KAHVILA SÄVY

Aleksis Kiven katu 12, 00500 Helsinki
http://kahvilasavy.fi/savynsivut/
http://www.facebook.com/pages/Kahvila-S%C3%A4vy/120657571290663

Sain vihdoin aikaiseksi mennä testaamaan Kahvila Sävyn, joka muutti toukokuun puolessa välissä Kinaporinkadulta Aleksis Kiven kadulle saaden samalla lisätilaa. Kahvila on nettisivujensa mukaan painottunut hyvään kahviin, mitä en valitettavasti pääse toteamaan, sillä en ole kahvinjuojia.

Nettisivujen mukaan suurin osa kahvilan kahveista valmistuu Turun kahvipaahtimon kahvipavuista. Lisäksi Sävyn valikoimista löytyy muitakin kahveja pieniltä eurooppalaisilta huippupaahtimoilta. Sävyn valikoimaan kuluu myös kahvinpavut, joita saa ostaa, erilaisia kahvinvalmistusvälineitä sekä teetä. Yksi kahvilan kolmesta omistajasta - Kaisa Saren,  on vuoden 2011 Suomen paras kahvinmaistaja, joka on ollut samana vuonna joukkuekilpailemassa baristamestaruudesta.

Kahvila vaikuttaa ulkonäöllisesti sellaiselta mukavan boheemilta paikalta, jonne on sekoitettu yksinkertaisten ja rosoisten kehysten sisään ripaus runsautta sekä retroa. Jostain syystä ajatuksissa käy myös hetken aikaa häivähdys etelä-amerikkalaisesta tunnelmasta, joka taitaa olla kahvilaan ripustettujen kahvisäkkien ansiota.Sellainen kalliolaisen kahvilan näköinen, vaikka Harjun kaupunginosassa ollaankin.

Kahvilan seiniltä löytyy taidetta ja jäin siihen käsitykseen, että kahvilassa saatetaan tulla toisinaan avajaisviikon lisäksi kuulemaan toisinaan musiikkia, näkemään taidetta ja kokemaan muuta kultturia. Kahvilassa on myös järjestetty erilaisia kahviaiheisia työpajoja.

Tilasin itselleni teetä (3,00 euroa) sekä tuoreen, juuri uunista tulleen suklaatäytteisen pullan (2,30 euroa), josta en osannut sanoa varmuudella, oliko se itsetehtyä vai valmispakaste (epäilen valmispakasteeksi). Joka tapauksessa se oli ihan hyvää.

Lisäksi tarjolla oli ainakin uunituoreita croissantteja, suklaata sekä jäätelöä. Kahvilasta saa myös aamiaista, johon kuuluu kahvi, croissant ja jogurtti/mehu (5,50-6,50 euroa). Aamiaisen hinta on kalliimpi, jos ottaa erikoiskahvin. Itse henkilökohtaisesti toivoisin, että aamiainen olisi enemmän brunssimaisempi.

Olisin toivonut, että tuotevaihtoehdot sekä hinnasto olisi ollut selkeästi esillä. Tai no juomahinnasto oli, mutta ei hinnastoa syötävistä. Tiskillä kyllä sanottiin, että seinälle on tulossa taulu, johon ne laitetaan esille, mutta näin ensi alkuun hinnasto olisi voinut olla esillä vaikkapa paperiversiona. Tajuan toki sen, että muuton takia kahvila ja sen toiminta on vielä "vaiheessa", mutta silti.

Lisäksi kaipaisin kahvilaan vähän laajempaa valikoimaa syötävien osalta, vaikka ymmärrän sen että pienyrittäjillä suurien valikoimien pito ei ole niin yksinkertaista, kuin suuremmilla kahvilaketjuilla. Toisaalta jokainen hyvinmenestynyt yksityisen pitämä kahvila tunnetaan juurikin niistä hyvistä ja usein itsetehdyistä tuotteistaan sekä tunnelmallisesta ympäristöstä.

Henkilökunta vaikutti ihan ok:lta ja ammattitaitoiselta siitäkin huolimatta, etteivät he kaikki ehkä olleet ihan niin hymyileviä, kuin olisin saattanut olettaa. Jotenkin aina miellän, että boheemin oloisissa paikoissa kohtaa hersyvyyttä, värikkyyttä ja naurua. Joka tapauksessa minulle vastattiin kaikkiin kysymyksiin, joita esitin ja annettiin paljon informaatiota sekä kerrottiin jotain kahvilan tulevaisuuden aikomuksista.

Ihan kiva paikkahan tuo oli kaikesta huolimatta. Olen jotenkin aivan fiiliksissä siitä, kuinka paljon Helsinkiin on tullut ja on tulossa koko ajan lisää sellaista eurooppalaista katu- ja kahvilakultturia. Sellaisia idyllisiä kahviloita ja ravintoloita - myös muualle kuin Helsingin keskustaan. Uskon, että itäisen kantakaupungin habitus paranee koko ajan entisestään tällaisten uusien paikkojen myötä. Itse haaveilen sellaisesta samanlaisest tunnelmasta, jota voi kohdata Kööpenhaminan Nørrebrossa.

KULMA-KAHVILA PÄÄTTÄRI

Pistäydyin tänään uudessa Kulma-kahvila Päättärissä, jota on viime aikoina mainostettu muutamissa lehdissä ja joka on tuonut mukavan lisän Helsingin itäisen kantakaupungin nuorekkaaseen kahvilavalikoimaan.

Viipurinkatu 1-osoitteessa sijaitsevaa kahvilaa oli aluksi vähän hankala löytää ja jouduin kysymään neuvoa vastapäätä sijaitsevasta tatuointipaikasta. Kahvila meinaan jää helposti piiloon kadun varrella olevien autojen taakse ja kerrostalon edessä olevan puun varjoon.

Itse kahvila oli melkoisen pieni, mutta se oli tehty ihan tyylillä viihtyisän ja nuorekkaan näköiseksi. Voisiko vaikka todeta, että paikka muistutti kivannäköistä parrakasta omistajaansa (?), jonka saatoin vilaukselta nähdä :)

En osaa sanoa tarkkaan, kuinka monta asiakaspaikkaa kahvilan sisällä on, mutta muistini mukaan sinne saattaisi mahtua istumaan "mukavasti" 14 henkeä. Kahvilan edessä ulkona oli vielä pari paikkaa. Tiskin takana ollut miesmyyjäkin oli ihan mukavan oloinen ja vastaili kysymyksiini parhaansa mukaan.

Kahvila oli aika täynnä ja vaikutti siltä, että yksin töissä olleella myyjällä oli aika kiirettä. Se näkyi myös pöydissä, joista ei oltu ehditty tyhjentää likaisia astioita. Positiivista oli se, että pöydistä löytyi laseja, vettä, servettejä, sokeria, suolaa ja pippuria ilman, että niitä piti erikseen lähteä tiskiltä hakemaan.

Tilasin itselleni teetä, täytetyn reissumiehen sekä päivän keiton, joka oli hernekeittoa torstaihenkeen, jotka maksoivat yhteensä 11,00 euroa. Teen hinta taisi olla 2,00 euroa, samoin kuin reissumiehenkin. Hernekeitto taas maksoi 7,00 euroa ja sen kanssa tarjottiin tuore leipäviipale, jonka seuraksi olisin tosin kaivannut voita. Katsellessani kahvilan hinnastoa muutenkin tulin siihen tulokseen, että hinnat ovat varsin kohtuullisia. Muistini mukaan päivän keitto liikkuu päivästä riippuen 6,50-7,50 euron välissä.

Keittoja ei ole ilmeisesti lupa tehdä paikanpäällä, mutta jonkinlaisen soppa-sensein hyppysissä ne syntyvät jossain muualla ja jotka lämmitetään kahvilassa. Leivät, salaatti ja muut kylmät vaihtoehdot tehdään käsittääkseni tuolla kahvilassa. Jutellessani myyjän kanssa ymmärsin, että kahvilan valikoima hakee vielä muotoaan ja asiakkailta yritetään kysyä toivomuksia.

Hernekeitto oli oikein täyteläistä sekä maistuvaa ja siinä oli mukava savuisen kinkun maku. Keiton päälle olisi saanut sipulia, mutta siitä kieltäydyin ja sain pyynnöstä tilalle sinappia. Reissumies taas oli ehkä aavistuksen kuivan makuista. Olisin kaivannut sisälle vähän enemmän täytettä. Jostain kumman syystä en edes kysynyt, mitä siinä oli sisällä tai huomioinut asiaa muutenkaan kunnolla. Tomaattia siellä oli ainakin sekä jotain juustoa - ehkä jotain mozzarella-tyyppistä.

Lehtijuttuja lukiessani olen ymmärtänyt, että kahvilasta on ollut tarkoitus tehdä sellainen konstailematon paikka, joka on suunnattu raksamiehestä alkaen kelle tahansa. Tästä kielii myös listalta löytyvä lihapiirakka erilaisin versioin, mikä on ihan huippujuttu. Tosin kaipaisin itse lihapiirakkaosastolle jotain muuta, kuin sellaista tuotetta jota myydään tukussa ja vähittäismyyntikaupoissa (Turun Eineksen). Olisi aika mahtavaa, jos lihapiirakat tulisivat vaikkapa jostain kotileipomosta.

Ja vaikka luulen, että kyseisen kahvilan tarkoituksena ei ole "hienostella" ja hinnat halutaan pitää jokaisen kukkarolle sopivina, niin toivoisin että valikoima pidettäisiin laadukkaana ja makuun panostetaan. Valikoiman ei tarvitse olla suuren suuri eikä mitään gourmet-osastoa, mutta kaikkeen kansaan uppoaviin tavisjuttuihinkin saa kikkailtua pienin konstein suun mukaista makua sekä veden kielelle saavaa ulkonäköä. Eniten siis kaipaisin muutosta tälle puolelle.

Jotain salaattiakin kahvilasta sai, mutta raaka-aineet tuntuivat koostuvan ainakin tänään aika perusaineksista. Naisena kyllä tykkäisin, että noita salaattivaihtoehtojakin olisi ja raaka-aineissa olisi valinnan varaa päivittäin. Toisaalta tuntuu siltä, että tämän kahvilan perimmäinen ajatus ei ole olla varsinainen salaattibaari ja toisaalta kahvilan pienen koon vuoksi on ihannymmärrettävää, ettei valikoima voi olla mikään erityisen laaja. Onneksi asiaa kompensoi se, että esimerkiksi päivän keitoissa tuntuu olevan vaihtelevuutta ainakin Päättärin Facebook-sivujen mukaan.

Kaiken kaikkiaan Päättäristä jäi hyvä fiilis ja aion pistäytyä siellä uudestaankin katsomassa, mihin suuntaan kahvila on menossa. Olisi kivaa, jos Päättäri kehittyisi siihen suuntaan, että siellä voisi käydä joskus tulevaisuudessa syömässä arkisin jonkinlaisen aamiaissetin tai viikonloppuisin kevyen brunssin. Tähän toivomukseen tosin taidettaisiin tarvita vähän suurempi liiketila.

Nettisivuja en Päättärille löytänyt, mutta Facebook-sivut kyllä: http://www.facebook.com/KahvilaPaattari

P.S. Pahoitteluni huonoista kännykällä otetuista kuvista.

RAVINTOLA BAOBAB (AFRIKKALAISTA)

Ravintola Baobab, Kolmas linja 36, Helsinki.

Oli hyvä, että olin lukenut tästä paikasta etukäteen eat.fi -sivuilta erilaisia arvosteluja, myös ei-niin-mairittelevia. Niiden avulla osasin asennoitua paikkaan oikein ja kokemuksesta tuli positiivinen ja pystyi antamaan anteeksi erinäisiä puutteita. Uskoisin, että tämä paikka jakaa mielipiteitä laidasta laitaan. Suosittelen siis menemään tuonne sellaisella afrikkalaisella "don't worry, be happy" -asenteella.

Ravintolassa oli tällä kertaa yksi ainut englantia puhuva työntekijä, joka hoiti kokin ja tarjoilijan tehtävät. Mies oli ihan mukava ja siinä tarjoilemisen ja kokkaamisen ohessa hän toimi myös portsarina heittäen ravintolasta porukkaa ulos sitä mukaa, kun he olivat syöneet :D No ei ehkä nyt niin tosissaan - vaan lähinnä huumorilla, kun vapaat pöydät meinasivat loppua kesken uusien asikkaiden tullessa sisään. Luulen, että tuo kirjoitushetkellä voimassaoleva CityDeal -tarjous aiheuttaa tällä hetkellä kyseisessä ravintolassa tuota tungosta.

Vaikka ruoat tulivat nopeasti pöytään, niin sen verran työntekijällä oli kiirettä, että laittoimme kaverini Pian kanssa itse vedenkeittimeen teevedet lämpiämään. Kiire vaikutti myös siihen, että jonkun aikaa istuttuamme "turhanpanttina", jouduimme itse  pyytämään laskun :D Nämä seikat eivät kuitenkaan sinällään haitanneet, sillä työntekijä huomioi meitä tarjoamalla meille ilmaiseksi inkivääriolutta sekä mangojuomaa syystä tai toisesta sekä juttelemalla mukavia.

Paikka itsessään ei ollut mikään erityisen hieno, mutta oli siellä yritetty toteuttaa jonkinlaista pientä kivaa afrikkalaista tunnelmaa seinille taulujen sekä maalausten muodossa ja soittamalla taustalla afrikkalaista musiikkia. Negatiivista oli se, että ravintolassa oli vähän viileä. Siisteystasoltaan ravintola oli jotain hyvä miinuksen tasoista. Pöytäliinoissa oli vähän tahroja sekä ryppyjä ja lattioita olisi voinut vähän luututa, mutta ei mitään liian törkyistä kuitenkaan.

Söimme pääruoaksi domodaa sekä yassaa (jaettiin annokset) ja jälkkäriksi chakrea sekä kahvia/teetä,(joka sisältyi hintaan). Pia ymmärtää afrikkalaisen ruoan päälle ja  hänen mielestään yassa ei ollut kovinkaan erityistä, mutta domoda oli kuulemma melko hyvin onnistunutta. Itse olin vähän samoilla linjoilla - tosin ilman sen kummempaa vertailupohjaa. Annoskoko oli minun makuuni ihan sopiva ja olo oli aika ähky ravintolasta lähtiessä. Hintataso oli keskitasoa.

Yassa:

Yassa oli ruoka, jossa oli maustettua kanaa ja kasviksia aavistuksen hapokkaassa kastikkeessa, jota nautittiin riisin kera. Domoda piti sisällään täyteläisen ja melko herkullisen makuista maapähkinäkastiketta kanan sekä kasvisten kera, ja sen kanssa tarjoiltiin riisiä. Ravintolassa kannattaa varautua siihen, että kanassa on afrikkalaiseen tapaan kiinni luita ja nahkaa, eli tuolla ei kanneta nenän eteen rintafileetä. Samoin kannattaa varautua siihen, että kaikkia menussa mainittuja ruokia ei ole aina tarjolla.

Domoda:

Meidän syömämme ruoat eivät olleet lainkaan tulisia, mutta meille tuotiin pöytään chilitahnaa, jota saattoi itse lisäillä ruoan sekaan. Tosin en oikein edes osaa ottaa kantaa siihen, pitääkö kaikkien afrikkalaisten ruokien edes olla tulisia. Jälkiruoka oli hyvää, sellaista "riisifrutin oloista" kermaisen täyteläistä jogurttia, jossa oli couscousia, rusinoita ja kookoshiutaleita. Vaikka ruoissa oli tuttuja raaka-aineita, oli ruokien maut minulle suhteellisen uusia.

Chakre:

Ei mikään gourmet-paikka, vaan ennemminkin sellainen kotiruokapaikka senegalilais-gambialaiseen tapaan. Saattaa hyvin olla, että pistäydyn ravintolassa joskus uudestaan.

VUOSAARI

En ole ikinä lämmennyt Aku Louhimiehen elokuville eikä sitä tapahtunut nytkään. Jos Louhimies ei pyöritä elokuvasta toiseen samoja näyttelijöitä, niin sitten hän toistaa samaa toteuttamistapaa.

Tässäkin elokuvassa seurataan erilaisia ihmiskohtaloita, samoin kuin esim. Louhimiehen "Paha maa"-elokuvassa - tosin sillä erotuksella, että ihmiskohtalot eivät tällä kertaa kietoutuneet toisiinsa ja elokuvalla on erityyppinen loppu. Ja että Paha maa oli parempi elokuva. Elokuvan juoni oli siis melkoisen onneton, vaikkakin se pysyi melko hyvin koossa.

Kollaasiin mahtuu erilaisista yhteiskuntaluokista ja etnisistä taustoista lähtöisin olevia ihmiskohtaloita. Elokuvassa seurataan heidän elämää sekä haaveita muka-syvällisesti. Loppuun oli ympätty vuosaarelaisille vähän toivoa valoisammasta tulevaisuudesta "asioilla on tapana järjestyä"-tyyliin.

Itse koin elokuvan syvällisyyden olevan pelkkää pintaraapaisua ja toivoin, että elokuvassa olisi sukellettu vielä syvemmälle. Ehkä elokuva kosketti eniten niitä, jotka ovat ehkä syntyneet kultalusikka suussa ja joille arki on helpompaa ilman sen kummempia vastoinkäymisiä.

Näyttelijäsuoritusten taso vaihteli enkä saanut niiden osalta mitään erityisiä säväreitä varsinkaan Mikko Koukin roolisuorituksen osalta, joka oli mielestäni osittain sellaista ylinäyttelemistä.

Elokuvaa mainostettiin rajuilla seksikohtauksilla. Nooh, rajua ja rajua... Kuka pitää mitäkin rajuna. Itse koin, että osa seksikohtauksista oli täysin turhia ja niitä oli ympätty tarkoituksella mukaan muka-säväyttämään sekä myymään elokuvaa. Elokuvan markkinointi oli parempaa, kuin mitä itse elokuvan anti. Luulen, että tämä elokuva jakaa mielipiteet aika hyvin. Osa pitää tätä mestariteoksena ja osa p*skana, kuten minä. En tykännyt.

P.S. Positiivista on se, että Veikkaus tukee suomalaisia elokuvia ja Veikkauksen kanta-asiakaskortilla pääsee tiistaisin katsomaan kotimaisen elokuvan kaksi-yhden-hinnalla eikä tästä leffasta tarvinut maksaa normaalia hintaa.

HAMILTON - KANSAKUNNAN PUOLESTA

Lyhyesti, mutta toivottavasti ytimekkäästi:


Hyvä ja laadukas toimintaelokuva, jonka "sankari" on kirjailija Jan Guilloun luoma Hamilton-hahmo ja jota esittää ruotsalaisista Beck -elokuvista tuttu Mikael Persbrandt
. 
Näyttelijäsuoritukset eivät ihan Oscarin arvoisia, mutta tyyliin sopivan ilmeettömiä. Juoni ja toteutus toimivat, vaikka sen kummempaa syvällisyyttä tai kannanottoja elokuvasta on turha hakea. Tähän perään "tykkäsin silti"-peukku.


Elokuvan tunnusbiisi:

RAUTAROUVA

Mielenkiintoinen elokuva ristiriitaisia tunteita herättävästä rautarouvasta, jonka kunnianhimo, vaikuttamisen- ja vallanhalu ajoivat politiikan huipulle toisinaan jopa perheen kustannuksella. Näin jälkikäteen voisi kuvitella, että Thatcherilla on ollut raskasta vetää rautarouvan roolia ja todistella miehille pärjäämistään, joka samalla ihastutti ja ärsytti.

Elokuvassa seurataan dementoitunutta Thatcheria, joiden saamien flashbackien avulla elokuvassa palataan menneisyyteen ja käydään läpi hänen etenemistään poliittisella uralla. Sitä voi jokainen miettiä tahollaan, kuinka sopivaa on tuoda esille vielä elossa olevan Thatcherin sairaus.

Erinomainen ja kaiken järjen mukaan Oscarin arvoinen näyttelijäsuoritus Meryl Streepiltä. Leffa oli hyvin lavastettu ja puvustettu. Aidot uutispätkät toivat leffaan toden tuntua.

DRIVE

Kaikessa väkivaltaisuudessaan melkoisen tyylikäs ja cool "kasarielokuva", jossa päähenkilön toimintaa ohjaa rakastuminen naapurissa asuvaan naiseen. Väkivallasta huolimatte kyseessä ei ole perinteinen toimintaelokuva, vaan pikemminkin elokuva on rakkaustarina, jossa on paljon väkivaltaa mukana.


Leffassa on tappamisen meininkiä, jota säestää taustalla soiva kaunis musiikki. Musiikki tekee kohtauksista "kiehtovia" omalla sairaalla ja erikoisella tavallaan. Fiilis elokuvan jälkeen ovat oudon ihasteleva ja epätodellinen..


Elokuvan hieno toteutus korvaa sen, että elokuva on juonellisesti keskinkertainen eikä siinä ole sen kummempaa syvällisyyttä. Toisaalta sitä ei jää kaipaamaankaan. Näyttelijäsuoritukset ovat eleettömiä, kuten niiden kuuluu elokuvan henkeen nähden ollakin.

HYSTERIA

Kepeä, mutta melko mitäänsanomaton - ainakin osittain tositarinaan perustuva romanttinen komediaelokuva maailman suosituimman seksivälineen synnystä. Vibraattorin ympärille kehitelty juoni ei ollut kovin häävi ja näyttelijäsuoritukset olivat komediatyyliin ylinäyteltyjä.

Elokuvassa esille tuodut, esim. naisen asemaan ja luokkaeroihin liittyvät ongelmat olisivat voineet antaa aineksia vähän syvällisempäänkin otteeseen. "Aivot narikkaan" -elokuva naisille.

MY WEEK WITH MARILYN

Kepeä dokumenttielokuva, jossa sukellettiin samalla vähän syvemmälle Marilynin sielunelämään toisen henkilön katsontakannasta. Oli mielenkiintoista nähdä elokuva, jossa Marilynin elämää ei seurattu katsojille ennestään tuttujen ja tunnetuimpien tapahtumien kautta.

Marilyn oli kaikessa huomionkipeydessään, epävarmuudessaan, rikkonaisuudessaan, "yksinkertaisuudessaan", oikkuineen ja päihdeongelmineen melkoisen kiehtova persoona, joka kietoi ihmiset pikkurillinsä ympärille, välillä ehkä jopa hyvinkin tietoisesti.

J. EDGAR

Paljon tavaraa vähän reilu kaksi tuntia kestäneessä leffassa, mutta silti ihan katsottava ja paikoitellen mielenkiintoinenkin elokuva vainoharhaisesta, vallanhaluisesta, diktaattorimaisesta sekä itselleen toisinaan aiheettomasti kunnian ottaneesta ja itsetuntoaan pönkittäneestä, mutta omalla alallaan uraa uurtaneesta Hooverista.

Samalla kun elokuvassa kerrotaan FBI:n synnystä ja Hooverin julkisesta minästä, sukelletaan elokuvassa Hooverin yksityiselämään. Kulissien takana Hoover elää kaappihomosuhteessa ja voimakastahtoisen äitinsä lujassa otteessa.

Lavastus ja puvustus toimivat. Leonardo Dicaprion näyttelijänsuoritus on aavistuksen yliampuva.

TÄRKEYSJÄRJESTYS

Filosofian professori aloitti luennon sanaa sanomatta, täyttämällä ison lasipurkin nyrkinkokoisilla kivillä. Sitten hän kysyi opiskelijoilta, oliko purkki täysi. Heidän mielestään se oli. Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin. Nauraen opiskelijat vastasivat purkin nyt olevan täysi. Sitten professori otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti pikkukivienkin välit.


"No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän, että tämä on teidän elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita, kuten perhe, elämänkumppani, lapset ja terveys. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu ympäriltänne katoaisi, elämänne olisi silti täyttä."

"Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita, kuten työ ja koti. Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat. Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville. Sama pätee elämäänne; jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille. Kiinnittäkää siis huomionne asioihin, jotka ovat teille tärkeimpiä."

(Huhut kertovat professorin olleen Stephen R. Covey)

RAVINTOLA KAARNA

www.ravintolakaarna.fi

Tästä on jonkun aikaa, kun kävin ravintola Kaarnassa ja se saattaa vähän vaikeuttaa muistamista. Joka tapauksessa Kaarna on S-ryhmän paikaksi "ihan ok" ja muihin ravintoloihin verrattuna keskitasoa. Annosten hinta on keskiarvoa hieman kalliimpaa.

Sijainniltaan Kaarna on hyvä, sillä se sijaitsee aivan Helsingin ydinkeskustassa Forumin kauppakeskuksessa. Itse en koe sitä paikkana, johon mennään istumaan romanttisesti iltaa tai viettämään ystävien kanssa iltaa pitkän kaavan mukaan, vaan pikemminkin sellaisena pistäytymispaikkana ostosten lomassa, lounaalla tai paikkana, jossa voi tavata ystävän ja siirtyä seuraavaan paikkaan.

Ulkonäöltään paikka oli ihan viihtyisä ja raikkaan oloinen. Pidin siitä, että ravintolan perällä oli pöytiä, jossa sai olla rauhassa muilta. Ikkunapöydistä näkyvät Mannerheimintien maisemat ja elämänmeno mahdollistavat sen, ettei ravintolassa tule yksinäisellä syöjälläkään aika pitkäksi.

Söimme ystäväni kanssa pääruoaksi pororieskan, joka piti sisällään rieskataskussa olevan porojauhelihapihvin, smetanassa haudutettua sipulia ja parikaa sekä lisukkeena salaattia. Pääruoka oli ihan hyvää sen jälkeen, kun siihen lisäsi itse pippuria ja suolaa. Ilman niitä ruoka olisi ollut mautonta. Jälkkäriksi söin marjahillokkeella täytettyjä ohukaisia kermavaahdon kera, joka maistui sille mille pitikin ja oli parempaa, kuin ystäväni syömä kuivahko ja aavistuksen raaka kaura-omenapaistos.

Palvelu oli muistini mukaan ihan hyvää ja nopeaa. Tosin ravintolassa ei tuolloin ollut ihan kauheasti asiakkaita.

RAVINTOLA BLINI

Osoite: Sturenkatu 9 L 55, 00510 Helsinki.

Raikkaan, nuorekkaan ja värikkään näköinen venäläinen pikaruokapaikka, jonka miljöö huokuu modernilla tavalla vanhaa venäläisyyttä. Tykkäsin.

Palvelu oli ystävällistä, mutta takkusi välistä. Maksetut juomat unohdettiin tuoda ja muutenkaan homma ei toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ensimmäisellä käyntikerralla paikalla oli henkilökuntaa, jotka eivät puhuneet juuri lainkaan suomen kieltä ja kommunikoimme englannin kielellä. Toisella kerralla paikalla ollut nainen puhui suomea onneksi vähän paremmin. Mielestäni Suomen ravintoloissa kuuluu saada palvelua suomen kielellä.

Söin itse borssikeittoa ja kaalipiirakan, jotka olivat mauttomia. Tosin en tiedä tarkalleen, mille tuon tyyppisen kaalipiirakan kuuluu maistua. Koostumukseltaan se oli pullamainen, jonka sisään oli leivottu kaalia.  Keittoannos oli iso. Jälkkäriksi otin hyvältä maistuvan letun jäätelöllä ja hillolla. Kotiinviemisiksi otin pelmeneitä, joka ei ollut annoskokonsa puolesta kovin iso, mutta maku oli ihan hyvä. Annosten ulkonäkö oli tyydyttävä ja hinnat edulliset.

Toisella käyntikerralla otin mukaan jauhelihalla ja kasviksilla täytettyä blinin. Ulkonäöltään blini vastasi meidän ohuita muurinpohjalettua, mutta eat.fi -sivun ravintola-arvostelun mukaan Venäjällä myytävät blinit ovat tuollaisia lettumaisia. Itse olen tottunut syömään Suomessa ja Virossa blinejä, jotka ovat paksuja. Jälkkäriksi otin tuollaisen samanlaisen letun, jonka mukana tuli kondensoitua maitoa. Suolainen lätty oli maukas, mutta makea lettu oli lisukkeen takia vähän liiankin makea.

Mielestäni lähellä sijaitseva ravintola Pelmenit ovat ruoan suhteen parempi paikka, kuin tämä Blini-ravintola.

BUSSISSA ON HAUSKA MATKUSTAA!

Odottelin äsken Pasilan aseman bussipysäkillä bussia. Bussin saapuessa paikalle huomasin, että se oli ahdettu etuovea myöten täyteen. Onni oli kuitenkin se, että bussista purkautui pois suuri määrä matkustajia, jonka johdosta pääsin bussiin sisään ja vielä istumaankin. Mukavampi vaihtoehto se, kuin seistä pysäkillä odottamassa seuraavaa bussia, sillä mittari näytti kuitenkin -23 pakkasastetta.

Sisäänmennessä kuljettaja Pirttimäki toivotti kaikki sisääntulijat henkilökohtaisesti tervetulleiksi ystävällinen ilme kasvoillaan siten, että hän oli kääntänyt istuimensa oven suuntaan. Kun tulijoita ei enää ollut, lähti bussi liikkeelle ja kuljettaja tiedusteli mikrofonin välityksellä meiltä matkustajilta, että onko kylmä?

Tämän jälkeen kuljettaja pisti matkustajien toimuksesta lämmityslaitteet täysille ja kuulutti: "Arvoisat uudet matkustajat, olen kuljettajanne Pirttimäki. Olette saapuneet Helsingin seudun liikennelaitoksen linjalle 58B - B, niin kuin Barbababa. Ajamme Aleksis Kiven katua ja Itäväylää pitkin Itäkeskukseen, jonne arvioitu saapumisajankohtamme on klo 16.48 - jos Luoja suo.". Kuulutuksen jälkeen matkustajat alkoivat taputtamaan spontaanisti.

Seuraavalla pysäkillä mukaan pyrki taas melkoinen määrä matkustajia ja koska bussi oli melkoisen täynnä, pyysi kuljettaja Pirttimäki mikrofonin välituksellä matkustajia hyppimään letkajenkkaa bussin perää kohden ja ehdotti, että jos jollain on kylmä, niin bussin tangoissa voi vetää leukoja. Itse poistuin bussista omalla pysäkilläni ja kiitin hymy huulillani kuljettaja Pirttimäkeä hauskasta matkasta - jälleen kerran. Tarkoitus on myös lähestyä liikennelaitosta ja vaatia Pirttimäelle palkankorotusta.

Tämä tarina on tosi.

Lisää Pirttimäestä:
http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/10/bussinkuljettaja_pirttimaen_kyydissa_on_kuin_lomalennolla_2086492.html

MISSÄ KULJIMME KERRAN

Pidin elokuvan puvustuksesta, lavastuksesta sekä ajankuvauksesta. Valitettavasti en tiedä niin paljon historiasta, jotta osaisin ottaa kantaa siihen, oliko elokuvassa jotain "virheitä", mutta minuun kaikki elokuvassa esitetty upposi ihan hyvin. Koin, että elokuvassa käsiteltiin esim. sisällissotaa ja siihen liittyviä asioita monen eri ihmisen näkökulmasta yhteiskuntaluokasta riippumatta.

Pidin myös siitä, että leffassa ei näytellyt suomalaisittain suuri "staroja" tai jos näytteli, niin he eivät olleet pääosassa. Ainakin minulle itselleni elokuvan pääosissa olevat suomenruotsalaiset näyttelijät olivat vieraita lukuun ottamatta Allun roolia näyttelevää Andreas af Enehielmia. Pääosin näyttelijät suoriutuivat mielestäni rooleistaan erittäin onnistuneesti ja elokuvan eri kohtauksissa olevat näyttelijöiden tunnelataukset olivat vahvoja.

Elokuvan päättyessä itselleni jäi kuitenkin sellainen tunne, että jotain jäi ehkä puuttumaan juonen osalta. Valitettavasti en osaa tarkemmin määritellä sitä, mitä se mahtaisi olla. Tästä huolimatta koen, että elokuva on suosittelemisen arvoinen.

Elokuva perustuu Kjell Westön menestysromaaniin Där vi en gång gått, joka voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2006.

RAVINTOLA JUNSUI (HOTELLI BURJ AL ARAB, DUBAI)

Kävin viime lauantaina syömässä aamiaisen ravintola Junsuissa, nk. 7 tähden Burj al Arab -hotellissa Dubaissa. Mikäli haluaa päästä hotelliin, pitää sinne tehdä pöytävaraus (tai varata huone). Varausta tehdessä piti antaa luottokortin numero ja @-osoite.

Pukeutumiskoodi hotellin ravintoloihin on smart casual, johon löytyy ohjeet hotellin nettisivuilta. Itse olin pukeutunut kevyeen tunikaan, jossa oli aavistus kimallusta mukana sekä capri-housuihin.

Hotellin portilla oli vartija, joka kysyin varauskoodia, joka oli lähetetty @-osoitteeseen. Tämän jälkeen hotellin aulassa oli aulaemäntä, joka kysyi varausnumeroa uudestaan ja ohjasi eteenpäin. Lopuksi ravintolan aulassa kysyttiin samaa asiaa taas uudestaan, jonka jälkeen asiakkaat ohjattiin pöytiin ja heille esiteltiin tarjolla olevat vaihtoehdot. Henkilöllisyystodistusta ei kysytty missään, vaikka se oli pyydetty ottamaan mukaan.
 
Kyseisessä japanilaisessa Junsui -ravintolassa tarjotulla buffet -aamiaisella oli tarjolla aasialaisia ruokia sekä kansainvälisiä. Aamiainen maksoi 250 dirhamia, eli noin 50 euroa. Tarjolla oli muistaakseni 6-8 eri tiskiltä aamiaisruokia.

Tarjolla ollut aamiainen vastasi mielestäni suomalaista brunssia ja söin itseni sen verran täyteen, että seuraavan kerran ruokaa teki mieli vasta illalla. Aamiaisruoka oli ainakin kansainvälisellä puolella aika pitkälti samanlaista, kuin missä tahansa hotellissa, mutta paremmin sekä paremmista raaka-aineista valmistettua, kauniimmin esille laitettua ja vaihtoehtoja oli runsaammin. Aasialainen ruoka vaikutti enemmän lounas- tai päivällisruoalta. Tosin en ihan tarkkaan tiedä, mitä ympäri Aasiaa syödään aamuisin.

Tarjoilu oli ensiluokkaista ja ystävällistä. Tuntui, että kaikki toiveet huomioitiin eikä missään vaiheessa ei tullut sellaista tunnetta tarjoilijoiden puolelta, että olisi itse "rahvasta". Kaikkia asiakkaita kohdeltiin yhtä ystävällisesti ja hyvin, kuten paremmissa paikoissa (tai missä tahansa) kuuluukin kohdella. Tarjoilijoiden toimia ja asiakkaiden viihtyvyyttä valvoi hovimestari.

Pöytä oli katettu kauniisti tuoreen orkideaoksan kera ja kaikki pöydässä olleet marmeladit ym. olivat avaamattomissa purkeissa ja pöydässä oli valmiina paahdetut paahtoleivät sekä voi. Luonnollisesti pöydässä oli kangasliinat sekä -servetit.

Tarjoilijat toimivat huomaamattomasti taustalla, mutta joka ikinen kerta kun kävin hakemassa lisää ruokaa, oli ruokailuvälineet vaihdettu ja tee kaadettu kuppiin pöytään jätetystä teekannusta. Lisäksi tarjoilijat vaihtoivat kangasservetin, mikäli se oli likainen. Lisäksi he olivat ystävällisiä ja ottivat kuvia asiakkaista, jotka olivat tulleet ravintolaan hakemaan samanlaista elämystä kuin allekirjoittanutkin.

Ravintola itsessään muistutti jollain tavoin Sedu Koskisen ravintoloita, mutta oli luonnollisesti tyylikkäämmän ja kalliimman näköinen pienine bling-bling yksityiskohtineen sekä valoineen. Ravintolasta oli kauniit näkymät merelle. Hotellin aulan ja hissiaulan sisustus ei ollut mieleeni ja se näytti minun mielestäni vähän ”mauttomalta”. Toki sisutuksesta saattoi arvata, että siihen oli upotettu järjettömästi rahaa.

 Olin etukäteen kysynyt luvan valokuvaamiseen. En siis ollut ainoa, joka valokuvasi kyseisessä hotellissa ja ravintolassa. Minulle tuli mieleen, että hotellissa on mahdollisesti tietyt ravintolat, joihin päästetään keitä tahansa asiakkaita - myös ne, jotka eivät yövy hotellissa. Pohdinkin, että mahtoiko esim. tuo Junsui-ravintola olla kaikille avoin ns. ”karvalakkiravintola”.

Vaikka tuonne johonkin hotellin ravintolaan tekeekin pöytävarauksen, ei hotellissa pääse kiertämään missä tahansa. Sallittuja alueita oli hotellin aula, kakkoskerroksen hissiaula sekä alakerrassa maan tasossa oleva ravintola.

Olen syönyt aika paljon aamiaisia hotelleissa ja koska minulla ei ole laadukkaampaa vertailukohtaa tarjolla, annan Junsui-ravintolalle, sen aamiaiselle sekä palvelulle viisi tähteä. Mikään maata järisyttävä kokemus se ei ollut, vaikka olikin siitä hyvin tohkeissani. Saattaa olla jopa, että odotin kokemukselta vähän enemmän.