RAVINTOLA MUMMOLA

http://www.ravintolamummola.fi/

Kävimme ystäväni kanssa syömässä Vantaan Tikkurilassa sijaitsevassa Mummola -ravintolassa viime tiistaina.

Ravintolassa oli ihania huonekaluja ja aika kiva mummolamainen tunnelma, vaikka ei kuitenkaan ihan se aito. Tunnelmaa pilasi aavistuksen ehkä se, että "mummola" oli uudenaikaisessa ravintolassa ja joiltain osin vähän "tekemällä tehty". Jotenkin sitä haluaisi, että tällaiset paikat olisivat jossain puutalossa aidossa ympäristössä ja että kaikki tavarat olisivat oikeasti vanhoja, eivätkä uusvanhoja.

Salista

Salista

Salista

Ravintolassa oli kyllä ihan hauskoja oivalluksia ja yksityiskohtia. Esimerkkinä mainittakoon naistenhuone, jossa ovet olivat verhoiltu puu-wc:ksi ja jossa soi linnunlaulu.

"Puu-wc"



"Puu-wc:n" ovi





















Olimme itse ravintolassa iltapäivällä eikä siellä ollut tuolloin kauheaa kuhinaa. Paikalla olleet asiakkaat olivat suuremmilta osin eläkeiässä olevia ihmisiä. Muistaakseni siellä oli vain muutamia vähän nuorempia henkilöitä heidän lisäkseen.

Ravintolan yhdessä nurkassa on "kauppa", jossa myydään erilaisia elintarvikkeita, lastenvaatteita sekä polkupyöriä. Kauppanurkkauksen olemassaolo ei häirinnyt yhtään, vaan jollain tapaa se sopi siihen ravintolan yhteyteen sekä tunnelmaan, sillä tuotevalikoima oli sellaista uusvanhaa ja maalaismaista. Lisäksi ravintolassa oli taidenäyttely, jossa oli esillä eri taiteilijoiden maalaamia tauluja.

Kauppanurkkaus

Kauppanurkkaus

Palvelu oli erinomaista ja oli mukavaa, että tarjoilija oli huumorimiehiä, joka oli heti mukana läpänheitossamme, jota suolsimme ulos silloin, kun ei ollut ruokaa suussa. Lisäksi tämä mukava kiva miestarjoilija läjti esittelemään meille saunatiloja (= saunakammari) ja "etu- ja peräkammareita" (= kabinetteja) oma-aloitteisesti, kun kysyimme niistä jotain. Ravintolan ja kaupan lisäksi ravintolasta voi varata saunatilat ja "peräkammarit". Lisäksi heillä on catering -palvelu.

Peräkammari

Peräkammari

Saunakammari

Ruoka-annokset eivät olleet mitään gourmet -teoksia, kuten niiden ei kuulu ollakaan "mummolassa". Valitettavasti ruoan maku ei kuitenkaan ollut minun mielestäni ihan sieltä kiitettävimmästä päästä, vaan pikemminkin vain perushyvää. Kouluarvosanoin ehkä jotain seiskan ja kasin välillä.

Lounasaikaan ja viikonloppuisin ravintolassa on ala carten lisäksi seisova pöytä. Annosten hinnat olivat ihan edullisia tai ainakin kohtuullisia ja annolset ovat ihan täyttäviä.

Menut



Kotimaista


























Itse söin lihapullat perunamuusilla. Annoksessa ei mielestäni ollut oikein tarpeeksi makua eikä suolaa. Ystäväni, jonka makutottumukset ovat erilaiset, tykkäsi kyllä annoksestani, jota hän maistoi. Samoin hän tykkäsi omista muikuistaan perunamuusilla. Molemmissa oli vähän tylsästi sama lisuke eli fenkoli-kurkkuja, jotka maistuivat vähän mitäänsanomattomilta. Olisi ehkä pitänyt valita joku toinen annos.

Lihapullat perunamuusilla



Muikkuja perunamuusilla





















Jälkkäriksi söin köyhiä ritareita, joissa niissäkin olisi saanut olla vähän enemmän makua, vaikkakin se oli ihan syötävää. Ystäväni mustikkapiirakassa oli mielestäni enemmän makua, mutta ystäväni jäi kaipaamaan jälkiruokaansa lisää makeutta.

Köyhät ritarit

Mustikkapiirakkaa

Kun kysyin tarjoilijalta siitä, että miksi ravintolassa on kansainvälistä ruokaa eikä kunnon vanhanajan kotiruokaa, niin tarjoilija kertoi sen johtuvan menekistä. Läskisoosia kuulemma syö tänä päivänä hyvin harva tyyppi ja osa ruoista katsotaan ehkä liikaa perinneruoaksi. Itse jotenkin vierastan sitä, että "mummolamaisessa" ravintolassa tarjotaan tiramisua, caesar -salaattia, etanoita ja sen sellaista. Meidän mummolassa ei ainakaan tarjottu, mutta ehkä olen aikaani jäljessä :)

Suosittelen ravintolaa kuitenkin jo ihan tunnelmansa vuoksi.

MAGNEETTIKUVAUS (MRI)

Olin tänään koekaniinina Philips Medical Systems MR Finlandilla Vantaalla. Kyseinen firma kehittää ja valmistaa magneettikuvauksiin liittyviä laitteita ja apuvälineitä, jonka takia niiden testaaminen sekä käytettävyyden arvioiminen on heille tärkeää toimintaa.

Edellä mainitun takia firma ottaa ihmisiä vapaaehtoiskuvauksiin, jotka kestävät kerrallan noin 1,5-2h. Palkkioksi koekaniini saa kuvia itsestään itse valitsemastaan kohteesta. Halutessaan koekaniini voi pyytää kuvista Philipsin kautta radiologin lausunnon, mutta siitä pitää maksaa 100 euroa - muussa tapauksessa lausunto pitää hakea muualta.

Kannattaa huomioida, että testikuvauksissa suoritettavan tutkimuksen ei katsota olevan lain määrittelemällä tavalla sairaanhoitoa ja siksi sairaanhoitopiireillä ei ole vastuuta eikä lausuntavelvollisuutta kuvauksessa tuotetusta materiaalista. Tämän takia julkisella puolella ei välttämättä ole suostuttu antamaan lausuntoja kuvista. Käsitykseni mukaan yksityisellä puolella ollaan oltu suopeampia.

Koekaniinin tulee täyttää tietyt Philipsin asettamat kriteerit terveydentilansa ym. juttujen suhteen. Esimerkiksi liian isot tatuoinnit voivat aiheuttaa sen, ettei hakija pääse koekaniiniksi. Esteenä ovat myös sydämentahdistaja, elektroniset laitteet tai metalli kehossa, sydänsairaudet, lääkeainelaastarit iholla, lävistyskorut (joita ei saa poistettua), ahtaanpaikankammo, raskaus, imetys tai alaikäisyys.

Magneettikuvauslaite Phillipsillä, jossa minua kuvattiin.

Itse ajauduin koekaniiniksi oikean jalan polviongelman vuoksi. Alkuun työterveyslääkäri päätteli, että minulla on "hyppääjän polvi", kuten olen täällä aikaisemminkin kirjoitellut ilmeisen virheellisesti. Koska vaiva ei alkanut paranemaan, antoi työterveyslääkäri minulle lähetteet röntgen -kuvauksiin sekä ortopedille.

Ortopedi tutki polveani ja katsoi röntgen -kuvat päätyen siihen tulokseen, ettei minulla ole "hyppääjän polvea". Tutkimuksista huolimatta hän ei osannut antaa diagnoosia polvesta. Hän vain totesi, että polvessani on jonkun verran turvotusta ja kirjoitti minulle lähetteen polven magneettikuvauksiin.

Onni oli se, että ortopedi ei määrännyt minua liikuntakieltoon. Kysyttäessä hän vastasi, että vaikka liikkuisin, en pysty rikkomaan polveani kokonaan, mutta luonnollisesti polvikipu ei välttämättä loppuisi rasituksen takia ja särky jatkuisi.

Ortopedillä käynnin jälkeen aloin selvittelemään magneettikuvauksen hintoja ja jouduin ikäväkseni toteamaan, että ne maksavat maltaita siitäkin huolimatta, että Kela korvaa osan. Esimerkiksi Dextralla polven magneettikuvaus maksaa (29.03.2011) 684,85 euroa. Kelakorvauksen jälkeen omavastuuksi jää 432,45 euroa.

Selvitellessäni magneettikuvauksen hintoja minulle kerrottiin, että täällä Helsingissä taitaa edullisimmat hinnat olla Unilabs Mediscan Oy:llä sekä Medimagneetilla. Lisäksi minulle selvisi Kauneus&Terveys -lehteä lukiessani, että suomalaiset voivat mennä myös Tallinnaan otattamaan kuvia ja näistä hoitokuluista on mahdollisuus saada Kela -korvausta.

Esimerkkinä mainittakoon kyseisessä lehdessä ollut hintavertailu (toivottavasti muistan hinnat oikein), missä Suomessa tehty pään magneettikuvaus maksaa noin 700 euroa ja Kela -korvausten jälkeen omavastuuksi jää noin 400 euroa. Tallinnassa sama kuvaus maksaa noin 150 euroa ja Kela -korvausten jälkeen omavastuuksi jäi muistaakseni jotain 50-100 euron välillä. Melkoiset hintaerot kahden eri maan välillä!

En osaa tuota viron kieltä, mutta mikäli ymmärsin viroa puhuvan kollegani sekä Googlen kääntäjän avulla oikein, niin esimerkiksi Länsi-Tallinnan keskussairaalassa yhden alueen magneettikuvaus ilman varjoainetta maksaa 191,73 euroa ja kuvauksiin on 48h jonotusaika (Suomesta saatu lähete kelpaa): http://www.ltkh.ee/index.php?page=260.

Tuosta maksusta on mahdollisuus saada vielä pois Kela -korvaus, josta löytyy lisäinformaatiota täältä: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/140710130502HL?OpenDocument. Toki matkakulut nostavat hintaa, mutta samallahan siellä käy, jos tekee muutenkin noita reissuja Tallinnaan (kuten minä noin 4-5x vuodessa huvin vuoksi). Mikäli en olisi päässyt Philipsin kuvauksiin, olisin harkinnut seuraavaksi Tallinnaan lähtöä.

Vakuutuksetkaan eivät minun tapauksessani auttaneet. Koska polvikipuni ei ole tapaturman seurausta, ei tapaturmavakuutus korvaa kuvausta. Sairauskuluvakuutusta minulla ei ole eikä työnantajakaan maksa tällaisia kuvia. Julkiselle puolelle olisi tietysti voinut myös hakeutua, mutta siellä jonotusjat ovat pitkiä eikä ole edes varmaan, saako lähetettä magneettikuvauksiin juuri noiden kalliiden kustannusten takia.

Valitellessani kuvien korkeaa hintaa työpaikan salilla, eräs kollegani kertoi tuosta koekaniinimahdollisuudesta. Soitin Philipsille ja täyttäessäni heidän asettamansa kriteerit, he laittoivat minut jonoon. Jonotusaikaa he eivät pysty etukäteen sanomaan, vaan kertoivat että kuvauksiin saattaa päästä muutamien päivien sisään tai sitten saattaa joutua odottamaan joitakin kuukausia. Minulla kuvauksiin pääsy kesti kolmisen viikkoa.

Kannattaa vielä huomioida se, että joidenkin paikkojen magneettikuvat eivät kuulemma välttämättä aukea hyvin tai ollenkaan muissa paikoissa eri formaateista ja järjestelmistä juohtuen. Siitäkin huolimatta, että kuvat olisivat laadukkaita.

Tämä kuva ei ole omasta polvestani :)

Sain tuolta Philipsiltä mukaani DVD:n, jolle kuvani on tallennettu. Työterveyshuollon ortopedi lupasi antaa minulle lausunnon noista kuvista. Toivotaan, että kuvien laatu on hyvä ja että ne aukeavat ortopedin tietokoneella. Suurin toivomukseni on kuitenkin se, että polvessani on joku sellainen vika, jonka voi hoitaa kuntoon helposti mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Huom! Korostan vielä sitä, että antamissani tiedoissa saattaa esiintyä virheitä. Osa kirjoitetusta tekstistä perustuu internetin kautta saamaani tietoon esim. keskustelupalstoilta ja osa muistikuviini.

MAITORAHKAVINKKEJÄ KAIVATAAN

Kas, jääkaapissani on 47 purkkia Valion uutta maitorahkaa... Ottaisin ihan mielelläni vinkkejä vastaan erilaisista terveellisistä välipalavariaatioista, joihin tulee maitorahkaa :D

TOISTOVOIMAKISAT

Olin joku aika sitten ensimmäistä kertaa elämässäni voimailuun liittyvissä kilpailuissa eräällä kuntosalilla. Kilpailu oli epävirallinen toistovoimakisa, johon saivat osallistua muutkin, kuin tuon kyseisen kuntosalin jäsenet.

Kilpailun järjestäjät olivat keksineet viisi eri kuntosalilajia, joissa kilpailtiin siten, että painomäärät oli suhteutettu omaan painoon ja tarvittaessa painoja pyöristettiin ylöspäin, mikäli sopivia painoja ei löytynyt. Ideana oli tehdä tällä painomäärällä mahdollisimman paljon toistoja. Lajit olivat samat miehillä ja naisilla.


Lajit naisilla:

* voimapunnerrus, ent. sotilaspenkki (naisilla 2/3 omasta painosta)
* leuanveto naisilla myötä- tai vastaotteella omalla painolla tai vaihtoehtoisesti leuanveto 1/2 omasta painosta kevennettynä leuanvetolaitteella (naisilla omalla painolla tekevät menivät automaattisesti leuanvetolaitteella tehneiden ohi sijoituksessa)
* jalkahauis istuen laitteessa (naisilla 0,3x oma paino)
* hauis mutkatangolla seisten ja selkä suorana tolppaa vasten (naisilla 1/4 omasta painosta)
* vaakahack (naisilla omalla painolla)



Kisapäivän punnituksessa minulla oli painoa 76,1 kiloa ja tulokseni olivat:

* voimapunnerrus 52,5 kilolla, yhteensä 13 toistoa














* leuanveto omalla painolla vastaotteella, yhteensä 11 toistoa




















* reisikoukistus 23,75 kilolla, yhteensä 51 toistoa

* hauiskääntö 20 kilolla, yhteensä 18 toistoa

* vaakahack 80 kilolla, yhteensä 55 toistoa

Kilpailijoita oli naisten sarjassa yhteensä viisi ja itse sijoituin kolmanneksi. Olin ihan tyytyväinen kisaan ihan jo siksi, että ylitin itseni jo siinä, että ylipäätään osallistuin kisaan.

Tähän mennessä en oikein ole halunnut kilpailla, koska en ole kovin kilpailuhenkinen. Itseni kanssa tykkään kilpailla, mutta en muiden. Lisäksi olen kokenut, että "esiintyminen", "äriseminen" ja "naaman vääntely" isomman yleisön edessä ei ole ehkä ollut minun juttuni. Joskus kouluaikoina kilpailin toisinaan koulujenvälisissä kisoissa ja nyt aikuisiällä olen ollut muutamissa työpaikan kilpailuissa mukana.

Lisäksi olin tyytyväinen tuloksiini lukuunottamatta leuanvetoa, sillä en ollut treenannut noita kisalajeja etukäteen lainkaan. Siis siinä mielessä, että olisin kasvattanut toistomääriäni tarkoituksella eikä minulla ole ennestäänkään ollut kovinkaan paljoa tuota lihaskestävyyttä. En myöskään ollut treenannut jalkoja tammikuun jälkeen kunnolla polvivaivan tähden.

Ei siis harmittanut yhtään hävitä paremmille ja nuoremmille. Olin itse naisten sarjassa kisan vanhin ja esim. nuorin heistä oli minua melkein 20 vuotta nuorempi voitontahtoinen kilpaurheilija. Toiseksi tulleella kilpailijalla oli myös kilpailutaustaa. Minä sekä käsitykseni mukaan neljänneksi ja viidenneksi tulleet naiset olimme ihan tavallisia kuntoilijoita.


Kilpailun voittaja naisten sarjassa painoi punnituksessa käsitykseni mukaan 64,9 kiloa. Hänen tuloksensa olivat seuraavanlaiset:

* voimapunnerrus 45 kilolla, yhteensä 30 toistoa
* leuanveto omalla painolla vastaotteella 14 toistoa
* reisikoukistus 20 kilolla 55 toistoa
* hauiskääntö 17,5 kilolla 31 toistoa
* vaakahack 70 kilolla 110 toistoa (!!!)


Kilpailusta on olemassa videokooste, mutta en viitsi linkittää sitä tänne, koska haluan yrittää suojella vähän henkilöllisyyttäni. Ne, jotka tajuavat mistä kisasta on kyse, pystyvät kyllä selvittämään henkilöllisyyteni sekä yhdistämään minut muihinkin juttuihin, mutta toivon että henkilöllisyyteni pidetään salaisuutena ;)

Kiitos kilpailun järjestäjille mukavan leppoisasta kisasta sekä rennosta kisafiiliksestä! Ensi vuonna uudestaan :)

HERKKUMÄTTÖÄ

Tein äsken itselleni "herkkua" jauhelihasta, raejuustosta ja tomaatista. Tai no en tiedä kuinka herkkua se mahtaa olla muiden mielestä, mutta itse tykkään syödä sitä.

Tämä "mättö" ei kokintaitoja juuri tarvitse ja koska ruoka-annos ei ole mikään huippukauniin näköinen, niin en kehtaa laittaa sitä tuonne kokkausotsikon alle.

Hyvinvointi -otsikon alle laitan tämän siksi, että tässä on ihan mukavasti tuota proteiinia ja koska tätä voi käyttää mielestäni yhtenä ruokavaihtoehtona dieetillä. Yksi annos tarkoittaa yhtä lautasellista ruokaa (n. 275g).


JAUHELIHA-RAEJUUSTO-TOMAATTISEOS (4 annosta)

400g naudan jauhelihaa 10% (maustetaan ketsupilla, suolalla, mustapippurirouheella, paprika-, sipuli- ja valkosipulijauheella sekä jauhelihamausteella)
400g Valion raejuustoa 2%
4kpl tomaattia

1) Paista jauheliha teflonpannulla ilman rasvaa. Mausta jauheliha
2) Sekoita (lämmin) jauheliha, raejuusto ja kuutioitu tomaatti (1kpl/annos) keskenään

Huom! Halutessasi voit  paistaa jauhelihan kuullotetun sipulin ja valkosipulin kera sekä jättää ketsupin pois tai vaihdella mausteita omien mieltymysten mukaan. Voit myös käyttää rasvatonta raejuustoa.

Käyttämäni tomaatit painavat noin 75g/kpl. Sekaan voi toki laittaa muitakin kasviksia omien mieltymysten mukaan.


Arvioidut hinnat ja ravintoarvot:


400g Atrian naudan jauhelihaa (10%): n. 3,50 - 4,00 euroa

400g Valion raejuustoa (2%): n. 3,20 euroa
300g tomaattia: 0,90 euroa
Yhteensä: 7,60 - 8,10 euroa

1 annos: 275g
Kaloreita: 279kcal
Proteiinia: 35,5g
Hiilihydraatteja: 7,25g
Rasvaa: 12,25

Tämä seuraava annos on muuten aikalailla samanlainen, mutta jauhelihan tilalla olen käyttänyt tonnikalaa ja koska annos on kylmä, koen sen vähän salaattimaisena. Kuvaa minulla ei ole laittaa, mutta oletan että jokainen osaa itse kuvitella, minkälaista "sotkua" tästä sekoituksesta tulee.


TONNIKALA-RAEJUUSTO-TOMAATTISEOS (n. 4 annosta)

2prk (185g/kpl) Rainbow'n vaaleaa tonnikalaa paloina öljyssä
400g Valion raejuustoa 2%
4kpl tomaattia
(mausteeksi suolaa ja mustapippurirouhetta)

1) Valuta tonnikala ja kuutioi tomaatti
2) Sekoita tonnikala, raejuusto sekä tomaatti (1kpl/annos) keskenään
3) Mausta seos halutessasi suolalla ja mustapippurirouheella

Huom! Voit myös käyttää rasvatonta raejuustoa sekä vedessä olevaa tonnikalaa. Itse käytän aina vaaleaa tonnikalaa paloina, sillä tonnikalahiutaleet tai ei-vaalea tonnikala on yleensä aika kauhean makuista moskaa.

Käyttämäni tomaatit painavat noin 75g/kpl. Sekaan voi toki laittaa muitakin kasviksia omien mieltymysten mukaan. Itse ripottelen annoksen päälle lisäksi salaattisiemensekoitusta.


Arvioidut hinnat ja ravintoarvot:

Rainbow vaalea tonnikala paloina öljyssä: n. 2,80 euroa

400g Valion raejuustoa (2%): n. 3,20 euroa
300g tomaattia: 0,90 euroa
Yhteensä: 6,90 euroa

1 annos: 275g
kaloreita: 207kcal
proteiinia: 39,5g
hiilihydraatteja: 6,25g
rasvaa: 3,25g

MASABI (JAPANILAISTA SUOMALAISITTAIN)

Kotisivut: http://www.masabi.fi/

Tänään kaupungilla ollessani vaeltelin nälissäni Forumin kulmilla ja mietin, että valitsenko helpon ja varman vaihtoehdon lounasruoan osalta vai menenkö hiomaan makunystyröitäni japanilaisempaan suuntaan ja testaamaan toista kertaa elämässäni sushia.

Päädyin kuitenkin rohkeasti jälkimmäiseen vaihtoehtoon silläkin uhalla, että etten tiennyt jäävätkö ruoat lautaselle ja joudunko lähtemään ravintolasta siksi pois nälkäisenä. Tänä päivänä sushin syöminen on yleistynyt ja koska niin moni kehuu sushia, katsoin aiheelliseksi yrittää harjoitella niiden syömistä tehden itsestäni samalla sivistyneemmän yksilön totuttamalla itseäni uusiin makuihin.

Joskus lähemmäs kymmenen vuotta sitten kävimme testaamassa japanilaisen Ravintola Kabukin, jossa söimme ja joimme pitkän kaavan mukaan. Tuolloin tilasin lihaa, mutta maistelin siinä ohessa ystävieni lautasilta sushin palasia. En ole ikinä ollut mikään raa’an kalan ystävä ja vaikka pystyin nuo sushin palaset nielemään, en silti saanut ruoasta mitään säväreitä.

Tällä kertaa valitsin paikaksi Forumissa sijaitsevan Ravintola Masabin, joka on pikaruokapaikka ja jossa myydään ”sushia suomeksi”. Tämä tarkoittanee sitä, että käytetyt raaka-aineet ovat suomalaisille tuttuja.

Itse söin muistaakseni Tyrsky -nimisen annoksen, joka piti sisällään kasvis- ja kalatäytteisiä makeja sekä oletettavasti uramakeja. Lisäksi otin annokseen ylimääräisenä kaksi nigiriä, joiden päällä oli poron filettä sekä naudan marmorifilettä . Sushin lisänä tarjottiin wasabia, soijaa sekä garia - inkiväärin palasia.

Lopputulos oli se, että söin lautaseni tyhjäksi, vaikka en tälläkään kertaan saanut mitään erityisiä säväreitä ruoasta. Täytyy kuitenkin myöntää, että ei sushi pahaa ollut ja luulen, että opettelemalla siitä saattaisi tulla ihan herkkua. Voin siis kuvitella, että menen toistekin syömään sushia johonkin. Tässä vaiheessa tuntui siltä, että lihapäällysteiset nigirit olivat suosikkejani samoin kuin riisi.

Koska minulla ei ole kunnollista vertailupohjaa, en osaa sanoa minkä tasoisia susheja nämä Masabin sushit olivat. En myöskään osaa sanoa sitä, oliko tilaamani annos (joka sisälsi vapaavalintaisen alkoholittoman juoman) edullinen, normaalihintainen vai kallis. Maksoin Tyrsky -annoksesta, kahdesta ylimääräisestä nigiristä sekä juomasta yhteensä muistaakseni 14,00 euroa. Tässä satsissa oli sen verran syömistä, että sain pahimman nälän hetkeksi pois.

Tiskin takana ollut poika vaikutti alkuun vähän siltä, että hän saattoi pitää minua ”tyhmänä”, kun kyselin kaikkea sekä ehkä vähän haluttomalta kertomaan minulle sushien syvintä olemusta. Kun sain pojan lopulta vakuuttumaan siitä, etten ymmärrä tämän ruokalajin päälle mitään, hän neuvoi minua syömisen suhteen ja kertoi minulle raaka-aineista. Tässä muille “tyhmille” tarinaa sushista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sushi

Masabi -ravintolat sijaitsevat Helsingissä Forumissa ja Itäkeskuksen kauppakeskuksessa ja Espoossa Sellossa. Forumin ravintola oli pieni, siisti ja nuorekas paikka. Siinä mielessä tämä on vähän tyhmä ravintola-arvostelu, että vertailukohdan puuttumisen takia en oikein osaa sanoa, pitääkö ravintolaa suositella vai ei.

Olen ihan tyytyväinen, että suhtauduin sushiin tänään ennakkoluulottomasti enkä sortunut helpoimpaan ja varmimpaan vaihtoehtoon ruoan suhteen.

BRAVURIA (ITALIALAINEN)

Osoite: Salomonkatu 1
Kotisivut: http://www.bravuria.fi/

Kävin eilen testaamassa S-ketjuun kuuluvan Bravurian, joka avattiin viime viikon torstaina.

Ravintola mainostaa raaka-aineidensa tuoreutta kehuen muun muassa itse tehtyä pastaa. Lisäksi ravintolaa mainostetaan helppona paikkana, jossa ruoat voi tilata suoraan kokilta ja jossa ostetut juomat sekä ruoat rekisteröidään Bravuria -kortille. Ravintolasta pois lähtiessä ruoat maksetaan kassalle.

Bravuria kehuu tekevänsä hyviä tekoja muun muassa lahjoittamalla osan hiilihapotetun veden myynnistä luonnonsuojelutyöhön sekä pitämällä listalla luonnonmukaisesti tuotettuja viinejä ja muita juomia sekä käyttämällä joissain raaka-aineissa luomutuotteita.

Ravintolan idea on se, että sisään mennessä asiakkaalle annetaan ”luottokortti” sekä menu, josta voi valita haluamansa ruoat. Ravintolassa on kolme tiskiä, joista asiakas voi tilata suoraan henkilökunnalta antipastot/salaatit, pastat/pizzat sekä jälkiruoat/juomat.

Tilauksen yhteydessä asiakas laittaa ”luottokortin” päätteeseen, joka rekisteröi henkilökunnan koneeseen lyömien annosten hinnat. Ravintolasta pois lähdettäessä asiakas menee kassalle ”luottokortin” kanssa ja maksaa laskun.

Ruoka valmistetaan asiakkaan odottaessa nopeasti. Pizzassa kestää hiukan pidempään ja asiakas saa tiskiltä mukaansa piipparin, joka ilmoittaa, kun pizza on noudettavissa tiskiltä. Kokkien työ ei vaikuta kovin luovalta, vaan se näyttää ennemminkin liukuhihnatyöskentelyltä. Jälkiruoat on valmiina vitriinissä.

Hyvää ravintolassa oli sen yksinkertainen, siisti, moderni ja nuorekas ilmapiiri. Osa pöydistä on korkeita ja asiakas istuu baarijakkaralla. Näissä pöydissä on useita istuimia ja asiakas saattaa joutua istumaan pöydässä vieraiden ihmisten seurassa. Näiden pöytien osalta ravintola vaikuttaa sellaiselta pikaruokaravintolalta.

Itse halusin mennä syömään ravintolan perälle, jossa istuin sohvalle, joka ei tosin ollut paras mahdollinen istuin ruokailuun. Sohvan edessä ollut ruokapöytä oli liian korkealla sohvan istuinkorkeuteen nähden.

Sillä hetkellä, kun olin syömässä ravintolassa, henkilökuntaa oli melko paljon ja se näkyi siten, että henkilökuntaa käveli koko ajan ees taas ja jokainen kyseli erikseen, että onko kaikki hyvin? Tämä ehkä vähän häiritsi.

Tuossa ravintolassahan henkilökunnan tehtävänä on lähinnä opastaa uusi asiakas alkuun, myydä tuotteita tiskin takana sekä käydä siivoamassa pöydät. Luulen, että henkilökuntaa oli paikalla paljon siksi, että ravintolassa oli ollut kutsuvierastilaisuus hetkeä aikaisemmin.

Henkilökunta oli kuitenkin hyvin ystävällistä ja he olivat avuliaita opastamaan ravintolan tapojen suhteen. Pastakokit kertoivat myös auliisti annoksissa olevista raaka-aineista sekä valmistustavoista, kun niitä kyselin.

Toisaalta jotkut heistä (antipasto-tiskillä) eivät oikein tuntuneet tietävän itsekään, minkälaista ruokaa he valmistivat. Tämä lienee johtuneen siitä, että ravintola oli ollut avoinna vasta vajaan viikon. Olisin kuitenkin kaivannut sitä, että he olisivat osanneet suositella minulle annoksia pyynnöstä.

Söin alkuruoaksi vitello tonnatoa (vasikanpaistia, tonnikalakastiketta, kapriksia ja salsaverdeä), joka oli ihan hyvänmakuista. Otin myös lisänä talon leipää, mikä ei ollut kovin hääviä ja joka oli seissyt leipälaatikossa jo jonkun aikaa.

Pääruoaksi söin gamberia (katkarapuja, rucolaa ja sitruuna-voikastiketta pastan kera). Kastike oli jonkinlaista valmiskastiketta (bearnaise), johon oli sekoitettu sitruunavinegretteä. Kastikkeessa olisi saanut olla minun makuuni hiukan enemmän suolaa sekä pippuria, mutta onneksi niitä pystyi helposti lisäämään myöhemmin.

Myös katkarapujen määrä oli melko vähäinen. valmisraaka-aineista huolimatta annos oli ihan hyvänmakuinen ja pasta juuri sopivan al dente. pasta-annoksiin saa valita itse pastan. vaihtoehtoina ovat casarecce, pipe, tagliatelle ja spaghetti.





















Jälkiruoaksi söin cioccolata all’aranciaa, joka oli käsitykseni mukaan jonkinlainen suklaan sekä appelsiinin makuinen juusto- tai moussekakku. Kakun pohjassa oli jotain hampaissa rahisevia ”möykkyjä”. En tiedä, oliko ne möykyt siellä tarkoituksella, esim. jotain suklaamurusia vai oliko valmistuksessa tapahtunut joku ”moka”. Joka tapauksessa kakku oli ihan hyvää.

Ruoka-annokset olivat kyllä melkoisen suuria ja pääruoka sinällään olisi riittänyt täyttämään minut. Ravintolasta lähtiessä vatsani oli sen näköinen, että minua saattoi luulla raskaana olevaksi naiseksi.

Olen syönyt parempaakin italialaista, mutta tällaiseksi ei-niin-gourmet-paikaksi ja varsinkin S-ketjuravintolaksi tämä oli ihan positiivinen kokemus.

Ravintolaan on haluttu jonkinlaista ”toritunnelmaa”, mutta itse olisin ehkä kaivannut ravintolaan enemmän hiljaisuutta. taustalla soinut musiikki oli hyvää, mutta ehkä pienempikin volumetaso olisi riittänyt. Eniten minua ehkä häiritsivät pizzapiipparit, joissa oli vähän turhan kova ääni.

Annosten hinnat ovat normaalihintaisia, mutta jokaisesta asiasta muistetaan laskuttaa erikseen. Esimerkiksi talon leipä ei kuulu annosten hintaan, vaan sekin laskutetaan erikseen. Samoin, kuin tavallinen vesi. Käsittääkseni.

Mutta joo, romanttista iltaa en menisi kyseiseen ravintolaan viettämään, mutta ravintola on oiva pikaiseen syömiseen esimerkiksi ennen elokuva-iltaa, lounasruokailuun tai ystävien tapaamiseen. Ravintolan konseptista johtuen palvelu ja laskun maksaminen on nopeaa puuhaa. Ravintolaa voisi kutsu subwaymaiseksi.

HAPPINESS THAI BUFFET (THAIMAALAINEN)

Osoite: Vuorikatu 14 (Kaisaniemen metroasema)

Kävin joku aika sitten syömässä ennen elokuviin menoa Kaisaniemen metroasemalla sijaitsevassa Happiness Thai Buffetissa ja täytyypä todeta, että tuskin menen toista kertaa.

Buffetissa tarjolla oleva thai-ruoka oli kyllä melkoisen mautonta kuraa yhtä ruokalajia lukuun ottamatta. Tarjolla oli kahta erilaista riisiä, nuudeleita, kasviksia, kevätkääryleitä, friteerattuja kanansiipiä sekä viittä erilaista kastiketta. Lisäksi ravintolassa myytiin sushia, mutta itse en niitä syönyt.

Thai-buffetin hinta oli 8,50 euroa, samoin kuin sushi-buffetin. Jos halusi ottaa molemmista bufefteista ruokaa, hinta oli 9,50 euroa. Sinällään tuo hinta ei ole paha, ottaen huomioon että tarjolla on monia erilaisia ruokia, mutta loppujen lopuksihan maku ratkaisee.

Osittain ruoan huonouteen (kuten kuiviin kanansiipiin) vaikutti myöhäinen ajankohta, koska ravintola oli menossa kiinni. Toisaalta ajankohdan ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa ruoan mausteisiin tai oikeammin niiden puuttumiseen.

En sitten tiedä, oliko oma kokemukseni poikkeuksellinen, sillä on ravintola saanut kehujakin tai sitten ihmiset eivät tiedä hyvän thai-ruoan päälle mitään: http://eat.fi/helsinki/happiness

Palvelusta en sano juuta enkä jaata, sillä ruoka maksettiin kassalle eikä kanssakäymistä henkilökunnan kanssa juurikaan ollut. Henkilökunta esivalmisteli ruokia "ravintolasalin" puolella pöydässä, joka oli ehkä vähän suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna outoa. Thaimaassa jossain katukuppilassa se olisi luonnollisesti kuulunut asiaan.

Ravintolan ulkonäkö ei ole houkutteleva ja siisteys keskitasoa. Ravintola näyttää sellaiselta ohikulkupaikalta ja lähinnä työpaikkaruokalalta, johon tullaan syömään kiireesti lounas.

SOIJA- JA LIMEMARINOITUJA BROILERIN FILESUIKALEITA GRILLATTUJEN KASVISTEN KERA

S-Marketissa myydään pakasteena Rainbow'n grillattuja vihanneksia, joita tykkään syödä aina silloin tällöin. Nyt päätin kuitenkin tehdä niitä itse ja sekaan paistoin broilerin fileesuikaleita, jotka maustoin makealla soijakastikkeella, limellä, tuorebasilikalla sekä mausteilla.

Vaikka nuo grillatut kasvikset saattaisivat näyttää paremmilta jonkun pihvin vieressä, päätin kuitenkin itse sekoittaa kasvisten sekaan broilerin fileesuikaleita, jotka olin marinoinut öljypohjaisella kastikkeella, johon tuli makeaa soijakastiketta, limeä, mausteita sekä tuorebasilikaa. Annoksesta ei tullut mikään hienon näköinen, mutta ruoka oli ihan hyvää. Sellainen ihan hyvänmakuinen "sekasotku".

Lähinnä toi broilerin marinadi on sellainen, mitä kantsii kokeilla (sopii myös merenelävien kanssa) ja noita grillattuja kasviksia (tosi hyviä) voi testailla erilaisten muiden annosten kanssa. Voisin kuvitella, että ne toimisivat lämpöisenä salaattina grillatun vuohenjuustokiekon kanssa. Kardemumma mausteena voi kuulostaa vähän erikoiselle, mutta sopii hyvin näihin ruokiin.


Soija- ja limemarinoituja Broilerin fileesuikaleita


300-400 g marinoimatonta broilerin rintafileetä (kokonaisena/suikaleina)
noin 4 rkl Kecap Manis -soijakastiketta (makeaa)
1 lime
Sipulia
1 yksikyntinen valkosipuli
Oliiviöljyä
Paprikajauhetta
Keltaista curryjauhetta
Kardemummajauhetta
Mustapippurirouhetta
Suolaa
Tuorebasilikaa

1) Kuullota hienonnettu sipuli ja valkosipuli oliiviöljyssä
2) Lisää joukkoon broilerisuikaleet ja kypsennä ne
3) Mausta suikaleet suolalla, paprika-, curry- ja kardumummajauheella sekä mustapippurirouheella
4) Sekoita joukkoon soijakastike ja purista päälle limen mehu
5) Ripottele päälle tuorebasilikasilppua

Huom! Halutessasi voi tehdä marinadin öljystä, soijakastikkeesta, limenmehusta, kuullotetusta sipulista ja valkosipulista, mausteista sekä tuorebasilikasilpusta. Tämän jälkeen voit marinoida broilerin fileetä muutaman tunnin ja paistaa fileen sen jälkeen kypsäksi.


Grillatut kasvikset (noin 4 hengelle)

1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
1 keltainen paprika
1 oranssi paprika
1 punainen paprika
1 yksikyntinen valkosipuli
Tuorebasilikaa (runsaasti, noin kourallinen silputtuna)
Oliiviöljyä
Suolaa
Valkopippurijauhetta
Sipulijauhetta
Kardemummajauhetta

1) Viipaloi munakoiso ja ripottele suolaa siivujen päälle, jotta neste nousee pintaan ja karvas maku poistuu
2) Munakoison hikoillessa viipaloi kesäkurpitsa ja parikat
3) Valmista oliiviöljystä, hienonnetusta valkosipulista sekä tuorebasilikasta marinadi ja mausta se suolalla, valkopippurilla, sipulijauheella sekä kardemummalla. Mausteita kannattaa laittaa reippaasti
4) Sekoita marinadi kasvisten joukkoon ja anna marinoitua vähintään pari tunia, mielellään yön yli
5) Paista marinoituja kasviksia uunissa 225 asteessa 15 minuuttia ja tarjoa esim. lihan lisukkeena

MAA-ARTISOKKAMOUSSE JA MARINOIDUT TOMAATIT

(alkuruoka, 4 annosta)


Maa-artisokkamousse:

200 g maa-artisokkaa
2–3 dl maitoa
suolaa ja valkopippuria
ripaus muskottipähkinää
3 liivatetta
2 rkl ranskankermaa
1 1/2 dl kuohukermaa

1) Kuori ja paloittele maa-artisokat ja keitä ne maidossa kypsiksi. Siivilöi maito, ja ota siitä osa talteen. Soseuta maa-artisokat ja ohenna maidolla sen verran, että seos on kuin paksua jogurttia. Mausta huolella.
2) Liota liivate kylmässä vedessä. Kuumenna 1/2 dl maa-artisokkasoseesta ja sulata liivate siihen. Lisää loppu sose ja ranskankerma ja sekoita hyvin. Tarkista maku. Lisää löysäksi vaahdotettu kerma, ensin kolmannes ja sitten loput. Kaada seos laseihin, peitä kelmulla ja laita kylmään hyytymään muutamaksi tunniksi.

Vihje: Moussen voi tehdä myös mustajuuresta tai palsternakasta. Itse laitoin maidon sekaan puolikkaan kasvisliemikuution siinä vaiheessa, kun kypsensin maa-artisokkaa.


Marinoidut tomaatit:

1 rs kirsikkatomaatteja
1 valkosipulin kynsi
muutama timjaminoksa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
sokeria
mustapippuria

1) Kuumenna uuni 100 asteeseen. Halkaise tomaatit ja viipaloi valkosipuli. Lisää mausteet ja öljy, sekoita ja lado uunipannulle. Paista 1 tunti. Jätä uuniluukun väliin puukauha, jotta tomaatit kuivuvat paremmin. Tarjoa moussen kanssa.

Alkuperäinen resepti: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/artikkeli/Maa-artisokkamousse+ja+marinoidut+tomaatit/1135263686447

SILVOPLEE (KASVISRAVINTOLA)

Helsingin Hakaniemessä sijaitseva näyttelijä Satu Silvon omistama kahvila-ravintola, jonka seisovasta pöydästä saa puhdasta sekä maistuvaa lämmintä kasvisruokaa sekä elävää ruokaa. Kahvila-ravintola on auki maanantaista lauantaisin klo 11-18.00 välillä ja se tuntuu olevan aina melko täynnä ja on hyvin mahdollista, että joutuu istumaan pöydässä vieraiden ihmisten seurassa. Kahvila-ravintolaan ei oteta pöytävarauksia.

Silvopleessä käy ruokailemassa erinäköisiä ihmisiä, joista osasta huokuu läpi vakaumus sekä vihreät arvot. Toisaalta osa ruokailijoista on ihan normaalia keskiluokkaista, läheisten toimistojen ja virastojen työntekijöitä. Miehiä ei ravintolassa kauheasti näy, mikä on sinällään vähän hassua, koska ruoka on pääsääntöisesti hyvänmakuista ja uskon, että se uppoaisi myös miesten vatsoihin hyvällä ruokahalulla.

Seisovan pöydän antimet punnitaan tiskillä ja maksu määräytyy annoksen painon mukaan. Ravintolan hinnat eivät ole ihan halvimmasta päästä ottaen huomioon, että kyseessä on pikemminkin lounasravintolatyyppinen paikka, mutta toisaalta se on tasa-arvoinen asiakkaita kohtaan. Pieniruokainen maksaa sen mukaan, mitä hän jaksaa syödä, samoin isoruokaisempi. Jos muistan hinnat oikein, niin ruoka maksaa 19,90 e / kg ja päivän keitto 14 e / kg.

Kahvila-ravintolassa on päivittäin vaihtuva menu monipuolisine lisukkeineen, jossa on tarjolla joka päivä kolme vaihtoehtoa, joista yksi on keittoruoka. Olen itse syönyt Silvopleen seisovasta pöydästä pari kertaa ja olen pääsääntöisesti kyllä tykännyt tarjolla olevista runsaista vaihtoehdoista, joissa on havaittavissa myös eksoottisempaa ja maustettuakin otetta.

















Silvopleestä saa ostaa mukaansa kirjoja sekä luomutuotteita. Lisäksi tarjolla on cateringpalvelua, taidenäyttelyitä sekä ravinto- sekä hyvinvointiluentoja.

Lihansyöjänä sitä sortuu helposti siihen väärään mielikuvaan, että kasvisruoka olisi jollain tavoin yksitoikkoista pupujen ruokaa - kurkkua, tomaattia ja salaatinlehtiä. Jos kasvisruokaa osaa valmistaa, niin niiden joukosta löytyy kyllä maukkaitakin vaihtoehtoja. Valitettavasti en ole itse kovin tottunut ja mielikuvitusrikas kasvisruoanlaittaja. Siihen harhaan ei pidä sortua, että kasvisruoka olisi jotenkin automaattisesti aina kevyttä, sillä sitä se ei aina ole. Parhaat Silvopleessä nauttimat ruokalajit ovat usein olleet gratinoituja.

Kahvila-ravintolan palvelusta en osaa sanoa juuta enkä jaata, koska henkilökunnan kanssa ei ole tullut juurikaan kommunikoitua muualla kuin tiskillä ruokaa maksaessa. Koska mitään erityistä ei ole jäänyt mieleen, niin olisin sitä mieltä, että palvelu on ihan normaalia ja hyvää.

Kahvila-ravintolan ulkonäkö on - kuten monet muutkin ovat asian todenneet, aavistuksen ruokalamainen - muun muassa likaiset astiat viedään itse pois. Onneksi kahvila-ravintolasta löytyy värejä sekä aavistus romanttista boheemiutta, joka luo tähän ruokalamaiseen tilaan kodikkaampaa ilmapiiriä. Jos paikkaan suhtautuiu siten, ettei sinne ole tarkoituskaan tulla viettämään aikaa, syömään romattisesti tai omassa rauhassa, on se ihan varteenotettava vaihtoehto lounasravintolarintamalla.

http://www.silvoplee.com/

RAVINTOLA HÄLLÄ

Kävin tällä viikolla testaamassa Hämeenlinnassa Ravintola Hällän yhdessä kummitätini kanssa. Ravintola oli viihtyisän ja tunnelmallisen näköinen paikka. Kävimme ravintolassa lounasaikaan, jolloin siellä oli melko paljon väkeä syömässä. Uskoisin, että lounasajan seisova pöytä vetää ravintolaan ainakin miespuolisia ruokailijoita ja iltasella voisin kuvitella, että siellä käy jonkun verran läheisen teatterin asiakkaita.

En tiedä johtuiko palvelun heikkous kiireisestä lounasajasta, mutta tuli vähän sellainen olo, ettei meitä kunnolla huomattu ja tarjoilijat olivat kiireisiä. Haimme muun muassa itse ala carte -menun pöytään, koska tarjoilijaa ei näkynyt ja odotimme muutenkin melko pitkään sitä, että meiltä tultiin kysymään tilausta. Tämä toistui niin pää- kuin jälkiruoankin kohdalla.

Tuntui myös siltä, että ravintolassa pidettiin lounasaikana itsestäänselvyytenä sitä, että ruokalijat syövät seisovasta pöydästä ja hakevat itse ruokailuvälineet sekä servetit sieltä, mikä oli ala carte -listalta syövälle vähän tyhmä juttu. Miestarjoilija, joka tarjoili meille, oli kuitenkin ihan ystävällinen.

Emme syöneet ala carte -listalta varsinaista alkuruokaa, mutta haimme seisovasta pöydästä salaattia sekä talon leipää. Salaatit olivat tyypillisiä lounaspaikan salaatteja ja raasteita, eli melko tylsiä, vaikkakin vaihtoehtoja löytyi.

Pääruoaksi nautimme "ravustajan ahventa", mikä piti sisällään reilusti voissa paistettuja ahvenfileitä, täyteläistä raputuorejuustokastiketta, jokirapuja ja tilliperunoita. Pääruoka ja varsinkin kastike oli erinomaisen hyvää ja annos oli kauniin näköinen. Annoskoko ei ollut mikään erityisen suuri ja suosittelenkin ruokailua pitkän kaavan mukaan, mikäli syö ala carte -listalta.

Jälkiruoaksi söimme "brown misua", joka piti sisällään suklaakakkua, suklaajäätelöpallon, suklaamoussea ja vadelmakastiketta. Annos oli koristeltu siklaarouheella, mansikalla ja valkosuklaakoristeella. Annos oli sievän näköinen ja maistui ihanalle, varsinkin suklaamousse. Lounasaikaan hintaan sisältyivät kahvi sekä tee, joita sai hakea seisovasta pöydästä. Teepussit olivat tosin pöydästä loppuneet, joten niitä piti pyytää erikseen tarjoilijalta.

Jos vielä haluaa jotain negatiivista paikasta lausua, niin naistenhuoneessa käydessä meinasi istumasektori jäätyä. Ravintolan wc:t sijaitsevat lähellä ulko-ovea ja ilmeisesti se vaikutti wc:n kylmyyteen.

Jos ei oteta lukuun palvelun heikkoutta, olen sitä mieltä että ravintola itsessään sekä ruoka olivat sellaisia, jotka saavat minut palaamaan tuohon ravintolaan uudestaankin. Ravintolan hintataso oli minulle (pääkaupunkiseudulla enemmän syövälle) keskihintaista. En osaa sanoa, minkä hintatason paikka kyseinen ravintola on Hämeenlinnan mittakaavassa.

http://www.hallaholvi.fi/

CAFE PIRITTA - MURHAMYSTEERI-ILLALLINEN

Kävin muutama viikko sitten parin ystävän kanssa murhamysteeri-illallisella, joka järjestettiin Cafe Pirittassa, joka on samaa ketjua Cafe Ursulan kanssa.

Paikan ulkonäkö on normaaliarjessa siisti, mutta melko yksinkertainen. Nyt kyseisenä iltana paikan ulkonäköä oli saatu muutettua valaistuksen avulla melkoisesti teeman mukaiseksi.

Kyseinen kahvila-ravintola on erityisen kiva varsinkin kesällä sekä muulloinkin kävelylenkkien lomassa. Remontin jälkeen paikasta on kehkeytynyt siisti kahvila-ravintola terasseineen, joka sijaitsee Tokoinrannassa Eläintarhantiellä lähellä rautatieasemaa, Töölönlahtea ja kaupunginteatteria.   

En ole aikaisemmin syönyt tässä paikassa. Jotenkin paikka on tuntunut siltä, että sinne voisi mennä syömään lounasruoan, mutta ei ehkä ala-cartea. Tämän kokemuksen perusteella voisin todeta, että tunne piti paikkansa.

Tarjoilu oli olosuhteisiin nähden erittäin ystävällistä  ja melkoisen ammattitaitoisen oloistakin -  joskin ei kovinkaan nopeaa johtuen siitä, että kyseessä oli etukäteen suunniteltu illanvietto, jossa tarjoilijoita oli varattu tietty määrä tiettyjä pöytämääriä vastaan. Toisin sanoen tarjoilu oli melko liukuhihnamaista. Murhamysteeri-illallisen 49,00 euroa koostuva menu koostui seuraavista ruokalajeista:

Alkuruoaksi tarjottu hummerikeitto oli suhteellisen hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta ulkonäkö oli melkoisen säälittävä. Ymmärrän kyllä, että jos ravintolassa pitää valmistaa ruoka samalla kertaa noin 80 ihmiselle, voi laatu ja ulkonäkö kärsiä.

En ole ikinä valmistanut hummerikeittoa, mutta luulen että se oli tehty helpoimman kautta jo ihan valmistuksen osalta ja todennäköisesti jostain valmisaineksista. Ja krutonkeja osaa ripotella keiton päälle kuka tahansa.

Pääruoka oli ehkä onnistunein ruokalaji, vaikkakin se oli aavistuksen liian haaleaa. Pihvin kypsyys oli juuri oikeanlainen, mikä yllätti minut ruokailijoiden suuren määrän vuoksi. Toki on mahdollista, että minun pihvini kanssa kävi hyvä säkä.

Muuten pääruoka oli vähän kehno. Lisuketta oli liian vähän eikä "persiljavoi" ollut todellakaan persiljalla maustettua, vaan pelkkää voita. Ystäväni syömä kasvisruoka (vuohenjuusto-punajuuripaistosta sekä vesikrassi-punamangoldisalaattia) oli huomattavasti paremman makuinen ruokalaji, kuin oma pääruokani.

Ehkä suurin "ongelma" alku- ja pääruoan osalta oli se, että ne olivat aika suolattomia/mauttomia. Tavallaan tämä on ihan hyvä asia - jokainen lisätköön niitä oman mielensä mukaisesti. Ongelma on se, että jos suolaa eikä pippuria ole laitettu pöytiin, mutkistuu homma melkoisesti - kuten kävi meidän tapauksessamme. Tietysti olisi voinut pyytää, että tarjoilija tuo ne pöytään, mutta toisaalta tarjoilijoita oli sen verran vähän, että ruoka olisi jäähtynyt entisestään, mikäli niitä olisi alkanut pyytämään sekä odottelemaan.

Jälkiruoaksi söin omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera. Se oli ihan hyvänmakuista ja annoksenakin ihan sopivan kokoinen. En tiedä, oliko se itse tehtyä vai valmista, mutta haitanneeko tuo, jos se on hyvää?

Käsitykseni mukaan murhamysteeri-illalliset ovat rantautuneet Suomeen ulkomailta. Ideana on järjestää ehkä aavistuksen teatteriomainen illallinen Agatha Christien (http://fi.wikipedia.org/wiki/Agatha_Christie) salapoliisiromaanien tapaan, johon myös yleisö voi osallistua eri tavoin ja jonka lomassa yleisö syö illallista. Käsitykseni mukaan yleisö voi (riippuen esiittäjistä) pukeutua teeman mukaisesti, eläytyä omissa pöydissään rooleihin tai osallistua muuten illan kulkuun, esimerkiksi murhamysteeriä ratkoen.

Itse murhamysteeri-illalta odotin aika paljon, ehkä vähän liikaakin sen perusteella, mitä olin kuullut niistä. Toki on mahdollista, että tämä kyseinen esiintyjäporukka ei ollut niin hyvä, kuin mitä muut Suomessa esiintyvät porukat ovat.

Odotin ehkä enemmän osallistuvampaa illanviettoa, mutta odotuksiani ei palkittu ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Yleiseön osallistuminen rajoittui melkenpä pelkästään siihen, että he vastasivat illan esiintyjille jotain silloin, kun heiltä jotain kysyttiin tai niin, että he pyrkivät ratkaisemaan anagrammeja annettujen vihjeiden perusteella murhaajan selvittämiseksi.

Lisäksi tässä kyseisessä illassa oopperamusiikki oli mielestäni liian suuressa roolissa ottaen huomioon sen, että en kuvitellut tulevani katsomaan oopperaa. Muutama kappale vähemmän olisi riittänyt tuomaan juonen hyvin esiin. Olisin itse toivonut juonelta ja yleisön osallistumisen osalta enemmän.

Vaikka kukaan ei enää tämä arvostelun perusteella uskokaan, niin väittäisin, että idean hyvä ja oli mukavaa saada uutta vivahdetta "tavallisiin" illallisiin. Kokemuksena ei täydellinen, mutta ihan ok.

Cafe Pirittan Murhamysteeri-illallisen vanha mainos

LIHASKUNTOTESTI 08.02.2011

Järkkäsin tossa töissä huvin ja urheilun vuoksi lihaskuntotestin, johon osallistui yhteensä seitsemän kollegaa. Minä ja kuusi miestä.

Ideana oli kilpailla lähinnä itsensä kanssa ja katsoa, millaisessa kunnossa lihakset ovat. Tuloksia ei laitettu julkisesti mihinkään ylös, vaan ne annettiin ainoastaan osallistujien tietoon. Osallistujat saivat itse valita, mihin lajeihin he osallistuvat.

Kuntoluokkien arvioinnissa käytimme puolustusvoimien sekä omaa, työpaikkamme kuntotestin luokittelutaulukkoa, josta jälkimmäisestä pystyi tarkistamaan oman kuntoluokkansa joidenkin lajien osalta iän perusteella.

Työpaikkamme taulukossa tulokset olivat luokiteltu: huono, välttävä, keskitasoinen, hyvä, erittäin hyvä. Puolustusvoimien taulukossa ei ollut erottelua muuten kuin sukupuolen mukaan ja siellä tulokset oli luokiteltu: huono, tyydyttävä, hyvä, kiitettävä.

Ja koska kyseessä oli tällainen epävirallisempi testi, ei tekniikoihin kiinnitetty juurikaan huomiota. Pääasia oli, että liikkeet tehtiin suurinpiirtein yhdessäsovitun mukaisesti. Ja koska osallistujia oli vähän, emme jakaneet porukkaa mihinkään luokkiin painon, iän tai sukupuolen mukaan.


Lajeina olivat (toivottavasti muistan noi aikarajat oikein, tarttee tarkistaa vielä):

- leuanveto omalla painolla, vapaavalintaisella otteella (mahd. paljon toistoja, ei aikarajaa)
- kyykky omalla painolla (mahd. paljon toistoja 60 sek.)
- dippi omalla painolla (mahd. paljon toistoja, ei aikarajaa)
- selkä omalla painolla (mahd. paljon toistoja 60 sek.)
- etunojapunnerrus omalla painolla (mahd. paljon toistoja 60 sek.)
- vatsat omalla painolla (mahd. paljon toistoja 60 sek.)


Omat tulokseni olivat (nainen, 40v, 76 kiloa):

- leuanveto 14 toistoa (taulukkoa ei löytynyt)
- kyykky 28 toistoa (erittäin hyvä = 22 toistoa tai yli / työpaikan taulukko)
- dippi 12 toistoa (taulukkoa ei löytynyt)
- selkä 25 toistoa (erittäin hyvä = 24 toistoa tai yli / työpaikan taulukko)
- etunojapunnerrus 25 toistoa (kiitettävä = 22 toistoa tai yli / puolustusvoimien taulukko)
- vatsat 26 toistoa (erittäin hyvä = 23 toistoa tai yli / työpaikan taulukko)

KERMAISTA HIRVIKÄRISTYSPASTAA

noin 2-4 hengelle

250 g hirvenkäristystä (esim. saksan-)
voita
sipuli
½ yksikyntinen tai 1-2 valkosipulin kynttä
noin 2-5 dl vettä
½ lihaliemikuutio
2dl kermaa
50g viherpippurisulatejuustoa (Koskenlaskija)
paprikajauhetta
suolaa
mustapippurirouhetta
viherpippuria
tuorepersiljaa

1.) Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli voissa
2.) Lisää joukkoon hirvenlihakäristys, mausta suolalla, mustapippurirouheella sekä paprikajauheella ja ruskista liha
3.) Lisää joukkoon lihaliemikuutio ja vettä noin desi kerrallaan. Kun vesi alkaa haihtua, kaada joukkoon lisää vettä. Hauduta noin 20 minuuttia, jotta lihan sitkeys häviää
4.) Lisää kypsennyksen loppuvaiheessa kerma, sulatejuusto pieninä kuutioina. Lisää joukkoon huhmareella murskattuja viherpippureita. Hauduta, kunnes kastike saostuu. Ripottele joukkoon silputua tuorepersiljaa
5.) Sekoita kastike al denteksi keitetyn pastan joukkoon (esim. pappardelle)

Kastikeresepti pohjautuu linkistä löytyvään "savukermaiseen hirvikäristys" -reseptiin: http://www.jytky.net/recipes/riistaruoat/index.html#Savukermainen_Hirvikaristys

JUUSTOINEN KASVISSOSEKEITTO

2 rkl öljyä
2 porkkanaa
75 g selleriä
1 palsternakka
1 punainen paprika
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä tai 1 yksikyntinen
7,5 dl vettä
1-2 kasvisliemikuutiota
150 g sulatejuustoa (esim. Koskenlaskija)
1 dl ruokakermaa
1 dl tuoretta basilika-persiljasilppua
suolaa, muskottipähkinä- ja valkopippurijauhetta

1.) Kuori ja pilko juurekset sekä paprika pieniksi kuutioiksi. Hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet
2.) Kuullota kasvikset kattilassa öljyn kera. Lisää vesi, liemikuutio ja sulatejuusto. Keitä kannella peitettynä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia
3.) Kun kasvikset ovat kypsiä, soseuta ne keitinveden kera sauvasekoittimella
4.) Sekoita joukkoon kerma ja soseuta keittoa vielä kerran niin, että siitä tulee samettisen pehmeää
5.) Mausta keitto suolalla, muskotti- ja valkopippurijauheella, lisää joukkoon hienonnettua tuorebasilikaa ja -persiljaa. Kuumenna, anna kiehua hetken ajan

Resepti pohjautuu tähän HS:n reseptiin: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/artikkeli/Juustoinen+kasviskeitto/1135244634644

BORSSIKEITTO (BORCHTCH)

(noin 6 hengelle)


4-6 rkl voita/oliiviöljyä
1 pieni valkokaali (n. 100-200g)
1 iso porkkana (n. 100-200g)
1/4 juuriselleriä (n. 100g)
1 palsternakka (n. 100g)
6 punajuurta (n. 600g)
2 sipulia
1 valkokyntinen / 4 valkosipulin kynttä
5 rkl paseerattua tomaattia
noin 1-1,5 l kasvis- tai lihalientä (litraan 4 kasvisliemikuutiota / puoleentoista litraan 5 kasvisliemikuutiota)
tuoretimjamia (vajaa kourallinen)
3 laakerinlehteä
suolaa
mustapippurijauhetta
5 rkl valko- tai punaviinietikkaa
200g pekonisuikaleita (savun makuisia)
smetanaa tarjoiluun
(tuorepersiljaa)

1) Suikaloi kuoritut kaali, porkkana, juuriselleri, palsternakka ja punajuuret ohuiksi suikaleiksi. Hienonna sipulit ja valkosipuli
2) Freesaa vihannessuikaleet paistinpannulla voissa/öljyssä pienissä erissä niin pitkään, että ne ovat pehmenneet
3) Kuullota hienonnettu sipuli sekä valkosipuli voissa/oliiviöljyssä isossa kattilassa. Lisää joukkoon paseerattu tomaatti, kuullota hetki ja lisää joukkoon kuullotetut vihannekset
4) Lisää kattilaan hienonnettu timjami, laakerinlehdet, etikka, hieman suolaa ja pippuria sekä niin paljon kasvislientä, että vihannekset peittyvät
5) Paista penkonisuikaleet ja lisää ne keiton joukkoon
6) Keitä keittoa hiljalleen 1-2h ja ja tarkista maku.
5) Tarjoile keitto smetanan kera. Halutessasi voit ripotella keiton päälle hienonnettua persiljaa

Erittäin herkullista, nami!

Huom! Jos keitosta haluaa "hienomman", kannattaa vihannesliemi (court-bouillon) tai lihaliemi tehdä itse päivää aikaisemmin. Itse käytin kasvisliemikuutioita, sillä en jaksanut alkaa itse tekemään lientä. Kasvisfondi (esim. Touch of Taste) on mielestäni mautonta. Otan kyllä mielelläni vinkkejä hyvistä fondeista.


Borssikeitossa käytetään yleensä luista naudanlihaa (esim. rintaa tai -potkaa), mutta itse halusin käyttää savulle maistuvaa pekonisuikaletta.
Jos haluat.ettei muut vihannekset värjäänny punajuuren ansiosta punaiseksi, freesaa sekä kypsennä ne vihannesliemessä erikseen punajuuresta ja yhdistä keitot juuri ennen tarjoilua.

Etikan laittamisesta keittoon ollaan kahta eri mieltä. Monissa "paremmissakin" resepteissä sitä laitetaan, kun taas esim. alla olevan linkin mukaan happamuuden kuuluu tulla punajuuren käyneestä liemestä ja tarvittaessa sitä voidaan lisätä punaviinillä tai sitruunamehulla: http://borssikeitto.wippiespace.com/index.html

PEKONIIN KÄÄRITYT BROILERITASKUT AURAJUUSTO-PESTO –TÄYTTEELLÄ JA VUOHENJUUSTO-RYPÄLERISOTTOA

PEKONIIN KÄÄRITYT BROILERITASKUT AURAJUUSTO-PESTO –TÄYTTEELLÄ

Maustamattomia broilerin rintafileitä
Pekonisiivuja
Vihreää pestoa
Aurajuustoa (voi käyttää myös mozzarella- tai vuohenmaitojuustoa, auralla tulee mun mielestä parasta)
Mustapippuria myllystä
Suolaa
Paprikajauhetta
Voita

1. Viillä broilerin rintafileen sivun paksuimpaan kohtaan viilto
2. Levitä fileen sisään pestoa sekä juustosiivu
3. Ripottele fileen päälle halutessasi hiukan suolaa (huomioi pekonin suolaisuus), muita mausteita (esim. paprikamauste) sekä mustapippuria
4. Kääri yksi tai kaksi pekonisiivua yhden fileen ympärille ja laita ne kiinni cocktail –tikulla
5. Ruskista fileet pannulla voissa pinnastaan kauniin ruskeiksi ja laita uuniin noin 200 asteeseen noin 10-15 minuutiksi. Voit myös hauduttaa fileet valmiiksi paistinpannulla kannen alla



VUOHENJUUSTO-RYPÄLERISOTTO (6 hengelle alkuruokana, 4 hengelle pääruokana, valmistusaika 35min.)

3 salottisipulia
100g voita
400g risottoriisiä (esim. Arborio, tavallinen riisi ei käy)
1dl kuivaa valkoviiniä
1-1,5l kuumaa kasvislientä
300g vuohenjuustoa (esim. Sainte Mauren Chevre -vuohenjuusto, nimenomaan kuorellista, ilman kuorta olevasta vuohenjuustosta tulee liian "jauhoisen" oloista)
400g vihreitä/tummia kivettömiä viinirypäleitä
2tl vastajauhettua mustapippuria
1dl hienonnettua ruohosipulia

Kuori ja hienonna sipulit. Sulata pannussa ruokalusikallinen voita, ja kuullota sipuleita voissa muutama minuutti. Lisää riisi pannuun ja kuullota, kunnes riisi muuttuu hieman läpikuultavaksi. Pidä riisi liikkeessä, että se ei saa väriä.

Kaada valkoviini pannuun ja sekoita, kunnes se on melkein haihtunut. Lisää riisin joukkoon kuumaa kasvislientä noin desi kerrallaan, koko ajan varovasti sekoittaen. Anna nesteen haihtua lähes kokonaan ennen kuin lisäät uudelleen nestettä. Risotto on valmista, kun rakenne on melko löysää ja jyvät vielä erillään. Risoton kypsyminen kestää noin 17-22 minuuttia riisilajista riippuen.

Lisää risottoon loput voista ja kuutioitu vuohenjuusto. Puolita rypäleet ja sekoita ne varovasti risoton joukkoon. Rouhi pinnalle mustapippuria ja lisää hienonnettu ruohosipuli[/b]