiota, koska hammasta ei ollut särkenyt tai vihlonut sen kummemmin. Olin varannut jo aiemmin tarkastusajan hammaslääkärille samalle kuulle, mutta koska tämä paikan lohkeaminen ehti tapahtua muutamaa viikkoa aikaisemmin, otin hammaslääkärille kiireajan.

Hammaslääkäri sanoi minulle, että tulin vastaanotolle "kreivin aikaan", sillä reikä ulottui jo aika syvälle lähelle hermoa. Kysyin hammaslääkäriltä, että jos en olisi tullut ajoissa, niin mitä olisi tapahtunut? Hammaslääkäri mukaan karies olisi saattanut ehtiä tuolloin hermoon saakka, jonka takia hampaalle olisi saattanut joutua antamaan juurihoitoa, joka ei kuulemma todellakaan ole mitään herkkua eikä kivutonta hommaa.

Hammaskiveäkin löytyi vähän, mutta ei ongelmaksi saakka. Onni on se, että sylkeni on sen laatuista, ettei minulle synny sen ansiosta hammaskiveä kauhean helposti. Muistelisin, että minulta on poistettu hammaskiveä kerran tai pari kertaa koko elämäni aikana. Käytän päivittäin hammaslankaa, joka omalta osaltaan auttaa pitämään hammaskiveä poissa. Ilman langan käyttöä suu tuntuisi muutenkin ällöttävän likaiselta.

Vannotin hammaslääkäriä olemaan hellä ja kieltäydyin puudutuspiikistä. Minulle on jäänyt lapsuudenajan hammaslääkärikokemuksista kauhea kammotus hammaslääkärissäkäyntiä kohtaan. Lapsuuden ajan hammaslääkärit kun eivät ehkä osanneet huomioda hammaslääkäripelkoa niin hyvin, kuin nykyajan vastaavat. Muistan sellaisenkin, että kerran alle kouluikäisenä minut heitettiin vastaanotolta pihalle särkylääkkeiden kera, kun puraisin hammaslääkäriä sormeen - tosin tahattomasti.

Lapsena tuntui, että puudutuspiikit olivat vähintäänkin mertin pituisia, puolen metrin paksuisia ja että sadistiset hammaslääkärit nauttivat potilaan kivusta. Kaikkein kamalinta oli se, kun puudutusaine työnnettiin ikeneen. Se kauhea kirveleminen ja paineen tuntu oli jotain aivan hirveää.

Tällä kertaa poraaminen tuntui kuitenkin harvinaisen ilkeältä ja minäkin, jolla on normaalisti korkea kipukynnys - jouduin suostumaan hammaslääkärin suosittelemaan puudutuspiikkiin, jota en ollut ottanut sitten lapsuuden. Ja kas kummaa, puudutuspiikki ei enää ollutkaan niin iso kuin aikoinaan eikä puudutusaineen laittaminenkaan enää tuntunut missään.

Loppujen lopuksi hammaslääkärikäynti oli yllättävän miellyttävä kokemus olosuhteisiin nähden. Poraaminen ei sattunut piikin ansiosta, reikä saatiin paikattua ja ystävällinen sekä ymmärtäväinen hammaslääkäri jaksoi koko ajan selittää, mitä hän seuraavaksi tekee.

Lisäksi hän opasti hampaiden hoitotoimien suhteen ja vaikka osa tiedoista oli ennestään tuttua juttua, sain silti uusiakin vinkkejä. Tämä hammaslääkäri jaksoi ystävällisesti perustella, miksi minun kannattaa hoitaa hampaita tietyllä tavalla. Joitain hoitotoimia olin tehnyt lapsesta saakka tietyllä tavalla oppien mukaisesti, mutta en oikein tiennyt mikä pointti siinä jutussa oli.

Joka tapauksessa tämän käynnin takia lupasin itselleni käydä hammaslääkärissä tarkastuksessa 1-1½ vuden välein, ellei jotain akuuttia ilmene. Tätä ennen minulla oli kulunut edellisestä tarkastusajasta melkein kaksi vuotta. Olen ymmärtänyt, että terveen aikuisen suositellaan käyvän tarkastuksissa kerran 2-3 vuodessa, mikä oli tämän hammaslääkärin mielestä liian harvoin.

Tämän lisäksi lupasin, että vaihdan medium-hammasharjani softiin ienrajaa ja hampaitani säästääkseni. Tätä ennen minusta on aina tuntunut siltä, ettei soft-hammasharjalla saa hampaita tarpeeksi puhtaan tuntuisiksi. Hammaslääkäri kuitenkin totesi, että hampaiden suuret pinnat eivät ole niin tärkeitä puhdistamisen osalta, kuin ne pienet koloset ja välit.

Hammaslääkäri suositteli myös, että hampaidenpesun jälkeen fluoripitoinen hammastahna jätettäisiin hampaisiin eikä huuhdeltaisi pois. Valkaisevat ja monitehohammastahnat ovat hänen mukaansa kuulemma "myrkkyä" hampaille, koska ne hankaavat liikaa hampaan pintaa. Jos itse hammastahnalle on herkkä, niin kannattaa kuulemma pyyhkäistä tahnaa pois suupielistä, jotta se ei jää ärsyttämään suupieliä.

Tällainen käyntikerta tällä kertaa. Tarkoitus olisi vielä varata aika suuhygienistille, joka saa rapsutella vähän hammaskiveä pois sekä tehdä hampaille pastapuhdistuksen, joka mielestäni valkaisee hampaat mukavasti. Kun aikoinaan lopetin tupakoinnin, "palkitsin" itseni hampaidenvalkaisulla. Ennen valkaisua tehty pastapuhdistus oli mielestäni se, joka antoi kaikkein parhaimman lopputuloksen. Myöhemmin tehty Rembrandt -valkaisu oli mielestäni yhtä tyhjän kanssa ja melkoista rahantuhlausta.

Tiesittekö muuten sen, että hammaskiille on ihmisen kovinta kudosta? Mulle tämä oli ihan uusi juttu, eli että se ylipäätään edes on kudosta, mutta aina oppii uutta :) Hampaita kannattaa hoitaa ennen kaikkea senkin takia hyvin, että kuulemma erilaisilla suusairauksilla on todettu olevan yhteys moniin yleissairauksiin.

Wikipedia kertoo...
Hammas: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hammas
Hammaskiille: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hammaskiille
Karies: http://fi.wikipedia.org/wiki/Karies

Suun hoito:
http://www.hammaslaakariliitto.fi/suun-terveys/suun-hoito/

Suun terveys ja yleissairaudet:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=trs00125



LUPAUS 2.

Toinen uuden vuoden lupaukseni liittyy venyttelyyn. Ilmeisesti oikeaa polveani vaivaa nk. "juoksijan polvi". Kerroin polvikivustani ystävälleni Karoliinalle (joka on koulutukseltaan fysioterapeutti) ja hän epäili kertomieni oireiden perusteella tätä vaivaa. Nyt olen varannut ensi tiistaille ajan työpaikkalääkärille, joka saa tutkia polvea lisää.

Polvi on vaivannut minua joulukuun alusta alkaen enkä oikein tiedä minkä takia se on rasittunut. En ollut esimerkiksi juossut ennen kivun alkamista 1½-2 kuukauteen enkä ollut salillakaan treenannut jalkoja millään isoilla painoilla. Ensimmäisen kerran kipu tuli, kun kävelin kaupasta kotiin. Toisella kerralla se tuli tehdessäni salilla kyykkyä pelkällä 20 kilon tangolla ja kolmannen kerran juoksulenkillä. Saattaa olla, että jalkojen lihasten kireydellä, ylipronaatiolla sekä mahdollisesti aavistuksen vasenta jalkaa lyhyemmällä oikealla jalalla voi olla omat osuutensa asiaan.

Lukiessani alla olevaa linkkiä huomasin, että vaivan hoitoon suositellaan venyttelyä. Häpeäkseni joudun myöntämään, että en harrasta sitä itse juuri ollenkaan ja se on se juttu, josta urheilussa helposti luistan. Venyttely koostuu minun kohdallani satunnaisista alkulämiittelyn aikana tehdyistä venytyksistä, satunnaisista venyttelytunneista ryhmäliikuntatunneilla tai hierojan vastaanotolla tehdyistä venyttelyistä. En ole venytellyt kunnolla siitäkään huolimatta, että uskon ihmisen hyvän fyysisen peruskunnon olevan sekoitus voimaa, hyvää sekä kestävää lihaskuntoa, hyvää hapenottokykyä sekä elastisuutta.

Huono elastisuus on lyönyt silmille jo aiemminkin. Käydessäni aikoinaan fysiatrin vastaanotolla hän kysyi minulta, että harrastanko voimailua, johon vastasin myöntävästi. Fysiatri totesi tähän lakonisesti, että "sen kyllä huomaa". Fysiatri oli juuri tätä ennen laittanut minut makaamaan laverille vatsalleni ja taivutti jalkaterääni kohti pakaraa. Fysiatri kertoi, että "tavallisella" ja elastisemmalla ihmisellä kantapään ja pakaran väliin jää noin 10 cm:n rako, kun minulla se oli tuolla hetkellä noin 20 cm:n luokkaa.

Huono elastisuus vaikuttaa varmasti minulla myös siihen, että ryhtini ei ole aina niin hyvä, ellen sitten ryhdistäydy ajatuksen kanssa täyteen pituuteeni. Esimerkiksi kireät rintalihakseni saavat aikaan sen, että olkapääni kääntyvät eteenpäin, eivätkä enemmän taaksepäin, miten niiden kuuluisi kääntyä. Minulla on myös ollut molemmissa käsissä tenniskyynärpäät, joiden syntymistä on ihan varmasti edesauttaneet kireät käsivarsien alueiden lihakset.

Lisäksi kireät lonkankoukistajani aiheuttavat sen, että ylävartaloni taipuu enemmän eteenpäin kuin sen pitäisi. Uskon, että tämän takia vatsani näyttää pömpömmältä, kuin mitä se oikeasti olisi sekä siihen, että alaselkäni menee enemmän notkolle ja väsyy siksi helpommin. Jokainenhan meistä varmasti tunnistaa jääkiekkoilijoiden ankkamaisen kävelytyylin "peppu pystyssä"? Sekin taitaa johtua kireistä lonkankoukistajista.

Nyt olisi tarkoitus uuden vuoden lupauksen mukaisesti alkaa venyttelemään KUNNOLLA vähintäänkin 2-4 kertaa viikossa ja ehkä nyt ensialkuun päivittäin tuon polviongelman vuoksi. Toivon, että pystyn pitämään selkärankani ryhdikkäänä molempien uuden vuoden lupasteni suhteen. Toivotan itselleni onnea ja kärsivällisyyttä, sillä sitä tarvitsen!

Juoksijan polvi:
http://www.juoksija-lehti.fi/Default.aspx?tabid=3125

Venyttelyohjeita:
http://www.mobilat.fi/download/venyttelyopas.pdf
http://www.punttis.net/kuntosaliohjelmat-treeniohjelmat/venyttely-ja-treenaus

Ryhti:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ryhti