Ensi alkuun ennen voivottelemaan ryhtymistä haluan korostaa, etten ole terveydenhuollon ammattilainen ja siksi tekstissä saattaa esiintyä virheitä. Jos sellaisia on, niin niitä saa ilman muuta korjata. Mutta nyt voivottelemaan... :)
Hyppääjän polvi:
Kävin viime viikolla lääkärissä ja lääkäri epäili, että oikean polven patellajänne olisi tulehtunut (nk.
hyppääjän polvi), eli ilmeisesti minulla ei sittenkään ole nk. juoksijan polvea, kuten aiemmassa viestissäni epäilin. Sain viikon tulehduskipulääkekuurin ja käskyn lepuuttaa jalkaa sekä antaa kipeälle kohdalle tarvittaessa kylmähoitoa. Syy tulehdukselle löytyy rasituksesta.
Ja kuten arvata saattaa, en ole oikein noudattanut lääkärin ohjeita. Kävin viime viikolla yhde kerran hölkkäämässä nastalenkkareiden
(Icebug) kanssa ja kolme kertaa kävelemässä (9km, 6km ja 17km). Tämän lisäksi treenasin salilla kaksi kertaa (kädet ja olkapäät sekä rinta ja selkä) ja venyttelin kaksi kertaa uuden vuoden lupaukseni mukaisesti (ala- ja yläkroppa erikseen). No nyt lupasin itselleni, että annan polven olla oikeasti rauhassa ja välttelen polvea rasittavia liikuntamuotoja, koska en halua vaivan pitkittyvän.
Fysioterapeutilla käyntiä ja ylipronaatiota:
Tänään kävin fysioterapeutilla, jonne menin siksi, että alaselkäni väsyy oikealta puolelta enemmän kuin vasemmalta. Tätä on jatkunut jo joitakin vuosia ja yleensä sen huomaa silloin, kun olen joutunut seisomaan pitkä aikoja paikoillani tai jos vaikka käyn pidemmällä kävelylenkillä. Väsymyksen lisäksi alaselässä tuntuu kireyttä.
Yksi syy voi olla siinä, että lonkankoukistajani ovat kireät (samoin kuin kaikki muutkin lihakset) ja syvät vatsalihakset eivät ole kunnossa, joiden takia selkäni menee notkolle. Fysioterapeutti näyttikin minulle muutamia hyviä liikkeitä, joilla harjoittaa noita vatsan syvimpiä lihaksia.
Olen miettinyt, että voisivatko jalkani olla eripituiset? Eräs fysioterapeutti sanoi minulle viime kesänä, että pituuseroa voi yrittää kompensoida ostamalla suutarilta sopivan korkuisen kantapääpohjallisen lyhyemmän jalan kenkään. Toisaalta tällaisella oma-aloitteisella hoidolla voi myös tehdä paljon hallaa, eli on ehkä suositeltavampaa käydä ensin jonkun ammattilaisen luona toteamassa tilanne.
Tämänpäiväinen fysioterapeutti sanoi, että on ihan normaalia, että ihmisten jalat saattavat olla eripituiset ja että sellaisesta lievästä, noin 0,5-1 cm:n pituuserosta ei ole sen kummempaa haittaa. Fysioterapeutti ei huomannut jaloissani mitään erityistä pituuseroa, mutta huomasi että oikealla puolella vyötärön kohdalla on enemmän kaartuvuutta kuin vasemmalla, joka saattaa käsittääkseni olla jonkinlainen merkki kropan epätasapainosta.
Minulle on joskus aiemmin sanottu toisen fysioterapeutin toimesta, että minulla on varsinkin oikeassa jalassa
ylipronaatiota, jonka takia teetätin itselleni aikoinaan pohjallisetkin. Aloin itsekin epäilemään tätä vaivaa, sillä huomasin kengistäni se, että ne näyttivät sisäreunasta hiukan linttaan astutuilta ja korot kuluivat siltä sisäreunan puolelta enemmän.
Joka tapauksessa tämän päiväinen fysioterapeutti oli sitä mieltä, että minulla ei olisi ylipronaatiota kauhean paljoa. En sitten tiedä onko asento korjaantunut vuosien saatossa vai ovatko nämä fysioterapeuttien tulkinnat ja havainnot muuten vaan erilaisia. Ylipronaation vastakohta on
supinaatio.
Painon jakaantuminen jalkapohjassa:
Tämänpäiväinen fysioterapeuttini totesi, että pidän painoa liikaa varpailla. Lisäksi jalkapohjien lihakset ovat aika kireät. Oikeaoppisesti painon tulisi olla jakaantunut jalkapohjassa kolmeen pisteeseen ja varpaiden alle (varpaiden ja lattian väliseen rakoon) pitäisi pystyä työntämään paperi.
Tämä painon väärä jakaantuminen saattaa vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että minulla on ollut ongelmia myös
penikkataudin kanssa jo 90-luvun loppupuolelta alkaen. Vaiva alkoi, kun kävin pelaamassa aktiivisesti sählyä ja juoksin paljon kovalla alustalla.
Penikat kipeytyvät yleensä siinä vaiheessa, kun lähden hölkkäämään eikä säären etuosan lihakset ole lämmenneet tarpeeksi. Tällöin lihas menee kramppiin eikä kävelystäkään tule mitään. Lihaksen päällä oleva kalvo kiristyy, kun lihas turpoaa verenkierron vilkastuttua ja tuntuu, kuin säären etuosa puutuisi.
Ikävä vaiva, johon auttaa lepo sekä säären etuosan lihasten venyttely sekä kylmähoito. Itse olen käynyt hoidattamassa penikoita hierojalla, joka "jäädyttää" lihasta ensin jäällä ja sen jälkeen repii lihakset auki. Toisinaan penikkatautia hoidetaan leikkauksella.
 |
| Painon oikeaoppinen jakaantuminen jalkapohjalle |
Huoh... Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että minulla on ollut jos jonkinmoista vaivaa... :D Joka tapauksessa kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen, eli erilaiset kropassa olevat epätasapainot ja vaivat voivat vaikuttaa kropassa sellaisiin paikkoihin, mihin niiden ei olisi ikänä voinut kuvitella vaikuttavan. Esimerkiksi virheasento jalkapohjassa saattaa aiheuttaa selkävaivoja jne.
Yleisimmät ajaraajaongelmat:
http://www.tuf.fi/alaraaja.htm
Rintarangan yliliikkuvuus ja fasettilukot:
Lisäksi minua ovat toisinaan vaivanneet ilmeisesti rintarangan yliliikkuvuudesta johtuvat
fasettilukot, jotka saavat aikaan sen, että rinnassa tuntuu pistävää kipua ja jonka takia toisinaan onnistuu vain pinnallinen hengitys. Lisäksi fasettilukot saattavat aiheuttaa "viiltävää" kipua selässä ja niskan alueella, jonka takia pää ei kunnolla käänny.
Näitä vaivoja olen hoitanut itse kevyellä selkään suuntautuvalla liikunnalla manipuloimalla selkää esim. keppijumpalla. Lisäksi olen saattanut mennä lattialle makaamaan ja rullannut selän alla pyyherullaa, folipaperin kovaa rullaa tai sukan sisälle laitettua kahta tennispalloa selkärangan molemmin puolin ylös-alas -liikkeellä.
Valitettavasti aina nämä selkärangan oma-aloitteiset rusautusyritykset eivät ole tehonneet ja olen joutunut käyttämään naprapaatin, kiropraktikon, osteopaatin ja hierojan apuja. Parhaimman tuloksen olen saanut naprapaatin käsittelyssä.
Ja vaikka fasettilukon saisikin häviämään, saattavat lihakset vielä jonkun aikaa kipeät tämän jälkeen niiden aiemman jännitystilan vuoksi. Lihasten rentouttamiseen olen saattanut ottaa lihaksia rentouttavaa Sirdalud -lääkettä, joka tosin alkaa nukuttamaan sen verran, että se kannattaa ottaa yötä vasten.
Tenniskyynärpää:
Ja jotta tämä suomalaisille ominainen vaivoista valittelu ei jäisi tähän, niin mainittakoon että minulla on ollut ongelmia myös kyynärpäideni kanssa. Molemmissa kyynärpäissäni on ollut
tenniskyynärpää (eri aikaan). Oikeassa kädessä se oli vuoden verran ja vasemmassa pari vuotta. Oikeaan käteen se iski akuutisti etunojapunnerruksia tehdessä ja vasempaan käteen se tuli ilmeisesti pidempiaikaisen rasituksen ansiosta. Tenniskyynärpää tulee harvoin nimensä mukaisesti tenniksenpeluusta. Yleensä sen saa kroonisen tai akuutin käden rasituksen takia.
 |
| Kuvalähde: Wikipedia |
Tenniskyynärpään voi todeta itsekin aika helposti. Tenniskyynärpäässä on kyse olkaluun lateraaliseen sivunastan (jossa lihasten jännesäikeet yhdistyvät) tulehdustilasta. Kun tätä kyynärpään ulkosivulla olevaa sivunastaa koputtaa, voi siinä tuntua kipua ja arkuutta, jos kyseessä on tenniskyynärpää.
Tenniskyynärpää on pahimmillaan aika ikävä vaiva. Jos kyynärpään pistävä kipu yltyy pahaksi, voi esim. maitolasin nostaminen tai kätteleminen sattua ihan jumalattoman paljon. Pistävän kivun lisäksi käsi saattaa ärtyä niin pahaksi, että käsivarteen tulee leposärkyä, joka valvottaa öisin. Kättä automaattisesti varoessa tulee lihaksia toisinaan jännitettyä liikaa ja tämä saattaa omalta osaltaan aiheuttaa lisävaivoja.
Tänä päivänä leikkaus on käsittääkseni viimeinen hoitomuoto, mitä tenniskyynärpäävaivoihin suositellaan. Tärkeitä hoitomuotoja ovat venyttelyn ja kylmähoidon lisäksi lepo, lepo ja vielä kerran lepo. Kipeällä kädellä saa toki tehdä erilaisia asioita, mutta ei mielellään puristaa. Ja jos puristaa täytyy, suositellaan kädessä käytettävän tenniskyynärpäätukea rasituksen aikana.
Venyttelyohjeita:
http://www.lempaala.fi/terveys_ja_hyvinvointi/terveyspalvelut/fysioterapia/itsehoito-ohjeita/tenniskyynarpaan_hoito/
 |
| Tenniskyynärpäätuki |
Olen myös kuullut, että Matti Wäänänen -niminen lääkäri antaa tenniskyynärpäille jonkinlaista "pippurointihoitoa", jonka sisällöstä en sen paremmin tiedä. Tätä ennen Wäänänen suosittelee potilasta kuitenkin yrittämään tenniskyynärpään hoitoa aktiivisilla venyttelyharjoituksilla. Wäänäsen osaamisalueet ovat ilmeisesti ortopedia ja traumatologia, neurokirurgia, kirurgia.
Molempia tenniskyynärpäitäni hoidettiin alkuun tulehduskipulääkkeillä sekä kortisonipiikeillä, joista ei ollut mitään hyötyä. Kortisoni vain peitti kivun, mutta ei parantanut vaivaa. Käsikirurgi Kaj Rindell antoi kuitenkin ymmärtää, että lievään ja alkuvaiheessa olevaan tenniskyynärpäähän kortisonipiikki voi auttaa. Kortisonipiikkiä ei kuitenkaan suositella annettavaksi käsittääkseni kuin muutama vuodessa.
Loppujen lopuksi sain molempiin käsiini hepariinipiikit ja olin molempien käsieni takia vajaan kaksi kuukautta sairaslomalla. Laitan tähän vielä Kaj Rindellin luvalla hänen kirjoituksensa tästä hoitomuodosta:
"TENNISKYYNÄRPÄÄ (EPICONDYLITIS LATERALIS HUMERI)
Kyseessä tavallinen, pääasiassa aikuisikään liittyvä olkavarrenluun kyynärpään ulomman nivelnastan vauriotila, jonka syntymekanismina on useimmiten ylikuormitus joko pitkäaikaisesti (toistotyö) tai lyhytaikainen (esim. intensiivinen haravointi, vasarointi). Tenniskyynärpää voi aiheutua myös suoran ruhjeen jälkeen. Vaiva hankaloittaa kivun vuoksi tarttumaotetta ja pahimmassa tapauksessa kroonistuu. Ongelmaan on klassisesti tarjottu lukuisia hoitomuotoja kuten lääkitystä, fysioterapiaa, kirurgiaa, apuvälineitä ja tietysti lepoa. Nimensä mukaisesti vauriota on esiintynyt usein tenniksen pelaajilla.
Oireisto:
Rasituksen tai vamman seurauksena syntyy kyynärpään ulkoiseen nivelnastaan kiputila. Esineistä kiinni otettaessa tai sormilla toistoliikettä suorittaessa kipu kovenee. Vaiva voi pahentua niin, että se estää työnteon ja käden käytön.
Aikataulu ja tutkimusten kulku:
Ensimmäisellä käynnillä varmistutaan diagnoosista ja suoritetaan puristusvoimamittaus. Mikäli potilas haluaa ja vaiva on merkittävän vaikea, voidaan hoito aloittaa heti provosoimalla heparin –puudutepistoksella haluttu paranemisreaktio. sairaslomaa kirjoitetaan noin 3-6 viikkoa.
Noin 3 viikkoa ensimmäisen hoitokerran jälkeen tarkistetaan tilanne myös mittauksin jaopetetaan tenniskyynärsidoksen tarkoituksenmukainen käyttö. Sidettä potilas käyttää paranemisen loppuun asti ohjeiden mukaisesti.
Lopputarkastus ajoittuu yleensä 5-6 viikkoa aloituksesta. Tällöin riipuen ammatin kuvasta ja mittaustuloksista, valtaosa potilaista pääsee töihinsä.
Toimenpiteen kulku:
Diagnoosi on hoidon perusta. Se varmistetaan hoitoprosessin alussa yksinkertaisella puristusvoimatestillä. Nykykäsityksen mukaan tenniskyynärpäässä on kyseessä itse asiassa rasitusmurtumaa vastaava tila, jossa lihasjänteiden kiinnitysalueella on luukalvo osin revennyt irti alla olevasta luusta rikkoen myös hermoja ja verisuonia. Kuten kaikissa rasitusmurtumissa, lepo on perushoitomuoto. Valtaosassa tapauksista pelkkä riittävä lepo, mahdollisesti yhdistettynä tukisiteen käyttöön, antaa hyvän tuloksen.
Kudosten uusiutumisen ja korjaantumisen kannalta on tärkeää, erityisesti kroonistuneissa tapauksissa, että saadaan kyseiselle alueelle mahdollisimman voimakas verenkierto. Tämän aikaansaamiseksi voidaan provosoida lievä paikallinen tulehdusreaktio, tässä tapauksessa paranemisreaktio.
Tämä voidaan aikaansaada useilla menetelmillä. Usein käytetään pientä annosta puudutetta ja veren hyytymistä estävää hepariinia, jolla saadaan aikaiseksi hallittu verenvuoto vaurioalueelle. Suonien ulkopuolelle joutuessaan verisolut laukaisevat hyvin tunnetusti edellämainitun paranemisreaktion. Tällä lisäreaktiolla pyritään siis lisäämään solujen uusiutumiselle välttämätöntä hapen- ja ravintoaineiden saantia sekä kuona-aineiden poistoa. Joka käyntikerralla potilaalle suoritetaan yksinkertainen toiminta-arvojen mittaus, joka kertoo hyvin käden suorituskyvyn edistymisestä.
Tällä lisäreaktiolla pyritään siis lisäämään solujen uusiutumiselle välttämätöntä hapen- ja ravintoaineiden saantia sekä kuona-aineiden poistoa. Joka käyntikerralla potilaalle suoritetaan yksinkertainen toiminta-arvojen mittaus, joka kertoo hyvin käden suorituskyvyn edistymisestä.
Potilas kokee kipua vielä keskimäärin 12 viikkoa hoidon aloituksesta, koska vaurioituneen alueen sisäinen hermotus korjaantuu hitaammin kuin varsinainen tukikudos. Työnteko on yleensä mahdollista tukisiteen kanssa.
Mahdolliset ongelmat:
Haittavaikutuksista merkittävin on provosoidun paranemisreaktion aikaansaama, muutaman vuorokauden pituinen kiputila, jota hoidetaan kipulääkkeillä. Hoidon onnistuminenedellyttää, että potilas ymmärtää tapahtumien kulun ja osaa käyttää tenniskyynärsidettä neuvotulla tavalla.
Jos potilaalla on jo ennen hoidon aloittamista verenvuototaipumusta, saattaa pistoksesta syntynyt verenvuoto turvottaa kyynärvartta ja tuntua pelottavalta. Yleensä siitä ei ole seuraamuksia paranemiselle.
Tulokset:
Hoito on varsin tuloksekasta. Menetelmällä voidaan aikaansaada paraneminen 90% tapauksista, myöskin kroonisista tiloista. Leikkaushoitoon joudutaan harvoin.
Puristusvoimat laskevat aluksi 3viikkoon asti. Sitten ne tasaisesti nousevat ohittaen 4-5 viikon paikkeilla lähtöarvot ja normalisoituen lopuksi. Toista kättä käytetään vertailuun joka mittauksessa. Puristusvoimamittauksista saadaan aika-voima –akselilla taulukko, joka demonstroi tulokset hyvin. Työhön paluu onnistuu yli 90 prosenttisesti 6-8 viikon kuluttua.
Kaj Rindell, LKT, kirurgi, ortopedi, traumatologi, käsikirurgi"
Jännetupin tulehdus:
Lisäksi minua on vaivannut oikean kämmensyrjän/ranteen alueella tuntuva kipu, jonka olen itse diagnosoinut jännetupin tulehdukseksi ja taisi joku lääkärikin epäillä. Kipu on tuntunut eniten silloin, kun olen esim. maassa istuessani nojannut käsiini tai kun olen tehnyt kyykkyä isommilla painoilla ja tangon paino on osittain tullut kämmenen päälle tai kun olen tehnyt dippiä. Olen hoitanut vaivaa tulehduskipulääkkeillä sekä levolla sekä venyttelyllä.
Yhteenveto:
Kuten tekstistä voi lukea ja vähän rivien välistäkin, huomaa kyllä selkeästi sen, että lähes kaikki vaivani ovat pidempiaikaisia rasitusperäisiä vammoja ja aivan itse aiheutettuja. Ei välttämällä väärillä tekniikoilla, vaan levon ja venyttelyn vähyydellä, joiden uskon olevan erittäin hyviä ennaltaehkäiseviä keinoja vaivojen ehkäisyyn.
Nuorempana minulla on ollut kova tarve saada liikuttua tehokkaasti niin että hiki lentää tai siten, että rauta kolisee. Maksimipainot kiehtoivat ja kehon muulle huollolle ei juurikaan löytynyt aikaa. Onneksi näin vanhemmiten minulle on käynyt sama juttu kuin monille muille ikäisilleni. Maksimivoima ei enää kiinnosta niin paljoa ja sellainen kropalle terveellisempi ja rauhallisempi liikunta on tullut tutummaksi. Kestävyyspainotteinen liikunta on alkanut kiinnostamaan enemmän samoin kuin venyttely. Siitäkin huolimatta, että rakastan voimaa ;)
Mitä tästä opimme...? Vanhuus ei tule yksin eikä urheilija tervettä päivää näe ;)
P.S. Olkapäänkin kanssa on ollut joskus ongelmia (käsivarren nostaminen yli hartioiden sattui), mutta eipä siitä sen enempää. Kyseessä oli vaan joku revähdyksen tai venähdyksen tapainen juttu, joka meni lopulta ohi levolla.
Oisko tää listaus nyt tässä? :D
