Tuli lomailtua 2½ viikkoa ja huomenna pitäisi mennä töihin. Olin lomalla aikalailla reissun päällä (Israel, Tallinna ja Lahti) ja siksi liikunnat jäivät vähän vähiin.
Lisäksi vaivana oli vajaan viikon vaivannut noidannuoli, joka iski salilla, kun lämmittelin pelkän tangon kanssa kyykkytreeniä varten. Väitänpä vielä, ettei tekniikassa ollut mitään vikaa. Toissa viikolla tuli käytyä kaksi kertaa salilla ja kerran lenkillä. Tällä viikolla olen käynyt kaksi kertaa salilla.
Loman aikana en ole miettinyt syömisiäni lainkanja painoa on tullut lisää ehkä sellainen vajaa neljä kiloa. Toki aina reissusta palattaessa kroppaan tulee nesteturvotustakin, joka häviää muutamassa päivässä. En kuitenkaan masennu tästä, vaan otan kilot pois tässä. Nyt jouluksi menen laivalle (Riikaan) ja siellä tulee varmaan syötyä ihan kunnolla, mutta jos sen jälkeen.
Kävin tuolla Israelissa salilla pari kertaa sekä kerran lenkillä. Käsitykseni mukaan Eilatin kuntosalit sijaitsevat yleensä hotellien yhteydessä, kuten tämäkin Hotel Clubin kuntosali, jossa minä kävin. Yleensä noi hotellien kuntosalit ovat aika surkeita, mutta tämä sali oli poikkeus. Oli mukavaa, että siellä oli kuntosalilaitteita moneen lähtöön sekä mahdollisuus treenata vapailla painoilla. Kuntosali oli myös siistin näköinen ja hintaan (noin 8 euroa/kerta) kuului höyrysauna sekä poreallasmahdollisuus.
Ulkomailla treenatessa on myös jännää se, etteivät siellä vähän kovemmin treenaavat niset ovat yleensä aika harvinaisia tapauksia. Nytkin minulle tultiin sanomaan kuntosalin työntekijän toimesta, ettei hän ole ikinä nähnyt näin kovilla painoilla treenaavaa naista. Siitäkin huolimatta, että painoni eivät olleet mitään maksimiluokkaa ja Suomessakin näkee toisinaan muita naisia, jotka treenaavat samoilla painoilla. Viime kesänä Montenegrossa tapahtui sama juttu. Lisäksi ravintolassa portsari tuli juttelemaan minulle illalla, kun hän oli nähnyt minut aiemmin illalla salilla. Hän kyseli treenaanko voimanostoa vai fitness-juttuja.
Tämän päivän treeni meni putkeen. Treenasin pikana yläkropan kuntopiirin omaisesti ja tulin samalla vetäneeksi leukoja. Pääsin tänään tavoitteeseeni ja vedin leukoja yhteensä 12 kpl, mikä on ennätykseni ja josta ole erityisen iloinen. Minullahan oli tavoitteena päästä tuohon tulokseen jouluun mennessä. Nyt mietin, että pitäisikö minun laittaa seuraavaksi tavoitteeksi vetää 15 leukaa toukokuun loppuu mennessä? Pohdin tuossa, että ahnehdinkohan nyt vähän liikoja...? Toisaalta jos en onnistu tuossa jutussa, niin ehkä maailmani ei kaadu sen takia :D
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
RESTAURANG MUSEUM
http://www.museum.ee/
Käyn aina toisinaan Tallinnassa päiväristeilyllä tai "yön yli" -reissulla ja testailen samalla Tallinnanravintoloita. Tällä kertaa paikaksi valokoitui Tallinnassa entisessä palomiesmuseossa sijaitseva suhteellisen tasokas ruokaravintola, joka valittiin vuonna 2009 Tallinnan 10. parhaaksi ruokaravintolaksi ja joka oli noussut vuonna 2010 viidenneksi parhaaksi.
Museum näyttää sisustuksensa puolesta tyylikkäältä, modernilta ja nuorekkaalta. Ei niinkään ruokaravintolalta, vaan ennemminkin ravintolalta, johon tullaan illalla ystävien kanssa viettämään aikaa ennen yökerhoon lähtöä tai jossa voi päivisin järjetää pikaisen bisnes-tapaamisen.
Itse kävin ravintolassa ystävieni kanssa päiväaikaan. Palvelu oli asiantuntevaa, mutta miinusta tuli siitä, että osa seurueemme jäsenistä sai odottaa pääruokaansa luvattoman pitkään samalla, kun muut olivat jo melkein syöneet ruoka-annoksensa. Ruokien hinnat olivat suomalaisen mittapuun mukaan edullisia suhteutettuna ruoan laadukkaaseen tasoon. Jokainen seurueemme jäsenistä piti syömiään ruokia hyvänmakuisina ja annosten ulkonäön eteen oli nähty vaivaa ja käytetty mielikuvitusta.
Annoskoot eivät ole suuria ja siksi ravintolassa kannattaakin syödä pitkän kaavan mukaan. Ravintolan susheja ja hampurilaisia on kehuttu.
Valitettevasti valokuvat ovat liian tummia eivätkä ole oikein onnistuneet muutenkaan. Siksi ruoka-annokset näytä kovinkaan houkuttelevilta.
Alkuruokasi söin "tigerprawns baked in kataifi batter with miso and chilly sauce":
Pääruoaksi söin "lamb chop with goat cheese-potato cake with celery puree and caper-mint sauce":
Jälkiruoaksi söin "Museum Passion“- passion fruit mousse, coconut-raspberry pannacotta, mango sorbet":
Käyn aina toisinaan Tallinnassa päiväristeilyllä tai "yön yli" -reissulla ja testailen samalla Tallinnanravintoloita. Tällä kertaa paikaksi valokoitui Tallinnassa entisessä palomiesmuseossa sijaitseva suhteellisen tasokas ruokaravintola, joka valittiin vuonna 2009 Tallinnan 10. parhaaksi ruokaravintolaksi ja joka oli noussut vuonna 2010 viidenneksi parhaaksi.
Museum näyttää sisustuksensa puolesta tyylikkäältä, modernilta ja nuorekkaalta. Ei niinkään ruokaravintolalta, vaan ennemminkin ravintolalta, johon tullaan illalla ystävien kanssa viettämään aikaa ennen yökerhoon lähtöä tai jossa voi päivisin järjetää pikaisen bisnes-tapaamisen.
Itse kävin ravintolassa ystävieni kanssa päiväaikaan. Palvelu oli asiantuntevaa, mutta miinusta tuli siitä, että osa seurueemme jäsenistä sai odottaa pääruokaansa luvattoman pitkään samalla, kun muut olivat jo melkein syöneet ruoka-annoksensa. Ruokien hinnat olivat suomalaisen mittapuun mukaan edullisia suhteutettuna ruoan laadukkaaseen tasoon. Jokainen seurueemme jäsenistä piti syömiään ruokia hyvänmakuisina ja annosten ulkonäön eteen oli nähty vaivaa ja käytetty mielikuvitusta.
Annoskoot eivät ole suuria ja siksi ravintolassa kannattaakin syödä pitkän kaavan mukaan. Ravintolan susheja ja hampurilaisia on kehuttu.
Valitettevasti valokuvat ovat liian tummia eivätkä ole oikein onnistuneet muutenkaan. Siksi ruoka-annokset näytä kovinkaan houkuttelevilta.
Alkuruokasi söin "tigerprawns baked in kataifi batter with miso and chilly sauce":
Pääruoaksi söin "lamb chop with goat cheese-potato cake with celery puree and caper-mint sauce":
Jälkiruoaksi söin "Museum Passion“- passion fruit mousse, coconut-raspberry pannacotta, mango sorbet":
RAVINTOLA OLIVEGARDEN
www.olivegarden.fi/
Helsingissä Itäkeskuksen kauppahallissa Piazza-aukiolla sijaitseva ravintola, jossa käyn toisinaan syömässä kuhaa valkoviinikastikkeen ja perunamuussin kera, joka maistuu ihan hyvälle - joskaan ei täydelliselle.
En tiedä, tehdäänkö kastike itse vai jostain valmispohjasta, mutta ihan maukasta se on. Tylsää ja mielikuvituksetonta on se, että annoksessa lisukkeena tarjottavat kasvikset näyttävät olevan kaikissa annoksissa samat ja ne ovat aivan varmasti otettu pakastepussista. Perunamuussi ja kala on ihan hyvää
Kauppakeskusravintolaksi Olivegarden on ihan hyvä ravintola, mutta paikan ulkonäkö ja sijainti eivät houkuttele jäämään ravintolaan, mikä ei varmasti ole tarkoituskaan. Palvelu on asiallista, mutta ruuhka-aikana hidasta. Hinnat ovat kohtuulliset. Lounasaikaan ma-pe klo 15.00 saakka lounaaseen sisältyy myös salaattibuffet.
Tästä arvostelusta huolimatta valitse tämän ravintolan shoppailun keskellä mielummin ruokapaikakseni, kuin esim. Hesburgerin tai kauppakeskuksen kebap-paikat.
Helsingissä Itäkeskuksen kauppahallissa Piazza-aukiolla sijaitseva ravintola, jossa käyn toisinaan syömässä kuhaa valkoviinikastikkeen ja perunamuussin kera, joka maistuu ihan hyvälle - joskaan ei täydelliselle.
En tiedä, tehdäänkö kastike itse vai jostain valmispohjasta, mutta ihan maukasta se on. Tylsää ja mielikuvituksetonta on se, että annoksessa lisukkeena tarjottavat kasvikset näyttävät olevan kaikissa annoksissa samat ja ne ovat aivan varmasti otettu pakastepussista. Perunamuussi ja kala on ihan hyvää
Kauppakeskusravintolaksi Olivegarden on ihan hyvä ravintola, mutta paikan ulkonäkö ja sijainti eivät houkuttele jäämään ravintolaan, mikä ei varmasti ole tarkoituskaan. Palvelu on asiallista, mutta ruuhka-aikana hidasta. Hinnat ovat kohtuulliset. Lounasaikaan ma-pe klo 15.00 saakka lounaaseen sisältyy myös salaattibuffet.
Tästä arvostelusta huolimatta valitse tämän ravintolan shoppailun keskellä mielummin ruokapaikakseni, kuin esim. Hesburgerin tai kauppakeskuksen kebap-paikat.
CAFE TALO
www.cafetalo.fi/
Viihtyisän näköinen ja nuorekas ravintola Helsingin Hakaniemessä Arena-talossa. Palvelu oli ystävällistä ja rentoa sekä lounasruokien hinnat kohdallaan. Paikka on sen oloinen, mihin on mukava tulla tapaamaan ystäviä lasilliselle.
Kaiken pilasi kuitenkin lounaaksi syömäni chorizo-pyttipannu, joka oli mautonta sekä kuivaa. Ainoa, mikä ruoassa maistui, oli makkaran tulisuus. Omituista oli yhdistää pyttipannuun porkkanaa, joka ei ollut tarpeeksi kypsää. Perunan, makkaran ja porkkanan lisäksi pyttipannussa oli sipulia, paistettu kananmuna ja lisänä tarjottiin ketsuppia sekä valmispatonkia. Tuntuu, että ruoan oli valmistanut joku, jolla ei ole kokin koulutusta ja jonka luovuus ei oikein toimi lautasella.
Tämän kokemukseni sekä muiden lukemieni arvostelujen perusteella en enää toista kertaa mene ruokailemaan kyseiseen ravintolaan.
Viihtyisän näköinen ja nuorekas ravintola Helsingin Hakaniemessä Arena-talossa. Palvelu oli ystävällistä ja rentoa sekä lounasruokien hinnat kohdallaan. Paikka on sen oloinen, mihin on mukava tulla tapaamaan ystäviä lasilliselle.
Kaiken pilasi kuitenkin lounaaksi syömäni chorizo-pyttipannu, joka oli mautonta sekä kuivaa. Ainoa, mikä ruoassa maistui, oli makkaran tulisuus. Omituista oli yhdistää pyttipannuun porkkanaa, joka ei ollut tarpeeksi kypsää. Perunan, makkaran ja porkkanan lisäksi pyttipannussa oli sipulia, paistettu kananmuna ja lisänä tarjottiin ketsuppia sekä valmispatonkia. Tuntuu, että ruoan oli valmistanut joku, jolla ei ole kokin koulutusta ja jonka luovuus ei oikein toimi lautasella.
Tämän kokemukseni sekä muiden lukemieni arvostelujen perusteella en enää toista kertaa mene ruokailemaan kyseiseen ravintolaan.
NAPAPIIRIN SANKARIT
Kävin perantaina katsomassa tämän paljon kehutun suomalaisen seikkailukomedian ja ihmettelen kyllä suuresti sitä, minkä takia sitä on kehuttu pitkästäaikaa yhdeksi hauskimmista suomalaiseksi elokuvaksi ja hehkutettu niin kovasti. Elokuvassa oli toki muutama hauska kohtaus, mutta ei siellä teatterissa kuulunut mitään suuria naurunpyrskähdyksiä. Ehkä huumorintajuni on puutteellinen.
Elokuvassa oli kuitenkin saatu suhteellisen hyvin tuotua esille stereotypioita Lapista ja lappilaisista. Jussi Vatanen osaa esittää hyvin saamatonta, aavistuksen viinaanmenevää, mutta toisaalta halutessaan melko nokkelaa sekä pieniä jäyniä tekevää Jannea, josta kuitenkin elokuvan lopussa kuoriutuu mies, joka kykenee hoitamaan miehekkäästi sekä jääräpäisesti hänelle annetun tehtävän - vaikkakin se onnistuu erinäisten kommellusten jälkeen ja sattumien ansiosta. Myös Timo Lavikainen on melko hyvä Räihäsen roolissa.
Valitettavasti en osaa ottaa Jasper Pääkköstä kauhean tosissaan Kapun roolissa, johon hän ei mielestäni sovi ulkonäkönsä puolesta eikä eläytyminen oikein muutenkaan ole sellaista, jonka osaisin ottaa tosissani. Pääkkönen on ollut aiemmin ehkä liikaa "söpön" pojan rooleissa enkä siksi osaa kuvitella häntä pessimistisesti ajattelevaksi ja kyyniseksi Kapuksi.
Maisemat ovat hienot, mutta joissain kohdissa lavastukset sekä erilaiset kohtaukset eivät vaikuta aidoilta, vaan liian tehdyiltä ja liioteltuilta. Toisaalta komediaa tuskin tarvitse ottaa tältäkään osin turhan vakavasti. Iskelmäradio tuodaan elokuvan sponsorina elokuvassa melkoisen hyvin esille, mutta se ei haittaa. Elokuvassa soitettavat suomalaiset iskelmät sopivat hyvin taustalle.
Elokuvassa oli kuitenkin saatu suhteellisen hyvin tuotua esille stereotypioita Lapista ja lappilaisista. Jussi Vatanen osaa esittää hyvin saamatonta, aavistuksen viinaanmenevää, mutta toisaalta halutessaan melko nokkelaa sekä pieniä jäyniä tekevää Jannea, josta kuitenkin elokuvan lopussa kuoriutuu mies, joka kykenee hoitamaan miehekkäästi sekä jääräpäisesti hänelle annetun tehtävän - vaikkakin se onnistuu erinäisten kommellusten jälkeen ja sattumien ansiosta. Myös Timo Lavikainen on melko hyvä Räihäsen roolissa.
Valitettavasti en osaa ottaa Jasper Pääkköstä kauhean tosissaan Kapun roolissa, johon hän ei mielestäni sovi ulkonäkönsä puolesta eikä eläytyminen oikein muutenkaan ole sellaista, jonka osaisin ottaa tosissani. Pääkkönen on ollut aiemmin ehkä liikaa "söpön" pojan rooleissa enkä siksi osaa kuvitella häntä pessimistisesti ajattelevaksi ja kyyniseksi Kapuksi.
Maisemat ovat hienot, mutta joissain kohdissa lavastukset sekä erilaiset kohtaukset eivät vaikuta aidoilta, vaan liian tehdyiltä ja liioteltuilta. Toisaalta komediaa tuskin tarvitse ottaa tältäkään osin turhan vakavasti. Iskelmäradio tuodaan elokuvan sponsorina elokuvassa melkoisen hyvin esille, mutta se ei haittaa. Elokuvassa soitettavat suomalaiset iskelmät sopivat hyvin taustalle.
tiistai 7. joulukuuta 2010
R.I.P. KARI TAPIO 1945-2010
Surettaa oikeasti ja silmäkulmassani on tippa Kari Tapion menehtymisen takia :(
Olen itse ollut hänen faninsa jo vuosia ja kuuntelin hänen musiikkiaan sujuvasti metalli-, rock-, blues- ja muun lempimusiikkini ohessa. Minulla on joitakin hänen levyjään ja olen käynyt hänen konsertissaan. Samettinen ja sini-valkoinen ääni on poissa. Lepää rauhassa.
Lempikappaleeni: PAALUPAIKKA
Olen itse ollut hänen faninsa jo vuosia ja kuuntelin hänen musiikkiaan sujuvasti metalli-, rock-, blues- ja muun lempimusiikkini ohessa. Minulla on joitakin hänen levyjään ja olen käynyt hänen konsertissaan. Samettinen ja sini-valkoinen ääni on poissa. Lepää rauhassa.
Lempikappaleeni: PAALUPAIKKA
maanantai 6. joulukuuta 2010
NAURU JA STAND UP
Nauru on tasavalta Tyynessä valtameressä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Nauru). Tämän lisäksi saarivaltion lisäksi nauru on myös ehtymätön luonnonvara, jonka avulla me porskutamme eteenpäin läpi - toisinaan hiukan harmaankin arjen ja jota käytämme selviytymiskeinona erilaisissa vaikessa elämäntilanteissa sekä rankoissa tai rutiininomaisissa työtehtävissä. Se myös yhdistää ihmisiä ja pitää parisuhteita koossa. Naurusta on tehty myös bisnestä esim. elokuvien tai kaupallinen hyvinvoinnin muoto esim. naurujoogan muodossa.
Pahimmillaan naurulla voidaan kuitenkin loukata, kuten naurukouluttaja Lasse Karvinenkin toteaa (http://www.nicehouse.fi/omahuone/elamanvo/nauru.htm) Tarkoituksellinen ja satuttava pilkka aiheuttaa monille ihmisille epävarmuutta sekä itseluottamuksen romuttumista. Sillä voidaan pilata monen ihmisen elämä ja siksi meidän jokisen tulisi mennä itseemme ja miettiä, haluammeko ottaa tällaista tekoa niskoillemme.
Koen, että minulla itselläni on melko sarkastinen, ironinen huumorintaju, joka on samalla myös mustaa. Toivon kuitenkin, etten loukkaa sillä ketään, sillä se ei ole tarkoitukseni. Katson aika harvoin komedioita tai sketsisarjoja, sillä aika harvoin ne jaksavat naurattaa. Ilmeisesti minulla on huono huumorintaju :D
Jos totta puhutaan, niin koen että minulla on kyllä huumorintajua, mutta en kuitenkaan ole itse mikään kauhean hauska eikä minulla ole hersyvää naurua. En osaa kirjoittaa hauskasti enkä kauheasti sutkauttele vitsejä. En siis osaa luoda huumoria, mutta osaan nauraa valmiiksi luodulle.
Koen myös, että osaan tehdä leikkiä itsestäni ja nauraa itselleni. Se, kuinka vastaanotan muiden minusta tekemää huumoria, riippuu ihan silloisesta olotilastani. Välillä, jos oma olo ei ole kovin hohdokas muutenkaan tai toinen ei tajua tarttuvansa minulle arkaan asiaan, saatan nauraa väkinäisemmin.
Ja jos katson, niin eniten minuun vetoaa yleensä englantilainen huumori. South Park -huumorista pidän siksi, ettei siinä säästetä ketään ja kaikkia pilkataan tasapuolisesti. Olen itse sitä mieltä, että ei ole ihetta, jolle ei voisi nauraa. Pääasia on, että naurulle löydetään oikea paikka ja aika.
Kaikkein eniten rakastan kuitenkin tilannekomiikkaa ja käyn lisäksi mielelläni katsomassa stand up'ia. On upeaa, että tänä päivänä stand up´ia on tarjolla aika monessa paikassa ja että liput eivät nykyään maksa välttämättä mansikoita, kunhan löytää "oikean" paikan. Yleensä stand up on parasta paikanpäällä katsottuna - ei TV:stä.
Viimeksi kävin katsomassa stand up'ia Helsingissä Ravintola Villi Wäinössä (http://www.villiwaino.fi/) työkavereideni kanssa viime torstaina, kun vietimme pikkujouluja. Illan isäntänä toimi Ilari Johansson ja hänen lisäkseen lavalla olivat Pete Kosonen, Harri Lagström sekä kaksi aloittelevaa koomikkoa. En kyllä muista ihan vähään aikaan nauraneeni niin paljoa, kuin tuolloin.
Minulle positiivinen yllätys oli Harri Lagström, joka aivan selkeästi seuraa melkoisen paljon aikaansa ja ottaa esiintyessään myös kantaa erilaisiin asioihin huumorin sävyttämänä sekä tehostaa sanomaansa lavalla fyysisesti esiintyen. Ilari Johanssonin tyyli oli minulle - ronskia huumoria rakastavalle myös melkoisen tajunnanräjäyttävää. Pete Kososen tyyli oli taas aika itseironista, mutta ei missään nimessä huonoa sekään.
Yhteisiä aiheita näille ja monille muille koomikoille Suomessa tuntuu olevan VR ja junien toimivuus. Lisäksi suomalaisten erilaiset heimokulttuurit ja murteet ovat yleinen vitsin aihe samoin kuin miesten ja naisten eroavaisuudet. Ja tietty alapäähuumori.
Valitettavasti en muista Villi Wäinössä esiintyneiden aloittelevien koomikoiden nimiä, mutta toinen heistä oli nuorehko mies, joka teki pilaa omasta ja muiden iästä. Luulen, että kokemusta saadessaan hänestä kehkeytyy vielä hyvä koomikko.
Toinen aloittelija oli nuorehko nainen, jonka esiintyminen nauratti muutaman kerran. Olen huomannut, että naisille nauretaan ylipäätään vähemmän kuin miehille eikä heitä nähdä tai haluta nähdä komedienneina. Koen, että miehet haluavat olla huumoriveikkoja, joille naisten kuuluu nauraa hyväntahtoisesti. Siksipä naisen on varmasti hyvin paljon haastavampaa alkaa tälle muutenkin vaikealle komiikan alalle.
Kun alkaa pohtimaan, kuinka paljon naisia on yleensä tällä alalla tai ainakin heitä, jotka ovat pärjänneet, voidaan todeta heitä olevan aika vähän. Suomesta heitä ei tule minulle mieleen kuin muutama: Krisse Salminen, Heli Sutela, Minna Koskela sekä Lotta Backlund. Yleensä tuntuu siltä, että naisen pitää omia komediennena joku tietty rooli, mitä hän vetää hamaan loppuun saakka. Krisse Salminen blondiroolissa on tästä hyvä esimerkki.
Joka tapauksessa oli lavalla nainen tai mies, on mielestäni tärkeää se, että lavalla oleva seuraa aikaansa ja että huumorista paistaa läpi tietynlainen älykkyys sekä tilannetaju. Ikävää on seurata koomikkoa, joka vetää illasta toiseen samaa settiä ja aliarvioi yleisöä siten, ettei hän ota heistä tarpeeksi selvää (esim. firmaesiintymiset) tai joista paistaa läpi se, että he tekevät työtään liian rutiininomaisesti.
Pääsääntöisesti stand up -illan onnistuminen on kiinni siitä, kuinka hyvin koomikko ja yleisö kommunikoivat keskenään. On tärkeää, että koomikolla on nokkelat hoksottimet, joiden avulla hän osaa esittää yleisölle kysymyksiä ja joihin hän osaa vastata tilanteen mukaan. Koomikon ei pidä mennä ymmälleen tai jos meneekin, täytyy sekin tehdä taidolla niin, ettei yleisö sitä tajua.
Mutta hei, nauretaan! Nauru pidentää tunnetusti ikää :D
Ja vielä kerran, nauretaan :D
Heheheheheee...
Komiikkatehdas
__________________________________
Huumori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Huumori
Nauraminen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nauraminen
Ironia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ironia
Sarkasmi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarkasmi
Musta huumori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_huumori
Stand up: http://fi.wikipedia.org/wiki/Stand_up_-komiikka
Koomikot: http://www.koomikot.com/
Naurujooga: http://www.mandalatalo.com/cms/index.php?page=naurujooga
Pahimmillaan naurulla voidaan kuitenkin loukata, kuten naurukouluttaja Lasse Karvinenkin toteaa (http://www.nicehouse.fi/omahuone/elamanvo/nauru.htm) Tarkoituksellinen ja satuttava pilkka aiheuttaa monille ihmisille epävarmuutta sekä itseluottamuksen romuttumista. Sillä voidaan pilata monen ihmisen elämä ja siksi meidän jokisen tulisi mennä itseemme ja miettiä, haluammeko ottaa tällaista tekoa niskoillemme.
Koen, että minulla itselläni on melko sarkastinen, ironinen huumorintaju, joka on samalla myös mustaa. Toivon kuitenkin, etten loukkaa sillä ketään, sillä se ei ole tarkoitukseni. Katson aika harvoin komedioita tai sketsisarjoja, sillä aika harvoin ne jaksavat naurattaa. Ilmeisesti minulla on huono huumorintaju :D
Jos totta puhutaan, niin koen että minulla on kyllä huumorintajua, mutta en kuitenkaan ole itse mikään kauhean hauska eikä minulla ole hersyvää naurua. En osaa kirjoittaa hauskasti enkä kauheasti sutkauttele vitsejä. En siis osaa luoda huumoria, mutta osaan nauraa valmiiksi luodulle.
Koen myös, että osaan tehdä leikkiä itsestäni ja nauraa itselleni. Se, kuinka vastaanotan muiden minusta tekemää huumoria, riippuu ihan silloisesta olotilastani. Välillä, jos oma olo ei ole kovin hohdokas muutenkaan tai toinen ei tajua tarttuvansa minulle arkaan asiaan, saatan nauraa väkinäisemmin.
Ja jos katson, niin eniten minuun vetoaa yleensä englantilainen huumori. South Park -huumorista pidän siksi, ettei siinä säästetä ketään ja kaikkia pilkataan tasapuolisesti. Olen itse sitä mieltä, että ei ole ihetta, jolle ei voisi nauraa. Pääasia on, että naurulle löydetään oikea paikka ja aika.
Kaikkein eniten rakastan kuitenkin tilannekomiikkaa ja käyn lisäksi mielelläni katsomassa stand up'ia. On upeaa, että tänä päivänä stand up´ia on tarjolla aika monessa paikassa ja että liput eivät nykyään maksa välttämättä mansikoita, kunhan löytää "oikean" paikan. Yleensä stand up on parasta paikanpäällä katsottuna - ei TV:stä.
Viimeksi kävin katsomassa stand up'ia Helsingissä Ravintola Villi Wäinössä (http://www.villiwaino.fi/) työkavereideni kanssa viime torstaina, kun vietimme pikkujouluja. Illan isäntänä toimi Ilari Johansson ja hänen lisäkseen lavalla olivat Pete Kosonen, Harri Lagström sekä kaksi aloittelevaa koomikkoa. En kyllä muista ihan vähään aikaan nauraneeni niin paljoa, kuin tuolloin.
Minulle positiivinen yllätys oli Harri Lagström, joka aivan selkeästi seuraa melkoisen paljon aikaansa ja ottaa esiintyessään myös kantaa erilaisiin asioihin huumorin sävyttämänä sekä tehostaa sanomaansa lavalla fyysisesti esiintyen. Ilari Johanssonin tyyli oli minulle - ronskia huumoria rakastavalle myös melkoisen tajunnanräjäyttävää. Pete Kososen tyyli oli taas aika itseironista, mutta ei missään nimessä huonoa sekään.
Yhteisiä aiheita näille ja monille muille koomikoille Suomessa tuntuu olevan VR ja junien toimivuus. Lisäksi suomalaisten erilaiset heimokulttuurit ja murteet ovat yleinen vitsin aihe samoin kuin miesten ja naisten eroavaisuudet. Ja tietty alapäähuumori.
Valitettavasti en muista Villi Wäinössä esiintyneiden aloittelevien koomikoiden nimiä, mutta toinen heistä oli nuorehko mies, joka teki pilaa omasta ja muiden iästä. Luulen, että kokemusta saadessaan hänestä kehkeytyy vielä hyvä koomikko.
Toinen aloittelija oli nuorehko nainen, jonka esiintyminen nauratti muutaman kerran. Olen huomannut, että naisille nauretaan ylipäätään vähemmän kuin miehille eikä heitä nähdä tai haluta nähdä komedienneina. Koen, että miehet haluavat olla huumoriveikkoja, joille naisten kuuluu nauraa hyväntahtoisesti. Siksipä naisen on varmasti hyvin paljon haastavampaa alkaa tälle muutenkin vaikealle komiikan alalle.
Kun alkaa pohtimaan, kuinka paljon naisia on yleensä tällä alalla tai ainakin heitä, jotka ovat pärjänneet, voidaan todeta heitä olevan aika vähän. Suomesta heitä ei tule minulle mieleen kuin muutama: Krisse Salminen, Heli Sutela, Minna Koskela sekä Lotta Backlund. Yleensä tuntuu siltä, että naisen pitää omia komediennena joku tietty rooli, mitä hän vetää hamaan loppuun saakka. Krisse Salminen blondiroolissa on tästä hyvä esimerkki.
Joka tapauksessa oli lavalla nainen tai mies, on mielestäni tärkeää se, että lavalla oleva seuraa aikaansa ja että huumorista paistaa läpi tietynlainen älykkyys sekä tilannetaju. Ikävää on seurata koomikkoa, joka vetää illasta toiseen samaa settiä ja aliarvioi yleisöä siten, ettei hän ota heistä tarpeeksi selvää (esim. firmaesiintymiset) tai joista paistaa läpi se, että he tekevät työtään liian rutiininomaisesti.
Pääsääntöisesti stand up -illan onnistuminen on kiinni siitä, kuinka hyvin koomikko ja yleisö kommunikoivat keskenään. On tärkeää, että koomikolla on nokkelat hoksottimet, joiden avulla hän osaa esittää yleisölle kysymyksiä ja joihin hän osaa vastata tilanteen mukaan. Koomikon ei pidä mennä ymmälleen tai jos meneekin, täytyy sekin tehdä taidolla niin, ettei yleisö sitä tajua.
Mutta hei, nauretaan! Nauru pidentää tunnetusti ikää :D
Ja vielä kerran, nauretaan :D
Heheheheheee...
Komiikkatehdas
__________________________________
Huumori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Huumori
Nauraminen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nauraminen
Ironia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ironia
Sarkasmi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarkasmi
Musta huumori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_huumori
Stand up: http://fi.wikipedia.org/wiki/Stand_up_-komiikka
Koomikot: http://www.koomikot.com/
Naurujooga: http://www.mandalatalo.com/cms/index.php?page=naurujooga
RAVINTOLA VESPA RISTORANTE (ITALIALAINEN)
http://www.ravintolavespa.fi/
Kävimme viime torstaina työporukan kanssa viettämässä pienimuotoisia pikkujouluja ja aloitimme illan ruokailemalla Ravintola Vespassa. Ravintola on kolmessa kerroksessa; kellarikerroksesta löytyy Trattoria, katutasosta Bar & Deli ja toisesta kerroksesta Ristorante, jossa me ruokailimme.
Ravintolan ulkonäkö on viihtyisä ja sijainti Helsingin keskustassa melko kiva. Meidän pöydässä tarjoilleet tarjoilijat olivat ystävällisiä ja avuliaita. Ristoranten puolella hinnat olivat aavistuksen keskitasoa korkeammat, mutta eivät kuitenkaan kalleimmasta päästä. Ravintolasta näkee, että siitä on yritetty tehdä vähän "parempaa" paikkaa, mutta ihan gourmet-tasoisena en sitä kuitenkaan pidä.
Itse söin alkuun carpaccio di manzoa, joka piti sisällään härkäcarpacciota, piparjuurimajoneesia, pistaasipähkinöitä, rucolaa ja parmesanjuustoa. Mielestäni tämä alkuruoka oli melko mitäänsanomaton eikä se oikein maistunut miltään. Ei siis pahaa, mutta mautonta. Annoksen ulkonäkö oli ihan nätti.
Työkaveri otti talon antipastolautasen, jota hän kehui ja jonka takia minulle iski ruokakateus. Ruokakateushan tunnetaan myös nimellä annoskateus ja se iskee silloin, kun kaveri saa eteensä paremman näköisen ja makuisen annoksen. Vihertävää väriä kasvoilla lisää entisestään se, jos olet itse alkuun harkinnut samaa annosta kaverin kanssa, mutta päätynyt lopulta toiseen, huonompaan vaihtoehtoon.
Pääruoaksi otin scarpa rossa gratinato con nocciolea, joka sisälsi hasselpähkinällä kuorrutettua puna-anturaa, sitruunakastiketta ja parsa-pinaattirisottoa. En ollut aiemmin maistanut tätä kalaa ja halusin siksi testata sen. Kala oli ruotoinen, mutta selkäruodon irroittaminen sujui melko kivuttomasti tarjoilijan opastuksella eikä ruodot tämän jälkeen enää vaivanneet. Itse kala oli hyvää ja sitä voisi ehkä verrata vaaleudeltaan ja mietoudeltaan siikaan tai ehkä kuhaan.
Pääruoka oli yleisesti ottaen hyvää, mutta sitruunakastike oli hiukan ylisuolaista. Ei kuitenkaan niin, etteikö sitä olisi voinut syödä. Annoksen ulkonäkö ei ollut ihan täydellisimmästä päästä, vaikka yritystä oli.
Jälkiruoaksi otin (taas kerran tiramisun), joka oli hyvänmakuista ja annos oli ohan kivannäköinen. Italialaisissa ravintoloissa tuntuu olevan aina muutama vakiojälkiruoka eikä niiden lisäksi ole kauheasti valinnanvaraa. Ja jos on, niin päädyn silti yleensä aina tiramisuun. Aika mielikuvituksetonta.
Laitetaan vielä muutama kuva työkaverin pääruoasta:
Stinco D´Agnello (ylikypsää karitsanpotkaa, rosmariinikastikkeessa, palstenakka-perunapyreetä sekä paahdettuja kasviksia)
Kävimme viime torstaina työporukan kanssa viettämässä pienimuotoisia pikkujouluja ja aloitimme illan ruokailemalla Ravintola Vespassa. Ravintola on kolmessa kerroksessa; kellarikerroksesta löytyy Trattoria, katutasosta Bar & Deli ja toisesta kerroksesta Ristorante, jossa me ruokailimme.
Ravintolan ulkonäkö on viihtyisä ja sijainti Helsingin keskustassa melko kiva. Meidän pöydässä tarjoilleet tarjoilijat olivat ystävällisiä ja avuliaita. Ristoranten puolella hinnat olivat aavistuksen keskitasoa korkeammat, mutta eivät kuitenkaan kalleimmasta päästä. Ravintolasta näkee, että siitä on yritetty tehdä vähän "parempaa" paikkaa, mutta ihan gourmet-tasoisena en sitä kuitenkaan pidä.
Itse söin alkuun carpaccio di manzoa, joka piti sisällään härkäcarpacciota, piparjuurimajoneesia, pistaasipähkinöitä, rucolaa ja parmesanjuustoa. Mielestäni tämä alkuruoka oli melko mitäänsanomaton eikä se oikein maistunut miltään. Ei siis pahaa, mutta mautonta. Annoksen ulkonäkö oli ihan nätti.
Työkaveri otti talon antipastolautasen, jota hän kehui ja jonka takia minulle iski ruokakateus. Ruokakateushan tunnetaan myös nimellä annoskateus ja se iskee silloin, kun kaveri saa eteensä paremman näköisen ja makuisen annoksen. Vihertävää väriä kasvoilla lisää entisestään se, jos olet itse alkuun harkinnut samaa annosta kaverin kanssa, mutta päätynyt lopulta toiseen, huonompaan vaihtoehtoon.
Pääruoaksi otin scarpa rossa gratinato con nocciolea, joka sisälsi hasselpähkinällä kuorrutettua puna-anturaa, sitruunakastiketta ja parsa-pinaattirisottoa. En ollut aiemmin maistanut tätä kalaa ja halusin siksi testata sen. Kala oli ruotoinen, mutta selkäruodon irroittaminen sujui melko kivuttomasti tarjoilijan opastuksella eikä ruodot tämän jälkeen enää vaivanneet. Itse kala oli hyvää ja sitä voisi ehkä verrata vaaleudeltaan ja mietoudeltaan siikaan tai ehkä kuhaan.
Pääruoka oli yleisesti ottaen hyvää, mutta sitruunakastike oli hiukan ylisuolaista. Ei kuitenkaan niin, etteikö sitä olisi voinut syödä. Annoksen ulkonäkö ei ollut ihan täydellisimmästä päästä, vaikka yritystä oli.
Jälkiruoaksi otin (taas kerran tiramisun), joka oli hyvänmakuista ja annos oli ohan kivannäköinen. Italialaisissa ravintoloissa tuntuu olevan aina muutama vakiojälkiruoka eikä niiden lisäksi ole kauheasti valinnanvaraa. Ja jos on, niin päädyn silti yleensä aina tiramisuun. Aika mielikuvituksetonta.
Laitetaan vielä muutama kuva työkaverin pääruoasta:
Stinco D´Agnello (ylikypsää karitsanpotkaa, rosmariinikastikkeessa, palstenakka-perunapyreetä sekä paahdettuja kasviksia)
HARJUNPÄÄ JA PAHAN PAPPI
Sekava elokuva, jossa seurataan kahta eri tapahtumaa, jotka kietoutuvat yhteen Harjunpään elämässä. Tämän ja elokuvan kuvaustyylin takia katsojalla kuluu huomattavasti ylimääräistä energiaa, joka hankaloittaa elokuvaan keskittymistä. Elokuva on kuvattu samaan tyyliin kuin musiikkivideot - nopeita ja lyhyitä kohtauksia.
Tuntuu, että itse juoni ei näyttele tässä elokuvassa muutenkaan pääroolia, vaan pääpointti on ollut tehdä mahdollisimman raaka ja verinen elokuva jenkkityyliin, jossa poliisit muistuttavat moottoripyöräjengiläisiä. Sääli, sillä elokuva menee tämän takia "vähän" överiksi. En itse ole lukenut tätä Matti Yrjänä Joensuun kirjoittamaa kirjaa, johon elokuva perustuu, mutta elokuvaseuralaiseni kertoi, että elokuvasta on jätetty kokonaan jotain juttuja pois.
Olen myös vaihtanut itse kirjailijan kanssa muutaman sanan elokuvasta, joka kertoi että ilmeisesti elokuvaa tehtiin siltä pohjalta, että se saataisiin vietyä ulkomaan levitykseen. Lisäksi olen jutellut henkilön kanssa, joka oli elokuvan teossa mukana "asiantuntijana" katsomassa, että tietyt rikospaikkoihin liittyvät jutut menevät mahdollisimman todenmukaisesti ja ymmärsin, että ohjaaja itse halusi kohtauksissa olevan verta enemmän, mitä niissä normaalisti olisi.
Ehkä nämä seikat selittävät omalta osaltaan sen, että elokuva ei vaikuta kovinkaan todenmukaiselta. Sinänsä sääli, sillä voisin hyvin kuvitella kirjailijan itsensä kirjoittavan kirjoja vanhana väkivaltarikostutkijana mahdollisimman realistiseen sävyyn. Toisaalta elokuvan ei kait aina kuulu olla realistinen, mutta uskon että se olisi kyllä parantanut tätä elokuvaa huomattavasti.
Koska elokuva on mielestäni sen verran huono, en oikein osannut katsoa elokuvaa siltä kantilta, että kykenisin arvioimaan näyttelijöiden suorituksia. Odotin meneväni katsomaan poliisidekkariin perustuvaa elokuvaa, mutta huomasin olevani katsomassa huonoa jenkkityyppistä trilleriä.
En ole vähään aikaan katsonut näin huonoa elokuvaa. Arvosanaksi voisin antaa yksi tai kaksi tähteä viidestä. Ei ihme, että jotkut elokuvan nähneet ovat olleet valmiita lähtemään elokuvateatterista kesken elokuvan.
Tuntuu, että itse juoni ei näyttele tässä elokuvassa muutenkaan pääroolia, vaan pääpointti on ollut tehdä mahdollisimman raaka ja verinen elokuva jenkkityyliin, jossa poliisit muistuttavat moottoripyöräjengiläisiä. Sääli, sillä elokuva menee tämän takia "vähän" överiksi. En itse ole lukenut tätä Matti Yrjänä Joensuun kirjoittamaa kirjaa, johon elokuva perustuu, mutta elokuvaseuralaiseni kertoi, että elokuvasta on jätetty kokonaan jotain juttuja pois.
Olen myös vaihtanut itse kirjailijan kanssa muutaman sanan elokuvasta, joka kertoi että ilmeisesti elokuvaa tehtiin siltä pohjalta, että se saataisiin vietyä ulkomaan levitykseen. Lisäksi olen jutellut henkilön kanssa, joka oli elokuvan teossa mukana "asiantuntijana" katsomassa, että tietyt rikospaikkoihin liittyvät jutut menevät mahdollisimman todenmukaisesti ja ymmärsin, että ohjaaja itse halusi kohtauksissa olevan verta enemmän, mitä niissä normaalisti olisi.
Ehkä nämä seikat selittävät omalta osaltaan sen, että elokuva ei vaikuta kovinkaan todenmukaiselta. Sinänsä sääli, sillä voisin hyvin kuvitella kirjailijan itsensä kirjoittavan kirjoja vanhana väkivaltarikostutkijana mahdollisimman realistiseen sävyyn. Toisaalta elokuvan ei kait aina kuulu olla realistinen, mutta uskon että se olisi kyllä parantanut tätä elokuvaa huomattavasti.
Koska elokuva on mielestäni sen verran huono, en oikein osannut katsoa elokuvaa siltä kantilta, että kykenisin arvioimaan näyttelijöiden suorituksia. Odotin meneväni katsomaan poliisidekkariin perustuvaa elokuvaa, mutta huomasin olevani katsomassa huonoa jenkkityyppistä trilleriä.
En ole vähään aikaan katsonut näin huonoa elokuvaa. Arvosanaksi voisin antaa yksi tai kaksi tähteä viidestä. Ei ihme, että jotkut elokuvan nähneet ovat olleet valmiita lähtemään elokuvateatterista kesken elokuvan.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
05.12.2010
Päätin tulla pitkästä aikaa päivittämään blogiani... Aika kiirettä on pitänyt muutaminan viime viikkoina. Pikkujouluja on ollut kolmena viikonloppuna ja sen lisäksi olen ollut toisinaan iltaisin sekä öisin töissä, jonka takia normaali arkirytmi on rikkoontunut. Lisäksi olen ollut Tampereella eräässä seminaarissa työasioissa.
Näiden kiireiden takia esim. liikuntakerrat jäivät ainoastaan yhteen kertaan toissa viikolla, jolloin kävin salilla treenaamassa jalat. Sitä edellisellä viikolla liikuin seitsemän kertaa. Mukana näissä kerroissa on edestakaiset työmatkat kävellen, jonka luokittelen ennemminkin hyötyliikunnaksi, kuin "oikeaksi" liikunnaksi. Tällä viikolla olen ehtinyt liikkumaan onneksi vähän enemmän.
Lisäksi nämä ylimääräiset jutut ovat vaikuttaneet siihen, että olen elänyt vähän epäterveellisesti. En enää pidä muutenkaan listaa pudottamistani kiloista, kun en ole ollut dieetillä enää vähään aikaan. Motivaatio ei riitä dieettaamiseen ja olen ihan tyytyväinen nykykuntooni, vaikka aionkin vielä jossain vaiheessa pudottaa max viisi kiloa. Ehkä vuoden vaihteen jälkeen.
Painoni on sahannut viime aikoina 74,5-77 kilon välillä ihan päivästä ja syömisistäni riippuen. Se saattaa heitää lähes parilla kilolla päivittäin. Pidän sitä ihan luonnollisena juttuna enkä stressaa asiasta. Esimerkiksi perjantaiaamuna paino oli 74,6kg ja nyt tänä aamuna se oli 76,1 kiloa.
Kuten jo edellisessä viestissä kirjoitinkin, tänne blogiin kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle, koska pöytäkoneeni meni rikki ja miniläppärillä on vähän tylsää kirjoittaa. Täytyy varmaan korjata tilanne ja päivittää blogia ravintola- ja elokuvajuttujen osalta.
Onneksi minulla on tällä hetkellä menossa 2,5 viikon loma ja saan relata. Pari päivää on mennyt yöelämässä, joka alkaa nyt riittämään. Muuten luvassa on lepoa, liikuntaa, rauhoittumista, ensi tiistaina Tallinnan päiväreissu ja torstaina lähden viikoksi Eilatiin.
Ulkomaan reissun jälkeen jälkeen olisi tarkoitus käydä "joulukäynnillä" entisessä kotikaupungissa äidin, veljen perheen ja kummipoikani perheen luona. Loman loputtua menen muutamaksi päiväksi töihin ennen joulua ja jouluksi lähden laivalla Riikaan. Joulun jälkeen taas muutamaksi päiväksi töihin, jonka jälkeen minulla on tammikuun alussa muutaman päivän loma.
Mutta jos sitä vaikka lähtisi valmistautumaan salille menoon. Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Näiden kiireiden takia esim. liikuntakerrat jäivät ainoastaan yhteen kertaan toissa viikolla, jolloin kävin salilla treenaamassa jalat. Sitä edellisellä viikolla liikuin seitsemän kertaa. Mukana näissä kerroissa on edestakaiset työmatkat kävellen, jonka luokittelen ennemminkin hyötyliikunnaksi, kuin "oikeaksi" liikunnaksi. Tällä viikolla olen ehtinyt liikkumaan onneksi vähän enemmän.
Lisäksi nämä ylimääräiset jutut ovat vaikuttaneet siihen, että olen elänyt vähän epäterveellisesti. En enää pidä muutenkaan listaa pudottamistani kiloista, kun en ole ollut dieetillä enää vähään aikaan. Motivaatio ei riitä dieettaamiseen ja olen ihan tyytyväinen nykykuntooni, vaikka aionkin vielä jossain vaiheessa pudottaa max viisi kiloa. Ehkä vuoden vaihteen jälkeen.
Painoni on sahannut viime aikoina 74,5-77 kilon välillä ihan päivästä ja syömisistäni riippuen. Se saattaa heitää lähes parilla kilolla päivittäin. Pidän sitä ihan luonnollisena juttuna enkä stressaa asiasta. Esimerkiksi perjantaiaamuna paino oli 74,6kg ja nyt tänä aamuna se oli 76,1 kiloa.
Kuten jo edellisessä viestissä kirjoitinkin, tänne blogiin kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle, koska pöytäkoneeni meni rikki ja miniläppärillä on vähän tylsää kirjoittaa. Täytyy varmaan korjata tilanne ja päivittää blogia ravintola- ja elokuvajuttujen osalta.
Onneksi minulla on tällä hetkellä menossa 2,5 viikon loma ja saan relata. Pari päivää on mennyt yöelämässä, joka alkaa nyt riittämään. Muuten luvassa on lepoa, liikuntaa, rauhoittumista, ensi tiistaina Tallinnan päiväreissu ja torstaina lähden viikoksi Eilatiin.
Ulkomaan reissun jälkeen jälkeen olisi tarkoitus käydä "joulukäynnillä" entisessä kotikaupungissa äidin, veljen perheen ja kummipoikani perheen luona. Loman loputtua menen muutamaksi päiväksi töihin ennen joulua ja jouluksi lähden laivalla Riikaan. Joulun jälkeen taas muutamaksi päiväksi töihin, jonka jälkeen minulla on tammikuun alussa muutaman päivän loma.
Mutta jos sitä vaikka lähtisi valmistautumaan salille menoon. Mukavaa sunnuntaita kaikille!
lauantai 20. marraskuuta 2010
17.11.2010
Kirjoittelen näin jälkijunassa näitä viime viikon tapahtumia. Mulla hajosi pöytäkone ja tämä miniläppärillä kirjoittelu ei ole mitään maailman mukavinta puuhaa ja varsinkin, kun tähän ei ole asennettu tekstinkäsittelyohlemaa.
Viime viikolla kävin kolme kertaa puntilla, yhden kerran kävelemässä, kaksi kertaa lenkillä ja yhden kerran pacessa. Tuli muuten tehtyä dipissäkin omat ennätykset omalla painolla, yhteensä 12 toistoa. Leuanvedossa enkkani ovat edelleen vastaotteella 11 toistoa ja myötäotteella 7 toistoa.
Viikonlopun otin rennosti ja kävin Tallinnassa oleskelemassa yhden yön yli, shoppailemassa ja syömässä hyvin. Yövyin Swiss -hotellissa (5*) ja kävin syömässä Ravintola Ö:ssä sekä La Bottegassa.
Nyt pitäisi lähteä jumpalle. Tuli tossa yövuoron takia ja sen jälkeen valvottua yhteensä 29h enkä oikein siksi jaksanut eilen käydä liikkumassa. Tänään onkin sitten salin pikkujoulut, mikä on mukava juttu :)
Tuloksia:
17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / BMI 25,2
12.10.2010 / vko 21 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
19.10.2010 / vko 22/ 74,9kg / -13,1kg / BMI 25
27.10.2010 / vko 23 / 75,1kg / -12,9kg / BMI 25,1
03.11.2010 / vko 24 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
10.11.2010 / vko 25 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
17.11.2010 / vko 26 / 75,5kg / -12,5kg / BMI 25,2
Viime viikolla kävin kolme kertaa puntilla, yhden kerran kävelemässä, kaksi kertaa lenkillä ja yhden kerran pacessa. Tuli muuten tehtyä dipissäkin omat ennätykset omalla painolla, yhteensä 12 toistoa. Leuanvedossa enkkani ovat edelleen vastaotteella 11 toistoa ja myötäotteella 7 toistoa.
Viikonlopun otin rennosti ja kävin Tallinnassa oleskelemassa yhden yön yli, shoppailemassa ja syömässä hyvin. Yövyin Swiss -hotellissa (5*) ja kävin syömässä Ravintola Ö:ssä sekä La Bottegassa.
Nyt pitäisi lähteä jumpalle. Tuli tossa yövuoron takia ja sen jälkeen valvottua yhteensä 29h enkä oikein siksi jaksanut eilen käydä liikkumassa. Tänään onkin sitten salin pikkujoulut, mikä on mukava juttu :)
Tuloksia:
17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / BMI 25,2
12.10.2010 / vko 21 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
19.10.2010 / vko 22/ 74,9kg / -13,1kg / BMI 25
27.10.2010 / vko 23 / 75,1kg / -12,9kg / BMI 25,1
03.11.2010 / vko 24 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
10.11.2010 / vko 25 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
17.11.2010 / vko 26 / 75,5kg / -12,5kg / BMI 25,2
tiistai 16. marraskuuta 2010
LA BOTTEGA (ITALIALAINEN)
Italialainen ravintola Tallinnan vanhassa kaupungissa Italian suurlähetystön vieressä, joka vaikuttaa tunnelmansa ja ruokiensa puolesta laadukkaalta. Varsinkin takana olevan vaalea kabinettitila on romanttisen oloinen, mutta siitä huolimatta yksinkertaisen ja harkitun näköinen. Mitään varsinaista krääsää ei ole esillä, mutta tunnelma on silti kodikas. Paikan tasokkuuden huomaa myös ravintolasalin kankaisista serveteistä sekä wc:n puolella, jossa kätensä voi kuivata oikeisiin pyyhkeisiin.
Tarjoilu on ammattitaitoisen, ystävällisen ja rauhallisen oloista. Tarjoilijat osaavat suositella ruokia ja suositukset toimivat. Ravintolan ”chef de cuisine” on sardinialainen Nicolo Tanda, joka on myös tallinnalaisen Ravintola Boccan keittiömestari.
Söin alkuruoksi ” baked and marinated aubergine with house bread”. Munakoisojen päällä on ainakin oliiviöljyä, valkosipulia, paprikaa ja tuoreyrttejä ja ne tarjoiltiin öljyssä paistetun leivän kanssa. Alkuruoka olisi saanut olla aavistuksen maustetumpaa. Nyt se oli aika mautonta ja parempaa siitä tuli, kun laittoi päälle myllystä pippuria sekä suolaa.
Pääruoaksi söin ” Panzerotti with crudo and mascarpone, tomato-fresh basel sauce”, joka oli maukasta. Annos oli kuitenkin aika pieni eikä se sellaisenaan vie nälkää. Vaikka tässä ravintolassa syö pitkän kaavan mukaan, ei ruoasta tule ähkyä ainakaan tämän oman kokemukseni mukaan.
Jälkiruoaksi otin juustokakkua ”Ricotta cheesecake”, joka oli hyvää kuten juustokakuilla on yleensä tapana olla.
Annokset olivat ihan kivan näköisiä ja ruoka italialaisen kotoista. Hinnat Suomen hintatasoon verrattuna kohtuulliset ja valikoimaa menussa oli riittävästi, lukuun ottamatta risottoja. olen lopen kyllästynyt siihen, että risottoja ei ole yleensä missään ravintolassa tarjolla paljoa ja yleensä vaihtoehtona on AINA sieni- tai merenelävärisotto.
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin La Bottega on valittu Tallinnan parhaaksi italialaiseksi ja on vuonna 2010 se on Tallinnan kolmanneksi paras ravintola. Virolaisten gastronomian harrastajien yhdistys Silver Spoon Society eli Hõbelusikas on palkinnut ravintolan vuonna 2009 tittelillä ”maistuvin viinin ja ruoan liitto”.
Antaisin arvosanaksi 8/10.
http://www.labottega.ee/
Tarjoilu on ammattitaitoisen, ystävällisen ja rauhallisen oloista. Tarjoilijat osaavat suositella ruokia ja suositukset toimivat. Ravintolan ”chef de cuisine” on sardinialainen Nicolo Tanda, joka on myös tallinnalaisen Ravintola Boccan keittiömestari.
Jälkiruoaksi otin juustokakkua ”Ricotta cheesecake”, joka oli hyvää kuten juustokakuilla on yleensä tapana olla.
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin La Bottega on valittu Tallinnan parhaaksi italialaiseksi ja on vuonna 2010 se on Tallinnan kolmanneksi paras ravintola. Virolaisten gastronomian harrastajien yhdistys Silver Spoon Society eli Hõbelusikas on palkinnut ravintolan vuonna 2009 tittelillä ”maistuvin viinin ja ruoan liitto”.
Antaisin arvosanaksi 8/10.
http://www.labottega.ee/
DA VINCI (ITALIALAINEN)
Suhteellisen uusi pizzeria Helsingin Hakaniemessä. Da Vinci on pieni, mukavan siisti, kodikas ja samalla ihan ”tyylikäskin” pizzaravintola verrattuna alueen muihin pizzerioihin.
Ruokalistasta näkee, että ravintolassa yritetään panostaa hyvään italialaiseen ruokaan ja on ilo huomata, että jälkiruokalistalla on erilaisten kahvien lisäksi myös Limoncelloa yhtenä vaihtoehtona. Tavallisissa tämän alueen pizzerioissa kun ei jälkiruokia, erilaisia kahveja tai tämän tyyppisiä alkoholijuomia ole edes tarjolla.
Itse söin ravintolassa caesar-salaatin, joka oli hyvää, mutta ei kuitenkaan missään nimessä ”aitoa”. Ei ulkonäöllisesti eikä maultaan Jälkiruokasi otin tiramisua, joka oli makoisaa. Ruoka oli siis hyvää ja parempaa kuin monissa muissa alueen pizzerioissa, mutta ei mitään makuhermoja järjettömästi hivelevää. Annoksista huomasi, että kokki oli yrittänyt nähdä vähän vaivaa annosten ulkonäön eteen.
Palvelu oli ystävällistä, mutta ehkä vähän jäykkää. Tiskin takana tarjoillut nainen kertoi hänen ja kokkina toimivan miehen olevan kotoisin Turkista. Se ei käynyt selväksi, ovatko he paikan omistajia.
Hinnat eivät olleet alueen muihin pizzerioihin nähden halvimmasta päästä, mutta eivät myöskään mitään gourmet –ravintoloiden hintojen tasoisia.
Ravintola da Vinci: http://eat.fi/en/helsinki/da-vinci1
Ravintola on oletettavasti (?) samaa ketjua Fredrikinkadulla toimivan saman nimisen ravintolan kanssa: http://www.davincibarristorante.fi/ . Tosin Hakaniemen ravintolan menusta ei löydy valikoimaa Fredan ravintolan vertaa. Ennemminkin se on painottunut pizzoihin.
Ruokalistasta näkee, että ravintolassa yritetään panostaa hyvään italialaiseen ruokaan ja on ilo huomata, että jälkiruokalistalla on erilaisten kahvien lisäksi myös Limoncelloa yhtenä vaihtoehtona. Tavallisissa tämän alueen pizzerioissa kun ei jälkiruokia, erilaisia kahveja tai tämän tyyppisiä alkoholijuomia ole edes tarjolla.
Palvelu oli ystävällistä, mutta ehkä vähän jäykkää. Tiskin takana tarjoillut nainen kertoi hänen ja kokkina toimivan miehen olevan kotoisin Turkista. Se ei käynyt selväksi, ovatko he paikan omistajia.
Hinnat eivät olleet alueen muihin pizzerioihin nähden halvimmasta päästä, mutta eivät myöskään mitään gourmet –ravintoloiden hintojen tasoisia.
Ravintola da Vinci: http://eat.fi/en/helsinki/da-vinci1
Ravintola on oletettavasti (?) samaa ketjua Fredrikinkadulla toimivan saman nimisen ravintolan kanssa: http://www.davincibarristorante.fi/ . Tosin Hakaniemen ravintolan menusta ei löydy valikoimaa Fredan ravintolan vertaa. Ennemminkin se on painottunut pizzoihin.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
ISÄNPÄIVÄ
Oikein hyvää isänpäivää kaikille iseille! Tänään on kaunis päivä viettää sitä ♥
Oma isäni on jo kuollut eivätkä isoisätkään ole enää elossa, mutta muistelen heitä muuten sunnuntaipuuhastelun lomassa.
Isänpäivä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4
Oma isäni on jo kuollut eivätkä isoisätkään ole enää elossa, mutta muistelen heitä muuten sunnuntaipuuhastelun lomassa.
Isänpäivä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
10.11.2010
Jassoo, mitäs sitä tuli oikein tullut tehtyä viimeisen viikon aikana…?
Viime viikon keskiviikkona treenailin painonnosto- ja voimanostotekniikoita Ruskeasuon salilla. Pakkotoistolla (http://www.pakkotoisto.com/ ) kirjoittelee eräs naishenkilö, joka keksi kerätä ystävällisesti asiasta kiinnostuneiden naisten porukan kokoon ja järkkäsi meille tämän oivan tilaisuuden päästä treenaamaan Heraklesin (http://www.kolumbus.fi/tarmo.kuusisto/ ) sekä Helsingin Tarmon (http://www.kaapeli.fi/helsingintarmo/ ) mukavien ja kärsivällisten edustajien opastuksella.
Tilaisuus oli siitä hieno, että siellä pääsi rauhassa kyselemään tyhmiä sekä treenaamaan tekniikoita rauhassa ilman suorituspaineita sekä ymmärtämään kilpailusääntöjä. Ainakin minulle itselleni tuo tilaisuus oli mainio tapa sisäistää minulle entuudestaan jo jonkun verran tuttuja asioita sekä oppia täysin uusia juttuja. Kävin viime viikolla tämän tekniikkatreenin lisäksi kaksi muuta kertaa salilla, kerran pacessa ja kaksi kertaa lenkillä.
Loppuviikosta halusin ottaa rennosti ja hemmotella itseäni. Kävin kampaajalla, hierojalla, ripsi- ja kynsihuollossa sekä solariumissa ottamassa vähän väriä pintaan. Täytyisi taas varata tähän ihan lähiviikoille sellainen 3-4 uutta hieronta-aikaa, jotta saisi käytyä tuon koko kropan kunnolla läpi. Nyt viime viikolla selkäni oli kyllä varsinaista perunapeltoa eikä pakaroiden ja jalkojenkaan hierominen tehnyt huonoa.
Olen hieronnan suhteen täysin kyltymätön ja voisin olla hierottavana joka päivä. Tykkään kunnon runnomisesta ja siitä, että vähän sattuu. Hierontakipu tuntuu mahtavalta. Haluaisin itsekin opiskella hierojaksi ihan huvin vuoksi, vaikkakaan en ryhtyisi tekemään sitä päätyökseni.
Kävisin hieronnassa useamminkin, mutta valitettavasti minulla ei ole varaa käydä siellä joka tai edes joka toinen viikko. Yleensä käyn kerran 1-2 kuukaudessa. Ei mulle löytyisi hierojaa, joka haluaisi tehdä hyväntekeväisyyttä...? :D
Minulla on muutama vakihieroja, joiden luona käyn fiiliksen ja tarpeideni mukaan. Valitsen hierojan sen mukaan, minkälaista hierontaa olen vailla. Toinen (Arto Vainio / http://www.directa.fi/yritykset/1228046/Hierontap%C3%A4ivystys+Arto+Vainio+Hierontaa/ ) jaksaa käyttää pyydettäessä voimaa runsaasti ja toinen on muuten vaan hyvä (Olavi Hyttinen / http://www.hieroja-asema.com/ ).
Välillä kun haluan pihistellä, menen ottamaan oppilashieronnan Suomen Urheiluhierojaopistoon (http://www.suho.fi/yhteystiedot.php ) tai Hieronta-akatemiaan (http://www.hierontaakatemia.fi/ ). Näissä oppilaitoksissa hieronnan taso riippuu ihan opiskelijasta.
Useimmiten ongelmana on ei-vielä-niin-sulavaksi-kehittyneet tekniikat sekä oppilaiden voimanpuute, vaikkakin viime viikon hieroja oli hyvä. Oppilaat pelkäävät hieroa lujaa, vaikka heille erikseen mainitsee, että näin saa tehdä ja vaikka lupaan ilmoittaa, jos sattuu.
Ja vaikka en haluaisi yleistää, niin useiden kokemusteni mukaan naishierojat eivät ole omalla kohdallani jaksaneet käyttää hieronnassa tarpeeksi voimaa, vaikka olen sitä erikseen pyytänyt. Olen joutunut useasti pettymään hierontaan, vaikka he ovat etukäteen kehuneet jaksavansa hieroa lujaa. No, pari kovaa hierovaa naista olen tavannut. Toinen heistä on entinen keihäänheittäjäsankarimme Tiina Lillak (http://www.easynetti.com/company_3.jsp?id=5788 ) ja sitten on yksi toinen nainen, kenen nimeä en enää muista.
Olen käynyt elämäni aikana lukemattomia kertoja hierojalla ja testaillut eri hierojia sekä hieronta- ja hemmottelutyylejä sekä erilaisia terapioita. Lisäksi minulla on tapana hierotuttaa itseni kylpylöissä sekä ulkomaanmatkoilla ja vertailla eri maalaisten hierontatyylejä. Useimmiten hieronta on huonompaa kuin Suomessa, jonka taso on mielestäni maailman parasta. Tosin tulee huomioida se, että joissain paikoissa hieronnan ei ole edes tarkoitus olla lihaksia "repivää", vaan ennemminkin pelkästään rentouttavaa.
Perinteisen klassisen ja urheiluhieronnan lisäksi on tullut testailtua thaimaalaista ja balilaista hierontaa, kalevalaista jäsenkorjausta, penikkahierontaa, shiatsua, aromaterapiaa, hermoratahierontaa, intialaista päähierontaa, voice massagea jne. Lisäksi olen käynyt fysioterapeuttien luona, kiropraktikolla, osteopaatilla ja naprapaatilla sen mukaan, kun tarvetta on ilmennyt.
Koen, että osa noista jutuista voi olla vähän huuhaatakin, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että kaikki mikä rentouttaa sekä tuntuu asiakkaasta hyvältä, ei voi olla pahasta, kunhan se ei mene liiaksi vedättämiseksi sekä hyväksikäytöksi.
Aikoinani jo terminaalivaiheessa ollut syöpää sairastava ystäväni valitti kovia jumeja selässään ja pyysi minua hieromaan häntä. Hieroin häntä, vaikka lääkärit sanovat, ettei syöpäpotilaita saisi kait hieroa. Olimme ystäväni kanssa sitä mieltä, että mitä väliä? Hän teki jo kuolemaa ja jos suinkin pystyin parantamaan hänen olotilaansa, niin tein sen mielelläni.
Näiden mukavien asioiden lisäksi ”hemmottelin” itseäni kuluneen viikon aikana myös ihan liialla ruoalla sekä karkilla, joka näkyi tämän päiväisessä punnitustuloksessa siten, että paino oli noussut 2,3 kiloa. Luulen, että tuossa määrässä on osittain kyse turvotuksesta, sillä join viime viikolla vettä tosi vähän. Huomaan, että olen lipsunut siitä juomisesta tosi paljon verrattuna dieettiaikaan. Se ei ole hyvä juttu.
Tuloksia:
17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / BMI 25,2
12.10.2010 / vko 21 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
19.10.2010 / vko 22/ 74,9kg / -13,1kg / BMI 25
27.10.2010 / vko 23 / 75,1kg / -12,9kg / BMI 25,1
03.11.2010 / vko 24 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
10.11.2010 / vko 25 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
Viime viikon keskiviikkona treenailin painonnosto- ja voimanostotekniikoita Ruskeasuon salilla. Pakkotoistolla (http://www.pakkotoisto.com/ ) kirjoittelee eräs naishenkilö, joka keksi kerätä ystävällisesti asiasta kiinnostuneiden naisten porukan kokoon ja järkkäsi meille tämän oivan tilaisuuden päästä treenaamaan Heraklesin (http://www.kolumbus.fi/tarmo.kuusisto/ ) sekä Helsingin Tarmon (http://www.kaapeli.fi/helsingintarmo/ ) mukavien ja kärsivällisten edustajien opastuksella.
Tilaisuus oli siitä hieno, että siellä pääsi rauhassa kyselemään tyhmiä sekä treenaamaan tekniikoita rauhassa ilman suorituspaineita sekä ymmärtämään kilpailusääntöjä. Ainakin minulle itselleni tuo tilaisuus oli mainio tapa sisäistää minulle entuudestaan jo jonkun verran tuttuja asioita sekä oppia täysin uusia juttuja. Kävin viime viikolla tämän tekniikkatreenin lisäksi kaksi muuta kertaa salilla, kerran pacessa ja kaksi kertaa lenkillä.
Loppuviikosta halusin ottaa rennosti ja hemmotella itseäni. Kävin kampaajalla, hierojalla, ripsi- ja kynsihuollossa sekä solariumissa ottamassa vähän väriä pintaan. Täytyisi taas varata tähän ihan lähiviikoille sellainen 3-4 uutta hieronta-aikaa, jotta saisi käytyä tuon koko kropan kunnolla läpi. Nyt viime viikolla selkäni oli kyllä varsinaista perunapeltoa eikä pakaroiden ja jalkojenkaan hierominen tehnyt huonoa.
Olen hieronnan suhteen täysin kyltymätön ja voisin olla hierottavana joka päivä. Tykkään kunnon runnomisesta ja siitä, että vähän sattuu. Hierontakipu tuntuu mahtavalta. Haluaisin itsekin opiskella hierojaksi ihan huvin vuoksi, vaikkakaan en ryhtyisi tekemään sitä päätyökseni.
Kävisin hieronnassa useamminkin, mutta valitettavasti minulla ei ole varaa käydä siellä joka tai edes joka toinen viikko. Yleensä käyn kerran 1-2 kuukaudessa. Ei mulle löytyisi hierojaa, joka haluaisi tehdä hyväntekeväisyyttä...? :D
Minulla on muutama vakihieroja, joiden luona käyn fiiliksen ja tarpeideni mukaan. Valitsen hierojan sen mukaan, minkälaista hierontaa olen vailla. Toinen (Arto Vainio / http://www.directa.fi/yritykset/1228046/Hierontap%C3%A4ivystys+Arto+Vainio+Hierontaa/ ) jaksaa käyttää pyydettäessä voimaa runsaasti ja toinen on muuten vaan hyvä (Olavi Hyttinen / http://www.hieroja-asema.com/ ).
Välillä kun haluan pihistellä, menen ottamaan oppilashieronnan Suomen Urheiluhierojaopistoon (http://www.suho.fi/yhteystiedot.php ) tai Hieronta-akatemiaan (http://www.hierontaakatemia.fi/ ). Näissä oppilaitoksissa hieronnan taso riippuu ihan opiskelijasta.
Useimmiten ongelmana on ei-vielä-niin-sulavaksi-kehittyneet tekniikat sekä oppilaiden voimanpuute, vaikkakin viime viikon hieroja oli hyvä. Oppilaat pelkäävät hieroa lujaa, vaikka heille erikseen mainitsee, että näin saa tehdä ja vaikka lupaan ilmoittaa, jos sattuu.
Ja vaikka en haluaisi yleistää, niin useiden kokemusteni mukaan naishierojat eivät ole omalla kohdallani jaksaneet käyttää hieronnassa tarpeeksi voimaa, vaikka olen sitä erikseen pyytänyt. Olen joutunut useasti pettymään hierontaan, vaikka he ovat etukäteen kehuneet jaksavansa hieroa lujaa. No, pari kovaa hierovaa naista olen tavannut. Toinen heistä on entinen keihäänheittäjäsankarimme Tiina Lillak (http://www.easynetti.com/company_3.jsp?id=5788 ) ja sitten on yksi toinen nainen, kenen nimeä en enää muista.
Olen käynyt elämäni aikana lukemattomia kertoja hierojalla ja testaillut eri hierojia sekä hieronta- ja hemmottelutyylejä sekä erilaisia terapioita. Lisäksi minulla on tapana hierotuttaa itseni kylpylöissä sekä ulkomaanmatkoilla ja vertailla eri maalaisten hierontatyylejä. Useimmiten hieronta on huonompaa kuin Suomessa, jonka taso on mielestäni maailman parasta. Tosin tulee huomioida se, että joissain paikoissa hieronnan ei ole edes tarkoitus olla lihaksia "repivää", vaan ennemminkin pelkästään rentouttavaa.
Perinteisen klassisen ja urheiluhieronnan lisäksi on tullut testailtua thaimaalaista ja balilaista hierontaa, kalevalaista jäsenkorjausta, penikkahierontaa, shiatsua, aromaterapiaa, hermoratahierontaa, intialaista päähierontaa, voice massagea jne. Lisäksi olen käynyt fysioterapeuttien luona, kiropraktikolla, osteopaatilla ja naprapaatilla sen mukaan, kun tarvetta on ilmennyt.
Koen, että osa noista jutuista voi olla vähän huuhaatakin, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että kaikki mikä rentouttaa sekä tuntuu asiakkaasta hyvältä, ei voi olla pahasta, kunhan se ei mene liiaksi vedättämiseksi sekä hyväksikäytöksi.
Aikoinani jo terminaalivaiheessa ollut syöpää sairastava ystäväni valitti kovia jumeja selässään ja pyysi minua hieromaan häntä. Hieroin häntä, vaikka lääkärit sanovat, ettei syöpäpotilaita saisi kait hieroa. Olimme ystäväni kanssa sitä mieltä, että mitä väliä? Hän teki jo kuolemaa ja jos suinkin pystyin parantamaan hänen olotilaansa, niin tein sen mielelläni.
Näiden mukavien asioiden lisäksi ”hemmottelin” itseäni kuluneen viikon aikana myös ihan liialla ruoalla sekä karkilla, joka näkyi tämän päiväisessä punnitustuloksessa siten, että paino oli noussut 2,3 kiloa. Luulen, että tuossa määrässä on osittain kyse turvotuksesta, sillä join viime viikolla vettä tosi vähän. Huomaan, että olen lipsunut siitä juomisesta tosi paljon verrattuna dieettiaikaan. Se ei ole hyvä juttu.
Tuloksia:
17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / BMI 25,2
12.10.2010 / vko 21 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
19.10.2010 / vko 22/ 74,9kg / -13,1kg / BMI 25
27.10.2010 / vko 23 / 75,1kg / -12,9kg / BMI 25,1
03.11.2010 / vko 24 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
10.11.2010 / vko 25 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
perjantai 5. marraskuuta 2010
03.11.2010
Olen ollut vähän laiskalla tuulella, enkä ole jaksanut kirjoitella. Mutta jos pikaisia päivityksiä…
Viime viikolla tuli liikuttua yhteensä kahdeksan kertaa, jos otetaan hyötyliikunta mukaan. Hyötyliikunta tarkoittaa minulle sitä, että ei liikuta pelkästä liikkumisen ilosta, vaan että päämääränä on esim. shoppailla tai valita portaat hissin sijasta ja se liikkuminen suoritetaan siten, ettei hikipisaroita juuri valuteta. Itse en laske hyötyliikuntaa varsinaiseksi urheiluksi, joka kohottaisi millään tavoin kuntoa. Koen, että se on normaalia toimintakuntoa ylläpitävää toimintaa, joka ei esim. juurikaan kuluta kaloreita.
No, joka tapauksessa kävin uimassa sekä vesijuoksemassa (samalla kertaa) kerran, hölkkäämässä kerran, salilla kolme kertaa ja kävelemässä kolme kertaa. Kävelykerroista kaksi oli hyötyliikuntaa (koti-työ-koti, yhteensä 5,5 km) ja yksi kerta menikin sitten jo ihan urheilusta (lenkki kesti yli 2h).
Suunnittelin tossa, josko sitä yrittäisi taas vähän dieetatamuutaman kuukauden "lepotauon" jälkeen. Ajattelin, että voisin ottaa vielä viitisen kiloa pois tuota elopainoa. Ongelmana on se, että motivaatiota ei tahdo löytyä. Osittain syynä on se, että olen periaatteessa ihan tyytyväinen itseeni nytkin. Pitäisi kehitellä taas sitä ryhdikästä selkärankaa jostain, eli jos jollain on sitä myynnissä, niin ottakaahan yhteyttä.
Tuon ruoan osalta pohdin sitä, että jos tekee epäsäännöllisen säännöllisesti vuorotyötä, niin miten dieetillä ollessa tulee syödä esim. yövuorossa? En huomannut kysyä asiaa silloin, kun minulle tehtiin ennen dieettiä tuo ruokavalio. Itse käsitän asian niin, että yöaikaankin ateriavälit tulee säilyttää samanlaisina ja syödyt ruoat ovat samankaltaisia kuin muulloinkin.
Omassa ruokavaliossani nuo ateriat tulee syödä 3-4 tunnin välein klo 07-08.00 alkaen aina iltaan saakka. Oma vuorokausirytmini saattaa mennä joinain päivinä satunnaisten yövuorojen takia niin, että herään aamulla noin klo 09-10.00 välillä, jonka jälkeen valvon työn takia 24h eli pääsen töistä seuraavana aamuna klo 07-08.00. Yövuoron jälkeen nukun aamupäivällä noin 3-4h ja seuraavan kerran menen nukkumaan vasta illalla.
Ruoasta puheen ollen… söin taas raakapuuroa, josta kirjoitin aiemmin blogiini otsikolla 28.09.2010. Tein puuron samalla reseptillä ja se oli edelleenkin ihan syötävää, vaikkakaan ulkonäkö ei ole mitä parhain :)
Sekoita ainekset (kaurahiutaleita 0,5dl, pellavansiemenrouhetta 2rkl, GoGreen -salaattisekoitusta (2-3rkl), suolaa (oman maun mukaan) ja vettä (1,25dl) keskenään ja laita yöksi jääkaappiin:
Ota lautanen jääkaapista ja sekoita turvonneet ainekset keskenään. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa:
Lisää sekaan banaania, vadelmia ja mustikoita. Nauti!
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin...
Tuloksia:
17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / BMI 25,2
12.10.2010 / vko 21 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
19.10.2010 / vko 22/ 74,9kg / -13,1kg / BMI 25
27.10.2010 / vko 23 / 75,1kg / -12,9kg / BMI 25,1
03.11.2010 / vko 24 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
Viime viikolla tuli liikuttua yhteensä kahdeksan kertaa, jos otetaan hyötyliikunta mukaan. Hyötyliikunta tarkoittaa minulle sitä, että ei liikuta pelkästä liikkumisen ilosta, vaan että päämääränä on esim. shoppailla tai valita portaat hissin sijasta ja se liikkuminen suoritetaan siten, ettei hikipisaroita juuri valuteta. Itse en laske hyötyliikuntaa varsinaiseksi urheiluksi, joka kohottaisi millään tavoin kuntoa. Koen, että se on normaalia toimintakuntoa ylläpitävää toimintaa, joka ei esim. juurikaan kuluta kaloreita.
No, joka tapauksessa kävin uimassa sekä vesijuoksemassa (samalla kertaa) kerran, hölkkäämässä kerran, salilla kolme kertaa ja kävelemässä kolme kertaa. Kävelykerroista kaksi oli hyötyliikuntaa (koti-työ-koti, yhteensä 5,5 km) ja yksi kerta menikin sitten jo ihan urheilusta (lenkki kesti yli 2h).
Suunnittelin tossa, josko sitä yrittäisi taas vähän dieetatamuutaman kuukauden "lepotauon" jälkeen. Ajattelin, että voisin ottaa vielä viitisen kiloa pois tuota elopainoa. Ongelmana on se, että motivaatiota ei tahdo löytyä. Osittain syynä on se, että olen periaatteessa ihan tyytyväinen itseeni nytkin. Pitäisi kehitellä taas sitä ryhdikästä selkärankaa jostain, eli jos jollain on sitä myynnissä, niin ottakaahan yhteyttä.
Tuon ruoan osalta pohdin sitä, että jos tekee epäsäännöllisen säännöllisesti vuorotyötä, niin miten dieetillä ollessa tulee syödä esim. yövuorossa? En huomannut kysyä asiaa silloin, kun minulle tehtiin ennen dieettiä tuo ruokavalio. Itse käsitän asian niin, että yöaikaankin ateriavälit tulee säilyttää samanlaisina ja syödyt ruoat ovat samankaltaisia kuin muulloinkin.
Omassa ruokavaliossani nuo ateriat tulee syödä 3-4 tunnin välein klo 07-08.00 alkaen aina iltaan saakka. Oma vuorokausirytmini saattaa mennä joinain päivinä satunnaisten yövuorojen takia niin, että herään aamulla noin klo 09-10.00 välillä, jonka jälkeen valvon työn takia 24h eli pääsen töistä seuraavana aamuna klo 07-08.00. Yövuoron jälkeen nukun aamupäivällä noin 3-4h ja seuraavan kerran menen nukkumaan vasta illalla.
Ruoasta puheen ollen… söin taas raakapuuroa, josta kirjoitin aiemmin blogiini otsikolla 28.09.2010. Tein puuron samalla reseptillä ja se oli edelleenkin ihan syötävää, vaikkakaan ulkonäkö ei ole mitä parhain :)
Sekoita ainekset (kaurahiutaleita 0,5dl, pellavansiemenrouhetta 2rkl, GoGreen -salaattisekoitusta (2-3rkl), suolaa (oman maun mukaan) ja vettä (1,25dl) keskenään ja laita yöksi jääkaappiin:
Ota lautanen jääkaapista ja sekoita turvonneet ainekset keskenään. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa:
Lisää sekaan banaania, vadelmia ja mustikoita. Nauti!
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin...
Tuloksia:
17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / BMI 25,2
12.10.2010 / vko 21 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
19.10.2010 / vko 22/ 74,9kg / -13,1kg / BMI 25
27.10.2010 / vko 23 / 75,1kg / -12,9kg / BMI 25,1
03.11.2010 / vko 24 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
maanantai 1. marraskuuta 2010
RAVINTOLA DON CORLEONE (ITALIALAINEN)
Helsingissä Kampin keskuksessa sijaitseva Don Corleone –ravintolaan on omakohtaisten kokemuksieni perusteella pystynyt aina luottamaan ja ruoka on ollut aina minun kohdallani hyvää. Ei ehkä täydellistä italialaista, mutta siihen nähden herkullista, että kyse on kauppakeskusravintolasta.
Don Corleone ei ole ravintola, jonne tullaan viettämään romanttista iltaa tai istumaan iltaa ystäväporukassa, sillä siihen se on aivan liian pieni ja ahdas sekä liian ”akvaariomainen”. Ravintolan koosta johtuen pöytävarausten tekeminen on aavistuksen hankalaa ja se käy ilmi jo ravintolan nettisivuiltakin. Ravintola on ehkä pikemminkin tarkoitettu suhteellisen laadukkaaksi, mutta ruokailupaikaksi pikaisesti ruokaileville shoppailureissulla oleville ihmisille.
Pikaruokapaikkamaiseksi ravintolan tekee myös se, että heillä ei ole omia wc:tä, vaan asiakas joutuu käyttämään kauppakeskuksen vessoja. Takin ottaa mieluummin tuolin selkänojalle, kuin jättää naulakkoon, joka on ovensuussa ja josta se on herkästi vietävissä.
Tällä kertaa viihtyisyyttä häiritsi jonkun verran ihan vieressä istunut neljän hengen perhe, jonka lapset kiljuivat ja hakkasivat pöytää jollain lelulla. Onneksi perhe ei viihtynyt ravintolassa kauaa. Lisäksi visa electron ei toiminut ravintolassa ja jouduin käymään siksi pankkiautomaatilla.
Ravintolan ulkonäkö on tyylikäs ja suhteellisen moderni. Seinillä oleva sisustuskivi ja tummahko puu tuovat ravintolaan kuitenkin lämminhenkisyyttä. Tältä osin paikkaa ei voi muuta kuin kehua.
Ruokatilauksen jälkeen pöytään tuodaan ciapattaa ja grissineja balsamico-oliiviöljyseoksen sekä oliivien kera, jotka sisältyvät muiden tilausten hintaan. Tilatut ruoka-annokset tulevat pöytään nopeasti. Hinnat ovat ehkä hiukan keskitasoa korkeammat, kun ottaa huomioon, että kyse on nimenomaan pikaruokapaikkanaisesta ravintolasta.
Palvelu on asiallista, mutta ei kovin yksilöllistä. Tarjoilijoilla on kiire. Suurin osa (kaikki?) ravintolan työntekijöistä on ulkomaalaisia, joiden etnistä alkuperää on vaikeaa erottaa. Tummia ovat joka tapauksessa, eivätkä he osaa kunnolla suomen kieltä. Onneksi heidän kanssaan voi kommunikoida englannin kielellä. Joitain kyseisen ravintola arvosteluja luettuani olen yllättynyt siitä, että jotkut ruokailijat ovat kokeneen palvelun tylyksi.
Tilasin tällä kertaa pääruoaksi Cappelletti Siracusania, joka sisälsi lihalla täytettyä pastaa, parmankinkkua, rucolaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja kermaisella pestokastikkeella. Jännää vain oli se, että mielestäni tuo kastike ei ollut pestokastiketta nähnytkään, vaan ennemminkin se oli hyvää, kermaisen tomaattista kastiketta. Tai sitten se pesto oli hyvin piilotettu sinne joukkoon. Tästä huolimatta annos oli hyvänmakuinen ja annos näytti herkulliselta
Jälkiruoaksi otin pikarissa tarjoiltavaa perinteistä tiramisukakkua, joka vaikutti maun perusteella itsetehdyltä ja oli todella hyvää. Olin vähän ahne ja ehdin ottamaan tiramisusta lusikallisen, ennen kuin ehdin ottaa valokuvan annoksesta. Itse annoksen ulkonäkö ei ollut häävi.
Jos haluat testata italialaista pikaruokaa, niin suosittelen testaamaan ravintolan.
http://www.doncorleone.fi/
Don Corleone ei ole ravintola, jonne tullaan viettämään romanttista iltaa tai istumaan iltaa ystäväporukassa, sillä siihen se on aivan liian pieni ja ahdas sekä liian ”akvaariomainen”. Ravintolan koosta johtuen pöytävarausten tekeminen on aavistuksen hankalaa ja se käy ilmi jo ravintolan nettisivuiltakin. Ravintola on ehkä pikemminkin tarkoitettu suhteellisen laadukkaaksi, mutta ruokailupaikaksi pikaisesti ruokaileville shoppailureissulla oleville ihmisille.
Pikaruokapaikkamaiseksi ravintolan tekee myös se, että heillä ei ole omia wc:tä, vaan asiakas joutuu käyttämään kauppakeskuksen vessoja. Takin ottaa mieluummin tuolin selkänojalle, kuin jättää naulakkoon, joka on ovensuussa ja josta se on herkästi vietävissä.
Tällä kertaa viihtyisyyttä häiritsi jonkun verran ihan vieressä istunut neljän hengen perhe, jonka lapset kiljuivat ja hakkasivat pöytää jollain lelulla. Onneksi perhe ei viihtynyt ravintolassa kauaa. Lisäksi visa electron ei toiminut ravintolassa ja jouduin käymään siksi pankkiautomaatilla.
Ravintolan ulkonäkö on tyylikäs ja suhteellisen moderni. Seinillä oleva sisustuskivi ja tummahko puu tuovat ravintolaan kuitenkin lämminhenkisyyttä. Tältä osin paikkaa ei voi muuta kuin kehua.
Ruokatilauksen jälkeen pöytään tuodaan ciapattaa ja grissineja balsamico-oliiviöljyseoksen sekä oliivien kera, jotka sisältyvät muiden tilausten hintaan. Tilatut ruoka-annokset tulevat pöytään nopeasti. Hinnat ovat ehkä hiukan keskitasoa korkeammat, kun ottaa huomioon, että kyse on nimenomaan pikaruokapaikkanaisesta ravintolasta.
Palvelu on asiallista, mutta ei kovin yksilöllistä. Tarjoilijoilla on kiire. Suurin osa (kaikki?) ravintolan työntekijöistä on ulkomaalaisia, joiden etnistä alkuperää on vaikeaa erottaa. Tummia ovat joka tapauksessa, eivätkä he osaa kunnolla suomen kieltä. Onneksi heidän kanssaan voi kommunikoida englannin kielellä. Joitain kyseisen ravintola arvosteluja luettuani olen yllättynyt siitä, että jotkut ruokailijat ovat kokeneen palvelun tylyksi.
Tilasin tällä kertaa pääruoaksi Cappelletti Siracusania, joka sisälsi lihalla täytettyä pastaa, parmankinkkua, rucolaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja kermaisella pestokastikkeella. Jännää vain oli se, että mielestäni tuo kastike ei ollut pestokastiketta nähnytkään, vaan ennemminkin se oli hyvää, kermaisen tomaattista kastiketta. Tai sitten se pesto oli hyvin piilotettu sinne joukkoon. Tästä huolimatta annos oli hyvänmakuinen ja annos näytti herkulliselta
Jälkiruoaksi otin pikarissa tarjoiltavaa perinteistä tiramisukakkua, joka vaikutti maun perusteella itsetehdyltä ja oli todella hyvää. Olin vähän ahne ja ehdin ottamaan tiramisusta lusikallisen, ennen kuin ehdin ottaa valokuvan annoksesta. Itse annoksen ulkonäkö ei ollut häävi.
Jos haluat testata italialaista pikaruokaa, niin suosittelen testaamaan ravintolan.
http://www.doncorleone.fi/
lauantai 30. lokakuuta 2010
RAVINTOLA SIMONKENTTÄ (KANSAINVÄLINEN)
Kävimme torstaina syömässä seitsemän hengen seurueella Ravintola Simonkentässä, joka on Scandic –hotellin ravintola. Olin ensimmäistä kertaa hotellin sisätiloissa ja täytyy sanoa, että hotelli vaikutti ihan siistiltä ja modernilla tavalla tyylikkäältä. Näytti siltä, että hotellissa oli paljon liikematkustajia.
Minulle jäi vähän epäselväksi se, että oliko se paikka missä söimme, nimenomaan tuo Ravintola Simonkenttä, sillä se vaikutti ennemminkin sellaiselta lobbylta, johon oli erotettu erikseen ruokapuoli. Paikka oli kuitenkin ihan kivannäköinen ja aika rauhallisessa kulmassa näkymien ollessa Narinkkatorille ja Kampin keskukseen päin. Ravintolan vieressä oli toinen isompi, enemmän ruokaravintolamainen paikka, joka oli kiinni.
Palvelu oli ihan ystävällistä, mutta sen taso tuntui vähän horjuvan siinä vaiheessa, kun kysyin tarjoilijatytöltä suosituksia pääruoan suhteen. Tyttö suositteli tonnikalaa, mutta kun kysyin mitä menussa mainittu tonnikalan lisuke piti sisällään, ei tyttö osannut kertoa sitä ja päätyi kysymään asiaa keittiöstä.
Ymmärsin kuitenkin tytön puheista, että hän itse olisi maistanut tuota annosta ja uskottavuus vähän kärsi siinä kohtaa, kun hän ei osannut vastata kysymykseen. Positiivista oli kuitenkin se, että hän selvitti asian ja tuli myöhemmin antamaan minulle vastauksen kysymykseeni.
Söin itse alkuruoaksi antipastoja italialaiseen tapaan, joka koostui parmankinkusta, basilika-parmesanmarinoiduista tomaateista, grillatusta mustekalasta ja aiolista sekä sitruuna-ricottajuustolla täytetyistä savulohirullista. Alkuruoka oli ihan hyvää, mutta ei täydellistä. Parasta olivat ehkä nuo tomaatit ja huonointa mustekalat, joissa ei mielestäni näkynyt tai maistunut jälkeäkään grillauksesta.
Pääruoaksi söin tonnikalaa, joka oli paistettu kypsäksi eikä mediumiksi, kuten menun esittelytekstissä oli mainittu. Tämä teki omalta osaltaan tonnikalapihvistä hiukan sitkeän oloista. Makua ei parantanut se, että pihvi tarjoiltiin haaleana eikä kuumana. Pihvi oli myös aika suolaton.
Tonnikalan lisukkeena tarjoiltiin parmankinkku-kaprisvinaigrettea, vuohenjuusto-peperonataa sekä omavalintainen lisuke, joka oli artisokka-oliivimuffinssi. Muffinssi maistui valitettavasti hiukan mauttomalle. Parasta annoksessa oli tuo vuohenjuusto-peperonata, mutta pääruokakokonaisuus ei kyllä ollut yleisesti ottaen mitään makunystyröitä räjäyttävää.
Jälkiruoaksi söin lämmintä suklaafonadantia pistasijäätelön kera, joka maistui keskinkertaiselle.
Ravintola Simonkentän menu näyttää melko kansainväliselle ja siihen on otettu paljon makuja sekä vaikutteita eri maiden keittiöistä. Annosten nimet ja sisällöt vaikuttavat menussa houkuttelevimmilta sekä ”hienommilta”, mitä ne ovat loppujen lopuksi todellisuudessa.
Täytyy kuitenkin sanoa, että Scandic -hotellien ”ketjuravintolaksi” menu vaikutta suhteellisen laadukkaalta ja annokset maistuivat sekä näyttivät huomattavan paljon paremmilta, kuin esimerkiksi Sokos –hotellien Sevilla –ravintoloissa. Ruokien hinnat ovat mielestäni aika kohtuuhintaisia.
Annan ravintolalle arvosanaksi 3/5.
RAVINTOLA SIMONKENTTÄ: http://www.scandickeittio.fi/unit.php?unit=16&page=menu&theme=californian_grill
Minulle jäi vähän epäselväksi se, että oliko se paikka missä söimme, nimenomaan tuo Ravintola Simonkenttä, sillä se vaikutti ennemminkin sellaiselta lobbylta, johon oli erotettu erikseen ruokapuoli. Paikka oli kuitenkin ihan kivannäköinen ja aika rauhallisessa kulmassa näkymien ollessa Narinkkatorille ja Kampin keskukseen päin. Ravintolan vieressä oli toinen isompi, enemmän ruokaravintolamainen paikka, joka oli kiinni.
Palvelu oli ihan ystävällistä, mutta sen taso tuntui vähän horjuvan siinä vaiheessa, kun kysyin tarjoilijatytöltä suosituksia pääruoan suhteen. Tyttö suositteli tonnikalaa, mutta kun kysyin mitä menussa mainittu tonnikalan lisuke piti sisällään, ei tyttö osannut kertoa sitä ja päätyi kysymään asiaa keittiöstä.
Ymmärsin kuitenkin tytön puheista, että hän itse olisi maistanut tuota annosta ja uskottavuus vähän kärsi siinä kohtaa, kun hän ei osannut vastata kysymykseen. Positiivista oli kuitenkin se, että hän selvitti asian ja tuli myöhemmin antamaan minulle vastauksen kysymykseeni.
Söin itse alkuruoaksi antipastoja italialaiseen tapaan, joka koostui parmankinkusta, basilika-parmesanmarinoiduista tomaateista, grillatusta mustekalasta ja aiolista sekä sitruuna-ricottajuustolla täytetyistä savulohirullista. Alkuruoka oli ihan hyvää, mutta ei täydellistä. Parasta olivat ehkä nuo tomaatit ja huonointa mustekalat, joissa ei mielestäni näkynyt tai maistunut jälkeäkään grillauksesta.
Pääruoaksi söin tonnikalaa, joka oli paistettu kypsäksi eikä mediumiksi, kuten menun esittelytekstissä oli mainittu. Tämä teki omalta osaltaan tonnikalapihvistä hiukan sitkeän oloista. Makua ei parantanut se, että pihvi tarjoiltiin haaleana eikä kuumana. Pihvi oli myös aika suolaton.
Tonnikalan lisukkeena tarjoiltiin parmankinkku-kaprisvinaigrettea, vuohenjuusto-peperonataa sekä omavalintainen lisuke, joka oli artisokka-oliivimuffinssi. Muffinssi maistui valitettavasti hiukan mauttomalle. Parasta annoksessa oli tuo vuohenjuusto-peperonata, mutta pääruokakokonaisuus ei kyllä ollut yleisesti ottaen mitään makunystyröitä räjäyttävää.
Jälkiruoaksi söin lämmintä suklaafonadantia pistasijäätelön kera, joka maistui keskinkertaiselle.
Ravintola Simonkentän menu näyttää melko kansainväliselle ja siihen on otettu paljon makuja sekä vaikutteita eri maiden keittiöistä. Annosten nimet ja sisällöt vaikuttavat menussa houkuttelevimmilta sekä ”hienommilta”, mitä ne ovat loppujen lopuksi todellisuudessa.
Täytyy kuitenkin sanoa, että Scandic -hotellien ”ketjuravintolaksi” menu vaikutta suhteellisen laadukkaalta ja annokset maistuivat sekä näyttivät huomattavan paljon paremmilta, kuin esimerkiksi Sokos –hotellien Sevilla –ravintoloissa. Ruokien hinnat ovat mielestäni aika kohtuuhintaisia.
Annan ravintolalle arvosanaksi 3/5.
RAVINTOLA SIMONKENTTÄ: http://www.scandickeittio.fi/unit.php?unit=16&page=menu&theme=californian_grill
LUOMUA
Pistäydyin tuossa yksi päivä kaupungilla Maatilatorilla, joka sijaitsee Lasipalatsissa osoitteessa Mannerheimintie 22-24. Kyseessä on ruokakauppa, jossa myydään suomalaisten pientuottajien tuottamaa lähiruokaa ja luomutuotteita. Tarjolla on kuulemma yli 200:n pientuottajan ja maatilan tuotetta.
Tuo ruokakauppa oli kyllä aivan ihana ja houkutteli ostamaan vaikka mitä. Kaupan maalaishenkinen tunnelma ja taustalla soiva Matti Eskon kappale kohottivat niin kaupan, kuin minun supisuomalaista mentaliteettia entisestään. Pidin kuitenkin pintani ja lähdin kaupasta pelkän täysjyväohra-aprikoosileivän sekä Juntulan mustikka-vehnämurojen kera.
Tuo leipä oli todella hyvän makuista ja se piti sisällään täysvehnäjauhoja, täysjyväohrajauhoja, ohrasuurimoita, aprikoosia, siirappia, unikonsiementä ja merisuolaa. Leivän suolapitoisuus oli 0,7% ja se oli juureen leivottua sekä hiivatonta. Mustikka-vehnämuroja söin välipalana ”sotkussa”, johon tuli maitorahkaa, sokeroimattoman mehukeittoa, mustikkkaa, vadelmaa, banaania, pellavansiemenrouhetta sekä Vi-Siblin –kuituvalmistetta. Murot eivät oikein maistuneet miltään, vaikkakaan ne eivät olleet pahoja.
Vaikka arvostankin luomu- sekä lähiruokaa ja haluaisin tukea suomalaisia pientuottajia, niin valitettavasti se ruoka on aika kallista. Ymmärrän kyllä, että jostain se elanto on pientuottajien saatava, mutta siitä huolimatta pitää ajatella myös oman rahakukkaron nyörejä. Koen myös, etten halua lähteä ruokaostoksille ihan keskustaan saakka, vaan käyn mieluummin omassa lähiympäristössäni. Lähellä olevien S-Marketin sekä K-Kaupan lisäksi käyn toisinaan ruokaostoksilla Hakaniemen hallissa, josta käyn ostamassa lähinnä lihaa sekä kasviksia.
Kävin samalla reissulla myös Ekokauppa Ruohonjuuressa, joka sijaitsee Kampissa osoitteessa Salomonkatu 5. Ruohonjuuresta minulle ei tarttunut mukaan muuta kuin leipäjuustoa sekä suklaata. Ruohonjuuri on mielestäni nostanut viime vuosina selkeästi profiiliaan. Aikoinaan siitä tuli mieleen kauppa, jossa kävivät pelkästään vihreän aatteen luonnonsuojelijaihmiset sekä "hipit" (ei pahalla :D ). Nykyään kaupassa näyttää kuitenkin käyvän jos jonkin näköistä tavallista tallaajaa.
MAATILATORI: http://www.viisitahtea.fi/eat-and-joy/maatilatori/4532-eatandjoy-maatilatori
RUOHONJUURI: http://www.ruohonjuuri.fi/
LUOMURUOKA: http://www.luomuruoka.fi/
LUOMURUOKAA KOTIOVELLE: http://www.labbynkauppa.net/
EKO-OSTAJA: http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/eko-ostaja/
EKOLOGINEN JA EDULLINEN RUOKA: http://www.yhteishyva.fi/yhteishyva/vastuullinen_kuluttaminen/vaikuttavat_valinnat/valinta_ekologinen_ja_edulline/
JÄTELAJITTELU: http://www.helsinki.fi/jarj/symbioosi/kierratys/
EKOLOGINEN JALANJÄLKESI: http://www2.turkuamk.fi/keke/ekofeet2/index.php?page=laskuri
Tuo ruokakauppa oli kyllä aivan ihana ja houkutteli ostamaan vaikka mitä. Kaupan maalaishenkinen tunnelma ja taustalla soiva Matti Eskon kappale kohottivat niin kaupan, kuin minun supisuomalaista mentaliteettia entisestään. Pidin kuitenkin pintani ja lähdin kaupasta pelkän täysjyväohra-aprikoosileivän sekä Juntulan mustikka-vehnämurojen kera.
Tuo leipä oli todella hyvän makuista ja se piti sisällään täysvehnäjauhoja, täysjyväohrajauhoja, ohrasuurimoita, aprikoosia, siirappia, unikonsiementä ja merisuolaa. Leivän suolapitoisuus oli 0,7% ja se oli juureen leivottua sekä hiivatonta. Mustikka-vehnämuroja söin välipalana ”sotkussa”, johon tuli maitorahkaa, sokeroimattoman mehukeittoa, mustikkkaa, vadelmaa, banaania, pellavansiemenrouhetta sekä Vi-Siblin –kuituvalmistetta. Murot eivät oikein maistuneet miltään, vaikkakaan ne eivät olleet pahoja.
Vaikka arvostankin luomu- sekä lähiruokaa ja haluaisin tukea suomalaisia pientuottajia, niin valitettavasti se ruoka on aika kallista. Ymmärrän kyllä, että jostain se elanto on pientuottajien saatava, mutta siitä huolimatta pitää ajatella myös oman rahakukkaron nyörejä. Koen myös, etten halua lähteä ruokaostoksille ihan keskustaan saakka, vaan käyn mieluummin omassa lähiympäristössäni. Lähellä olevien S-Marketin sekä K-Kaupan lisäksi käyn toisinaan ruokaostoksilla Hakaniemen hallissa, josta käyn ostamassa lähinnä lihaa sekä kasviksia.
Kävin samalla reissulla myös Ekokauppa Ruohonjuuressa, joka sijaitsee Kampissa osoitteessa Salomonkatu 5. Ruohonjuuresta minulle ei tarttunut mukaan muuta kuin leipäjuustoa sekä suklaata. Ruohonjuuri on mielestäni nostanut viime vuosina selkeästi profiiliaan. Aikoinaan siitä tuli mieleen kauppa, jossa kävivät pelkästään vihreän aatteen luonnonsuojelijaihmiset sekä "hipit" (ei pahalla :D ). Nykyään kaupassa näyttää kuitenkin käyvän jos jonkin näköistä tavallista tallaajaa.
Nykyään eko-, luomu- ja reilun kaupan tuotteet sekä ekologisuus ylipäätään ovat ehkä vähän in –juttu, mikä sinällään ei ole huono asia. On hyvä, että nykyajan nuoret opetetaan ekologiseen ajattelutapaan jo koulussa. Tästä meillä vanhemmilla on vielä paljon opittavaa. Ehkä pitäisi itsekin alkaa asennoitumaan asioihin ekologisemmalla otteella...
Omalta osaltani myönnän, että oma ongelmani on laiskuus niin itse tekemisen, kuin asioiden selville ottamisenkin suhteen. Hyi minua! Mielelläni valistaisin teitä näissä asioissa, mutta koska en osaa, niin laitan tänne teille linkkejä, joiden avulla voitte valistaa itse itseänne.
MAATILATORI: http://www.viisitahtea.fi/eat-and-joy/maatilatori/4532-eatandjoy-maatilatori
RUOHONJUURI: http://www.ruohonjuuri.fi/
LUOMURUOKA: http://www.luomuruoka.fi/
LUOMURUOKAA KOTIOVELLE: http://www.labbynkauppa.net/
EKO-OSTAJA: http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/eko-ostaja/
EKOLOGINEN JA EDULLINEN RUOKA: http://www.yhteishyva.fi/yhteishyva/vastuullinen_kuluttaminen/vaikuttavat_valinnat/valinta_ekologinen_ja_edulline/
JÄTELAJITTELU: http://www.helsinki.fi/jarj/symbioosi/kierratys/
EKOLOGINEN JALANJÄLKESI: http://www2.turkuamk.fi/keke/ekofeet2/index.php?page=laskuri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)