Tässä taas pientä matkakertomusta ja infopakettia - tällä kertaa Meksikosta. Kirjoittamani perustuu omiin kokemuksiini, näkemääni ja kuulemaani. Toivon, että olen ymmärtänyt asiat oikein. Jos joatin virheitä esiintyy, niin ne saa korjata. Lisäksi olen käyttänyt apuna matkaopaskirjaa "Meksiko - Näe ja koe" (Tammi) sekä Tjäreborgin ja Finnmatkojen esitteitä..
SAAPUMINEN JA LÄHTEMINEN
Olimme Meksikon Play del Carmenissa 10-24.01.2010 välisen ajan Tjäreborgin äkkilähdöllä. Hinta ei kuitenkaan ollut mikään äärettömän edullinen vajaata kuukautta ennen varattuna, sillä matka maksoi noin 900 euroa / hlö. Myöhemmin kuulimme, että lähtöviikolla matkoja olisi saanut 650 eurolla.
Lensimme Finnairin lentokoneella ensin Kanadan Halifaxiin, jossa oli lentokoneen tankkaustauko. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa Meksikossa Jukatanin niemimaalla sijaitsevalle Cancunin lentokentälle (lentoaika oli noin 14,5h). Ennen maahantuloa piti täyttää maahantulo- ja maastapoistumiskortti, joista jälkimmäinen jäi maahantulon jälkeen itselle ja joka annettiin rajaviranomaisille maasta lähdettäessä.
Passintarkastukset sujuivat nopeasti ja rajaviranomaiset olivat ystävällisen ja hymyileväisen oloista väkeä. Turvatarkastuksessa ja matkalaukkujen saamisessa kesti tovi. Suomalaisilta ei vaadita viisumia Meksikoon matkustettaessa (alle 180 päivän lomamatkoilla), mutta passin tulee olla voimassa kolme kuukautta paluun jälkeen. Matkatoimistojen suositus on 6 kuukautta.
Lentokenttä ei ole mikään järin suuri, mutta kyllä siellä riitti jonkun verran shoppailtavaa poislähtiessä. Huomion arvoista on se, että lentokentällä ei myydä viinejä lainkaan. Lentokentällä voi maksaa pesoilla, USA:n dollareilla, euroilla, yleisimmillä luottokorteilla sekä visa electronilla. Shoppailtavaa on niin alakerran B-terminaalissa kuin yläkerran A-terminaalissakin. Negatiivista lentokentällä oli se, ettei siellä ollut kärryjä, joilla työntää tavaroita ja lisäksi kaupoista annettavissa muovipusseissa ei ole useinkaan kantokahvoja, vaan niiden päihin tehdään pelkät solmut. Meksikosta lähtiessä matkalaukun ylikiloista voi joutua kustantamaan 12 euroa/kilo (tammikuu 2010).
Matka bussilla Cancunista Playa del Carmeniin kesti noin tunnin verran. Ikävää oli se, että meidän bussista puuttui kokonaan opas, johtuen lentokoneviasta, joka myöhästytti samaan aikaan Suomeen palaavia matkalaisia. Olisi ollut mukavaa saada menomatkalla jotain käytännön tietoja ja vinkkejä Meksikosta.
Olimme ottaneet määrittelemättömän majoituksen emmekä me siis yhtään tienneet, mihin olimme joutumassa. Perillä Meitä odotti Hotel Nina (http://www.cancun.com/Hotels/Nina/), joka oli vaatimaton, mutta hyvällä paikalla sijaitseva siisti hotelli. Hotellilta oli yhden korttelin verran matkaa ostoskadulle (5. avenida) ja kaksi korttelia rantaan. Erityiskiitoksen ansaitsee hyvää englantia puhuva ja valloittavan hymyn omaava respan työntekijä Maria, joka kertoi meille Meksikosta meitä minkä muilta töiltään kerkesi.
RAVINTOLAT, RUOKA, ALKOHOLI JA HUUMEET
Meksikolainen kiinteässä muodossa oleva ruoka ei itsessään ole minun mittapuuni mukaan mitään äärettömän tulista. Tuliseksi ruoan tekee kastikkeet, joita laitetaan ruokien päälle. Kastikkeita saatetaan tuoda pöytään monta kuppia ja niiden tulisuus aste vaihtelee. Lisäksi ruoan lisukkeeksi pöytään tuodaan usein nachoja sekä tomattisalsaa.
Suomalaisten suosimaa texmex –ruokaa (esim. cheddar-juustokastikkeella höystettyä) ei ole saatavilla ihan joka paikassa, mutta kyllä sitäkin saa. Paikallisten suosimista ravintoloista ei, mutta turistiystävällisemmistä ravintoloista kyllä. Ja mun mielestä se on hyvää, vaikka niin moni valittaakin, että se ei ole aitoa meksikolaista. No eihän sen tarvitse ollakaan, sillä sehän on texmexiä. Lisäksi ravintoloissa on tarjolla myös muita kansainvälisiä ruokia moneen eri makuun.
Meksikolaisessa menussa on tarjolla tortillalettua, burrittoa, fajitaksia, tacoja, enchilladseja, quesadillaseja, erivahvuisia chilikastikkeita, guacamolea, tomaattisalsaa, juustoa, nachoja, papuruokia, molekastikkeita, erivahvuisia chilipaprikoita, lihoja, kalaa, äyriäisiä, korianteria, limeä, vaniljaa ja vaikka mitä…
Ruokaa saa 20-300 pesolla riippuen, onko kyseessä katukeittiö vai hienompi ravintola. Katukeittiöhinnat ovat yleensä 20-30 pesoa (tacoja, burritoja tai enchilladaseja) Päivällisen hinta on keskimäärin ravintolassa 100-150 pesoa ja toisinaan siihen saa alkupalankin mukaan. Aamiainen maksaa noin 50-100 pesoa riippuen käykö syömässä sen seisovasta pöydästä vai syökö yksittäisen aamiaisen. Pitää myös huomioida, että aika useassa paikassa pitää jättää tippiä 10-15 prosenttia.
Ihan erikseen pitää mainostaa 5. avenidalla - kadun silmukan mallisessa eteläpäässä sijaitsevaa Johnny Rockets –hampurilaispaikkaa, jossa on aivan mielettömän maukkaat hampurilaiset ja pirtelöt. Hampurilaiset painavat 12 sekä 6 unssia ja ne on tehty itse. Meksikolaisia jäätelöitä en taas menisi kehumaan lainkaan. Ne ovat sellaisia rakeisen oloisia eikä makukaan ole mikään järin ihmeellinen.
Lisäksi Plya del Carmenissa on joitakin argentiinalaisia ruokapaikkoja, joissa saa hyviä argentiinalaisia pihvejä. Yksi suosittelemisen arvoinen paikka on Ravintola Buenos Aires, joka sijaitsee 5. ja 10. avenidan välissä kadulla 6. calle. Tässä ruokapaikassa hinnat olivat vähän korkeammat, mutta ruoka tosi hyvää. Itse saimme 950 pesolla kahden hengen alkuruoat, pääruoat (pihvit), perunat, jälkiruoat, vedet sekä punaviinipullon.
Itselle ei tullut mitään vaivoja ruokien suhteen eli vatsa ei ollut missään vaihessa sekaisin. Luulisi, että sikainfluenssa on myös vaikuttanut elintarvikkeiden myyjien ja ravintoloiden hygieniatasoon.
Olut on Playa del Carmenissa edullista, mutta drinkit eivät niinkään. Baarikadulla (12. calle, rannan päässä) olevissa baareissa ja discoissa paukut maksavat 60-100 peseoa, kun taas meksikolainen olut maksaa noin 30 pesoa. Baareja ja discoja tällä kadunpätkällä on ehkä noin 15 kappaletta. Vesi maksaa noin 10-15 pesoa pullo, tuoremehu noin 15-20 pesoa, smoothiesit noin 20-30 pesoa ja kahvi noin 10-15 pesoa.
Tequila, Meksikon kansallisviinaa olikin sitten myytävänä ihan joka paikassa ja sitä on erihintaisia pulloja tarjolla. Jos ymmärsimme oikein, niin parasta tequilaa on sellainen kullan suurin piirtein kullan värinen tequila. Tequila on sitä tummempaa, mitä vanhempaa se on ja se on kuulemma yleensä merkki laadukkaammasta viinasta. Tequilassa on siis olemassa erilaisia laatutasoja ja parhaimmat tequilat eivät kuulemma oikeasti ole niin pahoja, kuin mihin me olemme tottuneet täällä Suomessa. Lisäksi hyvän tequila-pullon kyljessä lukee aina, että se on valmistettua 100% agavesta. Tässä lisää infoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tequila
Mezcal on toinen Meksikon tunnettuja juomia, mutta siitä en osaa kertoa muuta kuin sen, että pullon pohjalta löytynee toisinaan tarkoituksella sinne laitettu toukka ja ettei se ole välttämättä niin hyvää, kuin tequila. Tässä mezcalista lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mezcal
Näiden lisäksi Meksikossa juodaan vaaleita lageroluita (esim. Sol, XX) ja on sieltä saatavilla viiniäkin – vaikkakaan valikoimat eivät ole kovin isot. Esimerkiksi La Cetto –punaviini oli oikein maistuvaa. Lisäksi meksikolainen rommi on ihan hyvää, esimerkiksi Milenario Extra Viejo. Paikalliset alkoholijuomat ovat luonnollisesti edullisempia kuin tuontialkoholi.
Yksi suosittelemisen arvoinen paikka on Coco Bongo –niminen disco, johon en tosin itse ikinä päätynyt. Olettaen, että tykkää kovasta discojumputuksesta. Itse kävin pelkästään ovella kääntymässä Liput tähän discoon maksoivat muistaakseni 45-50 dollaria riippuen, ostiko ne etukäteen vai tiskiltä. Jos maksoi 5 dollaria ylimääräistä, pääsi jonon ohitse. Hintaan sisältyy sisäänpääsy sekä ilmainen viina ja siellä käyneet väittivät, että kuivin suin ei tarvinnut olla. Lisäksi siellä esitetään koko ajan erilaisia elokuva- ja musiikkiaiheisia hienoja show-juttuja. Täällä lisää paikasta:
http://www.cocobongo.com.mx/home.php?Lenguaje=en
Parhaat biletyspäivät baareissa ovat torstai, perjantai ja lauantai. Joihinkin discoihin pääsevät naiset ilmaiseksi sisään, kun taas miehiltä liput saattavat olla 5 dollarin pintaan. Joissain discoissa joutui varaamaan erikseen pöydän, jos halusi istumaan ja jos yritit mennä istumaan varatulle paikalle, tuli henkilökunta ajamaan pois.
Katukuvassa ei näkynyt maksullisia naisia, mutta jos niitä halusi mennä katsastamaan, niin hiukan keskustan ulkopuolelta löytyy Men’s Club –niminen paikka, joissa heitä kuulemma on. Itse en törmännyt lomallani huumeisiin, mutta niitä sai kuulemma ostaa helposti esim. kadulta taksikuskeilta, sisäänheittäjiltä ja kaupanmyyjiltä. Niitä tultiin kuulemma yleensä tarjoamaan ennemminkin miehille. Meksikossa mietojen huumeiden hallussapito pienten määrien osalta ei ilmeisesti ole paikallisten poliisien mielestä kovinkaan kiinnostavaa, joten he eivät puutu käyttörikoksiin. Sikari- ja savukekaupoissa oli myynnissä erilaisia piippuja, joilla saattoi polttaa esim. kannabista. Narkkeja ja juoppoja näkyi yllättävän vähän katukuvassa eikä Playa del Carmenissa olo tuntunut muutenkaan turvattomalta, vaikka alun perin olin asennoitunut siihen, että minut ryöstetään takuuvarmasti.
LÄMPÖTILA JA RANTA
Lentokoneesta ulos astuttaessa päällimmäisenä jäi mieleen ajatus siitä, että kylläpä on kylmä. Olin odottanut sellaista kuuman kosteaa löyhähdystä kasvoilleni, mutta se oli turha toive. Sittemmin kävikin ilmi, että kyseinen viikko 2 oli poikkeuksellisen kylmä koko Meksikossa eikä monikaan muistanut, milloin olisi aiemmin ollut näin vähän asteita siihen aikaan vuodesta. Muistini mukaan jossain päin Meksikoa lämpöasteet tipahtivat miinuksen puolelle ja siellä satoi tuona viikkona lunta. Tuon kahden viikon aikana saimme kokea myös muutaman vesisateen.
Mekin kuljimme ensimmäisen viikon ensimmäiset päivät fleece-takit päällä kylmän tuulen takia lämpötilan ollessa varmaan jotain +20 tai vähän alle. Loppuviikosta lämpötila vähän nousi ja riitti, että oli päällä ohuet pitkähihaiset paidat. Plussaa tuossa oli se, että retkiä oli mukavampi tehdä, kun ei ollut polttavaa hellettä. Ekan viikon viikonloppuna ja toisella viikolla lämpötila nousikin sitten jo noin +30 asteeseen ja meno oli ihan normaalin helteistä kaikin puolin.
Paras aika matkustaa Meksikoon on monen mukaan silloin, kun Suomessa ja Meksikossa on talvi, sillä silloin Meksikossa ei ole liian kuuma. Kaikkein kuumin aika on toukokuusta syyskuuhun, jolloin on myös kosteaa. Lämpötila saattaa kohota lähemmäs +40 astetta.
Playa del Carmenin Mayarivieralla rantapedit maksavat 50 pesosta (peruspeti) ylöspäin riippuen vuokraajasta tai vuokrattavasta rantapedistä. Esimerkiksi Hotelli Koolin rannalla kalleimmasta Diamond Bedistä joutuu pulittamaan 500 pesoa. Lisäksi rannalla on vuokrattavissa aurinkovarjoja ja pyyhekeitä. Rahaa vastaan saa rannekkeen, jota pitää tarvittaessa esittää, jos joku tulee tarkastamaan.
Jotkut hotellit jakavat asiakkailleen käyttöön ilmaiset rantapyyhkeet sekä rannekkeen, jota vastaan saa rannalta ilmaiseksi rantapedin. Tosin tällöin rantaan kannattaa tulla ajoissa - jo noin klo 09.00 aamulla, jos kuvittelee saavansa varattua itselleen rantapedin.
Rannalla sijaitsevista ravintoloista saa ostaa juomaa ja ruokaa. Lisäksi niissä voi käydä wc:ssä ja suihkussa. Ärsyttäviä rannalla olivat lokit, jotka hyökkäävät heti kimppuun, jos joku syö ruokaa tai jättää rannalle ruoantähteitä.
Positiivista rannalla oli se, ettei siellä myyty juuri lainkaan mitään krääsää. Koko aikana taisin ostaa kerran eräältä pojalta jotain pientä purtavaa, muuten en myyjiä nähnyt lukuun ottamatta hierontapalveluja myyviä myyjiä.
Rannalla pystyi harrastamaan kite-surffausta, vesiskootterilla ajelua, banaaniveneilyä, melontaa, liitovarjoilua, surffausta sekä lähtemään veneillä kauemmas snorklaamaan sekä sukeltamaan. Lisäksi kauempana sijaitsevilla rannoilla pääsee ratsastamaan.
Reissumme aikana Playa del Carmenin uimaranta oli osittain remontissa, sillä Karibianmeren kovat aallot söivät hiekkaa. Tämän takia rannalle pistettiin jonkinlaisia putkia, jotka mahdollistivat sen, ettei hiekka karkaa niin helposti. Tämä ei sinällään haitannut auringonottoa, sillä remontti valmistui ja siirtyi nopeasti eteenpäin.
Itse tykkäsin eniten Fusion –ravintolan (6. calle kohdalla) edustalla olevasta rantakaistaleesta, jossa oli edulliset rantapedit ja jossa soi taustalla hyvä musa. Ranta oli nuorekkaan oloinen ja sieltä sai ostaa hyvää ruokaa ja juomaa.
Rannat ovat noin yleisesti ottaen siistejä ja hiekka on valkoista sekä hienoa eikä se tunnu kuumalta. Itse en pala kovinkaan helposti enkä käyttänyt aurinkorasvaa juuri ollenkaan. Loppuajasta laitoin sitä kriittisimpiin paikkoihin. Minun mielestäni tähän aikaan vuodesta auringon ei ollut niin voimakasta, kuin mitä se on esim. Thaimaassa. Ilmastointiakaan ei hotellihuoneissa välttämättä tarvitse, sillä propeli riittää. Senkin suljimme usein yöksi.
KULKEMINEN
Playa del Carmenin keskusta-alue on sen kokoinen, että siellä pystyy helposti kulkemaan jalan. Halutessaan voi tietysti ottaa taksin tai colectivon, joka paikallisbussi. Playa del Carmenissa on olemassa colectivo-asema, mutta niiden kyytiin pääsee kadultakin, kun pysäyttää colectivon huitomalla.
Muistini mukaan matka colectivolla esimerkiksi noin 4-5 kilometrin päässä sijaitsevaan Centro Maya –kauppakeskukseen maksoi noin 5 pesoa, kun taas sama matka taksilla maksoi noin 35-50 pesoa. Polkupyöriä oli aika harvoissa paikoissa vuokrattavissa ja niiden kunto ei ollut mikään ihmeellinen. Polkupyörien vuokrataksoja en tiedä.
Keskusta-alueen muodostuu selkeistä kortteleista ja kaikki merensuuntaiset kadut ovat avenidoja, jotka etenevät yleensä seuraavanlaisesti: 5. Av, 10 Av, 15 Av, 20 Av eli viiden välein.
Avenidojen poikkikadut ovat taas pääsääntöisesti calle –nimisiä (= katu), jotka etenevät 2 N, 4 N, 6 N, 8 N, 1 N… jne.Tosin en ihan tarkkaan tiedä mistä tuo lyhenne N tulee. Näissä kaduissa on muutama poikkeus eli ennen tuota 2 N –katua on Av. Benito Juárez –katu ja myöhemmin 18 N –kadun jälkeen tulee Constituyentes –katu.
Kadut ja tiet Playa del Carmenissa ovat melko hyväkuntoisia eikä liikenne vaikuta mitenkään kaaottiiselta. Mielestäni autoilijat ovat hyvinkn ystävällisiä ja he antavat tietä helposti. Monissa kadunkulmissa on liikennepoliiseja, jotka ohjaavat liikennettä. Tosin poliisit eivät ole kuulemma Meksikossa kovinkaan luotettavia.
Playa del Carmenista on hyvät kulkuyhteydet pitkänmatkan bussilla eri paikkoihin. Esimerkiksi Cancuniin maksaa yhdensuuntainen matka noin 40 pesoa (matka kestää noin 1h 10min – 1h 20min.). Hinnat ja aikataulut on merkitty aika selkeästi esille. Tosin matkojen hinta saattoi vaihdella toisinaan, mutta minulle ei oikein selvinnyt mistä syystä näin tapahtui. Huijauksesta ei kuitenkaan käsitykseni mukaan ollut kyse. Olisiko riippunut bussifirmasta tai matkustusajankohdasta?
Pitkänmatkan busseihin pääsee Ado-terminaaleista, joita löytyy Playa del Carmenista kaksi kappaletta. Bussit ovat hyvätasoisia sekä ilmastoituja ja niissä voi katsella elokuvia. Tosin elokuvien äänet voivat olla aika kovat, kun kuljettaja pitää volumet täysillä. Näihin busseihin kannattaa ottaa pitkähihaista tai isoa huivia mukaan, sillä ilmastointi on välillä vähän liiankin toimivaa.
Maantiet ovat hyväkuntoisia ja tiet leveitä, mutta valaistusta ei ole kaikkialla. Autoja saa vuokrattua auton tasosta riippuen noin 25-150 dollarilla eikä kansainvälistä ajokorttia kyselty. Bensa on edullista, se maksaa noin 7,50 – 9,25 pesoa litralta riippuen bensan laadusta.
KAUPAT
Playa del Carmenissa on muutamia isoja Citymarket –tyyppisiä tavarataloja, joita ovat Mega, San Fransisco ja Wall Mart. Lisäksi siellä on hiukan keskustan ulkopuolella taksimatkan tai collectivo –matkan päässä Centro Maya, joka on ostoskeskus. Centro Mayan yhteydessä on yksi tavaratalo ja tien toisella puolella Cheraui –niminen iso marketti.
Lisäksi siinä Centro Mayan ympäristössä on muutama kauppa, jossa pitää olla mukana jonkinlainen tukkukortti, jotta niistä voi ostaa tavaraa. Toisessa niistä kaupantyöntekijä vingutti omaa korttiaan, jotta saimme ostaa haluamamme tavarat. Toisessa emme pystyneet ostamaan mitään.
Itse Playa del Carmenissa 5. avenidalla (turistien suosima katu) on lukemattomia vaate- ja matkamuistomyymälöitä, joissa hintataso vaihtelee paljonkin. Muodikkaita vaatteita ja sisustustavaraa on moneen lähtöön. Samoin sikarikauppoja ja tequila-kauppoja. Luonnollisesti hinnat ovat täällä korkeammat kuin vähän syrjemmässä.
Paikallisten tuntuvat shoppailevan enemmän Avenida Benito Juárez –kadun varrella, josta saa edullisemmin ostettua kaikenlaista tavaraa. Varsinaisia markkinoita Playa del Carmenista emme löytäneet, mutta Cancunissa on Mercado 28 –niminen markkinapaikka, jossa oli aikamoista pakkokaupittelua siitäkin huolimatta, että myös paikalliset käyvät siellä. Minusta siellä näytti olevan myynnissä enemmänkin turisteille suunnattua tavaraa.
Cancunista löytyy muutenkin lisää shoppailtavaa lähinnä Tulum Avenidan varrelta. Me kävimme siellä Plaza del Americas –kauppakeskuksessa, joka oli todella iso paikka ja jossa oli tarjontaa kalliista merkkiliikkeistä edullisempiin liikkeisiin. Hinnat olivat minun mielestäni noin 1/3 – ½ halvempia kuin Suomessa riippuen tietysti tuotteesta. Plaza del Americasiin pääsee Cancunin linja-autoasemalta esim. taksilla tai colectivolla (6 pesoa), jos ei halua kävellä.
Meksikossa kuuluu katukaupoissa tinkiä, mutta tavarataloissa ja ”kunnon” liikkeissä ei. Itse sain esim. tingittyä kaksi taulua 95 dollariin, kun niiden pyynti oli 160 dollaria. Kaupat ovat auki noin klo 10-22 välisen ajan joka päivä ja niissä voi maksaa voi maksaa pesoilla, USA:n dollareilla, euroilla, yleisimmillä luottokorteilla sekä toisinaan visa electronilla.
RETKET
Tulum:
Matka bussilla Playa del Carmenista Tulumiin maksoi 52 pesoa/suunta ja matka kesti noin tunnin verran. Saavuttuamme perille söimme aamiaisen Ado -bussiasemaa vastapäätä sijaitsevassa viehättävässä Flor de Michoacan –kahvilassa.
Tämän jälkeen lähdimme suoraan shuttle bussilla Tulumin raunioille, jonne matka maksoi 5 pesoa/suunta. Taksi jätti meidät portille, josta oli vajaan kilometrin kävelymatka itse raunioille. Matkan olisi voinut taittaa sellaisella minijunallakin, mutta me kävelimme reippaina perille. Sisäänpääsy oli 51 pesoa/hlö ja oppaan olisi saanut lisämaksusta.
Itse paikka oli aika kaunis ja se sijaitsi meren rannalla. Oppaan kera tästäkin retkestä olisi varmaan saanut enemmän irti. Jos olisimme ottaneet Tjäreborgin retken, hinta olisi ollut 51 USD suomenkielisen oppaan kera ja se olisi sisältänyt Tulumin raunioiden lisäksi uimisen/snorklaamisen Akumalin kauniilla hiekkarannoilla.
Kierreltyämme aikamme raunioilla otimme taksin ja menimme syömään Hotel Zahran texmex-ravintolaan, jossa söimme ehkä koko reissun parhaimman aterian. Taksinkuljettaja kertoi meille, että Tulumissa on kuulemma hyvä meksikolainen ravintola nimeltään El Mariazhe, johon emme kuitenkaan menneet. Taksi Tulumissa maksaa alle alle 5 kilomterin matkoilla noin 30-50 pesoa. Kun kysyin taksinkuljettajalta Tulumin parasta cenotea (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cenote), niin hän kehui Don Ojosta.
Ruokailun jälkeen menimme Tulumin keskustaan ja shoppailimme hetken aikaa muutamissa meksikolaista taidetta myyvissä liikkeissä ennen paluuta Playa del Carmeniin. Itse Tulum on aika pieni ja ydinkeskusta on kooltaan ehkä noin 1km x 1km.
Valladolid:
Internetistä oli jotenkin hankalaa yrittää löytää hotellivaihtoehtoja Valladolidista, sillä se tarjosi koko ajan samannimistä paikkakuntaa Espanjassa. Lopulta löysimme muutaman sopivan hintaisen vaihtoehdon, jotka rankkasimme paremmuusjärjestykseen.
Kolmen tunnin matka Playa del Carmenista Valladolidiin maksoi 127 pesoa / suunta / hlö. Päästyämme Valladolidiin, menimme ykköseksi luokittelemaamme hotelliin San Clementineen (
http://www.hotelsanclemente.com.mx/), josta saimme huoneen kahdelle hengelle. Hotelli sijaitsi aivan ytimessä ja huoneen hinta oli 467 pesoa per yö. Hotelli oli siisti, vaikka pieniä kulumisen jälkiä oli havaittavissa.
Olimme lukeneet matkaoppaasta, että Valladolidissa on ”keskiaikainen” tunnelma. Olimmekin vähän ihmeissämme, kun saavuimme bussilla sinne eikä tällaisesta tunnelmasta ollut tietoakaan. Paikka näytti paljon ränsistyneemmältä kuin Playa del Carmen. Käveltyämme vajaan pari kilometriä linja-autoasemalta keskustan suuntaan meidät kuitenkin palkittiin… Valladolidin keskusta oli värikäs ja kaunis.
Valladolidissa on jollain tavoin pysähtynyt tunnelma. Siellä on rauhallista ja tuntuu, ettei kellään ole kiire mihinkään. Ihmiset puhuvat siellä huonommin englantia (eli eivät juuri ollenkaan) kuin Playa del Carmenissa ja tuntuu, että siellä ei olla ehkä ihan niin turistiystävällisiä. Tuntui, että he haluaisivat olla siellä omissa oloissaan. Joka tapauksessa Valladolid oli yksi matkan kohokohdista, jota ei voi muuta kuin suositella esim. 1-2 yön kohteeksi. Se sopii hyvin levähdyspaikaksi esim. niille, jotka ovat menossa Chizen Itzaan, jonne matka kestää sieltä 30 min. (hinta bussilla 21 pesoa/suunta).
Valladolidissa on keskustan tuntumassa yksi cenote (Zaci) ja hiukan joidenkin kilometrien päässä keskustasta toinen, 25 metriä syvä X’Kaken, jonne sisäänpääsy on 25 pesoa. X’Kakenissa, kuten muissakin cenoteissa voi uida ja se onkin mahtava kokemus. X’Kakeniin pääsee dzipnut –turistitakseilla (keskustassa oma taksitolppa), jotka ajavat matkaa nimenomaan keskustan ja cenoten välillä. Taksin hinta oli 80 pesoa (1h, meno-paluu).
Mitään sen suurempia nähtävyyksiä Valladolidissa ei käsitykseni mukaan ole, lukuun ottamatta muutamia kirkkoja ja museota. Tai no toisaalta kaupunki ja sen keskusta on itsessään nähtävyys samoin kuin ruokatori (el mercado), jossa kävimme syömässä aamiaista.
Valladolidissa ei ole kauhan paljon ruokaravintoloita eikä baareja. Erään tarjoilijan mukaan siellä on kaksi discoa, Santos ja Xulukia -nimiset. Me ruokailimme Maria de La Luz –hotellin ravintolassa, jossa ruoka oli ihan syötävää. Ruokailun jälkeen kävimme ottamassa muutaman viereisessä karaokebaarissa sekä Santosia vastapäätä olevassa baarissa.
Lisäksi kävimme pyörähtämässä eräässä cantinassa, mutta siellä oli jo tullut ”pilkku” emmekä me enää saaneet juotavaa. Tämä kokemus oli kuitenkin siksi kiva, että käsitykseni mukaan cantinoihin ei pahemmin haluta naisia. Minut kuitenkin kutsuttiin erikseen sisään seuraamaan miesten noppapeliä, kun kuikuilin cantinan heiluriovien ylitse sisälle. Sain myös miehiltä luvan valokuvat heidän peliään. Täytyy sanoa, että kyllä meksikolaiset osaavat ryypätä siinä missä suomalaisetkin.
Chichen Itza:
Jos olisimme tehneet Chihcen Itzaan retken Tjäreborgin kautta, olisi se maksanut Playa del Carmenista 78 USD ja mukana olisi ollut skandinaavinen opas. En ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea tämä retki piti sisällään. Omatoimimatkat tulevat kuitenkin yleensä luonnollisesti edullisemmiksi.
Yhden suunnan bussimatka Playa del Carmenista Chichen Itzaan maksaa jotain 150-220 peson välillä. En oikein osaa sanoa tarkkaa summaa, sillä menomatkalla jäimme ensin pois Valladolidissa, josta jatkoimme matkaa Chichen Itzalle ja paluumatkalla matkustimme suoraan Playa del Carmeniin, jolloin hinta oli suhteessa korkeampi. Paluumatka kesti suht’ rankassa vesisateessa 3h 40min.
Chichen Itza oli iso alue, jonne maksoi sisään 51 pesoa ja jonka kiertämisessä meillä kului 2,5h. Pidempäänkin olisi voinut kierrellä, mutta sitten tuli kiire bussiin. Oppaan olisi saanut mukaan 600 pesolla ja nyt jälkikäteen olen sitä mieltä, että se olisi kannattanut, ellei sitten mene järjestetylle retkelle. Oppaita oli saatavilla ainakin kuudella eri kielellä.
Tuntuu, että paikka ja maya-intiaanien kehittelemät hienoudet eivät oikein avautuneet minulle ja jäi vähän sellainen fiilis kuin olisi ollut katsomassa pelkkiä kauniita kivikasoja. Vähintäänkin suosittelen perehtymään näihin nähtävyyksiin etukäteen kunnolla kirjojen ja netin avulla. Me kannoimme mukanamme matkaopaskirjaa, josta yritimme lukea juttuja, mutta oppaasta saatava tieto ei ollut kovin laaja eikä opas kyennyt esittelemään meille raunioiden yksityiskohtia.
Rasittavaa alueella olivat myyjät, jotka kaupittelivat tavaroitaan ja joita oli joka paikassa. Chichen Itza ei muutenkaan ole mikään edullinen paikka esim. ruoan puolesta, vaikka ruoka olikin ihan hyvää. Portilla olevasta päärakennuksesta löytyy kuitenkin hyvät palvelut: wc:t, laukunsäilytys, internet jne. Hienointa paikassa oli uhrikaivo Cenote Sagrado sekä luonnollisesti Chac Mool –linna, joka on yksi mayojen vaikuttavimmista rakennuksista.
Chichen Itzaan kannattaa mennä mahdollisimman aikaisin, sillä puolen päivän aikaan paikka alkaa olla jo hyvin kansoitettu turisteista ja alueella alkaa olla kuuma. Paikka oli ihan kokemisen arvoinen, mutta itse pidin silti ehkä enemmän pienemmästä Tulumin raunioista, jotka sijaitsivat kauniimmassa paikassa meren äärellä. Siitäkin huolimatta, että Chichen Itzassa oli enemmän nähtävää ja vaikka se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Lisää juttua: http://fi.wikipedia.org/wiki/Chich%C3%A9n_Itz%C3%A1
Cozumelin saari:
Kävin myös yhden kerran Playa del Carmenia vastapäätä olevalla Cozumelin saarella, jonne maksoi katamaraanimatka 140 pesoa / suunta. Laivoja tällä välillä kulkee noin tunnin välein ja laivafirmat vuorottelevat keskenään. Suosittelen, että ostaa pelkän menolipun, jotta ei ole sidottu paluumatkalla saman laivafirman laivaan ja pääsee halutessaan saarelta aikaisemmalla laivalla pois. Laivalla myydään kalliilla vettä ja olutta ja lisäksi laivalla soittaa elävä bändi. Matka kesti muistaakseni yhteen suuntaan noin 1-2h.
Itse Cozumelin saaren keskusta-alue on ihan kaunis, mutta muuten aika ärsyttävä paikka. Missään muualla Meksikossa en kokenut sellaista pakkomyyntiä kuin tällä saarella. Kaikki hinnat olivat melkein järjestäin dollareissa saarella parveilevien jenkkituristien tähden. Tämä aiheutti sen, etten viitsinyt edes olla saarella kauhean pitkään. Varmasti olisin saanut saaresta enemmän irti, jos olisin lähtenyt taksilla syvemmälle saaren sisään – harmi kun en lähtenyt.
Oppaat olivat etukäteen kertoneet, että saaren vapaakauppa-alueilta voi ostaa edullisesti esim. hajuvesiä. Kun itse katselin hintoja, niin huomasin kuitenkin että aikaisemmin Cancunista ostamani Herreran hajuvesi oli Cozumelilla melkein 100 pesoa kalliimpaa, kuin Cancunissa tavaratalossa. Muutenkin keskusta-alueen kaupat tuntuivat aika kalliilta.
Cozumelilla ei ole colectivoja, joten siellä kuljetaan takseilla, jotka ovat myös kalliimpia kuin mantereella. Keskusta-alueella voi myös ottaa turistimaiseen tapaan kiertoajelun hevoskärryillä.
Monet Cozumelille tulijoista menee snorklaus- tai sukellusretkelle, sillä alueella sijaitsevat puheiden mukaan upeat merenalaiset maisemat noin 25 riuttamuodostelman äärellä (maailman toiseksi suurimmat riutat?). Lisäksi saarelta löytyy argeologisia kaivausalueita, kauniita rantoja sekä luonnonsuojelualue, jossa on laguuneja, mangroveviidakkoa ja muunlaista nähtävää.
NÄHTÄVYYKSIÄ / KOKEMISEN ARVOISTA
- Cancunista pääsee lentämään edullisesti Kuuban Havannaan. Halvin hinta, jonka itse näin, oli 215 dollaria ilman hotellihuonetta. Lisäksi Jukatanin niemimaalta on lyhyet matkat naapurimaihin Belizeen ja Guatelmalaan
- Play del Carmenin alueelta löytyy vähän hienompi vartioitu Playacarin alue, jossa on kiva lenkkeillä ja katsella hienoja taloja
- Coba (maya-rauniot viidakon keskellä)
- Uinti delfiinien kanssa
- Rio Secreto http://www.riosecretomexico.com/
- Xel-Han (luonnonpuisto, jossa toimintaa) http://www.xelha.com/
- Xcaret (luonnonpuisto, jossa toimintaa) http://www.xcaret.com/
- Tulum (maya-rauniot, kauniit rannat)
- Chichen Itza (maya-rauniot) http://www.chichenitza.com/
- Valladolid (kaunis pikkukaupunki)
- Cancun (kaupunki)
- Akumal (kauniit rannat)
- Cozumel (saari)
- Isla Mujeres (saari) http://www.isla-mujeres.com.mx/english/introduction.htm
- Uxmal http://www.differentworld.com/mexico/areas/yucatan-and-campeche/uxmal/guide.htm
- Merida http://www.advantagemexico.com/merida/
- Cenote (makeanveden järvi, joissa voi uida, snorklata ja sukeltaa)
- Aktiviteetit (ranta- ja muut, esim. golf, kalastusretket)
FIILIKSET
Olen tähän mennessä käynyt tuolla puolella mannerta Brasiliassa, Venezuelassa ja nyt Meksikossa. Kun mietin mistä kohteesta pidän eniten, niin ehkä valitsen Meksikon. Brasilia tulee hyvänä kakkosena, Venezuelan Isla Margaritasta en tykännyt juuri lainkaan.
Itse en kuitenkaan jaksaisi olla Playa del Carmenissa kauhan pitkään, sillä silloin loppuisi tekeminen. Jo tuon kahden viikon aikana oli pakko lähteä käymään muualla. Cancunissa kävimme kaksi kertaa shoppailemassa ja sen lisäksi kävimme Tulumissa, Valladolidissa, Chichen Itzassa ja Cozumelin saarella. Playa del Carmen on melkoinen jenkkituristirysä, mutta tästä huolimatta pidin siitä. Menisin Meksikoon mielläni uudestaan, mutta tällä kertaa ehkä jonnekin muualle.
Meksikolaiset naiset ovat pieniä, kauniita ja he flirttailevat paljon. Miehet ovat hiukan machoja, pieniä eivätkä niin komeita :) Noin yleisesti ottaen meksikolaiset ovat iloisia, hymyileviä ja ystävällisiä olematta kuitenkaan mielisteleviä. En tiedä kuvittelinko, mutta tuntui siltä, etteivät lapset itke juuri lainkaan. Ilmeisen onnellista väkeä. Meksikolaisten kasvonpiirteistä erottaa aika helposti, ovatko he espanjalais- vai maya-taustaisia. Mayoilla on intiaanipiirteitä.
Jos nyt kysytyään, mitä minulla tulee Meksikosta päällimmäisenä mieleen, niin lista voisi mennä näin:
- värikäs rakennuksiltaan, esineiltään ja ilmapiiriltään
- synttärit ovat kova juttu, jolloin hakataan piñataa / pinjata ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Pi%C3%B1ata)
- luurangot ja pääkallot (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolleiden_p%C3%A4iv%C3%A4)
- Frida Kahlo (http://fi.wikipedia.org/wiki/Frida_Kahlo)
- meksikolainen ruoka
- tequila, mezcal, olut, rommi, margaritat, daiquirit
- katusoittajat
- sombrerot ja stetsonit
- bootsit
- Maya-kahvi
- kovat äänet
- kaunis keramiikka
- showpaini (http://fi.wikipedia.org/wiki/Showpaini)
- sikarit
- kaakao
- vanilja
- pontsot
- kauniit ja värikkäät maya-intiaanien käsityöt
- hopeakorut
- maya-temppelit
- kalkkarokäärmeet ja liskot
- revolverit ja muut aseet
- huumekauppa
- telenovelat
MUUTA
Tässä jotain yleisiä vinkkejä:
- Siivoojalle jätetään tippiä yleensä noin 100 pesoa /vko. Siivoojan keskipalkka on 56 pesoa/h
- Hierontaa ja kauneuspalveluita tarjotaan monissa paikoissa. Hieronta maksaa noin 18-33 dollaria, kasvohoito (kevyt hieronta + naamiot) 400 pesoa
- Internet-paikkoja on paljon ja hinnat noin 20 pesoa puolelta tunnilta
- Meksikossa toimivat uusimmat kolmitaajuuspuhelimet
- Suositeltavat rokotukset: kurkkumätä-jäykkäkouristus, MPR, hepatiitti A, lisätietoja: www.thi.fi --> rokottaminen Matkailijan terveysopas
- Meksikolaiset puhuvat huonosti englantia, joten espanjan sanakirjaa kannattaa kantaa mukana
- Playa del Carmenissa useita pankkiautomaatteja, joista voi nostaa dollareita tai pesoja luottokorteilla ja visa electronilla
- Playa del Carmenissa useita rahanvaihtopisteitä, joissa euron kurssi oli tammikuussa 2010 noin 16.40-17,00 peson välillä (http://www.forex.fi/)
- Kannattaa huomioida, että peson merkki on samanlainen kuin USA:n dollarin, mutta peson merkistä puuttuu yksi pystyviiva. Kannattaa siis kaupoissa kysyä, onko kyse pesoista vai dollareista, jos on epävarma
- Postimerkki Suomeen maksaa 18 pesoa ja niitä myydään postien lisäksi joissain apteekeissa, internet-paikoissa, supermarketeissa
- Postilaatikoissa on omat laatikot Meksikon sisäiselle sekä ulkomaan postille. Cancunin lentokentältä löytyy postilaatikko
- Pesuloissa voi pesettää pyykkejä ja hinta on noin 10 pesoa kilolta. Pyykit saa noutaa samana päivänä tai seuraavana riippuen tuontiajankohdasta
- Playa del Carmenin turisteista noin 80% on jenkkejä, joiden takia paikka on Meksikon kallein
- Punttisali maksaa 50 pesosta ylöspäin. Ostettavat liput ovat päiväkohtaisia
- Vesijohtovesi ei juotavaa
- Sähkö 110V, adapteri ja/tai virranmuuntaja tarvitaan
- Tuoreiden ruokatarvikkeiden vienti on Meksikosta kiellettyä
- Meksikossa aika on jäljessä 8h
- Omatoimiretkiä voi ostaa esim. www.alltournative.com tai www.odysseytoursmex.com tai www.tourskaxan.com
- Ulkoministeriön matkustustiedote: http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=99523&nodeid=15735&contentlan=1&culture=fi-FI
Playa del Carmen:
www.playadelcarmeninfo.com
