OMENOITA OMENOITA!

Saattaa olla, että sitä on joskus tullut kerättyä omppuja hiukan enemmän hys-hys-merkeissä... Onhan noissa tilanteessa kieltämättä aistittavissa ilmassa pientä kutkuttavaa jännitystä, mutta valitettavasti saalis ei ole yleensä ole näissä tilanteissa niin suuri ja hyvältä maistuva kuin luvan kanssa kerätyissä.

Tämän takia olin iloinen, että eräs tuttavani antoi minulle luvan käydä keräämässä omppuja heidän pihaltaan. Autottomana immeisenä sain onneksi houkuteltua erään auton omistavan ystäväni lapsineen mukaan. Myönnettäköön, että käytin keruuhommissa hyväkseni lapsityövoimaa ja omaatuntoani lepytellessäni ostin heille vaivanpalkaksi jätskit. Luulen, että Niilo (4v.) ja Hertta (6v.) pitivät palkkaa ihan hyvänä.

Minun osuuteni omppusaaliista täytti pari muovikassillista ja painoa ompuilla oli yhteensä 15 kilon verran. Tällä kertaa päätin jättää leipomatta ihanaiset omppupiirakat ja vein koko saaliin Heikinlaakson mehuasemalle, jossa omenat puristettiin tuossa tuokiossa ystävällisen hymyn sekä jutustelun kera tuoreeksi ja lisäaineettomaksi mehuksi. Omasta saaliistani tuli mehua vajaa yhdeksän litraa. Ennen mehuasemalle menoa olin lukenut heidän nettisivuiltaan hyvät ohjeet mehun säilönnästä sekä muista etukäteen huomioon otettavista seikoista.

Minua ennen jonossa oli muutamia asiakkaita, mutta kokonaisjonotusaika ei ollut mikään pitkä. Käsitykseni mukaan mehuasemalla on vähiten ruuhkaa arkisin päiväaikaan. Hintaa mehun puristamiselle tulee 0,50 euroa per kilo + Tarjoustalosta ostetut muovipullot, johon säilöin mehun. Samalla reissulla ostin samassa pihapiirissä olevasta "itsepalvelumyymälästä"  450 gramman purkin Jarmo Korhosen tuottamaa lähihunajaa, joka maksoi 5,00 euroa.

Tulin tunti sitten kotiin ja olen jo tähän mennessä nauttinut mehua jäiden kera jo melkein litran verran, kun se on niin herkkua. On aivan mahtavaa juoda hyvältä maistuvaa, terveellistä ja tuoretta mehua, jossa ei ole lisäaineita eikä sokeria. Omenoiden oma makeus riittää antamaan mehulle tarvittavan makeuden. Kävi kuitenkin mielessä, että voisi ihan testausmielessä kokeilla, minkä makuista mehusta tulisi, jos se sekaan laittaisi hiukan kanelia ja/tai vaniljaa.

Vaikka en tästä saalista omppupiirakkaa leiponutkaan enkä valmistanut muitakaan omppuherkkuja, niin otan silti mielelläni vastaan uusia hyväksi havaittuja omppureseptejä. Myös hunajaiset reseptit ovat tervetulleita :)

Vaihtariksi annan hyvälle maistuvan omena-sinihomejuustorisoton reseptin.

Satokartan sivuilta löytyy kartta Helsingin seudun julkisista ruokapusta ja -pensaista.


Seuraavista linkeistä löytyy hyvä ja hyödyllistä tietoa omenoista sekä niiden ravintoarvoista:
Omenat.fi
Yhteishyvä
Fineli

RAVINTOLA ALLOTRIA

Hämeentie 68
http://www.allotria.fi/

Kävin lauantaina aamuhieronnan jälkeen syömässä tuhdin aamiaisen Allotriassa, jossa on pitänyt jo pitkään käydä tutustumassa. Aamiaisvaihtoehtoja oli tarjolla muistaakseni neljää tai viittä erilaista vaihtoehtoa. Itse valitsin omeletin, johon oli laitettu täytteeksi brie-juustoa ja tomaattia.

Lisäksi lautaselta löytyi salaattia, kurkkua, tomaattia, kahta erilaista melonia sekä marinoituja kasviksia pastan kera. Marinoidut kasvikset vaikuttivat vähän siltä, että ne saattoivat olla jämiä jostain edellisen päivän lounaalta, mutta se ei haitannut, sillä ne olivat hyviä.

En valitettavasti enää muista kunnolla, minkälaisia muut aamiaisivaihtoehdot olivat, mutta ainakin tarjolla taisi olla aamiaista terveellisemmästä vaihtoehdosta krapulaaamun rasvaisempaan aamiaisvaihtoehtoon.

Jokaiseen omavalintaiseen aamiaisvaihtoehtoon kuului mukaan lisäksi kaurapuuro, joka oli maukasta luomupuuroa, vaaleaa ja tummaa leipää, appelsiini- ja omenamehua sekä kahvia tai teetä. Näitä perusaineksia sai hakea lisää niin paljon kuin halusi.

Aamiaisen hinta oli 15 euroa, joka oli aamiaisruoan määrään nähden kohtuullinen hinta. Vaikka aamiainen ei ollut mikään luxus-aamiainen, oli se kuitenkin ihan hyvä. Sellainen, jonka voisi mennä syömään uudestaankin. Jos jotain negatiivista olisi sanottava, niin omeletissa olisi voinut olla makua tai ainakin suolaa vähän enemmän ja leivän päälle olisi saanut olla juustoa ja/tai leikkelettä.

Mukavaa oli myös se, että ravintolan miespuolinen tarjoilija toi minulle oma-aloitteisesti tarjolle päivän lehdet. Lisäksi tämä tarjoilija bongasi päätäni dublinilaisen Temple Bar -ravintolan t-paidan, jonka seurauksena hän alkoi juttelemaan minulle. Miestarjoilija kertoi olevansa alunperin irlantilainen, mutta asuneensa Suomessa jo pitkään. Irlannista ja Suomesta meillä sitten riitti hetkeksi puheenaihetta paljonkin. Kun aloitin ruokailemaan, antoi tarjoilija minun olla rauhassa ja keskittyä ruokailuun sekä lehden lukemiseen.

Valitettavasti ravintolan 22.08.2011 päivitettyjen nettisivujen mukaan ravintolassa ei enää voi tästä eteenpäin voi nauttia lauantaisin aamiaista. Ravintolassa voi kuitenkin käydä syömässä arkisin lounasta lounaslistalta sekä syödä ala carte -listalta. Annosten hinnat näyttävät olevan normaalia hyvän ravintolan tasoa. Ravintoloitsija on sama, kuin Kulttuuriareena Gloriassa. Ravintolassa voi käydä myös katsomassa Musiikkiteatteri Kapsäkin esityksiä ja ravintolan kautta voi tilata catering -palveluita. 

Ravintola sijaitsee Woldemar Baeckmanin suunnittelemassa Hakan asuntokorttelissa ja ravintolan funkkis-tyyppinen ulkonäkö miellytti silmää. Ikkunapöydissä oli mahdollista istua erkkereihin upotetuissa penkeissä, jotka loivat ravintolaan noiden pöytien ympärille intiiminpää tunnelmaa. Ravintola ei ole kovin suuri, mutta sen toiseen päähän mahtuu pieni lava, jossa ilmeisesti nuo musiikkiteatterilaiset esiintyvät.

Ravintolan tunnelma, henkilökunnan ystävällisyys sekä positiivinen aamiaiskokemus vaikuttivat siihen, että haluan mennä syömään kyseiseen ravintolaan joku kerta ala carte -listalta.

VEGEMESTA (KASVISRAVINTOLA, PIKARUOKA)

Vaasankatu 6, Helsinki
Pieni Roobertinkatu 2-4, Helsinki
http://www.vegemesta.com/

Menin vihdoinkin testaamaan pitkään testauslistalla olleen ja Vaasankadulla sijaitsevan pikaruokapaikan Vegemestan, jossa on tarjolla kasvisuokaa, joista osa on myös vegaaniystävällistä. Vaikka itse ravintola on pieni, itserempatun ja hiukan nuhjuisen näköinen paikka, oli se samalla pirteän ja nuorekkaan näköinen vihreän seinämaalinsa ansiosta.

Tiskin toisella puolella minua palveli ystävällinen naismyyjä, jolle kerroin olevani sekasyöjä ja jota pyysin kertomaan listalla olevista annoksista. Nainen kertoi minulle ammattilaisen ottein ruoka-annosten sisällöstä ja siitä, miltä annokset maistuivat. Kysyin naiselta ravintolan suosituinta tuotetta ja suosituksen perusteella mukaani tarttui Piraatti -niminen savujuusto-vegehampurilainen, joka on tullut julkisuuttakin saaneen Kippari -hampurilaisen tilalle. Piraatti koostuu kauraleivästä (ruisleipä myös mahdollinen), soijapihvistä, savujuustosta, paahdetusta sipulista, maustekurkusta, sinapista, ketsupista, chilistä, valkosipulista, tomaatista, salaatista ja yrttilevitteestä.

Piraatti -hampurilaisen ulkonäkö ei ollut kovinkaan houkutteleva, mutta maku oli sitäkin parempi ja kotitekoisen oloinen. Vaikka epäilin tummaksi paistuneen ja kuivalta näyttävän soijapihvin makua, yllätyin siitä ja sen mehukkuudesta positiivisesti. Uskon, että Piraatti uppoaisi myös esimerkiksi monelle miehekkäästi lihaa syövälle yksilölle. Ravintolan myyjä mainitsikin, että suurin osa heidän asiakkaistaan on sekasyöjiä.

Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin hinta oli melko korkea ja sillä olisi saanut helposti Mc Donald'sissa kokonaisen aterian. Muistaakseni Piraatin hinta taisi olla 6,20 euroa ja minusta annos oli melko pieni. Myyjän mukaan vuohenjuustohampurilainen on täyttävä ja luulen, että sitä testaan seuraavalla kerralla. Ravintolan "ruoka-annos" -nimellä kulkevien annosten kokoon en osaa ottaa kantaa.

Ja vaikka en mikään varsinainen tupankanvastustaja olekaan (itsekin entinen tupakoitsija), niin silti minusta on aina vähän epämiellyttävän näköistä, että työntekijät käyvät näkyvästi tupakalla työpaikkansa edustalla pääoven luona, kuten tälläkin kertaa tapahtui. Jostain syystä se antaa paikasta vähän sellaisen "halvan" kuvan, oli kyseessä sitten ravintola, kampaamo tai joku muu yritys. Toisaalta ymmärrän senkin, että kyseisessä ravintolassa ei välttämättä ole takaovea, jonne mennä piiloon katseilta.

Joka tapauksessa suosittelen kaltaisiani sekasyöjiä ohittamaan ennakkoluulonsa kasvisruoan suhteen ja testaamaan paikkaa.

RAVINTOLA VILLETTA (ITALIALAINEN)

Ruusulankatu 8, Helsinki
http://www.villetta.fi/

Viime perjantaisen kokemukseni perusteella ihmettelen suuresti, mistä Villettan maine hyvänä ruokapaikkana oikein juontaa juurensa? Ilmeisesti se on peruja entisten omistajien Brunojen ajoilta ja jo vanhentunutta tietoa. Kuulopuheiden perusteella mainehan on ollut kautta aikojen sellainen, että siellä ei koreilla ulkonäöllä, vaan hyvällä ruoalla. Henkilökunta on kuulemma suuriäänistä italialaistyyppistä - on laulua, huutoa ja naurua.

Söimme ystäväni kanssa molemmat pelkästään pääruoan, joka oli pastaa (annokset: penna rucola, gorgonzola e pollo ja fettuccini della casa). Molempien annokset olivat todella mauttomia, jonka johdosta yritimme pelastaa annoksia suolalla ja mustapippurilla (jotka piti itse hakea pöytään) sekä parmesanilla. Hyvää oli se, että annokset olivat riittävän kokoisia ja ruoka oli kohtuuhintaista.

Lisäksi talon alkuun tarjoama salaatti oli melkoisen säälittävän makuista työpaikkaruokalatyyppistä (vihreää salaattia, porkkanaraastetta, maissia, herneitä, makaronia, oliiviöljyä, balsamicoa + patonginpala). Yleensä minulla on tapana syödä pitkän kaavan mukaan, mutta tässä tapauksessa olen tyytyväinen, että en tilannut muuta. Jälkiruokaa siirryimme syömään muualle.

Positiivista paikassa oli se, että henkilökunta oli käsittääkseni aitoja italiaanoja ja kuhina oli sen mukaista. Ainakin italiaa kuulin siellä puhuttavan ja se luo paikkaan jonkinlaista tunnelmaa. Toisaalta palvelu oli melkoisen hidasta, esim. ruokalistaa samoimme odotella melkoisen tovin. Ymmärrän toki, että perjantai-iltaisin ravintolassa on kiire, mutta siitä huolimatta. Hymyä tarjoilijoita ei irronnut ja palvelu vaikutti muutenkin liukuhihnamaiselta.


Paikka ei ole ulkonäöltään mikään häävi, mutta eipä sen aina tarvitsekaan ja varsinkin, jos ruoka on hyvää. Ravintola oli sellainen kasarityyppinen ja jotenkin vähän rujon oloinen. Sellainen, mihin ei ehkä mennä muutenkaan syömään sitä romanttisinta ateriaa tai gourmet -ruokaa. Ehkä se on ennemminkin paikka, mihin mennään syömään ystävien tai perheen kanssa pizzaa tai muita ravintolan antimia.

Huonoa miljöössä oli se, että pöydät olivat melkein kiinni toisissaan ja sellainen intiimiyden puute vähän haittasi. Toisaalta ravintolassa oli sen verran kova meteli, ettei naapuripöydän keskustelut juurikaan kuuluneet.

En valitettavasti voi suositella paikkaa. Harmitti vähän, kun menin ravintolaan vähän turhan suurin odotuksin. Luulen kuitenkin, että pizzat saattavat olla ihan syötäviä.

Valokuvia ruoasta tai sisältä ravintolasta en kehdannut ottaa, koska ravintola oli täynnä ihmisiä. Yhden kuvan otin kännykkäkameralla ravintolan ulkopuolelta.

 
 
 

KERROSVOILEIPÄ

3 isoa paahtoleipää
2-3 siivua pekonia
1 kananmuna
1 cheddar -sulatejuustoviipale
jäävuorisalaattia
tomaattia
sinihomejuustomurusia
valkosipulimajoneesia (esim. Kavli)
vihreää pestoa
mustapippuria myllystä
suolaa

1. Paista kananmuna paistinpannulla molemmilta puolilta (mausta suolalla)
2. Paista pekonisiivut paistinpannulla
3. Paahda paahtoleipä paahtimessa. Halutessasi voit painella leipäsiivuja ennen paahtamista paistinpannulla pekoninrasvassa
4. Kokoa leipä:
- Voitele yksi leipäsiivu pestolla, lisää päälle salaatinlehti, tomaattiviipaleet, sinihomejuustomuruset ja mausta mustapippurilla
- Voitele yksi leipäsiivu valkosipulimajoneesilla, lisää päälle pekonisiivut, cheddar -sulatejuustosiivu, paistettu kananmuna
- Voitele yksi leipäsiivu molemmilta puolilta valkosipulimajoneesilla ja laita se pestolla voidellun leivän päälle. Laita lopuksi pekonilla, juustolla ja kananmunalla päällystetty leipä edellisen päälle leipäpuoli ylöspäin

Kummipoika oli kyläilemässä ja kun kysyin häneltä, että mitä ruokaa laitan hänelle illalla, pyysi hän kerrosvoileipiä. Sattumalta minulta löytyi jääkaapista hyviä jämäaineksia juhannuksen jäljiltä, joista pyöräytin tuon ylläolevan kerrosleivän, joka muistuttaa joiltain osin club sandwich'iä.

Varsinaisia kokin taitojahan tuon kerrosleivän tekeminen ei vaadi, mutta sen verran herkullista se oli, että jouduin tekemään sitä seuraavanakin iltana. Mikäli haluaa, voi voileipää viimeistellä leikkaamalla leivänsiivuista reunat irti ja toki leivän kanssa voi laittaa tarjolle esim. salaattia ja/tai ranskalaisia.

Herkkua!

CAFE MATTOLAITURI

Kävin tiistaina hierojalla Iso Roballa sekä ostamassa itselleni pari keittokirjaa Hobboksista saman kadun varrelta. Ostokset tehtyäni huristelin talvisäilöstä otetulla mopo-skootterillani Kaivariin testaamaan uuden meren rantaan tulleen kahvila Mattolaiturin.

Ulkonäöltään Mattolaituri vaikutti yksinkertaisen tyylikkäältä ja modernilta kahvilalta, joka sopii ympäristöön yllättävän hyvin. Jollain tapaa kahvilarakennus tuo mieleen Olympiastadionin ja funkkiksen. Tosin en ole mikään erilaisten tyylisuuntien tunnistamisen ammattilainen, mutta tällainen mielikuva minulle tulee.

Tässä alkuvaiheessa Mattolaiturin ympäristö vaikuttaa vielä luonnollisesti keskeneräiseltä rakennustyömaalta, mutta uskon sen paranevan ajan myötä, kun/jos kahvilan pihamaalle tulee jotain vihreää.

Vähän ikävää oli se, että kahvilassa ei ole sisätiloja, jonne voisi mennä kylmällä, sateella tai kovin tuulisella ilmalla suojaan. Siis muualle kuin wc:hen. En sitten tiedä, tuleeko tämä vaikuttamaan kahvion suosioon silloin, kun ilmat eivät suosi.

Nyt kyseisenä päivänä siellä käydessäni aurinkoisesta ilmasta huolimatta tuuli jonkun verran, enkä löytänyt kahvilasta yhtään paikkaa, jossa olisin ollut suojassa tuulelta. Toivottavasti heillä on asiaan joku hyvä ratkaisu, jota en itse kahvilassa käydessäni huomannut tai joka on tulossa.

Toisaalta aika harvoin Kaivariin tulee lähdettyä huonolla ilmalla kahville, mutta olisi mukavaa, jos kahvilassa olisi voinut käydä myös talviaikaan lämmittelemässä kaakaomukillisella kävelylenkin lomassa eikä vain kevät- ja kesäaikaan.

Hyvällä säällä ongelmaksi voi muodostua palvelun hitaus. En huomannut katsoa, oliko tiskillä yksi vai kaksi kassaa, mutta toivon hartaasti että niitä on kaksi.

Kahvilan kattoterassi on tosi kivanoloinen paikka, sieltä näkyy mukavasti joka suuntaan ja siellä pystyy ottamaan mukavasti aurinkoa. Valitettavasti vain vieressä menevältä Ehrenströmintieltä kuuluvat autojen hurinat melko hyvin kattoterassille.

Miinusta annan myös henkilökunnan hymyttömyydelle. Seuratessani kahvilan henkilökuntaa näytti siltä, että kaikilla oli naama sitruunalla. Ymmärrän kyllä, että henkilökunnalla voi olla stressikäyrä melko korkealla, kun hommat eivät alkuvaiheessa vielä pelitä sillä tavoin, kuin pitäisi ja kun ympärillä hyöri jos jonkinnäköistä työmiestä, mutta siitä huolimatta voisi vähän edes yrittää.

Lisää miinusta tuli siitä, että kaikki suolainen syötävä oli lähestulkoon loppu. Jäljellä oli croissanttien lisäksi kolme täytettyä leipää - kahta eri laatua, joiden sisältö ei valitettavasti miellyttänyt.

Mattolaiturin Facebook -sivuilla kyllä pahoiteltiin täytettyjen leipien loppumista lauantaina 23.02 ja luvattiin, että pääsiäisen jälkeen tulee lisää. Itse kävin kahvilassa tiistaina 26.4 iltapäivällä eikä tilanne ollut ilmeisesti juurikaan parantunut. Mahtaako sitten olla niin, että kahvilassa ei ole omaa keittiötä, jossa noita tuotteita voisi valmistaa vai eikö asioita osata vielä kunnolla ennakoida? Loppujen lopuksi tyydyin juomaan teetä ja menin muualla syömään suolaista.

En nyt muista minkälaisia hintoja lähellä olevassa Ursulassa ja Carusellissa pidetään, mutta Mattolaiturissa hinnat olivat mielestäni vähintääkin keskitasoa tai keskitason yläpäässä. Kakkupalat maksoivat muistaakseni noin 6,50 - 7,80 euron välillä ja ne olivat aika pieniä. Tavallisia pullia olisi saanut muistaakseni 3 eurosta ylöspäin. Täytettyjen leipien hintoja en muista tarkkaan, mutta muistini mukaan niistä olisi pitänyt pulittaa ainakin 7,50 euroa.

Negatiivisesta kritiikistä huolimatta aion kyllä mennä kahvilaan uudestaankin. Mikäpä sen mukavampaa, kuin katsella matonpesijöitä aurinkoisella ja lämpimällä säällä. Toivotaan, että kahvilan henkilökunnan ilme muuttuu vähän aurikoisemmaksi ja tuotevalikoima pysyy laadukkaana eikä lopu kesken.

Aurinkoista kesää odotellessa!

25.04.2011

Olin lauantaina katsomassa Fitness Classic 2011 -kisoja. Kisojen yhteydessä oli pienimuotoiset messut, jossa pääsi muun muassa tekemään itselleen kehonkoostumusanalyysin 15 eurolla.

Analyysi tehtiin Inbody 720 -laitteella, eli sillä samalla, jolla mittautin itseni kesäkuussa 2010 Helsingin Urheilulääkäriasemalla (linkistä löytyy kuva laitteesta): http://varsinainensekametelisoppa.blogspot.com/2010/09/28062010.html

Erona tässä ja aiemmassa mittauksessa oli se, että tämä mittaus tehtiin vaatteet päällä ilman kenkiä, kun aiemmassa mittauksessa päälläni oli pelkät alushousut. Viime kesänä oli dieetillä ja mittausajankohtaan mennessä painoni oli ehtinyt putoamaan 5,5 kiloa. Dieetin aikana pudotin painoa yhteensä noin 13,5 kiloa noin neljän kuukauden aikana. Osa kiloista tuli takaisin ja dieetin jälkeen paino on heitellyt lähinnä 76 ja 78 kilon välillä.

Nyt tässä lauantaina suoritetussa mittauksessa minulla oli ylimääräisistä vaatteista tulevien kilojen lisäksi vielä todennäköisesti ylimääräistä lomareissun jälkeistä turvotusta, sillä painoni oli mittauspisteen vaa'an perusteella 81,1 kiloa. Tänä aamuna ilman vaatteita tehdyssä mittauksessa omalla kotivaa'allani painoni oli pudonnut 77,2 kiloon. Toki vaa'oissa voi olla myös eroja.

En välttämättä osaa tulkita tuloksia kaikilta osin täysin oikein, mutta näyttäisi siltä, että lihasta on tullut aavistuksen lisää. Sinällään en kaipaa sitä lisää, mutta positiivista on se, että lihasta ei hävinnyt dieetin aikana sen kummemmin. Tai ainakin, että olen onnistunut saamaan sitä lisää dieetin loppumisen jälkeen, mikäli sitä hävisi.

Jaksan kuitenkin ihmetellä edelleen sitä, että kuinka ison tavoitepainon tuo testi antaa. Vaikka olen mielestäni ihan "normaalissa" kunnossa ulkoisesti, on minulla silti vähän ylimääräistä rasvaa. Voisi kuvitella, että testi ehdottaisi jonkun verran pienempää tavoitepainoa siitäkin huolimatta, että minulla on lihasta. Ehkä tuossa kuitenkin haetaan sitä "normaalinaista".

En myöskään osaa katsoa testituloksista sitä, mitkä ovat niitä tärkeitä kohtia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Outoa oli myös se, että luumassani on yht'äkkiä vähentynyt viime vuoden mittauksesta 0,06 kiloa. Mihin se yhtäkkiä häviää, vai onko kyse normaaliheitoista mittaustuloksessa?

No, yhtä kaikki... Nämä uusimmat suuntaa-antavat mittaustulokset näette tässä alla. Suluissa kesäkuun 2010 tulokset:


PERUSTIEDOT:

Ikä: 40 vuotta
Pituus: 173 cm
Kokonaispaino 81,1kg (kesäkuussa 2010: 82,5 kg)


KEHONKOOSTUMUS:

Pehmytkudosmassa 59 kg (kesäkuussa 2010: 58,6 kg)
Rasvaton massa 62,6 kg (kesäkuussa 2010: 62,2 kg)
Kehon nesteet 45,8 L (kesäkuussa 2010: 45,5 L)

Solunsisäinen neste (ICW) 28,7 L (normaalialue: 20,3 ~ 24,9) --> (kesäkuussa 2010: 28,5L)
Solunulkoinen neste (ECW) 17,1 L (normaalialue: 12,4 ~ 15,2) --> (kesäkuussa 2010: 17 L)

Proteiinimassa 12,4 kg (normaalialue: 8,7 ~ 10,7) --> (kesäkuussa 2010: 12,3 kg)
Mineraalit: 4,35 kg (normaalialue: 3,03 ~ 3,71) --> (kesäkuussa 2010: 4,35 kg)
Rasvamassa 18,5 kg (normaalialue: 12,9 ~ 20,6) --> (kesäkuussa 2010: 20,3 kg)
Luumassa 3,63 kg (normaalialue: 2,49 ~ 3,05) --> (kesäkuussa 2010: 3,69 kg)


LIHAS - RASVADIAGNOOSI:

Paino 81,1 kg (normaalialue: 54,7 ~ 73,9) --> (kesäkuussa 2010: 82,5 kg)
Lihasmassa 35,5 kg (normaalialue: 24,7 ~ 30,2) --> (kesäkuussa 2010: 35,3 kg)
Rasvamassa 18,5 kg (normaalialue 12,9 ~ 20,6) --> (kesäkuussa 2010: 20,3 kg)


PAINODIAGNOOSI:

Painoindeksi (kg/m2) 27,1 (normaalialue: 18,5 ~25,0) --> (kesäkuussa 2010: 27,6)
Rasvaprosentti (%) 22,8 (normaalialue: 18,0 ~ 28,0) --> (kesäkuussa 2010: 24,6)
Vyötärö-lantiosuhde (WHR) 0,89 (normaalialue: 0,75 ~ 0,85) --> (kesäkuussa 2010: 0,89)


LIHASTASAPAINO (RASVATON MASSA):

Oikea käsi 3,54 kg --> (kesäkuussa 2010: 3,51 kg)
Vasen käsi 3,50 kg --> (kesäkuussa 2010: 3,48 kg)
Keskivartalo 27,4 kg --> (kesäkuussa 2010: 27,4 kg)
Oikea jalka 9,32 kg --> (kesäkuussa 2010: 9,19 kg)
Vasen jalka 9,23 kg --> (kesäkuussa 2010: 9,15 kg)

Arvio hauiksen ympärysmitasta luun kanssa 34,4 cm:ä --> (kesäkuussa 2010: 35,0 cm:ä) ja ilman luuta 28,1 cm:ä --> (kesäkuussa 2010: 28,1 cm:ä)


RAVITSEMUSTILA-ARVIO:

- Proteiinit normaali (vaihtoehdot: normaali/vajaa) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Mineraali normaali (vaihtoehdot: normaali/vajaa) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Rasva normaalirajoissa (vaihtoehdot: normaali/vajaa/yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)


PAINONHALLINTA:

- Paino yli (vaihtoehdot: normaali/alle/yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Lihakset hyvä (vaihtoehdot: normaali/hyvä/alle) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Rasva normaali (vaihtoehdot: normaali/alle/yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)


PAINODIAGNOOSI:

- Painoindeksi yli (vaihtoehdot: normaali, alle, yli, huomattavasti yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Rasvaprosentti normaali (vaihtoehdot: normaali, yli, huomattavasti yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Vyötärö-lantiosuhde yli (vaihtoehdot: normaali, yli, huomattavasti yli) --> (kesäkuussa 2010: sama)


KEHON TASAPAINO:

- Ylävartalo tasapainossa (vaihtoehdot: tasapainossa/lievä epätasapaino/suuri epätasapaino) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Alavartalo tasapainossa (vaihtoehdot: tasapainossa/lievä epätasapaino/suuri epätasapaino) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Ylä- ja alavartalon suhde lievässä epätasapainossa (vaihtoehdot: tasapainossa/lievä epätasapaino/suuri epätasapaino) --> (kesäkuussa 2010: sama)


KEHON RAKENNE:

- Yläkeho hyvä (vaihtoehdot: normaali/hyvä/heikko) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Alakeho hyvä (vaihtoehdot: normaali/hyvä/heikko) --> (kesäkuussa 2010: normaali)
- Lihakset hyvä (vaihtoehdot: normaali/hyvä/heikko) --> (kesäkuussa 2010: sama)


TERVEYSARVIO:

- Kehon nesteet normaali (vaihtoehdot: normaali/alle) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Nesteindeksi normaali (vaihtoehdot: normaali/lievä ödeema/ödeema) --> (kesäkuussa 2010: sama)
- Elintavat: normaali (vaihtoehdot: normaali/huomio/riski/huomattava riski) --> (kesäkuussa 2010: sama)


TESTIN MUKAAN:

Tavoitepaino: 81,1 kg --> (kesäkuussa 2010: 80,8kg)
Painokotrolli 0,0 kg --> (kesäkuussa 2010: -1,7kg)
Rasvakontrolli 0,0 kg --> (kesäkuussa 2010: -1,7kg)
Lihaskotrolli 0,0 kg --> (kesäkuussa 2010: sama)
Fitness indeksi 93 --> (kesäkuussa 2010: 91 pistettä)
Perusaineenvaihdunta (BMR) 1723 kcal (normaalialue 1605,1 ~ 1879,5) --> (kesäkuussa 2010: 1714 kcal)
Solumassa (BCM) 41,1 kg (normaalialue 29,1 ~ 35,5) --> (kesäkuussa 2010: 40,9 lg)
Obesity 126% (normaalialue 90 ~ 110) --> (kesäkuussa 2010: 128%)



Tässä vielä kuva Fitness Classic 2011 -kisan body fitness -kisan lyhyen sarjan (alle 163 cm:ä) finalististeista. Sarjan voitti Heidi Sorsa, toiseksi tuli Marie Silmäri ja kolmanneksi Tiina Vaskelainen, jotka kaikki olivat hyvässä kisakunnossa. Sorsa sai kuitenkin ansaitusti isoimman pokaalin.

Tässä vielä FAST.TV:n kisakooste:

http://www.gym-tv.fi/index.php?viewkey=a811d0c45ce03c1c93a2

PÄÄSIÄISTÄ!

Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille!

Itse vietän pääsiäistä kotona. Palasin eilen Thaimaasta, jossa vietin aikaa Koh Changilla sekä Bangkokissa. Matkatuliaisina toin nuhan, jonka johdosta olen aivastellut sekä niiskutellut pari päivää. Nyt alkaa jo vähän helpottamaan.

Huomenna menen katsomaan Fitness Classic 2011 -kisoja Kulttuuritalolle ja illalla sitä voisi pistäytyä mahdollisesti jossain yön sykkeessä, mikäli mieli ei ole muuttunut siihen mennessä. Maanantaina alkaakin sitten jo arki työn merkeissä.

EAT PRAY LOVE

En kyllä käsitä, miten jotkut jaksavat hehkuttaa tätä leffaa. Käsikirjoitus vaikutti joltain kenen tahansa rakkaudennälkäisen ja siirapista tykkäävän kirjoittamalta, jossa ei ollut mitään kunnon sisältöä minun makuuni. Elokuvan tarina perustuu Elizabeth Gilbertin samannimiseen muistelmateokseen. Vaikka elokuvan punainen lanka - oman elämän hidastaminen ja oman tien/itsensä löytäminen tekisi meille kaikille hyvää, ei se tässä elokuvassa tapahdu kuitenkaan kovinkaan realistisesti.

Elokuvan pilataan liialla romantisoinnilla, jolla saadaan aikaan se, että elokuva vaikuttaa tyhjänpäiväiseltä Hollywood -tarinalta. Uskon, että elokuvalla olisi ollut paljon enemmän annettavaa, mikäli se olisi tehty erilaisella otteella. Elokuvassa esiintyvä itsensä etsiminen ja henkellisyys tuodaan esille turhan keinotekoisesti. Tässä elokuvassa kaikki tuntuu olevan elokuvan päähenkilölle turhankin helppoa.

Näyttelijäsuoritukset olivat keskinkertaisia ja tuntuu, että Julie Robertsin tyyli on ja pysyy vuodesta toiseen. Hänen kohtalokseen on jäänyt esittää elokuvassa kuin elokuvassa sensuellia, rakkaudessa pettynyttä, haavoittuvaa tai rakkaudennälkäistä söpöä naista ja siinä se ura sitten olikin. Javier Bardemin osalta kyseisessä elokuvassa näyttelemisessä on kyse ehkä pikemminkin rahasta tai tekemisen puutteesta.

Plussaa elokuvassa olivat kauniit ja itselle tutut maisemat, jotka toivat mieleen muistoja Italiasta, Intiasta ja Indonesian Balilta. Elokuvassa annettiin myös muutamia kauniita ja toteuttamisen arvoisia elämänohjeita, mutta ne hukkuvat sen kaiken siirapin alle.

Elokuva oli sen verran huono, etten oikeastaan edes jaksa pohtia sen syvintä olemusta sen kummemmin ja arvostelu jää yhtä laihaksi kuin elokuvan anti. Elokuva sopii hetkiin, jolloin ei ole muutakaan tekemistä suklaan syönnin ja yksin vällyjen alla makaamisen ohella.

 

SALUTORGET

http://www.royalravintolat.com/salutorget/

Tämä Brofeltin talossa ja Sarvikuonon korttelissa sijaitseva, Royal -ravintolaketjuun kuuluva ravintola on mielestäni ihan siistin ja "arvokkaan" näköinen paikka, josta löytyi kangasliinat sekä -servetit.

Rakennuksessa on alun alkaen ollut kauppapuoteja. Lisäksi rakennuksessa on ollut pankkitoimintaa sekä kaupungin rahatoimisto. En tiedä, onko ravintolan tilalla ollut aiemmin pankkisali, mutta jollain tavoin siellä on pankkisalimaista tunnelmaa olettaen, että lattia ja pylväät ovat vanhaa perua.

Asiakaskunta koostui lauantai-iltana lähinnä nuorista aikuisista, joista huokui vaatetuksen ja muun olemuksen perusteella sellainen tuntuma, että Salutorgetin jälkeen he saattoivat siirtyä viettämään iltaa Ravintola Teatterin yökerhoon. Oli joukossa toki keski-ikäisiäkin sekä muutama lapsi, mutta yleisilme vaikutti noin muuten aika nuorekkaalta. Jonkun verran ravintolassa häiritsi se, että pöydät olivat liian lähekkäin toisiaan ja jos halusi, saattoi seurata vaivatta naapuripöydän keskustelua.

Kun tutustuin etukäteen ruokalistaan, en oikein löytänyt listalta mitään sellaista, jota olisin halunnut ehdottomasti maistaa ja testata. Listalta löytyvät ruoat olivat joiltain osin melko klassisia, vaikka löytyi joukosta vähemmän klassisiakin vaihtoehtoja.

Lopulta päädyin tilaamaan Chef's Menun, josta löytyi pääruoasta rakastamiani makuja, eivätkä menun muutkaan ruoat saaneet minu nyrpistelemään nenääni. Menun normaalihinta olisi ollut 45,50 euroa, mutta Stockmannin asiakaskortilla annoksen sai 36,30 eurolla, joka oli ihan ok hinta. Muuten ruokalistalla olevien annosten hinnat olivat mielestäni hiukan keskiarvoa korkemmat.

Alkuruokana söin jokirapukeittoa ja pääruoaksi paistettua kuhaa ja kampasimpukkaa, sahramirisottoa sekä fenkolikastiketta. Annosten osalta jäin kaipaamaan vähän suurempaa vaivannäköä annosten asettelun osalta. Kysehän on kuitenkin ravintolasta, jota pidetään käsitykseni mukaan suhteellisen laadukkaana paikkana. Lisäksi nämä lämpimät ruoat eivät olleet tarpeeksi lämpimiä, vaan haaleita.

Ruoan maku oli molemmissa lämpöisissä annoksissa melko mitäänsanomatonta, mautonta ja suolatonta. Asiaa auttanut se, että pöydästä puuttui suola ja pippuri, joita olisimme luonnollisesti pyytäneet pöytään, mikäli tarjoilja olisi kiireiltään ehtinyt lähelle meitä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Lopputulema on se, että ruoka oli syötävää, mutta ei niin hyvää kuin odotin sen olevan ennakko-odotusteni perusteella tuossa ravintolassa.

Jälkiruokana syömäni vadelmauunijäätelö oli annoksista ehkä paras, mutta ei sekään täydellinen. Aika makea annos, jossa ei ollut mitään niin erikoista, mikä olisi säväyttänyt. Ystäväni syömä lime-jogurttimousse ja chilillä maustettua hedelmäsalaatti maistui paremmalta ja raikkaammmalta. Annoksesta valokuvaa ottaessa lasissa näkyi tosin vähän ei-houkuttelevasti tahmaisia sormenjälkiä...

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kiitettävän arvosanan annan tarjoilijalle, joka hoiti hommansa "arvokkaasti", mutta samaan aikaa rennosti. Tarjoilijan tiedustellessa mielipiteitämme ruoasta, mainitsin hänelle suolattomuudesta sekä haaleudesta ja tarjoilija hoiti homman loppuun tyylikkäästi kysymällä, maistuisiko meille kahvi tai tee, jos hän tarjoaa. Ja kyllähän meille maistui. Tarjoilija oli tippinsä ansainnut.
 

RAVINTOLA MUMMOLA

http://www.ravintolamummola.fi/

Kävimme ystäväni kanssa syömässä Vantaan Tikkurilassa sijaitsevassa Mummola -ravintolassa viime tiistaina.

Ravintolassa oli ihania huonekaluja ja aika kiva mummolamainen tunnelma, vaikka ei kuitenkaan ihan se aito. Tunnelmaa pilasi aavistuksen ehkä se, että "mummola" oli uudenaikaisessa ravintolassa ja joiltain osin vähän "tekemällä tehty". Jotenkin sitä haluaisi, että tällaiset paikat olisivat jossain puutalossa aidossa ympäristössä ja että kaikki tavarat olisivat oikeasti vanhoja, eivätkä uusvanhoja.

Salista

Salista

Salista

Ravintolassa oli kyllä ihan hauskoja oivalluksia ja yksityiskohtia. Esimerkkinä mainittakoon naistenhuone, jossa ovet olivat verhoiltu puu-wc:ksi ja jossa soi linnunlaulu.

"Puu-wc"



"Puu-wc:n" ovi





















Olimme itse ravintolassa iltapäivällä eikä siellä ollut tuolloin kauheaa kuhinaa. Paikalla olleet asiakkaat olivat suuremmilta osin eläkeiässä olevia ihmisiä. Muistaakseni siellä oli vain muutamia vähän nuorempia henkilöitä heidän lisäkseen.

Ravintolan yhdessä nurkassa on "kauppa", jossa myydään erilaisia elintarvikkeita, lastenvaatteita sekä polkupyöriä. Kauppanurkkauksen olemassaolo ei häirinnyt yhtään, vaan jollain tapaa se sopi siihen ravintolan yhteyteen sekä tunnelmaan, sillä tuotevalikoima oli sellaista uusvanhaa ja maalaismaista. Lisäksi ravintolassa oli taidenäyttely, jossa oli esillä eri taiteilijoiden maalaamia tauluja.

Kauppanurkkaus

Kauppanurkkaus

Palvelu oli erinomaista ja oli mukavaa, että tarjoilija oli huumorimiehiä, joka oli heti mukana läpänheitossamme, jota suolsimme ulos silloin, kun ei ollut ruokaa suussa. Lisäksi tämä mukava kiva miestarjoilija läjti esittelemään meille saunatiloja (= saunakammari) ja "etu- ja peräkammareita" (= kabinetteja) oma-aloitteisesti, kun kysyimme niistä jotain. Ravintolan ja kaupan lisäksi ravintolasta voi varata saunatilat ja "peräkammarit". Lisäksi heillä on catering -palvelu.

Peräkammari

Peräkammari

Saunakammari

Ruoka-annokset eivät olleet mitään gourmet -teoksia, kuten niiden ei kuulu ollakaan "mummolassa". Valitettavasti ruoan maku ei kuitenkaan ollut minun mielestäni ihan sieltä kiitettävimmästä päästä, vaan pikemminkin vain perushyvää. Kouluarvosanoin ehkä jotain seiskan ja kasin välillä.

Lounasaikaan ja viikonloppuisin ravintolassa on ala carten lisäksi seisova pöytä. Annosten hinnat olivat ihan edullisia tai ainakin kohtuullisia ja annolset ovat ihan täyttäviä.

Menut



Kotimaista


























Itse söin lihapullat perunamuusilla. Annoksessa ei mielestäni ollut oikein tarpeeksi makua eikä suolaa. Ystäväni, jonka makutottumukset ovat erilaiset, tykkäsi kyllä annoksestani, jota hän maistoi. Samoin hän tykkäsi omista muikuistaan perunamuusilla. Molemmissa oli vähän tylsästi sama lisuke eli fenkoli-kurkkuja, jotka maistuivat vähän mitäänsanomattomilta. Olisi ehkä pitänyt valita joku toinen annos.

Lihapullat perunamuusilla



Muikkuja perunamuusilla





















Jälkkäriksi söin köyhiä ritareita, joissa niissäkin olisi saanut olla vähän enemmän makua, vaikkakin se oli ihan syötävää. Ystäväni mustikkapiirakassa oli mielestäni enemmän makua, mutta ystäväni jäi kaipaamaan jälkiruokaansa lisää makeutta.

Köyhät ritarit

Mustikkapiirakkaa

Kun kysyin tarjoilijalta siitä, että miksi ravintolassa on kansainvälistä ruokaa eikä kunnon vanhanajan kotiruokaa, niin tarjoilija kertoi sen johtuvan menekistä. Läskisoosia kuulemma syö tänä päivänä hyvin harva tyyppi ja osa ruoista katsotaan ehkä liikaa perinneruoaksi. Itse jotenkin vierastan sitä, että "mummolamaisessa" ravintolassa tarjotaan tiramisua, caesar -salaattia, etanoita ja sen sellaista. Meidän mummolassa ei ainakaan tarjottu, mutta ehkä olen aikaani jäljessä :)

Suosittelen ravintolaa kuitenkin jo ihan tunnelmansa vuoksi.

MAGNEETTIKUVAUS (MRI)

Olin tänään koekaniinina Philips Medical Systems MR Finlandilla Vantaalla. Kyseinen firma kehittää ja valmistaa magneettikuvauksiin liittyviä laitteita ja apuvälineitä, jonka takia niiden testaaminen sekä käytettävyyden arvioiminen on heille tärkeää toimintaa.

Edellä mainitun takia firma ottaa ihmisiä vapaaehtoiskuvauksiin, jotka kestävät kerrallan noin 1,5-2h. Palkkioksi koekaniini saa kuvia itsestään itse valitsemastaan kohteesta. Halutessaan koekaniini voi pyytää kuvista Philipsin kautta radiologin lausunnon, mutta siitä pitää maksaa 100 euroa - muussa tapauksessa lausunto pitää hakea muualta.

Kannattaa huomioida, että testikuvauksissa suoritettavan tutkimuksen ei katsota olevan lain määrittelemällä tavalla sairaanhoitoa ja siksi sairaanhoitopiireillä ei ole vastuuta eikä lausuntavelvollisuutta kuvauksessa tuotetusta materiaalista. Tämän takia julkisella puolella ei välttämättä ole suostuttu antamaan lausuntoja kuvista. Käsitykseni mukaan yksityisellä puolella ollaan oltu suopeampia.

Koekaniinin tulee täyttää tietyt Philipsin asettamat kriteerit terveydentilansa ym. juttujen suhteen. Esimerkiksi liian isot tatuoinnit voivat aiheuttaa sen, ettei hakija pääse koekaniiniksi. Esteenä ovat myös sydämentahdistaja, elektroniset laitteet tai metalli kehossa, sydänsairaudet, lääkeainelaastarit iholla, lävistyskorut (joita ei saa poistettua), ahtaanpaikankammo, raskaus, imetys tai alaikäisyys.

Magneettikuvauslaite Phillipsillä, jossa minua kuvattiin.

Itse ajauduin koekaniiniksi oikean jalan polviongelman vuoksi. Alkuun työterveyslääkäri päätteli, että minulla on "hyppääjän polvi", kuten olen täällä aikaisemminkin kirjoitellut ilmeisen virheellisesti. Koska vaiva ei alkanut paranemaan, antoi työterveyslääkäri minulle lähetteet röntgen -kuvauksiin sekä ortopedille.

Ortopedi tutki polveani ja katsoi röntgen -kuvat päätyen siihen tulokseen, ettei minulla ole "hyppääjän polvea". Tutkimuksista huolimatta hän ei osannut antaa diagnoosia polvesta. Hän vain totesi, että polvessani on jonkun verran turvotusta ja kirjoitti minulle lähetteen polven magneettikuvauksiin.

Onni oli se, että ortopedi ei määrännyt minua liikuntakieltoon. Kysyttäessä hän vastasi, että vaikka liikkuisin, en pysty rikkomaan polveani kokonaan, mutta luonnollisesti polvikipu ei välttämättä loppuisi rasituksen takia ja särky jatkuisi.

Ortopedillä käynnin jälkeen aloin selvittelemään magneettikuvauksen hintoja ja jouduin ikäväkseni toteamaan, että ne maksavat maltaita siitäkin huolimatta, että Kela korvaa osan. Esimerkiksi Dextralla polven magneettikuvaus maksaa (29.03.2011) 684,85 euroa. Kelakorvauksen jälkeen omavastuuksi jää 432,45 euroa.

Selvitellessäni magneettikuvauksen hintoja minulle kerrottiin, että täällä Helsingissä taitaa edullisimmat hinnat olla Unilabs Mediscan Oy:llä sekä Medimagneetilla. Lisäksi minulle selvisi Kauneus&Terveys -lehteä lukiessani, että suomalaiset voivat mennä myös Tallinnaan otattamaan kuvia ja näistä hoitokuluista on mahdollisuus saada Kela -korvausta.

Esimerkkinä mainittakoon kyseisessä lehdessä ollut hintavertailu (toivottavasti muistan hinnat oikein), missä Suomessa tehty pään magneettikuvaus maksaa noin 700 euroa ja Kela -korvausten jälkeen omavastuuksi jää noin 400 euroa. Tallinnassa sama kuvaus maksaa noin 150 euroa ja Kela -korvausten jälkeen omavastuuksi jäi muistaakseni jotain 50-100 euron välillä. Melkoiset hintaerot kahden eri maan välillä!

En osaa tuota viron kieltä, mutta mikäli ymmärsin viroa puhuvan kollegani sekä Googlen kääntäjän avulla oikein, niin esimerkiksi Länsi-Tallinnan keskussairaalassa yhden alueen magneettikuvaus ilman varjoainetta maksaa 191,73 euroa ja kuvauksiin on 48h jonotusaika (Suomesta saatu lähete kelpaa): http://www.ltkh.ee/index.php?page=260.

Tuosta maksusta on mahdollisuus saada vielä pois Kela -korvaus, josta löytyy lisäinformaatiota täältä: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/140710130502HL?OpenDocument. Toki matkakulut nostavat hintaa, mutta samallahan siellä käy, jos tekee muutenkin noita reissuja Tallinnaan (kuten minä noin 4-5x vuodessa huvin vuoksi). Mikäli en olisi päässyt Philipsin kuvauksiin, olisin harkinnut seuraavaksi Tallinnaan lähtöä.

Vakuutuksetkaan eivät minun tapauksessani auttaneet. Koska polvikipuni ei ole tapaturman seurausta, ei tapaturmavakuutus korvaa kuvausta. Sairauskuluvakuutusta minulla ei ole eikä työnantajakaan maksa tällaisia kuvia. Julkiselle puolelle olisi tietysti voinut myös hakeutua, mutta siellä jonotusjat ovat pitkiä eikä ole edes varmaan, saako lähetettä magneettikuvauksiin juuri noiden kalliiden kustannusten takia.

Valitellessani kuvien korkeaa hintaa työpaikan salilla, eräs kollegani kertoi tuosta koekaniinimahdollisuudesta. Soitin Philipsille ja täyttäessäni heidän asettamansa kriteerit, he laittoivat minut jonoon. Jonotusaikaa he eivät pysty etukäteen sanomaan, vaan kertoivat että kuvauksiin saattaa päästä muutamien päivien sisään tai sitten saattaa joutua odottamaan joitakin kuukausia. Minulla kuvauksiin pääsy kesti kolmisen viikkoa.

Kannattaa vielä huomioida se, että joidenkin paikkojen magneettikuvat eivät kuulemma välttämättä aukea hyvin tai ollenkaan muissa paikoissa eri formaateista ja järjestelmistä juohtuen. Siitäkin huolimatta, että kuvat olisivat laadukkaita.

Tämä kuva ei ole omasta polvestani :)

Sain tuolta Philipsiltä mukaani DVD:n, jolle kuvani on tallennettu. Työterveyshuollon ortopedi lupasi antaa minulle lausunnon noista kuvista. Toivotaan, että kuvien laatu on hyvä ja että ne aukeavat ortopedin tietokoneella. Suurin toivomukseni on kuitenkin se, että polvessani on joku sellainen vika, jonka voi hoitaa kuntoon helposti mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Huom! Korostan vielä sitä, että antamissani tiedoissa saattaa esiintyä virheitä. Osa kirjoitetusta tekstistä perustuu internetin kautta saamaani tietoon esim. keskustelupalstoilta ja osa muistikuviini.

MAITORAHKAVINKKEJÄ KAIVATAAN

Kas, jääkaapissani on 47 purkkia Valion uutta maitorahkaa... Ottaisin ihan mielelläni vinkkejä vastaan erilaisista terveellisistä välipalavariaatioista, joihin tulee maitorahkaa :D