JORDANIA, AQABA

Kävin joulukuussa 2010 Israelissa, jossa vietin viikon Eilatissa. Samalla reissulla pisätydyin päiväseltään Jordanian puolella Aqaban kaupungissa. kirjoitan muutaman sanan tuosta käynnistäni, mutta mikään varsinainen matkakertomus tämä ei ole, sillä Aqaban kaupungissa kiertämäni reviiri oli melkoisen suppea ja aikaa ei ollut tarpeeksi.

Eilatin hotellialueelta ei ole pitkää matkaa rajalle, ehkä noin 4 kilometria. Matkustin tuon matkan taksilla, koska bussit eivät kulje rajalle. Israelin puolella oltiin lunnollisesti todella tarkkoja tuossa rajanylityksessä, mutta Jordanian puolella kaikki oli rennompaa.

Rajanylitys maksoi molempiin suuntiin ja summa oli meidän valuutalla noin 20 euroa per suunta. Tosin Jordaniasta poistuessani jordanialaiset eivät ottaneet minulta tuota maksua syystä tai toisesta. En enää muista, millä valuutalla tuo ylitysmaksu piti maksaa.

Jordanialaiset olivat hyvin ystävällisiä. He antoivat hymyssä suin luvan valokuvata raja-alueella. Kun menin Jordanian puolella rajalla vaihtamaan valuuttaa, tiedustelin iäkkäämmältä rahanvaihtajamieheltä, osaisiko hän suositella jotain hyvää jordanialaista ruokaravintolaa.

Mies käski minua odottamaan hetken ja kun hän palasi takahuoneesta takaisin, toi hän minulle lautasellisen itse tekemäänsä jordanialaista kotiruokaa, jonka söin hyvällä ruokahalulla sekä ihmeissäni sellaisesta ystävällisyydestä. Ruoka oli hyvää.

Tämän jälkeen otin rajalta taksin, joka oli pimeä taksi. Mielummin olisin ottanut virallisemman, mutta sellaista ei ollut juuri sillä hetkellä tarjolla (rajalla oli aika hiljaista). Autoa kuljettanut mies otti minulta luonnollisesti enemmän rahaa, mitä  kyyti oloisi todellisuudessa maksanut. Matkan hinta on käsittääkseni oikeissa takseissa noin 7 dinaaria (noin 7 euroa), kun taas tämä pimeän taksin kuljettaja otti minulta noin 10 dinaaria.

Tästä huolimatta taksikyyti oli ihan mukava. Kuljettaja jututti minua ja kun hän sai tietää ammattini, soitti hän matkapuhelimella ja puhui jotain luuriin. Hetken päästä hän työnsi luurin minulle ja pyysi minua jutteleman tyttöystävänsä kanssa, joka oli minun kanssani samassa ammatissa. Hauskaa :)

Vaikka jordanialaiset ovat muslimeja, en kokenut oloani naisena mitenkään aliarvostetuksi, vaan he olivat hyvin ystävällisiä. Olin luonnollisesti pukeutunut heidän tapojaan kunnioittaen melkein nilkkoihin ulottuvalla hameella, olkapäät peittävällä paidalla ja lisäksi minulla oli huivi mukanani varmuuden vuoksi, jota pidin hartioillani.

Kieltämättä pimeyden laskiessa minua vähän jänskätti olla yksin naisena täysin vieraassa maassa, mutta loppujen lopuksi siellä oli hyvin turvallisen oloista. Kierrellessäni katuja huomasin erään miesten kuntosalin, jonka ovelta vilkulin sisään. Salinpitäjä oli hyvin ystävälinen ja pyysi minut sisään tutustumaan saliin, mutta minä tyydyin ottamaan valokuvan ovelta hänen luvallaan. Mies kertoi, että Jordaniassa naiset käyvät eri saleilla miesten kanssa.

Kulutin päivän kuljeksimalla ydinkeskustassa ja kaupoissa, koska aikaa ei ollut sen suurempaan kiertelyyn. Muistaakseni raja meni kiinni noin klo 20.00 ja minun piti ehtiä maasta pois ennen sitä. Ennen maasta poistumistani kävin syömässä jordanialaista ruokaa Ali Baba -ravintolassa, joka lienee ihan tasokas ravintola heidän mittapuunsa mukaan. Ruoka oli syötävää ja hyvin samanlaista kuin Israelin puolellakin. Jordania on valitettavan köyhä maa ja hintataso on mielestäni melko edullinen.