PAISTETTUA KUHAA FETA-JUUSTOLLA TÄYTETYN TOMAATIN KERA

100g kuhaa per hlö
½ tomaatti per hlö
feta -juustoa (noin 20-25g per hlö)
valkosipulia
oliiviöljyä
pinjansiemeniä
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
tuorebasilikaa / rucolaa

1. Muussaa feta-juusto, jauha sekaan hiukan mustapippuria sekä merisuolaa
2. Halkaise tomaatit ja kaavi puolikkaiden sisältä siemenet. Täytä tomaatinpuolikkaat feta-täytteellä
3. Leikkaa kuhafileestä noin 100 gramman annospalat ja paista palat nopeasti (max 1 min. per puoli) pannulla silputun sekä kuullotetun valkosipulin kera oliiviöljyssä niin, että ne saavat kauniin värin
4. Laita paistetut kuhafileet leivinpaperilla päällysteyn uunipellin päälle, jauha niiden päälle mustapippuria sekä merisuolaa, ripottele palojen päälle feta-juustoa, asettele palojen päälle muutama basilikan lehti sekä fetajuustolla täytetty tomaatinpuolikas
5. Paista uunissa 225 asteessa 10 minuuttia
6. Kalan paistuessa uunissa paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.
7. Koristele tarjoilulautanen pinjansiemenillä, basilikan lehdillä tai esimerkiksi rucolalla. Laita kypsyneet kalanpalat tarjoilulautaselle, pirskauta päälle vähän oliiviöljyä ja jauha hiukan mustapippuria. Tarjoile annos lämpöisenä

Lähde: http://www.recept.nu/1.245519/jonas_langegard/forratter/fisk_skaldjur/gratinerad_halleflundra_med_fetaostfylld_tomatbakelse

Testasin tätä Ruotsissa "Halv åtta hos mig" -ohjelmassa (suomalaisittain "Arvostele mun illallinen") kokanneen Jonas Langegårdin alkuruokareseptiä, joka olisi pitänyt tehdä oikeaoppisesti ruijanpallas -kalasta. No, sitä ei ollut, joten testasin tämän alkuruoan jääkaapista löytyneellä kuhalla.

Arastelin vähän laittaa feta-juuston sekaan suolaa, koska ajattelin juuston itsensä olevan melkoisen suolaista. Näin jälkikäteen ajateltuna sitä olisi kyllä voinut laittaa reippaammin, sillä feta-juuston suolaisuus ei tuntunut oikein missään. Laitoin kalanpalojen päälle vielä muutaman basilikan lehden reseptistä poiketen.

Lopputulos oli ihan syötävä, mutta minun makuuni vähän mitätön. Siis maultaan. Olisin toivonut voimakkaampaa makua esimerkiksi fetan osalta, mutta se ei oikein erottunut tomaatin ja kalan joukosta.

No mutta tulipahan testattua. En nyt tähän hätään muista, olenko joskus maistanut ruijanpallasta, mutta jos sen maku on yhtään voimakkaampi kuin kuhan, voisi annos toimia paremmin.

KUHAA JA KATKARAPUJA KOOKOSKASTIKKEESSA

noin 300 g fileoitua kuhaa
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä tai 1 yksikyntinen
2 rkl öljyä
2 rkl punaista currytahnaa
2 rkl tomaattisosetta
2-3 dl kookosmaitoa
100-200 g (valkosipuli-yrtti) katkarapuja
tuorekorianteria


1. Paloittele kala kuutioiksi, silppua kuorittu sipuli ja hienonna valkosipuli.
2. Kuullota sipuli ja murskattu valkosipuli öljyssä. Lisää currytahna, tomaattisose ja kalapalat. Kääntele muutama minuutti. Lisää kookosmaito.
3. Hauduta miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia. Lisää katkaravut ja kuumenna vielä kiehuvaksi. Ripottele päälle silputtua tuorekorianteria. Tarjoa lisänä basmati- tai jasminriisiä.

Lähde: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/artikkeli/Kalaa+kookosmaidossa/1135244634400

Ostin kuhaa ja ajattelin testata jonkun minulle uuden reseptin. Koska kaapista löytyi kookosmaitoa, joka oli vanhentumassa, päädyin Helsingin Sanomista löytämääni reseptiin, jota muokkailin vähän raaka-aineiden määrien osalta. Lisäksi lisäsin ruoan sekaan vielä tuorekorianteria ja päädyin käyttämään punaista currytahnaa (alkuperäisessä reseptissä ei mainittu minkä väristä currytahnan tuli olla) sekä valkosipulilla sekä yrteillä maustetuja pakastekatkarapuja.

Pelkäsin alkuun liikaa sitä, että currytahnan lievä tulisuus peittää liikaa kalan sekä katkarapujen makua ja meinasin siksi jättää koko reseptin kokeilematta. Lopputuloksessa ne eivät kyllä kauheasti maistuneetkaan, mutta kastike oli muuten hyvänmakuista ja teen tätä varmaan joskus uudestaankin. Lisäksi ketsupin käyttö vähän ihmetytti, mutta ihan hyvin se sopi joukkoon.

Kalan ja katkarapujen tilalla voisi käyttää myös kanaa.

ELVIS

Huomasin tuossa juuri, että jos rockin kuningas Elvis vielä eläisi, hän täyttäisi tänään 76 vuotta. Tai no eläähän Elvis... Nähty kuulemma Riihimäellä :D

Muistan lapsuudesta sen, kuinka TV:stä tuli Elviksen tähdittämiä musiikkielokuvia, joissa hän oli iiiiiik... niin komea. Oltiin ihan love-love Elvikseen. Muistan myös sen, kuinka äiti itkeä tihrutti, kun Elvis kuoli.

Elvis - äidiltä tyttärelle.

Wikipedia: Elvis

Tässä mun kolme suosikkibiisiä Elvikseltä:

08.01.2011

Olisi tietysti kohteliasta toivottaa blogia seuraaville lukijoille hyvää uutta vuotta, joten tehdään se sitten - aavistuksen myöhässä. Parempi kuitenkin myöhään, kuin ei milloinkaan. Toivotan siis teille kaikille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2011!

Wikipedia: Uusi vuosi

Toivon myös, että kykenette pitämään mahdolliset uuden vuoden lupauksenne, sillä uskon kaiken järjen mukaan, että niiden toteutuminen tekee lupaajan olon paremmaksi. En jaksa uskoa, että kukaan lupailisi itselleen mitään sellaista, mikä ei olisi hänelle hyvästä. Itse tein muutaman uuden vuoden lupauksen liittyen terveyteen. Nämä lupaukset opin kantapään kautta ja tein pakon sanelemana.

LUPAUS 1.

Ensimmäinen lupaus tuli minulle ajankohtaiseksi joulukuussa, kun poskihampaastani lohkesi paikka. Kun menin hammaslääkäriin korjauttamaan paikkaa, huomasi hammaslääkäri että toisessa poskihampaassani oli aika pitkälle edennyt reikä. Itse en ollut kiinnittänyt siihen mitään sen suurempaa huomiota, koska hammasta ei ollut särkenyt tai vihlonut sen kummemmin. Olin varannut jo aiemmin tarkastusajan hammaslääkärille samalle kuulle, mutta koska tämä paikan lohkeaminen ehti tapahtua muutamaa viikkoa aikaisemmin, otin hammaslääkärille kiireajan.

Hammaslääkäri sanoi minulle, että tulin vastaanotolle "kreivin aikaan", sillä reikä ulottui jo aika syvälle lähelle hermoa. Kysyin hammaslääkäriltä, että jos en olisi tullut ajoissa, niin mitä olisi tapahtunut? Hammaslääkäri mukaan karies olisi saattanut ehtiä tuolloin hermoon saakka, jonka takia hampaalle olisi saattanut joutua antamaan juurihoitoa, joka ei kuulemma todellakaan ole mitään herkkua eikä kivutonta hommaa.

Hammaskiveäkin löytyi vähän, mutta ei ongelmaksi saakka. Onni on se, että sylkeni on sen laatuista, ettei minulle synny sen ansiosta hammaskiveä kauhean helposti. Muistelisin, että minulta on poistettu hammaskiveä kerran tai pari kertaa koko elämäni aikana. Käytän päivittäin hammaslankaa, joka omalta osaltaan auttaa pitämään hammaskiveä poissa. Ilman langan käyttöä suu tuntuisi muutenkin ällöttävän likaiselta.

Vannotin hammaslääkäriä olemaan hellä ja kieltäydyin puudutuspiikistä. Minulle on jäänyt lapsuudenajan hammaslääkärikokemuksista kauhea kammotus hammaslääkärissäkäyntiä kohtaan. Lapsuuden ajan hammaslääkärit kun eivät ehkä osanneet huomioda hammaslääkäripelkoa niin hyvin, kuin nykyajan vastaavat. Muistan sellaisenkin, että kerran alle kouluikäisenä minut heitettiin vastaanotolta pihalle särkylääkkeiden kera, kun puraisin hammaslääkäriä sormeen - tosin tahattomasti.

Lapsena tuntui, että puudutuspiikit olivat vähintäänkin mertin pituisia, puolen metrin paksuisia ja että sadistiset hammaslääkärit nauttivat potilaan kivusta. Kaikkein kamalinta oli se, kun puudutusaine työnnettiin ikeneen. Se kauhea kirveleminen ja paineen tuntu oli jotain aivan hirveää.

Tällä kertaa poraaminen tuntui kuitenkin harvinaisen ilkeältä ja minäkin, jolla on normaalisti korkea kipukynnys - jouduin suostumaan hammaslääkärin suosittelemaan puudutuspiikkiin, jota en ollut ottanut sitten lapsuuden. Ja kas kummaa, puudutuspiikki ei enää ollutkaan niin iso kuin aikoinaan eikä puudutusaineen laittaminenkaan enää tuntunut missään.

Loppujen lopuksi hammaslääkärikäynti oli yllättävän miellyttävä kokemus olosuhteisiin nähden. Poraaminen ei sattunut piikin ansiosta, reikä saatiin paikattua ja ystävällinen sekä ymmärtäväinen hammaslääkäri jaksoi koko ajan selittää, mitä hän seuraavaksi tekee.

Lisäksi hän opasti hampaiden hoitotoimien suhteen ja vaikka osa tiedoista oli ennestään tuttua juttua, sain silti uusiakin vinkkejä. Tämä hammaslääkäri jaksoi ystävällisesti perustella, miksi minun kannattaa hoitaa hampaita tietyllä tavalla. Joitain hoitotoimia olin tehnyt lapsesta saakka tietyllä tavalla oppien mukaisesti, mutta en oikein tiennyt mikä pointti siinä jutussa oli.

Joka tapauksessa tämän käynnin takia lupasin itselleni käydä hammaslääkärissä tarkastuksessa 1-1½ vuden välein, ellei jotain akuuttia ilmene. Tätä ennen minulla oli kulunut edellisestä tarkastusajasta melkein kaksi vuotta. Olen ymmärtänyt, että terveen aikuisen suositellaan käyvän tarkastuksissa kerran 2-3 vuodessa, mikä oli tämän hammaslääkärin mielestä liian harvoin.

Tämän lisäksi lupasin, että vaihdan medium-hammasharjani softiin ienrajaa ja hampaitani säästääkseni. Tätä ennen minusta on aina tuntunut siltä, ettei soft-hammasharjalla saa hampaita tarpeeksi puhtaan tuntuisiksi. Hammaslääkäri kuitenkin totesi, että hampaiden suuret pinnat eivät ole niin tärkeitä puhdistamisen osalta, kuin ne pienet koloset ja välit.

Hammaslääkäri suositteli myös, että hampaidenpesun jälkeen fluoripitoinen hammastahna jätettäisiin hampaisiin eikä huuhdeltaisi pois. Valkaisevat ja monitehohammastahnat ovat hänen mukaansa kuulemma "myrkkyä" hampaille, koska ne hankaavat liikaa hampaan pintaa. Jos itse hammastahnalle on herkkä, niin kannattaa kuulemma pyyhkäistä tahnaa pois suupielistä, jotta se ei jää ärsyttämään suupieliä.

Tällainen käyntikerta tällä kertaa. Tarkoitus olisi vielä varata aika suuhygienistille, joka saa rapsutella vähän hammaskiveä pois sekä tehdä hampaille pastapuhdistuksen, joka mielestäni valkaisee hampaat mukavasti. Kun aikoinaan lopetin tupakoinnin, "palkitsin" itseni hampaidenvalkaisulla. Ennen valkaisua tehty pastapuhdistus oli mielestäni se, joka antoi kaikkein parhaimman lopputuloksen. Myöhemmin tehty Rembrandt -valkaisu oli mielestäni yhtä tyhjän kanssa ja melkoista rahantuhlausta.

Tiesittekö muuten sen, että hammaskiille on ihmisen kovinta kudosta? Mulle tämä oli ihan uusi juttu, eli että se ylipäätään edes on kudosta, mutta aina oppii uutta :) Hampaita kannattaa hoitaa ennen kaikkea senkin takia hyvin, että kuulemma erilaisilla suusairauksilla on todettu olevan yhteys moniin yleissairauksiin.

Wikipedia kertoo...
Hammas: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hammas
Hammaskiille: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hammaskiille
Karies: http://fi.wikipedia.org/wiki/Karies

Suun hoito:
http://www.hammaslaakariliitto.fi/suun-terveys/suun-hoito/

Suun terveys ja yleissairaudet:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=trs00125



LUPAUS 2.

Toinen uuden vuoden lupaukseni liittyy venyttelyyn. Ilmeisesti oikeaa polveani vaivaa nk. "juoksijan polvi". Kerroin polvikivustani ystävälleni Karoliinalle (joka on koulutukseltaan fysioterapeutti) ja hän epäili kertomieni oireiden perusteella tätä vaivaa. Nyt olen varannut ensi tiistaille ajan työpaikkalääkärille, joka saa tutkia polvea lisää.

Polvi on vaivannut minua joulukuun alusta alkaen enkä oikein tiedä minkä takia se on rasittunut. En ollut esimerkiksi juossut ennen kivun alkamista 1½-2 kuukauteen enkä ollut salillakaan treenannut jalkoja millään isoilla painoilla. Ensimmäisen kerran kipu tuli, kun kävelin kaupasta kotiin. Toisella kerralla se tuli tehdessäni salilla kyykkyä pelkällä 20 kilon tangolla ja kolmannen kerran juoksulenkillä. Saattaa olla, että jalkojen lihasten kireydellä, ylipronaatiolla sekä mahdollisesti aavistuksen vasenta jalkaa lyhyemmällä oikealla jalalla voi olla omat osuutensa asiaan.

Lukiessani alla olevaa linkkiä huomasin, että vaivan hoitoon suositellaan venyttelyä. Häpeäkseni joudun myöntämään, että en harrasta sitä itse juuri ollenkaan ja se on se juttu, josta urheilussa helposti luistan. Venyttely koostuu minun kohdallani satunnaisista alkulämiittelyn aikana tehdyistä venytyksistä, satunnaisista venyttelytunneista ryhmäliikuntatunneilla tai hierojan vastaanotolla tehdyistä venyttelyistä. En ole venytellyt kunnolla siitäkään huolimatta, että uskon ihmisen hyvän fyysisen peruskunnon olevan sekoitus voimaa, hyvää sekä kestävää lihaskuntoa, hyvää hapenottokykyä sekä elastisuutta.

Huono elastisuus on lyönyt silmille jo aiemminkin. Käydessäni aikoinaan fysiatrin vastaanotolla hän kysyi minulta, että harrastanko voimailua, johon vastasin myöntävästi. Fysiatri totesi tähän lakonisesti, että "sen kyllä huomaa". Fysiatri oli juuri tätä ennen laittanut minut makaamaan laverille vatsalleni ja taivutti jalkaterääni kohti pakaraa. Fysiatri kertoi, että "tavallisella" ja elastisemmalla ihmisellä kantapään ja pakaran väliin jää noin 10 cm:n rako, kun minulla se oli tuolla hetkellä noin 20 cm:n luokkaa.

Huono elastisuus vaikuttaa varmasti minulla myös siihen, että ryhtini ei ole aina niin hyvä, ellen sitten ryhdistäydy ajatuksen kanssa täyteen pituuteeni. Esimerkiksi kireät rintalihakseni saavat aikaan sen, että olkapääni kääntyvät eteenpäin, eivätkä enemmän taaksepäin, miten niiden kuuluisi kääntyä. Minulla on myös ollut molemmissa käsissä tenniskyynärpäät, joiden syntymistä on ihan varmasti edesauttaneet kireät käsivarsien alueiden lihakset.

Lisäksi kireät lonkankoukistajani aiheuttavat sen, että ylävartaloni taipuu enemmän eteenpäin kuin sen pitäisi. Uskon, että tämän takia vatsani näyttää pömpömmältä, kuin mitä se oikeasti olisi sekä siihen, että alaselkäni menee enemmän notkolle ja väsyy siksi helpommin. Jokainenhan meistä varmasti tunnistaa jääkiekkoilijoiden ankkamaisen kävelytyylin "peppu pystyssä"? Sekin taitaa johtua kireistä lonkankoukistajista.

Nyt olisi tarkoitus uuden vuoden lupauksen mukaisesti alkaa venyttelemään KUNNOLLA vähintäänkin 2-4 kertaa viikossa ja ehkä nyt ensialkuun päivittäin tuon polviongelman vuoksi. Toivon, että pystyn pitämään selkärankani ryhdikkäänä molempien uuden vuoden lupasteni suhteen. Toivotan itselleni onnea ja kärsivällisyyttä, sillä sitä tarvitsen!

Juoksijan polvi:
http://www.juoksija-lehti.fi/Default.aspx?tabid=3125

Venyttelyohjeita:
http://www.mobilat.fi/download/venyttelyopas.pdf
http://www.punttis.net/kuntosaliohjelmat-treeniohjelmat/venyttely-ja-treenaus

Ryhti:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ryhti

KARJALANPIIRAKAT

Noin 30 kpl

Kuoritaikina:
4dl ruissihtijauhoja (hienoja täysjyväruisjauhoja)
1,5dl vehnäjauhoja
2dl kylmää vettä
1tl suolaa
(½rkl ruokaöljyä)

Riisitäyte:
2dl puuroriisiä
2dl vettä
1l punaista täysmaitoa
suolaa oman maun mukaan
voita

Voiteluun:
voisulaa


1. Keitä riisipuuro: Kiehauta vesi esim. teflonkattilassa ja lisää riisi (itse teen riisipuuron kerroskattilassa, joka mahdollistaa sen, ettei puuroa tarvitse sekoittaa kuin muutaman kerran valmistuksen aikana). Anna kiehua pari minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä hiljalleen kannen alla välillä sekoittaen noin 40(-60 minuuttia). Varo, ettei puuro pala pohjaan. Mausta suolalla ja lisää puuron sekaan nokare voita. Jäähdytä riisitäyte.

Riisipaketin kyljessä puuron sekaan käsketään laittamaan suolaa 1tl. Itse olen sitä mieltä, että suolaa voi laittaa enemmän, sillä karjalanpiirakan sisällä puuro ei enää maistu suolaiselta. Jotkut sekoittavat viilenneen puuron sekaan yhden kananmunan (jos kananmunan sekoittaa kuuman puuron sekaan, se menee kokkareiseksi). Käsitykseni mukaan kananmunan tarkoitus on antaa täytteelle kiiltoa. Itse en kokenut tarpeelliseksi kananmunan käyttöä.

2. Tee kuoritaikina: Laita kulhoon vesi ja lisää joukkoon keskenään sekoitetut ruissihtijauhot, venhäjauhot sekä suola. Vaivaa taikina tasaiseksi. Halutessasi voit laittaa taikinan sekaan ruokaöljyä, joka helpottaa taikinan käsittelyä ja jonka ansiosta taikina ei kuivu niin nopeasti.

Leivo taikinasta tanko ja jaa se noin 30 samankokoiseen palaan. Pyörittele palat palloiksi ja litistä ne matalalammiksi. Siirrä taikinalevyt takaisin taikinakulhon ja ripottele niiden päälle ruissihtijauhoja, jotta ne eivät tartu toisiinsa kiinni. Laita kulhon päälle muovia, jotta taikinalevyt eivät kuivu.

Taikinan teossa ja jauhojen suhteissa on myös olemassa erilaisia tapoja. Jotkut käyttävät ruissihtijauhojen tilalla pelkkiä ruisjauhoja ja osa käyttää niitä sekaisin. Myös ruis- ja vehnäjauhojen määrissä on eroja. Itse tykkään käyttää mahdollisimman vähän vehnäjauhoja, jotta piirakat maistusivat rukiisilta ja ettei piirakoista tulisi liian "pullamaisia". Vehnäjauhot antavat taikinalla sitkoa, jonka ansiosta taikinaa on helpompi käsitellä.

3. Kauliminen/ajeleminen: Ripottele leivonta-alustalle ruissihtijauhoja, laita taikinalevy alustalle ja ripottele päälle ruissihtijauhoja. Kauli taikinalevyt kaulimella tai "ajele" pulikalla mahdollisimman ohuiksi pyöreiksi piirakankuoriksi, joiden halkaisija on noin 12-13 cm:ä (jotkut käyttävät apuna pastakonetta). Ruissihtijauhoja voi käyttää reippaalla kädellä, jotta taikina ei tartu alustaan sekä kaulimeen. Kun piirakankuori on valmis, peitä se muovilla kuivumisen estämiseksi ja pinotessasi useamman kuoren päällekäin, ripottele niiden väliin jauhoja. Laita uuni lämpenemään 275 asteeseen.

4. Täyttö ja rypytys: Ota kuori pinosta ja sudi pullasudilla sen päältä ylimääräiset jauhot pois. Levitä kuorelle riisitäytettä noin 1rkl siten, että reunoilta jää kuoritaikinaa näkyviin noin 2cm:ä. Nosta reunat keskelle ja rypytä piirakat sormilla. Nosta piirakat pellille leivinpaperin päälle ja paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean värin. Voitele piirakat voisulalla ja peitä ne leivinliinalla. Jotkut kastavat piirakat maito-voiseokseen, mutta mielestäni pelkällä voisulalla tulee parempaa.

Mietteitä:

Kaikkein vaikein juttu koko hommassa on se, että piirakasta saa "aidon" ja kauniin näköisen. Rypytystekniikoissa on erilaisia koulukuntia, joilla jokaisella on mielestään se ainoa oikea tapa tehdä tuo homma. Jotkut rypyttävät piirakan pelkällä etusormella, toiset etusormi-peukalo -tekniikalla, kolmannet etuormi-keskisormi -tekniikalla ja neljännet vaikka millä. Mielipiteitä herättää myös se, aloitetaanko rypytys alhaalta, ylhältä vai keskeltä. Ja se, kuinka tiheää rypytyksen tulee olla tai se, tehdäänkö piirakoista soikeita vai vähän enemmän pyöreitä.

Hitaana hämäläisenä tohtisin tässäkin asiassa ottaa esille vanhan viisauden, että se sisäinen kauneus on se tärkein asia - ei ulkoinen. Samaan hengenvetoon totean myös sen, että piirakanteko on oma taiteenlajinsa ja edistyneimmät piirakantekijät ovat melkoisia taiteilijoita.

Itse olen vasta piirakanteossa pelkkä aloittelija. Tämä oli vasta kolmas kerta koko elämäni aikana, kun tein tätä yhtä Suomen parasta perinneruokaa. Koska piirakanteko on melko työlästä, pyysin talkoisiin hyvän ystäväni Katjan, jonka kanssa homma pelitti hyvin alkukankeuksien jälkeen. Koska minulla on pitkät kynnet, levitti Katja riisitäytteet kuorien päälle ja rypytti piirakat (omat kynteni olisivat menneet ohuesta taikinasta läpi). Minun osakseni kaulita kuoret sekä voidella valmiit piirakat voisulalla.

Teimme taikinaa ja täytettä vähän enemmän, eli ylläolevat määrät kolminkertaisina ja valmita piirakoita tuli yhteensä 87 kappaletta. Olimme keittäneet puuron edellisenä iltana ja pelkkään "leipomisvaiheeseen" meiltä aloittelijoilta kului hämäläis-savolais-yhteistyöllä alusta loppuun 4,5h.

Parasta piirakanteossa oli uunituoreiden ja lämpöisten piirakoiden nauttiminen kylmän maidon kera sekä maailman parantaminen sekä henkevien keskusteleminen piirakanteon lomassa.

Mukavaa oli myös se, kuinka huomasimme kehittyvämme piirakantekijoinä melkoista vauhtia varsinaisiksi "mestareiksi" (tähän kohtaan hymiö) sekä se, kun kehuimme toistemme aikaansaannoksia häpeilemättä toistemme itseluottamusta pönkittäen. Ihan mukava tapa hoitaa ystävyyssuhdetta ♥

Ja jotta piirakanteko ei olisi liian totista puuhaa, nimesimme joitakin valioyksilöitä erilaisin nimin. Tämä umpeenkuroutunut piirakka on nimeltään "Ryppypi**u". Vanhapiika-ainesta.

Huumori ehkä mautonta, piirakka ei.

Wikipedia:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalanpiirakka

19.12.2010

Tuli lomailtua 2½ viikkoa ja huomenna pitäisi mennä töihin. Olin lomalla aikalailla reissun päällä (Israel, Tallinna ja Lahti) ja siksi liikunnat jäivät vähän vähiin.

Lisäksi vaivana oli vajaan viikon vaivannut noidannuoli, joka iski salilla, kun lämmittelin pelkän tangon kanssa kyykkytreeniä varten. Väitänpä vielä, ettei tekniikassa ollut mitään vikaa. Toissa viikolla tuli käytyä kaksi kertaa salilla ja kerran lenkillä. Tällä viikolla olen käynyt kaksi kertaa salilla.

Loman aikana en ole miettinyt syömisiäni lainkanja painoa on tullut lisää ehkä sellainen vajaa neljä kiloa. Toki aina reissusta palattaessa kroppaan tulee nesteturvotustakin, joka häviää muutamassa päivässä. En kuitenkaan masennu tästä, vaan otan kilot pois tässä. Nyt jouluksi menen laivalle (Riikaan) ja siellä tulee varmaan syötyä ihan kunnolla, mutta jos sen jälkeen.

Kävin tuolla Israelissa salilla pari kertaa sekä kerran lenkillä. Käsitykseni mukaan Eilatin kuntosalit sijaitsevat yleensä hotellien yhteydessä, kuten tämäkin Hotel Clubin kuntosali, jossa minä kävin. Yleensä noi hotellien kuntosalit ovat aika surkeita, mutta tämä sali oli poikkeus. Oli mukavaa, että siellä oli kuntosalilaitteita moneen lähtöön sekä mahdollisuus treenata vapailla painoilla. Kuntosali oli myös siistin näköinen ja hintaan (noin 8 euroa/kerta) kuului höyrysauna sekä poreallasmahdollisuus.

Ulkomailla treenatessa on myös jännää se, etteivät siellä vähän kovemmin treenaavat niset ovat yleensä aika harvinaisia tapauksia. Nytkin minulle tultiin sanomaan kuntosalin työntekijän toimesta, ettei hän ole ikinä nähnyt näin kovilla painoilla treenaavaa naista. Siitäkin huolimatta, että painoni eivät olleet mitään maksimiluokkaa ja Suomessakin näkee toisinaan muita naisia, jotka treenaavat samoilla painoilla. Viime kesänä Montenegrossa tapahtui sama juttu. Lisäksi ravintolassa portsari tuli juttelemaan minulle illalla, kun hän oli nähnyt minut aiemmin illalla salilla. Hän kyseli treenaanko voimanostoa vai fitness-juttuja.

Tämän päivän treeni meni putkeen. Treenasin pikana yläkropan kuntopiirin omaisesti ja tulin samalla vetäneeksi leukoja. Pääsin tänään tavoitteeseeni ja vedin leukoja yhteensä 12 kpl, mikä on ennätykseni ja josta ole erityisen iloinen. Minullahan oli tavoitteena päästä tuohon tulokseen jouluun mennessä. Nyt mietin, että pitäisikö minun laittaa seuraavaksi tavoitteeksi vetää 15 leukaa toukokuun loppuu mennessä? Pohdin tuossa, että ahnehdinkohan nyt vähän liikoja...? Toisaalta jos en onnistu tuossa jutussa, niin ehkä maailmani ei kaadu sen takia :D

RESTAURANG MUSEUM

http://www.museum.ee/

Käyn aina toisinaan Tallinnassa päiväristeilyllä tai "yön yli" -reissulla ja testailen samalla Tallinnanravintoloita. Tällä kertaa paikaksi valokoitui Tallinnassa entisessä palomiesmuseossa sijaitseva suhteellisen tasokas ruokaravintola, joka valittiin vuonna 2009 Tallinnan 10. parhaaksi ruokaravintolaksi ja joka oli noussut vuonna 2010 viidenneksi parhaaksi.

Museum näyttää sisustuksensa puolesta tyylikkäältä, modernilta ja nuorekkaalta. Ei niinkään ruokaravintolalta, vaan ennemminkin ravintolalta, johon tullaan illalla ystävien kanssa viettämään aikaa ennen yökerhoon lähtöä tai jossa voi päivisin järjetää pikaisen bisnes-tapaamisen.

 

Itse kävin ravintolassa ystävieni kanssa päiväaikaan. Palvelu oli asiantuntevaa, mutta miinusta tuli siitä, että osa seurueemme jäsenistä sai odottaa pääruokaansa luvattoman pitkään samalla, kun muut olivat jo melkein syöneet ruoka-annoksensa. Ruokien hinnat olivat suomalaisen mittapuun mukaan edullisia suhteutettuna ruoan laadukkaaseen tasoon. Jokainen seurueemme jäsenistä piti syömiään ruokia hyvänmakuisina ja annosten ulkonäön eteen oli nähty vaivaa ja käytetty mielikuvitusta.

Annoskoot eivät ole suuria ja siksi ravintolassa kannattaakin syödä pitkän kaavan mukaan. Ravintolan susheja ja hampurilaisia on kehuttu.

Valitettevasti valokuvat ovat liian tummia eivätkä ole oikein onnistuneet muutenkaan. Siksi ruoka-annokset näytä kovinkaan houkuttelevilta.

Alkuruokasi söin "tigerprawns baked in kataifi batter with miso and chilly sauce":

Pääruoaksi söin "lamb chop with goat cheese-potato cake with celery puree and caper-mint sauce":

Jälkiruoaksi söin "Museum Passion“- passion fruit mousse, coconut-raspberry pannacotta, mango sorbet":

RAVINTOLA OLIVEGARDEN

www.olivegarden.fi/

Helsingissä Itäkeskuksen kauppahallissa Piazza-aukiolla sijaitseva ravintola, jossa käyn toisinaan syömässä kuhaa valkoviinikastikkeen ja perunamuussin kera, joka maistuu ihan hyvälle - joskaan ei täydelliselle.

En tiedä, tehdäänkö kastike itse vai jostain valmispohjasta, mutta ihan maukasta se on. Tylsää ja mielikuvituksetonta on se, että annoksessa lisukkeena tarjottavat kasvikset näyttävät olevan kaikissa annoksissa samat ja ne ovat aivan varmasti otettu pakastepussista. Perunamuussi ja kala on ihan hyvää

Kauppakeskusravintolaksi Olivegarden on ihan hyvä ravintola, mutta paikan ulkonäkö ja sijainti eivät houkuttele jäämään ravintolaan, mikä ei varmasti ole tarkoituskaan. Palvelu on asiallista, mutta ruuhka-aikana hidasta. Hinnat ovat kohtuulliset. Lounasaikaan ma-pe klo 15.00 saakka lounaaseen sisältyy myös salaattibuffet.

Tästä arvostelusta huolimatta valitse tämän ravintolan shoppailun keskellä mielummin ruokapaikakseni, kuin esim. Hesburgerin tai kauppakeskuksen kebap-paikat.

CAFE TALO

www.cafetalo.fi/

Viihtyisän näköinen ja nuorekas ravintola Helsingin Hakaniemessä Arena-talossa. Palvelu oli ystävällistä ja rentoa sekä lounasruokien hinnat kohdallaan. Paikka on sen oloinen, mihin on mukava tulla tapaamaan ystäviä lasilliselle.

Kaiken pilasi kuitenkin lounaaksi syömäni chorizo-pyttipannu, joka oli mautonta sekä kuivaa. Ainoa, mikä ruoassa maistui, oli makkaran tulisuus. Omituista oli yhdistää pyttipannuun porkkanaa, joka ei ollut tarpeeksi kypsää. Perunan, makkaran ja porkkanan lisäksi pyttipannussa oli sipulia, paistettu kananmuna ja lisänä tarjottiin ketsuppia sekä valmispatonkia. Tuntuu, että ruoan oli valmistanut joku, jolla ei ole kokin koulutusta ja jonka luovuus ei oikein toimi lautasella.

Tämän kokemukseni sekä muiden lukemieni arvostelujen perusteella en enää toista kertaa mene ruokailemaan kyseiseen ravintolaan.
 

 

NAPAPIIRIN SANKARIT

Kävin perantaina katsomassa tämän paljon kehutun suomalaisen seikkailukomedian ja ihmettelen kyllä suuresti sitä, minkä takia sitä on kehuttu pitkästäaikaa yhdeksi hauskimmista suomalaiseksi elokuvaksi ja hehkutettu niin kovasti. Elokuvassa oli toki muutama hauska kohtaus, mutta ei siellä teatterissa kuulunut mitään suuria naurunpyrskähdyksiä. Ehkä huumorintajuni on puutteellinen.

Elokuvassa oli kuitenkin saatu suhteellisen hyvin tuotua esille stereotypioita Lapista ja lappilaisista. Jussi Vatanen osaa esittää hyvin saamatonta, aavistuksen viinaanmenevää, mutta toisaalta halutessaan melko nokkelaa sekä pieniä jäyniä tekevää Jannea, josta kuitenkin elokuvan lopussa kuoriutuu mies, joka kykenee hoitamaan miehekkäästi sekä jääräpäisesti hänelle annetun tehtävän - vaikkakin se onnistuu erinäisten kommellusten jälkeen ja sattumien ansiosta. Myös Timo Lavikainen on melko hyvä Räihäsen roolissa.

Valitettavasti en osaa ottaa Jasper Pääkköstä kauhean tosissaan Kapun roolissa, johon hän ei mielestäni sovi ulkonäkönsä puolesta eikä eläytyminen oikein muutenkaan ole sellaista, jonka osaisin ottaa tosissani. Pääkkönen on ollut aiemmin ehkä liikaa "söpön" pojan rooleissa enkä siksi osaa kuvitella häntä pessimistisesti ajattelevaksi ja kyyniseksi Kapuksi.

Maisemat ovat hienot, mutta joissain kohdissa lavastukset sekä erilaiset kohtaukset eivät vaikuta aidoilta, vaan liian tehdyiltä ja liioteltuilta. Toisaalta komediaa tuskin tarvitse ottaa tältäkään osin turhan vakavasti. Iskelmäradio tuodaan elokuvan sponsorina elokuvassa melkoisen hyvin esille, mutta se ei haittaa. Elokuvassa soitettavat suomalaiset iskelmät sopivat hyvin taustalle.

R.I.P. KARI TAPIO 1945-2010

Surettaa oikeasti ja silmäkulmassani on tippa Kari Tapion menehtymisen takia :(

Olen itse ollut hänen faninsa jo vuosia ja kuuntelin hänen musiikkiaan sujuvasti metalli-, rock-, blues- ja muun lempimusiikkini ohessa. Minulla on joitakin hänen levyjään ja olen käynyt hänen konsertissaan. Samettinen ja sini-valkoinen ääni on poissa. Lepää rauhassa.

Lempikappaleeni: PAALUPAIKKA

NAURU JA STAND UP

Nauru on tasavalta Tyynessä valtameressä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Nauru). Tämän lisäksi saarivaltion lisäksi nauru on myös ehtymätön luonnonvara, jonka avulla me porskutamme eteenpäin läpi - toisinaan hiukan harmaankin arjen ja jota käytämme selviytymiskeinona erilaisissa vaikessa elämäntilanteissa sekä rankoissa tai rutiininomaisissa työtehtävissä. Se myös yhdistää ihmisiä ja pitää parisuhteita koossa. Naurusta on tehty myös bisnestä esim. elokuvien tai kaupallinen hyvinvoinnin muoto esim. naurujoogan muodossa.

Pahimmillaan naurulla voidaan kuitenkin loukata, kuten naurukouluttaja Lasse Karvinenkin toteaa (http://www.nicehouse.fi/omahuone/elamanvo/nauru.htm) Tarkoituksellinen ja satuttava pilkka aiheuttaa monille ihmisille epävarmuutta sekä itseluottamuksen romuttumista. Sillä voidaan pilata monen ihmisen elämä ja siksi meidän jokisen tulisi mennä itseemme ja miettiä, haluammeko ottaa tällaista tekoa niskoillemme.

Koen, että minulla itselläni on melko sarkastinen, ironinen huumorintaju, joka on samalla myös mustaa. Toivon kuitenkin, etten loukkaa sillä ketään, sillä se ei ole tarkoitukseni. Katson aika harvoin komedioita tai sketsisarjoja, sillä aika harvoin ne jaksavat naurattaa. Ilmeisesti minulla on huono huumorintaju :D

Jos totta puhutaan, niin koen että minulla on kyllä huumorintajua, mutta en kuitenkaan ole itse mikään kauhean hauska eikä minulla ole hersyvää naurua. En osaa kirjoittaa hauskasti enkä kauheasti sutkauttele vitsejä. En siis osaa luoda huumoria, mutta osaan nauraa valmiiksi luodulle.

Koen myös, että osaan tehdä leikkiä itsestäni ja nauraa itselleni. Se, kuinka vastaanotan muiden minusta tekemää huumoria, riippuu ihan silloisesta olotilastani. Välillä, jos oma olo ei ole kovin hohdokas muutenkaan tai toinen ei tajua tarttuvansa minulle arkaan asiaan, saatan nauraa väkinäisemmin.

Ja jos katson, niin eniten minuun vetoaa yleensä englantilainen huumori. South Park -huumorista pidän siksi, ettei siinä säästetä ketään ja kaikkia pilkataan tasapuolisesti. Olen itse sitä mieltä, että ei ole ihetta, jolle ei voisi nauraa. Pääasia on, että naurulle löydetään oikea paikka ja aika.

Kaikkein eniten rakastan kuitenkin tilannekomiikkaa ja käyn lisäksi mielelläni katsomassa stand up'ia. On upeaa, että tänä päivänä stand up´ia on tarjolla aika monessa paikassa ja että liput eivät nykyään maksa välttämättä mansikoita, kunhan löytää "oikean" paikan. Yleensä stand up on parasta paikanpäällä katsottuna - ei TV:stä.

Viimeksi kävin katsomassa stand up'ia Helsingissä Ravintola Villi Wäinössä (http://www.villiwaino.fi/) työkavereideni kanssa viime torstaina, kun vietimme pikkujouluja. Illan isäntänä toimi Ilari Johansson ja hänen lisäkseen lavalla olivat Pete Kosonen, Harri Lagström sekä kaksi aloittelevaa koomikkoa. En kyllä muista ihan vähään aikaan nauraneeni niin paljoa, kuin tuolloin.

Minulle positiivinen yllätys oli Harri Lagström, joka aivan selkeästi seuraa melkoisen paljon aikaansa ja ottaa esiintyessään myös kantaa erilaisiin asioihin huumorin sävyttämänä sekä tehostaa sanomaansa lavalla fyysisesti esiintyen. Ilari Johanssonin tyyli oli minulle - ronskia huumoria rakastavalle myös melkoisen tajunnanräjäyttävää. Pete Kososen tyyli oli taas aika itseironista, mutta ei missään nimessä huonoa sekään.

Yhteisiä aiheita näille ja monille muille koomikoille Suomessa tuntuu olevan VR ja junien toimivuus. Lisäksi suomalaisten erilaiset heimokulttuurit ja murteet ovat yleinen vitsin aihe samoin kuin miesten ja naisten eroavaisuudet. Ja tietty alapäähuumori.

Valitettavasti en muista Villi Wäinössä esiintyneiden aloittelevien koomikoiden nimiä, mutta toinen heistä oli nuorehko mies, joka teki pilaa omasta ja muiden iästä. Luulen, että kokemusta saadessaan hänestä kehkeytyy vielä hyvä koomikko.

Toinen aloittelija oli nuorehko nainen, jonka esiintyminen nauratti muutaman kerran. Olen huomannut, että naisille nauretaan ylipäätään vähemmän kuin miehille eikä heitä nähdä tai haluta nähdä komedienneina. Koen, että miehet haluavat olla huumoriveikkoja, joille naisten kuuluu nauraa hyväntahtoisesti. Siksipä naisen on varmasti hyvin paljon haastavampaa alkaa tälle muutenkin vaikealle komiikan alalle.

Kun alkaa pohtimaan, kuinka paljon naisia on yleensä tällä alalla tai ainakin heitä, jotka ovat pärjänneet, voidaan todeta heitä olevan aika vähän. Suomesta heitä ei tule minulle mieleen kuin muutama: Krisse Salminen, Heli Sutela, Minna Koskela sekä Lotta Backlund. Yleensä tuntuu siltä, että naisen pitää omia komediennena joku tietty rooli, mitä hän vetää hamaan loppuun saakka. Krisse Salminen blondiroolissa on tästä hyvä esimerkki.

Joka tapauksessa oli lavalla nainen tai mies, on mielestäni tärkeää se, että lavalla oleva seuraa aikaansa ja että huumorista paistaa läpi tietynlainen älykkyys sekä tilannetaju. Ikävää on seurata koomikkoa, joka vetää illasta toiseen samaa settiä ja aliarvioi yleisöä siten, ettei hän ota heistä tarpeeksi selvää (esim. firmaesiintymiset) tai joista paistaa läpi se, että he tekevät työtään liian rutiininomaisesti.

Pääsääntöisesti stand up -illan onnistuminen on kiinni siitä, kuinka hyvin koomikko ja yleisö kommunikoivat keskenään. On tärkeää, että koomikolla on nokkelat hoksottimet, joiden avulla hän osaa esittää yleisölle kysymyksiä ja joihin hän osaa vastata tilanteen mukaan. Koomikon ei pidä mennä ymmälleen tai jos meneekin, täytyy sekin tehdä taidolla niin, ettei yleisö sitä tajua.

Mutta hei, nauretaan! Nauru pidentää tunnetusti ikää :D




















Ja vielä kerran, nauretaan :D

Heheheheheee...

Komiikkatehdas

__________________________________


Huumori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Huumori

Nauraminen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nauraminen

Ironia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ironia

Sarkasmi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarkasmi

Musta huumori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_huumori

Stand up: http://fi.wikipedia.org/wiki/Stand_up_-komiikka

Koomikot: http://www.koomikot.com/

Naurujooga: http://www.mandalatalo.com/cms/index.php?page=naurujooga

RAVINTOLA VESPA RISTORANTE (ITALIALAINEN)

http://www.ravintolavespa.fi/

Kävimme viime torstaina työporukan kanssa viettämässä pienimuotoisia pikkujouluja ja aloitimme illan ruokailemalla Ravintola Vespassa. Ravintola on kolmessa kerroksessa; kellarikerroksesta löytyy Trattoria, katutasosta Bar & Deli ja toisesta kerroksesta Ristorante, jossa me ruokailimme.

Ravintolan ulkonäkö on viihtyisä ja sijainti Helsingin keskustassa melko kiva. Meidän pöydässä tarjoilleet tarjoilijat olivat ystävällisiä ja avuliaita. Ristoranten puolella hinnat olivat aavistuksen keskitasoa korkeammat, mutta eivät kuitenkaan kalleimmasta päästä. Ravintolasta näkee, että siitä on yritetty tehdä vähän "parempaa" paikkaa, mutta ihan gourmet-tasoisena en sitä kuitenkaan pidä.

Itse söin alkuun carpaccio di manzoa, joka piti sisällään härkäcarpacciota, piparjuurimajoneesia, pistaasipähkinöitä, rucolaa ja parmesanjuustoa. Mielestäni tämä alkuruoka oli melko mitäänsanomaton eikä se oikein maistunut miltään. Ei siis pahaa, mutta mautonta. Annoksen ulkonäkö oli ihan nätti.

Työkaveri otti talon antipastolautasen, jota hän kehui ja jonka takia minulle iski ruokakateus. Ruokakateushan tunnetaan myös nimellä annoskateus ja se iskee silloin, kun kaveri saa eteensä paremman näköisen ja makuisen annoksen. Vihertävää väriä kasvoilla lisää entisestään se, jos olet itse alkuun harkinnut samaa annosta kaverin kanssa, mutta päätynyt lopulta toiseen, huonompaan vaihtoehtoon.

Pääruoaksi otin scarpa rossa gratinato con nocciolea, joka sisälsi hasselpähkinällä kuorrutettua puna-anturaa, sitruunakastiketta ja parsa-pinaattirisottoa. En ollut aiemmin maistanut tätä kalaa ja halusin siksi testata sen. Kala oli ruotoinen, mutta selkäruodon irroittaminen sujui melko kivuttomasti tarjoilijan opastuksella eikä ruodot tämän jälkeen enää vaivanneet. Itse kala oli hyvää ja sitä voisi ehkä verrata vaaleudeltaan ja mietoudeltaan siikaan tai ehkä kuhaan.

Pääruoka oli yleisesti ottaen hyvää, mutta sitruunakastike oli hiukan ylisuolaista. Ei kuitenkaan niin, etteikö sitä olisi voinut syödä. Annoksen ulkonäkö ei ollut ihan täydellisimmästä päästä, vaikka yritystä oli.

Jälkiruoaksi otin (taas kerran tiramisun), joka oli hyvänmakuista ja annos oli ohan kivannäköinen. Italialaisissa ravintoloissa tuntuu olevan aina muutama vakiojälkiruoka eikä niiden lisäksi ole kauheasti valinnanvaraa. Ja jos on, niin päädyn silti yleensä aina tiramisuun. Aika mielikuvituksetonta.

Laitetaan vielä muutama kuva työkaverin pääruoasta:

Stinco D´Agnello (ylikypsää karitsanpotkaa, rosmariinikastikkeessa, palstenakka-perunapyreetä sekä paahdettuja kasviksia)

HARJUNPÄÄ JA PAHAN PAPPI

Sekava elokuva, jossa seurataan kahta eri tapahtumaa, jotka kietoutuvat yhteen Harjunpään elämässä. Tämän ja elokuvan kuvaustyylin takia katsojalla kuluu huomattavasti ylimääräistä energiaa, joka hankaloittaa elokuvaan keskittymistä. Elokuva on kuvattu samaan tyyliin kuin musiikkivideot - nopeita ja lyhyitä kohtauksia.

Tuntuu, että itse juoni ei näyttele tässä elokuvassa muutenkaan pääroolia, vaan pääpointti on ollut tehdä mahdollisimman raaka ja verinen elokuva jenkkityyliin, jossa poliisit muistuttavat moottoripyöräjengiläisiä. Sääli, sillä elokuva menee tämän takia "vähän" överiksi. En itse ole lukenut tätä Matti Yrjänä Joensuun kirjoittamaa kirjaa, johon elokuva perustuu, mutta elokuvaseuralaiseni kertoi, että elokuvasta on jätetty kokonaan jotain juttuja pois.

Olen myös vaihtanut itse kirjailijan kanssa muutaman sanan elokuvasta, joka kertoi että ilmeisesti elokuvaa tehtiin siltä pohjalta, että se saataisiin vietyä ulkomaan levitykseen. Lisäksi olen jutellut henkilön kanssa, joka oli elokuvan teossa mukana "asiantuntijana" katsomassa, että tietyt rikospaikkoihin liittyvät jutut menevät mahdollisimman todenmukaisesti ja ymmärsin, että ohjaaja itse halusi kohtauksissa olevan verta enemmän, mitä niissä normaalisti olisi.

Ehkä nämä seikat selittävät omalta osaltaan sen, että elokuva ei vaikuta kovinkaan todenmukaiselta. Sinänsä sääli, sillä voisin hyvin kuvitella kirjailijan itsensä kirjoittavan kirjoja vanhana väkivaltarikostutkijana mahdollisimman realistiseen sävyyn. Toisaalta elokuvan ei kait aina kuulu olla realistinen, mutta uskon että se olisi kyllä parantanut tätä elokuvaa huomattavasti.

Koska elokuva on mielestäni sen verran huono, en oikein osannut katsoa elokuvaa siltä kantilta, että kykenisin arvioimaan näyttelijöiden suorituksia. Odotin meneväni katsomaan poliisidekkariin perustuvaa elokuvaa, mutta huomasin olevani katsomassa huonoa jenkkityyppistä trilleriä.

En ole vähään aikaan katsonut näin huonoa elokuvaa. Arvosanaksi voisin antaa yksi tai kaksi tähteä viidestä. Ei ihme, että jotkut elokuvan nähneet ovat olleet valmiita lähtemään elokuvateatterista kesken elokuvan.
 

05.12.2010

Päätin tulla pitkästä aikaa päivittämään blogiani... Aika kiirettä  on pitänyt muutaminan viime viikkoina. Pikkujouluja on ollut kolmena viikonloppuna ja sen lisäksi olen ollut toisinaan iltaisin sekä öisin töissä, jonka takia normaali arkirytmi on rikkoontunut. Lisäksi olen ollut Tampereella eräässä seminaarissa työasioissa.

Näiden kiireiden takia esim. liikuntakerrat jäivät ainoastaan yhteen kertaan toissa viikolla, jolloin kävin salilla treenaamassa jalat. Sitä edellisellä viikolla liikuin seitsemän kertaa. Mukana näissä kerroissa on edestakaiset työmatkat kävellen, jonka luokittelen ennemminkin hyötyliikunnaksi, kuin "oikeaksi" liikunnaksi. Tällä viikolla olen ehtinyt liikkumaan onneksi vähän enemmän.

Lisäksi nämä ylimääräiset jutut ovat vaikuttaneet siihen, että olen elänyt vähän epäterveellisesti. En enää pidä muutenkaan listaa pudottamistani kiloista, kun en ole ollut dieetillä enää vähään aikaan. Motivaatio ei riitä dieettaamiseen ja olen ihan tyytyväinen nykykuntooni, vaikka aionkin vielä jossain vaiheessa pudottaa max viisi kiloa. Ehkä vuoden vaihteen jälkeen.

Painoni on sahannut viime aikoina 74,5-77 kilon välillä ihan päivästä ja syömisistäni riippuen. Se saattaa heitää lähes parilla kilolla päivittäin. Pidän sitä ihan luonnollisena juttuna enkä stressaa asiasta. Esimerkiksi perjantaiaamuna paino oli 74,6kg ja nyt tänä aamuna se oli 76,1 kiloa.

Kuten jo edellisessä viestissä kirjoitinkin, tänne blogiin kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle, koska pöytäkoneeni meni rikki ja miniläppärillä on vähän tylsää kirjoittaa. Täytyy varmaan korjata tilanne ja päivittää blogia ravintola- ja elokuvajuttujen osalta.

Onneksi minulla on tällä hetkellä menossa 2,5 viikon loma ja saan relata. Pari päivää on mennyt yöelämässä, joka alkaa nyt riittämään. Muuten luvassa on lepoa, liikuntaa, rauhoittumista, ensi tiistaina Tallinnan päiväreissu ja torstaina lähden viikoksi Eilatiin.

Ulkomaan reissun jälkeen jälkeen olisi tarkoitus käydä "joulukäynnillä" entisessä kotikaupungissa äidin, veljen perheen ja kummipoikani perheen luona. Loman loputtua menen muutamaksi päiväksi töihin ennen joulua ja jouluksi lähden laivalla Riikaan. Joulun jälkeen taas muutamaksi päiväksi töihin, jonka jälkeen minulla on tammikuun alussa muutaman päivän loma.

Mutta jos sitä vaikka lähtisi valmistautumaan salille menoon. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

17.11.2010

Kirjoittelen näin jälkijunassa näitä viime viikon tapahtumia. Mulla hajosi pöytäkone ja tämä miniläppärillä kirjoittelu ei ole mitään maailman mukavinta puuhaa ja varsinkin, kun tähän ei ole asennettu tekstinkäsittelyohlemaa.

Viime viikolla kävin kolme kertaa puntilla, yhden kerran kävelemässä, kaksi kertaa lenkillä ja yhden kerran pacessa. Tuli muuten tehtyä dipissäkin omat ennätykset omalla painolla, yhteensä 12 toistoa. Leuanvedossa enkkani ovat edelleen vastaotteella 11 toistoa ja myötäotteella 7 toistoa.

Viikonlopun otin rennosti ja kävin Tallinnassa oleskelemassa yhden yön yli, shoppailemassa ja syömässä hyvin. Yövyin Swiss -hotellissa (5*) ja kävin syömässä Ravintola Ö:ssä sekä La Bottegassa.

Nyt pitäisi lähteä jumpalle. Tuli tossa yövuoron takia  ja sen jälkeen valvottua yhteensä 29h enkä oikein siksi jaksanut eilen käydä liikkumassa. Tänään onkin sitten salin pikkujoulut, mikä on mukava juttu :)


Tuloksia:
17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / BMI 25,2
12.10.2010 / vko 21 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
19.10.2010 / vko 22/ 74,9kg / -13,1kg / BMI 25
27.10.2010 / vko 23 / 75,1kg / -12,9kg / BMI 25,1
03.11.2010 / vko 24 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
10.11.2010 / vko 25 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
17.11.2010 / vko 26 / 75,5kg / -12,5kg / BMI 25,2

LA BOTTEGA (ITALIALAINEN)

Italialainen ravintola Tallinnan vanhassa kaupungissa Italian suurlähetystön vieressä, joka vaikuttaa tunnelmansa ja ruokiensa puolesta laadukkaalta. Varsinkin takana olevan vaalea kabinettitila on romanttisen oloinen, mutta siitä huolimatta yksinkertaisen ja harkitun näköinen. Mitään varsinaista krääsää ei ole esillä, mutta tunnelma on silti kodikas. Paikan tasokkuuden huomaa myös ravintolasalin kankaisista serveteistä sekä wc:n puolella, jossa kätensä voi kuivata oikeisiin pyyhkeisiin.

Tarjoilu on ammattitaitoisen, ystävällisen ja rauhallisen oloista. Tarjoilijat osaavat suositella ruokia ja suositukset toimivat. Ravintolan ”chef de cuisine” on sardinialainen Nicolo Tanda, joka on myös tallinnalaisen Ravintola Boccan keittiömestari.

Söin alkuruoksi ” baked and marinated aubergine with house bread”. Munakoisojen päällä on ainakin oliiviöljyä, valkosipulia, paprikaa ja tuoreyrttejä ja ne tarjoiltiin öljyssä paistetun leivän kanssa. Alkuruoka olisi saanut olla aavistuksen maustetumpaa. Nyt se oli aika mautonta ja parempaa siitä tuli, kun laittoi päälle myllystä pippuria sekä suolaa.

Pääruoaksi söin ” Panzerotti with crudo and mascarpone, tomato-fresh basel sauce”, joka oli maukasta. Annos oli kuitenkin aika pieni eikä se sellaisenaan vie nälkää. Vaikka tässä ravintolassa syö pitkän kaavan mukaan, ei ruoasta tule ähkyä ainakaan tämän oman kokemukseni mukaan.

Jälkiruoaksi otin juustokakkua ”Ricotta cheesecake”, joka oli hyvää kuten juustokakuilla on yleensä tapana olla.

Annokset olivat ihan kivan näköisiä ja ruoka italialaisen kotoista. Hinnat Suomen hintatasoon verrattuna kohtuulliset ja valikoimaa menussa oli riittävästi, lukuun ottamatta risottoja. olen lopen kyllästynyt siihen, että risottoja ei ole yleensä missään ravintolassa tarjolla paljoa ja yleensä vaihtoehtona on AINA sieni- tai merenelävärisotto.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin La Bottega on valittu Tallinnan parhaaksi italialaiseksi ja on vuonna 2010 se on Tallinnan kolmanneksi paras ravintola. Virolaisten gastronomian harrastajien yhdistys Silver Spoon Society eli Hõbelusikas on palkinnut ravintolan vuonna 2009 tittelillä ”maistuvin viinin ja ruoan liitto”.

Antaisin arvosanaksi 8/10.

http://www.labottega.ee/

DA VINCI (ITALIALAINEN)

Suhteellisen uusi pizzeria Helsingin Hakaniemessä. Da Vinci on pieni, mukavan siisti, kodikas ja samalla ihan ”tyylikäskin” pizzaravintola verrattuna alueen muihin pizzerioihin.

Ruokalistasta näkee, että ravintolassa yritetään panostaa hyvään italialaiseen ruokaan ja on ilo huomata, että jälkiruokalistalla on erilaisten kahvien lisäksi myös Limoncelloa yhtenä vaihtoehtona. Tavallisissa tämän alueen pizzerioissa kun ei jälkiruokia, erilaisia kahveja tai tämän tyyppisiä alkoholijuomia ole edes tarjolla.

Itse söin ravintolassa caesar-salaatin, joka oli hyvää, mutta ei kuitenkaan missään nimessä ”aitoa”. Ei ulkonäöllisesti eikä maultaan Jälkiruokasi otin tiramisua, joka oli makoisaa. Ruoka oli siis hyvää ja parempaa kuin monissa muissa alueen pizzerioissa, mutta ei mitään makuhermoja järjettömästi hivelevää. Annoksista huomasi, että kokki oli yrittänyt nähdä vähän vaivaa annosten ulkonäön eteen.

Palvelu oli ystävällistä, mutta ehkä vähän jäykkää. Tiskin takana tarjoillut nainen kertoi hänen ja kokkina toimivan miehen olevan kotoisin Turkista. Se ei käynyt selväksi, ovatko he paikan omistajia.

Hinnat eivät olleet alueen muihin pizzerioihin nähden halvimmasta päästä, mutta eivät myöskään mitään gourmet –ravintoloiden hintojen tasoisia.

Ravintola da Vinci: http://eat.fi/en/helsinki/da-vinci1

Ravintola on oletettavasti (?) samaa ketjua Fredrikinkadulla toimivan saman nimisen ravintolan kanssa: http://www.davincibarristorante.fi/ . Tosin Hakaniemen ravintolan menusta ei löydy valikoimaa Fredan ravintolan vertaa. Ennemminkin se on painottunut pizzoihin.

ISÄNPÄIVÄ

Oikein hyvää isänpäivää kaikille iseille! Tänään on kaunis päivä viettää sitä ♥

Oma isäni on jo kuollut eivätkä isoisätkään ole enää elossa, mutta muistelen heitä muuten sunnuntaipuuhastelun lomassa.

Isänpäivä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4

10.11.2010

Jassoo, mitäs sitä tuli oikein tullut tehtyä viimeisen viikon aikana…?

Viime viikon keskiviikkona treenailin painonnosto- ja voimanostotekniikoita Ruskeasuon salilla. Pakkotoistolla (http://www.pakkotoisto.com/ ) kirjoittelee eräs naishenkilö, joka keksi kerätä ystävällisesti asiasta kiinnostuneiden naisten porukan kokoon ja järkkäsi meille tämän oivan tilaisuuden päästä treenaamaan Heraklesin (http://www.kolumbus.fi/tarmo.kuusisto/ ) sekä Helsingin Tarmon (http://www.kaapeli.fi/helsingintarmo/ ) mukavien ja kärsivällisten edustajien opastuksella.

Tilaisuus oli siitä hieno, että siellä pääsi rauhassa kyselemään tyhmiä sekä treenaamaan tekniikoita rauhassa ilman suorituspaineita sekä ymmärtämään kilpailusääntöjä. Ainakin minulle itselleni tuo tilaisuus oli mainio tapa sisäistää minulle entuudestaan jo jonkun verran tuttuja asioita sekä oppia täysin uusia juttuja. Kävin viime viikolla tämän tekniikkatreenin lisäksi kaksi muuta kertaa salilla, kerran pacessa ja kaksi kertaa lenkillä.

Loppuviikosta halusin ottaa rennosti ja hemmotella itseäni. Kävin kampaajalla, hierojalla, ripsi- ja kynsihuollossa sekä solariumissa ottamassa vähän väriä pintaan. Täytyisi taas varata tähän ihan lähiviikoille sellainen 3-4 uutta hieronta-aikaa, jotta saisi käytyä tuon koko kropan kunnolla läpi. Nyt viime viikolla selkäni oli kyllä varsinaista perunapeltoa eikä pakaroiden ja jalkojenkaan hierominen tehnyt huonoa.

Olen hieronnan suhteen täysin kyltymätön ja voisin olla hierottavana joka päivä. Tykkään kunnon runnomisesta ja siitä, että vähän sattuu. Hierontakipu tuntuu mahtavalta. Haluaisin itsekin opiskella hierojaksi ihan huvin vuoksi, vaikkakaan en ryhtyisi tekemään sitä päätyökseni.

Kävisin hieronnassa useamminkin, mutta valitettavasti minulla ei ole varaa käydä siellä joka tai edes joka toinen viikko. Yleensä käyn kerran 1-2 kuukaudessa. Ei mulle löytyisi hierojaa, joka haluaisi tehdä hyväntekeväisyyttä...? :D

Minulla on muutama vakihieroja, joiden luona käyn fiiliksen ja tarpeideni mukaan. Valitsen hierojan sen mukaan, minkälaista hierontaa olen vailla. Toinen (Arto Vainio / http://www.directa.fi/yritykset/1228046/Hierontap%C3%A4ivystys+Arto+Vainio+Hierontaa/ ) jaksaa käyttää pyydettäessä voimaa runsaasti ja toinen on muuten vaan hyvä (Olavi Hyttinen / http://www.hieroja-asema.com/ ).

Välillä kun haluan pihistellä, menen ottamaan oppilashieronnan Suomen Urheiluhierojaopistoon (http://www.suho.fi/yhteystiedot.php ) tai Hieronta-akatemiaan (http://www.hierontaakatemia.fi/ ). Näissä oppilaitoksissa hieronnan taso riippuu ihan opiskelijasta.

Useimmiten ongelmana on ei-vielä-niin-sulavaksi-kehittyneet tekniikat sekä oppilaiden voimanpuute, vaikkakin viime viikon hieroja oli hyvä. Oppilaat pelkäävät hieroa lujaa, vaikka heille erikseen mainitsee, että näin saa tehdä ja vaikka lupaan ilmoittaa, jos sattuu.

Ja vaikka en haluaisi yleistää, niin useiden kokemusteni mukaan naishierojat eivät ole omalla kohdallani jaksaneet käyttää hieronnassa tarpeeksi voimaa, vaikka olen sitä erikseen pyytänyt. Olen joutunut useasti pettymään hierontaan, vaikka he ovat etukäteen kehuneet jaksavansa hieroa lujaa. No, pari kovaa hierovaa naista olen tavannut. Toinen heistä on entinen keihäänheittäjäsankarimme Tiina Lillak (http://www.easynetti.com/company_3.jsp?id=5788 ) ja sitten on yksi toinen nainen, kenen nimeä en enää muista.

















Olen käynyt elämäni aikana lukemattomia kertoja hierojalla ja testaillut eri hierojia sekä hieronta- ja hemmottelutyylejä sekä erilaisia terapioita. Lisäksi minulla on tapana hierotuttaa itseni kylpylöissä sekä ulkomaanmatkoilla ja vertailla eri maalaisten hierontatyylejä. Useimmiten hieronta on huonompaa kuin Suomessa, jonka taso on mielestäni maailman parasta. Tosin tulee huomioida se, että joissain paikoissa hieronnan ei ole edes tarkoitus olla lihaksia "repivää", vaan ennemminkin pelkästään rentouttavaa.

Perinteisen klassisen ja urheiluhieronnan lisäksi on tullut testailtua thaimaalaista ja balilaista hierontaa, kalevalaista jäsenkorjausta, penikkahierontaa, shiatsua, aromaterapiaa, hermoratahierontaa, intialaista päähierontaa, voice massagea jne. Lisäksi olen käynyt fysioterapeuttien luona, kiropraktikolla, osteopaatilla ja naprapaatilla sen mukaan, kun tarvetta on ilmennyt.

Koen, että osa noista jutuista voi olla vähän huuhaatakin, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että kaikki mikä rentouttaa sekä tuntuu asiakkaasta hyvältä, ei voi olla pahasta, kunhan se ei mene liiaksi vedättämiseksi sekä hyväksikäytöksi.

Aikoinani jo terminaalivaiheessa ollut syöpää sairastava ystäväni valitti kovia jumeja selässään ja pyysi minua hieromaan häntä. Hieroin häntä, vaikka lääkärit sanovat, ettei syöpäpotilaita saisi kait hieroa. Olimme ystäväni kanssa sitä mieltä, että mitä väliä? Hän teki jo kuolemaa ja jos suinkin pystyin parantamaan hänen olotilaansa, niin tein sen mielelläni.

Näiden mukavien asioiden lisäksi ”hemmottelin” itseäni kuluneen viikon aikana myös ihan liialla ruoalla sekä karkilla, joka näkyi tämän päiväisessä punnitustuloksessa siten, että paino oli noussut 2,3 kiloa. Luulen, että tuossa määrässä on osittain kyse turvotuksesta, sillä join viime viikolla vettä tosi vähän. Huomaan, että olen lipsunut siitä juomisesta tosi paljon verrattuna dieettiaikaan. Se ei ole hyvä juttu.


Tuloksia:

17.05.2010 (aloituspäivä): 88 kiloa / BMI 29,4
24.05.2010 / vko 1 / punnitus unohtui
31.05.2010 / vko 2 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
07.06.2010 / vko 3 / 84,3kg / -3,7kg / BMI 28,2
13.06.2010 / vko 4 / 83,2kg / -4,8kg / BMI 27,8
21.06.2010 / vko 5 / 83,3kg / -4,7kg / BMI 27,8
28.06.2010 / vko 6 / 81,9kg / -6,1kg / BMI 27,4
05.07.2010 / vko 7 / 81,4kg / -6,6kg / BMI 27,2
12.07.2010 / vko 8 / 79,7kg / -8,3kg / BMI 26,6
19.07.2010 / vko 9 / 80,2kg / -7,8kg / BMI 26,8
26.07.2010 / vko 10 / 78,5kg/ -9,5kg / BMI 26,2
02.08.2010 / vko 11 / punnitus jäi ulkomaanreissun vuoksi
09.08.2010 / vko 12 / 79,5kg / -8,5kg / BMI 26,6
16.08.2010 / vko 13 / 78 kg / -10kg / BMI 26,1
23.08.2010 / Vko 14 / 78,5kg / -9,5kg / BMI 26,2
31.08.2010 / Vko 15 / 77,5kg / -10,5kg / BMI 25,9
07.09.2010 / vko 16 / 77,1kg / -10,9kg / BMI 25,8
14.09.2010 / vko 17 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7
21.09.2010 / vko 18 / 77,4kg / -10,6kg / BMI 25,9
28.09.2010 / vko 19 / 76kg / -12kg / 25,4 BMI
05.10.2010 / vko 20 / 75,4kg / -12,6 kg / BMI 25,2
12.10.2010 / vko 21 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
19.10.2010 / vko 22/ 74,9kg / -13,1kg / BMI 25
27.10.2010 / vko 23 / 75,1kg / -12,9kg / BMI 25,1
03.11.2010 / vko 24 / 74,7kg / -13,3kg / BMI 25
10.11.2010 / vko 25 / 77,0kg / -11kg / BMI 25,7