KARJALANPIIRAKAT

Noin 30 kpl

Kuoritaikina:
4dl ruissihtijauhoja (hienoja täysjyväruisjauhoja)
1,5dl vehnäjauhoja
2dl kylmää vettä
1tl suolaa
(½rkl ruokaöljyä)

Riisitäyte:
2dl puuroriisiä
2dl vettä
1l punaista täysmaitoa
suolaa oman maun mukaan
voita

Voiteluun:
voisulaa


1. Keitä riisipuuro: Kiehauta vesi esim. teflonkattilassa ja lisää riisi (itse teen riisipuuron kerroskattilassa, joka mahdollistaa sen, ettei puuroa tarvitse sekoittaa kuin muutaman kerran valmistuksen aikana). Anna kiehua pari minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä hiljalleen kannen alla välillä sekoittaen noin 40(-60 minuuttia). Varo, ettei puuro pala pohjaan. Mausta suolalla ja lisää puuron sekaan nokare voita. Jäähdytä riisitäyte.

Riisipaketin kyljessä puuron sekaan käsketään laittamaan suolaa 1tl. Itse olen sitä mieltä, että suolaa voi laittaa enemmän, sillä karjalanpiirakan sisällä puuro ei enää maistu suolaiselta. Jotkut sekoittavat viilenneen puuron sekaan yhden kananmunan (jos kananmunan sekoittaa kuuman puuron sekaan, se menee kokkareiseksi). Käsitykseni mukaan kananmunan tarkoitus on antaa täytteelle kiiltoa. Itse en kokenut tarpeelliseksi kananmunan käyttöä.

2. Tee kuoritaikina: Laita kulhoon vesi ja lisää joukkoon keskenään sekoitetut ruissihtijauhot, venhäjauhot sekä suola. Vaivaa taikina tasaiseksi. Halutessasi voit laittaa taikinan sekaan ruokaöljyä, joka helpottaa taikinan käsittelyä ja jonka ansiosta taikina ei kuivu niin nopeasti.

Leivo taikinasta tanko ja jaa se noin 30 samankokoiseen palaan. Pyörittele palat palloiksi ja litistä ne matalalammiksi. Siirrä taikinalevyt takaisin taikinakulhon ja ripottele niiden päälle ruissihtijauhoja, jotta ne eivät tartu toisiinsa kiinni. Laita kulhon päälle muovia, jotta taikinalevyt eivät kuivu.

Taikinan teossa ja jauhojen suhteissa on myös olemassa erilaisia tapoja. Jotkut käyttävät ruissihtijauhojen tilalla pelkkiä ruisjauhoja ja osa käyttää niitä sekaisin. Myös ruis- ja vehnäjauhojen määrissä on eroja. Itse tykkään käyttää mahdollisimman vähän vehnäjauhoja, jotta piirakat maistusivat rukiisilta ja ettei piirakoista tulisi liian "pullamaisia". Vehnäjauhot antavat taikinalla sitkoa, jonka ansiosta taikinaa on helpompi käsitellä.

3. Kauliminen/ajeleminen: Ripottele leivonta-alustalle ruissihtijauhoja, laita taikinalevy alustalle ja ripottele päälle ruissihtijauhoja. Kauli taikinalevyt kaulimella tai "ajele" pulikalla mahdollisimman ohuiksi pyöreiksi piirakankuoriksi, joiden halkaisija on noin 12-13 cm:ä (jotkut käyttävät apuna pastakonetta). Ruissihtijauhoja voi käyttää reippaalla kädellä, jotta taikina ei tartu alustaan sekä kaulimeen. Kun piirakankuori on valmis, peitä se muovilla kuivumisen estämiseksi ja pinotessasi useamman kuoren päällekäin, ripottele niiden väliin jauhoja. Laita uuni lämpenemään 275 asteeseen.

4. Täyttö ja rypytys: Ota kuori pinosta ja sudi pullasudilla sen päältä ylimääräiset jauhot pois. Levitä kuorelle riisitäytettä noin 1rkl siten, että reunoilta jää kuoritaikinaa näkyviin noin 2cm:ä. Nosta reunat keskelle ja rypytä piirakat sormilla. Nosta piirakat pellille leivinpaperin päälle ja paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean värin. Voitele piirakat voisulalla ja peitä ne leivinliinalla. Jotkut kastavat piirakat maito-voiseokseen, mutta mielestäni pelkällä voisulalla tulee parempaa.

Mietteitä:

Kaikkein vaikein juttu koko hommassa on se, että piirakasta saa "aidon" ja kauniin näköisen. Rypytystekniikoissa on erilaisia koulukuntia, joilla jokaisella on mielestään se ainoa oikea tapa tehdä tuo homma. Jotkut rypyttävät piirakan pelkällä etusormella, toiset etusormi-peukalo -tekniikalla, kolmannet etuormi-keskisormi -tekniikalla ja neljännet vaikka millä. Mielipiteitä herättää myös se, aloitetaanko rypytys alhaalta, ylhältä vai keskeltä. Ja se, kuinka tiheää rypytyksen tulee olla tai se, tehdäänkö piirakoista soikeita vai vähän enemmän pyöreitä.

Hitaana hämäläisenä tohtisin tässäkin asiassa ottaa esille vanhan viisauden, että se sisäinen kauneus on se tärkein asia - ei ulkoinen. Samaan hengenvetoon totean myös sen, että piirakanteko on oma taiteenlajinsa ja edistyneimmät piirakantekijät ovat melkoisia taiteilijoita.

Itse olen vasta piirakanteossa pelkkä aloittelija. Tämä oli vasta kolmas kerta koko elämäni aikana, kun tein tätä yhtä Suomen parasta perinneruokaa. Koska piirakanteko on melko työlästä, pyysin talkoisiin hyvän ystäväni Katjan, jonka kanssa homma pelitti hyvin alkukankeuksien jälkeen. Koska minulla on pitkät kynnet, levitti Katja riisitäytteet kuorien päälle ja rypytti piirakat (omat kynteni olisivat menneet ohuesta taikinasta läpi). Minun osakseni kaulita kuoret sekä voidella valmiit piirakat voisulalla.

Teimme taikinaa ja täytettä vähän enemmän, eli ylläolevat määrät kolminkertaisina ja valmita piirakoita tuli yhteensä 87 kappaletta. Olimme keittäneet puuron edellisenä iltana ja pelkkään "leipomisvaiheeseen" meiltä aloittelijoilta kului hämäläis-savolais-yhteistyöllä alusta loppuun 4,5h.

Parasta piirakanteossa oli uunituoreiden ja lämpöisten piirakoiden nauttiminen kylmän maidon kera sekä maailman parantaminen sekä henkevien keskusteleminen piirakanteon lomassa.

Mukavaa oli myös se, kuinka huomasimme kehittyvämme piirakantekijoinä melkoista vauhtia varsinaisiksi "mestareiksi" (tähän kohtaan hymiö) sekä se, kun kehuimme toistemme aikaansaannoksia häpeilemättä toistemme itseluottamusta pönkittäen. Ihan mukava tapa hoitaa ystävyyssuhdetta ♥

Ja jotta piirakanteko ei olisi liian totista puuhaa, nimesimme joitakin valioyksilöitä erilaisin nimin. Tämä umpeenkuroutunut piirakka on nimeltään "Ryppypi**u". Vanhapiika-ainesta.

Huumori ehkä mautonta, piirakka ei.

Wikipedia:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalanpiirakka